Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vuosia sitten muuttanut pois lapsuuden kodistani vuokra asuntoon. Nyt haluaisin muuttaa pois nykyisestä asunnosta toiseen vuokra asuntoon. Mutta en uskalla, kun ajattelenkin mitä kaikkea pitää tehdä.. Pelkät asunto näytöt ja muutosta keskustelut, takuu vuokrat, sopimuksen kirjoitus, vanhan kämpän irtisanominen, sähköyhtiölle soitto, muutto itsessään jne. En tiedä missä järjestyksessä asiat pitää hoitaa, ja pelkään että unohdan jotain, esim osoitteen muutoksen teon :/ Olen jo aikuinen ihminen, enkä kehtaa enää ottaa vanhempia mukaan/neuvomaan miten asiat hoidetaan.

Minuakin ärsyttäisi jos tästä olisin muuttamassa pois, kun sitten pitäisi kämppää esitellä ties kuin monelle uudelle hakijalle ja toimia jonain välittäjänä. Sitten se muutto, kun ei ole kavereita ja vanhemmatkin alkaa olemaan jo niin vanhoja ettei niitä viitsisi vaivata. Joutuisi varmaan järjestelemään jonkun muuttofirman asialle.

Eikö esittelyn voi jättää asunnon omistajalle?

Olen itse käynyt vain myytävien asuntojen näytöissä. Kerran on vuokrakämpässä ollut edelliset asukkaat paikalla, muuten ne on olkeet tyhjillään.

-ed.

Vierailija kirjoitti:

Salia pelkääville tiedoksi, ettei siellä kukaan teitä tuijottele. Käyttäkää hyväksi ilmaisia laiteopastuksia tai palkatkaa ohjaaja eka kerraksi neuvomaan. Ystävällisen näköisiltä voi myös kysyä apua laitteen kanssa, mutta ei pidä pahastua jos eivät omalta treeniltään ehdi neuvoa.

Ikävä kyllä aika monikin tuijottelee. Siitä täytyy vaan päästä yli ja yrittää olla välittämättä.

Mutta kannattaa mennä johonkin uimahallin salille tai muulle pikkusalille eikä mihinkään 100e/kk maksavaan fitnesspaikkaan. Pikkupaikoissa saa suuremmalla todennäköisyydellä olla rauhassa muiden katseilta.

Autolla ajo, ei meillä olekaan, mutta tulee tilanteita missä pyydetään ajamaan. Minulla on kortti, mutta liian pitkä aika viimeisestä ajosta, että uskaltaisin kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tuntenut oloani luontevaksi uimahallin suihkutiloissa ja saunoissa. Tunnen muiden katseet ahdistavana, vaikka sitten töllistelijänä olisikin vain joku pikkutyttö.

Sama juttu. Onhan siellä kai jotain koppeja ujoillekin, mutta sekin herättää huomiota jos menisi sellaiseen. 

Ei kukaan katso, että sinne meni nyt joku nolo ujo.

Jos joku edes huomaa mitään, hän katsoo että tuossa on ihminen joka tahtoo riisua rauhassa. Niinhän uimarannoillakin tehdään.

En koe seksiä mieheni kanssa arkisena asiana, mutta en osaa enää tehdä aloitteita, saati kertoa mitä oikeasti haluaisin. Tiedä sitten, tähänkö tämä nyt lopahtaa...

En myöskään osaa hoitaa asioita puhelimitse, kaikki ohjattu toiminta (ryhmäliikunta tai vaikka keramiikkakurssi jne) hävettää koska en osaa, en osaa nykyään oikein edes toimia luontevasti muiden ihmisten kanssa. En ole koskaan vaihtanut itse edes lamppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Salia pelkääville tiedoksi, ettei siellä kukaan teitä tuijottele. Käyttäkää hyväksi ilmaisia laiteopastuksia tai palkatkaa ohjaaja eka kerraksi neuvomaan. Ystävällisen näköisiltä voi myös kysyä apua laitteen kanssa, mutta ei pidä pahastua jos eivät omalta treeniltään ehdi neuvoa.

Ikävä kyllä aika monikin tuijottelee. Siitä täytyy vaan päästä yli ja yrittää olla välittämättä.

Mutta kannattaa mennä johonkin uimahallin salille tai muulle pikkusalille eikä mihinkään 100e/kk maksavaan fitnesspaikkaan. Pikkupaikoissa saa suuremmalla todennäköisyydellä olla rauhassa muiden katseilta.

