Lue keskustelun säännöt.
Neuvolan "herännyt huoli"
18.08.2019 |
Mikä on absurdein tilanne jolloin neuvolassa on herännyt perheestänne huoli ja se on kirjoitettu kantaan? Tai tehty peräti lasu?
Itse järkytyin, kun luin kantaa: meillä mies sairastui äkillisesti pari vuotta sitten ja kuoleman uhka leijui yllä useamman kuukauden. Siihen aikaan nuorin lapsemme oli vauva ja kävin hänen kanssaan neuvolassa pian miehen sairaalaan joutumisen jälkeen. Tietenkin th:n kyseisessä kuulumisia kerroin asiasta kyyneleet valuen. Th oli niin myötämielistä, maireaa ja ehdotti, että hänpä varaa lääkärille jutteluajan, kun on niin kiva ihminen. Tyhmä ja sinisilmäinen kun olin, niin menin. Kävin siellä pari kertaa ja kyseli kuulumisia. Tilanne tasaantui eikä enää tavattu.
Jälkikäteen luin kannasta: "Keskivartalo-obeesi 30-vuotias kolmen lapsen äiti tulee vastaanotolle.." jne. Kuvaili vuorovaikutusta vauvaan jne. Tajusin, että arvioivat lasun tarvetta! Herranjumala jos olisin sen vielä joutunut kestämään, voimat meni täysin siihen muutenkin, että lapsilla jatkui mahdollisimman kiva arki ja jaksoin tukea miestäni. Mitään muuta apua, esim. kodinhoitajaa emme saaneet. Ja joo, kyllä vatsa roikkui kolmannen lapsen syntymän jälkeen.
Vahingosta viisastuneena suosittelen AINA menemään hymyssä suin neuvolaan, terveydenhoitajalle jne. Vaarallinen systeemi.
Kommentit (788)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi kun kaatui ja löi päänsä terävään sängynlaitaan niin meitä pidettiin sairaalassa "vankeina" kunnes sosiaalityöntekijä oli kuulustellut.
Tuntui kuin olisivat yrittäneet laittaa meidät syyllisiksi.
Pitäkää lapsenne loitolla terveydenhoitohenkilöstöstäkin niin paljon kuin mahdollista.
Mun vilkas lapsi mursi jalkansa ja jouduttiin 2 päivän tarkkailuun, psykologihaastattelut, vuorovaikutustilanteen analysointi jne tehtäviä. Koko ajan joku kävi kysymässä että ”ettet vaan kuitenkin menettänyt malttiasi ja vääntänyt lapsen jalkaa”. Oli jokseenkin nöyryyttävää vaikka ymmärrän toki että systeemi on olemassa lapsen parhaaksi.
Mä en tosiaankaan ymmärrä! T. Ekan viestin laittaja.
Jos teillä molemmilla noi vammat oli sellaisia joita usein näkee pahoinpidellyillä lapsilla. Kyllä kai jalka voi esim. murtua jotenkin epätavallisesti ja sillä lailla mitä nähdään pahoinpitelytapauksissa. Ymmärrän että tuollainen on nöyryyttävää, mutta se on lapsen parhaaksi kuitenkin. Pitäisi yrittää suhtautua aikuisesti harmituksesta huolimatta ja miettiä onko reilua syyttää terveydenhuoltoa. Niin kuin siellä oikein nautittaisiin tällaisista tapuksista ja into piukeana etsittäisiin niitä. Takuulla ei nautita. Takuulla se lekuri tms. tekisi kaikkea muuta mieluimmin kuin kysyisi että mursitko lapsesi jalan.
Tällanen on todella nöyryyttävää, meillä 3v. piiloutui sängyn alle kun oli kiire lähteä, piti vetää hänet kädestä jolloin käsi meni sijoltaan. Kuulusteluhan siitä tuli. Selitä niille sitten pää punasena!
Olisit edes rehellinen itsellesi.... Normiarkea ihmisillä tuollaiset käsien sijoiltaan menemiset, not.
No ihan on mahdollista. Mun lapsella murtu se jalka kun kaatu portaissa, ja lääkäri oli arvioinut että tällainen murtuma SAATTAA tulla joskus pahoinpitelystä. Ja eikuin kahden päivän tutkimuksiin, tarkkailuun ja videoituun vuorovaikutuskokeeseen jossa katsotaan uskaltaako lapsi turvautua isään tai äitiin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi kun kaatui ja löi päänsä terävään sängynlaitaan niin meitä pidettiin sairaalassa "vankeina" kunnes sosiaalityöntekijä oli kuulustellut.
Tuntui kuin olisivat yrittäneet laittaa meidät syyllisiksi.
Pitäkää lapsenne loitolla terveydenhoitohenkilöstöstäkin niin paljon kuin mahdollista.
Mun vilkas lapsi mursi jalkansa ja jouduttiin 2 päivän tarkkailuun, psykologihaastattelut, vuorovaikutustilanteen analysointi jne tehtäviä. Koko ajan joku kävi kysymässä että ”ettet vaan kuitenkin menettänyt malttiasi ja vääntänyt lapsen jalkaa”. Oli jokseenkin nöyryyttävää vaikka ymmärrän toki että systeemi on olemassa lapsen parhaaksi.
