Lue keskustelun säännöt.
Harhaluuloisuushäiriö ikäihmisellä
Tytär
26.08.2019 |
Onkohan kenelläkään kokemusta oman iäkkään, tai ainakin yli 60 v. vanhempansa harhaluuloisuushäiriöstä? Olisin kiinnostunut tietämään oireista ja harhojen sisällöstä.
Oma äitini saikin tämän diagnoosin kun tutkittiin alzheimer-oletuksella. Harhat ovat aika perinteisiä: naapurit kiusaavat monin tavoin, minä olen liittynyt salajuoneen lääkäreiden kanssa ja tapailen näitä lääkäreitä kuulemma vapaa-ajallanikin (vaikka asunkin eri kaupungissa), kadulla seisoi kaksi naista jutellen ja naureskellen - nauroivat äidilleni ja juoruilivat hänen asioistaan jne.
Hoitoon saaminen oli parin vuoden operaatio. Pari viikkoa pidettiin sisällä ja päästettiin jälleen naapurien riesaksi kotiin. Jätti samantien lääkityksensä pois, vaikka kunto parani sairaalassa lähes normiksi ja on nyt taas täysin sekaisin. Varmaan sanomattakin on selvää, ettei hänen kanssaan keskustella mistään, eikä hän huoli minkäänlaista apua. Huutopuheluita muistaa soittaa päivittäin niillekin vähille sukulaisille, jotka häntä enää viime vuosina ovat jaksaneet katsoa.
Kommentit (92)
Kiitos tiedosta! Pitänee sitten varautua tähänkin vaihtoehtoon. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini tekee kanteluja ja ilmiantoja ja valvoo asioita. Me emme esim enää ollenkaan voi olla tekemisissä, koska ”suojelee” lapsiamme aggressiivisesti. On täysin sairaudentunnoton.
Onko tääkin nyt dementian oireita?
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini tekee kanteluja ja ilmiantoja ja valvoo asioita. Me emme esim enää ollenkaan voi olla tekemisissä, koska ”suojelee” lapsiamme aggressiivisesti. On täysin sairaudentunnoton.
Onko tääkin nyt dementian oireita?
Siltä vaikuttaa. Dementian oireilulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini tekee kanteluja ja ilmiantoja ja valvoo asioita. Me emme esim enää ollenkaan voi olla tekemisissä, koska ”suojelee” lapsiamme aggressiivisesti. On täysin sairaudentunnoton.
Onko tääkin nyt dementian oireita?
Siltä vaikuttaa. Dementian oireilulta.
Ahaa. En saa ketään muuta sukulaista uskomaan että hänessä on jokin hullusti. He uskovat niitä äitini horinoita. Huoh.
Näihin hoitaviin yksiköihin soitteluista ei ole mitään apua.
Silloin kun äitini alunpitäen alkoi oirehtimaan, hän kävi muutamia kertoja psyk.polilla valittamassa sitä miten naapurit kiusaavat. Näin kirjaukset näistä käynneistä ja vaikka jutut ovat olleet aivan hulluja jo tuolloin, mitään lääkitystä tms. ei ole kokeiltu, vaikka äitini olisi tuolloin vielä saanutkin vähällä vaivalla siihen puhuttua.
Äitini lähti sairaalaan tahdonvastaisella päätöksellä. Minulle annettiin hänen voinnistaan osastojakson aikana vain niukasti tietoja ja kotiuttamisen jälkeen en ole nähnyt hänen papereitaan sitäkään vähää. Äitini ei osaa käyttää Kantaa.
En siis tiedä mikä sairaus äidilläni on. Hän häiriköi naapureita, soittelee minulle sairaita puheluita, sotkee kaikki asiansa - mutta omaisena minun pitäisi jaksaa hoitaa hänet ja korjata sotkut, vaikka en saa siihen mistään tukea.
Vituttaa lukea lehdistä miten yksinäisiä vanhuksia säälitellään. Totuus taitaa olla se, että vaativaan erityistason psykiatriaan ei maallikko pysty, vaikka olisi miten omainen ja jossain vaiheessa on pakko nostaa kädet pystyyn ennen kuin on itse narunjatkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alzheimeria sairastavalla omaisilleni auttoi Risperidon. Harhat ei kokonaan hävinneet mutta aggressio loppui
Tytär kirjoitti:
Näihin hoitaviin yksiköihin soitteluista ei ole mitään apua.