Se on vain neutraali katse. En itse salilla arvioi ketään, huomaan vain montako ihmistä siellä on. Joskus juttelen niitä näitä. Olen tavis, en sen kummempi urheilija.

Kerran keskustelin ystävällisesti erään miehen kanssa, joka oli selvästi ylipainoinen, eli oli tullut juuri oikeaan paikkaan. Hän vaikutti vähän aralta, oli paikalla ehkä ensimmäistä kertaa. Olen myöhemminkin moikannut häntä.

Vierailija kirjoitti:

Ostaminen, ruokaa sentään saan mutta noin muuten olen aika rajoittunut. Vaatteet ja huonekalut on rikki, tileillä ja salkuissa satoja tuhansia mutta ei vaan onnistu.

Postimyynti?

Vierailija kirjoitti:

Kahviloihin meneminen on aina ollut vaikeaa. Mikäli paikka ei ole tuttu, niin ahdistaa, kun ei etukäteen tiedä miten toimitaan, otetaanko itse vai pyydetäänkö tilaus työntekijältä. Mitään sellaista minkä lausuntatavasta en ole satavarma ei tietenkään voi tilata :D

Jos ei osaa lausua, voihan osoittaa sormella tuotetta tai listaa.

Yleensä myyjä kertoo, mitä tuo pöytään. Ensiksi mennään kuitenkin tiskille tai otetaan kontaktia henkilökuntaan, jonka tehtävä on opastaa.

Vierailija kirjoitti:

Autolla ajo, ei meillä olekaan, mutta tulee tilanteita missä pyydetään ajamaan. Minulla on kortti, mutta liian pitkä aika viimeisestä ajosta, että uskaltaisin kokeilla.

Ollessani joku 16v ja harjoittelussa eräässä rakennusfirmassa, työntekijä ihan ohimennen tokaisi että käyhän siirtämässä tuo rekka tuolta. Olin melkein paskat housussa kun en ollut koskaan ajanut millään, mutta ihmeen kautta sain sen siirrettyä. En tosin löytänyt käsijarrua ja oli vaan tuuria ettei se lähtenyt valumaan minnekään. Jälkeenpäin ajatellen melkoisen vastuutonta firman työntekijältä. Samoin minua käskettiin trukilla nostamaan tyyppi lavan päällä korkealle, enkä ollut koskaan sellaistakaan käyttänyt. Siinä olisi voinut käydä pahastikin. Painajaismaisia tilanteita kun toiset jotenkin oletti että osaan enkä uskaltanut mitään vastaankaan sanoa.

Vierailija kirjoitti:

En uskalla sytyttää tulitikkua, pelkään että sormeni palaa

Minä taas en osaa  käyttää sytkäriä. Pelottaa jos se leimahtaa! Onneksi sentään tulitikkuja. Ennen tulitikut olivat muuten laadukkaampia, saattavat katketakin raapaistaessa helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vuosia sitten muuttanut pois lapsuuden kodistani vuokra asuntoon. Nyt haluaisin muuttaa pois nykyisestä asunnosta toiseen vuokra asuntoon. Mutta en uskalla, kun ajattelenkin mitä kaikkea pitää tehdä.. Pelkät asunto näytöt ja muutosta keskustelut, takuu vuokrat, sopimuksen kirjoitus, vanhan kämpän irtisanominen, sähköyhtiölle soitto, muutto itsessään jne. En tiedä missä järjestyksessä asiat pitää hoitaa, ja pelkään että unohdan jotain, esim osoitteen muutoksen teon :/ Olen jo aikuinen ihminen, enkä kehtaa enää ottaa vanhempia mukaan/neuvomaan miten asiat hoidetaan.

Minuakin ärsyttäisi jos tästä olisin muuttamassa pois, kun sitten pitäisi kämppää esitellä ties kuin monelle uudelle hakijalle ja toimia jonain välittäjänä. Sitten se muutto, kun ei ole kavereita ja vanhemmatkin alkaa olemaan jo niin vanhoja ettei niitä viitsisi vaivata. Joutuisi varmaan järjestelemään jonkun muuttofirman asialle.

Eikö esittelyn voi jättää asunnon omistajalle?

