Miksi miehet jäävät esim. Kajaaniin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

Minä haluan asua kodikseni kutsumassani paikassa, en toisten nurkissa. Asunto pitää saada puoliksi minun nimiin, jotta voin tehdä siitä mieleiseni tietyiltä osin. Töitähän minulla ei siellä ole, mutta se ei varmaan haittaa.

Taas ollaan vaatimassa jotakin, minkä eteen ei olla laitettu tikkua ristiin, lisäksi vihanhallintakurssikin maksaa.

Tuo muuten ois just tuossa mielessä epämukava ratkaisu. Mene jonnekin sukutilalle asumaan, ja olet se ylimääräinen irtolainen, joka ei omista mistään mitään. Helpompaa olis hankkia periaatteesta joku mökki itselleen mihin halutessa voi mennä. Omistaa edes jonkinmoisen kodin. eri

Vähintäänkin yhtä epämukavaa on olla suhteessa sellaisen kanssa joka vaatii heti puolia tuosta sukutilasta. Oma asunto jos ei pysty. Tosin ne asumisesta aiheutuvat kulut kannattaa säästää tai sijoittaa, mutta jokainen tavallan.

Niin epäilemättä onkin. Joten oma asunto on ainoa vaihtoehto, jos ei ole luonteeltaan sellainen että tuohon pystyy. Tokihan ne kannattaisi säästää tai sijoittaa, mutta muutto kylmiltään jonkun nurkkiin paikkaan x, ilman että omistat itse mitään kuulostaa varsin turvattomalta.

Miksi kuulostaa turvattomalta? Mihin se jo hankittu omaisuus katoaa? Eikö vuokra-asuntoa sitten saa jos haluaa, vai mikä on pointti?

Harva haluaa asua toisen omistamassa asunnossa, jolloin riskinä on, että puoliso heittää ulos pakkaseen koska tahansa riidan yhteydessä. Yhtä ikävältä tuntuu asua kahdessa osoitteessa vain koska toinen ei ole valmis hankkimaan yhteistä asuntoa. 

Mikä sitä puolisoa estää heittämästä pakkaseen jokaisesta asunnosta jos tuossa pisteessä ollaan?

eräkoirio kirjoitti:

Ei se ole mistään tarpeesta kiinni.

Tarvitseeko joku kajaanissa asuva harrastelijamies kolmea autoa ja hyllyllistä varaosia käydäkseen töissä? No ei tarvitse vaan pääasia on mielekäs puuhastelu ja se että sillä autolla pääsee vaihtamaan maisemaan ihan milloin haluaa. Voi vaikka iltansa iloksi laittaa lisävaloja autoon ja käydä testailemassa kantamaa. Tätäkään ei tarvitse tietysti pääkaupunkiseudulla tehdä koska eihän siellä voi pitkiä valoja edes käyttää missään. Kaupungissa tämä mielekäs puuhastelu muuttuu pakolliseksi, kiireiseksi korjaamiseksi sateessa kerrostalon pihalla tai sitten saa pulittaa 100e/h että joku amiskloppi tekee sinne päin hommat. Tietysti siinä vaiheessa saattaa ne juna-aikataulut alkaa kiinnostamaan.

Sama kuin ihmettelisi mihin joku tarvitsee 100" ruutua, kolmea tietokonetta, 300 megaista nettiä, kaapillista vanhoja emolevyjä ja prossuja yms. tietokonesälää. Ihminen tykkää harrastella. Joku tietysti harrastaa pelkästään niitä baareja ja veneiden katselua satamassa. Sellaiselle tuskin syrjäseutu tarjoaa mitään. Eikä tällainen ihminen varmaan edes tajua mitä nautintoa joku saa siitä että vaihtaa ulkosaunaan uutta kiuasta ja piippua ja virittelee wifiä ja venekaiuttimia lauteiden alle että voi saunassa pookin kuuntelun lomassa vaikka kirjoitella vauvapalstalle...

Juuri näin. Aika oleellista on mielekäs puuhastelu. Asuipa sitten maalla tai kaupungissa. Mä olen asunut koko ikäni eli aika monta vuosikymmentä pääkaupunkiseudulla. Vietin lapsuuteni kesät sukulaisten luona maalla ja se oli ihanaa aikaa. Toisaalta lapsuuteni oli ihanaa aikaa kaupungissakin. Sanoisin, että syy oli vain se, että lapsena oli aika huoleton ja sen vuoksi elämä oli ihanaa ihan missä vaan.

Lapsuuteni jälkeen en ole ollut enää juurikaan käynyt maalla. Mun elämäni muodostui kokonaan tänne ja asioihin, joita täällä on tarjolla. Siskonikin elämä on täällä, mutta hän on jo vuosikymmeniä lähtenyt mökillensä aina, kun siihen vain on mahdollisuus. Nyt jo vuosia joka ainoa viikonloppu ja kaikki lomat.  Hänelle mielekäs puuhastelu on kaikkea sitä, mitä mökillä voi tehdä, mutta kaupungissa ei, ja mulle taas päinvastoin. Hän on viherpeukalo ja minä taas saan muovikukatkin nuupahtamaan. Olen joskus ollut hänen mökillään enkä saa mitään erityistä iloa veden kantamisesta, saunan lämmittämisestä, halkojen hakkaamisesta, rikkaruohojen kitkemisestä yms, mutta mun mielestäni on hienoa, että siskoni saa. 

eräkoirio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

köpe kirjoitti:

Varmaan siksi että töissä käyvä "metsässä" asuva mies on lähes lottovoittaja verrattuna pääkaupunkiseudulla asuvaan jos unohdetaan pariutuminen ja hienot ravintolat. Palkat ei ole juuri isompia pääkaupunkiseudulla samoissa perushommissa kuin syrjemmässäkään mutta asuminen ja kaikki muu maksaa helvetisti enemmän.

Kajaanissa metsien mies voi oman talonsa pihalla tehdä vaikka moottoriremontin ja kustannuksia tulee osien verran autosta riippuen muutamasta satasesta reiluun tonniin. Pääkaupunkiseudulla se auto on jossain kadulla renkaat kivetyksessä kiinni ja hinuri vetää sen 300e veloituksella korjaamoon johon on kuukauden jono ja lopulta remontti maksaisi jonkun 4000e joten jää tekemättä ja ostetaan joltain kusettajalta pääkaupunkiseudulla jo valmiiksi paskaksi ajettu auto tilalle. Puhumattakaan auton perushuollosta joka on tehtävä mutta missään kerrostalon pihalla sitä ei tehdä. Tallitilat ja kaikki on hinnoiteltu kysynnän mukaan eli vuokrat ovat tähtitieteellisiä ja jos oman tilan haluaisi ostaa, saa homeisesta kimppatallistakin pulittaa järkyttävästi.

