Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
En ole ikinä lentänyt yksin.
Nyt suunnittelen matkaa ulkomaille, mutta pelottaa osaisinko vaihtaa lentoja, löydänkö oikeat paikat lentokentällä ajoissa.
Aion suunnitella matkan hyvin, ja kerätä rohkeutta, niin jospa uskaltaisin lähteä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu kaupan tupltervehdykseen:
Kauppaan tullessa normaali tervehdys.
Sitten kun tulen ostosten kanssa kassalle, sanon reippaasti ”No niin!” ennen kuin kassatyöntekijä ehtii tervehtiä.
Yleensä hän nyökkää ja vastaa ”No niin” tai pelkästään ”Niin!”
Voi ihana, tää on aivan paras neuvo! :D :D Ismo Leikolalta tais jäädä mainitsematta, mutta olis kyllä sopinu hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kulkenut vuosikymmeniä pyörällä työ- ja harrastusmatkat, mutta en vieläkään osaa vaihtaa talvirengasta. Katselen videoita aiheesta ja pyöräilypäivänä joku nuori opasti vieressä, mutta yksin en siitä suoriudu.
Kun mieskin aina tuskailee renkaidenvaidossa. Osti sitten toisen pyörän talveksi, ettei tarvii talven takia renkaita vaihdella.
Eturengas menee vielä, ja molemmat miestä osaa sen vaihtaa, vaikka mies ne meillä vaihtaakin, kun se hänelle on mieluisampi homma, mutta takarengas!! Mies vaihtoi joku 5v sitten takakumen pyörääni, ja seuraavana päivänä vietiin se ammattilaiselle. Vaihteet meni miten sattuu ja oli muutenkin tuskien taival, niin todettiin että kyllä se on parempi viedä ammattiaelle tästedes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näppärä auton kanssa, olen tottunut ajamaan isoilla henkilöautoilla, pakettiautollakin. Ahtaat paikat, peruutukset, parkkeeraukset jopa kärryn kanssa sujuu, mutta en osaa tankata! Tai en edes uskalla mennä kokeilemaan... Mies on tankannut mun auton kohta 20 v, eikä se edes tiedä mun tankkauskammosta. Olen vain aina onnistunut muiluttamaan tankkauksen sille. Miettikää nyt, kuinka säälittävää. 🙈
Olin tulossa kirjoittamaan samaa😄En osaa tankata autoa.
Luukku auki erityisestä vivusta, joka on autossa vasemman jalan juuressa, siinä on erityinen symboli. Bensakorkki auki. Menette automaatille, joka antaa ohjeet ja otatte pistoolin. Jos maksatte kassalle, ei tarvita automaattia. Tankkaatte mitä tarvitsette, Jos ette vielä maksaneet menette sisälle maksamaan.
Onpa hyvin erityistä.
Omassa autossani bensatankin luukku aukeaa luukkua painamalla, ei ole mitään erityisiä vipuja eritysine merkkeineen.
En uskalla hankkia passia koska joutuisin antamaan sormenjälkeni, enkä halua niitä antaa. En siis ole mikään salaliittoteoreetikko, en vain halua anta dnatani tai sormenjälkiäni mihinkään järjestelmään.
Tämän lisäksi olen muutenkin hyvin yksityinen ihminen, enkä voi olla täysin rentona paikassa jossa on muita ihmisiä kuin mieheni tai lapseni. Tärkein asia maailmasa on mökkisaaremme, joka on meidän oma, ja sitä ympäröi vesi niin että kukaan ei pysty yllättämään minua siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa mennä salille. Pelkään että teen liikkeitä väärin tai en osaa käyttää laitteita ollenkaan. Lisäksi pelkään tilannetta että ähkin jossain laitteessa ja ihmiset samalla jonottavat siihen laitteeseen ja odottavat että menisin pois.
Sama koskee kyllä oikeastaan kaikkia muitakin harrastuksia. Tuntuu typerältä aloittaa mitään nelikymppisenä, kun muut on jo harrastaneet vähintään 20 vuotta. Haluaisin kokeilla esim. joogaa, mutta ihmiset on niin sen näköisiä että asuvat puolet vuodesta jossain Intiassa ja puhuvat jotain joogakieltäkin. Miten sellaiseen menee mukaan?
No niinpä!!
