Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
En yhtään tykkää mennä mihinkään pieniin putiikkeihin kun pelkään et oon ainoo asiakas siellä ja henkilökunta tulee heti ahdistelemaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostaminen, ruokaa sentään saan mutta noin muuten olen aika rajoittunut. Vaatteet ja huonekalut on rikki, tileillä ja salkuissa satoja tuhansia mutta ei vaan onnistu.
Pidäthän huolta itsestäsi kuitenkin. Mun vanha äitini samassa tilanteessa ei kykene hammaslääkäriin, suussa 14 hammasta jotka eivät osu yhteen. "En mä niin kaipaa ruisleipää." Sydän vuotaa verta, mutta pakottaakaan ei voi.
En koskaan seksiä harrastaessa ratsasta miehelläni. En vaan jotenkin osaa ja tuntuu hölmöltä hyppiä siinä päällä. Kikkeli myös tuntuu luiskahtelevan pois. Muuten kyllä en koe olevani estoinen, mutta tuo ratsastus ei vaan luonnistu.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan seksiä harrastaessa ratsasta miehelläni. En vaan jotenkin osaa ja tuntuu hölmöltä hyppiä siinä päällä. Kikkeli myös tuntuu luiskahtelevan pois. Muuten kyllä en koe olevani estoinen, mutta tuo ratsastus ei vaan luonnistu.
Ei siinä ole tarkoitus hyppiä, vaan ikäänkuin liukua edestakaisin. Ei siis ylös-alas, vaan eteen-taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan seksiä harrastaessa ratsasta miehelläni. En vaan jotenkin osaa ja tuntuu hölmöltä hyppiä siinä päällä. Kikkeli myös tuntuu luiskahtelevan pois. Muuten kyllä en koe olevani estoinen, mutta tuo ratsastus ei vaan luonnistu.
Ei siinä ole tarkoitus hyppiä, vaan ikäänkuin liukua edestakaisin. Ei siis ylös-alas, vaan eteen-taakse.
No en ymmärrä miten siinä muka liutaan.. Pelkään että miehen muna menee sijoiltaan tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhua. En osaa tuottaa ymmärrettävää puhetta, ja väärinkäsityksiä syntyy koko ajan. Esimerkiksi sanajärjestykseni saattaa olla täysin väärä. Lisäksi saatan joskus intoutua mukaan keskusteluun, vaikka olen kuullut keskustelusta vain osan. Sitten päättelen aiheen väärin ja häpäisen itseni kun puhun ihan eri asiasta kuin muut...
Terve vaan, täällä toinen!😀 Itsellä varmaan jännitys tekee ison osan tuohon. Mutta muutoinkin saatan höpistä ihan omiani, kun eksyn kesken lausetta ja muut ovat sitten ihan pihalla siitä, mitä koitan selittää. Mun suu ei vaan yhtäkkiä osaa muodostaa järkevältä kuulostavia lauseita.😃
En uskalla sytyttää tulitikkua, pelkään että sormeni palaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehtaa kokeilla anaalíseksiä, vaikka haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
En päivitä some-tilejä, kun en vaan tajuu/keksi mitään sanottavaa ja siksi vaan luen muiden päivityksiä.
Tämän toivoisin yleistyvän. On meinaan sen verran tyhjänpäiväistä juttua some pullollaan. Esim. Facen päivityksen omasta naamasta tai Twitterin nollapostaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan seksiä harrastaessa ratsasta miehelläni. En vaan jotenkin osaa ja tuntuu hölmöltä hyppiä siinä päällä. Kikkeli myös tuntuu luiskahtelevan pois. Muuten kyllä en koe olevani estoinen, mutta tuo ratsastus ei vaan luonnistu.
Ei siinä ole tarkoitus hyppiä, vaan ikäänkuin liukua edestakaisin. Ei siis ylös-alas, vaan eteen-taakse.
No en ymmärrä miten siinä muka liutaan.. Pelkään että miehen muna menee sijoiltaan tai jotain.
Sen munan pitää osoittaa viistosti eteen (mieheen) päin. Ei suoraan ylös...
Vierailija kirjoitti:
PeliMies76 kirjoitti:
Voi hitto te kaikki tämän ketjun ihmiset olette uusavuttomia ja heikkoluontoisia!
Hävettää olla suomalainen jos näin paljon heikkoluontoisia ihmisuä on olemassa, pelätään kaikkea ihmiskontakteista lähtien.Taitaa olla suomalainen sisu katoamassa toden teolla!!
Kyllä minä ainakin armeijan ja aliupseerikoulun käyneenä on kokenut nuo kaikki tuntemukset, mutta se kasvattaa ! Moni vielä kehtss väittää ettei armeija ollu paha 90-luvulla, mutta kyllä se vaan oli sellaista hattuilua ja nöyryytystä että sen koettua ei helpolla tuu noita fobioita.