Omassa talossa voit kuunnella musiikkia niin kovalla kuin haluat ja istua saunan jälkeen takapihalla tuolissa ja kuunnella lintujen siritystä. Kaupungissa kömmit sieltä yleisestä saunasta hissillä kerrokseen ja istut sohvalla. Löytyyhän näitä kun alkaa miettimään.

Suomalainen tykkää asua omakotitalossa ja pääkaupunkiseudulla se ei ole mahdollista järkevissä puitteissa. Tavarat löytyy netin kautta ja ebaysta paremmin ja halvemmalla kuin pääkaupunkiseudun kivijalkaliikkeistä ja ne tulee myös perille. Helsingissä joudut kyttään kotona milloin se paketti tulee koska sitä ei voi jättää mihinkään mutta syrjempänä sanot kuriirille että heitä vain pihalle se ja ne jättää sen kyllä kysymättäkin jos et ole kotona.

Tietysti jos elämä on hienoissa ravintoloissa syömistä ja baareissa hoippumista tai jotain eksoottisia harrastuksia täynnä niin varmaan parempi olla ns. ihmisten ilmoilla. Ei tuolla perus "persaukinen" saa mitään suurempia elämyksiä muuten kuin sivusta seuraamalla.

Pääkaupunkiseudulla ei tarvitse välttämättä autoa. Joten ei ole mitään tarvetta pihamaalla remppoja tehdä. Monilla ei ole edes ajokorttia koska se ei ole tarpeen.

Tähän siis edellinen vastaus. Muutenkin se auto monelta löytyy kun autolla halutaan käydä siellä sun täällä ja aina siitä noidutaan että se vie rahat. Ei ne junat ja bussit mene suoraan kaupan pihaan. Miten tuot vaikka jonkun pienen pöydän jollain julkisilla. Nokkakärryt mukaan :D

Katsoppas kun monissa liikkeissä on kaupunkialueella ja suullinen tai jopa maksuton kotiinkuljetus. Tätä sanotaan palveluksi.

Vierailija kirjoitti:

eräkoirio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

köpe kirjoitti:

Varmaan siksi että töissä käyvä "metsässä" asuva mies on lähes lottovoittaja verrattuna pääkaupunkiseudulla asuvaan jos unohdetaan pariutuminen ja hienot ravintolat. Palkat ei ole juuri isompia pääkaupunkiseudulla samoissa perushommissa kuin syrjemmässäkään mutta asuminen ja kaikki muu maksaa helvetisti enemmän.

Kajaanissa metsien mies voi oman talonsa pihalla tehdä vaikka moottoriremontin ja kustannuksia tulee osien verran autosta riippuen muutamasta satasesta reiluun tonniin. Pääkaupunkiseudulla se auto on jossain kadulla renkaat kivetyksessä kiinni ja hinuri vetää sen 300e veloituksella korjaamoon johon on kuukauden jono ja lopulta remontti maksaisi jonkun 4000e joten jää tekemättä ja ostetaan joltain kusettajalta pääkaupunkiseudulla jo valmiiksi paskaksi ajettu auto tilalle. Puhumattakaan auton perushuollosta joka on tehtävä mutta missään kerrostalon pihalla sitä ei tehdä. Tallitilat ja kaikki on hinnoiteltu kysynnän mukaan eli vuokrat ovat tähtitieteellisiä ja jos oman tilan haluaisi ostaa, saa homeisesta kimppatallistakin pulittaa järkyttävästi.

Omassa talossa voit kuunnella musiikkia niin kovalla kuin haluat ja istua saunan jälkeen takapihalla tuolissa ja kuunnella lintujen siritystä. Kaupungissa kömmit sieltä yleisestä saunasta hissillä kerrokseen ja istut sohvalla. Löytyyhän näitä kun alkaa miettimään.

Suomalainen tykkää asua omakotitalossa ja pääkaupunkiseudulla se ei ole mahdollista järkevissä puitteissa. Tavarat löytyy netin kautta ja ebaysta paremmin ja halvemmalla kuin pääkaupunkiseudun kivijalkaliikkeistä ja ne tulee myös perille. Helsingissä joudut kyttään kotona milloin se paketti tulee koska sitä ei voi jättää mihinkään mutta syrjempänä sanot kuriirille että heitä vain pihalle se ja ne jättää sen kyllä kysymättäkin jos et ole kotona.

Tietysti jos elämä on hienoissa ravintoloissa syömistä ja baareissa hoippumista tai jotain eksoottisia harrastuksia täynnä niin varmaan parempi olla ns. ihmisten ilmoilla. Ei tuolla perus "persaukinen" saa mitään suurempia elämyksiä muuten kuin sivusta seuraamalla.

Pääkaupunkiseudulla ei tarvitse välttämättä autoa. Joten ei ole mitään tarvetta pihamaalla remppoja tehdä. Monilla ei ole edes ajokorttia koska se ei ole tarpeen.

Tähän siis edellinen vastaus. Muutenkin se auto monelta löytyy kun autolla halutaan käydä siellä sun täällä ja aina siitä noidutaan että se vie rahat. Ei ne junat ja bussit mene suoraan kaupan pihaan. Miten tuot vaikka jonkun pienen pöydän jollain julkisilla. Nokkakärryt mukaan :D

Katsoppas kun monissa liikkeissä on kaupunkialueella ja edullinen tai jopa maksuton kotiinkuljetus. Tätä sanotaan palveluksi. Korjattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wallemies kirjoitti:

Otsikon kysymykseen eli miksi miehet jäävät sinne kotiseudulleen jonnekin kauemmas:

Luulen, että moni ei vain kykene lähtemään. Siellä on kaikki ne tutut turvalliset jutut: vanhemmat, kaverit, metsät, järvet jne.

Hyppääminen johonkin uuteen seutuun kauas kotikonnuista voi olla yksinkertaisesti liian iso askel - varsinkin jos lapsuuden kodissa ei juuri missään käyty tai ei ole lähipiirissä esimerkkiä lähtemisestä. Luulen, että tytöt ovat rohkeampia lähtemään ja sellaista ”peräkammarin” tyttöä oudoksuttaisiin enemmän.

Itse olen maalta juuri sellaisista oloista ettei lapsena käyty juuri missään ja muutenkin se elämä aika ankeata eikä kotoa saanut (tai ei ollut antaa) minkäänlaista henkistä tukea. Sitten tuli vielä se järkyttävä lama 90-luvulla ja luulin että tämä oli sitten tässä. Sain opiskeltua hieman lisää ja onnistuin saamaan työn parin sadan kilometrin päästä kotiseudusta. Se oli jotenkin kivuliasta ja yksinäistä se alku, mutta siitä se lähti. Luulen muilla olevan vastaavanlaisia kokemuksia.

Ymmärrän kyllä ettei jotkut vain kykene lähtemään, mutta kyllä kannustaisin edes kokeilemaan paikan vaihtoa, se avartaa mieltä ja jos ei sopeudu niin palaa sitten kotiseudulle. Eikä kaupungissa tarvitse lattea siemailla, teette oman näköisen elämän täällä, kyllä täällä mahdollisuuksia on.