Näin se vaan näissä kaupungin kämpissä menee, että edellinen asukas pitää seuraavalle näytöt. Yksityisellä ollessani kämppää alettiin myymään alta ja siinä hoitivat näytöt itse, vaikka eipä sekään herkkua ollut kun ajettiin pois joku päivä tunniksi tai pariksi ja piti vain luottaa että siellä pysyy tavarat tallessa.

Autokatsastus on stressaavaa, samoin motarilla kiihdytyskaistailu ja ahtaissa paikoissa peruuttaminen/parkkeeraus.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä käynyt Subwayssa enkä haluakaan käydä. Jotenkin pelkään, etten osaa sanoa mitä haluan enkä vaikka joistain kastikkeistakaan edes tiedä mitä ne ovat. Ja ihan varmastihan maailma siis kaatuisi, jos tilaisin pahaa kastiketta tai oudot täytteet...

Ihanaa, että meitä on muitakin! ':D Käyn Subwaylla ainoastaan mieheni kanssa, joka tilaa mun puolesta. Vähän kyllä hävettää, mutta se tilanne vaan aiheuttaa mulle niin suurta ahdistusta enkä edes tiedä miksi. On kai vaan jotenkin liikaa vaihtoehtoja niissä täytteissä? Muissa ravintoloissa osaan ja uskallan asioida, vaikka sekin vähän jännittää. Mieheni tietää kyllä näistä mun outoiluista, niitä on myös muita...

No hammaslääkäriin nolottaa mennä, koska hampaat on aina täynnä reikiä :( pakko kyllä varata taas aika, koska vuoteen en oo käynyt.. Apua.

Sit kans syöminen muiden edessä on tosi vaikeeta ja nolottaa. Ainoastaan mieheni edessä uskallan syödä, mut esimerkiks jos pitäisi mennä lounastreffeille kaverin kanssa, en pystyis. Tosin mulla ei ole kavereita :D

Mulla on ongelmia hahmottaa asioita geometrisesti. Siis esimerkiksi koota esineitä. Otetaan vaikka litteä pizzalaatikko esimerkiksi. Sain sellaisen pizzeriassa, kun en jaksanut syödä lätystä kuin puolet. Siinä tuijotin ja hikoilin hetken, kunnes ystävällinen myyjä kahdessa sekunnissa taiteili sen minulle.

Joku Ikean tai Jyskin huonekaluohje on minulle hepreaa, kun ohjeet ovat kuvina. Vaikka sen pitäisi olla idioottivarma tapa koota huonekalu, niin ei tuu mitään.

Joo, olen akateeminen ja minulla on hyvä yleissivistys, mutta silti olen tumpelo. Onneksi on näppärä puoliso. Ja älylaitteet hallitsen paremmin kuin hän :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vuosia sitten muuttanut pois lapsuuden kodistani vuokra asuntoon. Nyt haluaisin muuttaa pois nykyisestä asunnosta toiseen vuokra asuntoon. Mutta en uskalla, kun ajattelenkin mitä kaikkea pitää tehdä.. Pelkät asunto näytöt ja muutosta keskustelut, takuu vuokrat, sopimuksen kirjoitus, vanhan kämpän irtisanominen, sähköyhtiölle soitto, muutto itsessään jne. En tiedä missä järjestyksessä asiat pitää hoitaa, ja pelkään että unohdan jotain, esim osoitteen muutoksen teon :/ Olen jo aikuinen ihminen, enkä kehtaa enää ottaa vanhempia mukaan/neuvomaan miten asiat hoidetaan.

Minuakin ärsyttäisi jos tästä olisin muuttamassa pois, kun sitten pitäisi kämppää esitellä ties kuin monelle uudelle hakijalle ja toimia jonain välittäjänä. Sitten se muutto, kun ei ole kavereita ja vanhemmatkin alkaa olemaan jo niin vanhoja ettei niitä viitsisi vaivata. Joutuisi varmaan järjestelemään jonkun muuttofirman asialle.

Eikö esittelyn voi jättää asunnon omistajalle?

Näin se vaan näissä kaupungin kämpissä menee, että edellinen asukas pitää seuraavalle näytöt. Yksityisellä ollessani kämppää alettiin myymään alta ja siinä hoitivat näytöt itse, vaikka eipä sekään herkkua ollut kun ajettiin pois joku päivä tunniksi tai pariksi ja piti vain luottaa että siellä pysyy tavarat tallessa.

Olen tavannut edellisen vuokralaisen kahdesti, kerran yksityisellä ja toisen kerran kaupungin kämpässä. Nämä olivat pikamuuttoja, eli edellinen sisään ja toiset ulos.