Silloin kun äitini alunpitäen alkoi oirehtimaan, hän kävi muutamia kertoja psyk.polilla valittamassa sitä miten naapurit kiusaavat. Näin kirjaukset näistä käynneistä ja vaikka jutut ovat olleet aivan hulluja jo tuolloin, mitään lääkitystä tms. ei ole kokeiltu, vaikka äitini olisi tuolloin vielä saanutkin vähällä vaivalla siihen puhuttua.Äitini lähti sairaalaan tahdonvastaisella päätöksellä. Minulle annettiin hänen voinnistaan osastojakson aikana vain niukasti tietoja ja kotiuttamisen jälkeen en ole nähnyt hänen papereitaan sitäkään vähää. Äitini ei osaa käyttää Kantaa.
En siis tiedä mikä sairaus äidilläni on. Hän häiriköi naapureita, soittelee minulle sairaita puheluita, sotkee kaikki asiansa - mutta omaisena minun pitäisi jaksaa hoitaa hänet ja korjata sotkut, vaikka en saa siihen mistään tukea.
Vituttaa lukea lehdistä miten yksinäisiä vanhuksia säälitellään. Totuus taitaa olla se, että vaativaan erityistason psykiatriaan ei maallikko pysty, vaikka olisi miten omainen ja jossain vaiheessa on pakko nostaa kädet pystyyn ennen kuin on itse narunjatkona.
Tuo teksti voisi olla ihan kuin minun kynästäni. Kirjoittelin tuossa jo yhdessä viestissä siitä paranoidisesta skitsofreniasta mihin oman äitini ja kirjoituksesi perusteella myös sinun äitisi käytös sopisi. Ne vähäiset laitospaikat psykiatrisella on varattu "vaarallisimmille" ja nuoremille potilaille. Nämä ikäihmiset sysätään vaan lähiomaisille. Suoraan sanottuna vit*uttaa koko äitini. Hän on sentään nuoruudessaan halunnut lapsen (eli minut). Tehnyt siihen liittyen useita valintoja (hankkiutunut raskaaksi, pitänyt vauvan jne). Mitä MINÄ olen saanut haluta tai valita, kun tuo sekopää ihminen on nyt sysätty minun harteilleni? Kuulostaa varmaan sydämettömältä, mutta alan olla niin loppu että oikeasti toivon että tulisi äidilleni päälle tunnistettavasti dementia. Silloin olisi edes mahdollista saada jotain apua ja ihan kaikille olisi selvää että ihminen on sairas ja sen puheet on täyttä skeidaa. Eikä siinä vaiheessa enää niin paljoa kyseltäisi tältä itse sekopäältä mitä hän haluaa. Se itsemäärämisoikeus ei olisi enää niin korostettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytär kirjoitti:
Näihin hoitaviin yksiköihin soitteluista ei ole mitään apua.
Silloin kun äitini alunpitäen alkoi oirehtimaan, hän kävi muutamia kertoja psyk.polilla valittamassa sitä miten naapurit kiusaavat. Näin kirjaukset näistä käynneistä ja vaikka jutut ovat olleet aivan hulluja jo tuolloin, mitään lääkitystä tms. ei ole kokeiltu, vaikka äitini olisi tuolloin vielä saanutkin vähällä vaivalla siihen puhuttua.Äitini lähti sairaalaan tahdonvastaisella päätöksellä. Minulle annettiin hänen voinnistaan osastojakson aikana vain niukasti tietoja ja kotiuttamisen jälkeen en ole nähnyt hänen papereitaan sitäkään vähää. Äitini ei osaa käyttää Kantaa.
En siis tiedä mikä sairaus äidilläni on. Hän häiriköi naapureita, soittelee minulle sairaita puheluita, sotkee kaikki asiansa - mutta omaisena minun pitäisi jaksaa hoitaa hänet ja korjata sotkut, vaikka en saa siihen mistään tukea.
Vituttaa lukea lehdistä miten yksinäisiä vanhuksia säälitellään. Totuus taitaa olla se, että vaativaan erityistason psykiatriaan ei maallikko pysty, vaikka olisi miten omainen ja jossain vaiheessa on pakko nostaa kädet pystyyn ennen kuin on itse narunjatkona.
Tuo teksti voisi olla ihan kuin minun kynästäni. Kirjoittelin tuossa jo yhdessä viestissä siitä paranoidisesta skitsofreniasta mihin oman äitini ja kirjoituksesi perusteella myös sinun äitisi käytös sopisi. Ne vähäiset laitospaikat psykiatrisella on varattu "vaarallisimmille" ja nuoremille potilaille. Nämä ikäihmiset sysätään vaan lähiomaisille. Suoraan sanottuna vit*uttaa koko äitini. Hän on sentään nuoruudessaan halunnut lapsen (eli minut). Tehnyt siihen liittyen useita valintoja (hankkiutunut raskaaksi, pitänyt vauvan jne). Mitä MINÄ olen saanut haluta tai valita, kun tuo sekopää ihminen on nyt sysätty minun harteilleni? Kuulostaa varmaan sydämettömältä, mutta alan olla niin loppu että oikeasti toivon että tulisi äidilleni päälle tunnistettavasti dementia. Silloin olisi edes mahdollista saada jotain apua ja ihan kaikille olisi selvää että ihminen on sairas ja sen puheet on täyttä skeidaa. Eikä siinä vaiheessa enää niin paljoa kyseltäisi tältä itse sekopäältä mitä hän haluaa. Se itsemäärämisoikeus ei olisi enää niin korostettua.
