Lue keskustelun säännöt.
Harhaluuloisuushäiriö ikäihmisellä
Tytär
26.08.2019 |
Onkohan kenelläkään kokemusta oman iäkkään, tai ainakin yli 60 v. vanhempansa harhaluuloisuushäiriöstä? Olisin kiinnostunut tietämään oireista ja harhojen sisällöstä.
Oma äitini saikin tämän diagnoosin kun tutkittiin alzheimer-oletuksella. Harhat ovat aika perinteisiä: naapurit kiusaavat monin tavoin, minä olen liittynyt salajuoneen lääkäreiden kanssa ja tapailen näitä lääkäreitä kuulemma vapaa-ajallanikin (vaikka asunkin eri kaupungissa), kadulla seisoi kaksi naista jutellen ja naureskellen - nauroivat äidilleni ja juoruilivat hänen asioistaan jne.
Hoitoon saaminen oli parin vuoden operaatio. Pari viikkoa pidettiin sisällä ja päästettiin jälleen naapurien riesaksi kotiin. Jätti samantien lääkityksensä pois, vaikka kunto parani sairaalassa lähes normiksi ja on nyt taas täysin sekaisin. Varmaan sanomattakin on selvää, ettei hänen kanssaan keskustella mistään, eikä hän huoli minkäänlaista apua. Huutopuheluita muistaa soittaa päivittäin niillekin vähille sukulaisille, jotka häntä enää viime vuosina ovat jaksaneet katsoa.
Kommentit (92)
Löysin tämän vanhan keskustelun, ja ajattelin nostaa, jos korona-aikana olisi muillakin aktivoitunut harhaisuus.
Äidilläni, 84, on siis tämä häiriö, ei diagnosoitu, mutta naapurit kyttäävät häntä, välillä joku käy omilla avaimillaan yöllä siirtelemässä tavaroita, siskontyttö vaanii hänen rahojaan, ja hän usein käy lääkärissä somaattisten luulotautien takia (esim. puhunut lääkäriltä kolonoskopian 2 kertaa 5 vuoden sisään) ymv.
Kuulee ääniä - naapurit hänestä puhuvat - mutta kaiken tämän keskellä hän asuu itsenäisesti, hoitaa asiansa, pukeutuu tyylikkäästi, seuraa aikaansa.
En ole voinut nyt usein kyläillä Uudeltamaalta 300 kilometrin päähän hänen luokseen, ja olen saanut pari hätäpuhelua kun ”naapurit ovat puhuneet” että teen koronakuolemaa sairaalassa.
Miten te muut harhaisten omaiset olette jaksaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tällaisen vanhuksen saa hoitoon?
Ei näitä mitenkään hoitoon saa. Omaisten niskoille jäävät.
Vierailija kirjoitti:
Miten siis on mahdollista, ettei teillä ole diiliä kotihoidon kanssa, että ne kävisivät pakottamassa äidiltä ne lääkkeet kurkusta alas? Lääkkeet lääkekaappiin, avainta ei äidillesi ollenkaan. Jos tilanne kerta on hyvä. kunhan syö lääkkeet. Eihän Alzheimer-potilaidenkaan kotona olemisesta tulisi mitään ellei joku kävisi antamassa niitä lääkkeitä. Vai onko alueellanne kotihoidon kanssa ongelmia?
Tietäisit vaan, mitä Alzheimer-potilaskin voi keksiä. Välttelee kotihoitoa eli häipäisee kotoa ennen heidän tuloaan. Jos kotihoidon ainoana tehtävänä on lääkkeiden antaminen, niin hän ei ole aamun kiireisempien käyntien joukossa. Omasta mielestään hänessä ei ole mitään vikaa, eikä hän mitään pillereitä suostu syömään. Voi jopa esittää syövänsä ja kaivaa ne ulos suusta kotihoidon lähdettyä, siis jos ovat onnistuneet tapaamaan hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisen vanhuksen saa hoitoon?
Lähinnä puolipakolla, sukulaiset vie puhumalla ympäri. "Kaikkien pitäisi käydä aina määräaikaistarkistuksissa katsomassa, että kaikki on kunnossa. Voit sitten osoittaa, että sinussa ei ole mitään vikaa, kun on tutkittu."
Hoitolaitokseen muistisairaan harhaisen saa parhaiten, kun poliisit löytävät harhailemasta epämääräiseen aikaan asiattomassa vaatetuksessa ajankohtaan nähden.
Ja kannattaa tehdä huoli-ilmoituksia kyseisestä henkilöstä ja pyytää naapureita ja muitakin tekemään, jos ovat huolissaan kyseisen henkilön pärjäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär kirjoitti:
Äitini ei käytä alkoholia. Ikääntyminenkään tuskin hänen oireita helpottaa. Hän alkoi oirehtimaan vain muutama vuosi sitten ja on nyt 70-vuotias. Oli siis 66-67 v. sairastuessaan.
Hoitoon joutui tai pääsi lopulta kun heitteli raivoissaan tavaroita ja laukkasi lääkäreillä vaatimassa mitä ihmeellisempien sairauksien tutkimista.
Ottaa niin päähän, että jätti lääkkeet pois juuri kun oli toipunut lähes entiselleen. Ilmeisesti minun pitää taas oman jaksamiseni äärirajoilla ryhtyä hommaamaan häntä taas hoitoon.
Onko muita lääkkeitä olemassa kuin rauhoittavat.
Mun äidillä on alkanut harhaluuloisuus. On 90-v. Masennustaustaa ja aivovamma taustalla, mutta ne on olleet kauan. Nyt harhaluuoloisuutta puoli vuotta.
Onko vanhuksella ollut harhaluuloisuutta tai vainoharhaisuutta jo aiemmin elämässään? Onko se pahentunut vanhusiässä? Meillä vainoharhainen vanhus epäilee jopa lapsiaan ja se on raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhuksella ollut harhaluuloisuutta tai vainoharhaisuutta jo aiemmin elämässään? Onko se pahentunut vanhusiässä? Meillä vainoharhainen vanhus epäilee jopa lapsiaan ja se on raskasta.
Vanha ketju, mutta monelle silti valitettavan ajankohtainen. Äitini on tulkinnut koko ikänsä muiden ihmisten sanomisia äärimmäisen negatiivisesti. Aivoinfarktin jälkeen vauhti tuntui vain kiihtyvän. Kertoilee kummallisia tarinoita omana totuutenaan. Todellisuudentaju on nyrjähtänyt. Välillä ollut sairaalahoidossa psykiatrisella puolella.
Kyllä. Mutta se ei kiinnosta ketään. Omaisten tehtävä on pitää nämä hengissä. Vahtia ja valvoa.