Lue keskustelun säännöt.
Rakkaat lestadiolaiset - minulla on tärkeää asiaa teille
25.08.2019 |
Olen itse uskossa. Tunnen joitakin lestadiolaisia ja arvostan heitä todella paljon. Teidän elämäntapa on kaunis: perhekeskeinen, tervehenkinen, yhteisöllinen. Kodeissa ei telkkarit saastuta ilmapiiriä, ihmiset kyläilee ja kohtaa toisiaan (iltakylät). Harrastetaan kaunista musiikkia, elämässä on ylipäätään arvokkuutta ja hartautta. Tytöt on kauniita, kun on luonnollisia. Syntiin suhtaudutaan vakavasti ja se tuo paljon siunausta elämään.
Kuitenkin, kuten tunnettua, teidän liikkeessä on isoja ongelmia. Olen tässä taas kuunnellut monia videoita Youtubesta pois lähteneiltä. Varmasti "teikäläisetkin" suurimmaksi osaksi ymmärätte, että jotkut asiat eivät ole hyvin. Kuten esim. ehkäisykielto. Toki, jos joku perhe kokee kutsumuksekseen olla ehkäisemättä ja haluavat ison perheen, sehän on hyvä asia. Mutta kaikille se ei todellakaan sovi. (Nykyään tosin lestadiolaisperheet ovat "kummasti" pienentyneet varsinkin Etelä-Suomessa, joten ajattelu on muuttunut.) Jos käyttää ehkäisyä, siitä EI tarvitse kokea huonoa omaatuntoa. Raamattu ei kiellä sitä - ei tietenkään, kun sitä ei oltu sen kirjoittamisaikaan edes keksitty. Raamattu ei ota asiaan siis kantaa - ei voi ottaa, koska ehkäisyä ei silloin ollut. Me voidaan käyttää omaa ymmärrystä tässä asiassa: Jumala tietää, mihin aikakauteen juuri sinä ja puolisosi olette syntyneet, ja tietää, että teillä ehkäisyä on käytettävissä. Hän päättää, ketkä lapset syntyvät, huolimatta meidän ihmisten toiminnasta. Me emme ole jumalia, emme voi ehkäisemättömyydellä vaikuttaa kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelmiin. Ne ihmiset, jotka hän on luonut, kyllä syntyvät ilman meidän päätöksiäkin.
Tuo ehkäisyasia on sen takia tärkeä, että se monesti pilaa koko kauniin elämäntavan. Jos lapsia tulee perheeseen liikaa, niin että vanhemmat eivät enää halua niitä eivätkä jaksa, koko "pakka hajoaa". Lapsista ei pystytä enää huolehtimaan. Tiedätte mitä tarkoitan.
Sitten on se jäsenten kontrollointi, joka menee vähän yli. On sääntöjä, joita ei löydy Raamatusta. Esim. ehdoton meikkauskielto - kun ei niitä meikkejäkään mainita Raamatussa, niin turha siinä olisi niin ehdoton olla. Tottakai, monet maailman ihmiset menee toiseen äärilaitaan ja meikkaa itsensä rumaksi. Mutta kyllä kohtuudella meikkaaminen on tervehenkistä ja oman naisellisuutensa arvostamista.
Tai TV. Kyllä sekin voi kotona olla, kuten meillä, ilman että se on "aina päällä". Meillä katsotaan lähinnä uutiset ja ajankohtaisohjelmia ja urheilua. Joskus jotain viihdettäkin, vaikka aika vähän hyvälaatuista on. TV7:aa katsotaan välillä myös. Parempi opettaa lapsille sellainen esimerkki, että säätelee itse sitä mitä katsoo, kuin kieltää kokonaan. Siitä tulee sitten vain niin houkutteleva juttu.
(jatkuu toisessa viestissä)
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa psykiatrialle tulevista nuorista tytöistä on lessuperheen vanhimpia tyttäriä... Tämä varmaan kertoo jo kaiken.
