Lue keskustelun säännöt.
Visualisointi/meditointi kun on aphantasia. Ketään aphantaasikkoa paikalla?
19.08.2019 |
Aphantasia ei varmaan ole kaikille tuttu asia mutta se on siis kyvyttömyys visualisoida, sisäisen ”silmän” puuttuminen, ja johtuu jonkun hermoyhteyden puutteesta kahden aivolohkon välillä (synnynnäinen rakenne). Aphantaasikkoja on joidenkin tutkijoiden mukaan jopa 15-20% vaikka virallisesti puhutaan pienemmistä määristä.
Oletko aphantaasikko tai oletko ollut? Miten viesualisoit tai meditoit? Käyn henkisen kasvun ”kerhossa” jossa aina tehdään visualisointeja. Muut näkevät hienoja maisemia, paikkoja, ihmisiä, minä vain mustaa. Aina.
En näe esim lasteni ”kuvia” tai mitään maisemia tai paikkoja, en saa edes visualisoitua mitään helppoa, vaikkapa nyt tuoli. Aina mustaa. Vaikka miten rentoudun ja yritän.
Kannattaako suosiolla heittää hanskat maahan ja lopettaa vai voikl tätä itse korjata tai kuntouttaa?
https://www.terve.fi/artikkelit/82550-eiko-sinulla-ole-mielikuvitusta-s…
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä korjaa tai kuntouta sitä. Tulisit ihan hulluksi, jos yhtä äkkiä alkaisit nähdä niitä kuvia ja et voisi lopettaa sitä kuvatulvaa tai hallita sitä.
Tämä on lahja eikä mikään vamma tai puute.
Meditoin siten, että annan sen sisäisen "osta maitoa" äänen joka ei ole edes ääni, vaijeta.
Se pölpöttää ja tekee huomioita esim. jalkojeni asennoista ja mahan kurinasta, mutta vaikenee kun rauhoitut ja hengittelet.
Ne kuvat ovat ihan samalla tavalla vain mielessä kuin tuo "kuulemasi" ääni. Emme me muut ihmiset siis näe konkreettisesti kuvia, vaan samalla ne ovat vain mielessä kuin tuo pulputtava mielen "ääni". Eihän sekään oikeasti kuulu.
Eivät ne kuvitelmat ("kuvat") siis ole tosiaan mitään hallusionaatiota.
Näetkö kuvia vai et? Mieti!
Minusta tuo mielikuvien vertaaminen sisäiseen ääneen on aika hyvä.
Mielikuvien näkeminen on erilaista kuin tavallinen näkeminen, koska hallitset mielikuviasi: niitä voi vääntää ja kääntää mielessään miten haluaa, toisin kuin normaalisti asioita katsellessa. Mielikuvat eivät siis ole mitään kuvittelijan omasta tahdosta riippumattomia hallusinaatioita.
Eikä ainakaan minun tarvitse sulkea silmiäni nähdäkseni mielikuviani. Mielikuvien näkeminen on samanlaista kuin ajatteleminen muutenkin. Visuaalista ajattelemista, joka toimii yhdessä sisäisen äänen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhla mokka paketissa on kullanvärinen kahvikuppi aluslautasineen, kupissa on höyryävää kahvia. Tekstissä lukee: "Pauligin Juhla mokka".
Tekstit on mustalla. Ylänurkan kuva kertoo onko pannu- vai suodatinjauhatus.
Juhlamokat ja ihan mitkä tahansa tuotteet löytyvät ilman valokuvamuistia.
On oikeasti huolestuttavaa jos ei löydy.
Ja tosi pelottavaa, jos noin TYHMIÄ ihmisiä on paljonkin olemassa.
Erilaisuuden ei tarvitse olla tyhmyttä, ei sinun erilaisuutesi tai muiden erilaisuus. Toisten haukkuminen (varsinkaan ilma mitään oikeaa aihetta) on silti mielestäni jokseenkin tyhmää. Kuvitteli tai ei.
Tuossa tyhmyydellä tarkoitettiin sitä että ei löydä kahvipakettia kaupasta, ei sitä onko erilainen. Jos ei pärjää normaalissa arjessa niin on (keksi joku nätimpi sana kuin tyhmä).
Niin ja anteeksi pyydän jos ja kun olen loukannut. Ilmeisesti olen, taas.
Mutta jatketaan harjoituksia.
Olen siis tuon edellisen kommentin kirjoittanut - ja siis eri jonka kanssa olet aiemmin tässä väitellyt. Että et ole minua onnistunut (vielä ainakaan) loukkaamaan. Kahvipaketin voi ilmeisesti löytää kaupasta monella tapaa, kuvitteli tai ei. Tyhmä ei kenenkään tarvi sen takia silti olla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on afantasia, MUTTA pystyn painamaan kuvia mieleeni ja paluttamaan ne kuvina. Esim. jos katson tiettyä puuta puistossa, voin kääntää selkäni sille ja katsoa toiseen suuntaan ja nähdä mielessäni kuvan täydellisenä. Vielä päivien päästä tuo näky on tallessa. En kuitenkaan pysty siihen silmät kiinni. Olen kuvataiteilija. Mitään kuvia en näe jos olen silmät kiinni ja yritän nähdä jotain. 143
No eihän sulla sitten ole afantasiaa.
Ei se tarkoita sitä, että unohdan näkemäni :-) Mulla pelaa muisti ihan mainiosti.
Mullakin pelaa muisti. Mulla on afantasia ja se tarkoittaa sitä etten voi tehdä tuota juttua minkä sinä teet.
Sinä et ole afantastikko kun pysty näkemään sen kuvan puusta mielessäsi.