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä käynyt Subwayssa enkä haluakaan käydä. Jotenkin pelkään, etten osaa sanoa mitä haluan enkä vaikka joistain kastikkeistakaan edes tiedä mitä ne ovat. Ja ihan varmastihan maailma siis kaatuisi, jos tilaisin pahaa kastiketta tai oudot täytteet...
Mun miehellä on ihan sama! Se pyytää mua aina tilaamaan itselleenkin. XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Xz kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä yhtään mistään yhteissaunajutuista. Jos vaikka työpaikalla suunnitellaan jotain saunailtaa niin kiemurtelen niistä pois. Omaan vallan epäsuhtaisen kropan enkä ilkeä sitä näytellä ja muutenkaan en ymmärrä miksi pitää puolituttujen kanssa ängetä saunaan höpöttämään ja muka hauskaa pitämään. Mieluiten saunon yksin omassa rauhassa.
Tuo ettet "ymmärrä" johtuu varmaan tuosa että häpeät itseäsi noin paljon. Ne jotka tykkäävät porukassa saunoa evät kyttäile kenenkään vartaloita, eivätkä ajattele että kukaan kyttää heitä.
Muuten hyvä, muttei pidä paikkaansa.
Vaikkei nyt suoraan kytätä, niin ihminen on sellainen laite, että se automaattisesti kiinnittää huomiota muitten vartaloihin saunassa ja niistä tulee erilaisia ajatuksia, joita tosin ei normaali aikuinen sano ääneen.
Jos tutun kanssa saunoo, sitä väkisinkin ajattelee, että kylläpä toinen on lihonut tai ompa iso arpi tms. Mulle tutut tosi usein kehuu, että oompa hyvässä tikissä. Varsinkin kännissä ollessaan.
Jos joku on lihava tai laiha, ei se oo mikään juttu useimmille, mut kyllä ne noteerataan. Ja kotona sitten sanotaan puoliselle että olipas se sellanen tai tällanen. Mutta ei kuitenkaan negalla - uskoisin.[/quote
Hyvä että joku ymmärtää. Ja etenkin naiset huomioivat toistensa kropat. Se vaan on tosiasia. Ääneen ei sanota mitään, mutta...
Onneksi kaikki eivät todellakaan ajattele noin! Ihan kamalaa olisi jos oikeasti KAIKKI olisivat noin ilkeitä.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla hankkia passia koska joutuisin antamaan sormenjälkeni, enkä halua niitä antaa. En siis ole mikään salaliittoteoreetikko, en vain halua anta dnatani tai sormenjälkiäni mihinkään järjestelmään.
Tämän lisäksi olen muutenkin hyvin yksityinen ihminen, enkä voi olla täysin rentona paikassa jossa on muita ihmisiä kuin mieheni tai lapseni. Tärkein asia maailmasa on mökkisaaremme, joka on meidän oma, ja sitä ympäröi vesi niin että kukaan ei pysty yllättämään minua siellä.
Ei sitä DNA:ta kannatakaan antaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ikinä osannu kuvitella, että 1600 ihmistä voi kokea samanlaista pelkoa ja epävarmuutta kuin itse. Tuli sellainen olo, että en ole yksin. <3 Kysymys kuuluu, mistä ne muut hermoilijat tunnistaa tuolla maailmalla? Oletteko oppineet jotenkin maastoutumaan ihmismassoihin ja peittämään hämmennyksen tunteet, vai jääneet kotiin turvaan? Olisi ehkä itselle apua siitä, jos vaikka kaupan kassalla osaisi ajatella, että toi seuraava asiakas varmaan pelkää yhtä paljon kuin minä, mutta yleensä kaikki ihmiset vaikuttaa niin itsevarmoilta.
Samanlaisia asioita suurimmalla osalla: autoilu, matkustaminen, syöminen/ruuan tilaaminen, uudet paikat, palvelujen ostaminen, puhelut/viestit, avun pyytäminen ja asioiden kysyminen. Oon samaa mieltä kuin muutama muukin kommentoija, että varmasti vaikuttaa se, miten lapsena vanhemmat on osanneet tukea ja kannustaa kokeilemaan uusia asioita ja yrittämään vaikeidenkin tehtävien tekemistä. Kuinka monella on esimerkiksi kokemus siitä, että lapsena ei ollut turvallista kysellä asioita? Tai kokemus siitä, että vanhemmilta ei tullut minkäänlaista opastusta tai apua asioiden tekemiseen, mutta silti odotettiin että ne pitää osata ja pystyä hoitamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu kaupan tupltervehdykseen:
Kauppaan tullessa normaali tervehdys.
