Naisystävän suusta: "ihan hyvä että ei tavattu nuorempana koska en olisi osannut arvostaa sinua silloin"
Mitä helvettiä tuo tarkoittaa? Eli silloin kun hän oli seksuaalisen markkina-arvonsa huipulla hän ei olisi huolinut minua vaan piti niistä jännistä ja komeista miehistä, mutta nyt on tyytyväinen tylsään ja turvalliseen tavalliseen mieheen? Kiva kuulla. Tämä pistää tosissaan miettimään haluanko edes jatkaa suhdetta. Ja hän ei pitänyt tuota lausahdustaan minään isona juttuna. Itse olen raivoissani.
M35
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on surkea provo, mutta vastaan silti. Ihmiset eivät ole täsmälleen samanlaisia kuin syntyessään, koko loppuelämäänsä. Vauvoille vaihdetaan vaippaa, aikuisille ei. Noin esimerkiksi. Elämä on oppimista, ja siinä elämän hienous, että ihmisten elämät viilettävät toistensa ohi, ja lomittain, joskus kuljetaan yhtämatkaa hetki, joskus kauemmin. Itse olin nuorempana äkkijyrkkä, kompromisseihin kykenemätön "my way or the highway", ja jalkoihin jäi paljon kaikkea hyvääkin, toisaalta pääsin myös luonteeni avulla pois paljosta pahasta taakseni vilkuilematta ja traumatisoitumatta. Tämä koskee niin opiskelua, töitä, ystäviä, harrastuksia, kuin seurustelukumppaneita. Itse olin kyvytön tasa-arvoiseen parisuhteeseen, ja totesinkin jossain vaiheessa että sinkkuus on vamaankin minulle paras vaihtoehto. Tuona sinkkuaikana, jota kestikin sitten 7 vuotta en "kelpuuttanut" ketään kumppanikseni. Ei sellaista ulkonäköä, persoonan heinoutta tai muutakaan ominaisuutta ollut kenessäkään miehessä, joka olisi minulle tuolloin kelvannut. Minä Halusin ja Tarvitsin olla itsekseni. Nuorempana luulin että minulle sopii kumppani, joka on ulospäinsuuntautunut, ja hauska seuramies, jolla on monta rautaa tulessa. Näiden ominaisuuksien mukana vain tuli sitten joka hameen perään vilkuilu, ja muu epäluotettavuus. Jossain vaiheessa elämä meni uomiinsa, ja aloin ymmärtämään itseäni, ja tekemään niin kuin itse halusin ilman mitään ympäristöstä tulevaa painostusta, painostusta joka on hienovaraista niin ettei sitä edes huomaa. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, ja tuota. Nuoruuden toiveet, se mitä uulin haluavani, eli matkustella ulkomailla, käydä tapahtumissa, istuskella kahviloissa, ja tavata samanlaisia ihmisiä vaihtuikin luonnossa oleiluun, mökkirauhaan, ja siihen etten todellakaan halua lähteä enää mihinkään lentokonematkoille, koska suomen luonnossa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Mahdollisimman kaukana kaikesta ihmisen luomasta.
Löysin mieheni yli 3-kymppisenä, ja hän on juuri sitä mitä haluan ja kaipaan. Nuorempana hän olisi jäänyt huomaamatta, koska viiletin elämääni niin kuin kuvitelin haluavani sitä viettää. Nyt teidän mitä haluan, ja olen sen myöskin saanut. Ja onneksi näin!
Voi jestas sentään. Aluksi kielletään koko "alpha fucks, beta bucks" -ilmiö suorasanaisesti, ja sitten kerrotaan oma stoori, joka viimeisen päälle stereotyyppisesti alleviivaa kaiken sen, mitä tämän ketjun red pill -miehet ovat sanoneet. Tätä ketjua kannattaa linkittää pitkin nettiä, sillä tässä on suoraan hevosen suusta varmistettu juuri se, mistä nämä red pill -miehet ovat muita miehiä on varoitelleet.