Ai sinäkö unohdat kaiken näkemäsi? Menet kauppaan etkä löydä tuttua Juhöa Mokka pakettia, kun et muista miltä se näyttää? Tai menet olohuoneesta keittiöön, etkä enää pysty palauttamaan mieleesi näkymää olohuoneen kalusteista?
Ei minun tarvitse muista tarkkoja kuvia, kun minulla on aivot. Osaan lukea ja osaan päätellä asioita.
Ajattelen FAKTOILLA.
Olet aika tyhmä jos et omaa mitään konsepteja mistään asioista, ja elät pelkkien kuvien varassa.
Kuulostaa siltä, että maailmasi on aika yksipuolinen. Kuva musiikki tai tanssi kertoo asioita, joihin kieli ei pysty. Olet siis tuon maailman ulottumattomissa.
”Siis en ole kuuro, enkä ole sokea, enkä ole idiootti?
Mistä sait päähäsi etten voi nauttia musiikista, kauniista kuvista, kauniista jutuista?
Selitä oikeasti tuo ajatuksesi, on sen verran ääliömäinen oletus.
Etkö sinä voi ihailla kaunista kukka-asetelmaa ilman ihan vain katsomalla sitä? Vai pitääkö kauneudesta nauttimiseen ensin kopioida se kuva ja sitten katsoa se erikseen silmät kiinni?
Voi hyvä jumala miten naurettavaa!
Ei minun tarvitse muista tarkkoja kuvia, kun minulla on aivot. Osaan lukea ja osaan päätellä asioita.
Ajattelen FAKTOILLA.
Olet aika tyhmä jos et omaa mitään konsepteja mistään asioista, ja elät pelkkien kuvien varassa.”
Ihan vapaasti :) Kirjoitat harhaanjohtavasti. Ikäänkuin et haluaisi paljastaa ajatuksiasi vaan riehut provosoimassa täällä.
Tanssi, kuva ja musiikki ovat olleet olemassa paljon ennen sanoja. Tämän voisi kuvitella vaikuttaneen myös ihmisen aivojen kehitykseen. Kieli on nuori: siksi rajallinen itseilmaisun keino.
Perustele miten niin minä muka riehun ja provosoin.
Minusta on oikeasti aika typerää olettaa että olisin musiikin, kauneuden ja kaiken ulkopuolella kuin joku sokea ja kuuro ja en muka voisi mistään ymmärtää mitään.
Minua on kehuttu hyväksi ja mielikuvitusrikkaaksi piirtäjäksi ja maalaajaksi ja taiteilijaksi, ihan tietätämättä että minulla on tämä ominaisuus.
Sinulla on varmaan joku käsitys että olen pelkkää puhetta ja tekstiä käsittelevä kone, mutta se on väärin.
Minulla ei ole edes sitä ääntä päässä.
Ja silti pärjään yhteiskunnassa aivan täysipainoisesti ja olen keskimääräistä älykkäämpi.
Jos sinä et tätä ymmärrä, niin ei se minun vika ole. Turhaa minua syyttelet.
Tiedän että tämä on monimutkainen juttu, mutta kyllä minuakin korpeaa kun kuvitellaan että olen aivokuollut ja ihan kaikesta pihalla.
Tuo käyttömäsi sana FAKTA on punainen vaate. Taiteessa ei ole yhtä ainoaa totuutta, vaan tuhat muunnelmaa. Siksi on kömpelöä yrittää pukea se johonkin kaavaan.
Väri ja ääni ovat aallonpituuksia ja heijastuvat ympäristöstä. On lähde, heijastus ja kokija.
Kokemus on myös psykologinen, miten kokija tulkitsee kokemaansa.
Joten tästä voit laskea muunnelmien määrän.No se sana nyt pahoitti mielen, mutta turha siitä minua syyttää teatteria vetäväksi ja mahdottomaksi provokaattoriksi. Faktoilla tarkoitin asioita joilla ajattelen, älä loukkaannu siitä.
En puhunut taiteesta tuolloin vaan esim. siitä miten kaupassa löydän kahvipaketin. No niillä tosiasiolla eli faktoilla.
Ei se ole mikään taiteenlaji käydä kaupassa tai selviytyä omassa olohuoneessaan, kun tiedän tosiasiallisesti missä huonekaluni on.
Niin edelleen minä kaipailisin sitä selitystä siihen kysymykseen (ystävällisesti kiitos) että miksi minä en voi olla taiteen sisäpuolella ollenkaan ja jään jopa musiikista paitsi..
Toinen hauska juttu olisi tosiaan tietää miten "nuori" se kielellinen ajattelu mielestänne on ja miksi se on sellainen mörkö?
Mielestäni yksioikoisuutesi (tai sitten provoat) estää sinua heittäytymistä täysin uudenlaiseen olotilaan. Sinulla on ennakkoasetus jo valmiiksi, vaikka uuden äärellä voisit olla avoin.
Tosiassa kukaan muu ei voi varmasti tietää, miten toinen kokee minkäkin asian. Esimerkiksi värit. En voi varmasti tietää, miten koet keltaisen värin. Voi olla, että minun näkemäni keltainen olisi sinulle punainen väri.
Ei kieli ole mikään mörkö. Tarkoitin vain, että taiteiden kuvaamisessa kieli on monesti rajallinen. Esimerkiksi modernin tanssin kuvaaminen kielellisesti on aika kömpelöä, ja jaa kauas alkuperäisestä lähteestä.
Ihmisen ajattelu ja kieli kehittyy kokoajan ja kovasti yliopistoissa koitetaan painostaa ihmisiä kirjoittamaan taiteensa auki.
Kieli on se olemassa oleva toimivin väline vaihtaa ajatuksia asioista.
No tuohon väittämääsi että en pysty heittäytymään uuteen ja minulla on ennakkoasetukset aina valmiina, niin en voi yhtyä. Sinä vaikutat taas hyvin varmalta ja tietäväiseltä minun suhteeni ja ehkä jopa minua omaa itseänikin paremmin tiedät asetukseni, tunteeni ja kokemiseni.