Ymmärrän sinua täysin. Ahdistavaa kun sai pelätä äidin käytöstä ja piti miettiä mahtaako vahingoittaa muita ihmisiä kuten uhkaili. Lähiomaisesta joka yrittää auttaa tulee monesti se suurin vihollinen. Ei myöskään kovin mukavaa pikkukaupungissa asustelevalle kun oma äiti kertoo jokaiselle vastaantulijalle tyttären tekemät kavallukset ja murhayritykset.
Olin helpottunut kun hän kuoli.
Minun äitini alkoi vainota meitä. Se se vasta hauskaa oli eikä kukaan auttanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
B12-vitamiinipuute on ikääntyneillä varsin tavallista.
Miten siis on mahdollista, ettei teillä ole diiliä kotihoidon kanssa, että ne kävisivät pakottamassa äidiltä ne lääkkeet kurkusta alas? Lääkkeet lääkekaappiin, avainta ei äidillesi ollenkaan. Jos tilanne kerta on hyvä. kunhan syö lääkkeet. Eihän Alzheimer-potilaidenkaan kotona olemisesta tulisi mitään ellei joku kävisi antamassa niitä lääkkeitä. Vai onko alueellanne kotihoidon kanssa ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja väsynyt olen minäkin. Mulla on oma perhe, olen työelämässä. Äiti asuu 300 km:n päässä.
Tästä voi jo aavistella millaista elämä on kun yrittää hoitaa koko paletin täältä käsin.
Kun äiti oli sairaalassa, eräs hoitaja ehdotti minulle saapumista hoitopalaveriin SEURAAVANA PÄIVÄNÄ. Työssäkäyvälle aika mahdoton juttu. Sen jälkeen minuun suhtauduttiin kuin äitiini nähden täysin ulkopuoliseen ihmiseen.
Niin. Myös minun äitini puheet pyörivät tappamisten ympärillä. Hän kertoilee puhelimessa, miten tappaa "sen terveyskeskuksen akan" ja hokee miten se ja se ihminen pitäisi tappaa, jne.
Hän on ivallinen minua kohtaan. Vuosi sitten hän alkoi kaiken muun mielisairaan jutun lisäksi nälvimään minua aina kun kävin siellä. Nälvi ulkonäöstä, vaatteista ym.
Surkuhupaisia piirteitä homma sai näiden lisäksi jotain suuruusharhoja. Ihan vakavissaan selitti, miten hän oli minun ikäisenäni hoikka ja hyväihoinen ja .... en tunnista tuota ihmistä enää äidikseni.
Hävettää kertoakin näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, että siellä missä äitini asuu, olisi ongelmia kotihoidon kanssa, mutta ne palvelut on ilmeisesti tarkoitettu vain tietyntyyppistä sairautta sairastaville.
Mun äiti on fyysisesti hyvässä kunnossa, vaikka päästään aivan sekaisin. Tällainen ihminen ei saa kotiapua, ja saa itsemääräämisoikeudellaan myös kieltäytyä lääkityksestä. Ilmeisesti tulkitaan hänen olevan onnellisempi niin.
Jos tähän tilanteeseen saisi kotiapua, niin totta helvetissä se olisi ollut käytössä jo kauan. :(
Vierailija kirjoitti:
Miten siis on mahdollista, ettei teillä ole diiliä kotihoidon kanssa, että ne kävisivät pakottamassa äidiltä ne lääkkeet kurkusta alas? Lääkkeet lääkekaappiin, avainta ei äidillesi ollenkaan. Jos tilanne kerta on hyvä. kunhan syö lääkkeet. Eihän Alzheimer-potilaidenkaan kotona olemisesta tulisi mitään ellei joku kävisi antamassa niitä lääkkeitä. Vai onko alueellanne kotihoidon kanssa ongelmia?
Kaikki kodinhoitajat eivät ymmärrettävistä syistä vaaranna itseään ja ota tällaista hankalaa potilasta ”asiakseen”. Monesti vanhus on sitä mieltä että on porukan ainoa täysjärkinen ja tuntee että on ahdistettu nurkkaan. Ei siinä tilanteessa pysty pakottamaan lääkkeiden ottoon. Omassa lähipiirissä ainoa vaihtoehto oli pakolla psykiatriseen hoitoon. Siellä muutaman viikon ja kotiutus. Sen jälkeen sama ruljanssi alusta.
