Miksi miehet jäävät esim. Kajaaniin?

Nro 189, vastaan sulle tähän enkä kommenttiesi väliin. Mä en oikein usko, että yhden alan oppilaitoksen poistuminen Kainuusta olisi syy siihen, ettei siellä asu enää nuoria naisia. En nimittäin usko, että kaikki aiemmin Kainuussa opettajakoulussa opiskelleista olisi päätynyt Kainuuseen opettajiksi. Kyllä niitä lähti silloinkin työn perässä muualle. Opiskella voi missä vaan, koska opiskelu kestää vain muutamia vuosia. Ongelma on siinä, miten saataisiin houkuteltua valmistuneet takaisin kotikonnuilleen tai jopa ihan muilta paikkakunnilta - vaikkapa Limingasta tai Seinäjoelta - kotoisin olevia muuttamaan Kainuuseen. 

Asia, jota kukaan ei ole yllätyksekseni tässä ketjussa vielä maininnut, on etätyö. Olen tehnyt etätöitä jo 7 vuotta. Hyvin toimii, vaikka asiakkaat ovat eri puolilla maata ja maailmaa. Tietenkään kaikilla aloilla etätyö ei ole mahdollista, mutta monilla aloilla on. Etäisyys Kajaanista Ouluun on suunnilleen sama kuin Helsingistä Tampereelle. Etelässä onnistuu ihan hyvin, että työkaveri istuu vajaan kahdensadan kilometrin päässä ja sitä tavataan naamatusten ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Miksei onnistuisi pohjoisessakin? Ajan tällä takaa sitä, että pitäisikö niillä aloilla, joilla etätyö on mahdollista, ryhtyä aktiivisemmin kannustamaan etätyön tekemiseen. Ettei yritettäisi niinkään luoda uusia työpaikkoja tietyille alueille vaan mahdollistaa ihmisten työnteko asuinpaikasta riippumattomaksi. 

Olen samaa mieltä tuosta omakotihalukkuudesta ja sen vuoksi puhuinkin pääkaupunkiseudusta ja ennenkaikkea kaupunkilaistuneista ihmisistä. Turusta ja Tampereeltakin löytyy nuoria aikuisia, jotka eivät haaveile omakotiasumisesta. Tietenkin on niitäkin, jotka haaveilevat, mutta monille kaupungissa asuminen on helppoa ja vaivatonta. Jos omakotitalohalukkaille olisi valmistumisensa jälkeen töitä, mitä voi tehdä ihan mistä tahansa (kunhan vaan netti toimii), voitaisiinko nuoria aikuisia (miehiä ja naisia)  saada muuttamaan keskustoista ja kaupungeista pois? Ja kun asukkaita alkaisi tulla, tulisi tarvetta palveluille ja nämä palvelut taas työllistäisivät muiden alojen ihmisiä. 

Mua vähän ärsyttää vastakkainasettelu, koska vastakkainasettelu ei ratkaise mitään ongelmaa. Ihmiset ovat yksilöitä. Yksi haluaa pysyä kaupungissa, toinen maalla, kolmas haluaa muuttaa maalta kaupunkiin ja neljäs kaupungista maalle. 70-luvulla Helsingin Jakomäki oli tunnettu lähiönä, jossa asui työn vuoksi maalta kaupunkeihin muuttaneita, puolisoa ja lapsiaan lukuunottamatta yksinäisiä ja juurettomia ihmisiä, jotka potivat koti-ikävää. Mun mielestä ei ole oikea ratkaisu edellyttää vastaavaa muuttoliikettä, joka tekee ihmiset onnettomiksi, jos on muitakin vaihtoehtoja. Vastakkainasettelun sijasta pitäisi laajasti miettiä, mitä vaihtoehtoja nyt on olemassa ja millaisia vaihtoehtoja voitaisiin vielä kehittää. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tykkäävät olla luonnossa, metsästävät ja kalastavat aikansa kuluksi. 

Sitten vielä venäläiset naiset ottaa pahimmat paineet pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

Minä haluan asua kodikseni kutsumassani paikassa, en toisten nurkissa. Asunto pitää saada puoliksi minun nimiin, jotta voin tehdä siitä mieleiseni tietyiltä osin. Töitähän minulla ei siellä ole, mutta se ei varmaan haittaa.

Taas ollaan vaatimassa jotakin, minkä eteen ei olla laitettu tikkua ristiin, lisäksi vihanhallintakurssikin maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tykkäävät olla luonnossa, metsästävät ja kalastavat aikansa kuluksi. 