Uskon tämän, ja on surullista. Lestadiolaiselämäntapa on niin suuressa ristiriidassa sen kanssa, mitä tytöt muuten yhteiskunnasta oppivat, että elävät todellisessa arvoristiriidassa. Siinä sitä on selviämistä. Perheen äitiys urana on jotain, mitä ei nykyään "ole olemassa" - se on siis kutsu tyhjyyteen. Tämä kutsu kuuluu sieltä lestadiolaisyhteisöstä, kun taas muu ympäröivä yhteiskunta ei tunnusta sellaista asiaa olevankaan. Esim. lomakkeissa et voi rastittaa kohtaa "kotiäiti" - pitää valita onko töissä, työtön vai eläkeläinen. Että osasyyllinen tuohon arvoristiriitaan on kyllä yhteiskuntakin. /ap
Itse asiassa mitä tunnen "lessu" perheiden äitinä, he ovat monesti hyvin kouluttautuneita ja työelämässä! Lestadiolaispiireissä arvostetaan kouluttautumista ja työtä. Joskus luin tilastoja joissa oli että lestadiolaispiireissä äitien työttömyysaste oli merkittävästi pienempi kuin muussa väestössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisessa lapsuudenperheessäni opin inhoamaan kaikkia uskontoja. Ne ovat taikauskoisten ja takapajuisten ihmisten hommia. Maailma olisi parempi paikka ilman uskontoja.
Oliko n-liitossa hyvä elää kommunismin aikana tai vastaavasti kiinassa Maon aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Lähdin itse nuorena ja olen onnellinen ateistina. Lestadiolaisuus auttoi näkemään sen erään viisaan toteamuksen, että uskonto on oopiumia kansalle.
Sama mulla. Kun alkaa kyseenalaistamaan ihan mitä tahansa, jota perustellaan Raamatulla, päätyy hyvin pian uskonnottomuuteen.
Ap luettelee lestadiolaisia tapoja, jotka hänestä ovat hassuja, tarpeettomia tms, samalla kun hänen omat uskonnolliset perinteet ovat yhtä hölmöjä. Ne ovat vain yleisempiä, mutta ei yhtään sen "parempia", järkevämpiä jne.
Jeesus sanoi: "Minä olen tie totuus ja elämä, eikä kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Joka uskoo minuun sillä on iankaikkinen elämä." Jeesus on Herra ja hänellä on valta antaa syntejä anteeksi katuvalle ihmiselle. Raamatun sana ohjaa meitä saavuttamaan paratiisin ja välttämään sen pahan paikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua säälittääkin se, että kun lestadiolainen lähtee liikkeestä pois, hän ei välttämättä kotiudu minnekään muuhunkaan seurakuntaan. Käy niin, että lapsi heitetään pesuveden mukana pois. Eli vaikka luopuisit lestadiolaisuudesta, sinun EI tarvitse luopua kristillisestä, Raamattua kunnioittavasta uskosta. Siihen KUULUU myös se, että on seurakuntayhteisössä. Älä mene kansankirkon pappien opettamana harhaan, että kansankirkko muka olisi uskovien yhteisö, senhän nyt näkee erkkikin, että kyse on yhteisöstä, jossa pelataan ihan muilla säännöillä kuin Raamatun ohjeilla.
Ymmärrän hyvin, että voi olla todella vaikea löytää sellaista yhteisöä, joka tuntuisi omalta. Myöskin on vaikea ylipäätään muodostaa mielipidettä hengellisistä asioita, kun on tottunut ottamaan kaiken valmiiksi pureskeltuna, eikä ole tottunut ITSE lukemaan Raamattua ja katsomaan, mitä siellä sanotaan. Tämä olisi tosi tärkeää oppia. Se on se uskonpuhdistuksen keskeinen sisältö: meillä on kansankielinen Raamattu, jota jokainen voi lukea ja näin olla SUORAAN yhteydessä elävän Jumalan kanssa. Jumala puhuu SINULLE Sanansa kautta. Seurapuhujat jne. voivat Sanaa opettaa ja selittää, mutta sinun vastuusi on olla sellaisessa sanankuulossa, jossa Sanaa opetetaan oikein. Täytyy siis tuntea Raamattua mahdollisimman hyvin. Avaa itse Raamattu.
Itse olen mukana Satamaseurakunnassa. Niitä on Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. Nämä seurakunnat ovat saaneet alkunsa niin, että luterilainen pastori, joka ei enää voinut ollut mukana kirkossa liberaaliteologian vuoksi, erosi pappisvirasta ja lähti perustamaan uutta seurakuntaa ystäväperheidensa kanssa "puhtaalta pöydältä", ilman perinteiden painolastia, vain Raamattuun luottaen. Jos satut asumaan näillä paikkakunnilla, voit harkita, josko näistä seurakunnista löytyisi sinulle uusi seurakuntayhteisö. Toki muitakin hyviä vaihtoehtoja on.
Kiitos että luit! Nosta kytkintä, mutta älä maailmaan, vaan terveempään seurakuntayhteisöön!