Mä en tosiaankaan ymmärrä! T. Ekan viestin laittaja.
Jos teillä molemmilla noi vammat oli sellaisia joita usein näkee pahoinpidellyillä lapsilla. Kyllä kai jalka voi esim. murtua jotenkin epätavallisesti ja sillä lailla mitä nähdään pahoinpitelytapauksissa. Ymmärrän että tuollainen on nöyryyttävää, mutta se on lapsen parhaaksi kuitenkin. Pitäisi yrittää suhtautua aikuisesti harmituksesta huolimatta ja miettiä onko reilua syyttää terveydenhuoltoa. Niin kuin siellä oikein nautittaisiin tällaisista tapuksista ja into piukeana etsittäisiin niitä. Takuulla ei nautita. Takuulla se lekuri tms. tekisi kaikkea muuta mieluimmin kuin kysyisi että mursitko lapsesi jalan.
Tällanen on todella nöyryyttävää, meillä 3v. piiloutui sängyn alle kun oli kiire lähteä, piti vetää hänet kädestä jolloin käsi meni sijoltaan. Kuulusteluhan siitä tuli. Selitä niille sitten pää punasena!
Olisit edes rehellinen itsellesi.... Normiarkea ihmisillä tuollaiset käsien sijoiltaan menemiset, not.
Sä oot sit just joku sellanen sosiaalitantta.
Joo, ja anopit voi tehdä kivoja ärsytyslasuja kostoksi siitä jos eivät saa tahtoaan läpi lapsiperheen asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli syöpä ja lapsi joutui käymään monta vuotta koulukuraattorilla sen vuoksi. Hän joutui kiusatuksi koulukuraattorilla käymisen vuoksi. En voi syyttää muuta kuin itseäni kun menin kertomaan luokanvalvojalle pitemmästä saikustani syövän vuoksi.
Puhuimme jo heti kotona syövästä ikätason huomioonottaen ja kerroimme, että minä selviän koska Suomessa on suuri selviämisprosentti. Kerroin, että voin olla välillä väsynyt koska syöpä vaatii rankat hoidot juuri siksi, että se saadaan nitistettyä.
Monen vuoden koulukuraattoriasia paljastui vasta kun lapsi päätti peruskoulun. Hän kärsi enemmän vuosien koulukiusaamisesta kuin syövästäni. Onneksi pääsi jatko-opiskelupaikassa mukavampien nuorien pariin, joista hän on saanut hyviä kavereita. Hän sanoo olevansa onnekas kun vanhemmat elävät saman katon alla. Hänen kaveriensa vanhemmista ovat puolet eronneita ja eronuoret ovat kertoneet siitä, kuinka rasittavaa on kulkea kahden kodin väliä ja osalla jopa olla vanhempien riitojen aiheena.
Kiva että voit kiillottaa kilpeäsi eroperhelasten karseammalla elämällä.
Mä voin sitten kiillottaa kilpeä taas sillä että syöpä on sentään vielä kokeilematta vaikka vuoroviikkovanhemmuus on tullut jo nähtyä!
Vai olisko sittenkin niin että helppoa ei ole kellään, ja kannattais olla vaan iloinen siitä jos niistä omista vastoinkäymisistä selviää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi kun kaatui ja löi päänsä terävään sängynlaitaan niin meitä pidettiin sairaalassa "vankeina" kunnes sosiaalityöntekijä oli kuulustellut.
Tuntui kuin olisivat yrittäneet laittaa meidät syyllisiksi.
Pitäkää lapsenne loitolla terveydenhoitohenkilöstöstäkin niin paljon kuin mahdollista.
Mun vilkas lapsi mursi jalkansa ja jouduttiin 2 päivän tarkkailuun, psykologihaastattelut, vuorovaikutustilanteen analysointi jne tehtäviä. Koko ajan joku kävi kysymässä että ”ettet vaan kuitenkin menettänyt malttiasi ja vääntänyt lapsen jalkaa”. Oli jokseenkin nöyryyttävää vaikka ymmärrän toki että systeemi on olemassa lapsen parhaaksi.
Mä en tosiaankaan ymmärrä! T. Ekan viestin laittaja.
Jos teillä molemmilla noi vammat oli sellaisia joita usein näkee pahoinpidellyillä lapsilla. Kyllä kai jalka voi esim. murtua jotenkin epätavallisesti ja sillä lailla mitä nähdään pahoinpitelytapauksissa. Ymmärrän että tuollainen on nöyryyttävää, mutta se on lapsen parhaaksi kuitenkin. Pitäisi yrittää suhtautua aikuisesti harmituksesta huolimatta ja miettiä onko reilua syyttää terveydenhuoltoa. Niin kuin siellä oikein nautittaisiin tällaisista tapuksista ja into piukeana etsittäisiin niitä. Takuulla ei nautita. Takuulla se lekuri tms. tekisi kaikkea muuta mieluimmin kuin kysyisi että mursitko lapsesi jalan.
