Tytär kiukuttelee, kun en suostunut ottamaan lastenlapsia viikonlopuksi yökylään

Otan hoitoon silloin tällöin. 3 vrk on maksimi, en jaksa enempää. Olen 60vuotias.

Eipä tulisi mieleenikään antaa lapsia viikonlopuksi hoitoon. Silloin on perheaikaa! Arkena ei saada yhteistä aikaa samalla tavalla. Isovanhemmilla kyläillään kyllä useasti koko perheen voimin.

Onneksi ne lapset saatiin vasta kun menojalka rauhottui ja oli oikea aika sille.

Älä huoli, ei isoisien ole ennenkään tarvinu huolehtia lapsista - korkeintaan leikittää vähän. Isoäiti huolehtii kyllä samalla sinunkin pyllynpesut ja ruokkimiset niin kuin normaalistikin.

Kyllä ne tarpeeksi läheiset välit tulevat iman että käytetään hoito automaattina. isovanhemmillamme oli niin raskas työ etteivät he hoitaneet pikkulapsi aikana meitä ollenkaan vaan vasta sitten isompina omatoimisina olimme seurana ja apuna huushollihommissa niin ettei meitä tarvinnut vahtia eikä passata. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä tulisi mieleenikään antaa lapsia viikonlopuksi hoitoon. Silloin on perheaikaa! Arkena ei saada yhteistä aikaa samalla tavalla. Isovanhemmilla kyläillään kyllä useasti koko perheen voimin.

Onneksi ne lapset saatiin vasta kun menojalka rauhottui ja oli oikea aika sille.

Et sinä siitä rikki mene, jos et vietä joka viikonloppu vuodessa perheaikaa. Sinun lapsillasi on oikeus luoda omanlaisensa suhteet isovanhempiinsa. Yleensä siihen tarvitaan kahdenkeskistä aikaa, eikä niin, että aina on se keskimmäinen sukupolvi päälle päsmäröimässä välissä. Olin joskus kuuntelemassa psykologin luentoa sukupolvien välisistä yhteyksistä. Lapselle pitää antaa mahdollisuus tutustua persoonakohtaisella tasolla isovanhempiinsa. Lapsen ja isovanhemman välinen side jää ulkoiseksi, jos läsnä on aina muita ihmisiä.

Olen 64-vuotias, sain ensimmäisen lapsenlapseni 10 kuukautta sitten, en tiedä maailmassa mitään muuta niin ihanaa kuin hän. Hoidan erittäin mielelläni. Nytkin on armoton ikävä.

❤️

Vierailija kirjoitti:

Eipä tulisi mieleenikään antaa lapsia viikonlopuksi hoitoon. Silloin on perheaikaa! Arkena ei saada yhteistä aikaa samalla tavalla. Isovanhemmilla kyläillään kyllä useasti koko perheen voimin.

Onneksi ne lapset saatiin vasta kun menojalka rauhottui ja oli oikea aika sille.

Näin se pitäisi olla. Suhteet isovanhempiin saa olla läheiset. Se on ilo kaikille osapuolille. Mutta jos lasten hoitovastuu alkaa siirtymään vanhemmilta isovanhemmille, niin se ei lupaa perheelle eikä parisuhteelle hyvää. Satunnunnainen hoito on ok, mutta jos lasten hoitojaksot alkavat alla jatkuvia ja säännöllisiä, niin perheen tasapaino kärsii. Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa eroon ja täydelliseen isovanhempien ja lasrenlasten erottamiseen toisistaan.

Tällä en halua sanoa, ettei lapsia saa antaa isovanhemmille hoitoon, vaan että kannattaa kiinnittää huomiota siihen, onko lasten hoidattaminen eduksi vai haitaksi perheelle ja parisuhteelle. Jos isovanhempien hoitoapu mahdollistaa sen, että toinen vanhemmista huitelee omissa menoissaan jatkuvasti eikä sen vuoksi luo suhdetta omiin lapsiin, niin se lisää riskiä, että vanhempi joutuu eroon perheestä pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin taas näkee, että Suomessa tarvittaisiin vieläkin feminismiä ja paljon.