Sitten vielä venäläiset naiset ottaa pahimmat paineet pois.

Ilmaiseen hiv-testiinkin pääsee rajalla näppärästi tarkistamaan onko viime kuukausien aikana tullut hankittua tuliaisia. eri

Vierailija kirjoitti:

Kajaanissa on nykyisin hyvä työllisyystilanne. Miksei siellä voisi asua siinä missä Porvoossakin?

Eikös Kajaanissa ollut pahin työttömyys silloin 2008-2012? Aika hyvin saanut hommat toimimaan jos kurjimmasta työtilanteesta noussut hyvin työllistäväksi kymmenessä vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

Minä haluan asua kodikseni kutsumassani paikassa, en toisten nurkissa. Asunto pitää saada puoliksi minun nimiin, jotta voin tehdä siitä mieleiseni tietyiltä osin. Töitähän minulla ei siellä ole, mutta se ei varmaan haittaa.

Taas ollaan vaatimassa jotakin, minkä eteen ei olla laitettu tikkua ristiin, lisäksi vihanhallintakurssikin maksaa.

Tuo muuten ois just tuossa mielessä epämukava ratkaisu. Mene jonnekin sukutilalle asumaan, ja olet se ylimääräinen irtolainen, joka ei omista mistään mitään. Helpompaa olis hankkia periaatteesta joku mökki itselleen mihin halutessa voi mennä. Omistaa edes jonkinmoisen kodin. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wallemies kirjoitti:

Otsikon kysymykseen eli miksi miehet jäävät sinne kotiseudulleen jonnekin kauemmas:

Luulen, että moni ei vain kykene lähtemään. Siellä on kaikki ne tutut turvalliset jutut: vanhemmat, kaverit, metsät, järvet jne.

Hyppääminen johonkin uuteen seutuun kauas kotikonnuista voi olla yksinkertaisesti liian iso askel - varsinkin jos lapsuuden kodissa ei juuri missään käyty tai ei ole lähipiirissä esimerkkiä lähtemisestä. Luulen, että tytöt ovat rohkeampia lähtemään ja sellaista ”peräkammarin” tyttöä oudoksuttaisiin enemmän.

Itse olen maalta juuri sellaisista oloista ettei lapsena käyty juuri missään ja muutenkin se elämä aika ankeata eikä kotoa saanut (tai ei ollut antaa) minkäänlaista henkistä tukea. Sitten tuli vielä se järkyttävä lama 90-luvulla ja luulin että tämä oli sitten tässä. Sain opiskeltua hieman lisää ja onnistuin saamaan työn parin sadan kilometrin päästä kotiseudusta. Se oli jotenkin kivuliasta ja yksinäistä se alku, mutta siitä se lähti. Luulen muilla olevan vastaavanlaisia kokemuksia.

Ymmärrän kyllä ettei jotkut vain kykene lähtemään, mutta kyllä kannustaisin edes kokeilemaan paikan vaihtoa, se avartaa mieltä ja jos ei sopeudu niin palaa sitten kotiseudulle. Eikä kaupungissa tarvitse lattea siemailla, teette oman näköisen elämän täällä, kyllä täällä mahdollisuuksia on.

Ei olisi pahitteeksi meille etelän ihmettelijöille asettautua joskus kainuulaisen miehen asemaan. Ymmärrystä toisiamme kohtaan ei liene koskaan liikaa.

Minä en tahtonut lähteä, kyse ei ollut liian suuresta hypystä tai mistään muustakaan. En halunnut lähteä, koska elämäni on hyvää täällä. Miksi pitäisi muuttaa jotakin hyvää ja toimivaa, ja pelkän naisen perässä muuttaminen asettaisi parisuhteelle liian isot odotukset, että se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Minulle ainakin lähtökohtaisesti naisena mies, joka pitää parisuhteen ja siitä syntyneet lapset elämässään ykkösenä on se juttu. Mitään tuollaista "pelkän naisen" perään lähtevää miestä en katselisi. Mikä näille se elämän ykkönen on, äiti, kalja?

Et tainnut ymmärtää edellistä kirjoittajaa. Olen nainen, mutta en silti luopuisi työpaikastani, kodistani, harrastuksistani, ystävistäni ja kavereistani sekä muista läheisistäni "pelkän miehen" vuoksi. En naisenakaan pystyisi elämään elämää, jossa mulla olisi elämänsisältönä vain parisuhde ja lapset. Ahdistuisin sellaisessa alle puolessa vuodessa.