Kirjoitit ihan hyviä mietteitä tähän viestiin asti. Miksi ihmeessä pitäisi siirtyä toiseen uskontokuntaan? Lähdin pois VL-yhteisöstä siksi koska se uskonnollinen tuputus alkoi ahdistaa niin pahasti. En ole yhtään uskonnollinen ja mielestäni uskonto on todella yksinkertaisten ihmisten keino käsittää ympäroivää maailmaa (ajalta jolloin esim. luonnonilmiöt laitettiin jumalten piikkiin kun niitä ei ymmärretty).
Ei toki pidäkään, mutta monet poislähtijät eivät kuitenkaan luovu kristillisestä maailmankatsomuksesta, ja heillä asia on niin, että kun on kokenut sen "hengellisen yhteisöllisyyden", niin mikään muu ei sitä voi oikeastaan korvata. Elämä tuntuu tyhjältä ilman sitä. Ei se ole oopiumia, vaan sellainen hyvä juttu, jonka Jumala on tarkoittanut uskovan elämään. /ap
Hyvä kirjoitus Ap sinulla. Tosin hieman ristiriitainen. Samaan aikaan ihailet ja kritisoit. Saanko kysyä oletko ent. vanhoillislestadiolainen? Vaikutat olevan niin perillä liikkeen asioista, lukiessa tuntui kuin olisit sisällä liikkeessä mutta et kuitenkaan.
Itse olen kasvanut vl yhteisössä. Voi, tästä voisi kirjoittaa vaikka mitä. Mutta nykyään en ole siinä, enkä kuitenkaan löydä muutakaan. En siis edes usko muuhun. Että jos johonkin niin sinne sitten. Jumalaa en ole kieltänyt ja haluan uskoa. Voisi sen ajatella kahdelta kantilta; vl on aivopessyt minut, että vain sillä tavoin uskomalla pääsee perille, tai niin se myös oikeasti onkin ja siksi vain ajelehdin enkä saa täyttä rauhaa.
Mielenterveys meni jo nuorena. Lapselleni en osaa/uskalla puhua vl uskosta, pelkään että rikon hänet jotenkin. Elämäni vaikein asia, enemmän kun vaikein. Ratkaisevin, kaikessa.
Ap täällä. En ole ollut lestadiolainen. Olen kyllä pari kertaa elämäni aikana seuroissa käynyt. Olen perusutelias hengellisissä asioissa. Minusta lestadiolaisuus on mielenkiintoinen liike jo siksikin, että se on niin elinvoimainen. Tunnen lähinnä yhden perheen, ja netissä kun nykyään niin avoimesti kirjoitellaan ja julkaistaan videoita, niin on helppo katsella asioita ikäänkuin sisäpuoleltakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa psykiatrialle tulevista nuorista tytöistä on lessuperheen vanhimpia tyttäriä... Tämä varmaan kertoo jo kaiken.
Uskon tämän, ja on surullista. Lestadiolaiselämäntapa on niin suuressa ristiriidassa sen kanssa, mitä tytöt muuten yhteiskunnasta oppivat, että elävät todellisessa arvoristiriidassa. Siinä sitä on selviämistä. Perheen äitiys urana on jotain, mitä ei nykyään "ole olemassa" - se on siis kutsu tyhjyyteen. Tämä kutsu kuuluu sieltä lestadiolaisyhteisöstä, kun taas muu ympäröivä yhteiskunta ei tunnusta sellaista asiaa olevankaan. Esim. lomakkeissa et voi rastittaa kohtaa "kotiäiti" - pitää valita onko töissä, työtön vai eläkeläinen. Että osasyyllinen tuohon arvoristiriitaan on kyllä yhteiskuntakin. /ap
Itse asiassa mitä tunnen "lessu" perheiden äitinä, he ovat monesti hyvin kouluttautuneita ja työelämässä! Lestadiolaispiireissä arvostetaan kouluttautumista ja työtä. Joskus luin tilastoja joissa oli että lestadiolaispiireissä äitien työttömyysaste oli merkittävästi pienempi kuin muussa väestössä.
Niin, yhteiskunnasta tulee se paine olla työelämässä (jos olet kunnon kansalainen, niin on itsestään selvää, että olet työelämässä) ja siihen päälle tulee sitten yhteisöstä "pikkujuttu" eli pitäisi olla valmis ottamaan lapsia niin paljon kuin niitä vain tulee. Opetushan menee niin, että ehkäisemällä teet lastenmurhia ja se on sitten bye-bye taivaspaikalle. Että ei mikään "omantunnon asia", vaan selkeästi kielletty synti. (Mutta kuten sanottu, nykyään ajatukset tästä ovat liikkeen sisällä muuttuneet, mutta ei virallisessa opetuksessa.)/ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Ap sanoo uskonnotonta henkisesti tyhjäksi, mutta loukkaantuu, kun uskonnoton kritisoi
uskonnoölisen yjteisön kollektiivista moraalia, joka pahimmillaan jättää ihmisen todelliseen arvotyhjiöön.