Eihän se niin voi mennä hei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on afantasia, MUTTA pystyn painamaan kuvia mieleeni ja paluttamaan ne kuvina. Esim. jos katson tiettyä puuta puistossa, voin kääntää selkäni sille ja katsoa toiseen suuntaan ja nähdä mielessäni kuvan täydellisenä. Vielä päivien päästä tuo näky on tallessa. En kuitenkaan pysty siihen silmät kiinni. Olen kuvataiteilija. Mitään kuvia en näe jos olen silmät kiinni ja yritän nähdä jotain. 143
No eihän sulla sitten ole afantasiaa.
Ei se tarkoita sitä, että unohdan näkemäni :-) Mulla pelaa muisti ihan mainiosti.
Mullakin pelaa muisti. Mulla on afantasia ja se tarkoittaa sitä etten voi tehdä tuota juttua minkä sinä teet.
Sinä et ole afantastikko kun pysty näkemään sen kuvan puusta mielessäsi.
Ai sinäkö unohdat kaiken näkemäsi? Menet kauppaan etkä löydä tuttua Juhöa Mokka pakettia, kun et muista miltä se näyttää? Tai menet olohuoneesta keittiöön, etkä enää pysty palauttamaan mieleesi näkymää olohuoneen kalusteista?
Ei minun tarvitse muista tarkkoja kuvia, kun minulla on aivot. Osaan lukea ja osaan päätellä asioita.
Ajattelen FAKTOILLA.
Olet aika tyhmä jos et omaa mitään konsepteja mistään asioista, ja elät pelkkien kuvien varassa.
Kuulostaa siltä, että maailmasi on aika yksipuolinen. Kuva musiikki tai tanssi kertoo asioita, joihin kieli ei pysty. Olet siis tuon maailman ulottumattomissa.
”Siis en ole kuuro, enkä ole sokea, enkä ole idiootti?
Mistä sait päähäsi etten voi nauttia musiikista, kauniista kuvista, kauniista jutuista?
Selitä oikeasti tuo ajatuksesi, on sen verran ääliömäinen oletus.
Etkö sinä voi ihailla kaunista kukka-asetelmaa ilman ihan vain katsomalla sitä? Vai pitääkö kauneudesta nauttimiseen ensin kopioida se kuva ja sitten katsoa se erikseen silmät kiinni?
Voi hyvä jumala miten naurettavaa!
Ei minun tarvitse muista tarkkoja kuvia, kun minulla on aivot. Osaan lukea ja osaan päätellä asioita.
Ajattelen FAKTOILLA.
Olet aika tyhmä jos et omaa mitään konsepteja mistään asioista, ja elät pelkkien kuvien varassa.”
Ihan vapaasti :) Kirjoitat harhaanjohtavasti. Ikäänkuin et haluaisi paljastaa ajatuksiasi vaan riehut provosoimassa täällä.
Tanssi, kuva ja musiikki ovat olleet olemassa paljon ennen sanoja. Tämän voisi kuvitella vaikuttaneen myös ihmisen aivojen kehitykseen. Kieli on nuori: siksi rajallinen itseilmaisun keino.
Perustele miten niin minä muka riehun ja provosoin.
Minusta on oikeasti aika typerää olettaa että olisin musiikin, kauneuden ja kaiken ulkopuolella kuin joku sokea ja kuuro ja en muka voisi mistään ymmärtää mitään.
Minua on kehuttu hyväksi ja mielikuvitusrikkaaksi piirtäjäksi ja maalaajaksi ja taiteilijaksi, ihan tietätämättä että minulla on tämä ominaisuus.
Sinulla on varmaan joku käsitys että olen pelkkää puhetta ja tekstiä käsittelevä kone, mutta se on väärin.
Minulla ei ole edes sitä ääntä päässä.
Ja silti pärjään yhteiskunnassa aivan täysipainoisesti ja olen keskimääräistä älykkäämpi.
Jos sinä et tätä ymmärrä, niin ei se minun vika ole. Turhaa minua syyttelet.
Tiedän että tämä on monimutkainen juttu, mutta kyllä minuakin korpeaa kun kuvitellaan että olen aivokuollut ja ihan kaikesta pihalla.
Tuo käyttömäsi sana FAKTA on punainen vaate. Taiteessa ei ole yhtä ainoaa totuutta, vaan tuhat muunnelmaa. Siksi on kömpelöä yrittää pukea se johonkin kaavaan.
Väri ja ääni ovat aallonpituuksia ja heijastuvat ympäristöstä. On lähde, heijastus ja kokija.
Kokemus on myös psykologinen, miten kokija tulkitsee kokemaansa.
Joten tästä voit laskea muunnelmien määrän.No se sana nyt pahoitti mielen, mutta turha siitä minua syyttää teatteria vetäväksi ja mahdottomaksi provokaattoriksi. Faktoilla tarkoitin asioita joilla ajattelen, älä loukkaannu siitä.
En puhunut taiteesta tuolloin vaan esim. siitä miten kaupassa löydän kahvipaketin. No niillä tosiasiolla eli faktoilla.
Ei se ole mikään taiteenlaji käydä kaupassa tai selviytyä omassa olohuoneessaan, kun tiedän tosiasiallisesti missä huonekaluni on.
Niin edelleen minä kaipailisin sitä selitystä siihen kysymykseen (ystävällisesti kiitos) että miksi minä en voi olla taiteen sisäpuolella ollenkaan ja jään jopa musiikista paitsi..
Toinen hauska juttu olisi tosiaan tietää miten "nuori" se kielellinen ajattelu mielestänne on ja miksi se on sellainen mörkö?
