Rakkaat lestadiolaiset - minulla on tärkeää asiaa teille

Vierailija kirjoitti:

Lestadiolaistutkija Jouko Talonen on tutkinut että nykyisin vähintään 50 % lapsista jättää lestadiolaisuuden aikuistuessaan. Siihen lisäksi perhekoot pienenevät ja  aktiivien osuus pienenee muutenkin yksilöllisen elämäntyylin yleistyessä.  Miten käy rauhanyhdistyksen toiminnan tulevaisuudessa? Murtuuko yhteisöllisyys, kun ei riitä talkootyön ja monien toimintamuotojen tekijöitä ja kun kaikille ei löydy ystäviä tai puolisoa yhteisössä? Onko sitten avauduttava ulospäin ja hyväksyttävä myös ei-vl puolisot ja ystävät. Miten se muuttaa liikettä, kun toisenalaiset elämisen mallit tulevat yhä lähemmäksi ei-vl ystävien ja perheenjäsenten myötä? Liike muuttu joka tapauksessa tulevaisuudessa.

Se on vaan hyvä juttu, että liike hiipuu ja sammuu lopulta kokonaan. Ei mikään menetys kenellekään, oikeasti.

Kuule AP: v***u mitä lässytystä.

Anna meidän olla rauhassa - niin meidän ex-lestadiolaisten kuin lestadiolaistenkin.

Luuletko, ettei noita keskusteluita käydä yhteisön kesken?

Ei lestadiolaiset tarvitse ulkopuolista neuvomaan, kyllä ne osaa ajatella ihan itsekin jos haluavat ja jos eivät halua, niin pitää kunnoittaa sitä.

Eivät he ole missään tynnyrissä tietämättöminä muusta maailmasta; kaikki käy normaalit koulut vähintään toiseen tutkintoon saakka ja moni vielä kolmannenkin, kirjoja luetaan paljon, päivän lehdestä maailman uutiset ja erilaisia artikkeleita, aikakauslehtiä jne.

Kyllä he saavat tietoa asioista, ei siitä ole kyse.

Moni vain HALUAA olla siinä yhteisössä ja elää kutakuinkin niillä säännöillä.

Ja mihinkään sun seurakuntaan ei olla tulossa, ei oikeasti kiinnosta mitkään muut kristilliset seurakunnat.

Tuo yksi eli vl-seurakunta on osa minua, koska synnyin siihen ja sitä en valinnut, mutta sen voin valita ja valitsen, ettei elämääni tule mitään muita kristillisiä seurakuntia missään muodossa!

En ole ateisti, en usko Raamattuun (olen lukenut sen) vaan uskon mihin haluan enkä tarvitse siihen mitään seurakuntaa.

Voin uskoa vaikka siihen, että eteeriset keijut hakevat jousisinfonioiden soidessa sieluni Mikä mikä-maahan sitten kun ruumiini kuolee.

Voin uskoa mihin haluan, ja pidän siitä.

Kaikenlaiset tuputtajat, kuten sinä ap, mulla v*tuttaa.

Lestadiolaiset tuttavani ja sukulaiseni eivät onneksi koskaan tuputa tai puhu minulle uskonasioista, mutta mulle on tulleet tuputtamaan epäkiinnostavaa uskoaan mm. useampi hellari, mu slimi, Jehovan todistaja ja mormoni.

Eikä voisi vähempää kiinnostaa.

T: ex-vl joka kunnioittaa lestadiolaisia ja saa sen kunnioituksen heiltä myös omaan suuntaansa

PS. Meitä ei tarvitse sääliä, emme ole raukkoja eikä lapsuutemme yleensä ollut mitenkään kamala.

Poikkeuksia tietysti on, mutta niissä on yleensä kyse mielen sairauksista, ei lestadiolaisuudesta sinänsä.

Ihmiselle on vaan helpompi syyttää lestadiolaisuutta kuin sanoa, ettei mun vanhemmat rakastaneet mua.