Tällanen on todella nöyryyttävää, meillä 3v. piiloutui sängyn alle kun oli kiire lähteä, piti vetää hänet kädestä jolloin käsi meni sijoltaan. Kuulusteluhan siitä tuli. Selitä niille sitten pää punasena!
On tosiaan omituista, miten erilaiset käytännöt eri paikoissa on. Meilläkin lapsen värttinäluun pää meni sijoiltaan, ei kylläkään vetäisystä vaan kun lasta "hyppyytettiin" eli leikkiessä, ei tiedetty että näin voi siinä käydä pienillä lapsilla. Vietiin tottakai päivystykseen huolesta suunniltaan, kun luultiin että käsi on murtunut, lapsi itki eikä pystynyt sitä käyttämään. Ihan kamalaa! Onneksi oli ymmärtäväinen lääkäri, joka sai ihan parilla liikkeellä käden kuntoon. Ei tehnyt mitään lasua eikä siitä ollut edes puhetta, infosi vaan, että näin voi sattua pienille, eli täytyy välttää äkillisiä nykäisyjä ja muuta käteen kohdistuvaa vetämistä, josta voi aiheutua. Ei edes kuulusteltu sen kummemmin, kun vaan selitettiin missä tilanteessa oli sattunut.
Olisin kyllä ahdistunut suunnattomasti, jos lasu olisi tästä lähtenyt, sillä tiedän yhden perheen, josta teini-ikäiset lapset sijoitettiin kiireellisesti väärän ilmiannon vuoksi. Heidän kohdallaan sijoitusta ei koskaan purettu, vaan lapset jäivät sille tielleen. Ihan normiperhe, ei todettu mitään päihde- tai väkivaltaongelmia, joista lasun tekijä oli ilmoittanut. Riitti että oli haastavat teinit ja perheen vuorovaikutuksessa ilmeisesti tarpeeksi puutteita, että huostaanottoa pidettiin tarpeellisena. Vaikka kaikki teinit esim. menestyivät koulussa hyvin, eikä ollut mitään päihdekokeiluja tai sosiaalisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi kun kaatui ja löi päänsä terävään sängynlaitaan niin meitä pidettiin sairaalassa "vankeina" kunnes sosiaalityöntekijä oli kuulustellut.
Tuntui kuin olisivat yrittäneet laittaa meidät syyllisiksi.
Pitäkää lapsenne loitolla terveydenhoitohenkilöstöstäkin niin paljon kuin mahdollista.
Mun vilkas lapsi mursi jalkansa ja jouduttiin 2 päivän tarkkailuun, psykologihaastattelut, vuorovaikutustilanteen analysointi jne tehtäviä. Koko ajan joku kävi kysymässä että ”ettet vaan kuitenkin menettänyt malttiasi ja vääntänyt lapsen jalkaa”. Oli jokseenkin nöyryyttävää vaikka ymmärrän toki että systeemi on olemassa lapsen parhaaksi.
Mä en tosiaankaan ymmärrä! T. Ekan viestin laittaja.
Jos teillä molemmilla noi vammat oli sellaisia joita usein näkee pahoinpidellyillä lapsilla. Kyllä kai jalka voi esim. murtua jotenkin epätavallisesti ja sillä lailla mitä nähdään pahoinpitelytapauksissa. Ymmärrän että tuollainen on nöyryyttävää, mutta se on lapsen parhaaksi kuitenkin. Pitäisi yrittää suhtautua aikuisesti harmituksesta huolimatta ja miettiä onko reilua syyttää terveydenhuoltoa. Niin kuin siellä oikein nautittaisiin tällaisista tapuksista ja into piukeana etsittäisiin niitä. Takuulla ei nautita. Takuulla se lekuri tms. tekisi kaikkea muuta mieluimmin kuin kysyisi että mursitko lapsesi jalan.
Tällanen on todella nöyryyttävää, meillä 3v. piiloutui sängyn alle kun oli kiire lähteä, piti vetää hänet kädestä jolloin käsi meni sijoltaan. Kuulusteluhan siitä tuli. Selitä niille sitten pää punasena!
On tosiaan omituista, miten erilaiset käytännöt eri paikoissa on. Meilläkin lapsen värttinäluun pää meni sijoiltaan, ei kylläkään vetäisystä vaan kun lasta "hyppyytettiin" eli leikkiessä, ei tiedetty että näin voi siinä käydä pienillä lapsilla. Vietiin tottakai päivystykseen huolesta suunniltaan, kun luultiin että käsi on murtunut, lapsi itki eikä pystynyt sitä käyttämään. Ihan kamalaa! Onneksi oli ymmärtäväinen lääkäri, joka sai ihan parilla liikkeellä käden kuntoon. Ei tehnyt mitään lasua eikä siitä ollut edes puhetta, infosi vaan, että näin voi sattua pienille, eli täytyy välttää äkillisiä nykäisyjä ja muuta käteen kohdistuvaa vetämistä, josta voi aiheutua. Ei edes kuulusteltu sen kummemmin, kun vaan selitettiin missä tilanteessa oli sattunut.