Ei olisi pahitteeksi meille etelän ihmettelijöille asettautua joskus kainuulaisen miehen asemaan. Ymmärrystä toisiamme kohtaan ei liene koskaan liikaa.

Minä en tahtonut lähteä, kyse ei ollut liian suuresta hypystä tai mistään muustakaan. En halunnut lähteä, koska elämäni on hyvää täällä. Miksi pitäisi muuttaa jotakin hyvää ja toimivaa, ja pelkän naisen perässä muuttaminen asettaisi parisuhteelle liian isot odotukset, että se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Minulle ainakin lähtökohtaisesti naisena mies, joka pitää parisuhteen ja siitä syntyneet lapset elämässään ykkösenä on se juttu. Mitään tuollaista "pelkän naisen" perään lähtevää miestä en katselisi. Mikä näille se elämän ykkönen on, äiti, kalja?

Et tainnut ymmärtää edellistä kirjoittajaa. Olen nainen, mutta en silti luopuisi työpaikastani, kodistani, harrastuksistani, ystävistäni ja kavereistani sekä muista läheisistäni "pelkän miehen" vuoksi. En naisenakaan pystyisi elämään elämää, jossa mulla olisi elämänsisältönä vain parisuhde ja lapset. Ahdistuisin sellaisessa alle puolessa vuodessa.

Minä taas koen, että mikään kaveripiiri tai harrastus ei yllä lähellekään rakkauden ja perheen rinnalle ja molempia saa uusia vaikka sitten rakkauden perässä muuttaisikin muualle. En todellakaan antaisi onneni mennä ohi jonkun torstaijumpan takia ja sen jälkeisen kahvikupin kaverin kanssa takia. 

Sinä olet sinä ja minä olen minä. Mulle on ollut tärkeää, että lapsillani on isovanhemmat lähellä ja samoin mun sisarukseni ovat lähellä ja siten lasteni serkutkin. Lisäksi työni antaa mulle hyvin tärkeää sisältöä elämääni. Jos olisin kokenut lastenhoidon tai kotityöt elämäntehtäväkseni, olisin varmaan opiskellut lastentarhanopettajaksi tai siivoojaksi. 

Minulle taas on tärkeää, että molemmille aikuisille on mielekäs paikka asua. Sukulaisuussuhteet eivät ole niin rajoittavia etteikö niitä voisi yläpitää välimatkankin päästä. Onhan nykyisin olemassa hyvät kulkuyhteydet vaikka eri mantereiden välillä ja skype pelittää aina. Ja ihan turha alentuvasti epäillä minunlaiseni rakkauden perässä valmiiden muuttajien kykenevän lähinnä lastenhoitoon. Minulla on akateeminen ura, jonka kautta töitä voin tehdä muuallakin kuin äidin napanuorassa. 

Tuosta lauseestasi nyt näkee, että et ymmärtänyt minua etkä tuota toista kirjoittajaa ollenkaan. Me kumpikin puhuimme tilanteesta, jossa naisen tai miehen vuoksi pitäisi luopua itselleen mielekkäästä asuinpaikasta ja mahdollistaa mielekäs asuinpaikka vain puolisolle. Minä en kokisi mielekkääksi muuttaa miehen vuoksi Kainuuseen, jossa mulle ei olisi töitä ja elämäni sisällöksi pitäisi riittää vaimona ja äitinä oleminen. Ja ymmärrän ihan hyvin, että jos miehelle tärkeää on maaseudun rauha, hiljaisuus, paljon metsää lähellä ja lähteä vaikka lauantaiaamuna varhain kalastamaan, sienimetsään tms, niin Helsingin keskuspuisto tuskin riittäisi hänelle luonnoksi. 

Luonnollisestikin aikuisten ihmisten kannattaa kastoa asuinpaikka, jossa on mukava asua. Ihmettelen vaan sitä miksi se paikka, jonne sattui syntymään on niin isolla merkityksellä vielä aikuisenakin, että se vaikuttaa pariutumismahdollisuuksiin. Itse en asu synnyinpaikkakunnallani, mieheni ei asu edes synnyinmaassaan. Molemmat olemme kuitenkin ihan tyytyväisiä nykyisellä asuinpaikkakunnallamme vaikka se onkin hyvin toisenlainen kuin mihin satuimme syntymään. 

Minulle syntymäpaikka ei merkitse mitään enkä enää edes käy sielläpäin nyt kun vanhempani ovat jo kuolleet. Mutta kaipaan täältä Vantaalta maaseudulle tai oikeaan pikku kaupunkiin ja olenkin etsimässä mökkiä jossa ja jonka ympäristössä voisi harrastaa ja elää mielestään elämää. Mökki tuskin tulee olemaan syntymäseudullani, koska se ei ole sellaista kaunista luontoa jota kaipaan.

Syitä asua Kajaanissa:

Lyhyet välimatkat kaupungin sisällä (ei välttämättä tarvitse autoa)

Päivään jää enemmän aikaa kun harrastukset ovat lähellä, itse asun ns.kaupungin laidalla mutta saan lapset harrastuksiin 10-15 min ajomatkan sisällä.

Pääsee luontoon helposti ja lenkkipolulle miltei mistä vain.

Oulujärvi ja Vuokatti lähellä

Kulttuuriakin löytyy hyvin sitä tarvitsevalle

Helsinkiin pääsee lentäen reilussa tunnissa

Ei ole ruuhkia

Ja itse vain nautin enemmän kun on tilaa ympärillä. Olen huvin koulutettu, mutta en vain osaisi kuvitella elämää isossa kaupungissa. Onneksi meillä on vielä vara valita millainen elämä sopii itse kullekin parhaiten.

Ap on hyvä ja lähtee vaan muihin maihin katsomaan menoa ja sietämään paskaisuutta ja likaisia ihmisiä. Eka viikko menee per seellä kusemisessa pönttöön, kun saat sen ekan vatsapöpön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat täysin yliarvostettuja. Mihin moderni mies tarvii naista? En kaipaa ketään nalkuttamaan ja rajoittamaan tekemisiäni.

Kyllä Hetero tarvii. Minulle ei ole naiset koskaan nalkuttaneet. Ehkä tuo nalkutus johtii sinusta itsestäsi.

Kyllä ne nalkuttaa jos annat siihen mahdollisuuden. Niille pitää vain näyttää kaapin paikka oikealla tavalla ja sen jälkeen kaikki ovat tyytyväisiä ja parisuhde kukoistaa. Naisen pitää pystyä ihailemaan miehessään jotain piirrettä tai ominaisuutta ja jollei hän syystä tai toisesta siihen pysty, niin homma ei toimi.

mies51v

Mikähän tällainen oikea tapa mahtaa olla? Lasketko kaikki kriittiset keskustelunaloitukset nalkutukseksi? Muistuttamisen? Vai pelkän puhtaan valittamisen?