Ehkä tähän saadaan parannusta vasta sitten, kun vanhus tappaa jonkun harhoissaan ja syntyy julkinen keskustelu. Puolisoitaanhan ovat jo tappaneetkin tai ainakin jotkut tapaukset ovat kuulostaneet siltä.
Käsittämätöntä, että nyt kun on niin hyvät lääkkeet ja näidenkin pitäisi voida elää suhteellisen normaalia elämää, niin sitten lainsäädännöllä estetään se. Olen monesti ajatellut, että vastaavanlainen tapaus olisi vielä 50-luvulla lukittu johonkin kotona tai sairaalassa ja pidetty käytännössä vankina.
Tytär kirjoitti:
Myös minun äitini vaatii apua milloin rikosilmoitusten ja milloin muiden valitusten tekoon. Kun näistä kieltäydyn, nimittelee ja rääkyy puhelimeen aivan mielipuolisena.
Tuttua.... Paitsi että kyseessä puolisoni. Ei ole vanhus. Itse haluan tasaista arkea, en taistella milloin ketäkin vastaan ja tehtailla valituksia... Kun en suostu, on seurauksena riita.
Tytär kirjoitti:
En tiedä, että siellä missä äitini asuu, olisi ongelmia kotihoidon kanssa, mutta ne palvelut on ilmeisesti tarkoitettu vain tietyntyyppistä sairautta sairastaville.
Mun äiti on fyysisesti hyvässä kunnossa, vaikka päästään aivan sekaisin. Tällainen ihminen ei saa kotiapua, ja saa itsemääräämisoikeudellaan myös kieltäytyä lääkityksestä. Ilmeisesti tulkitaan hänen olevan onnellisempi niin.
Jos tähän tilanteeseen saisi kotiapua, niin totta helvetissä se olisi ollut käytössä jo kauan. :(
Toimintakyky noita palveluja karsii ei se mistä toimintakyvyn puuttuminen johtuu. Jos henkilö selviytyy liikkumisesta, henkilökohtaisesta hygieniasta, ruokailusta tms. ei hän yleensä saa kotipalveluja. Joskus kotipalvelun voi saada jos ei muista ottaa lääkkeitä, sen sijaan kotihoito ei voi pakottaa lääkkeitä ottamaan jos asiakas ei niitä halua ottaa.
Tytär kirjoitti:
Niin. Myös minun äitini puheet pyörivät tappamisten ympärillä. Hän kertoilee puhelimessa, miten tappaa "sen terveyskeskuksen akan" ja hokee miten se ja se ihminen pitäisi tappaa, jne.
Hän on ivallinen minua kohtaan. Vuosi sitten hän alkoi kaiken muun mielisairaan jutun lisäksi nälvimään minua aina kun kävin siellä. Nälvi ulkonäöstä, vaatteista ym.
Surkuhupaisia piirteitä homma sai näiden lisäksi jotain suuruusharhoja. Ihan vakavissaan selitti, miten hän oli minun ikäisenäni hoikka ja hyväihoinen ja .... en tunnista tuota ihmistä enää äidikseni.
Hävettää kertoakin näistä.
Jos uhkailee muiden ihmisten tappamisella, niin eikös silloin täyty muille vaaraksi olemisen kriteeri? Ainakin sen verran, että voisi ottaa terveydenhuoltoon asiassa yhteyttä ja he voisivat tehdä sen pakkohoidon ensimmäisen stepin? Niin kauan kuin ei ole vaaraksi kenellekään, on vaikea puuttua asiaan ilman ihmisen omaa tahtoa (ja hyvä niin - kuka haluaisi tulla pakkolääkityksi vain sen takia, että on jonkun omaisen mielestä rasittava?) mutta kun tappamisjutut tulevat kuvioihin, niin pitäisi saada ainakin selvittelyä käyntiin vastentahtoisestikin. Toinen millä saa asioita tapahtumaan, on jos on jotain fyysisiä sairauksia, joita ei psykoosipäissään hoida. Silloin on tavallaan vaaraksi itselleen, minulla on ollut isovanhempi pakkohoidossa käsittääkseni tämäntyyppisessä tilanteessa.
Äitinikin oli vainoharhainen jo vuosikaudet ennen kuin aloimme epäilläkään dementiaa. Muisti asioita ihan hyvin, ei alkuaikoina unohdellut mitään tapaamisia tms. Vainoharhat olivat pitkään (vuosikaudet) ainoa oire.