On se jännä, miten joillakin menee tunteisiin ja sitten pitää kirjoittaa asiatonta tekstiä. Minusta aloittajalla on hyviä pointteja, pohdiskelua.

Itse olen ev.lut. En hirveästi jaksa kiinnostua opillisista väännöistä, hyvyydellä tämä maailma voitetaan. Sellaisella hyvyydellä, joka ei puhtaimmillaan voi lähteä ihmisestä itsestään eikä sitä siis voida laskea ihmisen omaksi ansioksi.

Olen saanut parannuksen armon. Olen kotoisin jumalattomasta pimeydestä. Ei ole yhtään ikävä entiseen elämään.

Olen nyt onnellinen ihminen ja minulla on sielunrauha. En haluaisi vaihtaa sitä mihinkään maailman aarteisiin. Missä on aarteesi, siellä on sydämesi.

Ainahan meitä pilkataan ja meistä haetaan suurennuslasin kanssa vikoja ja virheitä.

Se on täysin Raamatun mukaista ja se on kristityn osa maailmassa.

Olen oikein patavanhoillinen ja se sopii minulle oikein hyvin. Pidän myös siitä, että on kirkaat arvot sekä moraalinen tolkku muutenkin elämässä. Minulla ei ole yhtään mitään valittamista.

Ei kenekään ole pakko olla uskomassa. Ei ainakaan minua kukaan ole koskaan pakottanut.

En ole mielestäni mitenkään synkkä. Itse asiassa monille on kertomansa mukaan jäänyt mieleen  erityisesti iloisuuteni. Meni kauan ennen kuin itse tajusin, ettei se taida varsinaisesti johtuakaan luonteestani, vaan se johtuukin siitä että minulla on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.

Soisin että kaikki olisivat yhtä onnellisia, käsittäisivät parannuksen armon ja pääsisivät taivaaseen. Kaikkea hyvää teille kaikille!

Hei ap,

asetut lestadiolaisten yläpuolelle tuolla tekstilläsi. Ulkopuolelta neuvominen on alentavaa ja loukkaavaa. Lestadiolaiset kyllä pohtivat mainitsemiasi asioita, mutta eivät välttämättä vauva-palstalla.

Itse olen ex vanhoillislestadiolainen. Minulla oli hyvä lapsuus ja mitään väärää en nähnyt. Lähdin kun en halunnut montaa lasta. Uskon edelleen jumalaan ja tunnen olevani vapaa ja kukaan ei hylännyt minua jne.. se on henkilökohtainen usko ja ketään ei voi pakottaa uskoon. Ja joka maailman kolkassa ja joka uskonnossa on varmasti mätiä omenia jotka tekee vääryyttä ja ne eivät tietenkään ole oikeasti uskovaisia vaikka sanovat olevansa. Uskon et meistä jokainen astuu aikanaan jumalan eteen ja siinä ollaan itse vastuussa omista teoistaan.. näin uskon ja kuulun pelkästään kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,

asetut lestadiolaisten yläpuolelle tuolla tekstilläsi. Ulkopuolelta neuvominen on alentavaa ja loukkaavaa. Lestadiolaiset kyllä pohtivat mainitsemiasi asioita, mutta eivät välttämättä vauva-palstalla.

Pohdimme kyllä. Täällä vauvalla trollataan nykyään niin paljon, ettei täällä ole nykyään oikein motivaatiota keskustella.  Asiallista keskustelua on kovin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua säälittääkin se, että kun lestadiolainen lähtee liikkeestä pois, hän ei välttämättä kotiudu minnekään muuhunkaan seurakuntaan. Käy niin, että lapsi heitetään pesuveden mukana pois. Eli vaikka luopuisit lestadiolaisuudesta, sinun EI tarvitse luopua kristillisestä, Raamattua kunnioittavasta uskosta. Siihen KUULUU myös se, että on seurakuntayhteisössä. Älä mene kansankirkon pappien opettamana harhaan, että kansankirkko muka olisi uskovien yhteisö, senhän nyt näkee erkkikin, että kyse on yhteisöstä, jossa pelataan ihan muilla säännöillä kuin Raamatun ohjeilla.