Jaa missä sanoin?!
Jos on kokenut mielekkyyden elämässä hengellisten asioiden kautta, voi olla vaikeaa kokea elämäänsä täydeksi ja mielekkääksi, jos luopuu uskosta. Tämä oli mun ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua säälittääkin se, että kun lestadiolainen lähtee liikkeestä pois, hän ei välttämättä kotiudu minnekään muuhunkaan seurakuntaan. Käy niin, että lapsi heitetään pesuveden mukana pois. Eli vaikka luopuisit lestadiolaisuudesta, sinun EI tarvitse luopua kristillisestä, Raamattua kunnioittavasta uskosta. Siihen KUULUU myös se, että on seurakuntayhteisössä. Älä mene kansankirkon pappien opettamana harhaan, että kansankirkko muka olisi uskovien yhteisö, senhän nyt näkee erkkikin, että kyse on yhteisöstä, jossa pelataan ihan muilla säännöillä kuin Raamatun ohjeilla.
Ymmärrän hyvin, että voi olla todella vaikea löytää sellaista yhteisöä, joka tuntuisi omalta. Myöskin on vaikea ylipäätään muodostaa mielipidettä hengellisistä asioita, kun on tottunut ottamaan kaiken valmiiksi pureskeltuna, eikä ole tottunut ITSE lukemaan Raamattua ja katsomaan, mitä siellä sanotaan. Tämä olisi tosi tärkeää oppia. Se on se uskonpuhdistuksen keskeinen sisältö: meillä on kansankielinen Raamattu, jota jokainen voi lukea ja näin olla SUORAAN yhteydessä elävän Jumalan kanssa. Jumala puhuu SINULLE Sanansa kautta. Seurapuhujat jne. voivat Sanaa opettaa ja selittää, mutta sinun vastuusi on olla sellaisessa sanankuulossa, jossa Sanaa opetetaan oikein. Täytyy siis tuntea Raamattua mahdollisimman hyvin. Avaa itse Raamattu.
Itse olen mukana Satamaseurakunnassa. Niitä on Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. Nämä seurakunnat ovat saaneet alkunsa niin, että luterilainen pastori, joka ei enää voinut ollut mukana kirkossa liberaaliteologian vuoksi, erosi pappisvirasta ja lähti perustamaan uutta seurakuntaa ystäväperheidensa kanssa "puhtaalta pöydältä", ilman perinteiden painolastia, vain Raamattuun luottaen. Jos satut asumaan näillä paikkakunnilla, voit harkita, josko näistä seurakunnista löytyisi sinulle uusi seurakuntayhteisö. Toki muitakin hyviä vaihtoehtoja on.
Kiitos että luit! Nosta kytkintä, mutta älä maailmaan, vaan terveempään seurakuntayhteisöön!
Kirjoitit ihan hyviä mietteitä tähän viestiin asti. Miksi ihmeessä pitäisi siirtyä toiseen uskontokuntaan? Lähdin pois VL-yhteisöstä siksi koska se uskonnollinen tuputus alkoi ahdistaa niin pahasti. En ole yhtään uskonnollinen ja mielestäni uskonto on todella yksinkertaisten ihmisten keino käsittää ympäroivää maailmaa (ajalta jolloin esim. luonnonilmiöt laitettiin jumalten piikkiin kun niitä ei ymmärretty).
Ei toki pidäkään, mutta monet poislähtijät eivät kuitenkaan luovu kristillisestä maailmankatsomuksesta, ja heillä asia on niin, että kun on kokenut sen "hengellisen yhteisöllisyyden", niin mikään muu ei sitä voi oikeastaan korvata. Elämä tuntuu tyhjältä ilman sitä. Ei se ole oopiumia, vaan sellainen hyvä juttu, jonka Jumala on tarkoittanut uskovan elämään. /ap
Hyvä kirjoitus Ap sinulla. Tosin hieman ristiriitainen. Samaan aikaan ihailet ja kritisoit. Saanko kysyä oletko ent. vanhoillislestadiolainen? Vaikutat olevan niin perillä liikkeen asioista, lukiessa tuntui kuin olisit sisällä liikkeessä mutta et kuitenkaan.