Vaikee kuvitella, että yhdellä piirteellä tai ominaisuudella kuittaa kaikki muut epäkohdat. Yleensä joku tällainen on, muttei se vie kaikilta muilta asioilta huomiota. eri

Vierailija kirjoitti:

eräkoirio kirjoitti:

Ei se ole mistään tarpeesta kiinni.

Tarvitseeko joku kajaanissa asuva harrastelijamies kolmea autoa ja hyllyllistä varaosia käydäkseen töissä? No ei tarvitse vaan pääasia on mielekäs puuhastelu ja se että sillä autolla pääsee vaihtamaan maisemaan ihan milloin haluaa. Voi vaikka iltansa iloksi laittaa lisävaloja autoon ja käydä testailemassa kantamaa. Tätäkään ei tarvitse tietysti pääkaupunkiseudulla tehdä koska eihän siellä voi pitkiä valoja edes käyttää missään. Kaupungissa tämä mielekäs puuhastelu muuttuu pakolliseksi, kiireiseksi korjaamiseksi sateessa kerrostalon pihalla tai sitten saa pulittaa 100e/h että joku amiskloppi tekee sinne päin hommat. Tietysti siinä vaiheessa saattaa ne juna-aikataulut alkaa kiinnostamaan.

Sama kuin ihmettelisi mihin joku tarvitsee 100" ruutua, kolmea tietokonetta, 300 megaista nettiä, kaapillista vanhoja emolevyjä ja prossuja yms. tietokonesälää. Ihminen tykkää harrastella. Joku tietysti harrastaa pelkästään niitä baareja ja veneiden katselua satamassa. Sellaiselle tuskin syrjäseutu tarjoaa mitään. Eikä tällainen ihminen varmaan edes tajua mitä nautintoa joku saa siitä että vaihtaa ulkosaunaan uutta kiuasta ja piippua ja virittelee wifiä ja venekaiuttimia lauteiden alle että voi saunassa pookin kuuntelun lomassa vaikka kirjoitella vauvapalstalle...

Juuri näin. Aika oleellista on mielekäs puuhastelu. Asuipa sitten maalla tai kaupungissa. Mä olen asunut koko ikäni eli aika monta vuosikymmentä pääkaupunkiseudulla. Vietin lapsuuteni kesät sukulaisten luona maalla ja se oli ihanaa aikaa. Toisaalta lapsuuteni oli ihanaa aikaa kaupungissakin. Sanoisin, että syy oli vain se, että lapsena oli aika huoleton ja sen vuoksi elämä oli ihanaa ihan missä vaan.

Lapsuuteni jälkeen en ole ollut enää juurikaan käynyt maalla. Mun elämäni muodostui kokonaan tänne ja asioihin, joita täällä on tarjolla. Siskonikin elämä on täällä, mutta hän on jo vuosikymmeniä lähtenyt mökillensä aina, kun siihen vain on mahdollisuus. Nyt jo vuosia joka ainoa viikonloppu ja kaikki lomat.  Hänelle mielekäs puuhastelu on kaikkea sitä, mitä mökillä voi tehdä, mutta kaupungissa ei, ja mulle taas päinvastoin. Hän on viherpeukalo ja minä taas saan muovikukatkin nuupahtamaan. Olen joskus ollut hänen mökillään enkä saa mitään erityistä iloa veden kantamisesta, saunan lämmittämisestä, halkojen hakkaamisesta, rikkaruohojen kitkemisestä yms, mutta mun mielestäni on hienoa, että siskoni saa. 

Tätähän se on että ihmiset ovat erilaisia. En näe mielekkäänä puuhasteluna autojen rassaamista , saunomista tai asioiden tekemistä mahdollisimman hankalasti, mutta jos joku on tyytyväinen noin niin siitä vaan.

Entisellä kotipaikkakunnalla on enemmistö miehiä. Naiset ovat lähteneet opiskelemaan etelään, löytäneet sieltä työtä ja perustaneet perheen. Miehille on riittänyt peruskoulu tai amis. Kunnianhimoa ei ole, eikä ehkä rohkeutta lähtemään muualle.

Niin päivät kuluvat ABC:lla. Kela kustantaa. Veljeni on yksi näistä.

Perheemme tytöt, minä yksi heistä lähdimme maailmalle, eikä ole ollut halua palata.

Ps. Jotkut rohkeat miehet ovat hakeneet vaimon Thaimaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

Minä haluan asua kodikseni kutsumassani paikassa, en toisten nurkissa. Asunto pitää saada puoliksi minun nimiin, jotta voin tehdä siitä mieleiseni tietyiltä osin. Töitähän minulla ei siellä ole, mutta se ei varmaan haittaa.

Taas ollaan vaatimassa jotakin, minkä eteen ei olla laitettu tikkua ristiin, lisäksi vihanhallintakurssikin maksaa.

Tuo muuten ois just tuossa mielessä epämukava ratkaisu. Mene jonnekin sukutilalle asumaan, ja olet se ylimääräinen irtolainen, joka ei omista mistään mitään. Helpompaa olis hankkia periaatteesta joku mökki itselleen mihin halutessa voi mennä. Omistaa edes jonkinmoisen kodin. eri

Vähintäänkin yhtä epämukavaa on olla suhteessa sellaisen kanssa joka vaatii heti puolia tuosta sukutilasta. Oma asunto jos ei pysty. Tosin ne asumisesta aiheutuvat kulut kannattaa säästää tai sijoittaa, mutta jokainen tavallan.

Niin epäilemättä onkin. Joten oma asunto on ainoa vaihtoehto, jos ei ole luonteeltaan sellainen että tuohon pystyy. Tokihan ne kannattaisi säästää tai sijoittaa, mutta muutto kylmiltään jonkun nurkkiin paikkaan x, ilman että omistat itse mitään kuulostaa varsin turvattomalta.

Miksi kuulostaa turvattomalta? Mihin se jo hankittu omaisuus katoaa? Eikö vuokra-asuntoa sitten saa jos haluaa, vai mikä on pointti?

Harva haluaa asua toisen omistamassa asunnossa, jolloin riskinä on, että puoliso heittää ulos pakkaseen koska tahansa riidan yhteydessä. Yhtä ikävältä tuntuu asua kahdessa osoitteessa vain koska toinen ei ole valmis hankkimaan yhteistä asuntoa. 

Minä asun ihan mielelläni puolisoni omistamassa asunnossa. Pakkaseen hän ei nakkaa eikä sitä kai lakikaan salli, kun kirjoilla hänen luonaan olen, mutta saan tarvittaessa vuokra-asunnon viikossa-kahdessa, jos lusikat menevät jakoon. Tämä on ihan kokeiltu juttu, kun kertaalleen jo oltiin eron partaalla. En koe pienintäkään tarvetta ostaa osaa/puolta kiinteistöstä omiin nimiini.

