Lue keskustelun säännöt.
Ero vauvasta hirvittää
25.08.2019 |
Mies oli varannut yllätykseksi lomamatkan meille kahdestaan, koska viimeiset 7kk ovat olleet todella raskaat. Ollaan 3 yötä poissa. Yllätys oli aivan ihana, mutta meillä on 8kk ikäinen lapsi. Nyt luin sitten netistä, että lapsi saisi olla ikävuotta kohden yökylässä, ja voi traumatisoitua pahoin erosta vanhemmista. Iski ihan kauhea ”paska mutsi”-fiilis ja paha olo :/ Pitäisikö vaan jättää menemättä?
Kommentit (91)
Jos vauvalla on tuttu ja turvallinen hoitaja, ei tarvitse olla huolissaan. Ellei ole, kannattaisi ehkä harkita reissua uudestaan tai ottaa vauva mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi tuon ikäistä noin pitkäksi aikaa hoitoon. Ensimmäinen vierastamisvaihe ajoittuu juuri tuohon ikään ja se voi olla vauvalle todella traumaattinen kokemus, vaikka hoitaja olisi kuinka läheinen tahansa. Vauvan ensimmäinen vuosi on herkkää aikaa ja yksi pääasiallinen hoitaja on tärkeä turvallisen kiintymyssuhteen luomiseksi. Kolme yötä erossa on aivan liian pitkä aika. Jos sinua itseäsikin kauhistuttaa olla erossa vauvasta, niin voit vain kuvitella miltä se tuntuu pienestä vauvasta.
Lyhentäkää matkaa maks. yhteen yöhön tai paras vaihtoehto olisi ottaa vauva mukaan. Ehditte matkailla kahdestaan myöhemminkin. Ja silloin voitte lähteä hyvällä omalla tunnolla, kun teillä on turvallisesti kiintynyt lapsi, joka ei pelkää että äiti hylkää vaan jää mielellään hoitoon ja luottaa siihen, että palaatte takaisin.
Huono isä. Tuetenkään tuonikäistå ei voi hylätä noin.
Vauvan mukaan ottaminen ei ole mahdollista, sillä kyseessä on äkkilähtö ja passia ei ehdittäisi saamaan. Joten lennolta pois jääminen on ainoa vaihtoehto. Tänne on tulossa tuttu hoitaja joka käy monta kertaa viikossa muutenkin ja lapsemme viihtyy hänen kanssa todella hyvin. Uskon, että pärjäävät paremmin kun hyvin. Mutta sitä mietin, että voiko siitä oikeesti jäädä aikuisuuteen asti traumoja että ”vanhemmat on hylännyt”?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on eri asia, mutta minä menin takaisin töihin lapsen ollessa 6kk, ensimmäinen työmatka kesti neljä yötä lapsen ollessa 7,5kk. Tuntui todella pahalta, jollei olisi ollut työn puolesta pakko niin en olisi ollut noin pitkään pois.
Kyllä pärjää. Nyt lomalle akkujen lataukseen. Aikoinaan mulla oli kummilapsi hoidossa viikon päivät heidän perhetilanteen takia. Poika oli tuolloin 8kk. Ihan täyspäinen hänestä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi tuonikäistä edes yhdeksi yöksi. Anteeks nyt vaan, mutta minusta aika itsekästä. Näkeehän näitä jotka työntää lapsen heti hoitoon kun mahdollista, koska MINÄ tarvitsen omaa aikaa, MINÄ olen väsynyt, MINULLA on omakin elämä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas ketju jossa aivopestään tuoreita äitejä, että vain he kelpaavat lapsensa hoitajaksi.
Turvallinen tuttu hoitaja kyllä osaa asiansa ja äiti saa hetken hengähdystauon.
Olishan se nyt kamalaa, jos lapsen elämä olisi pilalla, jos vaikka äiti joutuisi sairaalaan.