Itse olen kasvanut vl yhteisössä. Voi, tästä voisi kirjoittaa vaikka mitä. Mutta nykyään en ole siinä, enkä kuitenkaan löydä muutakaan. En siis edes usko muuhun. Että jos johonkin niin sinne sitten. Jumalaa en ole kieltänyt ja haluan uskoa. Voisi sen ajatella kahdelta kantilta; vl on aivopessyt minut, että vain sillä tavoin uskomalla pääsee perille, tai niin se myös oikeasti onkin ja siksi vain ajelehdin enkä saa täyttä rauhaa.
Mielenterveys meni jo nuorena. Lapselleni en osaa/uskalla puhua vl uskosta, pelkään että rikon hänet jotenkin. Elämäni vaikein asia, enemmän kun vaikein. Ratkaisevin, kaikessa.
Tässä on se kiteytettynä se vahvin ristiriita, minkä vanhoillislestadiolaisuuden jättävä kokee. Jätettyäni lestadiolaisuuden en ole mistään löytänyt samaa rauhaa sydämelle, kuin uskossa ollessa. Mutta samaan aikaan olen löytänyt niin suunnattoman vapauden tunteen. Kukaan ei voi enää tuomita tai puhutella minua siitä, että onko uskoni koetuksella, koska hiuksissani on uusi vaaleampi väri tai poskilla punaa. Lestadiolaisuus olisi kaunis tapa uskoa ilman sääntöjä (kyllä, ne ovat sääntöjä, koska kaikki tietävät asiat, mitä ei saa tehdä), joille ei löydy perusteita Raamatusta.
Sinulla on siis kokemus vapaudesta, mutta ei enää rauhasta. Jeesus kuitenkin lupaa: "Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita." (Joh. 8:36)
Tällainen hengellisyys on siis olemassa, mutta se ei tarkoita, että on ilman uskovien seurakuntaa. Jumalan tarkoitus on, että uskovilla on omat yhteisönsä ja heillä on sisäinen kokemus todellisesta vapaudesta.
Eli älä tyydy siihen, että sinulla on jompi kumpi, vaan molemmat, niin kuin Jumalan hyvä suunnitelma on. /ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tämä on siis se toinen lupaus, sorry jäi tuosta pois:
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." (Joh. 14:27)
Molemmat siis kuuluvat meille uskoville. /ap
Nyt tuli vähän sekavasti selitettyä, mutta pointti on kuitenkin se, että todellisessa kristillisyydessä ihmisellä on sisäinen kokemus sekä vapaudesta että turvallisuudesta/rauhasta. Voidaan ajatella lammasta, joka on aitauksessa turvallisesti, mutta se saa vapaasti kulkea aitauksesta myös pois, jos haluaa. Mutta se ei halua sieltä yksin lähteä seikkailemaan vaarallisiin paikkoihin, vaikka vapaus siihen olisikin. Se ei koe sisäistä pakkoa lähteä tekemään jotain itselleen vaarallista. /ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
L-koodi on myös kirosana yrityksissä, Lehto Group, Lämpölux, Tiivi, Pihla Group jne. Kannattaa ehdottomasti tutkia taustat ennen kuin tekee mitään businestä L-koodisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua säälittääkin se, että kun lestadiolainen lähtee liikkeestä pois, hän ei välttämättä kotiudu minnekään muuhunkaan seurakuntaan. Käy niin, että lapsi heitetään pesuveden mukana pois. Eli vaikka luopuisit lestadiolaisuudesta, sinun EI tarvitse luopua kristillisestä, Raamattua kunnioittavasta uskosta. Siihen KUULUU myös se, että on seurakuntayhteisössä. Älä mene kansankirkon pappien opettamana harhaan, että kansankirkko muka olisi uskovien yhteisö, senhän nyt näkee erkkikin, että kyse on yhteisöstä, jossa pelataan ihan muilla säännöillä kuin Raamatun ohjeilla.
Ymmärrän hyvin, että voi olla todella vaikea löytää sellaista yhteisöä, joka tuntuisi omalta. Myöskin on vaikea ylipäätään muodostaa mielipidettä hengellisistä asioita, kun on tottunut ottamaan kaiken valmiiksi pureskeltuna, eikä ole tottunut ITSE lukemaan Raamattua ja katsomaan, mitä siellä sanotaan. Tämä olisi tosi tärkeää oppia. Se on se uskonpuhdistuksen keskeinen sisältö: meillä on kansankielinen Raamattu, jota jokainen voi lukea ja näin olla SUORAAN yhteydessä elävän Jumalan kanssa. Jumala puhuu SINULLE Sanansa kautta. Seurapuhujat jne. voivat Sanaa opettaa ja selittää, mutta sinun vastuusi on olla sellaisessa sanankuulossa, jossa Sanaa opetetaan oikein. Täytyy siis tuntea Raamattua mahdollisimman hyvin. Avaa itse Raamattu.
