Lue keskustelun säännöt.
Olen itkenyt koko aamupäivän
14.12.2023 |
Äiti valitsi viinan, isä uuden vaimonsa. Molempien suvut ottivat etäisyyttä, kun "eivät halua sotkeentua perheen sisäisiin asioihin". Lopputuloksena olen jäänyt yksin.
Kukaan ei kysy, mitä teen jouluna.
Kukaan ei pyydä kylään.
Kukaan ei halua tulla kylään.
Lapseni eivät ole koskaan nähneetkään mummiaan ja ukin luokse ei ole koskaan pyydetty kylään. Omat sukulaiseni eivät ole koskaan tavanneet lapsiani. Aikuisiälläni on kuollut muutama isän puolen täti ja isovanhempi, mutta en ole ollut hautajaisissa - isälleni ei ole tullut mielenkään kysyä, haluaisinko vaikka mennä hänen kyydillään. Yksin ei ole ollut rohkeutta mennä.
Monta vuotta olen väistänyt tätä ajatusta, mutta jostain syystä aamulla romahdin aivan täysin. Olen 41-vuotias perheenäiti. Puolisoni on aivan tavallinen, hyvä ihminen, mutta anoppi-lotossa en saanut ihan niin voittoa. Ei hän paha ole, mutta pitää käden mitan päässä hänkin. En tiedä miten elämäni meni näin, mutta en ole kokenut samanlaista surua vielä koskaan mitä tänään.
Kommentit (18)
Tämä on vain normaalia elämää monelle suomalaiselle. Perheellisille ja varsinkin yksineläjille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää etsiä ystäviä. Suku joka pitää yhtä ei ole mikään itsestäänselvyys.
Jouluna voi mennä vaikka kylpylään tai jotain muuta jos ei viihdy yksin kotona.
Eikö sinulla ole tullut mieleen pitää yhteyttä sukulaisiisi?
Linja on auki molempiin suuntiin, you know.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko paikkakunnalla esim perhekerhoja niistä löytyy ihan kivasti uusia tuttavuuksia.
Lasten kouluun ja päiväkotiin voi jättää omat yhteystietosi ja pyytää että muut vanhemmat ottaisi yhteyttä ja tulisi lasten kanssa teille kylään lapsille leikkiseuraksi.
Pitää itse olla aktiivinen, ei ihmisiin muuten tutustu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen että kohdallasi asia on käsittelemättä ja nyt se purkaantui ulos.
Ajankohta vaikuttaa varmaankin omalta osaltaan, Joulun aika ja kaikkialla toitotetaan yhdessä olon autuutta ja perhekeskeisyyttä.
Sinulla on puoliso ja lapsia, ikioma perheesi.
He, vanhempasi siinä menettää kun eivät ole tavanneet jälkipolveaan.Toki sinä tiedät olisiko se lapsille edes hyväksi jos mummo on valinnut viinan.
Vanhempiesi liiton hajoaminen ei ole syysi, sen jälkeen tapahtumat ovat jääneet hoitamatta niinkuin aikuisten tehtävä olisi.
Nauti lapsista, puolisosta, perheestäsi ja ennenkaikkea itsestäsi!
Anna sen anopinkin olla mittansa päässä.
Hyvää Joulua sinulle!
Lapset ja puoliso, miksi eivät riitä. Mihinkä niitä muita tarvitsee. Eikö ole mitään muuta kodin ulkopuolista sosiaalista elämää esim. harrastukset tai työpiiri.
Tuleeko joulu ahdistus siitä ettet tunne olevan yhtä onnellinen kuin muut ja vertaa toisten täydellisiin sukujouluihin, yhtä onnea vaan pursuaviin spektaakkeleihin. 😱 Monille se on tuskallinen pakko ja pitää näytellä se sukujoulun viettäminen.
No se luopumisen tuska on varmasti ihan normaalia eikä sille mitään mahda jos sellainen ahdistava möykky iskee juurikin jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaksi voi johtua keski-iän kriisistäkin.
Ei niitä sukulaisia kukaan mihinkään oikeasti tarvi. Me ainakin ollaan eristytty niistä kaikista. Oman perheen kanssa on ihan kaikki mitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken edellä mainitun lisäksi nythän on kaamos-aika, pitkään pimeää ja taas iltapäivästä alkaen pimeää. - Nyt kaikki valot päälle, pyyhit kyyneleet. Suret varmasti eniten äitiäsi ja samalla tulevat aiemmatkin surut mieleen uusintana, mutta olet jo surrut tarpeeksi. enempää et ryhdy murehtimaan, ethän pysty heidän elämäänsä mitenkään vaikuttamaan, vaan alat elää omaa elämääsi. Mitä toimeliaampi olet, sitä paremmin selviydyt aikanaan myös näistä sukulaisten karikoista.