Minä taas koen, että mikään kaveripiiri tai harrastus ei yllä lähellekään rakkauden ja perheen rinnalle ja molempia saa uusia vaikka sitten rakkauden perässä muuttaisikin muualle. En todellakaan antaisi onneni mennä ohi jonkun torstaijumpan takia ja sen jälkeisen kahvikupin kaverin kanssa takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

No nyt on romanttinen ja henkilökohtainen kosinta (oletus). Sopii loistavasti tähän aamuun Laasasen "Seksuaalisen halun sukupuolierot" -julkaisun jatkoksi.

Ei ole, eikä sovi. Naisen eikä miehenkään tule pitää itsään palkintona, jos sinä pidät, niin omaat vahvoja narsistisia piirteitä. Tällä ei ole mitään tekemistä laasasen kanssa.

Kovin herkästi viuhuu narsisti-kortti, vaikken kommentoinut koko palkinto-kohdasta mitään. Enemmänkin silmät tarttuivat tuohon majoittamiseen. Kai sen parisuhteen voi noinkin maanläheisesti käsitellä.

Sopii tähän aamuun Laasasen jatkoksi, siis minun aamuuni. Seksuaalisten erojen perään eroavuuksia parisuhteen muodostuksesta. "Minä majoitan sinut." Samaa kokonaisuutta, eri kulma.

Tuo kävisi, mikäli nuo muut reunaehdot täyttyisivät. Paikkakunta, sekä luonne. Tietenkin itsestään pidetään huolta ja vähän liikutaa, jokainen järkevä ihminen tekee näin. Tuo majoitus sanan käyttö oli myös ihan tietoinen valinta, sillä uhruituvaan äärifeministiin en aikaani tuhlaa, tämä lienee selittämättäkin selvää. Eli kaupunkiin en muuta, olen onnellinen täällä ja saan nauttia luonnosta, toisin kuin kaupungissa. Ehkä se on tuo luonto mikä tuon eron tekee. Kaupungissa luonto on tuhottu ja tilalla on asfalttia ja betonia, en tiedä rumempaa, mutta tosi moni tästä tuntuu pitävän. Varsinkin vihreät, mikö minusta on todella hämmentävää.

Ehkä se toimii sitten suodattimena, vaikka nykyisin suora majoittuminen toisen asuntoon taitaa olla harvinaista. Tai sitten en sisäistä missä tilanteessa sitä käytät, tällä palstalla ei huolella valituista sanavalinnoista juuri reaalielämän kannalta ole merkitystä.

Kuten sanoin tuossa toisellekkin, että käytin tuota vauvapalstalla. Reaalielämässä en ehkä erottele ihmisiä noilla provoavilla ilmaisuilla, mutta täällä sillä voi erotella jyviä akoista.

Joo, näemmä eri kirjoittajia kommentoi tuohon samaan. Olen tuo alkuperäinen kommentoija. Miksi täällä ylipäätään pitäisi erotella jyviä akanoista tässä asiassa? Anonyymi palsta, vastaaja voi olla tosissaan tai provot a itsekin. Paitsi jos haluaa alkujaankin vaan p rovoilla.

Koska osa on mielipiteidensä vankeja, eikä heidän kanssaan kannata väitellä, sillä he ovat valmiita myymään äitinsä ollakseen oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wallemies kirjoitti:

Otsikon kysymykseen eli miksi miehet jäävät sinne kotiseudulleen jonnekin kauemmas:

Luulen, että moni ei vain kykene lähtemään. Siellä on kaikki ne tutut turvalliset jutut: vanhemmat, kaverit, metsät, järvet jne.

Hyppääminen johonkin uuteen seutuun kauas kotikonnuista voi olla yksinkertaisesti liian iso askel - varsinkin jos lapsuuden kodissa ei juuri missään käyty tai ei ole lähipiirissä esimerkkiä lähtemisestä. Luulen, että tytöt ovat rohkeampia lähtemään ja sellaista ”peräkammarin” tyttöä oudoksuttaisiin enemmän.

Itse olen maalta juuri sellaisista oloista ettei lapsena käyty juuri missään ja muutenkin se elämä aika ankeata eikä kotoa saanut (tai ei ollut antaa) minkäänlaista henkistä tukea. Sitten tuli vielä se järkyttävä lama 90-luvulla ja luulin että tämä oli sitten tässä. Sain opiskeltua hieman lisää ja onnistuin saamaan työn parin sadan kilometrin päästä kotiseudusta. Se oli jotenkin kivuliasta ja yksinäistä se alku, mutta siitä se lähti. Luulen muilla olevan vastaavanlaisia kokemuksia.