Itse olen mukana Satamaseurakunnassa. Niitä on Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. Nämä seurakunnat ovat saaneet alkunsa niin, että luterilainen pastori, joka ei enää voinut ollut mukana kirkossa liberaaliteologian vuoksi, erosi pappisvirasta ja lähti perustamaan uutta seurakuntaa ystäväperheidensa kanssa "puhtaalta pöydältä", ilman perinteiden painolastia, vain Raamattuun luottaen. Jos satut asumaan näillä paikkakunnilla, voit harkita, josko näistä seurakunnista löytyisi sinulle uusi seurakuntayhteisö. Toki muitakin hyviä vaihtoehtoja on.
Kiitos että luit! Nosta kytkintä, mutta älä maailmaan, vaan terveempään seurakuntayhteisöön!
Kirjoitit ihan hyviä mietteitä tähän viestiin asti. Miksi ihmeessä pitäisi siirtyä toiseen uskontokuntaan? Lähdin pois VL-yhteisöstä siksi koska se uskonnollinen tuputus alkoi ahdistaa niin pahasti. En ole yhtään uskonnollinen ja mielestäni uskonto on todella yksinkertaisten ihmisten keino käsittää ympäroivää maailmaa (ajalta jolloin esim. luonnonilmiöt laitettiin jumalten piikkiin kun niitä ei ymmärretty).
Ei toki pidäkään, mutta monet poislähtijät eivät kuitenkaan luovu kristillisestä maailmankatsomuksesta, ja heillä asia on niin, että kun on kokenut sen "hengellisen yhteisöllisyyden", niin mikään muu ei sitä voi oikeastaan korvata. Elämä tuntuu tyhjältä ilman sitä. Ei se ole oopiumia, vaan sellainen hyvä juttu, jonka Jumala on tarkoittanut uskovan elämään. /ap
Hyvä kirjoitus Ap sinulla. Tosin hieman ristiriitainen. Samaan aikaan ihailet ja kritisoit. Saanko kysyä oletko ent. vanhoillislestadiolainen? Vaikutat olevan niin perillä liikkeen asioista, lukiessa tuntui kuin olisit sisällä liikkeessä mutta et kuitenkaan.
Itse olen kasvanut vl yhteisössä. Voi, tästä voisi kirjoittaa vaikka mitä. Mutta nykyään en ole siinä, enkä kuitenkaan löydä muutakaan. En siis edes usko muuhun. Että jos johonkin niin sinne sitten. Jumalaa en ole kieltänyt ja haluan uskoa. Voisi sen ajatella kahdelta kantilta; vl on aivopessyt minut, että vain sillä tavoin uskomalla pääsee perille, tai niin se myös oikeasti onkin ja siksi vain ajelehdin enkä saa täyttä rauhaa.
Mielenterveys meni jo nuorena. Lapselleni en osaa/uskalla puhua vl uskosta, pelkään että rikon hänet jotenkin. Elämäni vaikein asia, enemmän kun vaikein. Ratkaisevin, kaikessa.
Tässä on se kiteytettynä se vahvin ristiriita, minkä vanhoillislestadiolaisuuden jättävä kokee. Jätettyäni lestadiolaisuuden en ole mistään löytänyt samaa rauhaa sydämelle, kuin uskossa ollessa. Mutta samaan aikaan olen löytänyt niin suunnattoman vapauden tunteen. Kukaan ei voi enää tuomita tai puhutella minua siitä, että onko uskoni koetuksella, koska hiuksissani on uusi vaaleampi väri tai poskilla punaa. Lestadiolaisuus olisi kaunis tapa uskoa ilman sääntöjä (kyllä, ne ovat sääntöjä, koska kaikki tietävät asiat, mitä ei saa tehdä), joille ei löydy perusteita Raamatusta.
Sinulla on siis kokemus vapaudesta, mutta ei enää rauhasta. Jeesus kuitenkin lupaa: "Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita." (Joh. 8:36)
Tällainen hengellisyys on siis olemassa, mutta se ei tarkoita, että on ilman uskovien seurakuntaa. Jumalan tarkoitus on, että uskovilla on omat yhteisönsä ja heillä on sisäinen kokemus todellisesta vapaudesta.
