Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
No, tämä on vähän ot mutta en osaa olla normaalisti kun vietetään hiljaista hetkeä. Työskentelin saattohoitokodissa ja näitä hetkiä oli usein. Mihin siinä pitäisi katsoa? Huomaako joku jos näprään kynsinauhaa/sormusta? Tulee myös hankala olo jos joku nyyhkyttää. Toisia ei viitsi katsoa silmiin kun näkee siellä sen saman hämmennyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla ajaa autoa, sillä unohdan miten auto toimii heti kun joku toinen auto ilmaantuu näköpiiriin. Yhtäkkiä en enää osaa vaihtaa vaihteita, en muista liikennesääntöjä, jne. Jos on hiljaista eikä ketään näy, osaan ajaa ihan normaalisti... Toisin sanoen en pelkää itse ajamista, vaan muita liikenteen käyttäjiä. Jalan kulkiessa tai pyörällä ajaessa jopa nautin liikenteestä, mutta ajaminen ajaa pakokauhun valtaan. Vältän autolla liikkumista niin paljon, etten muista milloin viimeksi olin ratin takana.
Vierailija kirjoitti:
En osaa kulkea Helsingissä julkisilla ja menen kaikkialle taksilla. T. maalainen :D
Sama mulla aikaisemmin! En uskaltanut kun ei ollut mitään tietoa miten se homma toimii.
No kävin sitten helsinkiläisen tuttuni kanssa reissussa siellä ja hän näytti miten kaikki toimii.
Nykyään osaan käyttää lähijunia ja Helsingin bussisysteemiä ihan ok eikä enää pelota niin paljon.
Olisiko raitiovaunut seuraava tutustumisen kohde, en tiedä vielä.
En uskalla käyttää ruokakaupassa itsepalvelukassaa, koska pelkään, että siihen tulee joku vika tai en osaakaan käyttää sitä, ja takanani jonottavat ihmiset kuikuilevat ja tuijottavat.
Onneksi itsepalvelukassojen käyttäminen ei ole tärkeä ja iso asia ja on vielä tavallisia kassoja. Jos tavalliset kassat poistuvat, siirryn tietysti käyttämään itsepalvelukassoja ja ajan mittaan totun siihen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Yleiset vessat ovat olleet minullekin kauhun paikka. Ison hädän toimitus ei ikinä onnistukaan muualla kuin kotona, mutta pissalla on pakko käydä muuallakin. Itseäni helpotti suunnattomasti, kun tajusin alkaa laittamaan vessakopissa olevan hanan päälle toimitukseni ajaksi, sen kohinan alle jää jännityksen ja pelko vessaäänien kuulumisesta koppini ulkopuolelle. En yhtään ole jäänyt miettimään, mitä muut ajattelevat vedenkohinasta, arvelen vain että ymmärtävät että meitä vessakammoisia on. Toisaalta ajattelen myös että minun kohinani voi helpottaa naapurikoppilaisenkin vessakäyntiä. 🙂
Onkohan miehillä mitään tämmöisiä kammoja, onko se pisuaarilla rennosti kipaisu niin helppoa kun elokuvissa näyttää? 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa mennä salille. Pelkään että teen liikkeitä väärin tai en osaa käyttää laitteita ollenkaan. Lisäksi pelkään tilannetta että ähkin jossain laitteessa ja ihmiset samalla jonottavat siihen laitteeseen ja odottavat että menisin pois.
Sama koskee kyllä oikeastaan kaikkia muitakin harrastuksia. Tuntuu typerältä aloittaa mitään nelikymppisenä, kun muut on jo harrastaneet vähintään 20 vuotta. Haluaisin kokeilla esim. joogaa, mutta ihmiset on niin sen näköisiä että asuvat puolet vuodesta jossain Intiassa ja puhuvat jotain joogakieltäkin. Miten sellaiseen menee mukaan?
Minuakin tuo joogahomma on kiinnostanut, mutta en halua (tuntemattomien) ihmisten seuraan harjoittelemaan. Luulisi että sitä voi yksinäänkin opetella.
Youtybesta löytyy eräs erittäin hyvä joogaopetus-sarja muistaakseni sanoilla 30 day yoga challenge. Noin puolen tunnin opetuksia, joissa nainen näyttää koko ajan liikkeet ja selittää niitä samalla.
Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Kun menette ravintolaan tai paikkaan missä ette tiedä miten toimitaan, niin kokeilkaa tätä: menkää kassalle tai henkilökunnan luo ja hymyilkää ja sanokaa: "Terve! Miten täällä toimitaan?" Ja voi lisätä vaikka "voiko mennä minne vaan istumaan" tai "maksetaanko täällä ensin".
Minä harrastan tuota, ja tuo on ihan yleinen tapa. Eli tunnustan heti ääneen että en tiedä, miten toimitaan. Myyjät ovat aina ystävällisiä ja neuvovat, se kuuluu asiakaspalveluun. Ensi kerralla sitten jo tietää valmiiksi.
Muutenkin tuo asioiden tunnustaminen ääneen poistaa asian ympäriltä mysteerin, eli vapauttaa sekä sen joka ei nyt hallitse kyseessä olevaa hommaa, ja ympärillä olevat ihmiset, jotka saattavat havaita hermostuneisuuden eivätkä tiedä miten suhtautua tai miten auttaa.
Tämä on NIIN totta. Mä sanon aina ensimmäiseksi esim. lääkärissä, että mua jännittää ihan hirveästi, uimahalliin ekaa kertaa nykyisessä asuinpaikassa mennessäni sanoin lipun oston jälkeen, että siellä on varmaan hyvät opasteet, että ensikertalainenkin osaa, vai kuinka ja heti sanain ystävällisiä neuvoja niin myyjältä kuin takanani jonottavalta asiakkaalta jne. Suurin osa ihmisistä oikeasti neuvoo hyvinkin mielellään, kun saavat selkeän impulssin, että neuvoja kaivataan.
Sen jälkeen, kun jokunen vuosi sitten aloin tuollaiseksi pelkoni/avuttomuuteni ääneen sanojaksi, olen saanut vain ystävällisiä neuvoja, apua ja hyvää palvelua kaikissa paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Manuaaliautolla ajaminen, koska liikennevaloissa odottaminen jännittää ja ”kytkinjalka” tärisee. Ihme, että minulla on tavallinen ajokortti. Ahdistun myös moottoriteillä automaattia ajaessani.
Aiemmin en uskaltanut enkä osannut avata siideri- tai lonkerotölkkiä. Entinen poikaystäväni hoiti sen puolestani. Kyllähän se välillä nolotti kiikuttaa muiden nähden tölkki hänelle avattavaksi.
Yläkoulussa köksäntunneilla en osannut laittaa uunia päälle. Tästähän sain kuulla pitkään.
Olen nykyään opettaja. En kuitenkaan kotitalouden :D
En osaa paistaa lettuja. Jotenkin onnistuin luistamaan siitä koko nuoruuden ja sitten myöhemmin homman on hoitanut joko mieheni tai vanhin lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle uuteen yleiseen vessaan meneminen jännittää. Kun avaat sen ekan oven, mitä jos kaikki vessat onkin varattuja? Jäisikö seisomaan paikalleen? Ehkä joku onkin vapaa, mutta ovi on vain kiinni. Menetkö kaikki sata ovea katsomaan läpi ovatko lukossa? Tekisi mieli jäädä seisomaan ja odottaa että joku tulee ulos, koska en kehtaa tehdä tuota edellämainittua sillä kaikki käsienpesijät näkisivät haahuilusi. Niin ja sitten käsienpesu ja automaattihanat: miksi helvetissä joka paikoissa en saa sitä hanaa edes toimimaan? Kiva se akward hetki kun heiluttelet käsiä altaassa etkä saa vettä tulemaan. Muut katsovat kun livenet paikalta pskasilla käsillä.
En uskalla enää matkustaa junalla (paikallisjunia lukuunottamatta), koska en tiedä, miten lippu ostetaan. Sen tiedän että konnarit eivät lippuja myy (mitä hittoa ne siellä sitten tekevät?) ja että mummot, joiden kännykästä löytyy vääränlainen lippu, paiskataan säälimättömästi radanvarteen. Siispä en matkusta minnekään, mihin ei jollain muulla kulkuneuvolla pääse. Pitäkää tunkkinne (=junanne)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, varsinkin tuossa alussa oli niin paljon samoja asioita joihin voin samastua. Koko keskustelua en viitsi käydä läpi, joten sori jos joku on jo ehtinyt heittää, mutta...