Mielestäni yksioikoisuutesi (tai sitten provoat) estää sinua heittäytymistä täysin uudenlaiseen olotilaan. Sinulla on ennakkoasetus jo valmiiksi, vaikka uuden äärellä voisit olla avoin.
Tosiassa kukaan muu ei voi varmasti tietää, miten toinen kokee minkäkin asian. Esimerkiksi värit. En voi varmasti tietää, miten koet keltaisen värin. Voi olla, että minun näkemäni keltainen olisi sinulle punainen väri.
Ei kieli ole mikään mörkö. Tarkoitin vain, että taiteiden kuvaamisessa kieli on monesti rajallinen. Esimerkiksi modernin tanssin kuvaaminen kielellisesti on aika kömpelöä, ja jaa kauas alkuperäisestä lähteestä.
Ihmisen ajattelu ja kieli kehittyy kokoajan ja kovasti yliopistoissa koitetaan painostaa ihmisiä kirjoittamaan taiteensa auki.
Kieli on se olemassa oleva toimivin väline vaihtaa ajatuksia asioista.
Jos ei synestesiaa ja värisokeutta sotketa tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on afantasia, MUTTA pystyn painamaan kuvia mieleeni ja paluttamaan ne kuvina. Esim. jos katson tiettyä puuta puistossa, voin kääntää selkäni sille ja katsoa toiseen suuntaan ja nähdä mielessäni kuvan täydellisenä. Vielä päivien päästä tuo näky on tallessa. En kuitenkaan pysty siihen silmät kiinni. Olen kuvataiteilija. Mitään kuvia en näe jos olen silmät kiinni ja yritän nähdä jotain. 143
No eihän sulla sitten ole afantasiaa.
Ei se tarkoita sitä, että unohdan näkemäni :-) Mulla pelaa muisti ihan mainiosti.
Mullakin pelaa muisti. Mulla on afantasia ja se tarkoittaa sitä etten voi tehdä tuota juttua minkä sinä teet.
Sinä et ole afantastikko kun pysty näkemään sen kuvan puusta mielessäsi.
Ai sinäkö unohdat kaiken näkemäsi? Menet kauppaan etkä löydä tuttua Juhöa Mokka pakettia, kun et muista miltä se näyttää? Tai menet olohuoneesta keittiöön, etkä enää pysty palauttamaan mieleesi näkymää olohuoneen kalusteista?
Ei minun tarvitse muista tarkkoja kuvia, kun minulla on aivot. Osaan lukea ja osaan päätellä asioita.
Ajattelen FAKTOILLA.
Olet aika tyhmä jos et omaa mitään konsepteja mistään asioista, ja elät pelkkien kuvien varassa.
Kuulostaa siltä, että maailmasi on aika yksipuolinen. Kuva musiikki tai tanssi kertoo asioita, joihin kieli ei pysty. Olet siis tuon maailman ulottumattomissa.
”Siis en ole kuuro, enkä ole sokea, enkä ole idiootti?
Mistä sait päähäsi etten voi nauttia musiikista, kauniista kuvista, kauniista jutuista?
Selitä oikeasti tuo ajatuksesi, on sen verran ääliömäinen oletus.
Etkö sinä voi ihailla kaunista kukka-asetelmaa ilman ihan vain katsomalla sitä? Vai pitääkö kauneudesta nauttimiseen ensin kopioida se kuva ja sitten katsoa se erikseen silmät kiinni?
Voi hyvä jumala miten naurettavaa!
Ei minun tarvitse muista tarkkoja kuvia, kun minulla on aivot. Osaan lukea ja osaan päätellä asioita.
Ajattelen FAKTOILLA.
Olet aika tyhmä jos et omaa mitään konsepteja mistään asioista, ja elät pelkkien kuvien varassa.”
Ihan vapaasti :) Kirjoitat harhaanjohtavasti. Ikäänkuin et haluaisi paljastaa ajatuksiasi vaan riehut provosoimassa täällä.
Tanssi, kuva ja musiikki ovat olleet olemassa paljon ennen sanoja. Tämän voisi kuvitella vaikuttaneen myös ihmisen aivojen kehitykseen. Kieli on nuori: siksi rajallinen itseilmaisun keino.
Perustele miten niin minä muka riehun ja provosoin.
Minusta on oikeasti aika typerää olettaa että olisin musiikin, kauneuden ja kaiken ulkopuolella kuin joku sokea ja kuuro ja en muka voisi mistään ymmärtää mitään.
Minua on kehuttu hyväksi ja mielikuvitusrikkaaksi piirtäjäksi ja maalaajaksi ja taiteilijaksi, ihan tietätämättä että minulla on tämä ominaisuus.
Sinulla on varmaan joku käsitys että olen pelkkää puhetta ja tekstiä käsittelevä kone, mutta se on väärin.
Minulla ei ole edes sitä ääntä päässä.
Ja silti pärjään yhteiskunnassa aivan täysipainoisesti ja olen keskimääräistä älykkäämpi.
Jos sinä et tätä ymmärrä, niin ei se minun vika ole. Turhaa minua syyttelet.
Tiedän että tämä on monimutkainen juttu, mutta kyllä minuakin korpeaa kun kuvitellaan että olen aivokuollut ja ihan kaikesta pihalla.
Tuo käyttömäsi sana FAKTA on punainen vaate. Taiteessa ei ole yhtä ainoaa totuutta, vaan tuhat muunnelmaa. Siksi on kömpelöä yrittää pukea se johonkin kaavaan.
Väri ja ääni ovat aallonpituuksia ja heijastuvat ympäristöstä. On lähde, heijastus ja kokija.
Kokemus on myös psykologinen, miten kokija tulkitsee kokemaansa.