Aloittajalta oli ovela veto vaihtaa sukupuoli mieheksi. Täällä on aikaisemmin ollut väsyneiden isoäitien viestejä, joissa kertovat etteivät jaksa hoitaa lastenlapsia jatkuvasti. Nämä isoäidit on jokaikinen kerta haukuttu palstalla maan rakoon. Eihän isoÄITI saa kieltäytyä lastenlasten hoidosta!

Mutta nyt kun isoISÄ kertoo samasta jaksamattomuudesta, ylivoimainen enemmistö ymmärtää isoISÄÄ.

Hyvä poiintti. 

Ainoat viisikymppiset miehet, jotka täällä kirjoittelevat, ovat per-voja. Kyselevät kurahousuista, tyttöjen puberteetista ja stringeistä pikkutyötöillä. 

Kirjoitustyyli on sitä paitsi aivan naisen. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni nykyajan naisista haluaisi palata siihen aikaan, kun "mummot hoiti" lapsenlapsia ja luopuisivat saavutetuista perhe- ja työeduista.

Siihen maailman aikaan naisen elämä oli raskas ja työntäyteinen, monen mummon nivelet kuluivat paljosta työstä, ei ollut omaa aikaa tai edes mahdollisuutta lepoon tai yöuneen. Ja vielä v. 2019 samaa kohtaloa monet naiset ihannoivat itselleen ja tyttärilleen.

Ja kuinka moni nainen olisi valmis luopumaan lapsen kunnallisesta päivähoito-oikeudesta (joka tuli 80-90-luvulla) pitkistä perhevapaista alle 3v lapsi, oikeudesta hoitaa sairasta lasta, vanhemmat teki 6pv työviikkoa, oikeus tehdä lyhyempää työpäivää, jos lapsi alle 10v, alakoululaisten iltapäiväkerhoista jne. jne. Ja nämä edut ovat tulleet vasta 80-luvun jälkeen, helpottamaan lapsiperheen arkea ja monessa muussa maassa esim Euroopassa näitä vielä unelmoidaan.

Eikä ennenkään isovanhemmat hoitaneet lastenlapsia, jotta vanhempien elämä olisi helpompaa tai saisivat omaa tai parisuhdeaikaa, ei vaan nuoret äidit tarvittiin tuottavaan työhön ja vähempi työkykyiset hoitivat lapset.

Ja kyllä monen isovanhemman hoidossa lapsi oli oman onnensa nojassa ja sai pärjätä yksin ja sen vuoksi kunnallista päivähoitoa, perhevapaita ja muita etuja aloitettiin kehittää 70-luvulla ja se työ jatkuu edelleen.

Ja milloin vanhemmat ovat lastensa kanssa, jos lapsi on päivähoidossa 9-10h ja lapsi nukkuu 10-12h yöunet?

Naulan kantaan! Todella hyvä pointti.

Millaiset välit teillä on omiin lapsianne, jos tytär suuttuu kun sanotte, että ette jaksa?

Itse olen lapsenlapseni ainoa isovanhempi, jolla on mahdollisuus olla lapsenlapsien kanssa, mielestäni teen raskasta työtä vanhustenhoidossa, mutta koen, että minulla on velvollisuus/etuoikeus, silloin tällöin hoitaa lapsenlapsia.

Mutta voin kyllä sanoa, että en jaksa, useimmiten kyllä pyydän lapsia yökylään muuten vaan, jos vanhemmilla on yhteistä menoa sovitaan asia usein pari kuukautta aikaisemmin., ei perjantaina koko viikonloppua.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.

Eipä anoppiakaan käyneet lapset katsomassa kun vasta sitten, kun oli jo kuolemaisillaan. Ilkesivät vielä kommentoida, että olisivat käyneet katsomassa, jos olisivat tienneet, että ollaan niin huonona, ja juuri ne lapset, joita hoiti eniten. Mun lapsia ei anoppi hoitanut koskaan, koska en todellakaan vienyt enää, kun oli muita lapsia jo liuta, anopilla siis iso katras itsellään ja lastenlapsia paljon. Ketkä ne olivatkaan sitten katsomassa anoppia eniten? Juuri se lapsenlapsi, käytti miehineen kaupassa, kävi päivittäin jne, jota ei anoppi lapsena hoitanut koskaan, äitinsä ei minun tavoin laittanut, sekä minun lapset, vaikka välimatka oli jo pitkä. Kuolinvuoteen ääressä oli se lapsi, joka ei koskaan ollut lapsena anopin hoidossa ilman äitiään. Ne, joita hoidettiin, eivät käyneet katsomassa edes ohikulkumatkalla, kun oli niin kiire. En tiedä oliko anoppi heille sitten niin paha, mutta miksi olivat siellä kesä toisensa jälkeen sitten monta viikkoa? Anoppi oli ihan puhki noista viikoista, vaikka olikin eläkkeellä. Minulle sanoi, jatkuvasti lapsia vieville tyttärelle ja pojalle ei. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.