Väärinkäsitysten välttämiseksi: maksan puolet asumuskuluista. Isot korjaukset ja kiinteät hankinnat sovitaan aina erikseen. Niitä en voi viedä mukanani, jos erotaan, joten en myöskään maksa niistä puolikasta, mutta koska ne lisäävät minunkin asumismukavuuttani niin lähtökohtaisesti osallistun kustannuksiin kulloinkin sovittavalla summalla.

Omat kriteerini asuinpaikalle: valtatie, rautatie ja lentokenttä, satama plussaa, keskussairaala. Siitä voitte laskea mahdolliset kaupungit!

Eli tarvittaessa pääsee kohtuullisesti matkustamaan, ja jos pahasti sattuu, niin pääsee pikaisesti hoitoon, eikä kuole jollain 150 km:n ambulanssikyydillä:)

Vierailija kirjoitti:

Ap on hyvä ja lähtee vaan muihin maihin katsomaan menoa ja sietämään paskaisuutta ja likaisia ihmisiä. Eka viikko menee per seellä kusemisessa pönttöön, kun saat sen ekan vatsapöpön.

Olen asunut Thaimaassa vuodesta 2008 olen toki käynyt Suomessakin kolmasti sen jälkeen.

Käyn ulkomailla muutaman kerran vuodessa pääasiassa Aasiassa.

Yhdysvallat ja Australia harvemmin.

Euroopan olen kiertänyt jo 20-25 v monta kertaa.

Ruoka ei ole aiheuttanut ongelmaa muualla kuin suomessa jossa se on kohtuuttoman kallista.

Vierailija kirjoitti:

eräkoirio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

köpe kirjoitti:

Varmaan siksi että töissä käyvä "metsässä" asuva mies on lähes lottovoittaja verrattuna pääkaupunkiseudulla asuvaan jos unohdetaan pariutuminen ja hienot ravintolat. Palkat ei ole juuri isompia pääkaupunkiseudulla samoissa perushommissa kuin syrjemmässäkään mutta asuminen ja kaikki muu maksaa helvetisti enemmän.

Kajaanissa metsien mies voi oman talonsa pihalla tehdä vaikka moottoriremontin ja kustannuksia tulee osien verran autosta riippuen muutamasta satasesta reiluun tonniin. Pääkaupunkiseudulla se auto on jossain kadulla renkaat kivetyksessä kiinni ja hinuri vetää sen 300e veloituksella korjaamoon johon on kuukauden jono ja lopulta remontti maksaisi jonkun 4000e joten jää tekemättä ja ostetaan joltain kusettajalta pääkaupunkiseudulla jo valmiiksi paskaksi ajettu auto tilalle. Puhumattakaan auton perushuollosta joka on tehtävä mutta missään kerrostalon pihalla sitä ei tehdä. Tallitilat ja kaikki on hinnoiteltu kysynnän mukaan eli vuokrat ovat tähtitieteellisiä ja jos oman tilan haluaisi ostaa, saa homeisesta kimppatallistakin pulittaa järkyttävästi.

Omassa talossa voit kuunnella musiikkia niin kovalla kuin haluat ja istua saunan jälkeen takapihalla tuolissa ja kuunnella lintujen siritystä. Kaupungissa kömmit sieltä yleisestä saunasta hissillä kerrokseen ja istut sohvalla. Löytyyhän näitä kun alkaa miettimään.

Suomalainen tykkää asua omakotitalossa ja pääkaupunkiseudulla se ei ole mahdollista järkevissä puitteissa. Tavarat löytyy netin kautta ja ebaysta paremmin ja halvemmalla kuin pääkaupunkiseudun kivijalkaliikkeistä ja ne tulee myös perille. Helsingissä joudut kyttään kotona milloin se paketti tulee koska sitä ei voi jättää mihinkään mutta syrjempänä sanot kuriirille että heitä vain pihalle se ja ne jättää sen kyllä kysymättäkin jos et ole kotona.

Tietysti jos elämä on hienoissa ravintoloissa syömistä ja baareissa hoippumista tai jotain eksoottisia harrastuksia täynnä niin varmaan parempi olla ns. ihmisten ilmoilla. Ei tuolla perus "persaukinen" saa mitään suurempia elämyksiä muuten kuin sivusta seuraamalla.

Pääkaupunkiseudulla ei tarvitse välttämättä autoa. Joten ei ole mitään tarvetta pihamaalla remppoja tehdä. Monilla ei ole edes ajokorttia koska se ei ole tarpeen.

Tähän siis edellinen vastaus. Muutenkin se auto monelta löytyy kun autolla halutaan käydä siellä sun täällä ja aina siitä noidutaan että se vie rahat. Ei ne junat ja bussit mene suoraan kaupan pihaan. Miten tuot vaikka jonkun pienen pöydän jollain julkisilla. Nokkakärryt mukaan :D

Katsoppas kun monissa liikkeissä on kaupunkialueella ja suullinen tai jopa maksuton kotiinkuljetus. Tätä sanotaan palveluksi.

En ole ilmaiseen palveluun vielä tässä maailmassa törmännyt mutta ei se tietysti olekaan se pääpointti vaan vaivattomuus. Sitä tavaran tuojaa joutuu kyttäämään ja opastamaan mutta omalla autolla tuot sen samalla täysin ilman turhaa räpistelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eräkoirio kirjoitti:

Ei se ole mistään tarpeesta kiinni.

Tarvitseeko joku kajaanissa asuva harrastelijamies kolmea autoa ja hyllyllistä varaosia käydäkseen töissä? No ei tarvitse vaan pääasia on mielekäs puuhastelu ja se että sillä autolla pääsee vaihtamaan maisemaan ihan milloin haluaa. Voi vaikka iltansa iloksi laittaa lisävaloja autoon ja käydä testailemassa kantamaa. Tätäkään ei tarvitse tietysti pääkaupunkiseudulla tehdä koska eihän siellä voi pitkiä valoja edes käyttää missään. Kaupungissa tämä mielekäs puuhastelu muuttuu pakolliseksi, kiireiseksi korjaamiseksi sateessa kerrostalon pihalla tai sitten saa pulittaa 100e/h että joku amiskloppi tekee sinne päin hommat. Tietysti siinä vaiheessa saattaa ne juna-aikataulut alkaa kiinnostamaan.

Sama kuin ihmettelisi mihin joku tarvitsee 100" ruutua, kolmea tietokonetta, 300 megaista nettiä, kaapillista vanhoja emolevyjä ja prossuja yms. tietokonesälää. Ihminen tykkää harrastella. Joku tietysti harrastaa pelkästään niitä baareja ja veneiden katselua satamassa. Sellaiselle tuskin syrjäseutu tarjoaa mitään. Eikä tällainen ihminen varmaan edes tajua mitä nautintoa joku saa siitä että vaihtaa ulkosaunaan uutta kiuasta ja piippua ja virittelee wifiä ja venekaiuttimia lauteiden alle että voi saunassa pookin kuuntelun lomassa vaikka kirjoitella vauvapalstalle...