Ymmärrän hyvin, että voi olla todella vaikea löytää sellaista yhteisöä, joka tuntuisi omalta. Myöskin on vaikea ylipäätään muodostaa mielipidettä hengellisistä asioita, kun on tottunut ottamaan kaiken valmiiksi pureskeltuna, eikä ole tottunut ITSE lukemaan Raamattua ja katsomaan, mitä siellä sanotaan. Tämä olisi tosi tärkeää oppia. Se on se uskonpuhdistuksen keskeinen sisältö: meillä on kansankielinen Raamattu, jota jokainen voi lukea ja näin olla SUORAAN yhteydessä elävän Jumalan kanssa. Jumala puhuu SINULLE Sanansa kautta. Seurapuhujat jne. voivat Sanaa opettaa ja selittää, mutta sinun vastuusi on olla sellaisessa sanankuulossa, jossa Sanaa opetetaan oikein. Täytyy siis tuntea Raamattua mahdollisimman hyvin. Avaa itse Raamattu.

Itse olen mukana Satamaseurakunnassa. Niitä on Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. Nämä seurakunnat ovat saaneet alkunsa niin, että luterilainen pastori, joka ei enää voinut ollut mukana kirkossa liberaaliteologian vuoksi, erosi pappisvirasta ja lähti perustamaan uutta seurakuntaa ystäväperheidensa kanssa "puhtaalta pöydältä", ilman perinteiden painolastia, vain Raamattuun luottaen. Jos satut asumaan näillä paikkakunnilla, voit harkita, josko näistä seurakunnista löytyisi sinulle uusi seurakuntayhteisö. Toki muitakin hyviä vaihtoehtoja on.

Kiitos että luit! Nosta kytkintä, mutta älä maailmaan, vaan terveempään seurakuntayhteisöön!

Kirjoitit ihan hyviä mietteitä tähän viestiin asti. Miksi ihmeessä pitäisi siirtyä toiseen uskontokuntaan? Lähdin pois VL-yhteisöstä siksi koska se uskonnollinen tuputus alkoi ahdistaa niin pahasti. En ole yhtään uskonnollinen ja mielestäni uskonto on todella yksinkertaisten ihmisten keino käsittää ympäroivää maailmaa (ajalta jolloin esim. luonnonilmiöt laitettiin jumalten piikkiin kun niitä ei ymmärretty).

 

Ei toki pidäkään, mutta monet poislähtijät eivät kuitenkaan luovu kristillisestä maailmankatsomuksesta, ja heillä asia on niin, että kun on kokenut sen "hengellisen yhteisöllisyyden", niin mikään muu ei sitä voi oikeastaan korvata. Elämä tuntuu tyhjältä ilman sitä. Ei se ole oopiumia, vaan sellainen hyvä juttu, jonka Jumala on tarkoittanut uskovan elämään. /ap

Hyvä kirjoitus Ap sinulla. Tosin hieman ristiriitainen. Samaan aikaan ihailet ja kritisoit. Saanko kysyä oletko ent. vanhoillislestadiolainen? Vaikutat olevan niin perillä liikkeen asioista, lukiessa tuntui kuin olisit sisällä liikkeessä mutta et kuitenkaan.

Itse olen kasvanut vl yhteisössä. Voi, tästä voisi kirjoittaa vaikka mitä. Mutta nykyään en ole siinä, enkä kuitenkaan löydä muutakaan. En siis edes usko muuhun. Että jos johonkin niin sinne sitten. Jumalaa en ole kieltänyt ja haluan uskoa. Voisi sen ajatella kahdelta kantilta; vl on aivopessyt minut, että vain sillä tavoin uskomalla pääsee perille, tai niin se myös oikeasti onkin ja siksi vain ajelehdin enkä saa täyttä rauhaa.

Mielenterveys meni jo nuorena. Lapselleni en osaa/uskalla puhua vl uskosta, pelkään että rikon hänet jotenkin. Elämäni vaikein asia, enemmän kun vaikein. Ratkaisevin, kaikessa.