Joten tästä voit laskea muunnelmien määrän.No se sana nyt pahoitti mielen, mutta turha siitä minua syyttää teatteria vetäväksi ja mahdottomaksi provokaattoriksi. Faktoilla tarkoitin asioita joilla ajattelen, älä loukkaannu siitä.
En puhunut taiteesta tuolloin vaan esim. siitä miten kaupassa löydän kahvipaketin. No niillä tosiasiolla eli faktoilla.
Ei se ole mikään taiteenlaji käydä kaupassa tai selviytyä omassa olohuoneessaan, kun tiedän tosiasiallisesti missä huonekaluni on.
Niin edelleen minä kaipailisin sitä selitystä siihen kysymykseen (ystävällisesti kiitos) että miksi minä en voi olla taiteen sisäpuolella ollenkaan ja jään jopa musiikista paitsi..
Toinen hauska juttu olisi tosiaan tietää miten "nuori" se kielellinen ajattelu mielestänne on ja miksi se on sellainen mörkö?
Mielestäni yksioikoisuutesi (tai sitten provoat) estää sinua heittäytymistä täysin uudenlaiseen olotilaan. Sinulla on ennakkoasetus jo valmiiksi, vaikka uuden äärellä voisit olla avoin.
Tosiassa kukaan muu ei voi varmasti tietää, miten toinen kokee minkäkin asian. Esimerkiksi värit. En voi varmasti tietää, miten koet keltaisen värin. Voi olla, että minun näkemäni keltainen olisi sinulle punainen väri.
Ei kieli ole mikään mörkö. Tarkoitin vain, että taiteiden kuvaamisessa kieli on monesti rajallinen. Esimerkiksi modernin tanssin kuvaaminen kielellisesti on aika kömpelöä, ja jaa kauas alkuperäisestä lähteestä.
Ihmisen ajattelu ja kieli kehittyy kokoajan ja kovasti yliopistoissa koitetaan painostaa ihmisiä kirjoittamaan taiteensa auki.
Kieli on se olemassa oleva toimivin väline vaihtaa ajatuksia asioista.
Eikö sellainen ihminen ole kaikkea muuta kuin yksioikoinen jolla on monta eri kompensoivaa tapaa kokea?
Jos yksi juttu puuttuu ihmiseltä niin ei sillä perusteella voi iskea otsaan mitään olet yksioikoinen ihminen etkä koe rikkaasti tai tajua mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on afantasköia mutta hyvä muisti. Kirjaan muistot SANOINA tai kertomuksena. Esim vaikka muistot lapsuudenkodista tallennan tähän tyyliin:
”Kaksikerros tiilitalo, punaruskea tiili ja ruskea aumakatto. Sisällä portaat, kellastunutta mäntyä, kaide vähän vino. Latiassa kalanruotoparketti, aurinko haalistanut paikoin. Ulko-oven kahva messinkiä, vähän löysä ja repsottaa. Olohuoneessa 80-lukuiset rudkeat nahkasohvat, seinällä ruma pyöreä matkamuisto lautanen, tuotu Kreetalta”En muista mitään kuvina vaan ”tarinana”. Koko ajan tallennan muistoja sanoina ja kertomuksina. En pysty visualisoimaan yhtään mitään, esim jos vaikka katson puuta, ja sen jölkeen muistelen, niin en vaan muista. En muista muotoa, väriä tms. ELLEN kirjoita sitä tarinaa, eli kyhmyinen runko, vino latva vasemmalle, kolme isoa haaraa oksissa, harvakseltaan tummanvihreitä lehtiä” jne jne.
Olen korkeasti koulutettu (akat.jatkotutk.) ja vaativissa töissä, joten en ole huomannut että visualisointikyvyn puute tekisi jotenkin ”tyhmemmäksi” (joskus olen lukenut tällaisia arvioita). Ehkä olen oppinut kompensoimaan sen omalla muistamistekniikallani.
Muistat todennäköisesti enemmän yksityiskohtia kuin "visuaalinen muistaja"! Kun joudut erikseen pänttäämään niitä. Minulle tulee vain haalistuneita mielikuvia. Muistan talon värin ja pihan ja huoneiden yleisilmeet, mutta en esimerkiksi sitä minkä väriset tapetit ja huonekalut missäkin oli.
Yksi teoriani on tämä:
Ihmisiä voi suututtaa ja pelottaa tämä asia, koska jos hoksaakin näitä miettiessään ettei ole oikeasti kukaan. Että mikä tai kuka sitä olisi jos ne kaikki visuaaliset muistot otettaisiinkin pois?
Joutuisi jatkuvaan meditaation tilaan jossa joutuisi väkisin kohtaamaan "itsensä" ja tajuamaan sen, ettei häntä ole olemassa kuin illuusiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on afantasköia mutta hyvä muisti. Kirjaan muistot SANOINA tai kertomuksena. Esim vaikka muistot lapsuudenkodista tallennan tähän tyyliin:
”Kaksikerros tiilitalo, punaruskea tiili ja ruskea aumakatto. Sisällä portaat, kellastunutta mäntyä, kaide vähän vino. Latiassa kalanruotoparketti, aurinko haalistanut paikoin. Ulko-oven kahva messinkiä, vähän löysä ja repsottaa. Olohuoneessa 80-lukuiset rudkeat nahkasohvat, seinällä ruma pyöreä matkamuisto lautanen, tuotu Kreetalta”En muista mitään kuvina vaan ”tarinana”. Koko ajan tallennan muistoja sanoina ja kertomuksina. En pysty visualisoimaan yhtään mitään, esim jos vaikka katson puuta, ja sen jölkeen muistelen, niin en vaan muista. En muista muotoa, väriä tms. ELLEN kirjoita sitä tarinaa, eli kyhmyinen runko, vino latva vasemmalle, kolme isoa haaraa oksissa, harvakseltaan tummanvihreitä lehtiä” jne jne.
