Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Ja näitähän tulee lisää kun hanat aukeaa..
Englannin puhuminen on pelottanut lähes koko elämän, olen vältellyt sitä viimeiseen asti. Kiertänyt jopa elokuvien ja sarjojen nimien sanomista jos tiedän ne vain englanniksi, saattanut sanoa jopa omalle miehelle etten muista elokuvan nimeä jonka katsoin koska en halunnut puhua hänellekään huonoa englantiani. Ihan hullua!
Vasta lähemmäs nelikymppisenä tajusin että puhumista oppii vain puhumalla ja totesin että voin joko puhua pelostani huolimatta kauheaa rallienglantia tai voin jatkaa loppuelämäni samalla linjalla ja unohtaa haaveet kansainvälisestä työstä ja ulkomaille muutosta. Se auttoi ja olen nyt monta vuotta puhunut englantia joka tilanteessa tökeröstä lausumisesta huolimatta. Alkaa sujumaan koko ajan paremmin, vaikka tuskin minusta koskaan tulee täysin sujuvaa puhujaa. Mutta puhuminen tosiaan auttaa!
Jos muilla on samaa ongelmaa, niin auttaa kun aloittaa harjoittelun kotona. Luin tekstejä englanniksi ääneen koneen ääressä. Jos en tiennyt miten joku sana lausutaan, tarkistin sen netistä Cambridge Dictionarysta (googleta), jossa voi myös kuunnella miten sanat lausutaan. Jos en osannut lausua sanaa, toistelin sitä niin kauan että alkoi sujua edes ok, aina välillä kuunnellen ja perässä toistaen. Harjoittelusta tuli rohkeutta ja nykyään olen puhunut töissäkin englanniksi pidetyissä palavereissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Qawsed kirjoitti:
En osaa meikata enkä laittaa tukkaa. En tajua miten muut ovat nuo taidot oppineet. Olisi ihanaa ostaa meikkejä mutta minulla ei ole aavistustakaan mitä tarvitsisin. Hiuslakat ja kihartimet ovat ihan hebreaa.
Olen opetellut ihan harjoittelemalla. Nykyään on helppoa, kun YouTubessa on paljon videoita. 90-luvulla kun harjoitteli niin tarvitsi jonkun näyttämään.
En osaa käyttää sateenvarjoa. Siis minulla on olemassa sateenvarjo aivan kaatosateita varten. Minulla ei ole autoa, joten joskus joudun kävelemään suhteellisen pitkiäkin matkoja. Siis tiedän kyllä käytännössä kuinka sateenvarjoa käytetään, mutta en siis ”osaa”. Se heiluu tuulessa, ja pahinta on mennä ulkoa sisätiloihin, jos ei voi laittaa märkää sateenvarjoa mihinkään tai jos en saa sitä laitettua sen pussin sisälle jossa sitä kuljetetaan. Tai jos siitä valuu vettä vaikka sitä olisi yrittänyt ravistella ulkona oven edessä. Hämmästyn aina, kun muille ilmestyy sateella sateenvarjot kuin taikaiskusta, mutta ne myös katoavat muilta yhtäkkiä mitään ylimääräistä säätöä jota itselläni on.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan seksiä harrastaessa ratsasta miehelläni. En vaan jotenkin osaa ja tuntuu hölmöltä hyppiä siinä päällä. Kikkeli myös tuntuu luiskahtelevan pois. Muuten kyllä en koe olevani estoinen, mutta tuo ratsastus ei vaan luonnistu.
En ole myöskään koskaan tajunnut ratsastamisen ideaa. En vain tajua mitä siinä pitäisi tehdä ja olo on kiusallinen. Muuten olen aika villi ja estoton, mutta tässä on ihme lukko.
En halua enkä oikein edes osaa ajaa autoa. Tai oikeastaan itse auton käyttäminen ei ole minulle mikään ongelma, vaan se liikenteessä toimiminen. Minulla on kyllä kortti, mutta en ole ajanut enää vuosiin. Jotenkin kaikki ne liikennesäännöt - niin määrätyt kuin kirjoittamattomat - kävivät ylivoimaisiksi. Yritin itse myös aina ajaa sääntöjen mukaan, mutta moni muu ei niin tee, ja ne sekopääkuskit ja p*rseessä roikkujat raivostuttivat ja pelottivat minua. Pari kertaa jouduin myös aika vaaralliseen tilanteeseen muiden autoilijoiden takia, ja traumat jäi.