Eli älä tyydy siihen, että sinulla on jompi kumpi, vaan molemmat, niin kuin Jumalan hyvä suunnitelma on. /ap
Kannattaa lukea kirja nimeltään Enää en pelkää. Kirjassa kuvataan mielestäni hyvin, miten uskossa olo ei edellytä lahkoon kuulumista. Seuraava epäsuoraa lainausta: Lahkolla on oikeaa tietoa, jota kuulutetaan kaikille ja ne jotka hyväksyvät lahkon totuuden, pääsevät taivaaseen. Lahkon omaama tieto perustuu kuitenkin aina todellisuuden kaventamiseen, koska näin maailmaa on helpompi hallita. Ihminen vaihtaa sydämensä äänen lahkon vetäjän ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhoillislestadiolaisuus ei ole lahko. Se on todella oikea luterilainen usko.
Ottaisitko selvää, ole hyvä.
P. S. Kannattaa myös tutustua Raamatun lisäksi Martti Lutherin kirjoittamiin kirjoihin.
Syrjittyaina kirjoitti:
Kysymys kaikille uskoville: miksi ette välitä hukkuvista sieluista, tai ota ryhmäänne mukaan? Vaikea tutustua kehenkään, kun olen ollut aina siinä uskossa että ette ole kuin me maailmanihmiset: kylmiä, kovia, häijyjä jne. Kun yrittänyt tutustua uskoviin seurakunnissa esim, niin katsotaan vaan pitkään eikä juttutuokioon mukaan pääse
Voisitko kertoa enemmän?
Minulla on sekä uskovaisia että epäuskoisia ystäviä. Ja uskonasioista aina puhutaan jos esim. epäuskoiset ystäväni haluavat tietää uskonasioista. Kerron kyllä jos minulta kysytään.
Tiedän myös muistakin uskonnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noista kommenteista huomaan sellaisen tyypillisen lestadiolaisjutun: asioita kielletään. "Ei ehkäisy ole syntiä" "Ei ole mitään poispotkimista" "ei ole meikkaaminen syntiä, se ei ole vaan tapana..." "mitään kontrollointia ei varsinkaan ole..."
Ja sama jotenkin tuossa suhtautumisessa muihin liikkeisiin: "ei niitä ole olemassa..."
Voi itkut teidän kanssa! Miettikää nyt vähän omilla aivoillanne. Joku tuossa mättää pahasti...
Jumalan Pyhä Henki neuvoo.
Jumalan valtakunta on kuin hakomaja yrttitarhassa. Niin oli minullekin ennen kuin käsitin parannuksen armon. Tiedän siis millä kiikarilla maailma näkee meidät.
Minusta lestadiolaisuudessa huolestuttavinta on se, että kaikki synnit saa anteeksi tyyliin saman tien ja "likapyykki" pestään oman yhteisön sisällä. Tämä mahdollistaa ins estin ja muun se ksuaalisen hyväksik äytön paljastumatta jäämisen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta lestadiolaisuudessa huolestuttavinta on se, että kaikki synnit saa anteeksi tyyliin saman tien ja "likapyykki" pestään oman yhteisön sisällä. Tämä mahdollistaa ins estin ja muun se ksuaalisen hyväksik äytön paljastumatta jäämisen.
Rikokset on selvitettävä myös maallisessa tuomioistuimessa.
Synti ei ole luvallista.
Jumalan vastustajalla eli sielunvihollisella on kova kiire koska se tietää, että sen aika on lyhyt!
Sielunvihollinen käy ympäriinsä kuin kiljuva jalopeura etsien kenet hän voisi niellä.
Sillon kun ihmisellä on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa niin hän onnellinen sekä taivas kelpoinen.
Pyhähenki uskovaisen sydänmessa ohjaa oikeaan eli karttamaan kaikkea pahaa.
Omantunnon äänelle kannattaa olla aina kuuliainen.
Sielunvihollinen on kuitenkin oikea konstimestari. Se yrittää kaikella mahdollisella tavalla saada uskovaisenkin lankeamaan syntiin pienin erin jopa niin, että sitä ei tahdo huomatakkaan.
Armahdettu syntinen eli uskovainen joutuu aina uudestaan ja uudestaan syntiin ajatuksin, sanoin ja teoin. Synnitöntä ihmistä ei ole olemassakaan. Tämä Pyhä Henki joka on uskovaisen sydänmessa neuvoo panemaan synnin pois aina uudestaan ja uudestaan. Tämän voi vain uskolla käsittää.
Usko ei ole järjen asia ollenkaan.
Usko on Jumalan antama suuri Lahja. Sen voi myös menettää. Mutta sen voi saada takaisinkin parannuksen armon kautta.
Sielunvihollinen tekee kovasti työtä silloinkin jos joutunut pois Jumalan valtakunnasta. Parannuksen tekeminen tuntuu vaikealle ja jopa mahdottomallekkin omalta puolelta.
Jumalalle on kuitenkin kaikki mahdollista!!
