Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria

jatkoa

Hän on vielä ihan mukavan oloinen ja en siis syytä häntä mistään, mutta en siis vaan osannut toimia tuolla niin kuin olisi pitänyt. Ymmärrän tietenkin, että seksi tuolla esillä, mutta oikeasti se koko ajatus, että pysyn vaan siellä taustalla ja olen vaan siinä huoneessa läsnäolevana meni ihan pieleen. Sitten jatkossa, kun tuolla kävin niin se tyyppi muisti  minut ja alkoi aina kirjoittaa lisää ja itse olin vaan mielessäni, että en halua enää kirjoittaa mitään, mutta en voinut sitten olla hiljaa, kun toinen tahtoi "jutella". Tämän takia tein sitten viimein päätöksen että ei ole minun paikkani tuo ja en vaan osaa tuomia siellä ja olla sellainen kiinnostava ihminen. Syy ei siis ole hänen vaan itse olen vaan niin surkea toimimaan.

Sitten lopulta päätin, että en voi enää mennä sinne, kun oikeasti jännitin sitä niin paljon ja samalla meni ilo koko hommasta. Sitten annoin hänelle ne loput tokenit ( eli ne "rahat") kun hän ei ollut edes siellä paikalla ja kirjoitin etten varmaan enää tule sinne ja että oli kiva tutustua. Sen jälkeen olen sitten hävennyt itseäni niin paljon, etten varmaan koskaan voin tunnuksien kanssa mennä sinne huoneeseen enää. Hän on varmaan iloinen, että pääsi minusta eroon, vaikka aina vakuuttikin, että mukavaa kirjoittaa. Samalla tunnen vähän jotain surua etten luovutinko liian aikaisin. Jos nyt en enää pysty menemään sinne niin en voi enää jutella hänen kanssaan. On siis mukava ihminen ja oli asiallinen koko ajan.

Nyt odotan vaan sitä, että palaa sinne ( on ollut taukoa) ja näkee sen viestin ja mietin oikeasti mitä ajattelee. Joku voi tietenkin miettiä, että onko siellä näin vähän katsojia, että toinen tavallaan muistaa ne kävijät ja kyllä siellä ne samat tyypit monesti käyvät tietyissä huoneissa. Näin tämä siis meni itseni puolesta ja voin sanoa, että aikalailla pieleen ja oikeasti suunnittelin tätä niin kauan. No, tuli kokeiltua ja oikeasti toivon sille tyypille kaikkea hyvää ja toisaalta mietin, että siellä oli mukavaakin välillä jos en olisi alkanut panikoimaan joka hetki. Olen siis itse  nuori nainen ja ihan joksikin ajankulun ja seuran vuoksi tuolla kävin, kun olen aika yksinäinen muutenkin. Siihen tietenkään tuo sivusto nyt ei ole paras vaihtoehto ja varsinkin, kun on ujo ihminen ja pitäisi uskaltaa kirjoittaa rohkeasti kaikesta. Joku ei tietenkään tästä koko jutusta pidä ja ymmärrän sen. Kiitos jos jaksoit lukea. Halusin vain jotenkin purkaa tämänkin.

Rinnakkaispysäköinti. Voin peruuttaa pienimpään mahdollisimpaan paikkaan, mutta perhanan rinnakkaisparkeeraaminen saa hien pinnalle. Inhoan ja teen vain jos on ihan pakko, mutta menee aikaa. Onneksi nykyään on hyvät sensorit autoissa.

En osaa laittaa ruokaa. Meillä on yksi lapsi, ja mies kyllä kokkaa mielellään. Vihaan myös ruokakaupassa käyntiä, ja laistan siitäkin.

Ostaa elektroniikkaa oikeasta myymälästä myyjän läsnäollessa.

En tajua siitä mitään, ja häpeän myyjän edessä. Pelkään joutuvani jonnekin vitsailusivustolle hauskana tarinana typerästä ostajasta.

Ostokseni ovat marketeista, kriteerinä hintakun en muutakaan osaa.

Ei tää uskalluksesta ole kiinni eikä Välttämättä oppimiskyvystäkään, mutta en aina saa telkusta niitä kanavia esille mitä haluan, mä en tajuu ollenkaan tota tekniikkasysteemiä vimpaimineen ”se tulee telkun kautta ja se on nyt jossain netflixissä ja se on nyt siinä ja siinä asennossa”, vittu, että menee hermo. Teini käy räpeltämässä telkun sekaisin, sitten kaikki poistuu paikalta ja kun Oon yksin, niin haluaisin katsoa telkkua, niin se prkele ei toimi mihinkään suuntaan. Jos pyydät äijää neuvomaan, niin ärsytys vaan nousee, äijä ottaa kaukosäätimen käteen ja sanoo ”painat tosta tosta, tosta ja tosta ja sitten jos se on tossa tilassa, niin sitten tosta, tosta ja tosta”. Helvetti!

