Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Vierailija kirjoitti:
Kuntosalille meno. Haluaisin kovasti, mutta siis ihan jo ne käytännön asiat ahistaa. Millä salakoodilla tiloihin pääse sisälle? Mites ne pukuhuoneet, lukot, kaapit jne? Laitteiden käytöstä nyt puhumattakaan.
Niitä laitteita tai oikeita asentoja ei opi koskaan ellei joku vahdi vieressä. Pelkkä näyttäminen miten toimii ei riitä, sen unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskalla käydä junassa vessassa, kun en tajua miten se ovi ja sen lukko toimii.
Sehän toimii... kuin junan vessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa paistaa lettuja. En vaan saa ikinä aikaan sellaista taikinaa, missä ei maistuisi liikaa jauhot, enkä osaa tehdä koossa pysyvää lettua. Hellan lämpötilakaan ei koskaan ole oikea, joko rasva palaa heti mustaksi tai sitten se jää sellaiseksi, ettei se paista. Saan aikaan vain raa'an lötkön, mikä ei pysy koossa, tai palaneen koppuran.
Olen suosiolla lopettanut yrittämisenkin. Koska vaikka tekisin taikinankin tasan ohjeen mukaisesti, ei se kuitenkaan minun käsissäni kunnon letuksi muutu.
Ja isä sentään oli aikanaan oikea "lettutieteen Vihtori...". Niin ainakin itse kehui, hmmm.Mulla tulee myös aina ekasta letusta sellainen puoliksipaistettu lötkö mikä ei pysy kasassa vaikka paistaisi sitä kuinka kauan. Se menee aina roskiin. Seuraavat onnistuvat mainiosti. En tiedä miksi näin.
Se ensimmäinen lettu kun on se koiran lettu, eikä tarkoitettu ihmisen syötäväksi. Ei siinä sen kummempaa ole. Koirat siitä aina tykkäävät myös, ihmisten letuista eivät niinkään.
Mutta miksi mulle käy näin kun mulla ei edes ole koiraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi vanha puhelin. Haluaisin ostaa uuden, mutta tässä puhelimessa on tolkuton määrä valokuvia joita haluan katsella usein. En osaa siirtää niitä kuvia uuteen puhelimeen.
Onko kuvat tallennettu pilveen? Sillä jos ei ole tulet menettämään nuo kuvat kun nykyinen puhelimesi hajoaa.
Niitä mihkään pilveen tartte siirtää, jos iteltä löytyy kompuutteri.
Käsitin viestistä, että kuvat ovat ainoastaan puhelimella ja siksi pelätään uuden puhelimen hankkimista. Ja pilvi on turvallisempi kuin tietokone joka sekin saattaa hajota.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten terveydenhuolto toimii.
Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.
Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.
Tämä!!! Katson itsekin netistä aina etukäteen ovatko oireeni sellaisia että niillä edes kehtaa lääkäriä vaivata. Suurin piirtein pää kainalossa oon ennenku kehtaan ees ajatella soittoa. Ajanvarauksesta sitten vastaa aina joku jonka työnkuva on vissiin vain ylipuhua soittaja luopumaan itsesuojeluvaistostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juo alkoholia enää ollenkaan , mutta silloin kun vielä join ( sillon tällön ) mun oli tosi vaikee käydä alkossa , siis oikeesti en mennyt sinne koskaan , ja jos kävin niin se ahisti ihan elvetisti , mulla oli kokoajan sellainen tunne että mua katsotaan että olen juoppo tai varastan sieltä jotain , siksipä join oikeestaan aina mietoja .
Kai tää lasketaa jollai tapaa peloks tai en uskaltanut käydä , jotenkin tosi vastenmielinen paikka .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- En uskalla laulaa. En edes yksin kotona ollessa. Pelottaa että joku kuulee ja se on noloa.
- En uskalla taskuparkkeerata enkä muutenkaan ikinä suostu kokeilemaan onneani minkään tiukemman välin kanssa. Ois noloa kolaroida jossain parkkihallissa tai taloyhtiön parkkiksella..
- En uskalla tanssia missään kotibileissä tai illanvietoissa joissa muu väki kyllä intoutuu illan/yön pikkutunteina vähän fiilistelemään jotain hyvää biisiä. Nuorempana kävin paljon yökerhoissa ja niissä tuntui että osasinkin tanssia aika hyvin, mutta jotenkin se väenpaljouteen hukkuminen tuntuu turvallisemmalta kuin 2-3 kaverin kanssa tanssiminen jonkun olohuoneessa kun loput ihmisistä istuu ja juttelee.
- En uskalla puhua videopuheluita. Tuntuu että keskityn aina liikaa omaan huonoon ilmeeseeni tai asentooni mitä näen videokuvassa ja sitten tulee hiljaisia hetkiä ja en tiedä mitä niissä pitäisi tehdä. Jotenkin sellaisia hiljaisia hetkiä ei tule kasvotusten, tai ainakaan ne ei tunnu niin kummallisilta.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten terveydenhuolto toimii.
Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.
Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.