Ei lestadiolaisuudesta tarvi lähteä vaikka ei ajattelisi noista elämäntavoista samallalailla kuin opetetaan. Jos nyt enää opetetaan missään. Melkolailla iso osa ajattelee jo eri tavalla vapaammin ainakin kaupungeissa ja silti pysyy mukana että on paikka ja tila missä harjoittaa uskoa ja kuulla Jumalan sanaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua säälittääkin se, että kun lestadiolainen lähtee liikkeestä pois, hän ei välttämättä kotiudu minnekään muuhunkaan seurakuntaan. Käy niin, että lapsi heitetään pesuveden mukana pois. Eli vaikka luopuisit lestadiolaisuudesta, sinun EI tarvitse luopua kristillisestä, Raamattua kunnioittavasta uskosta. Siihen KUULUU myös se, että on seurakuntayhteisössä. Älä mene kansankirkon pappien opettamana harhaan, että kansankirkko muka olisi uskovien yhteisö, senhän nyt näkee erkkikin, että kyse on yhteisöstä, jossa pelataan ihan muilla säännöillä kuin Raamatun ohjeilla.

Ymmärrän hyvin, että voi olla todella vaikea löytää sellaista yhteisöä, joka tuntuisi omalta. Myöskin on vaikea ylipäätään muodostaa mielipidettä hengellisistä asioita, kun on tottunut ottamaan kaiken valmiiksi pureskeltuna, eikä ole tottunut ITSE lukemaan Raamattua ja katsomaan, mitä siellä sanotaan. Tämä olisi tosi tärkeää oppia. Se on se uskonpuhdistuksen keskeinen sisältö: meillä on kansankielinen Raamattu, jota jokainen voi lukea ja näin olla SUORAAN yhteydessä elävän Jumalan kanssa. Jumala puhuu SINULLE Sanansa kautta. Seurapuhujat jne. voivat Sanaa opettaa ja selittää, mutta sinun vastuusi on olla sellaisessa sanankuulossa, jossa Sanaa opetetaan oikein. Täytyy siis tuntea Raamattua mahdollisimman hyvin. Avaa itse Raamattu.

Itse olen mukana Satamaseurakunnassa. Niitä on Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. Nämä seurakunnat ovat saaneet alkunsa niin, että luterilainen pastori, joka ei enää voinut ollut mukana kirkossa liberaaliteologian vuoksi, erosi pappisvirasta ja lähti perustamaan uutta seurakuntaa ystäväperheidensa kanssa "puhtaalta pöydältä", ilman perinteiden painolastia, vain Raamattuun luottaen. Jos satut asumaan näillä paikkakunnilla, voit harkita, josko näistä seurakunnista löytyisi sinulle uusi seurakuntayhteisö. Toki muitakin hyviä vaihtoehtoja on.

Kiitos että luit! Nosta kytkintä, mutta älä maailmaan, vaan terveempään seurakuntayhteisöön!

Kirjoitit ihan hyviä mietteitä tähän viestiin asti. Miksi ihmeessä pitäisi siirtyä toiseen uskontokuntaan? Lähdin pois VL-yhteisöstä siksi koska se uskonnollinen tuputus alkoi ahdistaa niin pahasti. En ole yhtään uskonnollinen ja mielestäni uskonto on todella yksinkertaisten ihmisten keino käsittää ympäroivää maailmaa (ajalta jolloin esim. luonnonilmiöt laitettiin jumalten piikkiin kun niitä ei ymmärretty).

 

Ei toki pidäkään, mutta monet poislähtijät eivät kuitenkaan luovu kristillisestä maailmankatsomuksesta, ja heillä asia on niin, että kun on kokenut sen "hengellisen yhteisöllisyyden", niin mikään muu ei sitä voi oikeastaan korvata. Elämä tuntuu tyhjältä ilman sitä. Ei se ole oopiumia, vaan sellainen hyvä juttu, jonka Jumala on tarkoittanut uskovan elämään. /ap

Hyvä kirjoitus Ap sinulla. Tosin hieman ristiriitainen. Samaan aikaan ihailet ja kritisoit. Saanko kysyä oletko ent. vanhoillislestadiolainen? Vaikutat olevan niin perillä liikkeen asioista, lukiessa tuntui kuin olisit sisällä liikkeessä mutta et kuitenkaan.