Minua tämä hävettää erityisesti siksi että olen nainen, enkä todellakaan haluaisi edustaa tätä "naiset eivät osaa ajaa" -stereotypiaa. Sain silloin aikoinaan ajotaidoistani pilkkaa mm. isältäni ja parilta kaveriltani, ja myöhemmin minua on nälvitty myös ajokammostani; se ei ainakaan yhtään helpota asiaa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En TODELLAKAAN voi tilata mäkkäristä sellaisella tilauslaitteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa mennä salille. Pelkään että teen liikkeitä väärin tai en osaa käyttää laitteita ollenkaan. Lisäksi pelkään tilannetta että ähkin jossain laitteessa ja ihmiset samalla jonottavat siihen laitteeseen ja odottavat että menisin pois.
Katso sellainen päivä, että paikalla on opastaja joka neuvoo oikeat liikkeet ja asennot.
Jonottavat ovat vastuussa itsestään, kyllä he näkevät onko jollain sarja kesken.Olisipa kuumottavaa äheltää menemään, kun muut tuijottavat jonossa.
Tuijottaminen ei kuulu etikettiin. Jos joku tekee niin, sille voi sanoa suoraan asiasta (eikä tarvitse edes sanoa kovin kauniisti). Jonottaja voi esim. kysyä onko monta sarjaa jäljellä, tai voiko vuorotella, tai pyytää kertomaan kun suorituspaikka on vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan seksiä harrastaessa ratsasta miehelläni. En vaan jotenkin osaa ja tuntuu hölmöltä hyppiä siinä päällä. Kikkeli myös tuntuu luiskahtelevan pois. Muuten kyllä en koe olevani estoinen, mutta tuo ratsastus ei vaan luonnistu.
En ole myöskään koskaan tajunnut ratsastamisen ideaa. En vain tajua mitä siinä pitäisi tehdä ja olo on kiusallinen. Muuten olen aika villi ja estoton, mutta tässä on ihme lukko.
Siinä voi hieroa itseään miestä vasten, kun kulma ja rytmi on oikea.
En käytä shortseja tai hametta, koska suonikohjut. Ei ole varaa mennä leikkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa suudella, en ole koskaan suudellut ketään.
En osaa käyttää vanhanmallista tölkinavaajaa.. joskus yrittänyt saada tonnikalapurkkia nyrhittyä auki mutta ei siitä tullut mitään. Onneksi nykyään on tonnikala- ja ananaspurkeissa ne vetimet:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi en koskaan oppinut laskettelemaan. En vaan oppinut, vaikka kädestä pitäen opetettiin. Olin ihan heti nenälläni rinteessä, kun vähänkin liikahdin. Muutaman kerran yritin opetella, sitten luovutin. Hävettäähän se vähän, kun näkee kuinka pienet lapsetkin laskee menemään ihan noin vain.
Mun täytyy myöntää, että autoa ajaessa joskus tulee eteen tilanteita, että en tiedä, miten pitää ajaa. Siis että kuka menee ensin, jotain sellaista. Onneksi aina on ollut helppo tilanne, että ei ole ollut liikaa autoja paikalla ja jotenkin se on vaan helposti ratkennut. En myöskään ole koskaan halunnut ajaa missään vieraassa kaupungissa ihan keskustassa, jossa liittymiä ja yksisuuntaisia ja muuta vastaavaa on paljon, pelkään että menen sekaisin ja ajan pian jonkun päälle. Kotikaupunki on helppo juttu.
Taskuparkkeeraus on mulle myös aika vaikeata. Parkkeeraan aina mieluummin jonnekin helppoon kohtaan, siis missä on paremmin tilaa käännellä autoa. Muutenkin yritän aina ajaa ns. varman päälle.
Vierailija kirjoitti:
Kahviloihin meneminen on aina ollut vaikeaa. Mikäli paikka ei ole tuttu, niin ahdistaa, kun ei etukäteen tiedä miten toimitaan, otetaanko itse vai pyydetäänkö tilaus työntekijältä. Mitään sellaista minkä lausuntatavasta en ole satavarma ei tietenkään voi tilata :D
Ja nykypäivänä vielä sekin, saako suomalaisesta kahvilasta ylipäänsä suomenkielistä palvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo jos englannin puhuminen hävettää, niin katsokaa Ismo Leikolan videoita. Sehän vetää englanninkielisissä maissa standuppia rallienglannilla ja hyvin pyyhkii! Ei sitä tarvitse hävetä että äidinkieli on jotain ihan muuta eikä englanti taivu niin hyvin kuin toisilla. Aksentit ne on muunkin maalaisilla ja suomalaiset kuitenkin osaa englantia keskivertoa paremmin joten rohkeasti vaan sönköttämään :D
Vierailija kirjoitti:
Paljon samoja kokemuksia! Minulla on vielä yksi kummallinen jännityksen aihe. En osaa laskea ollenkaan, jos paikalla on muita ihmisiä. En suoriudu yksinkertaisistakaan laskutehtävistä. Tämän vuoksi kieltäydyn kaikista myyjäisistä tai vastaavista, jossa voisin joutua käsittelemään rahaa.