Te ihmiset olette eläny niin helpon elämän.Olette niin kaukana a-palvelusluokan ihmisestä kuin tervehdystä ja katsekontaktia pelkäävä naapuri tai harradtekaveri voi olla.
Mutta hyvä että myönnätte että omaatte heikkoluonteisuutta joka on jo jossain määrin mielenterveysongelma.
Olen kai osittain myös katkera kun en ole saanut niin helppoa elämää kuin moni teistä, kaikki nolot tilanteet ja nöyryytykset on nähty. Mutta ylitetty ja siksi hatuttaa rankasti kun ihmiset eivät kykene hoitaman asioitaan... ja iteltä vaadittu aina noon paljon uhrautumista,heittäytymistä ja olen luonnostaan auttanut ihmisiä.
Vastavuoroisesti moni pelkuri ei uskalla kehittyä kun "koskaan ei ole ollu pakko".
Eikö heikkoluonteisia voisi väkisin opettaa toimimaan?
Voisi toki pakottaa, mutta opettaminen ei onnistu väkisin. Voisiko sinua voisi opettaa empaattisemmaksi tai tunneälykkäämmäksi? Oppisitko väkisin?
Et muuten voi tietää jonkun tällaisen jutun perusteella, kenellä on ollut vaikeampaa kuin sinulla. Miksi sitä pitäisi edes verrata?
Kehut siitä, että olet auttanut toisia ihmisiä.
Uskon tuohon että jotenkin "väkisin" voi oppia, muistan ex-mies kannusti joskus sen vieläkin muistan myönteisenä. Mutta voi psyykata itteään jos jokin asia vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa enää lukea junassa/bussissa kovakantista kirjaa, koska muutaman kerran teiniporukka on osoitellut ja kikatellut. Kai kirjat "pitäisi" nykyään lukea älylaitteilta, mutta minä satun rakastamaan oikeita kirjoja.
Eivät he kirjan fyysistä muotoa kikattaneet vaan sitä, että joku ylipäänsä haaskaa aikaansa johonkin niin tajuttoman typerään kuin lukeminen. Olit heidän mielestään dille (vai mikä sana nykyisin on käytössä), kun et esim. surffannut tai katsonut Tiktokia tai jotain tubettajaa.
Niin että kuka se tämän tarinan dille olikaan...
Hehheh, minähän rakastan lukemista ja nimenomaan paperikirjaa. Olen kerran yrittänyt lukea laitteella modernisti ja sain vain ankaran päänsäryn siitä ruudun tuijottamisesta. Minulla on 15 vuoden kokemus yrittämisestä pakottaa teinit lukemaan. Vielä silloin 15 vuotta sitten se onnistuikin. Nykyisin se on jo äärettömän vaikeaa. Siis eihän KUKAAN nyt mitään kirjoja lue... elokuvatkin on keksitty... Youtube on paljon parempaa ajanvietettä... Netistä löytää juoniselostukset...
Just, ilmankos ne nuoret olivatkin sillä tasolla kuin olivat. Vaahtokarkki aivojen paikalla.
Taas harvoja ketjuja av:lla jossa ketään ei pilkata. Kaikki ovat kertoneet omat estonsa ja pelkonsa asiallisesti, muita alentamatta. Kiitos mammat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi moneen sanottuun voin samaistua. Etenkin nämä missä on puhuttu ettei uskalla tehä asioita yksin kun ei tiiä miten toimia. Mulla tää on aika vahvana, tosin olen joutunut kohtaamaan tilaneita jo paljon koska ei juuri koskaan ole ketään tilanteessa seurana - yksin asun, kavereita on vain vähän ja heillä eri kiinnostuksen kohteet enkä ole koskaan seurustellut. Eli ollut pakko uskaltaa mennä tilanteisiin yksin lopulta.
Perus lääkärikäynnit ja tän tyyppiset virallisemmat asioinnit sekä ennen kammoomani ryhmäliikuntatunnit sujuu jo kuin vettä vaan, mutta esimm tänään olisi mökkipaikkakunnallani kirkossa hyväntekeväisyyskonsertti. Haluan mennä sinne, mutta voi että miten ison kynnyksen tekee kun ei ole varma missä lippu maksetaan jos hankkii sen vasta paikan päältä sun muuta pikkujuttua. Haluaisin vain sulautua massaan ja nauttia fiiliksestä, pelkään että joku huomaa että olen yksin, mikä lie siinäkin muka stressaa.