Älä kuuntele näitä syyllistäviä höpöjuttuja, siitä, että vain äiti kelpaa hoitajaksi tai muuten lapsesta tulee vinksahtanut. Jos sinusta itsestä tuntuu, että loma auttaa sinua jaksamaan seuraavat 8 kuukautta, niin mene. Jos tuntuu, ettet tarvitse lomaa niin jää silloin kotiin. 8 kuukauden ikäinen ei unohda äitiä tai isää kolmessa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvan mukaan ottaminen ei ole mahdollista, sillä kyseessä on äkkilähtö ja passia ei ehdittäisi saamaan. Joten lennolta pois jääminen on ainoa vaihtoehto. Tänne on tulossa tuttu hoitaja joka käy monta kertaa viikossa muutenkin ja lapsemme viihtyy hänen kanssa todella hyvin. Uskon, että pärjäävät paremmin kun hyvin. Mutta sitä mietin, että voiko siitä oikeesti jäädä aikuisuuteen asti traumoja että ”vanhemmat on hylännyt”?
Ap
No ei jää mitään traumoja! Sen kun lähdet ja nautit ansaitsemastasi pikku lomasesta. Lapsi viihtyy ja pärjää hyvin tutun hoitajan seurassa.
Sinulla on ihana mies, ole iloinen siitä! Palstamammat maalailevat kauhukuvia, koska ovat kateellisia, heidän omat miehensä eivät ikinä keksi mitään. Ja kaikenlaiset tutkimukset voi jättää omaan arvoonsa ja käyttää ihan sitä kuuluisaa maalaisjärkeä.
Minä olen kasvattanut omat lapseni jo aikuiseksi ja joutuivat kyllä olemaan vauvanakin hoidossa. Ihan täysijärkisiä noista on tullut ja meillä on edelleen hyvät ja lämpimät suhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan mukaan ottaminen ei ole mahdollista, sillä kyseessä on äkkilähtö ja passia ei ehdittäisi saamaan. Joten lennolta pois jääminen on ainoa vaihtoehto. Tänne on tulossa tuttu hoitaja joka käy monta kertaa viikossa muutenkin ja lapsemme viihtyy hänen kanssa todella hyvin. Uskon, että pärjäävät paremmin kun hyvin. Mutta sitä mietin, että voiko siitä oikeesti jäädä aikuisuuteen asti traumoja että ”vanhemmat on hylännyt”?
Ap
Ap, 3 vrk on niin pitkä aika, että lapsi kyllä ehtii tajuata, ettei teitä enää ole. Tämä ei kuitenkaan itsessään aiheuta traumaa.
Ratkaisevaa on kaksi seikkaa: ensinnäkin se, millä asenteella jätät lapsen. Jos näytät liikaa surkunaamaa, viestität, että lapsi tulee säälittävästi hylätyksi. Se on siemen epäilylle lapsen mielessä. Toiseksi, ratkaisevaa on se, kuinka hyvin hoitaja oikeasti kykenee täyttämään lapsen toiveet. (Vrt. pakkosyöttö letkulla tai nukuttaminen pillereillä - homma houdettu, mutta psykologinen vaurio ilmeinen). Oletko varma, että hoitaja klaaraa vaikeatkin tilanteet hermostumatta? Varo, jos hän on luonteeltaan esim. liian leppoisan oloinen, koska silloin et tiedä mitä päässä liikkuu ja mistä napsahtaa... avoimempi on sikäli turvallisempi.
Varaudu siigen, että paluusi jäljeen lapsi suhtautuu sinuun kuin vieraana; hyväksy hänen tunteensa ja se tosiasia, että hylkäsit hänet - se ei oke välttämättä katastrofi. Asenteesi ratkaisee eniten!
Passin tilalle voi tietääkseni saada pikaluvan.
Miettikää tarkoin, mitä haluatte. Jos vain pakenette ongelmua, niitä voi tulla lopulta vain enemmän.
Tietysti on hyvä asia, jos irtiottoakin on... pääsiallinen työsi on kuitenkin lapsesta huolehtiminen. Pystyisitkö nauttimaan matkasta juuri nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä asiaa olen työni puolesta paljon pohtinut (töissä lastenpsykalla). Yleinen suositus on tuo yö per ikävuosi, tosin kaikki asiantuntijat eivät ole tästä yksimielisiä. Kyllähän voi kelle tahansa tulla tilanteita että joutuu olemaan erossa, lapsi voi joutua sairaalaan tai vanhempi itse tai vanhempi vauvan sissruksen vuoksi tms. Itse ajattelen, ettei yksittäisellä erossaololla ole niinkään merkitystä.
Eri asia on nämä, jotka koko ajan ovat päiväkausia pois vauvojensa luota, näitähän löytyy julkkiksista kyllä. Se traumatisoi ja vaikutukset voivat kestää läpi elämän.