Vierailu onkin ihan eri asia kuin se, että lapset jätetään isovanhempien hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sitten vanhana apua odottaa ja vanhainkotiin odotella lapsenlapsia vieraaksi. Tuollaiset itsekkään ET-lehden kannattajajoukot ajattelee vain itseään ja omaa elämää. Suhde lapsenlapsiin luodaan vierailulla mummolassa ja jos ei halua suhdetta luoda, on turha itkeä, kun vanhana on yksin.

Hoitoapu on eri asia kuin vastavuoroinen vierailusuhde. Hoito voi muuttua isovanhemman hyväksikäytöksi eikä siinä ole kyse suhteen luomisesta. Jos jokainen hoitaisi lapsensa itse, ja isovanhemmat nauttii lapsenlapsen vierailusta omalla ehdolla yhdessä vanhempien kanssa sopien.

Totta. Vanhus voi vaatia päivittäin seuraneitinä oloa ja kuskaamista kauppaan, apteekkiin ja lääkäriin. Ei sellaista ehdi ruuhkavuosissa. Palkatkoon seuraneidin työkkäristä. Ei ole vastavuoroista suhdetta lapsiin, jos heitä käyttää hyväkseen.

Niinpä. Puolisonkin äiti ruikuttaa, että kukaan ei käy, vaikka lapset vierailevat auttamassa viikoittain! Pitäisi tajuta itse eläkeiän kynnyksellä säästää rahat palvelujen, kuten siivouksen ostoon eikä hummata niitä kesämökkeihin sun muihin ja odottaa, että lapset tulee hoitamaan kotityöt. Omat vanhempani ovat onneksi fiksuja ja tajuavat, että meillä on omat työkiireet ja koti hoidettavana.

Vierailija kirjoitti:

Olen 64-vuotias, sain ensimmäisen lapsenlapseni 10 kuukautta sitten, en tiedä maailmassa mitään muuta niin ihanaa kuin hän. Hoidan erittäin mielelläni. Nytkin on armoton ikävä.

❤️

Miksi tätä alapeukutetaan?Keneltä on pois isoäidin rakkaus?

Minä olen suht. helpossa toimistotyössä, suunnittelualalla. Tai homma on itselleni helppoa, ei se ehkä kaikille olisi. Olen alkanut ennakoida tulevaa, kun firma loppuu parissa vuodessa ja täydennän koulutustani omaehtoisesti. Teen myös vapaaehtoistyötä, missä näen ihmisiä, kun työssäni en tapaa kuin paria suunnittelijaa, yrittäjää ja toista työntekijää, miespuolista. Hikoilen öisin ja tarvitsen viikonloppuisin unta. Nukun todella huonosti. En todellakaan ottaisi lapsia hoitoon joka viikonloppu, mutta syynä ei ole ensisijaisesti oma jaksaminen, vaan mielestäni lapsella on oikeus vanhempiinsa. Ei pidä tehdä lapsia, jos heitä on jatkuva tarve saada johonkin hoitoon. Ei ole lapsenlapsia, mutta ei se lastaan rakasta, joka vapaalla tarvitsee monena iltana viikossa ja sen lisäksi viikonloppusin vielä hoitoa. Ei silloin tarvitse lapsia statussymboliksi, jos harrastukset vie aikaa, silloin pitää harrastaa ja jättää lapset hommaamatta. 