Sitten kun tulen ostosten kanssa kassalle, sanon reippaasti ”No niin!” ennen kuin kassatyöntekijä ehtii tervehtiä.
Yleensä hän nyökkää ja vastaa ”No niin” tai pelkästään ”Niin!”Voi ihana, tää on aivan paras neuvo! :D :D Ismo Leikolalta tais jäädä mainitsematta, mutta olis kyllä sopinu hyvin.
Ihan paras. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kauheasti kokeilla melomista, mutta en osaa liikkua millään vesimenopelillä. Soutaa osaan, jos olen jonkun seurassa veneessä ja vene on jo vesillä, mutta yksin en osaisi lähteä rannasta, navigoida tai rantautua. En edes tiedä mitä sääntöjä on ja voisinko esimerkiksi meloa läheisellä pienellä järvellä, jonka rantoja ei ole rakennettu täyteen. Kerään rohkeutta että voisin mennä opastetulle yksityistunnille, en uskalla mennä ilmaisiin tutustu melomiseen- tilaisuuksiin, joissa sitten pahimmillaan parikymmentä ihmistä näkee millainen töhö olen.
Kesällä onnistuin pahoittamaan 8-vuotiaan mielen, kun hän olisi halunnut kokeilla polkuvenettä mutta minä jänistin. Olin varma että olisin joko pudonnut veteen veneeseen astuessani, saanut kipattua koko veneen tai sitten en olisi osannut ohjata sitä, jolloin emme olisikaan päässeet takaisin rantaan tai olisimme ajautuneet päin keskellä lampea olevaa vesisuihkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jollain lailla musikaalinen. Ainakin minulla on hyvä korva ja pystyn muistamaan satoja lauluja noin kymmenellä kielellä. Mutta soittajana olin surkea, kädet eivät tottele tarpeeksi hyvin. Ajattelin sentään, että osaan hiukan laulaa, kun kotona pystyn seuraamaan kaiken maailman tunnareita ja sinfoniaorkesterin eri stemmoja jne.
Menin eilen ensimmäiselle laulutunnille kansalaisopistossa. Se oli niin nöyryyttävä ja masentava kokemus, että nyt en halua kuulla ääntäni enää edes yksin ollessa. Eli siihen loppuivat suihkulaulamiset enkä ole edes puhunut montaa lausetta töissä tänään. Opettaja kyllä oli varmaan omasta mielestään kannustava, mutta kun hän selvästi tähtää oopperatyyliseen laulamiseen ja korkeisiin nuotteihin, vaikka sanoin heti, että minulla on pieni, pehmeä altto, antoi laulettavaksi ruotsinkielisen kappaleen, josta sanoin heti, etten ole koskaan kuullut, joten jouduin lukemaan paperista sekä nuotteja että sanoja, sitten pyysi että laulaisin oikein tunteella ventovierasta laulua (samaan aikaan kun jouduin ponnistelemaan lukemalla nuotteja ja sanoja pienellä tekstillä) ja lauloi itse oopperaäänellä kappaleet samaan aikaan kanssani, niin tuli kyllä minulle selväksi, ettei tämä ole minun juttuni. Miksi edes luulin osaavani laulaa? Ja miksi minun pitäisi osata laulaa?
Kauhea opettaja! Älä anna hänen pilata sinulle tärkeää asiaa elämässäsi. Laula edelleen sydämesi pohjasta. Mene paremman open oppiin kun siltä tuntuu 👍
No niinpä!
Oma ääneni on aivan hirveä, ja minulle on monesti sanottu että minun ei kannata laulaa kun kuulostan niin huonolta. Tämä on tehokkaasti estänyt sen että olisin viitsinyt ikinä mennä laulutunnille vaikka siitä olisi varmasti ollut minulle hyötyä, ja olisi vieläkin. En vain halua käyttää aikaani juuri tuollaiseen hirveyteen mitä tuo kirjoittaja oli kokenut. Miehelleni on myös sanottu että hänen tulee olla hiljaa, koska hänen laununsa on ikävän kuuloista.