Olisin kyllä ahdistunut suunnattomasti, jos lasu olisi tästä lähtenyt, sillä tiedän yhden perheen, josta teini-ikäiset lapset sijoitettiin kiireellisesti väärän ilmiannon vuoksi. Heidän kohdallaan sijoitusta ei koskaan purettu, vaan lapset jäivät sille tielleen. Ihan normiperhe, ei todettu mitään päihde- tai väkivaltaongelmia, joista lasun tekijä oli ilmoittanut. Riitti että oli haastavat teinit ja perheen vuorovaikutuksessa ilmeisesti tarpeeksi puutteita, että huostaanottoa pidettiin tarpeellisena. Vaikka kaikki teinit esim. menestyivät koulussa hyvin, eikä ollut mitään päihdekokeiluja tai sosiaalisia ongelmia.
Oletko nähnyt paperit ja niihin kirjoitetut syyt huostaanotolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin paljon höpöjuttuja. Meillä käy sossu tietyin väliajoin. Naureskelee vaan, kun sanon ettei ole ehditty sua varten siivota eikä hankkia tarjoiluja. Kaikki mahdollinen apu saatiin avopuolelta, kun vaikeudet alkoivat. Huostaanottoa kukaan vaihtuneista sossuista ole halunnut ottaa edes vaihtoehdoksi.
Huostaanotot tulevat hirvittävän kalliiksi tai siis se huostaanotettuna oleminen etenkin. Valtio ei nimittäin korvaa sitä usein vuosien huostassa oloa. Kunta sen maksaa eikä ketään huvikseen huostaanoteta. Kiireellistä huostaanottoa ei ole tässä maassa ollut enää vuosikausiin. Ei kannata uskoa mitä tahansa soopaa, jota muka kaltoinkohdellut vanhemmat kertovat.
Kiireellinen sijoitus kodin ulkopuolelle on mahdollinen, esim. heitteillejätetty vauva huumekämpästä pois, vaikeasti oireilevat päihdenuoret tai akuutti vaikea perhekriisi.
... tai vielä paljon yleisemmät syyt kuten perättömät väitteet väkivallasta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi kun kaatui ja löi päänsä terävään sängynlaitaan niin meitä pidettiin sairaalassa "vankeina" kunnes sosiaalityöntekijä oli kuulustellut.
Tuntui kuin olisivat yrittäneet laittaa meidät syyllisiksi.
Pitäkää lapsenne loitolla terveydenhoitohenkilöstöstäkin niin paljon kuin mahdollista.
Mun vilkas lapsi mursi jalkansa ja jouduttiin 2 päivän tarkkailuun, psykologihaastattelut, vuorovaikutustilanteen analysointi jne tehtäviä. Koko ajan joku kävi kysymässä että ”ettet vaan kuitenkin menettänyt malttiasi ja vääntänyt lapsen jalkaa”. Oli jokseenkin nöyryyttävää vaikka ymmärrän toki että systeemi on olemassa lapsen parhaaksi.
Mä en tosiaankaan ymmärrä! T. Ekan viestin laittaja.
Jos teillä molemmilla noi vammat oli sellaisia joita usein näkee pahoinpidellyillä lapsilla. Kyllä kai jalka voi esim. murtua jotenkin epätavallisesti ja sillä lailla mitä nähdään pahoinpitelytapauksissa. Ymmärrän että tuollainen on nöyryyttävää, mutta se on lapsen parhaaksi kuitenkin. Pitäisi yrittää suhtautua aikuisesti harmituksesta huolimatta ja miettiä onko reilua syyttää terveydenhuoltoa. Niin kuin siellä oikein nautittaisiin tällaisista tapuksista ja into piukeana etsittäisiin niitä. Takuulla ei nautita. Takuulla se lekuri tms. tekisi kaikkea muuta mieluimmin kuin kysyisi että mursitko lapsesi jalan.
Tällanen on todella nöyryyttävää, meillä 3v. piiloutui sängyn alle kun oli kiire lähteä, piti vetää hänet kädestä jolloin käsi meni sijoltaan. Kuulusteluhan siitä tuli. Selitä niille sitten pää punasena!
On tosiaan omituista, miten erilaiset käytännöt eri paikoissa on. Meilläkin lapsen värttinäluun pää meni sijoiltaan, ei kylläkään vetäisystä vaan kun lasta "hyppyytettiin" eli leikkiessä, ei tiedetty että näin voi siinä käydä pienillä lapsilla. Vietiin tottakai päivystykseen huolesta suunniltaan, kun luultiin että käsi on murtunut, lapsi itki eikä pystynyt sitä käyttämään. Ihan kamalaa! Onneksi oli ymmärtäväinen lääkäri, joka sai ihan parilla liikkeellä käden kuntoon. Ei tehnyt mitään lasua eikä siitä ollut edes puhetta, infosi vaan, että näin voi sattua pienille, eli täytyy välttää äkillisiä nykäisyjä ja muuta käteen kohdistuvaa vetämistä, josta voi aiheutua. Ei edes kuulusteltu sen kummemmin, kun vaan selitettiin missä tilanteessa oli sattunut.