Itse oon iloinen, kun mun vanhempani ja myös appivanhempani uskaltavat sanoa suoraan, jos heille ei käy tai he eivät jaksa hoitaa lapsia. Sehän kertoo luottamuksesta, rehellisyydestä ja mutkattomista väleistä! Itse olen mitoittanut oman lapsimääräni niin, että jaksan hoitaa ja huolehtia heistä sekä viihdyn heidän seurassaan.  Omat vanhempani ja appivanhempani ovat jo eläkkeellä, ja haluan heidän nauttivan eläkepäivien huolettomuudesta. He ovat ansainneet sen. Mulla ja mun vanhemmilla sekä appivanhemmilla on silti lämpimät välit. Autetaan puolin ja toisin. Tiedän paljon ikäisiäni, jotka eivät juurikaan enää kyläile vanhempiensa tai appivanhempiensa luona vaan jättävät omat lapsensa oven raosta heidän hoitoon tai hörppäävät korkeintaan kupin kahvia hakiessaan lapset. Itse käyn vanhempieni ja appivanhempieni luona myös yökylässä lasteni kanssa. Silloin saan itsekin hengähtää, kun lapsia katsoo useampi silmäpari ja saan käydä rauhassa suihkussa ja juoda kahvini kuumana. Se on mulle lomaa. Samalla saan nauttia vanhempieni ja appivanhempieni seurasta. Näiden hetkien ansiosta olen oppinut tuntemaan heidät aikuisina. Ehkä siksi en kehtaa kiukutella heille kuin pikkulapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole velvollisuuutta hoitaa! Isovanhemmilla on ihan omakin elämä, ja hehän ovat jo omat lapsensa hoitaneet ja kasvattaneet. Siinä mielessä ne omat lapset ihan turhaan kiukuttelevat tyyliin ”ei sitten vanhana tarvitse odottaa apua”. Jos suhteet on aina olleet läheiset, kyllä ne isovanhemmat haluavat pitää yhteyttä ja luoda suhdetta niihin lapsenlapsiin, mutta se ei tarkoita että pitäisi olla aina valmiina astumaan lastenhoitajan rooliin. Samalla tavalla lapset myös löytävät aikaa vierailla vanhempiensa luona kun he ikääntyvät, ja todennäköisesti tarjoavat apuakin oman jaksamisensa puitteissa. Ehkä ne lapsenlapsetkin haluavat aikanaan auttaa vanhoja isovanhempiaan. Ensisijaisesti kasvatusvastuu lapsista on omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. Samoin ensisijainen vastuu vanhuksista huolehtimisesta on omilla lapsilla, ei lapsenlapsilla. Toisaalta jos välit ovat olleet huonot jo aiemmin, on ymmärrettävää etteivät ne siitä paremmiksi muutu elämäntilanteiden muuttuessa.

Työssäkäyvät voivat säästää itse oman vanhuutensa varalle eivätkä olettaa, että me köyhemmät sukupolvet käyetään omat vähät säästöt heidän hoitamiseen. Toisaalta aika tyypillistä nykyisten 60-v ajattelua, että kaiken voi hummata menemään.

Siinäpähän on riitaa. Tulisi tyttärenne ymmärtää teitäkin. Vähän omat siskonikin aina olettavat, että omat vanhempani lähtevät joka lomaksi hoitamaan heidän lapsiaan toiselta puolelta Suomea.

Kun keskustellaan tästä aiheesta, joka kerta jotkut tuovat heti keskusteluun sen, että ei sitten vanhana hoideta, jos et lapsenlapsiasi hoida. Haluaisin todella nähdä, kuinka moni näistä narisijoista ihan oikeasti hoitaisi omia vanhempiaan, jos se tilanne tulisi eteen. On helppo sanoa, koska ei vielä tarvitse kokea todellista tilannetta, kun omat vanhemmat ovat työelämässä. Perustellaan myös omaa mukavuudenhalua sillä, että isovanhempien pitää luoda suhteet lapsenlapsiin niin, etteivät lapsen omat vanhemmat ole paikalla. Ja vedotaan siihen, että pikkulasten vanhemmillakin on rankkaa, kun pitää yhdistää työ ja perhe. Milloin ehtii luoda suhteita omiin lapsiinsa, jos he ovat päivät hoidossa tai koulussa ja iltaisin ja viikonloppuisinkin lasten pitäisi olla isovanhempien luona. Iso osa nykyajan äideistä ja isistä kokee, että itsellä on vain oikeuksia.

Vanhemmille täytyy antaa aikaa hoitaa parisuhdetta. Joten mummelit kehiin. Aikaa teillä on.