Mikä tässä on hauskinta niin olemme molemmat tehneet musiikkia levylle laulaen, ja mieheni esiintyy myös, ja saa aina kehuja äänestään. Hänkään ei ole tosin uskaltanut laulutunneille vaikk siitä olisi hänelle hyötyä. Niin ja minun ääntäni moni pitää persoonallisena ja vaikuttavana, jota se kieltämättä kyllä onkin, kaikesta hirveydestään huolimatta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä osannu kuvitella, että 1600 ihmistä voi kokea samanlaista pelkoa ja epävarmuutta kuin itse. Tuli sellainen olo, että en ole yksin. <3 Kysymys kuuluu, mistä ne muut hermoilijat tunnistaa tuolla maailmalla? Oletteko oppineet jotenkin maastoutumaan ihmismassoihin ja peittämään hämmennyksen tunteet, vai jääneet kotiin turvaan? Olisi ehkä itselle apua siitä, jos vaikka kaupan kassalla osaisi ajatella, että toi seuraava asiakas varmaan pelkää yhtä paljon kuin minä, mutta yleensä kaikki ihmiset vaikuttaa niin itsevarmoilta.
Samanlaisia asioita suurimmalla osalla: autoilu, matkustaminen, syöminen/ruuan tilaaminen, uudet paikat, palvelujen ostaminen, puhelut/viestit, avun pyytäminen ja asioiden kysyminen. Oon samaa mieltä kuin muutama muukin kommentoija, että varmasti vaikuttaa se, miten lapsena vanhemmat on osanneet tukea ja kannustaa kokeilemaan uusia asioita ja yrittämään vaikeidenkin tehtävien tekemistä. Kuinka monella on esimerkiksi kokemus siitä, että lapsena ei ollut turvallista kysellä asioita? Tai kokemus siitä, että vanhemmilta ei tullut minkäänlaista opastusta tai apua asioiden tekemiseen, mutta silti odotettiin että ne pitää osata ja pystyä hoitamaan?
Olen entinen hermoilija, ja huomaan helposti kun joku on hukassa tekemisissään. Silloin menen huomiota herättämättä hänen luokseen ja kysyn ystävällisesti voisinko auttaa, ja sitten tehdään yhdessä se asia joka päänvaivaa tuottaa. Sanon aina myös että minä vain jaan hyvää eteenpäin, kun itseänikin on niin usein joku ystävällisesti opastanut, ja että nämä laitteet on vähän tällaisia toopeja.
Viimeiseimpänä auton tankkaus, junan vessanoven käyttäminen, ja pullojen palautuksessa neuvominen. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä apuuni, mutta varmasti joku päivä joku kirjoittaa tänne että ikävin asia elämässä on tapahtunut kun joku tuli pyytämättä neuvomaan :D
Vierailija kirjoitti:
Näitä en uskalla tehdä:
- En ole ajanut iinssiajon jälkeen, vaikka olen ajanut yli monta vuotta kaupungissa autolla lähes päivittäin.
Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten metrossa ja ratikassa kuljetaan. Maksu, mistä noustaan ja poistutaan. Painetaanko nappia...
Metro- ja ratikkaliput voit ostaa automaateista joita on mm. metroasemilla. Vihreisiin automaatteihin käy vain käteinen raha ja sinisiin käy myös pankki-ja luottokortti. Automaatit on helppoja käyttää, rohkeasti vaan näppäilemään. Voit ostaa myös kännykkälipun, ohjeita on mm. bussi/ratikkapysäkeillä tai tietenkin myös hsl:n nettisivuilla.
Molempiin kulkuneuvoihin voit nousta mistä ovesta tahansa, päästä ulostulijat vaan ensin ulos ja sitten vasta itse sisään.
Metrossa ei paineta stop-nappulaa, ratikassa taas painetaan, koska ei pysähdy automaattisesti kaikilla pysäkeillä. Metro pysähtyy laiturille aina (mikäli on henkilöajossa), eli ei tarvitse tehdä mitään. Ratikka taas pysähtyy pysäkille aina, jos siinä seisoo yksikin ihminen, mutta voihan kuskille heilauttaa halutessaan.