Ymmärrän kyllä ettei jotkut vain kykene lähtemään, mutta kyllä kannustaisin edes kokeilemaan paikan vaihtoa, se avartaa mieltä ja jos ei sopeudu niin palaa sitten kotiseudulle. Eikä kaupungissa tarvitse lattea siemailla, teette oman näköisen elämän täällä, kyllä täällä mahdollisuuksia on.

Ei olisi pahitteeksi meille etelän ihmettelijöille asettautua joskus kainuulaisen miehen asemaan. Ymmärrystä toisiamme kohtaan ei liene koskaan liikaa.

Minä en tahtonut lähteä, kyse ei ollut liian suuresta hypystä tai mistään muustakaan. En halunnut lähteä, koska elämäni on hyvää täällä. Miksi pitäisi muuttaa jotakin hyvää ja toimivaa, ja pelkän naisen perässä muuttaminen asettaisi parisuhteelle liian isot odotukset, että se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Minulle ainakin lähtökohtaisesti naisena mies, joka pitää parisuhteen ja siitä syntyneet lapset elämässään ykkösenä on se juttu. Mitään tuollaista "pelkän naisen" perään lähtevää miestä en katselisi. Mikä näille se elämän ykkönen on, äiti, kalja?

Et tainnut ymmärtää edellistä kirjoittajaa. Olen nainen, mutta en silti luopuisi työpaikastani, kodistani, harrastuksistani, ystävistäni ja kavereistani sekä muista läheisistäni "pelkän miehen" vuoksi. En naisenakaan pystyisi elämään elämää, jossa mulla olisi elämänsisältönä vain parisuhde ja lapset. Ahdistuisin sellaisessa alle puolessa vuodessa.

Minä taas koen, että mikään kaveripiiri tai harrastus ei yllä lähellekään rakkauden ja perheen rinnalle ja molempia saa uusia vaikka sitten rakkauden perässä muuttaisikin muualle. En todellakaan antaisi onneni mennä ohi jonkun torstaijumpan takia ja sen jälkeisen kahvikupin kaverin kanssa takia. 

Sinä olet sinä ja minä olen minä. Mulle on ollut tärkeää, että lapsillani on isovanhemmat lähellä ja samoin mun sisarukseni ovat lähellä ja siten lasteni serkutkin. Lisäksi työni antaa mulle hyvin tärkeää sisältöä elämääni. Jos olisin kokenut lastenhoidon tai kotityöt elämäntehtäväkseni, olisin varmaan opiskellut lastentarhanopettajaksi tai siivoojaksi. 

Siihen voi olla monia syitä. Tässäpä varmaan osa:

-osa miehistä voi ryhtyä itsenäisesti maatalous- tai metsätalousyrittäjäksi tai vastaavaan hommaan, mihin naiset eivät käytännössä ikinä yksin ala

-miehillä on enemmän tietynlaista näköalattomuutta ja kovaosaisuutta kuten myös enemmän kehityshäiriöitä ja oppimisvaikeuksia, jotka vaikuttavat muuttohaluihin- ja kannustukseen

-miesten on vaikeampi päästä ruohonjuuritason työpaikkoihin ja kansainvälistyä; naisiin luotetaan enemmän ja täysi taviskin voi saada esim.mallintöitä olemalla esim.miesmäisen pitkä (eräs sukulaisnainen bongattiin kaupasta näin). Pojille on armeija ja tytöille au pair. 

-nainen voi itsenäistyä nopeammin miehen siivellä; hyvin tavallinen kuvio, että vanhempi poikaystävä ottaa tytön alivuokralaiseksi ja/tai kanssaan asumaan vaikka sitten isompaan kaupunkiin. Hypergamian takia harvemmin päinvastoin. 

-miehen on joka tapauksessa vaikeampi saada asuntoa kuin naisen

-myös ylemmällä portaalla työelämässä on naiskiintiöitä joko virallisesti tai epävirallisesti ja tätä myöten enemmän työn perässä muuttamismahdollisuuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wallemies kirjoitti:

Otsikon kysymykseen eli miksi miehet jäävät sinne kotiseudulleen jonnekin kauemmas:

Luulen, että moni ei vain kykene lähtemään. Siellä on kaikki ne tutut turvalliset jutut: vanhemmat, kaverit, metsät, järvet jne.