Sama tämän takia monet työpaikatkin on poissuljettu. Esim. Koettu iltapäiväkerho+ohjaajana auttaa koululaisia matikan läksyissä kun ei itse osaa laskea!!!!! Noloa
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa hoitaa etupihaa, jos naapurit ovat kotona. Pelkään arvostelua - no varmaan arvostelevatkin kun rehottaa :/
Sama, en kehtaa käydä edes postilaatikolla tai viedä roskia. En haluta törmätä heihin kun en tiedä mitä sanoa. Odotan että lähtevät johonkin mutta harvemmin:(
Olen luuseri.
En oppinut soittamaan koskaan pianoa, vaikka olen oikein musikaalinen.
Soitonopettaja huusi aina, että "ranteet rennoksi, ihan rennoksi vaan ranteet!"
Mutta en pystynyt siihen, olin hyvin jännittynyt ja pelokas lapsi, jota kiusattiin koulussakin.
Tanssimaankaan en ikinä oppinut, menee vaan jalat solmuun partnerin kanssa.
En osaa pyöräillä. Lapsesta lähtien ollut huono tasapaino, Muutaman kerran olen vanhempana yrittänyt opetella mutta siitä ei ole tullut mitään. Nyt nolattaa aina kun se pitää jossain kertoa kun kysellään miksen voi kulkea pyörällä. Ihan kuin se olisi jokin pakollinen taito joka jokaisen on pakko osata. Samaan kategoriaan pyöräilyn kanssa itsellä menee hiihto ja luistelu, koulussa en oppinut kumpaakaan ja opettajan ne kuuluu oppia asenne ei todellakaan auttanut tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli noista ryhmäliikuntaa kammoavista mieleen taannoinen spinning-tunti. Olen 27v nainen, normaalipainoinen ja peruskuntoinen. En siis todellakaan himoliikkuja mutta ihan hikoilemaan tunnille menin, en löysäilemään liikoja.ä tai itseäni esittelemään.
Olin käynyt jo muutamia kertoja spinningissä eli tiesin miten tunti etenee. Itselle sopiva pyörän vastus selvillä jne. Tällä kertaa oli miesohjaaja, mitä nyt pidin ihan samantekevänä. Hän polki omaa pyöräänsä ja tsemppasi meitä polkijoita. Välillä hän hyppäsi pois pyörän selästä ja käveli polkijoiden joukossa kertomalla yleisellä tasolla kaikille ääneen miten kannattaa polkea ja pitämässä sopivaa tahtia yllä. Minun ohi kävellessään hän yhtäkkiä mitään sanomatta lisäsi reilusti pyöräni vastusta niin että vauhti hidastui ja putosin täysin temposta.
Siinä hetkessä vain naurahdin hämmästyneenä ja löysäsin vastuksen takaisin sellaiseksi että sain poljettua ja uudelleen kiinni polkurytmistä. Mielestäni hieman nöyryyttävää puuttua tuolla tavoin toisten polkijoiden edessä. Jälkikäteen tämä vaivasi siinä määrin etten enää kyseisen miesohjaajan tunnille ole mennyt. Anteeksi nyt vaan jos en vetänyt aivan hampaat irvessä ja maksimisykkeillä vaan poljin biisin tahtiin itselleni sopivalla vastuksella. Itse haen hikiliikuntaa ja normaalia sykkennostoa noilta tunneilta, en sen enempää. Jäi jotenkin nolo olo ja kokemus etten nyt ollutkaan tarpeeksi hyvä kyseisen ohjaajan tunneille :/
Ohjaaja katsoi että jaksaisit paljon kovempaa. Se oli siis kehu, ei moite.
Pelisilmää tietysti tarvitaan ja joskus se menee vikaan, mutta "ekstraa" annetaan vain niille, jotka näyttävät siltä että pystyvät siihen helposti.
Liikunnanohjaaja
Sinunlaisesi saa ne vakkaritkin jättäytymään pois tunneilta. Sanallisesti voit kehottaa koko ryhmää lisäämään tehoja jos tuntuu että pystyy, mutta noin ei saa mennä sorkkimaan.
T: käyn nykyään yksin salilla
Alue: Aihe vapaa
Totta. Imuri ei poista kaikkea, ja mattoja ei ehdi nykyään tuulettaa joka viikko. Isoa olohuoneen mattoa etenkään.
Meillä on kangassohva ja tulisija, joten pienhiukkasia riittää.