Olisin kyllä ahdistunut suunnattomasti, jos lasu olisi tästä lähtenyt, sillä tiedän yhden perheen, josta teini-ikäiset lapset sijoitettiin kiireellisesti väärän ilmiannon vuoksi. Heidän kohdallaan sijoitusta ei koskaan purettu, vaan lapset jäivät sille tielleen. Ihan normiperhe, ei todettu mitään päihde- tai väkivaltaongelmia, joista lasun tekijä oli ilmoittanut. Riitti että oli haastavat teinit ja perheen vuorovaikutuksessa ilmeisesti tarpeeksi puutteita, että huostaanottoa pidettiin tarpeellisena. Vaikka kaikki teinit esim. menestyivät koulussa hyvin, eikä ollut mitään päihdekokeiluja tai sosiaalisia ongelmia.
Oletko nähnyt paperit ja niihin kirjoitetut syyt huostaanotolle?
No en ole vaatinut toisten ihmisten yksityisiä sosiaalihuollon päätöksiä nähtäväkseni, tietenkään, millä oikeudella niin voisin tehdä? Olen kuitenkin tuntenut perheen jo pidemmän aikaa, ja tiedän, että teinit ja vanhemmat ovat vielä säännöllisesti tekemisissä keskenään ja toistensa elämässä, vaikka lapset asuvat muualla. Ihan yöpyvät välillä vanhempiensa kotona ja muuta. En usko, että tämä olisi ensinkään mahdollista, jos sellaisia ongelmia olisi todettu, kuin lasussa oli mainittu.
Jouduimme synnytyssairaalassa kokemattomien hoitajien "huolen" aiheeksi koska yhden kerran itkin. Siitä seurasi mielenvikaisen sossutantan käynti huoneessa, kuulustelu ja syyttely mm.mies ei ole aiemmin asunut naisen kanssa ennen minua...
Hoitajat valehtelivat että menette vauvan tarkastuskäynnille terveysasioissa, mutta vastassa olikin sossutäti ja lääkäri.
Suuri onni oli että lääkäri ja sossutätikin olivat miljoona kertaa viisaampia kuin synnytyslaitoksella olevat ja kokeneempia. Ihmettelivät miksi sinne on lähetetty ja asia jäi siihen.
Neuvolassa kokenut täti ei ole ammattitaitoinen, kyselee mm."miksi vauva hymyilee minulle, eikö hän saa huomiota kotona?"..kun juuri hymyilyhän on todella hyvä merkki.
Vältän kaikkia "palveluja" viimeiseen asti.
Neuvolassa väiteltiin pitkään miksi en sairaalasta kotiutuessa ottanut kotikäyntiä vaan halusin mennä neuvolaan tarkastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduimme synnytyssairaalassa kokemattomien hoitajien "huolen" aiheeksi koska yhden kerran itkin. Siitä seurasi mielenvikaisen sossutantan käynti huoneessa, kuulustelu ja syyttely mm.mies ei ole aiemmin asunut naisen kanssa ennen minua...
Hoitajat valehtelivat että menette vauvan tarkastuskäynnille terveysasioissa, mutta vastassa olikin sossutäti ja lääkäri.
Suuri onni oli että lääkäri ja sossutätikin olivat miljoona kertaa viisaampia kuin synnytyslaitoksella olevat ja kokeneempia. Ihmettelivät miksi sinne on lähetetty ja asia jäi siihen.
Neuvolassa kokenut täti ei ole ammattitaitoinen, kyselee mm."miksi vauva hymyilee minulle, eikö hän saa huomiota kotona?"..kun juuri hymyilyhän on todella hyvä merkki.
Vältän kaikkia "palveluja" viimeiseen asti.
Neuvolassa väiteltiin pitkään miksi en sairaalasta kotiutuessa ottanut kotikäyntiä vaan halusin mennä neuvolaan tarkastukseen.
Meillä neuvolantäti tuli kotiin poistamaan tikit ( sektio.) Ja teki samalla tarkastuksen, kiersi vessat ja kaikki. Siistiä kun oli niin sanoi sitten että hyvin sulla on asiat, mut jäi tuo tarkastuskierros ihmetyttämään?