Hyppääminen johonkin uuteen seutuun kauas kotikonnuista voi olla yksinkertaisesti liian iso askel - varsinkin jos lapsuuden kodissa ei juuri missään käyty tai ei ole lähipiirissä esimerkkiä lähtemisestä. Luulen, että tytöt ovat rohkeampia lähtemään ja sellaista ”peräkammarin” tyttöä oudoksuttaisiin enemmän.

Itse olen maalta juuri sellaisista oloista ettei lapsena käyty juuri missään ja muutenkin se elämä aika ankeata eikä kotoa saanut (tai ei ollut antaa) minkäänlaista henkistä tukea. Sitten tuli vielä se järkyttävä lama 90-luvulla ja luulin että tämä oli sitten tässä. Sain opiskeltua hieman lisää ja onnistuin saamaan työn parin sadan kilometrin päästä kotiseudusta. Se oli jotenkin kivuliasta ja yksinäistä se alku, mutta siitä se lähti. Luulen muilla olevan vastaavanlaisia kokemuksia.

Ymmärrän kyllä ettei jotkut vain kykene lähtemään, mutta kyllä kannustaisin edes kokeilemaan paikan vaihtoa, se avartaa mieltä ja jos ei sopeudu niin palaa sitten kotiseudulle. Eikä kaupungissa tarvitse lattea siemailla, teette oman näköisen elämän täällä, kyllä täällä mahdollisuuksia on.

Ei olisi pahitteeksi meille etelän ihmettelijöille asettautua joskus kainuulaisen miehen asemaan. Ymmärrystä toisiamme kohtaan ei liene koskaan liikaa.

Minä en tahtonut lähteä, kyse ei ollut liian suuresta hypystä tai mistään muustakaan. En halunnut lähteä, koska elämäni on hyvää täällä. Miksi pitäisi muuttaa jotakin hyvää ja toimivaa, ja pelkän naisen perässä muuttaminen asettaisi parisuhteelle liian isot odotukset, että se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Minulle ainakin lähtökohtaisesti naisena mies, joka pitää parisuhteen ja siitä syntyneet lapset elämässään ykkösenä on se juttu. Mitään tuollaista "pelkän naisen" perään lähtevää miestä en katselisi. Mikä näille se elämän ykkönen on, äiti, kalja?

Haluat siis sellaisia miehiä, joilla on jo perhe ja parisuhde on kunnossa? Tätä en olekkaan vielä kuullut sanottavan ääneen.

Miksi vihervassarinaista harmittaa, että miehet tykkäävät asua luonnon lähellä? Itse haluatte, että tuhotaan Helsingistäkin viimeiset luonnon rippeet ja rakennetaan tilalle tiiviisti asutettuja kanakoppeja, niin saadaan sitä urbaania kaupunkialuetta.

Hyvin viihdyn Kajaanissa. Lyhyet matkat harrastuksiin ja kaikki tarpeellinen löytyy. Lyhyt matka laskettelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

No nyt on romanttinen ja henkilökohtainen kosinta (oletus). Sopii loistavasti tähän aamuun Laasasen "Seksuaalisen halun sukupuolierot" -julkaisun jatkoksi.

Ei ole, eikä sovi. Naisen eikä miehenkään tule pitää itsään palkintona, jos sinä pidät, niin omaat vahvoja narsistisia piirteitä. Tällä ei ole mitään tekemistä laasasen kanssa.

Kovin herkästi viuhuu narsisti-kortti, vaikken kommentoinut koko palkinto-kohdasta mitään. Enemmänkin silmät tarttuivat tuohon majoittamiseen. Kai sen parisuhteen voi noinkin maanläheisesti käsitellä.

Sopii tähän aamuun Laasasen jatkoksi, siis minun aamuuni. Seksuaalisten erojen perään eroavuuksia parisuhteen muodostuksesta. "Minä majoitan sinut." Samaa kokonaisuutta, eri kulma.

Tuo kävisi, mikäli nuo muut reunaehdot täyttyisivät. Paikkakunta, sekä luonne. Tietenkin itsestään pidetään huolta ja vähän liikutaa, jokainen järkevä ihminen tekee näin. Tuo majoitus sanan käyttö oli myös ihan tietoinen valinta, sillä uhruituvaan äärifeministiin en aikaani tuhlaa, tämä lienee selittämättäkin selvää. Eli kaupunkiin en muuta, olen onnellinen täällä ja saan nauttia luonnosta, toisin kuin kaupungissa. Ehkä se on tuo luonto mikä tuon eron tekee. Kaupungissa luonto on tuhottu ja tilalla on asfalttia ja betonia, en tiedä rumempaa, mutta tosi moni tästä tuntuu pitävän. Varsinkin vihreät, mikö minusta on todella hämmentävää.