Yksi missä tää pelkoni tosissaan on este on lavatanssit. Vaikka olen alle kolmekymppinen, niin haaveilen paritansseista. En osaa tanssia, etenkään nykytansseja saati baareissa, mutta kouluaikoina koin muutamat paritanssitunnit hyvin mieluisina. En kuitenkaan ole kuin kerran lapsena ollut lavatanssipaikalla jossain juhannustapahtumassa, ei yhtään tietoa kuinka siellä ollaan ja voisiko sinne mennä aluksi niin että sulautuisi massaan ja katselisi vain menoa. vai olisiko ainoa nuorempaa väkeä oleva, kaikkien silmätikkuna kun yksinkin vielä ja ei osaa toimia... hmh.
Toinen vahva pelko joka jossain määrin elämässä näkyy on puhelimessa puhuminen. Inhoan puhelujen soittamista, aina jos voin niin kaikki ajat sun muut varaan netin kautta. Mutta välillä tietty on pakko soitella jonnekin ja kyllä se sujuu. Mutta aina on kova valmistautuminen siihen, kirjotan lapulle alkuesittelut että mitä pitää sanoa ja jännitän puheua kovasti. Ja aina puhelun jälkeen olen yhtä hämmästynyt että miten tämä 2 min puhelu näin paljon jännitti, hyvinhän se meni... En myöskään vastaa vieraisiin numeroihin vaan googlaan ne ensin ja soitan takas jos ei ollut puhelinmyyjä. Tosin lähes kaikki googlaamistani numeroista on ollut myyjiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vuosia sitten muuttanut pois lapsuuden kodistani vuokra asuntoon. Nyt haluaisin muuttaa pois nykyisestä asunnosta toiseen vuokra asuntoon. Mutta en uskalla, kun ajattelenkin mitä kaikkea pitää tehdä.. Pelkät asunto näytöt ja muutosta keskustelut, takuu vuokrat, sopimuksen kirjoitus, vanhan kämpän irtisanominen, sähköyhtiölle soitto, muutto itsessään jne. En tiedä missä järjestyksessä asiat pitää hoitaa, ja pelkään että unohdan jotain, esim osoitteen muutoksen teon :/ Olen jo aikuinen ihminen, enkä kehtaa enää ottaa vanhempia mukaan/neuvomaan miten asiat hoidetaan.
1) Etsit uuden asunnon
2) Teet vuokrasopimuksen
3) Irtisanot vanhan (muista irtisanomisaika)
4) Tilaat muutoavun päiväksi x
5) Pakkaat
6) Ilmoitat sähköyhtiöön
7) Muutat
8) Teet muuttoilmoituksen.
En ole itse muuttanut jokuseen vuoteen, joten korjatkaa paremmin tietävät, jos jossain meni väärin. Kohdat 2 ja 3 ehkä?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vuosia sitten muuttanut pois lapsuuden kodistani vuokra asuntoon. Nyt haluaisin muuttaa pois nykyisestä asunnosta toiseen vuokra asuntoon. Mutta en uskalla, kun ajattelenkin mitä kaikkea pitää tehdä.. Pelkät asunto näytöt ja muutosta keskustelut, takuu vuokrat, sopimuksen kirjoitus, vanhan kämpän irtisanominen, sähköyhtiölle soitto, muutto itsessään jne. En tiedä missä järjestyksessä asiat pitää hoitaa, ja pelkään että unohdan jotain, esim osoitteen muutoksen teon :/ Olen jo aikuinen ihminen, enkä kehtaa enää ottaa vanhempia mukaan/neuvomaan miten asiat hoidetaan.
Minuakin ärsyttäisi jos tästä olisin muuttamassa pois, kun sitten pitäisi kämppää esitellä ties kuin monelle uudelle hakijalle ja toimia jonain välittäjänä. Sitten se muutto, kun ei ole kavereita ja vanhemmatkin alkaa olemaan jo niin vanhoja ettei niitä viitsisi vaivata. Joutuisi varmaan järjestelemään jonkun muuttofirman asialle.
- En voi hakea drive-inin kautta ruokaa koska pelkään että mokaan jotenkin tilaamisessa. Varsinkin kaiuttimen kautta tilauksen kertominen tuntuu vaikealta. Menen aina sisältä tilaamaan.
- Ahdistaa ajaa autolla aina kun joku on kyydissäni etupenkillä. En osaa silloin ajaa rennosti, en muista yksinkertaisiakaan reittejä kunnolla ja joudun koko ajan tietoisemmin keskittymään risteyksiin ja muihin
- Jännittää tehdä ruokaa muiden nähden tai jonkun kanssa. Pelkään että ruuanlaittotapani ovat jotenkin vääriä ja jään tumput suorana seisomaan samaan aikaan kun muut touhuavat. Jos joku tulee luokseni niin teen yleensä jotain helppoa minkä voin esivalmistella etukäteen rauhassa tai lämmittää vaan
- Pahimpia ovat ylipäänsä kaikki tilanteet joissa on se mahdollisuus että taakse kertyy jonoa ja kaikki huohottavat niskaani siinä kun sähellän enkä tiedä mitä pitää tehdä
Vierailija kirjoitti:
Tosi moneen sanottuun voin samaistua. Etenkin nämä missä on puhuttu ettei uskalla tehä asioita yksin kun ei tiiä miten toimia. Mulla tää on aika vahvana, tosin olen joutunut kohtaamaan tilaneita jo paljon koska ei juuri koskaan ole ketään tilanteessa seurana - yksin asun, kavereita on vain vähän ja heillä eri kiinnostuksen kohteet enkä ole koskaan seurustellut. Eli ollut pakko uskaltaa mennä tilanteisiin yksin lopulta.