Olisit halunnut "suurperhe"-tyylisen perheen, jossa olisi mukana myös isovanhemmat ja kaikilla läheiset suhteet..
Olet järkyttynyt, nyt on ratkaisut tehty ja päätös iski kovaa.
Mutta kaikkien meidän on ennemmin tai myöhemmin tultava aikuisiksi ja alettava elää sitä elämää, mikä kulloinkin on edessä. Eikä siinä murehtiminen, puhumattakaan yövalvomisista, auta. Pahentaa vain tilannetta.
Vain oma perhe ja työ, päivän tehtävien tekeminen, hyvä päiväjärjetys ja sitten aika, parantavat, ja saavat ymmärtämään aikanaan, jopa toisten tilannetta ja päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole tullut mieleen pitää yhteyttä sukulaisiisi?
Linja on auki molempiin suuntiin, you know.
Aapee on varmaan aika sirpaleina. Silloin on vaan vaikea ottaa yhteyttä. On lapsuudesta saakka se olo, että ei ole turvallista eikä voi luottaa. Hylätään se vaikea perhe- siinä hylätään ne viattomat lapset.
Aapee alat hahmottaa lapsuuttani, kun olet nyt itse äiti.
Olet hyvällä tiellä, vaikka se kirpaisee ja tuntuu kamalalta.
Sinulla on mahdollisuus luoda omanlainen elämä. Joka ikinen päivä voi aloittaa alusta siitä hetkestä.
Se on raskasta, mutta se on myös arvokasta.
Tiedät mitä on tuta tuo turvattomuus. Tukeudu mieheesi, joka kuulostaa luotettavalta. Hänelle kannattaa kertoa kanoihin yhä uudelleen noista tuntemuksista. Voit kertoa hänelle, että tarvitset apua noissa sosiaalisissa suhteissa ja luottamisessa. Että miehesi olisi tukena. Puhu puhu.
sitten voit löytää muitakin.
ne lähimmät on ne arvokkkaat. Uskalla nähdä ne.
Ja sinä olet se tärkein lapsillesi. Äiti.
Sinulla on ihan oma paikkasi siinä.
Lapset ja aikuiset ymmärtää vaikka mitä, kun heille kertoo.
Sulla on sentään hyvä puoliso ja lapsi. Nauti heidän seurasta.
Surra saa, mutta kannattaa myös olla kiitollinen siitä mitä on.
Minulla isä kuoli rappioalkoholistina, äiti on dementoitunut ja alkoholisoitunutkin, veli teki itsemurhan, olen eronnut ja yksinäinenkin. Välillä tulee surtua noiden läheisten surullisia elämänkohtaloita, mutta ei auta muu kun jatkaa. Onneksi on yksi rakas lapsi.
Ei jaksanut lukea. Saisko lyhennelmän.
En oikeen ymmärtänyt mikä asia sinulla on vialla. Kerroit, että sinulla on hyvä mies ja sinulla on lapsia.
Et voi vaikuttaa siihen, mitä toiset tekevät, voit vaikuttaa vain siihen mitä itse teet.
Vanhemmistasi sinun on turha kokea syyllisyyttä, hyväksy tilanne, jota et voi muuttaa.
Hitto! Tulipa paha mieli puolestasi.
Biologisia läheisiään ei voi valita, mutta kukaan ei estä rakentamasta omaa perhettä. Perhe ei tarvitse veriveljeyttä ja sukuketjuja.
Minulla ei ole vanhempia, he kuolivat jo vuosikymmeniä sitten kun olin nuori. Lapsillani ei ole siis isovanhempia ja yhteydenpito muihin sukulaisiini on hataraa, välistä puuttuu ikäänkuin yksi sukupolvi.
Mieheni vanhemmat olivat ns. vanhja vanhempia, hekin jo kuolleet. Heistä ei ollut koskaan isovanhemmiksi lapsillemme, molemmat liian sairaita lasten ollessa pieniä.
Välillä kaipaan ja suren, että meillä ei ole ollut antaa lapsille enempää. En tiedä, olisiko suru toisenlaista jos vanhempamme olisivat olleet elossa, mutta silti heitä ei olisi ollut.
Olemme läheisiä toisillemme näin. Lasten kumppaneiden myötä pieni ryhmämme kasvaa. Onneksi on ystäviä ja mahdollisuuksia kokoontua aina ajoittain pöytään, joka on aivan liian täynnä ja ahdas. Se on ihanaa!