Ehkä se toimii sitten suodattimena, vaikka nykyisin suora majoittuminen toisen asuntoon taitaa olla harvinaista. Tai sitten en sisäistä missä tilanteessa sitä käytät, tällä palstalla ei huolella valituista sanavalinnoista juuri reaalielämän kannalta ole merkitystä.

Kuten sanoin tuossa toisellekkin, että käytin tuota vauvapalstalla. Reaalielämässä en ehkä erottele ihmisiä noilla provoavilla ilmaisuilla, mutta täällä sillä voi erotella jyviä akoista.

Joo, näemmä eri kirjoittajia kommentoi tuohon samaan. Olen tuo alkuperäinen kommentoija. Miksi täällä ylipäätään pitäisi erotella jyviä akanoista tässä asiassa? Anonyymi palsta, vastaaja voi olla tosissaan tai provot a itsekin. Paitsi jos haluaa alkujaankin vaan p rovoilla.

Koska osa on mielipiteidensä vankeja, eikä heidän kanssaan kannata väitellä, sillä he ovat valmiita myymään äitinsä ollakseen oikeassa.

Eli jätät kokonaan vastaamatta äärifeministeille? Et puhu majoittautumisesta irl, mutta täällä kyllä, perustellen ettet "kaipaa uhriutuvaa naista". Menee ot, mutta erikoinen perustelu että reaalielämässä ei karsi niitä "jyviä akoista", ja sitten jossain anonyymipalstalla niin tekee, vaikkei sillä ole yhtään mitään väliä mitä täälläkin karsii ja mitä ei.

Tässä on uusin työttömyystilanne, ylivoimaisesti pahinta Pohjois-Karjalassa, Kainuussa suunnilleen keskiarvossa:

2019 Heinäkuu Työttömien työnhakijoiden %-osuus työvoimasta

KOKO MAA 10,2

Uusimaa 9,4

Varsinais-Suomi 9,9

Satakunta 10,3

Häme 10,8

Pirkanmaa 10,4

Kaakkois-Suomi 11,9

Etelä-Savo 10,2

Pohjois-Savo 10,5

Pohjois-Karjala 14,4

Keski-Suomi 12,5

Etelä-Pohjanmaa 7,5

Pohjanmaa 7,6

Pohjois-Pohjanmaa 11,4

Kainuu 10,9

Lappi 12,2

Ahvenanmaa3,5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tykkäävät olla luonnossa, metsästävät ja kalastavat aikansa kuluksi. 

Tämä. Itse muuttaisin Kajaaniin huomispäivänä jos saisin töitä sieltäpäin.

Kaupungeissa on ihmisille ehkä työtä, mutta mitään muuta arvokasta niissä ei sitten olekaan. Kaupunkielämä on pelkkää surkeaa simulaatiota. Maailma alkaa kun asfaltti loppuu.

t: nainen, 40 v.

Niin, siis Kajaani on ihan kaupunki. Keskustassa on kaikki Lidlit ja hypermarketit ja elokuvateatterit ja pikaruokapaikat yms. 

Ei tämä mitään asfaltoimatonta peltoaukeaa ole.

Tiedän. Olin siellä juuri pari kuukautta sitten. Mutta ymmärrät kai itsekin että Kajaanista on aika tavalla helpompi astahtaa erämaahan Kainuun korpeen tai vaikka Koillismaalle kuin vaikkapa Pirkanamaalta missä asun? Kajaani on pikkukaupunki jonka ympärillä ei sitten ole satoihin kilometreihin yhtään mitään. 

-lainaamasi-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

Minä haluan asua kodikseni kutsumassani paikassa, en toisten nurkissa. Asunto pitää saada puoliksi minun nimiin, jotta voin tehdä siitä mieleiseni tietyiltä osin. Töitähän minulla ei siellä ole, mutta se ei varmaan haittaa.

Taas ollaan vaatimassa jotakin, minkä eteen ei olla laitettu tikkua ristiin, lisäksi vihanhallintakurssikin maksaa.