Mä en uskalla käyttää mun kännykkää bussissa... tai siis kylhän se on normii, joo, mut sit pelkään et sen mun takana tai vieressä istuva tyyppi näkee ja tuijottaa mitä mö teen ja mil sivuil käyn, vaikka nyt selaan ihan siis esim. Tarjouksia, av palstaa, demiä yms ihan normi sivui, en sen kummempaa. En usko, että kauheesti ketään kiinnostaa mut kyllähä niit kyylääjii on, ja ainiin... suomihan on miljoonien kyttääjien maa, mut älkää ny ottako kirjaimellisesti. Mut usein muutenkin mun lievän ahdistuksen, ja masennuksen takii istun tyylii bussin puolivälissä tai ihan perällä, koska en hyt siihe eteen halua. Säästyypähän akkukin pitempään.
Älkäö tulko sorsii mua vainoharhaseks, ku tiiän et monta etten oo var,asti eka enkä viimeinen tällä asialla.
Kahvin keittäminen isommalle porukalle. Teen itselleni aamuisin aina kahvia niin, että laitan keittimen vesisäiliöön teemamukillisen verran vettä, ja tummapaahtoista kahvia 4 mittaa. Tykkään siis vahvasta kahvista.
Jos pitää keittää pannullinen ”normaalia” kahvia, niin veden ja kahvin suhde menee aina pieleen. Lopputuloksena on joko laihaa vaaleanruskeaa vettä, tai pikimustaa myrkkyä. En vaan osaa, vaikka ei pitäisi olla vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehtaa komentaa pussien oviaukoissa seisovia pois sillä huonojen jalkojen takia täytyy pitää kiinni siitä kahvasta kun astuu alas ja kamalaa kun joku seisoo tönöttää just sen kahvan edessä. Jos on liukas se pysäkki niin pelkään että kaadun sinne bussin alle. Toinen ranne on murtunut ja heikko niin en uskalla sen käden varaan varata jos vaikka tulee äkkijarrutus. Olen kerran lentänyt äkkijarrutuksessa päälleni sieltä korkeasta takaosasta ja sen jälkeen en mene bussin takaosaan ollenkaan. Ihmettelen miksi nuoriso jää sinne etuosaan huonokuntoisten ja vanhuksien penkkeihin vaikka takana olisi tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Uskallan tehdä mitä vain, enkä välitä tippaakaan mitä muut ajattelee. Muitten ihmisten ajattelut ei vois vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on hieman omituinen. Katsoimme elokuvaa sohvalla köllättäen ja hän pieraisi vahingossa. Pieru oli ihan normaali töräytys, mutta hän alkoi itkemään ja juoksi makuuhuoneesen. Itse istuin monttu auki sohvalla ihmetellen mitä tapahtui. Loppuilta meni tulevan vaimoni lohduttamiseen samalla kun hän itki tyynyyn. Oikeasti luuli, että olin valmis lopettamaan vuoden kestäneen suhteen hänen pierunsa takia. En ole vieläkään hennonnut kertoa, että hän pieraisee melkein joka ilta nukahdettuaan. Hän ei myöskään osaa käyttää perinteistä sytkää tai tulitikkuja.
Muista omituisuuksista hän on päässyt yli ja ympäri. Muutaman harjoituskäynnin jälkeen hän uskaltanut tilata leivän Subwaysta yksin. Hän on myös oppinut vaihtamaan sulakkeita ja kääntämään vikavirtasuojakytkimiä, ilman sähköiskunpelkoa. Suhteen alussa häntä myös jännitti minun koiran vieminen lenkille yksin. Hän ei pelkää koiria, mutta ei ollut ikinä vienyt koiraa yksin lenkille ja murehti esim. että hihna lipeisi kädestä ja koira juoksisi auton alle. Ostoksilla hänelle oli hyvin vaikeaa pyytää myyjien apua, koska hän ei halunnut häiritä niitä.
Ehkä hänellä on em. lisäksi "salaisia" omituisuuksia.
Hänellä täytyy kyllä olla vastapainoksi jotain todella hyviä ominaisuuksia... Muuten en ymmärrä miksi jaksat tuollaista uusavutonta pelkääjää.
Ohiksena.. miehille yleensä riittää, että makkarissa tapahtuu jotain suht säännöllisesti eikä turhia riitoja ole. Nainen jos on vielä ok-näköinen, niin saa olla vaikka kuinka omituinen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Tuli noista ryhmäliikuntaa kammoavista mieleen taannoinen spinning-tunti. Olen 27v nainen, normaalipainoinen ja peruskuntoinen. En siis todellakaan himoliikkuja mutta ihan hikoilemaan tunnille menin, en löysäilemään liikoja.ä tai itseäni esittelemään.