Juuri näin. Aika oleellista on mielekäs puuhastelu. Asuipa sitten maalla tai kaupungissa. Mä olen asunut koko ikäni eli aika monta vuosikymmentä pääkaupunkiseudulla. Vietin lapsuuteni kesät sukulaisten luona maalla ja se oli ihanaa aikaa. Toisaalta lapsuuteni oli ihanaa aikaa kaupungissakin. Sanoisin, että syy oli vain se, että lapsena oli aika huoleton ja sen vuoksi elämä oli ihanaa ihan missä vaan.

Lapsuuteni jälkeen en ole ollut enää juurikaan käynyt maalla. Mun elämäni muodostui kokonaan tänne ja asioihin, joita täällä on tarjolla. Siskonikin elämä on täällä, mutta hän on jo vuosikymmeniä lähtenyt mökillensä aina, kun siihen vain on mahdollisuus. Nyt jo vuosia joka ainoa viikonloppu ja kaikki lomat.  Hänelle mielekäs puuhastelu on kaikkea sitä, mitä mökillä voi tehdä, mutta kaupungissa ei, ja mulle taas päinvastoin. Hän on viherpeukalo ja minä taas saan muovikukatkin nuupahtamaan. Olen joskus ollut hänen mökillään enkä saa mitään erityistä iloa veden kantamisesta, saunan lämmittämisestä, halkojen hakkaamisesta, rikkaruohojen kitkemisestä yms, mutta mun mielestäni on hienoa, että siskoni saa. 

Tätähän se on että ihmiset ovat erilaisia. En näe mielekkäänä puuhasteluna autojen rassaamista , saunomista tai asioiden tekemistä mahdollisimman hankalasti, mutta jos joku on tyytyväinen noin niin siitä vaan.

Itse taas näen että kaupungissa asuminen tekee kaikesta hankalampaa kuin syrjässä omassa talossa. Jos haluat jotain remonttia tehdä, taloyhtiöissä joutuu aina kysymään lupia yleensäkin jos edes on oma ylihintainen kerrostaloasunto. Tavarat saa kannettua suoraan sisään pihalta ilman neljän oven ja rapun läpi kulkemista. Yleensäkin kaikki värkkääminen, oli se auto tai vaikka pitäisi vain joku lankun pätkä saada jonnekin kaapin väliin niin se on kaupungissa kauhea homma ihan mitättömästä.

Tennis, sulkkis, talvella ulkojäät yms. löytyy eikä niihin ole niin kovaa tunkua että tarvisi jonottaa ja tungeksia kuten esim. jossain oulunkylän urheilupuistossa.

Viikonloppuna vaimo mm. harjoitteli jotain joogaliikkeitä takapihalla omassa rauhassaan ja itse toisella nurkalla kokosin liiteriin "testiserveriä" ja join kaljaa. En tosin ole kaljamahainen metsämies vaan ihan atleettinen jopa. Samalla ulkosaunaa lämmiteltiin ja eukko ripusti kynttilöitä terassille.

Ystäväpiirikin on hyvä kun ei mikään täysin eräkorpi kuitenkaan ole ja näillä seuduilla aina ollut. Tietysti löytyy tuttavista joku enemmän "metsämieskin" mutta ei nekään mitään paskahousujuoppoja ole. Suurin osa omasta rauhasta tykkääviä, normaaleita ihmisiä joita ei syystä tai toisesta isompaan kaupunkiin saisi. Tai eivät ainakaan myönnä että haluaisivat..

Olen hyväpalkkaisessa työssä yliopistokaupungissa ruuhkaisimman Suomen ulkopuolella. Onneksi en joudu asumaan pääkaupunkiseudulla. En vain kestäisi.

En kestäisi jatkuvaa kaaosta, ihmismerta, umpitäysiä busseja ja muita joukkoliikennevälineitä. Tai ehkä näihin tottuisin. Se, mihin en tottuisi, on talvet. Tai oikeastaan niiden puute. Miten ihmeessä ihminen jaksaa jatkuvaa mustaa, harmaata, räntää ja kuraa, lokaa ja sitä marraskuun jatketta, jota koko talvi tuntuu etelässä olevan? Ei pääse hiihtämään puhtailla hangilla, ei pääse luontoon muuten kuin mutaiseen, niljaisten lehtien täyttämään metsään. Ei pääse meren jäälle, kun meri ei jäädy. On vain loputon, kuukausia kestävä välikausi, joka ei ole talvi, ei kaamos, ei oikein mikään. Lapset ovat kuukausia kurahousuissa päiväkodeissa, niiden mutaisilla ja jäisillä pihoilla. Kaikki on likaista ja kuollutta marraskuusta maaliskuuhun. Mikä tässä on niin hienoa, että tällaiseen elinkelvottomaan ympäristöön pitää oikein haluta? 

Ja tähän kauheuteen muuttaa vain jatkuvasti lisää ihmisiä. Niitäkin, jotka eivät tahtoisi. Joille puhtaat, valkoiset hanget, lumella kuorrutetut puut ja hiihtoladut ovat elinehto. Jotka vielä haluavat nauttia kaikista vuodenajoista, kirkkaista talviöistä, pakkaspäivistä, lumipatjojen alla huokailevista hiljaisista metsistä. Viedä sinne lapsensakin nauttimaan tästä - talvesta talvivaatteissa, pakkasessa, puhtaassa lumessa.

Ihmiset ovat muuttuneet kummallisiksi sisäolennoiksi, avaruusalusten asukkaiksi, joille ulkoilma on vain jotain, jossa käväistään autotallin ja kotioven välissä tai roskia viemässä. Liikuntaan on sisäkuntosalit. Luontoon mennään lentokoneella etelänmatkalla. Ehkä joskus lennetään Lappiin laskettelemaan. Kuluttavaa elämää sekä itselle että tälle maapallolle. 

En enää ymmärrä. Eikö tästä painajaisesta voisi herätä? 

Muuttaisin itse heti vaikka Pohjois-Karjalaan tai Kainuuseen, jos työn puolesta voisin. Tämän etelämmäs en enää muuta, jos ei ole todellakaan aivan pakko - ja pakenen pois heti kun voin. 

Vierailija kirjoitti:

Kajaaniin ei ole pakko tulla. Ei asumaan eikä käymään.

Useat meistä jotka täällä asumme viihdymme hyvin. On työ ja kavereita sekä miehille naisia ja naisille miehiä.

Tuollaiset kärjistykset ettei ole yhtään mitään liittyy enemmän tällaisiin kahdentuhannen asukkaan kyliin jossa treffeille pääseminen on mahdotonta, koska kylässä ei ole yhtään sinkku naista.

Mutta onko Kajaanissa miehille miehiä ja naisille naisia?

