Taistelukoirat täytyy kaikki lopettaa ja kieltää Suomesta.
"Lenkiltä palatessa Partasen ystävä tuli kylään. He halasivat ja tervehtivät, kun Partanen huomasi tien päässä irrallaan olevan suuren amerikanakitan. Akitat ovat alkujaan taistelukoiria, ne ovat voimakkaita ja rohkeita vahtiviettisiä koiria. Akita voi painaa jopa 50 kiloa."
Iltalehti
Koira raateli Partasen ja tappoi hänen koiransa.
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut viemään Perhoskoirani eläinlääkäriin sen jälkeen kun jättimänen Venäjän vinttikoira kävi kimppuun ja ravisteli. Onneksi pääsin väliin. Vinttikoiran hihnan päässä oli lapsi.
Vinttikoiralla voi olla hyvinkin vahva saalisvietti ja lähtee helposti ajamaan takaa.
Miten olisi kuonokoppapakko kaikille kodin ulkopuolella liikkuville koirille? Kaikki voittaa: raatelukoirien omistajat saavat pitää mustinsa ja kenenkään jalankulkijan ei tarvitse enää koskaan pelätä puremaa miltään koiralta.
En nyt ole ihan noin radikaalien mielipiteiden takana kun ap, mutta eihän sitä tosiasioita pidä ikinä kieltää. Kyseiset rodut ovat taipuvaisia aggressiivisuuteen ja eräät yksilöt jonkinlainen turvallisuusuhka muillekin kun omistajilleen. Niiden kilttien lussukoiden lisäksi, kun on kuitenkin aina niitä yksilöitä, jotka pääsevät ihmisten tai muiden koirien kimppuun. Minusta näitä ei saisi enää jalostaa.
Kunnes se raatelee toisen koiran tai lapsen. Miten se alahuuli sitten väpättääkään?
En ymmärrä, miksi keskustelu tiettyjen koirarotujen kieltämisestä jatkuu. Tanskassa näin tehtiin, eivätkä koirahyökkäykset ole vähentyneet. Tämä on tässäkin ketjussa kerrottu jo.
Kielto ei auta. Olisi parempi keksiä muita ratkaisuja, vaikkei se olekaan helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta näitä ei saisi enää jalostaa.
Tästä samaa mieltä.
Samoin kaikkien lyttykuonojen, lyhytkalloisten, lonkkavikaisten yms rotujen jalostaminen tulisi lopettaa, tai rotuja tulisi alkaa tervehdyttää risteyttämällä muunrotuisten kanssa.
146
Vierailija kirjoitti:
Määrittelehän bullmastiffi. Onko se tappelukoira? Sen työtehtävänä on JO 1800-luvulla ollut eristää salametsästäjä, kaataa tämä painollaan alas ja OLLA purematta. Purruista salametsästäjistä joutui ikävä kyllä maksamaan korvausta.
Mites sitten labradorinnoutaja, joka ei tippaakan ole mikään perhekoira ja niitä pidetään “ihanteellisina” lapsiperheisiin, jossa ne sekoavat tylsyyttään ja helposti myös purevat. Mikä vimma ensinnäkin on kieltää ja toisekseen kieltää vain jokin osa-alue.
Ja bullmastiffin omistajina, meillä on ainakin ihan iso uusi omistusasunto, kaksi ihanaa lasta, molemmilla vanhemmilla korkeakoulutus ja koiraa on sosiaalistettu pennusta asti (toki katsottu merkkejä siitä että alkaisi kukkoilemaan)
Koira on nyt 10v papparainen, ei ole koskaan, ikinä edes meinannutv käydä keheenkään kiinni vaikka sen päälle on hyökätty. Tasapainoinen, ihana koira ja kun tuosta aika jättää otan toisen bullmastiffin tilalle.
Viimeisimmät Suomessa ihmisen tappaneet koirat ovat olleet bullmastiffi ja rottweiler, jotka molemmat tappoivat niille tutun ihmisen. Bullmastiffi ei ole varmasti pahimmasta päästä rotuja ja te olette osanneet kouluttaa koiraanne ja lukea sitä,mutta osa koiran ottavista ihmisistä on täysin tietämättömiä ja kädettömiä ja silti otetaan tälläisiä rotuja, siksi perusteet tiettyjen rotujen kieltämiselle on olemassa tai vähintäänkin kuonokoppapakko pitäisi tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta näitä ei saisi enää jalostaa.
Tästä samaa mieltä.