Olin käynyt jo muutamia kertoja spinningissä eli tiesin miten tunti etenee. Itselle sopiva pyörän vastus selvillä jne. Tällä kertaa oli miesohjaaja, mitä nyt pidin ihan samantekevänä. Hän polki omaa pyöräänsä ja tsemppasi meitä polkijoita. Välillä hän hyppäsi pois pyörän selästä ja käveli polkijoiden joukossa kertomalla yleisellä tasolla kaikille ääneen miten kannattaa polkea ja pitämässä sopivaa tahtia yllä. Minun ohi kävellessään hän yhtäkkiä mitään sanomatta lisäsi reilusti pyöräni vastusta niin että vauhti hidastui ja putosin täysin temposta.
Siinä hetkessä vain naurahdin hämmästyneenä ja löysäsin vastuksen takaisin sellaiseksi että sain poljettua ja uudelleen kiinni polkurytmistä. Mielestäni hieman nöyryyttävää puuttua tuolla tavoin toisten polkijoiden edessä. Jälkikäteen tämä vaivasi siinä määrin etten enää kyseisen miesohjaajan tunnille ole mennyt. Anteeksi nyt vaan jos en vetänyt aivan hampaat irvessä ja maksimisykkeillä vaan poljin biisin tahtiin itselleni sopivalla vastuksella. Itse haen hikiliikuntaa ja normaalia sykkennostoa noilta tunneilta, en sen enempää. Jäi jotenkin nolo olo ja kokemus etten nyt ollutkaan tarpeeksi hyvä kyseisen ohjaajan tunneille :/
Ohjaaja katsoi että jaksaisit paljon kovempaa. Se oli siis kehu, ei moite.
Pelisilmää tietysti tarvitaan ja joskus se menee vikaan, mutta "ekstraa" annetaan vain niille, jotka näyttävät siltä että pystyvät siihen helposti.
Liikunnanohjaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa kulkea Helsingissä julkisilla ja menen kaikkialle taksilla. T. maalainen :D
Sama mulla aikaisemmin! En uskaltanut kun ei ollut mitään tietoa miten se homma toimii.
No kävin sitten helsinkiläisen tuttuni kanssa reissussa siellä ja hän näytti miten kaikki toimii.
Nykyään osaan käyttää lähijunia ja Helsingin bussisysteemiä ihan ok eikä enää pelota niin paljon.
Olisiko raitiovaunut seuraava tutustumisen kohde, en tiedä vielä.
Ratikka ei pysähdy automaattisesti joka pysäkillä, joten sille viitotaan kyytiin noustessa ja stoppia pitää painaa, jos jää pois. Sisään voi mennä mistä ovesta vain. Pois jäädessä ovet avautuvat yleensä automaattisesti (se stop-nappula aktivoi saman vaunun ovet), ja jos ei avaudu, niin ovenavausnappia painetaan pitkään kunnes ovi aukeaa. Lippuja ei ratikassa myydä, mutta useimmilla pysäkeillä on automaatit ja mobiililla voi myös ostaa lipun. Ratikat kulkevat vain ab-alueilla eli se on ainoa lippu, mitä tarvitsee. Lippuja ei tarvitse näyttää tai leimata (poikkeuksena vuorokausilippu).
Vierailija kirjoitti:
En uskalla enää matkustaa junalla (paikallisjunia lukuunottamatta), koska en tiedä, miten lippu ostetaan. Sen tiedän että konnarit eivät lippuja myy (mitä hittoa ne siellä sitten tekevät?) ja että mummot, joiden kännykästä löytyy vääränlainen lippu, paiskataan säälimättömästi radanvarteen. Siispä en matkusta minnekään, mihin ei jollain muulla kulkuneuvolla pääse. Pitäkää tunkkinne (=junanne)!
Ostan itse VR:n nettisivuilta kännykkään. Se on helppoa. En oli varmaan koskaan asioinut automaatilla, luukultahan näitä ei enää saa.
Just eilen kävin Tampereella uimahallissa ja joo kyllä melkein joka toinen siellä polskiva aikuinen oli roisisti ylipainoinen. Ei hävettänyt yhtään siinä joukossa eli sekaan vaan kiloista huolimatta!