Matkustaminen näillä on helppoa ja kätevää, toivottavasti rohkaistut kokeilemaan!Kiitos hyvistä ohjeista, mutta eikös saman ratikkapysäkin ohi aja useamman linjan ratikat? Eihän se kuski voi tietää, minkä linjan ratikkaan ihminen on tulossa, ellei kättä heilauta. Pysähtyy turhaan jos kukaan ei ole tulossa ko. linjan ratikkaan. Minulle on sanottu, että kyllä kannattaa kättä heilauttaa, voi muuten ajaa ohi. Tämä on just sitä ärsyttävää stressiä, mitä julkiset liikennevälineet aiheuttaa!
En ole ajanut ratikalla tai bussilla vuosiin, mutta viimeksi kun ajoin, niin ne lipunpiippauslaitteet oli ihan helvetin vaikeita käsittää ja käyttää, pitääkö painaa jotain numeroo yhtaikaa vai eikö pidä, mihin se lippu pitää laittaa jne. Ja kaikkein hirveimpiä oli tietenkin ne entisaikojen kartonkilipun leimausvehkeet. Se ei onnistunut multa koskaan, ja koko vaunu tuijotti aina sitä sohimista!
Olen huomannut että ihmiset pitävät käsissään puhelimiaan, ja näyttävät kuskille puhelinta silleen alhaalta nosteuttuna suoralta kädeltä vaakatasoon, jos ovat tulossa siihen kyytiin.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään ajaa pyörällä kaupungissa, vaikka kertaan liikennesääntöjä pyöräilijän näkökulmasta aika ajoin. Siksi en ole koskaan ajanut pyörällä kaupungeissa.
Lisäksi nolottaa ylittää kävellen katu suojatiellä, jossa ei ole liikennevaloja. Luulen, etten osaa arvioida auton etäisyyttä ja lähestymisnopeutta ja hävettää, jos autoilija joutuu takiani pysähtymään.
Sen auton kuuluukin pysähtyä!
Xz kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä yhtään mistään yhteissaunajutuista. Jos vaikka työpaikalla suunnitellaan jotain saunailtaa niin kiemurtelen niistä pois. Omaan vallan epäsuhtaisen kropan enkä ilkeä sitä näytellä ja muutenkaan en ymmärrä miksi pitää puolituttujen kanssa ängetä saunaan höpöttämään ja muka hauskaa pitämään. Mieluiten saunon yksin omassa rauhassa.
Tuo ettet "ymmärrä" johtuu varmaan tuosa että häpeät itseäsi noin paljon. Ne jotka tykkäävät porukassa saunoa evät kyttäile kenenkään vartaloita, eivätkä ajattele että kukaan kyttää heitä.
Muuten hyvä, muttei pidä paikkaansa.
Vaikkei nyt suoraan kytätä, niin ihminen on sellainen laite, että se automaattisesti kiinnittää huomiota muitten vartaloihin saunassa ja niistä tulee erilaisia ajatuksia, joita tosin ei normaali aikuinen sano ääneen.
Jos tutun kanssa saunoo, sitä väkisinkin ajattelee, että kylläpä toinen on lihonut tai ompa iso arpi tms. Mulle tutut tosi usein kehuu, että oompa hyvässä tikissä. Varsinkin kännissä ollessaan.
Jos joku on lihava tai laiha, ei se oo mikään juttu useimmille, mut kyllä ne noteerataan. Ja kotona sitten sanotaan puoliselle että olipas se sellanen tai tällanen. Mutta ei kuitenkaan negalla - uskoisin.
Puhut nyt omasta puolestasi, eli sinulle tulee tupollaisia ajatuksia ja siksi luulet että muuta ajattelevat samoin. Se on virheellinen ajatus. Se että itse katsoo arvostellen toisten vartaloita ei tarkoita sitä että toisetkin katsoisivat sinua. Monelle meistä himosaunojista sauna on sauna ja siellä olevat ihmiset mistään huolimatta ovat vain toisia saunojia.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan kaupassakäyntiä, koska luulen, ett kaikki tuijottaa minua.
Kyllä me kaikki kytätään.
Kävely. Täälläpäin kuljetaan joko autolla tai polkupyörällä, tuntuu hassulta liikkue pitempiä matkoja kävellen. Joskus ajattelen liikaa itse sitä kävelyä ja unohdan, miten se toimii. Siinä se luonnollisuus meneekin kun saman puolen käsi ja jalka heilahtavat yhtä aikaa :D
Välillä voi näkyä sauvakävelijä tai kaksi matkalla.