Samoin kaikkien lyttykuonojen, lyhytkalloisten, lonkkavikaisten yms rotujen jalostaminen tulisi lopettaa, tai rotuja tulisi alkaa tervehdyttää risteyttämällä muunrotuisten kanssa.
146
Äsh
149, ei 146. En kannata kuonokoppapakkoa.
Vihaisin koira mihin olen törmännyt on ollut karjalankarhukoira. Se oli vihainen ja arvaamaton muiden koirien lisäksi myös ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vihaisin koira mihin olen törmännyt on ollut karjalankarhukoira. Se oli vihainen ja arvaamaton muiden koirien lisäksi myös ihmisille.
Lisään vielä, että pisti päiviltä kissoja (jopa perheen omia kissoja), jotka sattuivat sopivalle etäisyydelle.
Koiria pelkäävät ovat vieraantuneet luonnosta ja joutaisivat terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään syytä jatkaa näiden rotujen kehittelyä kun maailmassa on aivan h*lvetisti muitakin hyviä rotuja ja sekarotuja. Ei nykyisiä tarvitse tapaa, mutta ei niitä tarvitse jalostaa enempää ja tuoda lisää maahan. Ja on minua purrut colliekin, koiranomistajalle pitäisi silti laittaa joko vero tai koulutuspakko. Ei nämä asiat sulje toisiaan pois, joko tai, vaan molemmat olisi parasta tehdä.
Ja siis tosiaan taistelukoirat pois + koulutuspakko/vero olisi ihanteellinen tilanne.
Mutta edelleen, miten se taistelukoira määriteltäisiin? Tietystä ulkonäöstä, vai? Vai siitä, että rotua tiedetään joskus muinoin siihenkin tarkoitukseen käytetyn? Rodulla voi olla riskialttiita ominaisuuksia, vaikka se olisi taustaltaan ollut muussa käytössä. Ennen koulutusta koira pitäisi luonnetestata ja jos ei ominaisuuksiltaan ole lemmikki- ja yhteiskuntakelpoinen, niin piikille tai ainakin rajoituksia pito-olosuhteisiin.
Töissä oli joskus vuosia sitten sakemanni mikä oli tutuille ihmisille todella kiltti koira, kaipasi rapsutuksia, tottelevainen ja jotenkin hyvin fiksun oloinen, tykkäsi lapsista, mutta joistain vieraista ihmisistä ei pitänyt yhtään, saattoi käydä kiinni täysin varoittamatta ym.
Ja tietyissä tilanteissa hieman provosoituna olisi varmaan tehnyt mitä vaan.
Esim. Jos koira oli hihnassa, otti sen viereen piti remmiä hieman kireällä, paikalla oli lauma ryssiä silloin ja olisi löysännyt remmin irti koira olisi 100 varmasti käynyt kiinni.
Eniten kauhistuttaa juuri tuo arvaamattomuus. Ne VOIVAT halutessaan tai milloin miksikin käydä kimppuun, ehkä vastaantulevan koiran karvat hulmusivat väärällä tavalla tuulessa tms. Se on mahdollista. Sehän siinä pelottaakin. Ikävä kyllä mikään koulutus ei poista tätä riskiä, ja aina se koira voi karata. Aseet eivät pelota yhtään, ne eivät itsekseen ammu ihmisiä.
Minä olen kouluttanut 4-kiloisen chihuahuani perusteellisesti eikä tyhjää rähise tai räksytä ja tätä aina hämmästellään, mutta siitä huolimatta en tiedä kenestä koirasta se tykkää ja kenestä ei. Siihen ei koulutuksella voi vaikuttaa. Ei ole koskaan purrut ketään, sitä on sitä vastoin purrut jackrusseli. Monta koirapelkoista ja ei-oikein-koiraihmistä se on sitä vastoin ”käännyttänyt” ja lapset rakastavat. Kunnioitan myös sen ihmisen pelkoa, joka näin pientäkin pelkäsi kerran rappukäytävässä, ei tulisi mieleenkään elvistellä sillä että joku pelkää! Se on itse asiassa tosi sääli. Kun tätä miettii niin on suorastaan sairasta kun jotkut erityisesti toivovat tätä reaktiota hankkiessaan vaikean, voimakkaan koiran.
Vierailija kirjoitti:
Määrittele taistelukoira? Kyllä se saksanpaimenkoira, bokseri ja seropikin voi purra.
Voin määritellä tampion: se mikä näkyy kun katsot peiliin.
Älkää nyt juuttukö lässyttämään.
Mädän ruoan syöminen aiheuttaa yleensä ripuli. Joskus ripuli voi tulla muustakin. Ja jotkut eivät saa ripulia edes mädästä ruoasta.