Tärkeää on myös se, millaista hoivaa vauva saa ennen erossaoloa ja sen jälkeen. Jos voito on ollut hyvää ja jatkuu erossaolon jälkeen hyvänä, yhteys kyllä palautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan mukaan ottaminen ei ole mahdollista, sillä kyseessä on äkkilähtö ja passia ei ehdittäisi saamaan. Joten lennolta pois jääminen on ainoa vaihtoehto. Tänne on tulossa tuttu hoitaja joka käy monta kertaa viikossa muutenkin ja lapsemme viihtyy hänen kanssa todella hyvin. Uskon, että pärjäävät paremmin kun hyvin. Mutta sitä mietin, että voiko siitä oikeesti jäädä aikuisuuteen asti traumoja että ”vanhemmat on hylännyt”?
Ap
Menkää vaan lomalle. Elämänlopun traumat ovat liioittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan mukaan ottaminen ei ole mahdollista, sillä kyseessä on äkkilähtö ja passia ei ehdittäisi saamaan. Joten lennolta pois jääminen on ainoa vaihtoehto. Tänne on tulossa tuttu hoitaja joka käy monta kertaa viikossa muutenkin ja lapsemme viihtyy hänen kanssa todella hyvin. Uskon, että pärjäävät paremmin kun hyvin. Mutta sitä mietin, että voiko siitä oikeesti jäädä aikuisuuteen asti traumoja että ”vanhemmat on hylännyt”?
Ap
Ap, 3 vrk on niin pitkä aika, että lapsi kyllä ehtii tajuata, ettei teitä enää ole. Tämä ei kuitenkaan itsessään aiheuta traumaa.
Ratkaisevaa on kaksi seikkaa: ensinnäkin se, millä asenteella jätät lapsen. Jos näytät liikaa surkunaamaa, viestität, että lapsi tulee säälittävästi hylätyksi. Se on siemen epäilylle lapsen mielessä. Toiseksi, ratkaisevaa on se, kuinka hyvin hoitaja oikeasti kykenee täyttämään lapsen toiveet. (Vrt. pakkosyöttö letkulla tai nukuttaminen pillereillä - homma houdettu, mutta psykologinen vaurio ilmeinen). Oletko varma, että hoitaja klaaraa vaikeatkin tilanteet hermostumatta? Varo, jos hän on luonteeltaan esim. liian leppoisan oloinen, koska silloin et tiedä mitä päässä liikkuu ja mistä napsahtaa... avoimempi on sikäli turvallisempi.Varaudu siigen, että paluusi jäljeen lapsi suhtautuu sinuun kuin vieraana; hyväksy hänen tunteensa ja se tosiasia, että hylkäsit hänet - se ei oke välttämättä katastrofi. Asenteesi ratkaisee eniten!
Passin tilalle voi tietääkseni saada pikaluvan.
Miettikää tarkoin, mitä haluatte. Jos vain pakenette ongelmua, niitä voi tulla lopulta vain enemmän.
Tietysti on hyvä asia, jos irtiottoakin on... pääsiallinen työsi on kuitenkin lapsesta huolehtiminen. Pystyisitkö nauttimaan matkasta juuri nyt?
Voi jestas.
Oltiin yksi vuorokausi reissussa, kokonaisaika melkein kaksi vuorokautta erossa 8kk vauvasta. Hoitajana oli vauvalle tuttu ihminen. Ensimmäinen päivä ja yö oli mennyt hyvin, sen jälkeen pelkkää tappelua ja itkua. Enkä minä nauttinut reissusta huonon omantunnon vuoksi.
Ei se yksi kolmen päivän reissu romuta koko luottamusta lapsessa ja seuraa aikuisikään saakka. Toistuvat hylkäämisentunteet on se, mikä siihen vaikuttaa. Joten siinä mielessä on ok mennä, mutta se ei välttämättä ole mukava erohetki kenellekkään.
Olitko ihan varmalla mielellä lähdössä ennen kuin luit noita juttuja netistä? Vai oliko sinulla jo aluksi epävarma olo vauvan pärjäämisestä, ja siksi menit googlailemaan? Itse tiedät parhaiten oman vauvasi luonteen sekä hoitajan ja vauvan välisen suhteen.
Älä lue nettiä.