Jumala haluaa, että jokainen ihminen kääntyisi ja tekisi parannuksen. Siksi hän on antanut ihmiselle etsikkoajan. Etsikkoaikoja.
Jolloin hän aivan erityisesti vetää puoleensa.
Hän voi puhutella ihmista onnettomuuden sairauden yms.kautta.
Sillon jos on kuoleman pelko ja hätä omista synneistä niin kannattaa rukoilla Jumalalta, että hän ohjaisi jonkun uskovaisen luokse joka voisi saarnata synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumala upottaa ne synnit meren pohjaan ja niitä ei tarvitse enää sen jälkeen muistella. Saa lähteä tekemään matkaa iloisena ja vapaana armo lapsena kohti taivaan kotia.
Ei ole niin suurta syntistä jolle ei Jumalan armo kuuluisi.
Parannuksen armo tuo ihmisen sydämeen rauhan, ilon ja vapauden. On turvallista elää kun tietää, että jos kuolee niin pääsee taivaan kotiin. Jumala on luvannut hyvästi kuuliaiset lapsensa siunata.
Vierailija kirjoitti:
Jumalan vastustajalla eli sielunvihollisella on kova kiire koska se tietää, että sen aika on lyhyt!
Sielunvihollinen käy ympäriinsä kuin kiljuva jalopeura etsien kenet hän voisi niellä.Sillon kun ihmisellä on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa niin hän onnellinen sekä taivas kelpoinen.
Pyhähenki uskovaisen sydänmessa ohjaa oikeaan eli karttamaan kaikkea pahaa.
Omantunnon äänelle kannattaa olla aina kuuliainen.Sielunvihollinen on kuitenkin oikea konstimestari. Se yrittää kaikella mahdollisella tavalla saada uskovaisenkin lankeamaan syntiin pienin erin jopa niin, että sitä ei tahdo huomatakkaan.
Armahdettu syntinen eli uskovainen joutuu aina uudestaan ja uudestaan syntiin ajatuksin, sanoin ja teoin. Synnitöntä ihmistä ei ole olemassakaan. Tämä Pyhä Henki joka on uskovaisen sydänmessa neuvoo panemaan synnin pois aina uudestaan ja uudestaan. Tämän voi vain uskolla käsittää.
Usko ei ole järjen asia ollenkaan.
Usko on Jumalan antama suuri Lahja. Sen voi myös menettää. Mutta sen voi saada takaisinkin parannuksen armon kautta.Sielunvihollinen tekee kovasti työtä silloinkin jos joutunut pois Jumalan valtakunnasta. Parannuksen tekeminen tuntuu vaikealle ja jopa mahdottomallekkin omalta puolelta.
Jumalalle on kuitenkin kaikki mahdollista!!
Jumala haluaa, että jokainen ihminen kääntyisi ja tekisi parannuksen. Siksi hän on antanut ihmiselle etsikkoajan. Etsikkoaikoja.
Jolloin hän aivan erityisesti vetää puoleensa.
Hän voi puhutella ihmista onnettomuuden sairauden yms.kautta.Sillon jos on kuoleman pelko ja hätä omista synneistä niin kannattaa rukoilla Jumalalta, että hän ohjaisi jonkun uskovaisen luokse joka voisi saarnata synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumala upottaa ne synnit meren pohjaan ja niitä ei tarvitse enää sen jälkeen muistella. Saa lähteä tekemään matkaa iloisena ja vapaana armo lapsena kohti taivaan kotia.
Ei ole niin suurta syntistä jolle ei Jumalan armo kuuluisi.
Parannuksen armo tuo ihmisen sydämeen rauhan, ilon ja vapauden. On turvallista elää kun tietää, että jos kuolee niin pääsee taivaan kotiin. Jumala on luvannut hyvästi kuuliaiset lapsensa siunata.
Mikä uskossani on väärää, hyvä vl? Minulle usko on elämäni tärkein asia ja numero yksi. Uskon Jumalaan ja näen elämäni hänen siunaamakseen. Miksi en pääse taivaaseen, jos meikkaan, jos kuitenkin elämässäni tärkeimpänä on Jumala? Tähän et osaa vastata ja se on siitä syystä, että lestadiolaisuus on täynnä kieltoja ja syntilistoja, joilla ei ole mitään tekemistä aidon uskon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa psykiatrialle tulevista nuorista tytöistä on lessuperheen vanhimpia tyttäriä... Tämä varmaan kertoo jo kaiken.[/quote
Harmi ettei luterilaisista mainita uskontoa näihin tilastoihin.
Mitä Jeesus sanoikaan homoista? - Ei mitään.