Tuo muuten ois just tuossa mielessä epämukava ratkaisu. Mene jonnekin sukutilalle asumaan, ja olet se ylimääräinen irtolainen, joka ei omista mistään mitään. Helpompaa olis hankkia periaatteesta joku mökki itselleen mihin halutessa voi mennä. Omistaa edes jonkinmoisen kodin. eri

Vähintäänkin yhtä epämukavaa on olla suhteessa sellaisen kanssa joka vaatii heti puolia tuosta sukutilasta. Oma asunto jos ei pysty. Tosin ne asumisesta aiheutuvat kulut kannattaa säästää tai sijoittaa, mutta jokainen tavallan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

No nyt on romanttinen ja henkilökohtainen kosinta (oletus). Sopii loistavasti tähän aamuun Laasasen "Seksuaalisen halun sukupuolierot" -julkaisun jatkoksi.

Ei ole, eikä sovi. Naisen eikä miehenkään tule pitää itsään palkintona, jos sinä pidät, niin omaat vahvoja narsistisia piirteitä. Tällä ei ole mitään tekemistä laasasen kanssa.

Kovin herkästi viuhuu narsisti-kortti, vaikken kommentoinut koko palkinto-kohdasta mitään. Enemmänkin silmät tarttuivat tuohon majoittamiseen. Kai sen parisuhteen voi noinkin maanläheisesti käsitellä.

Sopii tähän aamuun Laasasen jatkoksi, siis minun aamuuni. Seksuaalisten erojen perään eroavuuksia parisuhteen muodostuksesta. "Minä majoitan sinut." Samaa kokonaisuutta, eri kulma.

Tuo kävisi, mikäli nuo muut reunaehdot täyttyisivät. Paikkakunta, sekä luonne. Tietenkin itsestään pidetään huolta ja vähän liikutaa, jokainen järkevä ihminen tekee näin. Tuo majoitus sanan käyttö oli myös ihan tietoinen valinta, sillä uhruituvaan äärifeministiin en aikaani tuhlaa, tämä lienee selittämättäkin selvää. Eli kaupunkiin en muuta, olen onnellinen täällä ja saan nauttia luonnosta, toisin kuin kaupungissa. Ehkä se on tuo luonto mikä tuon eron tekee. Kaupungissa luonto on tuhottu ja tilalla on asfalttia ja betonia, en tiedä rumempaa, mutta tosi moni tästä tuntuu pitävän. Varsinkin vihreät, mikö minusta on todella hämmentävää.

Vaikutat vähän harhaiselta ja itse asiassa siltä, että pidät itseäsi jonain taivaan lahjana naisille. Naisia majoittasin mutta uhriutuvat äärifeministit vihreät älkööt vaivautuko, joopa joo.

Naiset eivät enää yksinkertaisesti vihaa itseään niin paljon että ryhtyisivät piioiksi tällaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wallemies kirjoitti:

Otsikon kysymykseen eli miksi miehet jäävät sinne kotiseudulleen jonnekin kauemmas:

Luulen, että moni ei vain kykene lähtemään. Siellä on kaikki ne tutut turvalliset jutut: vanhemmat, kaverit, metsät, järvet jne.

Hyppääminen johonkin uuteen seutuun kauas kotikonnuista voi olla yksinkertaisesti liian iso askel - varsinkin jos lapsuuden kodissa ei juuri missään käyty tai ei ole lähipiirissä esimerkkiä lähtemisestä. Luulen, että tytöt ovat rohkeampia lähtemään ja sellaista ”peräkammarin” tyttöä oudoksuttaisiin enemmän.

Itse olen maalta juuri sellaisista oloista ettei lapsena käyty juuri missään ja muutenkin se elämä aika ankeata eikä kotoa saanut (tai ei ollut antaa) minkäänlaista henkistä tukea. Sitten tuli vielä se järkyttävä lama 90-luvulla ja luulin että tämä oli sitten tässä. Sain opiskeltua hieman lisää ja onnistuin saamaan työn parin sadan kilometrin päästä kotiseudusta. Se oli jotenkin kivuliasta ja yksinäistä se alku, mutta siitä se lähti. Luulen muilla olevan vastaavanlaisia kokemuksia.

Ymmärrän kyllä ettei jotkut vain kykene lähtemään, mutta kyllä kannustaisin edes kokeilemaan paikan vaihtoa, se avartaa mieltä ja jos ei sopeudu niin palaa sitten kotiseudulle. Eikä kaupungissa tarvitse lattea siemailla, teette oman näköisen elämän täällä, kyllä täällä mahdollisuuksia on.