Sama oikeastaan kaikkien teknisten hienouksien kanssa. Vittu, äijän piti pilata verenpaineen mittauskin sillä, että osti älypuhelimeen tai sen johonkin älyrannekkeeseen liitettävän RR-mittarin. Joo, toimihan se eka kerran, mutta heti jos puhelimeen tulee päivityksiä tai jotain, niin satavarma saa olla, että ei toimi! No, ehkä se on parempi, etten mittaa verenpainetta, koska se on näiden laitteiden ja näitä laitteita ostavien ja käyttävien takia koko ajan hypertensiossa.

Kirjoittaa av-palstalle mitään järkevää. Kaikki mitä teen tuomitaan trollaamiseksi vaikka on suoraan elämästäni. Laitanko nimikkeeksi kotitrolli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa kulkea bussilla tai junalla. Kaupassa maksaminen ahdistaa

T: kaupan täti😁

Vaikka olin muuten vapautunut vanhoista ahdistuksista, pidin shoppailusta jne, kassalla asiointi ahdisti pitkään.

Oi sitä onnea, kun ymmärsin ongelman hävinneen ajan kanssa. Jonottamisesta tuli suorastaan ilo, oli ikään kuin bileet kassalla. Aiemmin inhotti esim. muiden asukkaiden fyysinen läheisyys, pelotti keskustelu, rahan riittäminen kun ei ollut vielä korttia ym.

Itse sain todella ahdistavan paniikkikohtauksen Stokkan kosmetiikkaosastolla jouluaikaan, kun odotin hajuveden paketointia. Myyjä selvästi tiedosti tukalan tilanteeni ja aivan varmasti hidasteli paketoinnin kanssa. Olin henkisesti aivan loppu sen visiitin jälkeen ja Stokkan kemppariosasto on jäänyt sen takia jotenkin vastenmieliseksi paikaksi. Onneksi olen kuitenkin päässyt ajan kanssa eroon paniikikohtauksista, nykyään olen taas ihan toinen ääripää, myös kassoilla.

En kehtaa enää liittyä Facebookiin, vaikka sen käytöstä voisi toinaan olla minulle hyötyäkin.

Tähän aiheeseen liittyen tuli luettua erittäin hyvä kolumni: https://yle.fi/uutiset/3-11050114

Lyhyt lainaus: "Uskallan pitää työkavereille puheita ja esiintyä televisiossa, mutta en uskalla tilata haluamaani hienoa kahvia."

Pääkaupunkiseudulla julkisilla matkustaminen pelottaa ja ahdistaa, koska mulla on totaalisen surkea suuntavaisto ja eksyn pienimmilläkin mahdollisilla matkoilla.

Puhuessani ranskaa natiivipuhujan kanssa putoan usein kärryiltä ja menen jumiin, vaikka lähtökohtaisesti osaan kieltä aika hyvin.

Vinkki kaikille jotka pelkäätte: keksikää joku keino voittaa pelkonne (opettelu, jonkun ihmisen tuki...). Voin kertoa että tulee mahtava fiilis kun ensimmäisen kerran onnistuu jossakin mitä on pelännyt.

Omalla kohdallani taskuparkin oppiminen oli yksi esimerkki

Vierailija kirjoitti:

Tähän aiheeseen liittyen tuli luettua erittäin hyvä kolumni: https://yle.fi/uutiset/3-11050114

Lyhyt lainaus: "Uskallan pitää työkavereille puheita ja esiintyä televisiossa, mutta en uskalla tilata haluamaani hienoa kahvia."

"Mistä moinen arkuus ammentaa? Yksi ihmiselämän suurimpia tunteita on torjutuksi tulemisen tunne. Se tuntuu aina pahalta. Teinivuosien bänksit ja pesäpallojoukkueeseen viimeisenä valitseminen eivät unohdu. Sama tunnetila on läsnä kuluttajanakin. Mitä jos en osaakaan toimia oikein, ja sosiaalinen häpeä ottaa vallan? Mitä jos myyjä tai muut asiakkaat pitävät minua tollona? Kiusallisen tilanteen uhka leijuu niin lähellä, että jätän kokeilematta jotain uutta. Ja se vasta onkin hölmöä.

Kiusallisten tilanteiden välttämiseksi olen kehittänyt itselleni suojamekanismin. Se perustuu itsepetokseen. Valehtelen, etten ole kiinnostunut tietyistä asioita."

Tämä sopii kyllä hyvin minuun. Ehkä ne nöyryytyksen kokemukset nuoruudessa ovat suurin syy siihen etten vieläkään uskalla tehdä monia juttuja ja jos uskallan niin se on hyvin epämiellyttävää. Itse olen joutunut niin usein sellaisiin tilanteisiin missä olen hävennyt itseäni niin paljon. Sellaisiin tilanteisiin ei tahtoisi enää joutua.