Perus lääkärikäynnit ja tän tyyppiset virallisemmat asioinnit sekä ennen kammoomani ryhmäliikuntatunnit sujuu jo kuin vettä vaan, mutta esimm tänään olisi mökkipaikkakunnallani kirkossa hyväntekeväisyyskonsertti. Haluan mennä sinne, mutta voi että miten ison kynnyksen tekee kun ei ole varma missä lippu maksetaan jos hankkii sen vasta paikan päältä sun muuta pikkujuttua. Haluaisin vain sulautua massaan ja nauttia fiiliksestä, pelkään että joku huomaa että olen yksin, mikä lie siinäkin muka stressaa.
Yksi missä tää pelkoni tosissaan on este on lavatanssit. Vaikka olen alle kolmekymppinen, niin haaveilen paritansseista. En osaa tanssia, etenkään nykytansseja saati baareissa, mutta kouluaikoina koin muutamat paritanssitunnit hyvin mieluisina. En kuitenkaan ole kuin kerran lapsena ollut lavatanssipaikalla jossain juhannustapahtumassa, ei yhtään tietoa kuinka siellä ollaan ja voisiko sinne mennä aluksi niin että sulautuisi massaan ja katselisi vain menoa. vai olisiko ainoa nuorempaa väkeä oleva, kaikkien silmätikkuna kun yksinkin vielä ja ei osaa toimia... hmh.
Toinen vahva pelko joka jossain määrin elämässä näkyy on puhelimessa puhuminen. Inhoan puhelujen soittamista, aina jos voin niin kaikki ajat sun muut varaan netin kautta. Mutta välillä tietty on pakko soitella jonnekin ja kyllä se sujuu. Mutta aina on kova valmistautuminen siihen, kirjotan lapulle alkuesittelut että mitä pitää sanoa ja jännitän puheua kovasti. Ja aina puhelun jälkeen olen yhtä hämmästynyt että miten tämä 2 min puhelu näin paljon jännitti, hyvinhän se meni... En myöskään vastaa vieraisiin numeroihin vaan googlaan ne ensin ja soitan takas jos ei ollut puhelinmyyjä. Tosin lähes kaikki googlaamistani numeroista on ollut myyjiä.
Lippukassa on melko varmasti ovensuussa, kyllä sen erottaa ympäristöstään. Pöytä ja sen takana virkailija, maksavien jono jne.
Tanssiharrastus kannattaisi elvyttää vaikka jonkin tanssiseuran kautta. Siellä saa vaikka vähän mokata, jos ei heti suju, ja pari löytyy varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vuosia sitten muuttanut pois lapsuuden kodistani vuokra asuntoon. Nyt haluaisin muuttaa pois nykyisestä asunnosta toiseen vuokra asuntoon. Mutta en uskalla, kun ajattelenkin mitä kaikkea pitää tehdä.. Pelkät asunto näytöt ja muutosta keskustelut, takuu vuokrat, sopimuksen kirjoitus, vanhan kämpän irtisanominen, sähköyhtiölle soitto, muutto itsessään jne. En tiedä missä järjestyksessä asiat pitää hoitaa, ja pelkään että unohdan jotain, esim osoitteen muutoksen teon :/ Olen jo aikuinen ihminen, enkä kehtaa enää ottaa vanhempia mukaan/neuvomaan miten asiat hoidetaan.
Minuakin ärsyttäisi jos tästä olisin muuttamassa pois, kun sitten pitäisi kämppää esitellä ties kuin monelle uudelle hakijalle ja toimia jonain välittäjänä. Sitten se muutto, kun ei ole kavereita ja vanhemmatkin alkaa olemaan jo niin vanhoja ettei niitä viitsisi vaivata. Joutuisi varmaan järjestelemään jonkun muuttofirman asialle.
Eikö esittelyn voi jättää asunnon omistajalle?
Alue: Aihe vapaa
Kiva tietää, että muillakin on järjettömiä estoja 😁. Itse pelkään lähes kaikkea uutta, mokaamisen pelko on todella vahva ja teen uusia juttuja vaan pakon edessä.