Nyt tuli kyllä aloittajalta niin huolestuttava ohje että. Pahoittelen, että sinulla on ollut vaikeaa, mutta neuvolan tarkoitus on huolehtia siitä, että äiti ja lapsi voivat hyvin. Mitä hyötyä on äidille saati vauvalle, jos äiti esittää kaiken olevan hyvin vaikka kaikki olisi huonosti. Mikäli neuvolassa heräisi huoli lapsesta, ei enää eletä 50-luvulla ja viedä lasta mustalla autolla pois vaan tarve apuun kartoitetaan ja äidille ja lapselle tarjotaan tukea. Tuo kuvaamasi tilanne on varmasti yksi vaikempia, mitä voi olla joten totta kai neuvolan täti halusi että saat tukea tilanteeseen ja kun kyse lapsesta, niin silloin halutaan varmistaa, että ensisijaisesti lapsi on turvattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi kun kaatui ja löi päänsä terävään sängynlaitaan niin meitä pidettiin sairaalassa "vankeina" kunnes sosiaalityöntekijä oli kuulustellut.
Tuntui kuin olisivat yrittäneet laittaa meidät syyllisiksi.
Pitäkää lapsenne loitolla terveydenhoitohenkilöstöstäkin niin paljon kuin mahdollista.
Mun vilkas lapsi mursi jalkansa ja jouduttiin 2 päivän tarkkailuun, psykologihaastattelut, vuorovaikutustilanteen analysointi jne tehtäviä. Koko ajan joku kävi kysymässä että ”ettet vaan kuitenkin menettänyt malttiasi ja vääntänyt lapsen jalkaa”. Oli jokseenkin nöyryyttävää vaikka ymmärrän toki että systeemi on olemassa lapsen parhaaksi.
Mä en tosiaankaan ymmärrä! T. Ekan viestin laittaja.
Jos teillä molemmilla noi vammat oli sellaisia joita usein näkee pahoinpidellyillä lapsilla. Kyllä kai jalka voi esim. murtua jotenkin epätavallisesti ja sillä lailla mitä nähdään pahoinpitelytapauksissa. Ymmärrän että tuollainen on nöyryyttävää, mutta se on lapsen parhaaksi kuitenkin. Pitäisi yrittää suhtautua aikuisesti harmituksesta huolimatta ja miettiä onko reilua syyttää terveydenhuoltoa. Niin kuin siellä oikein nautittaisiin tällaisista tapuksista ja into piukeana etsittäisiin niitä. Takuulla ei nautita. Takuulla se lekuri tms. tekisi kaikkea muuta mieluimmin kuin kysyisi että mursitko lapsesi jalan.
Tällanen on todella nöyryyttävää, meillä 3v. piiloutui sängyn alle kun oli kiire lähteä, piti vetää hänet kädestä jolloin käsi meni sijoltaan. Kuulusteluhan siitä tuli. Selitä niille sitten pää punasena!
On tosiaan omituista, miten erilaiset käytännöt eri paikoissa on. Meilläkin lapsen värttinäluun pää meni sijoiltaan, ei kylläkään vetäisystä vaan kun lasta "hyppyytettiin" eli leikkiessä, ei tiedetty että näin voi siinä käydä pienillä lapsilla. Vietiin tottakai päivystykseen huolesta suunniltaan, kun luultiin että käsi on murtunut, lapsi itki eikä pystynyt sitä käyttämään. Ihan kamalaa! Onneksi oli ymmärtäväinen lääkäri, joka sai ihan parilla liikkeellä käden kuntoon. Ei tehnyt mitään lasua eikä siitä ollut edes puhetta, infosi vaan, että näin voi sattua pienille, eli täytyy välttää äkillisiä nykäisyjä ja muuta käteen kohdistuvaa vetämistä, josta voi aiheutua. Ei edes kuulusteltu sen kummemmin, kun vaan selitettiin missä tilanteessa oli sattunut.
Olisin kyllä ahdistunut suunnattomasti, jos lasu olisi tästä lähtenyt, sillä tiedän yhden perheen, josta teini-ikäiset lapset sijoitettiin kiireellisesti väärän ilmiannon vuoksi. Heidän kohdallaan sijoitusta ei koskaan purettu, vaan lapset jäivät sille tielleen. Ihan normiperhe, ei todettu mitään päihde- tai väkivaltaongelmia, joista lasun tekijä oli ilmoittanut. Riitti että oli haastavat teinit ja perheen vuorovaikutuksessa ilmeisesti tarpeeksi puutteita, että huostaanottoa pidettiin tarpeellisena. Vaikka kaikki teinit esim. menestyivät koulussa hyvin, eikä ollut mitään päihdekokeiluja tai sosiaalisia ongelmia.
Oletko nähnyt paperit ja niihin kirjoitetut syyt huostaanotolle?
No en ole vaatinut toisten ihmisten yksityisiä sosiaalihuollon päätöksiä nähtäväkseni, tietenkään, millä oikeudella niin voisin tehdä? Olen kuitenkin tuntenut perheen jo pidemmän aikaa, ja tiedän, että teinit ja vanhemmat ovat vielä säännöllisesti tekemisissä keskenään ja toistensa elämässä, vaikka lapset asuvat muualla. Ihan yöpyvät välillä vanhempiensa kotona ja muuta. En usko, että tämä olisi ensinkään mahdollista, jos sellaisia ongelmia olisi todettu, kuin lasussa oli mainittu.