Oikeasti silti se on itselle varmaan pahin asia, kun pitäisi aina yksin mennä kaikkiin uusin paikkoihin ja oppia toimimaan siellä oikein. Se on välillä niin vaikeaa ja joskus olisi kiva jos joku näyttäisi miten toimitaan niin oikeasti oppisin nopeasti, mutta yksin tulee jännitettyä kaikkea niin paljon. Oikeastaan silloin luovuttaa helposti jo valmiiksi ja se kynnys mennä johonkin on niin suuri, että mieluummin jättää menemättä. Tämäkin kaventaa elämää niin paljon. 

Viedä autoa pesuun. Siis sinne "kunnon" pesuun mihin ajetaan. En tiedä miten se maksetaan jollain kortilla vissiin, vai ostetaanko se kortti kassalta. ainakin tuossa viereisellä bensa-asemalla ilmeisesti. Mitä pitää ottaa huomioon jne. Noloa, tiedetään. Ei vain ole koskaan tullut kokeiltua.

Mitään kodin korjaus- tai kunnostustöitä. Ruuvaus saattaa onnistua jos on reikä valmiina.

T. Mies

Vierailija kirjoitti:

matkustaa junalla jos pitää tehdä vaihto välillä. ajattelen että jos on vaikka 5 minuuttia aikaa vaihtaa en voi mitenkään keretä toiseen junaan kun ensin pitää se oikea raidekin löytää. sitten jos jään junasta joudun hortoilemaan vieraassa paikassa ties kuinka kauan, vaikka seuraavaan päivään.

Edellisen junan kondutööri osaa neuvoa että seuraava juna lähtee raiteelta x. Saavumme raiteelle y ja raide x on junan kulkusuuntaan nähden vasemmalla puolella.

Toisekseen, kun tulet laiturille niin siellä on kondutööri jolta kysyä "mistä lähtee Jyväskylään menevä juna?"

Ja viime kädessä; muilta matkustajilta voi kysyä.

Olen matkustanut paljon junalla, mutta vasta vähän alkaa sitten menin junalla lentoasemalle ekaa kertaa.

Mulla oli vaihto kaukojunasta Tikkurilassa, mutta kaukojuna oli myöhässä ja lipun osoittama paikallisjuna oli mennyt jo. Kysyin sitten muilta (naispuolisilta;oli helpompi lähestyä) milloin menee seuraava juna ja pitääkö ostaa uus lippu. Sain erinomaista apua 😊

Hävettää monikin asia, koska olen sosiaalisesti kömpelö ja ymmärrän usein asioita väärin tai liian kirjaimellisesti. Myös ihan normaalit toiminnalliset jutut hävettävät, esim:

- jos sataa vettä ja ajan autoa, hävettää laittaa pyyhkimet pyyhkimään ”liian nopeaa”. Ilmeisesti pelkään että näytän nololta ja nyhveröltä kun pyyhin ikkunoita liikaa.

- hävettää ajaa isolla perheautolla, minulla ei ole lapsia. Auto oli halpa.

- hävettää ottaa työpaikalla herkkuja koska olen lihava. Pelkään että ihmiset katsovat että tuon ei kyllä kannattaisi ottaa pullaa. Toisaalta hävettää jos EN ota, koska silloin ajattelen että muut ajattelevat että miksi en ota, kun näkeehän sen että pulla maistuu.

- kaupasta hävettää ostaa herkkuja, mutta myös jos ostoskori on hyvin salaattipainotteinen/terveellinen. Syyt samat kuin edellä.

En uskalla mennä kuntosalille, kun pelkään etten osaa käyttää laitteita oikein. Toisaalta en uskalla hankkia personal traneriä, kun olen niin rapakunnossa. 

Yksin ulkomaille matkustamiseen on myös iso kynnys, kun siihen liittyy niin paljon mahdollisuuksia siihen, että joku menee pieleen kun en tiedä miten asiat hoituu.

Monia pieniä juttuja on myös. Haluaisin kokeilla sellaista kaupungin tarjoamaa sähköpotkulautaa, mutta en vaan jostain syystä kehtaa. En tiedä miten se toimii ja miten sillä sitten ajellaan. Näytänkö tyhmältä kun ajan sillä jos en osaakaan? Aina niitä tuolla kadun varressa kattelen mutta joku kynnys on ja sitten kun ei välitöntä tarvetta siihen ole, niin tämmöset jää. Kuitenkin siinä samassa usein mietin, että olispa hauskaa olla sellanen ihminen joka ryhtyy vaan tuumasta toimeen miettimättä sen kummempia.

Ajokortti ollut 6 vuotta. Osaan käyttää vain automaattista rengaspaine laitetta ja tiedän yhden huoltamon missä sellainen on. Ihan eri suunnassa kun työpaikkani ja jos ajo tuntuu oudolta, en voi tai kehtaa työmatkan varrella käydä tsekkaamassa asiaa.

Katso koko ajan Google mapsistä, missä olet. Toinen tapa on, että selvität etukäteen tarkkaan, minkänimisellä pysäkillä pitää jäädä ja mikä on edellisen pysäkin nimi. Sitten vain tarkkana kyydissä. Ja aina voi kysyä neuvoa.