Itse olen kasvanut vl yhteisössä. Voi, tästä voisi kirjoittaa vaikka mitä. Mutta nykyään en ole siinä, enkä kuitenkaan löydä muutakaan. En siis edes usko muuhun. Että jos johonkin niin sinne sitten. Jumalaa en ole kieltänyt ja haluan uskoa. Voisi sen ajatella kahdelta kantilta; vl on aivopessyt minut, että vain sillä tavoin uskomalla pääsee perille, tai niin se myös oikeasti onkin ja siksi vain ajelehdin enkä saa täyttä rauhaa.

Mielenterveys meni jo nuorena. Lapselleni en osaa/uskalla puhua vl uskosta, pelkään että rikon hänet jotenkin. Elämäni vaikein asia, enemmän kun vaikein. Ratkaisevin, kaikessa.

Tässä on se kiteytettynä se vahvin ristiriita, minkä vanhoillislestadiolaisuuden jättävä kokee. Jätettyäni lestadiolaisuuden en ole mistään löytänyt samaa rauhaa sydämelle, kuin uskossa ollessa. Mutta samaan aikaan olen löytänyt niin suunnattoman vapauden tunteen. Kukaan ei voi enää tuomita tai puhutella minua siitä, että onko uskoni koetuksella, koska hiuksissani on uusi vaaleampi väri tai poskilla punaa. Lestadiolaisuus olisi kaunis tapa uskoa ilman sääntöjä (kyllä, ne ovat sääntöjä, koska kaikki tietävät asiat, mitä ei saa tehdä), joille ei löydy perusteita Raamatusta.

Vierailija kirjoitti:

No tuota. Lähdin itse nuorena ja olen onnellinen ateistina. Lestadiolaisuus auttoi näkemään sen erään viisaan toteamuksen, että uskonto on oopiumia kansalle.

Sama mulla. Kun alkaa kyseenalaistamaan ihan mitä tahansa, jota perustellaan Raamatulla, päätyy hyvin pian uskonnottomuuteen.

Ap luettelee lestadiolaisia tapoja, jotka hänestä ovat hassuja, tarpeettomia tms, samalla kun hänen omat uskonnolliset perinteet ovat yhtä hölmöjä. Ne ovat vain yleisempiä, mutta ei yhtään sen "parempia", järkevämpiä jne.

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap,

Voit hyvinkin tarkoittaa viestilläsi hyvää, mutta muista, että todellisuus voi lestadiolaisille näyttäytyä hyvinkin erilaisena. Tai riippuu tietenkin lestadiolaisesta, emme ole samasta muotista kaikki vaan yksilöitä kuten muutkin ihmiset. Mutta ainakin minä vanhoillislestadiolaisena näen aika moniakin asioita eri tavalla kuin sinä viesteissäsi:

Vierailija kirjoitti:

Jos käyttää ehkäisyä, siitä EI tarvitse kokea huonoa omaatuntoa. Raamattu ei kiellä sitä - ei tietenkään, kun sitä ei oltu sen kirjoittamisaikaan edes keksitty. Raamattu ei ota asiaan siis kantaa - ei voi ottaa, koska ehkäisyä ei silloin ollut.

Itse asiassa Raamattu ottaa ehkäisyyn kantaa, ja Jumala pitää sitä, siis keskeytettyä yhdyntää ehkäisytarkoituksessa, pahana (1. Moos. 38:8-10).

Vierailija kirjoitti:

Tuo ehkäisyasia on sen takia tärkeä, että se monesti pilaa koko kauniin elämäntavan. Jos lapsia tulee perheeseen liikaa, niin että vanhemmat eivät enää halua niitä eivätkä jaksa, koko "pakka hajoaa". Lapsista ei pystytä enää huolehtimaan. Tiedätte mitä tarkoitan.

