Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
En tajua miten terveydenhuolto toimii.
Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.
Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tampata mattoja pihalla kaikkien nähden.
mitä hävettävää? Meillä on sisäparveke käytävällä ja la tamppasin yhden maton ja jätin tuulettumaan moneksi tunniksi ja huomasin että ei olekaan puhdas vaan lähden kohta mattoa peseen kuivan maan matopesu paikalle, tämä Hgissä.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan puhua vieraille ihmisille, iän myötä tullut. Muuten olen kyllä hyvin puhelias.
iän myötä tullut että nytpä vasta puhun tuntemattomille, toki aiemminkin mutta nyt ihan spontaanisti tilanteiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Hammaslääkärikammon takia olen käynyt hammaslääkärissä viimeksi 29 vuotta sitten. Ihme kyllä ei ole koskaan hampaita särkenyt tai tippunut, mutta kyllähän ienrajassa näkyvää kellertävää hammaskiveä on
- Pelkään englannin puhumista julkisesti. Mitkään kurssit ja yksityistunnit ei ole auttaneet asiaa. Paskamaista on, että olen töissä englanninkielisessä firmassa eli kauhu on jokapäiväistä.
- Pelkään matkustamista. Olen ikäni ollut sinkku, ja koitin joskus yksin matkustella, mutta mulla ei ole suuntavaistoa ja panikoidun helposti, ja kun panikoidun menen lukkoon enkä pysty ajattelemaan tai toimimaan, vain itkemään. Vieraat ihmiset joutuneet sittten itkevää aikuista naista auttamaan kuin taaperoa. En usko että enää koskaan matkustan ulkomaille, ellei sitten tapahdu ihmettä että vielä vanhoilla päivilläni (48 v) löytäisin kumppanin jonka kanssa mennä.
- Uudet asiakkaat yms. on kauhea paniikki koska pelottaa ajaa niiden toimitiloille. Osaan ajaa hyvin, olen ajanut 18-vuotiaasta asti, mutta mulla on paska suuntavaisto ja jännitän niin paljon uusia reittejä että jännityksenkin takia töpeksin vaikka olisi navigaattori neuvomassa.
Jos mulle tulisi aikuinen ihminen itkemään eksymistään, mulla tulisi varmaan sympatiaitkut ja sitten meitä olisi kaksi vollottavaa aikuista. :D Viestisi oli söötti, tekisi mieli halata sinua!
Olen itsekin liikenteessä (ja oikeastaan ihan kaikkialla) uusissa paikoissa aivan paniikissa.
olet 48 v ja et uskalla lähteä ulkomaille yksin, kerran käyt niin lähdet vtoisenkin kerran. Itse en oo käynyt nyt korona aikaan mutta lähden keväällä Roomaan ja Napoliin vaikka oon käynyt Roomassa neljä kertaa ja Firenzessä kerran mutta Pisa jäi näkemättä joten ens kerralla myös sinne.
En uskalla ommella itse verhoja, koska pelkään mokaavani ja pilaavani koko kankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juhlien keskipisteenä oleminen. En aio juhlia edes tulevia lakkiaisiani.
Täällä sama. Mulla on kolme eri tutkintoa ja yhtäkään en ole juhlinut. Naimisiinkaan ei ole menty koska inhotaan molemmat olla keskipisteenä juhlissa. Aikanaan omissa hautajaisissa joutuu olemaan keskipisteenä mutta onneksi sitä ei enää itse siinä vaiheessa tajua.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten terveydenhuolto toimii.
Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.
Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.
Pahinta tässä minun näkökumastani on, että vahvasti oletan ettei terveydenhuollossakaan ymmärretä, miten terveydenhuolto toimii. Ihan vinoilematta epäilen näin.
On myös hommattu kalliilla rahalla niin vaikeita potilastietojärjestelmiä, ettei sieltä saa tietoja ulos, potilasturvallisuus vaarantuu. Ilmeisesti kukaan ei tajua miten Apotti potilastietojärjestelmä toimii.