Olen korkeasti koulutettu (akat.jatkotutk.) ja vaativissa töissä, joten en ole huomannut että visualisointikyvyn puute tekisi jotenkin ”tyhmemmäksi” (joskus olen lukenut tällaisia arvioita). Ehkä olen oppinut kompensoimaan sen omalla muistamistekniikallani.
Muistat todennäköisesti enemmän yksityiskohtia kuin "visuaalinen muistaja"! Kun joudut erikseen pänttäämään niitä. Minulle tulee vain haalistuneita mielikuvia. Muistan talon värin ja pihan ja huoneiden yleisilmeet, mutta en esimerkiksi sitä minkä väriset tapetit ja huonekalut missäkin oli.
En usko että välttämättä muistan ja en nimenomaan pänttää mitään. Pänttääminen ei ole minun tapani oppia. Se on ulkoa muistavien juttu. Minä en ulkoa opettele. Hankala selittää.
Pänttääminen. nou nou
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on afantasköia mutta hyvä muisti. Kirjaan muistot SANOINA tai kertomuksena. Esim vaikka muistot lapsuudenkodista tallennan tähän tyyliin:
”Kaksikerros tiilitalo, punaruskea tiili ja ruskea aumakatto. Sisällä portaat, kellastunutta mäntyä, kaide vähän vino. Latiassa kalanruotoparketti, aurinko haalistanut paikoin. Ulko-oven kahva messinkiä, vähän löysä ja repsottaa. Olohuoneessa 80-lukuiset rudkeat nahkasohvat, seinällä ruma pyöreä matkamuisto lautanen, tuotu Kreetalta”En muista mitään kuvina vaan ”tarinana”. Koko ajan tallennan muistoja sanoina ja kertomuksina. En pysty visualisoimaan yhtään mitään, esim jos vaikka katson puuta, ja sen jölkeen muistelen, niin en vaan muista. En muista muotoa, väriä tms. ELLEN kirjoita sitä tarinaa, eli kyhmyinen runko, vino latva vasemmalle, kolme isoa haaraa oksissa, harvakseltaan tummanvihreitä lehtiä” jne jne.
Olen korkeasti koulutettu (akat.jatkotutk.) ja vaativissa töissä, joten en ole huomannut että visualisointikyvyn puute tekisi jotenkin ”tyhmemmäksi” (joskus olen lukenut tällaisia arvioita). Ehkä olen oppinut kompensoimaan sen omalla muistamistekniikallani.
Muistat todennäköisesti enemmän yksityiskohtia kuin "visuaalinen muistaja"! Kun joudut erikseen pänttäämään niitä. Minulle tulee vain haalistuneita mielikuvia. Muistan talon värin ja pihan ja huoneiden yleisilmeet, mutta en esimerkiksi sitä minkä väriset tapetit ja huonekalut missäkin oli.
Tuntuu oudolta jos ei muista tapettien väriä. Ei se ole mikään pänttäämis juttu. Tapetin värit muistan, mutta sellaisia epägeometrisia kuvioita ei mitenkään. Sen vaan muistaa että ne kuviot eivät esitä mitään.
Ja tasan tarkkaan jos niissä tapeteissa olisi ollut joku vaikka mansikka, niin sen muistaisi. Ja sen jos se olisi jännästi ollut vaikka violetti, eikä punainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on afantasköia mutta hyvä muisti. Kirjaan muistot SANOINA tai kertomuksena. Esim vaikka muistot lapsuudenkodista tallennan tähän tyyliin:
”Kaksikerros tiilitalo, punaruskea tiili ja ruskea aumakatto. Sisällä portaat, kellastunutta mäntyä, kaide vähän vino. Latiassa kalanruotoparketti, aurinko haalistanut paikoin. Ulko-oven kahva messinkiä, vähän löysä ja repsottaa. Olohuoneessa 80-lukuiset rudkeat nahkasohvat, seinällä ruma pyöreä matkamuisto lautanen, tuotu Kreetalta”En muista mitään kuvina vaan ”tarinana”. Koko ajan tallennan muistoja sanoina ja kertomuksina. En pysty visualisoimaan yhtään mitään, esim jos vaikka katson puuta, ja sen jölkeen muistelen, niin en vaan muista. En muista muotoa, väriä tms. ELLEN kirjoita sitä tarinaa, eli kyhmyinen runko, vino latva vasemmalle, kolme isoa haaraa oksissa, harvakseltaan tummanvihreitä lehtiä” jne jne.
Mielikuvat ja muistot voivat myös vääristyä todella helpostio. Kuvat kun muokkaantuvat kovin helposti ja voi kuvitella sen tilalle jotain , mitä ei vain oikeasti muista.. Kuvitelmat ja valokuvamuisti sekoittuvat kovin helposti.
Olen korkeasti koulutettu (akat.jatkotutk.) ja vaativissa töissä, joten en ole huomannut että visualisointikyvyn puute tekisi jotenkin ”tyhmemmäksi” (joskus olen lukenut tällaisia arvioita). Ehkä olen oppinut kompensoimaan sen omalla muistamistekniikallani.
Muistat todennäköisesti enemmän yksityiskohtia kuin "visuaalinen muistaja"! Kun joudut erikseen pänttäämään niitä. Minulle tulee vain haalistuneita mielikuvia. Muistan talon värin ja pihan ja huoneiden yleisilmeet, mutta en esimerkiksi sitä minkä väriset tapetit ja huonekalut missäkin oli.
Mitä koet, kun muistelet jotain silmät kiinni, verrattuna siihen että katsot samaa?