Täällä on kummallinen käsitys, että kaikki haluaa muuttaa pääkaupunkiseudulle. Pitäisi ymmärtää, että osan on vaan pakko. Itse olin onnellinen kun pääsin sieltä pois, meidän perheen elämänlaatu ainakin parani ja saatiin kunnollinen koti edullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wallemies kirjoitti:

Otsikon kysymykseen eli miksi miehet jäävät sinne kotiseudulleen jonnekin kauemmas:

Luulen, että moni ei vain kykene lähtemään. Siellä on kaikki ne tutut turvalliset jutut: vanhemmat, kaverit, metsät, järvet jne.

Hyppääminen johonkin uuteen seutuun kauas kotikonnuista voi olla yksinkertaisesti liian iso askel - varsinkin jos lapsuuden kodissa ei juuri missään käyty tai ei ole lähipiirissä esimerkkiä lähtemisestä. Luulen, että tytöt ovat rohkeampia lähtemään ja sellaista ”peräkammarin” tyttöä oudoksuttaisiin enemmän.

Itse olen maalta juuri sellaisista oloista ettei lapsena käyty juuri missään ja muutenkin se elämä aika ankeata eikä kotoa saanut (tai ei ollut antaa) minkäänlaista henkistä tukea. Sitten tuli vielä se järkyttävä lama 90-luvulla ja luulin että tämä oli sitten tässä. Sain opiskeltua hieman lisää ja onnistuin saamaan työn parin sadan kilometrin päästä kotiseudusta. Se oli jotenkin kivuliasta ja yksinäistä se alku, mutta siitä se lähti. Luulen muilla olevan vastaavanlaisia kokemuksia.

Ymmärrän kyllä ettei jotkut vain kykene lähtemään, mutta kyllä kannustaisin edes kokeilemaan paikan vaihtoa, se avartaa mieltä ja jos ei sopeudu niin palaa sitten kotiseudulle. Eikä kaupungissa tarvitse lattea siemailla, teette oman näköisen elämän täällä, kyllä täällä mahdollisuuksia on.

Ei olisi pahitteeksi meille etelän ihmettelijöille asettautua joskus kainuulaisen miehen asemaan. Ymmärrystä toisiamme kohtaan ei liene koskaan liikaa.

Minä en tahtonut lähteä, kyse ei ollut liian suuresta hypystä tai mistään muustakaan. En halunnut lähteä, koska elämäni on hyvää täällä. Miksi pitäisi muuttaa jotakin hyvää ja toimivaa, ja pelkän naisen perässä muuttaminen asettaisi parisuhteelle liian isot odotukset, että se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Minulle ainakin lähtökohtaisesti naisena mies, joka pitää parisuhteen ja siitä syntyneet lapset elämässään ykkösenä on se juttu. Mitään tuollaista "pelkän naisen" perään lähtevää miestä en katselisi. Mikä näille se elämän ykkönen on, äiti, kalja?

Et tainnut ymmärtää edellistä kirjoittajaa. Olen nainen, mutta en silti luopuisi työpaikastani, kodistani, harrastuksistani, ystävistäni ja kavereistani sekä muista läheisistäni "pelkän miehen" vuoksi. En naisenakaan pystyisi elämään elämää, jossa mulla olisi elämänsisältönä vain parisuhde ja lapset. Ahdistuisin sellaisessa alle puolessa vuodessa.

Minä taas koen, että mikään kaveripiiri tai harrastus ei yllä lähellekään rakkauden ja perheen rinnalle ja molempia saa uusia vaikka sitten rakkauden perässä muuttaisikin muualle. En todellakaan antaisi onneni mennä ohi jonkun torstaijumpan takia ja sen jälkeisen kahvikupin kaverin kanssa takia. 

Sinä olet sinä ja minä olen minä. Mulle on ollut tärkeää, että lapsillani on isovanhemmat lähellä ja samoin mun sisarukseni ovat lähellä ja siten lasteni serkutkin. Lisäksi työni antaa mulle hyvin tärkeää sisältöä elämääni. Jos olisin kokenut lastenhoidon tai kotityöt elämäntehtäväkseni, olisin varmaan opiskellut lastentarhanopettajaksi tai siivoojaksi. 

Minulle taas on tärkeää, että molemmille aikuisille on mielekäs paikka asua. Sukulaisuussuhteet eivät ole niin rajoittavia etteikö niitä voisi yläpitää välimatkankin päästä. Onhan nykyisin olemassa hyvät kulkuyhteydet vaikka eri mantereiden välillä ja skype pelittää aina. Ja ihan turha alentuvasti epäillä minunlaiseni rakkauden perässä valmiiden muuttajien kykenevän lähinnä lastenhoitoon. Minulla on akateeminen ura, jonka kautta töitä voin tehdä muuallakin kuin äidin napanuorassa. 

Tuosta lauseestasi nyt näkee, että et ymmärtänyt minua etkä tuota toista kirjoittajaa ollenkaan. Me kumpikin puhuimme tilanteesta, jossa naisen tai miehen vuoksi pitäisi luopua itselleen mielekkäästä asuinpaikasta ja mahdollistaa mielekäs asuinpaikka vain puolisolle. Minä en kokisi mielekkääksi muuttaa miehen vuoksi Kainuuseen, jossa mulle ei olisi töitä ja elämäni sisällöksi pitäisi riittää vaimona ja äitinä oleminen. Ja ymmärrän ihan hyvin, että jos miehelle tärkeää on maaseudun rauha, hiljaisuus, paljon metsää lähellä ja lähteä vaikka lauantaiaamuna varhain kalastamaan, sienimetsään tms, niin Helsingin keskuspuisto tuskin riittäisi hänelle luonnoksi. 

Luonnollisestikin aikuisten ihmisten kannattaa kastoa asuinpaikka, jossa on mukava asua. Ihmettelen vaan sitä miksi se paikka, jonne sattui syntymään on niin isolla merkityksellä vielä aikuisenakin, että se vaikuttaa pariutumismahdollisuuksiin. Itse en asu synnyinpaikkakunnallani, mieheni ei asu edes synnyinmaassaan. Molemmat olemme kuitenkin ihan tyytyväisiä nykyisellä asuinpaikkakunnallamme vaikka se onkin hyvin toisenlainen kuin mihin satuimme syntymään. 

Sotaako miehesi lähti pakoon, vai mikä sen tänne houkutteli?

Hän tuli tänne töihin.

akateeminen mies kirjoitti:

Olen hyväpalkkaisessa työssä yliopistokaupungissa ruuhkaisimman Suomen ulkopuolella. Onneksi en joudu asumaan pääkaupunkiseudulla. En vain kestäisi.