Riippuu kai ajasta ja paikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tampata mattoja pihalla kaikkien nähden.

Tämä on yksi syy siihen, että minulla ei ole enää mattoja käytössä.

Mattoja ei tarvitse tampata, jos on imuri käytössä. Ennen vanhaan se oli tarpeen, kun oli vain harja, jolla lakaistiin lattiat. Imureilla tulee puhtaampaa jälkeä kuin tamppaamalla. Nykyään mattoja tamppaavat vain ne, jotka haluavat sisälle tuulahduksen raikkaan ulkoilman tuoksua.

Itse en tamppaa koskaan mattoja, koska koen sen turhaksi työksi. Imurointi riittää ja pesu kerran vuodessa tai kahdessa.

Ei se ole turhaa. Meillä on talossa 4 erilaista imuria. Silti tamppaan matot ulkona noin 4 kertaa vuodessa ja aina pölisee rajusti. Yleensä imuroin maton ensin ja kannan sen sitten tampattavaksi. Aina sieltä irtoaa pienijakoista pölyä, joka leijailee ilmassa. Olen huomannut, että tamppaamisen jälkeen on helpompi taas imuroidakin pölyttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan järkyttävän huono suunnanvaisto, siksi en pysty matkustamaankaan, koska eksyisin heti. En uskalla kertoa tästä kenellekään. Monta  koulutusmatkaa on tullut peruutettua kyseisen asian takia, joten se haittaa elämääni aika paljon.

Google maps pelastaa T: toinen suunnistuskyvytön

Minulla on myös tuo mikä jollain muulla ketjun alussa, että kuulokkeet päässä saattaa tulla olo että hengitän liian kovaa. Nykyään tuo on jo väistymään päin, mutta kun olin nuori äiti huomautti minun hengittävän kovempaa kun kuuntelen musiikkia kuulokkeilla, ja joskus kuulokkeet päässä iskee äkillinen hengenahdistus joka ei lähde pois ennen kuin sammutan musiikin.

Ihanan vapauttava ketju! Uudet asiat pelottavat itselläkin, muistan kuinka en aikoinaan uskaltanut mennä uimahalliin (yli 30-vuotiaana!) kun en hahmottanut mitä kaikkea sinne tarvitaan mukaan ja miten siellä toimitaan, missä maksetaan, mihin jätetään vaatteet, missä ja miten peseydydään ym. Nyt kokeneena uimahallikäviäjänä tuntuu ihan hullulta, mutta silloin se oli ihan todellinen pelko! En olisi uskaltanut mennä ilman kaveria.

Sama pelko oli kuntosalilla, ei ne laitteet niinkään vaan prosessi miten toimitaan, ilmoittaudutaanko jonnekin, missä vaihdetaan vaatteet, mitä otetaan mukaan ryhmäliikuntasaliin ym. Koitin googlettaa ohjeitakin tähän vaan en löytänyt :D

Lentokenttien toimintatavat mietitytti myös kovasti ennen ensimmäistä lentoa, siihen onneksi löytyi ohjeita blogeista (kiitos ihanat matkabloggaajat!) kun googletti vain "miten lentokentällä toimitaan". 

Ylipainon takia uimahalleja ei muuten kannata pelätä, monelle reilusti ylipainoiselle vesiliikunta on ainoa mitä pystyy tekemään koska se on hellävaraista nivelille, joten tavan uimahalleissa on reilusti enemmän ylipainoisia ja vanhuksia ym kuin mitään parikymppisiä fitness-kissoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käy Subwayssa, koska en osaa tilata. Nolottaa käydä Alkossa, kun ajattelen myyjän pitävän minua deekuna. En kehtaa piereskellä edes kotona perheen seurassa. Mutta onneksi moni asia, jotka ennen nolotti, ei enää tunnu missään, ikä armahtaa.

Subwayn henkilökunta opastaa tilaamisessa, kysyy ensin mitä leipää ja etenee täytteisiin ja juomaan. Se kuuluu palveluun.

Ei opasta vaan suoraan sanottuna vittttuilevat jos ei osaa päättää. Tai jos haluaa vaihtaa päivän subista täytteitä.

Sitten ovat olleet ammattitaidottomia ja epäasiallisia. En ole koskaan saanut tuollaista "palvelua", onneksi joka paikassa on eri myyjät.