En näe tätä ihan näin, vaan luotan siihen, että Jumala auttaa jaksamaan niiden lasten kanssa, jotka on antanut. Muutenkaan en tajua, miksi ehkäisy olisi jokin hyvän elämän edellytys ja ilman ehkäisyä oleminen jonkinlaista ääriajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on se jäsenten kontrollointi, joka menee vähän yli. On sääntöjä, joita ei löydy Raamatusta.

En ole itse ikinä kohdannut "jäsenten kontrollointia". Kukaan ei vahdi eikä tiedä, meikkaanko tai käytänkö ehkäisyä, vaan se on jokaisen oma asia.

"Sääntöjä" taas en miellä säännöiksi, kuten tosin ilmeisesti on muutenkin tapana lestadiolaisuudessa ajatella. Ajattelen lähinnä, että yritän olla tekemättä tietoisesti syntiä. Raamattu on toki tulkinnanvarainen ja niin on sekin, mikä olisi Raamatun mukainen tapa elää. Esimerkiksi se, ettei meikata, perustuu siihen, että Jumalan kuvaa ei tarvitse parannella, mutta tajuan toki, että esimerkiksi hiusten kihartaminen ja peseytyminenkin ovat nekin "Jumalan kuvan parantamista". Mutta minulla raja menee meikkaamisessa, siinä missä jollain toisella ehkä kauneusleikkauksissa. Ja naisellisuuttaan voi arvostaa myös sellaisena kuin se on.

Myöskään esimerkiksi absolutismia ei löydy Raamatusta, ja se onkin paljon sen peruja, että Lestadiuksen aikana pahat alkoholiongelmat olivat yleisiä. Raamatussa ei tuomita alkoholia mutta juopottelu ja humalahakuinen juominen tuomitaan, ja suomen juomakulttuuri on ikävän humalahakuinen. Lasi viiniä aterialla ei ole Raamatun mukaan syntiä, mutta minusta olisi vaikeaa vetää rajaa, että saako sitten juoda kaksi lasillista tai jotain muuta. Mutta jos joku kääntyy lestadiolaiseksi jossain, missä juomakulttuuri on enemmän lasi viiniä aterialla -tyyppiä, niin en näe, että hänen pitäisi ehdottomasti jättää se lasillinen juomatta.

Muutenkin ajattelutavat ovat erilaisia eri yhteisöissä. Esimerkiksi venäläiset lestadiolaiset kuulemma yleisesti käyttävät korvakoruja vaikka suomalaiset eivät, eikä se minusta ole mikään paha asia. Mutta en itse käyttäisi, koska minulle tulisi siitä huono omatunto, ja omantunnon vastaisesti toimiminen on syntiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uskovatkin voi kiinnittyä tähän ympäröivään kulttuuriin jollakin tavoin, oman persoonansa mukaan. Elämä on pitkä, vuosikymmeniä, ja on vähän outoa, jos ympärillä oleva elämä ei juuri kiinnosta, muuta kuin kaupassakäynti ja kotielämä. Ja RY.

Tuosta olen aivan samaa mieltä. Raamattu ei kehota elämään ympärillä vain "kaupassakäynti, kotielämä ja RY", eikä siihen kehota myöskään vanhoillislestadiolaisuus. Uskoomme ei myöskään kuulu, että pitäisi vältellä ei-lestadiolaisia ihmisiä, ja totta kai minullakin on paljon hyviä ystäviä ja muita tuttuja, jotka eivät ole lestadiolaisia.

Vierailija kirjoitti:

MUTTA: Mikä sitten on niin paha synti, että poissulkeminen olisi aiheellista?

Ei meillä ole mitään poissulkusysteemejä, vaan seuroihin on tervetullut kuka tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Myöskin on vaikea ylipäätään muodostaa mielipidettä hengellisistä asioita, kun on tottunut ottamaan kaiken valmiiksi pureskeltuna, eikä ole tottunut ITSE lukemaan Raamattua ja katsomaan, mitä siellä sanotaan.