En kestäisi jatkuvaa kaaosta, ihmismerta, umpitäysiä busseja ja muita joukkoliikennevälineitä. Tai ehkä näihin tottuisin. Se, mihin en tottuisi, on talvet. Tai oikeastaan niiden puute. Miten ihmeessä ihminen jaksaa jatkuvaa mustaa, harmaata, räntää ja kuraa, lokaa ja sitä marraskuun jatketta, jota koko talvi tuntuu etelässä olevan? Ei pääse hiihtämään puhtailla hangilla, ei pääse luontoon muuten kuin mutaiseen, niljaisten lehtien täyttämään metsään. Ei pääse meren jäälle, kun meri ei jäädy. On vain loputon, kuukausia kestävä välikausi, joka ei ole talvi, ei kaamos, ei oikein mikään. Lapset ovat kuukausia kurahousuissa päiväkodeissa, niiden mutaisilla ja jäisillä pihoilla. Kaikki on likaista ja kuollutta marraskuusta maaliskuuhun. Mikä tässä on niin hienoa, että tällaiseen elinkelvottomaan ympäristöön pitää oikein haluta? 

Ja tähän kauheuteen muuttaa vain jatkuvasti lisää ihmisiä. Niitäkin, jotka eivät tahtoisi. Joille puhtaat, valkoiset hanget, lumella kuorrutetut puut ja hiihtoladut ovat elinehto. Jotka vielä haluavat nauttia kaikista vuodenajoista, kirkkaista talviöistä, pakkaspäivistä, lumipatjojen alla huokailevista hiljaisista metsistä. Viedä sinne lapsensakin nauttimaan tästä - talvesta talvivaatteissa, pakkasessa, puhtaassa lumessa.

Ihmiset ovat muuttuneet kummallisiksi sisäolennoiksi, avaruusalusten asukkaiksi, joille ulkoilma on vain jotain, jossa käväistään autotallin ja kotioven välissä tai roskia viemässä. Liikuntaan on sisäkuntosalit. Luontoon mennään lentokoneella etelänmatkalla. Ehkä joskus lennetään Lappiin laskettelemaan. Kuluttavaa elämää sekä itselle että tälle maapallolle. 

En enää ymmärrä. Eikö tästä painajaisesta voisi herätä? 

Muuttaisin itse heti vaikka Pohjois-Karjalaan tai Kainuuseen, jos työn puolesta voisin. Tämän etelämmäs en enää muuta, jos ei ole todellakaan aivan pakko - ja pakenen pois heti kun voin. 

Minä vihaan lunta, liukkaita ajoteitä, liukkaita katuja ja pihoja, pimeyttä, tienpätkiä joita ei valaise katuvalot (ja joilla liikkuu peuroja ja hirviä), sitä ettei kotipihan ulkopuolella voi tehdä mitään kun joka paikassa on lunta ja/tai pimeää. Vihaan kylmyyttä, vihaan sitä että palelee (en halua mennä pilkkihaalarissa töihin). Jonakin päivänä, viimeistään eläkkeellä, jätän tämän kylmän maan, mutta vielä en ole löytänyt keinoa hankkia elantoani jossain etelässä nykyisellä tai saman kaltaisella ammatilla. Helsingissä en halua enää asua, mutta talvi on ihan helvettiä myös täällä, mistä on yli tunnin matka pimeitä ja jäisiä pitkin työpaikalle.

akateeminen mies kirjoitti:

Olen hyväpalkkaisessa työssä yliopistokaupungissa ruuhkaisimman Suomen ulkopuolella. Onneksi en joudu asumaan pääkaupunkiseudulla. En vain kestäisi.

En kestäisi jatkuvaa kaaosta, ihmismerta, umpitäysiä busseja ja muita joukkoliikennevälineitä. Tai ehkä näihin tottuisin. Se, mihin en tottuisi, on talvet. Tai oikeastaan niiden puute. Miten ihmeessä ihminen jaksaa jatkuvaa mustaa, harmaata, räntää ja kuraa, lokaa ja sitä marraskuun jatketta, jota koko talvi tuntuu etelässä olevan? Ei pääse hiihtämään puhtailla hangilla, ei pääse luontoon muuten kuin mutaiseen, niljaisten lehtien täyttämään metsään. Ei pääse meren jäälle, kun meri ei jäädy. On vain loputon, kuukausia kestävä välikausi, joka ei ole talvi, ei kaamos, ei oikein mikään. Lapset ovat kuukausia kurahousuissa päiväkodeissa, niiden mutaisilla ja jäisillä pihoilla. Kaikki on likaista ja kuollutta marraskuusta maaliskuuhun. Mikä tässä on niin hienoa, että tällaiseen elinkelvottomaan ympäristöön pitää oikein haluta? 

Ja tähän kauheuteen muuttaa vain jatkuvasti lisää ihmisiä. Niitäkin, jotka eivät tahtoisi. Joille puhtaat, valkoiset hanget, lumella kuorrutetut puut ja hiihtoladut ovat elinehto. Jotka vielä haluavat nauttia kaikista vuodenajoista, kirkkaista talviöistä, pakkaspäivistä, lumipatjojen alla huokailevista hiljaisista metsistä. Viedä sinne lapsensakin nauttimaan tästä - talvesta talvivaatteissa, pakkasessa, puhtaassa lumessa.

Ihmiset ovat muuttuneet kummallisiksi sisäolennoiksi, avaruusalusten asukkaiksi, joille ulkoilma on vain jotain, jossa käväistään autotallin ja kotioven välissä tai roskia viemässä. Liikuntaan on sisäkuntosalit. Luontoon mennään lentokoneella etelänmatkalla. Ehkä joskus lennetään Lappiin laskettelemaan. Kuluttavaa elämää sekä itselle että tälle maapallolle. 

En enää ymmärrä. Eikö tästä painajaisesta voisi herätä? 

Muuttaisin itse heti vaikka Pohjois-Karjalaan tai Kainuuseen, jos työn puolesta voisin. Tämän etelämmäs en enää muuta, jos ei ole todellakaan aivan pakko - ja pakenen pois heti kun voin. 

Mutta ajattele, miten onnekkaita ovat ne miehet, jotka ovat voineet jäädä Kajaaniin tai Kainuuseen ylipäätään. Tai Pohjois-Savoon tai muualle. Ehkä he ovat tyytyneet vähempään materiaan kuin sinä ja sen vuoksi voivat asua siellä missä haluavatkin. 

Minä viihdyn oikein hyvin pääkaupunkiseudulla. En kaipaa umpimetsiin enkä tiettömien taipaleiden taakse. Mulle riittää, kun  voin lähteä iltalenkille koiran kanssa, istua laiturinnokassa ja katsella  lammelle. En kaipaa valtavia lumimääriä enkä kovia pakkasia. Etelän leudot talvet ovat mulle ihan ok. Vaikka olen asunut jo miltei 60 vuotta täällä, ymmärrän oikein hyvin niitä, jotka haluavat asua jossain muualla. Myös niitä, joille Helsinkikin on tuppukylä ja haluavat New Yorkiin, Lontooseen tms paikkaan, joihin taas itse en ole koskaan halunnut asumaan.