On 100 % varmaa ettet tiedä koko totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuli kyllä aloittajalta niin huolestuttava ohje että. Pahoittelen, että sinulla on ollut vaikeaa, mutta neuvolan tarkoitus on huolehtia siitä, että äiti ja lapsi voivat hyvin. Mitä hyötyä on äidille saati vauvalle, jos äiti esittää kaiken olevan hyvin vaikka kaikki olisi huonosti. Mikäli neuvolassa heräisi huoli lapsesta, ei enää eletä 50-luvulla ja viedä lasta mustalla autolla pois vaan tarve apuun kartoitetaan ja äidille ja lapselle tarjotaan tukea. Tuo kuvaamasi tilanne on varmasti yksi vaikempia, mitä voi olla joten totta kai neuvolan täti halusi että saat tukea tilanteeseen ja kun kyse lapsesta, niin silloin halutaan varmistaa, että ensisijaisesti lapsi on turvattu.
Se tuki on perhetyötä. Kuka hullu sitä kotiinsa ottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduimme synnytyssairaalassa kokemattomien hoitajien "huolen" aiheeksi koska yhden kerran itkin. Siitä seurasi mielenvikaisen sossutantan käynti huoneessa, kuulustelu ja syyttely mm.mies ei ole aiemmin asunut naisen kanssa ennen minua...
Hoitajat valehtelivat että menette vauvan tarkastuskäynnille terveysasioissa, mutta vastassa olikin sossutäti ja lääkäri.
Suuri onni oli että lääkäri ja sossutätikin olivat miljoona kertaa viisaampia kuin synnytyslaitoksella olevat ja kokeneempia. Ihmettelivät miksi sinne on lähetetty ja asia jäi siihen.
Neuvolassa kokenut täti ei ole ammattitaitoinen, kyselee mm."miksi vauva hymyilee minulle, eikö hän saa huomiota kotona?"..kun juuri hymyilyhän on todella hyvä merkki.
Vältän kaikkia "palveluja" viimeiseen asti.
Neuvolassa väiteltiin pitkään miksi en sairaalasta kotiutuessa ottanut kotikäyntiä vaan halusin mennä neuvolaan tarkastukseen.
Tässä taas yksi tilanne, missä eri paikoissa kohdellaan ihan eri tavalla. Itse olen nuorena sairastanut masennuksen, ja tieto löytyy papereistani. Äitiysneuvolassa terkan kanssa juttelimme tästä kerran, ja sanoin mielialani olleen jo vuosia hyvä ja etenkin nyt raskauden aikana. Lisäksi olin aiemmin käynyt terapiassa ja saanut keinoja mielialan tarkkailuun ja hyvää mielenterveyttä ylläpitäviin ajatusmalleihin ja elämäntapoihin, meditaatioon ja mindfulness -ajatteluun jne. Asia oli sillä selvä. Synnytyssairaalassa yksi hoitohenkilökunnan jäsen, en muista oliko kätilö vai sairaanhoitaja, otti asian puheeksi. Kerroin samat jutut kuin neuvolassakin ja lisäksi, että masennusta aikaisemmin sairastaneena osaan tarkkailla huolestuttavia merkkejä mielialan suhteen ja hakea myös apua, jos ilmenee synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita ym. Tästäkään ei mitään jälkiseuraamuksia ollut enkä ole sen jälkeen neuvolassakaan joutunut syyniin. On todella ikävää, jos joissain paikoissa tosiaan otetaan silmätikuksi ja vaikuttaa, että etsitään etsimällä ongelmia mitä pienemmistä asioista. Tuoreen äidin itkusta ja vauvan hymystäkin, huhhuh. Synnytyksen jälkeen yhdellä jos toisellakin voi olla tunteet pinnassa, eikä sen nyt pitäisi olla mikään lasun paikka! Toki asian voi ottaa puheeksi ja mainita, mistä saa apua jos sitä kokee tarvitsevansa esim. jos kehittyy synnytyksen jälkeinen masennus.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin täällä tiedän viisi perhettä joista tehty ilmoitus!
Yhdeltä perheeltä vietiin lapset, KOSKA VANHEMPI SAIRASTUI!!! VANHEMPI JOKA EI KOSKAAN OLE EDES HUUTANUT LAPSELLEEN!!!
Oli herännyt "huoli"! Voiko olla tottakaan, että vanhemman sairastumista, jolle EI itse voi mitään, käytetään häntä itseään vastaan!!!
Mä suorastaan vihaan tätä järjestelmää, enkä ole ainut!
Voisiko ihmiset nousta tätä vastaan? Miten?
Aivan järjettömyyksiin mennyt!!!!
Meidän perhettä seurattiin useampi kuukausi. Ahdistus ja stressi ainakin tuli (vaikka ei ollut syytä, ei mitään vakavaa, niin se PELKO... asian kokeneet tietää, miltä se tuntuu!!! )
KAIKKI mitä sanot, käytetään sinua vastaan!!!
Onko laillista, että 10vuotiasta lasta, kaksi tuntematonta ihmistä kuulusteli kodin asioista 1,5 tuntia???????