Ilmeisesti valtioneuvostossakaan ei tajuta miten terveydenhuolto toimii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa paistaa lettuja. En vaan saa ikinä aikaan sellaista taikinaa, missä ei maistuisi liikaa jauhot, enkä osaa tehdä koossa pysyvää lettua. Hellan lämpötilakaan ei koskaan ole oikea, joko rasva palaa heti mustaksi tai sitten se jää sellaiseksi, ettei se paista. Saan aikaan vain raa'an lötkön, mikä ei pysy koossa, tai palaneen koppuran.
Olen suosiolla lopettanut yrittämisenkin. Koska vaikka tekisin taikinankin tasan ohjeen mukaisesti, ei se kuitenkaan minun käsissäni kunnon letuksi muutu.
Ja isä sentään oli aikanaan oikea "lettutieteen Vihtori...". Niin ainakin itse kehui, hmmm.
Mulla tulee myös aina ekasta letusta sellainen puoliksipaistettu lötkö mikä ei pysy kasassa vaikka paistaisi sitä kuinka kauan. Se menee aina roskiin. Seuraavat onnistuvat mainiosti. En tiedä miksi näin.
Deittailu:( Koen sen ihan uskomattoman vaikeaksi, että jossain baarissa pitäisi mennä tutustumaan ihmisiin. Mutta eipä sen sen helpomaa ole missään sovelluksessakaan. Tuntuu ihan naurettavalta koko meno töröttää jossakn deiteillä ja yrittää siinä nyt päättää että onko tässä mitään. Ja yleensä ei oo, kun se toinen ihminen kiinnostuu jostain omasta mielikuvastaan eikä oikeasta minusta. Ja mä taas en kiinnostu sellaisista:/ foreveralone
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten iskeminen, laulaminen, itseni videokuvaaminen ja videopuhelut.
M42
Mä olen aina ollut hyvin arka liittyen kaikkeen kiipeilyyn ja vauhdikkaaseen urheiluun. Ikää nyt liki 50. Lapsena en ikinä uskaltanut kiivetä esim. puuhun. Mutta mutta....mä en oikein uskalla ajaa pyörällä. Osaan kyllä ajaa mutta pelkään aina sotkeutuvani jalkoihini kun nousen pyörän päälle tai pois. Pelkään että jään auton alle. Autoilu kyllä menee sujuvasti. Olen harrastanut paljin erilaisia tanssilajeja mutta silti mikään tasapainoilu ei onnistu. Tikkaille on hankala kiivetä. En tiedä mistä pelko tasapainon menetykseen tulee. En ole koskaan kaatunut pahasti eli sellaista ei ole taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaan lähettää sähköpostin, mutta en osaa lähettää liitteitä. Enkä osaa lähettää kännykkäkuvia sähköpostissa. Tekstiviestinä osaan.
Pahinta on kun olen yhdessä yhdistyksessä ja sihteeri on joskus estynyt, joten jonkun muun on oltava sitä sen kokouksen ajan. Ja aina ehdotetaan mua
Sitten sanotaan, että lähetä vaan sitten se pöytäkirja liitteenä.
Mutta kun en osaa!
Käyn sitten yhdessä tutussa liikkeessä aina skannaamassa sen. Se sentään on onnistunut.
Yleensä niissä sähköpostiohjelmissa on klemmarin kuva, josta pääset kertomaan ohjelmalle, missä liitteesi on ja liittämään sen mukaan viestiin. Tallennat pöytäkirjan ensin paikkaan josta sen löydät (esim. työpöytä tai ladatut tiedostot). Aloitat uuden sähköpostiviestin, sitten vain klemmarin kuvan kautta liität pöytäkirjasi mukaan. Testaa ja opettele vaikka lähettämällä viesti itsellesi.
Puhelimessakin selvität ensin, missä kansiossa kuvatiedostosi ovat, niin liittäminen helpottuu kummasti. Samsungeissa esim. kansio on yleensä nimeltään DCIM (Digital Camera Images).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa paistaa lettuja. En vaan saa ikinä aikaan sellaista taikinaa, missä ei maistuisi liikaa jauhot, enkä osaa tehdä koossa pysyvää lettua. Hellan lämpötilakaan ei koskaan ole oikea, joko rasva palaa heti mustaksi tai sitten se jää sellaiseksi, ettei se paista. Saan aikaan vain raa'an lötkön, mikä ei pysy koossa, tai palaneen koppuran.