Oleko matemaattisesti lahjakas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on afantasköia mutta hyvä muisti. Kirjaan muistot SANOINA tai kertomuksena. Esim vaikka muistot lapsuudenkodista tallennan tähän tyyliin:
”Kaksikerros tiilitalo, punaruskea tiili ja ruskea aumakatto. Sisällä portaat, kellastunutta mäntyä, kaide vähän vino. Latiassa kalanruotoparketti, aurinko haalistanut paikoin. Ulko-oven kahva messinkiä, vähän löysä ja repsottaa. Olohuoneessa 80-lukuiset rudkeat nahkasohvat, seinällä ruma pyöreä matkamuisto lautanen, tuotu Kreetalta”En muista mitään kuvina vaan ”tarinana”. Koko ajan tallennan muistoja sanoina ja kertomuksina. En pysty visualisoimaan yhtään mitään, esim jos vaikka katson puuta, ja sen jölkeen muistelen, niin en vaan muista. En muista muotoa, väriä tms. ELLEN kirjoita sitä tarinaa, eli kyhmyinen runko, vino latva vasemmalle, kolme isoa haaraa oksissa, harvakseltaan tummanvihreitä lehtiä” jne jne.
Olen korkeasti koulutettu (akat.jatkotutk.) ja vaativissa töissä, joten en ole huomannut että visualisointikyvyn puute tekisi jotenkin ”tyhmemmäksi” (joskus olen lukenut tällaisia arvioita). Ehkä olen oppinut kompensoimaan sen omalla muistamistekniikallani.
Muistat todennäköisesti enemmän yksityiskohtia kuin "visuaalinen muistaja"! Kun joudut erikseen pänttäämään niitä. Minulle tulee vain haalistuneita mielikuvia. Muistan talon värin ja pihan ja huoneiden yleisilmeet, mutta en esimerkiksi sitä minkä väriset tapetit ja huonekalut missäkin oli.
Onko sitten lapsuudestasi tyylin 100 vuotta?
Jos asuu jossain paikassa vaikka sellaiset 5-10 vuotta, ja päivittäin istuu jossain nojatuolissa tai sohvalla, niin kyllä se väri on aika hyvin jo iskostunut mieleen, jos yhtään tiedostaa ympäristöään.
Tosi erikoista.
Paitsi jos olet koko lapsuutesi vain elellyt jossain mielikuvitusmaailmassa ja ajatellut kaikkea fantasia juttua, niin et ole oppinut kotisi värejä ulkoa????
Vierailija kirjoitti:
Mitä koet, kun muistelet jotain silmät kiinni, verrattuna siihen että katsot samaa?
Oleko matemaattisesti lahjakas?
Minä olen matemaattisesti hieman keskimääräistä lahjakkaampi ja olen kuullut joskus puhuttavan että on korkeampaa matematiikkaa ja sitten tätä meidän tavisten matematiikkaa, jotka on 2 eri asiaa. Siinä korkeassa on kuulema jotain tyyliin 7 mystistä sumuverhoa joiden läpi pitäisi nähdä.
En ole perehtynyt niihin.
Jos muistelen omenaa niin muistan, että niitä on tietenkin erilaisia muodoiltaan, väreiltään, kiiltävyyksiltään, mauiltaan, ja että niiden tiheys on omanlaisensa. Ne tuntuvat köykäisiltä ja kovilta kädessä, ja ovat rapeita.
Kun katson omenaa, niin tylsä olo tulee ja saatan sen syödä siinä, kun aikani olen nähnyt niissä pienissä raidoissa ja juovissa jotain ehkä kuvioitakin. (jos omena on sellainen punakeltainen, eikä niitä vihreitä tai viherkeltaisia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on afantasköia mutta hyvä muisti. Kirjaan muistot SANOINA tai kertomuksena. Esim vaikka muistot lapsuudenkodista tallennan tähän tyyliin:
”Kaksikerros tiilitalo, punaruskea tiili ja ruskea aumakatto. Sisällä portaat, kellastunutta mäntyä, kaide vähän vino. Latiassa kalanruotoparketti, aurinko haalistanut paikoin. Ulko-oven kahva messinkiä, vähän löysä ja repsottaa. Olohuoneessa 80-lukuiset rudkeat nahkasohvat, seinällä ruma pyöreä matkamuisto lautanen, tuotu Kreetalta”En muista mitään kuvina vaan ”tarinana”. Koko ajan tallennan muistoja sanoina ja kertomuksina. En pysty visualisoimaan yhtään mitään, esim jos vaikka katson puuta, ja sen jölkeen muistelen, niin en vaan muista. En muista muotoa, väriä tms. ELLEN kirjoita sitä tarinaa, eli kyhmyinen runko, vino latva vasemmalle, kolme isoa haaraa oksissa, harvakseltaan tummanvihreitä lehtiä” jne jne.
Olen korkeasti koulutettu (akat.jatkotutk.) ja vaativissa töissä, joten en ole huomannut että visualisointikyvyn puute tekisi jotenkin ”tyhmemmäksi” (joskus olen lukenut tällaisia arvioita). Ehkä olen oppinut kompensoimaan sen omalla muistamistekniikallani.
Muistat todennäköisesti enemmän yksityiskohtia kuin "visuaalinen muistaja"! Kun joudut erikseen pänttäämään niitä. Minulle tulee vain haalistuneita mielikuvia. Muistan talon värin ja pihan ja huoneiden yleisilmeet, mutta en esimerkiksi sitä minkä väriset tapetit ja huonekalut missäkin oli.
Siis eihän kenenkään tarvitse erikseen päntätä ja selittää itselleen että tuossa ja tuossa on sitten sohva ja tossa on sitten pöytä.