Nykyään voi ihan netin kautta varata aikoja... ei tartte soittaa minnekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty käymään parturissa. Saan helposti paniikkikohtauksen ja hikoiluttaa. Hiusmalli on tästä syystä ollut keilapallo, jo 20 vuotta. Mieluummin istun hammaslääkärillä juurihoidossa.
Pelkään kanssakäymistä ilkeilevien ihmisten kanssa, koska ei pysty päättämään koenko myötähäpeää ja myötänolostumista vai loukkaantumista toisen ihmisen typeryyden ja toisen huonon käytöksen vuoksi. Usein koen näitä samanaikaisesti, ja se on niin kuormittavaa, että olen alkanut vältellä ihmiskontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tohtori Livingstone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten terveydenhuolto toimii.
Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.
Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.
Nykyään voi ihan netin kautta varata aikoja... ei tartte soittaa minnekkään.
Ennen pystyikin. Pandemian alettua ekana muuvina alueellani otettiin pois käytöstä nettiajanvaraus, ettei kukaan vahingossakaan pääsis lääkäriin matalalla kynnyksellä.
Myös minä pelkään kampaajalla käymistä enemmän kuin hammaslääkäriä. Kampaajan tuolissa koen itseni panttivangiksi. Ahdistaa se, että jos ottaa katsekontaktin kampaajaan hän saattaa alkaa kuulustelunomaisen kyselyn, vaikka haluaisin vain vain hiusten leikkauksen. Pelkään myös ennalta niitä tilanteita, missä kampaaja alkaa kovaäänisesti kommentoimaan esim. hieman poikkeavaa hiusväriäni, vaikka se onkin ilmeisesti kehumiseksi tarkoitettu, ja tähän usein liittyä viereisen tuolin kampaaja ja asiakas. Hiusvärini on geneettinen ominaisuus, ei minun ansiotani. Haluaisin itse vain olla rauhassa ja saada hiustenleikkauksen, en jutella henkilökohtaisista asioistani vieraiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten terveydenhuolto toimii.
Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.
Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.
Juu, minullakin vaikeuksia tällä sektorilla. Lykkään nykyään tämän vuoksi lääkärille menoa. Ohjeet myös vaihtuvat niin taajaan, että terveydenhuollon toimijoillakin tuntuu olevan kiire pysyä perässä, tai korjata ohjeita ja seurata niitä.
Pelottaa, kun lääkäri ei esim. löydä reseptin uusimisen yhteydessä kyseistä diagnooosia potilastiedoistani mitä varten lääke on alun perin määrätty. Mitä tapahtuisi, jos en itse pysty kertomaan diagnoosejani, tai itse muistan väärin?
olla halukkaasti osa tätä yhteiskuntaa joka on mutuni mukaan kiusaajavetoinen himmeli. nimenomaan se siis että haluaisin olla on se mitä en osaa.
En osaa varata/maksaa junamatkaa automaatista/netistä. En ole kyllä kokeillutkaan eikä ole ollut tarvetta, vierestä olen katsonut Janiina monimutkaista minulle, ainakin näytti siltä.
Teen asiantuntijatyötä ja puheet tms palaverin vetämiset ei ole mikään ongelma.Paitsi livenä toimistolla.Hikoilen,punotan,takeltelen jne kun olen toimistolla kokoajan.Teamsissä kameroiden kanssa ei mitään ongelmaa...
Vierailija kirjoitti:
Puheluiden soittaminen.
Autistisena mulle on vaikeita tilanteet, joissa voi tapahtua mitä tahansa "arvaamatonta". Se, ettei näe kuulijan kasvoja on minulle pelottavaa, koska en voi lukea sanatonta viestintää, mikä on minulle pääkommunikointikeino, kun sosiaaliset taitoni ovat niin huonot.
Onneksi tätä voi opetella! T: toinen autisti
Paperille vain ylös kaikki mitä pitää muistaa kysyä, ja kirjoitat ylös myös mitä toinen sanoo. Itse sanon myös puhelimessa että odotatko hetken, kirjoitan tämän nyt ylös.
Kysy, kysy, kysy, sillä minulle aukesi helpompi uusi maailma. Tuohon tosin pääsin sillä että päätin että minua ei haittaa vaikka minua pidettäisiin täysin tyhmänä kysymysteni vuoksi. Autistisuudestani johtuen en halua jäädä tilanteeseen jossa olen olettanut jotain, vaan kysyn niin kauan että molemmille tulee selväksi että lopputulema on sama. Sanon myös puhelua lopettaessa että soitan takaisin jos minulle tulee uutta kysyttävää.
Alussa kirjoitin jopa vuorosanani ylös, tyyliin Hei, maija k täällä, (hei) soitan asiasta x jne.
Myäs kannattaa kysyä henkilän nimi uudestaan ja kirjoittaa se ylös, koska ohihan se muuten menee :D
Olisin halunnut monesti ehdottaa lähempää kanssakäymistä itseäni parikymmentä vuotta vanhemman naisen kanssa, mutta olisihan se ihan helvetin noloa jos se antaisi pakit.
Niitä mihkään pilveen tartte siirtää, jos iteltä löytyy kompuutteri.