Olen suosiolla lopettanut yrittämisenkin. Koska vaikka tekisin taikinankin tasan ohjeen mukaisesti, ei se kuitenkaan minun käsissäni kunnon letuksi muutu.
Ja isä sentään oli aikanaan oikea "lettutieteen Vihtori...". Niin ainakin itse kehui, hmmm.Mulla tulee myös aina ekasta letusta sellainen puoliksipaistettu lötkö mikä ei pysy kasassa vaikka paistaisi sitä kuinka kauan. Se menee aina roskiin. Seuraavat onnistuvat mainiosti. En tiedä miksi näin.
Se ensimmäinen lettu kun on se koiran lettu, eikä tarkoitettu ihmisen syötäväksi. Ei siinä sen kummempaa ole. Koirat siitä aina tykkäävät myös, ihmisten letuista eivät niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa olla vauvojen tai lasten kanssa.
En vaan kykene tai halua.
N 50v
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi vanha puhelin. Haluaisin ostaa uuden, mutta tässä puhelimessa on tolkuton määrä valokuvia joita haluan katsella usein. En osaa siirtää niitä kuvia uuteen puhelimeen.
Onko kuvat tallennettu pilveen? Sillä jos ei ole tulet menettämään nuo kuvat kun nykyinen puhelimesi hajoaa.
Kuntosalille meno. Haluaisin kovasti, mutta siis ihan jo ne käytännön asiat ahistaa. Millä salakoodilla tiloihin pääse sisälle? Mites ne pukuhuoneet, lukot, kaapit jne? Laitteiden käytöstä nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Yleiset vessat ovat olleet minullekin kauhun paikka. Ison hädän toimitus ei ikinä onnistukaan muualla kuin kotona, mutta pissalla on pakko käydä muuallakin. Itseäni helpotti suunnattomasti, kun tajusin alkaa laittamaan vessakopissa olevan hanan päälle toimitukseni ajaksi, sen kohinan alle jää jännityksen ja pelko vessaäänien kuulumisesta koppini ulkopuolelle. En yhtään ole jäänyt miettimään, mitä muut ajattelevat vedenkohinasta, arvelen vain että ymmärtävät että meitä vessakammoisia on. Toisaalta ajattelen myös että minun kohinani voi helpottaa naapurikoppilaisenkin vessakäyntiä. 🙂
Onkohan miehillä mitään tämmöisiä kammoja, onko se pisuaarilla rennosti kipaisu niin helppoa kun elokuvissa näyttää? 😉
No ei oo, varsinkin jos siihen viereen änkeää joku lorottamaan ja iteltä ei tuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa soittaa pizzeriaan tms., jossa vastapuoli puhuu murtaen suomea. Tulee sellainen tunne, että ymmärsiköhän se mitä yritin tilata..
Sama! Vihaan puhua puhelimessa, ja vielä hirveämpää se on kun vastapuoli mumisee tai on puolikielinen. Isäni on aina puhunut niin epäselvästi, etten meinaa millään saada selvää, vaikka olen jo 30 vuotta sitä kuunnellut :D
Mä luulen, että monen puhelin pelko johtuu siitä, että vastapuoli puhuu epäselvästi eikä puheesta saa selvää. Itse asun Englannissa ja englannin kielen taitoni on varsin sujuva ja minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua englantia puhelimessa jos se toinenkin puhuu hyvää englantia, mutta auta armias kun puhelimen toisessa päässä on jokin jolla on todella voimakas aksentti. Itsekin hermostun siinä todella paljon kun en ymmärrä mitä toinen sanoo ja koko ajan saa pyytää toistelemaan. Just puhuin puhelimessa lääkärin kanssa ja lääkärillä oli vahva intialainen aksentti ja muutenkin puhui koko ajan päälleni.
En uskalla käydä junassa vessassa, kun en tajua miten se ovi ja sen lukko toimii.
Mulla oli toi sama tunne mutta menin silti. Se alkoi helpottaa vähitellen.