Siis kun jotkut ovat sellaisia että löytävät kamansa hirveän sotkuisesta ja ruokottomasta sekasorrosta, mutta jos se heidän törkyrähjänsä siivotaan, niin sitten ovat ihan vauhkoina, että missä se minun esineeni on. He taitavat olla niitä joilla on se kuva räpsäistynä päässänsä ja kun todellisuus ei vastaa sitä, niin ovat ihan hukassa, kun pitäisi ottaa niin sanotusti silmä käteen ja huomata, että nenäsi edessä on se sinun vasarasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä koet, kun muistelet jotain silmät kiinni, verrattuna siihen että katsot samaa?
Oleko matemaattisesti lahjakas?
Minä olen matemaattisesti hieman keskimääräistä lahjakkaampi ja olen kuullut joskus puhuttavan että on korkeampaa matematiikkaa ja sitten tätä meidän tavisten matematiikkaa, jotka on 2 eri asiaa. Siinä korkeassa on kuulema jotain tyyliin 7 mystistä sumuverhoa joiden läpi pitäisi nähdä.
En ole perehtynyt niihin.
Jos muistelen omenaa niin muistan, että niitä on tietenkin erilaisia muodoiltaan, väreiltään, kiiltävyyksiltään, mauiltaan, ja että niiden tiheys on omanlaisensa. Ne tuntuvat köykäisiltä ja kovilta kädessä, ja ovat rapeita.
Kun katson omenaa, niin tylsä olo tulee ja saatan sen syödä siinä, kun aikani olen nähnyt niissä pienissä raidoissa ja juovissa jotain ehkä kuvioitakin. (jos omena on sellainen punakeltainen, eikä niitä vihreitä tai viherkeltaisia)
Ja se ääni mikä niiden syömisestä lähtee on raivostuttava ja se mehu valuu suupielistä inhottavasti tahmaten. (tämän muistan siis näkemättä)
Ap, ei tietenkään kannata lopettaa meditointia, et vielä ole ymmärtänyt mitä se on jos halaluat lopettaa pelkänmustan näkemisen takia.
Opiskele lisää ja elämäsi muuttuu kauniiksi jos se ei ole sitä jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei tietenkään kannata lopettaa meditointia, et vielä ole ymmärtänyt mitä se on jos halaluat lopettaa pelkänmustan näkemisen takia.
Opiskele lisää ja elämäsi muuttuu kauniiksi jos se ei ole sitä jo nyt.
No, olen opiskellut jo 20 vuotta erilaisia esoteerisia tieteitä, joten nyt ei ole opinpuute kyseessä. Vaan ihan se että kokoontumisissa muut pystyvät tekemään matkoja kuvaillen hienoja paikkoja, maisemia, tapahtumia, ja saaden sitä kautta hienoja kokemuksia ja oppeja. Minä vaan näen MUSTAA.
Väkisinkin alkaa suututtaa! Siis TAVALLISEN meditaation osaan hyvin, sen ei ole ongelma, vaan tuo visualisointimeditaatio on.
Mutta kiitokset alentuvasta näsäviisastelukommentista, kyllä auttoi taas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on afantasköia mutta hyvä muisti. Kirjaan muistot SANOINA tai kertomuksena. Esim vaikka muistot lapsuudenkodista tallennan tähän tyyliin:
”Kaksikerros tiilitalo, punaruskea tiili ja ruskea aumakatto. Sisällä portaat, kellastunutta mäntyä, kaide vähän vino. Latiassa kalanruotoparketti, aurinko haalistanut paikoin. Ulko-oven kahva messinkiä, vähän löysä ja repsottaa. Olohuoneessa 80-lukuiset rudkeat nahkasohvat, seinällä ruma pyöreä matkamuisto lautanen, tuotu Kreetalta”En muista mitään kuvina vaan ”tarinana”. Koko ajan tallennan muistoja sanoina ja kertomuksina. En pysty visualisoimaan yhtään mitään, esim jos vaikka katson puuta, ja sen jölkeen muistelen, niin en vaan muista. En muista muotoa, väriä tms. ELLEN kirjoita sitä tarinaa, eli kyhmyinen runko, vino latva vasemmalle, kolme isoa haaraa oksissa, harvakseltaan tummanvihreitä lehtiä” jne jne.
Olen korkeasti koulutettu (akat.jatkotutk.) ja vaativissa töissä, joten en ole huomannut että visualisointikyvyn puute tekisi jotenkin ”tyhmemmäksi” (joskus olen lukenut tällaisia arvioita). Ehkä olen oppinut kompensoimaan sen omalla muistamistekniikallani.
Muistat todennäköisesti enemmän yksityiskohtia kuin "visuaalinen muistaja"! Kun joudut erikseen pänttäämään niitä. Minulle tulee vain haalistuneita mielikuvia. Muistan talon värin ja pihan ja huoneiden yleisilmeet, mutta en esimerkiksi sitä minkä väriset tapetit ja huonekalut missäkin oli.
Siis eihän kenenkään tarvitse erikseen päntätä ja selittää itselleen että tuossa ja tuossa on sitten sohva ja tossa on sitten pöytä.
Ei tietenkään niitä päntätä silloin, kun ne on oikeasti siinä. Itse ymmärrän, että tällä tarkoitettiin sitä, että pystyt kuvittelemaan jonkun tilan tai huoneen näkemättä sitä. Esim. kaupassa muistat, miten ne käytävät on siellä ja missä kohtaa on hedelmäosasto ja mistä saa maitoa jne. Itse ainakin voin kuvitella kaiken tämän mielessäni. Olen nyt makuuhuoneessani ja voin palauttaa mieleeni, miltä meidän olohuone näyttää. Muistan miten huonekalut on sijoiteltu, niiden värit ja materiaalit, mitä reittiä kuljen keittiöön jne. Ei niitä kenenkään (toivottavasti) tarvitse päntätä.
Osaisitko piirtää vaikka tuon puun tuon tarinasi perusteella niin, että se oikeasti muistuttaa sitä näkemääsi puuta?