Tämä ei ollenkaan pidä paikkaansa. Raamatun lukemista pidetään tärkeänä ja siihen kehoitetaan.

Lopuksi vielä sen verran, että ymmärrän kyllä, ettei minunkaan näkemykseni ole se ainoa todellisuus. Vanhoillislestadiolaisistakin löytyy pahoinvoivia ihmisiä ja myös uskonnollista väkivaltaa, emme me niin täydellisiä olisi, että olisimme sellaiselta kokonaan välttyneet, vaan tavallisia syntisiä ihmisiä kuten kaikki muutkin. Mutta myöskään epäkohdat ja väärinkäytökset eivät ole ainoa todellisuus. Ja toivon, että niihin uskalletaan puuttua aina, kun sellaisia kohdataan.

Kirjoitit että "Kukaan ei vahdi eikä tiedä, meikkaanko tai käytänkö ehkäisyä, vaan se on jokaisen oma asia". Varmasti tiesit sen kirjoittaessasi, että et kirjoita totta. Jokainen vl tietää, että hiuksia ei voi värjätä kuin sitruunalla, muuten muut huomaavat värjäyksen. Ripsiväriä ei voi käyttää, mutta puuteria tai bb-voidetta voi, koska ne eivät ole vahvoja meikkejä ja silloin harva huomaa että meikkaa. Ja yleisesti alle viiden lapsen perheitä ihmetellään, mietitään onko sielunvihollinen päässyt aviosänkyyn. Mielestäni asia on tärkeä myöntää, koska Raamattu ei missään kohti kiellä meikkaamista tai ehkäisyä. Tutustu mainitsemaasi Raamatunkohtaan ehkäisystä, älä irrota yhtä lausetta koko kontekstista.

"Vilpillisesti Oonan teeskenteli hyvää aietta. Hän käytti Taamaria (usein) seksuaalisesti hyväksi, mutta pidätti häneltä jälkeläisen. Teko oli jumalaton. Lutherkin kommentoi tilanteen epämieluisuutta Taamarille jatkaen: “Siksi on inhottava rikos kiihdyttää siementä ja naista mutta juuri ratkaisevalla hetkellä tuottaa naiselle pettymys. Mies oli täysin katkeran vihan ja kateuden vallassa ja sen vuoksi hän ei tahtonut pakosta alistua kestämään mitään sietämätöntä orjuutta.” (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 32–40). Siittiöiden joutuminen muualle kuin emättimeen ei ole Raamatussa itsessänsä ongelma." http://www.luterilainen.net/ehkaisy-avioliitossa/

Olen itse lestadiolainen, ja tunnen enemmän lestadiolaisuudesta eronneita kuin liikkeessä yhä sisällä olevia. Suurin osa eronneista on joko ateisteja (eronnut myös ev.lut.kirkosta) tai ns. tapakristittyjä, ei uskonnollisia. Vain pieni osa on yhtään millään tavalla uskonnollisia, ja he ovat kyllä löytäneet mieleisensä uskonyhteisön, jos ovat sellaista kaivanneet.

Netissä eniten ääntä pitävät ex-lestadiolaiset ovat yhteisöstä erotettuja, eli eivät ole vapaaehtoisesti eronneet lestadiolaisuudesta. Heillä on ihan omat henkilökohtaiset syynsä pysyä erossa tiukan yhteisöllisistä uskonnollisista porukoista.

Vierailija kirjoitti:

Iso osa psykiatrialle tulevista nuorista tytöistä on lessuperheen vanhimpia tyttäriä... Tämä varmaan kertoo jo kaiken.

Linkki tilastoon?

Ap täällä. Ikävää kun jotkut ovat kokeneet että neuvon yläpuolelta. Se ei ole tarkoitus, vaan ajattelen siitä näkökulmasta, että jos itse olisin syntynyt liikkeessä ja siinä mukana, mitä toivoisin, että minulle sanottaisiin.