Lopulta pitkä prosessi loppui ja todettiin, että meillä on kaikki hyvin, niinkuin onkin!
Pelko ei poistu KOSKAAN! Kaikki lääkäri, tai muu virallinen käynti aiheuttaa stressiä...entäs JOS NOUSEE HUOLI!!??????????????????????????????? AARGH!
Jep. Ja seuraavalla kerralla kun joku "huolestuu" lapsistasi, niin paskalla tuurilla ne otetaan huostaan, kun kerran teillä on jo historiaakin näiden mielivaltaisten ja - puolisten bimbojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietoa eduskuntaan näistä tukien väärin käytöstä ja lastensuojelun ongelmista. Nykyään huostaanotetaan kiireellisesti niin paljon lapsia, että kyllä siellä joku mättää.
Huostaanottoa ei voi tehdä kiireellisesti.
Esim. Pirkanmaalla kiireelliset huostaanotot ovat lisääntyneet huomattavasti. Googleta.
Ei ole kiireellistä huostaanottoa ollenkaan Suomessa.
Turhaan siinä nuolianne vetelette. Tosiasia nyt vaan on, että ei ole kiireellistä huostaanottoa.
Kaikki muut kyllä ymmärsivät, että tarkoitettiin kiireellistä sijoitusta, mutta sinä katsoit tarpeelliseksi alkaa jankata aiheesta.
Lastensuojeluilmoitus ei tarkoita huostaanottoa tai sijoitusta. Monessa kunnassa lastensuojeluilmoitus on vaatimus sille, että voi saada tukipalveluja (perhetyötä, kotiapua, lastenhoitoapua, tukiperhettä, tukiaikuista jne.). Muille tukea ei heru. Lasu ei siis tarkoita, että perhe on huono ja vanhemmat eivät osaa huolehtia lapsestaan, vaan että perheen tilanteen vuoksi he saattavat tarvita apua.
Ja niitä sijoituspaikkoja on niin vähän, että niitä tarvitsevatkaan eivät pääse niihin. Siksi tuki kotiin on ensisijainen vaihtoehto (se on myös kunnalle halvempaa). Laskun voi myös itse tehdä vapaaehtoisesti, jos tarvitsee tukea. Sen kanssa avun saanti on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoitus ei tarkoita huostaanottoa tai sijoitusta. Monessa kunnassa lastensuojeluilmoitus on vaatimus sille, että voi saada tukipalveluja (perhetyötä, kotiapua, lastenhoitoapua, tukiperhettä, tukiaikuista jne.). Muille tukea ei heru. Lasu ei siis tarkoita, että perhe on huono ja vanhemmat eivät osaa huolehtia lapsestaan, vaan että perheen tilanteen vuoksi he saattavat tarvita apua.
Ja niitä sijoituspaikkoja on niin vähän, että niitä tarvitsevatkaan eivät pääse niihin. Siksi tuki kotiin on ensisijainen vaihtoehto (se on myös kunnalle halvempaa). Laskun voi myös itse tehdä vapaaehtoisesti, jos tarvitsee tukea. Sen kanssa avun saanti on helpompaa.
Lastensuojelun asiakkaaksi pääsee vain jos on LAPSEEN KOHDISTUVIA ONGELMIA. Niin sanotut kunnon perheet jää syrjään ja paitsi kaikesta avusta.
Olemme ”kunnon” työssäkäyvä perhe, mutta tukiverkoton sellainen, ja minulla pysyvä sairaus joka on ailahteleva luonteltaan ja johon ei hirveästi voi itse vaikuttaa. Olen nyt raskaana ja sairaus aika pahana. Edellisen kerran se oli pahana kun olin taaperosta hoitovapaalla.
Näillä jaksoilla on ollut hetkiä kun olisi tarvinnut apua ihan siksi, että olen ollut kyvytön hoitamaan esim taaperoa (en pysty nostamaan, kantamaan, ulkoiluttamaan) . Mutta koska perheessämme on aina hoidettu lapset hyvin ja lapsien oloista ei ole huolta, niin tietenkään ei ”päästä” lasun asiakkaaksi. Ja sitten ollaan niiden palveluiden ulkopuolella.
Esim loppuraskaudessa mulla on nyt kaksi pientä lasta kotona ja en pysty nostamaan/ruokkimaan/ulkoiluttamaan ja en saa mitään kotiapua, vaan puoliso joutuu nyt käyttämään lomia ja lisäksi palkatonta, työnantaja ei tykkää yhtään tästä ylimääräisestä poissaolosta. Mutta kotiapua en saa kun ei olla lasun piirissä.
Sen sijaan jos OLTAISIIN lasu asiakkaita, saisin varmaan viitenä päivänä viikossa kodinhoitajan tms apua
En nyt siis hingu lasun asiakkaaksi, älkää käsittäkö väärin. Mutta ei ole reilua että kaikki tukipalvelut on sen muurin takana että ensin pitää olla lasu asiakas.
Ei normiarkea, mut lasten kans kyllä sattuu ja tapahtuu.