Ei olisi pahitteeksi meille etelän ihmettelijöille asettautua joskus kainuulaisen miehen asemaan. Ymmärrystä toisiamme kohtaan ei liene koskaan liikaa.

Minä en tahtonut lähteä, kyse ei ollut liian suuresta hypystä tai mistään muustakaan. En halunnut lähteä, koska elämäni on hyvää täällä. Miksi pitäisi muuttaa jotakin hyvää ja toimivaa, ja pelkän naisen perässä muuttaminen asettaisi parisuhteelle liian isot odotukset, että se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Minulle ainakin lähtökohtaisesti naisena mies, joka pitää parisuhteen ja siitä syntyneet lapset elämässään ykkösenä on se juttu. Mitään tuollaista "pelkän naisen" perään lähtevää miestä en katselisi. Mikä näille se elämän ykkönen on, äiti, kalja?

Et tainnut ymmärtää edellistä kirjoittajaa. Olen nainen, mutta en silti luopuisi työpaikastani, kodistani, harrastuksistani, ystävistäni ja kavereistani sekä muista läheisistäni "pelkän miehen" vuoksi. En naisenakaan pystyisi elämään elämää, jossa mulla olisi elämänsisältönä vain parisuhde ja lapset. Ahdistuisin sellaisessa alle puolessa vuodessa.

Minä taas koen, että mikään kaveripiiri tai harrastus ei yllä lähellekään rakkauden ja perheen rinnalle ja molempia saa uusia vaikka sitten rakkauden perässä muuttaisikin muualle. En todellakaan antaisi onneni mennä ohi jonkun torstaijumpan takia ja sen jälkeisen kahvikupin kaverin kanssa takia. 

Sinä olet sinä ja minä olen minä. Mulle on ollut tärkeää, että lapsillani on isovanhemmat lähellä ja samoin mun sisarukseni ovat lähellä ja siten lasteni serkutkin. Lisäksi työni antaa mulle hyvin tärkeää sisältöä elämääni. Jos olisin kokenut lastenhoidon tai kotityöt elämäntehtäväkseni, olisin varmaan opiskellut lastentarhanopettajaksi tai siivoojaksi. 

Minulle taas on tärkeää, että molemmille aikuisille on mielekäs paikka asua. Sukulaisuussuhteet eivät ole niin rajoittavia etteikö niitä voisi yläpitää välimatkankin päästä. Onhan nykyisin olemassa hyvät kulkuyhteydet vaikka eri mantereiden välillä ja skype pelittää aina. Ja ihan turha alentuvasti epäillä minunlaiseni rakkauden perässä valmiiden muuttajien kykenevän lähinnä lastenhoitoon. Minulla on akateeminen ura, jonka kautta töitä voin tehdä muuallakin kuin äidin napanuorassa. 

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Siihen voi olla monia syitä. Tässäpä varmaan osa:

-osa miehistä voi ryhtyä itsenäisesti maatalous- tai metsätalousyrittäjäksi tai vastaavaan hommaan, mihin naiset eivät käytännössä ikinä yksin ala

-miehillä on enemmän tietynlaista näköalattomuutta ja kovaosaisuutta kuten myös enemmän kehityshäiriöitä ja oppimisvaikeuksia, jotka vaikuttavat muuttohaluihin- ja kannustukseen

-miesten on vaikeampi päästä ruohonjuuritason työpaikkoihin ja kansainvälistyä; naisiin luotetaan enemmän ja täysi taviskin voi saada esim.mallintöitä olemalla esim.miesmäisen pitkä (eräs sukulaisnainen bongattiin kaupasta näin). Pojille on armeija ja tytöille au pair. 

-nainen voi itsenäistyä nopeammin miehen siivellä; hyvin tavallinen kuvio, että vanhempi poikaystävä ottaa tytön alivuokralaiseksi ja/tai kanssaan asumaan vaikka sitten isompaan kaupunkiin. Hypergamian takia harvemmin päinvastoin. 

-miehen on joka tapauksessa vaikeampi saada asuntoa kuin naisen

-myös ylemmällä portaalla työelämässä on naiskiintiöitä joko virallisesti tai epävirallisesti ja tätä myöten enemmän työn perässä muuttamismahdollisuuksia

Tuo asunnon saaminen on tosiaan miehenä vaikeampaa. Olen monesti kuullut että vuokraavat tytölle/naiselle. Tästä tulikin mieleeni asiaan liittymättömänä. että vanhemmat nsiset tyttöttelevät ja pojittelevat, mutta tätä ei tuomita.