Eli erittäin hyvä alku on, että kielletään taisteluviettisiksi jalostetut koirat samalla lailla, kuin pidättäydytään mädästä ruosta.
Näitä koiria egon jatkeeksi hankkivat voivat rakentaa jatkossa identiteettiään menemällä eaimerkiksi parempiin töihin.
Ja kaikki, jotka väittävät hankkivansa näistä muusta, kuin todistelun ja egonrakennuksen takia, valehtelevat.
Taisteluvietittömiäkin "maailman ystävällisimpiä" koiria löytyy markkinoilta.
Miksi arvaamattoman tappajarotuisen saa kuka tahansa ilman mitään kontrollia?
Pitäisi olla sama kuin aseelle lupia haettaessa, jolloin pitäisi olla todisteet että on ihmisenä nuhteeton ja täysijärkinen, sekä että on todistettavasti asianmukainen käyttötarkoitus hankinnalle. Lisäksi luvat ja pyssyt lähtevät todella helposti valtiolle, jos havaitaan että elämänhallinta alkaa rakoilla, eli esim. rattijuopumuksen takia tai lääkärin ilmoituksesta.
Tällainen lupajärjestelmä pitäisi koskea vaarallisia rotujakin. Sillä toisin kuin mekaaninen tuliase on elävä olento aina jossain määrin arvaamaton.
Vierailija kirjoitti:
Vihaisin koira mihin olen törmännyt on ollut karjalankarhukoira. Se oli vihainen ja arvaamaton muiden koirien lisäksi myös ihmisille.
Itsellä tuttujen amerikan akita. Ennen sai liikkua suht vapaasti, mutta sitten yhtäkkiä joutui pysyvästi häkkiin pihan perälle. En ole kysynyt syytä mutta epäilen että purrut on. Sen verran aggressiivinen oli että herätti pelkoa normaalisti koiria pelkäämättömissäkin.
Intiassa urosapina puri 25 ihmistä ennen kuin poliisi sai sen ammuttua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi arvaamattoman tappajarotuisen saa kuka tahansa ilman mitään kontrollia?
Pitäisi olla sama kuin aseelle lupia haettaessa, jolloin pitäisi olla todisteet että on ihmisenä nuhteeton ja täysijärkinen, sekä että on todistettavasti asianmukainen käyttötarkoitus hankinnalle. Lisäksi luvat ja pyssyt lähtevät todella helposti valtiolle, jos havaitaan että elämänhallinta alkaa rakoilla, eli esim. rattijuopumuksen takia tai lääkärin ilmoituksesta.
Tällainen lupajärjestelmä pitäisi koskea vaarallisia rotujakin. Sillä toisin kuin mekaaninen tuliase on elävä olento aina jossain määrin arvaamaton.
Tämä olisi minusta mahdollinen ratkaisu. Käyttötarkoitus tosin vähän vaikea määritellä, kun esimerkiksi juuri amerikanakita on periaatteessa seurakoira, ja se on oman kokemukseni mukaan yksi karmeimmista roduista. Minusta käyttötarkoituksen ilmoittaminen ei olisi tarpeellista.
Ongelmaksi jäisivät edelleen pitbullit (Suomessa niitä ei rekisteröidä, joten kulkevat sekarotuisina) ja muut paperittomat tappamisviettiset koirat.
Määrittelehän bullmastiffi. Onko se tappelukoira? Sen työtehtävänä on JO 1800-luvulla ollut eristää salametsästäjä, kaataa tämä painollaan alas ja OLLA purematta. Purruista salametsästäjistä joutui ikävä kyllä maksamaan korvausta.
Mites sitten labradorinnoutaja, joka ei tippaakan ole mikään perhekoira ja niitä pidetään “ihanteellisina” lapsiperheisiin, jossa ne sekoavat tylsyyttään ja helposti myös purevat. Mikä vimma ensinnäkin on kieltää ja toisekseen kieltää vain jokin osa-alue.
Ja bullmastiffin omistajina, meillä on ainakin ihan iso uusi omistusasunto, kaksi ihanaa lasta, molemmilla vanhemmilla korkeakoulutus ja koiraa on sosiaalistettu pennusta asti (toki katsottu merkkejä siitä että alkaisi kukkoilemaan)
Koira on nyt 10v papparainen, ei ole koskaan, ikinä edes meinannutv käydä keheenkään kiinni vaikka sen päälle on hyökätty. Tasapainoinen, ihana koira ja kun tuosta aika jättää otan toisen bullmastiffin tilalle.