Olen huomannut, että tietämisen taso muista kristillisistä liikkeistä ja seurakunnista on tosi ohutta. Ja miten muuten voisi ollakaan, kun VL-opetuksen mukaanhan Jumalan valtakunta = vanhoillislestadiolaisuus. Muut eivät ole edes pelastuneita, joten mitäpä niistä olisi kiinnostunut. Youtubessa on esim. yksi video, jossa haastattelija yrittää Suviksilla kysellä ihmisiltä, mitä eroa on vanhoillislestadiolaisuudella ja esikoislestadiolaisuudella. Ei saa vastausta. Ihmiset ei kerta kaikkiaan tienneet, ei edes seurapuhuja vastannut tähän, muuta kuin että "en osaa sanoa mitä eroa, mutta meillä opetetaan Raamatun mukaan..."

Tämän takia haluan vähän potkia lessuja ajattelemaan, että ruohoa on aidan toisella puolellakin, ja vielä hyvää :)

Ap jatkaa:

Tuo 1. Moos. 38:6-10 kohta... laitetaanpas se tähän näkyville:

"Juuda otti esikoiselleen Erille vaimon nimeltä Tamar. Mutta Er, Juudan esikoinen, oli Herran silmissä kelvoton, ja Herra antoi hänen kuolla. Silloin Juuda sanoi Onanille: "Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku." Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla."

Tässähän on kyse siitä, että ajan tavan mukaan, jos nainen jäi leskeksi, hänen edesmenneen miehen veljellä oli velvollisuus ottaa tuo leski vaimoksi. Muistetaan, että sosiaalihuoltoa ei ollut. Vaimoksi ottaminen tarkoitti tarkoitti myös taloudellista huolenpitoa. 

Tässä tapauksessa oli niin, että Tamarilla ei ollut saanut lasta, ja ensimmäinen mies Er oli kuollut. Erin veli Onan otti Tamarin vaimokseen, mutta (ilmeisestikin veljeskateuden vuoksi) ei halunnut, että Tamar tulisi raskaaksi. Siksi hän teki niin kuin teki. Hän ei halunnut auttaa Tamaria, niin että hän olisi saanut lapsen. TÄMÄ oli Herran silmissä paha.

Konteksti on nykyihmiselle outo, mutta ihan perus ilkeästä toiminnasta tässä on kyse, ja vielä todella isossa asiassa. Siihen aikaan nainen, jolla ei ollut lasta, oli "turha nainen", joten Tamarille tämä oli elämän ja kuoleman kysymys. Mutta Onan laittoi oman etunsa edelle: hän ehkä ajatteli, että nyt voi vihdoinkin kostaa kuolleelle isoveljelle ja jättää tämän vaimon hedelmättömäksi.

Noista kommenteista huomaan sellaisen tyypillisen lestadiolaisjutun: asioita kielletään. "Ei ehkäisy ole syntiä" "Ei ole mitään poispotkimista" "ei ole meikkaaminen syntiä, se ei ole vaan tapana..." "mitään kontrollointia ei varsinkaan ole..."

Ja sama jotenkin tuossa suhtautumisessa muihin liikkeisiin: "ei niitä ole olemassa..." 

Voi itkut teidän kanssa! Miettikää nyt vähän omilla aivoillanne. Joku tuossa mättää pahasti...

Ap sanoo uskonnotonta henkisesti tyhjäksi, mutta loukkaantuu, kun uskonnoton kritisoi

uskonnoölisen yjteisön kollektiivista moraalia, joka pahimmillaan jättää ihmisen todelliseen arvotyhjiöön.

Kysymys kaikille uskoville: miksi ette välitä hukkuvista sieluista, tai ota ryhmäänne mukaan? Vaikea tutustua kehenkään, kun olen ollut aina siinä uskossa että ette ole kuin me maailmanihmiset: kylmiä, kovia, häijyjä jne. Kun yrittänyt tutustua uskoviin seurakunnissa esim, niin katsotaan vaan pitkään eikä juttutuokioon mukaan pääse