Ellei sitten tämäkin kommentti ollut vain provo.
Mikä on redpillmies? En ole koskaan kuullutkaan. Joku nykynuorten haukkumasana vissiinkin..
Harmittaako sinua se että ihmiset muuttuvat ja kasvavat? Miksi koet että näin on? Koetko jääneesi itse lapsuuteen hiekkalaatikolle leikkimään? Minun mieheni on ollut aviossa, ja hänellä on siitä kaksi lasta. Hän on kertonut että oli nuorempana todella sinisilmäinen, jateki niin kuin häneltä odotettiin. Avioeron jälkeen hän alkoi pikkuhiljaa muuttumaan siksi ihmiseksi joa hän itse haluaa olla.
Miten jäykkä täytyy ihmisen olla, että ei kykene katsomaan itseään peilistä ja näkemään tosiasioita? Elinikäinen oppiminen, tätä ei olla koskaan kuultukaan.
Kyseessä on naisten kieltämä ilmiö:
1. naiset pitävät parhaat vuotensa hauskaa, naiden kaikki samoja miehiä (top xx%)
2. kunnes tulee "kasvu" jolloin panot ja materia jää (eli tajutaan ettei nuo miehet vakiinnu koska he saavat sitä mitä haluavat, eli seksiä, koska vain ja itse alkaa olla jo rupsahtamaan päin)
3. etsitään siedettävin mies joka suostuu lapsiin.
Tässä naisten kasvupolku, miehen näkökannasta. Se on hilpeä fiilis kun ehdottelee vaimolleeen jotain jännitävämpää pedin puolella ja vastaus on tasoa "koettu jo, oli mahtavaa mutta et pystyisi samaan tuolla varustuksella"
Ei ollut minun kirjoittamani, mutta lisään: termi "red pill" on peräisin vuoden 1999 elokuvasta Matrix, jossa Morpheus tarjoaa Neolle mahdollisuutta ottaa joko entisessä ihanassa illuusiossa elämää jatkava sininen pilleri, tai sitten ottaa ruman totuuden paljastava punainen pilleri. Neo ottaa punaisen pillerin, ja sen jälkeen ei enää mikään ole entisellään.
Kiitos selvityksestä. Olen nehnyt tuon elokuvan jo silloin kun se ilmestyi, mutta en yhtään tiedä miten se liittyy tähän keskusteluun? Tarkoittaako tuo siis sitä, että tällaiselle redpillmiehelle on paljastunut ruma totuus itsestään, eli se, että vaikka muut ihmiset ympärillä kasvaisivat ja muuttuisivat, niin he eivät itse siihen pysty, ja tästä syystä ovat katkeria?
ei vaan nainen on hu.ora.nnut pitkin kaupunkia eikä mies kuulunut valikoimaan. Nyt kun hauskanpidon on aika päättyä, vakiinnutaan yhteen ja luvassa on kerran, kaksi kuussa lauantaisin saunan jälkeen petipuuhia JOS mies on ollut hyvä koira ja tehnyt naisen antamat tehtävät viikon aikana.
Miten tuohon mikään redpill liittyy? Mieshän on, ihan kuten kaikki muutkin täällä, vapaa tekemään omat valintansa elämänsä suhteen.
Mieti vähän sitäkin, että mitä se kertoo sinusta ja seksielämästänne, kun sanot, että naisesi on ollut nuorempana "seksuaalisen markkina-arvonsa huipulla"?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on naisten kieltämä ilmiö:
1. naiset pitävät parhaat vuotensa hauskaa, naiden kaikki samoja miehiä (top xx%)
2. kunnes tulee "kasvu" jolloin panot ja materia jää (eli tajutaan ettei nuo miehet vakiinnu koska he saavat sitä mitä haluavat, eli seksiä, koska vain ja itse alkaa olla jo rupsahtamaan päin)
3. etsitään siedettävin mies joka suostuu lapsiin.
Tässä naisten kasvupolku, miehen näkökannasta. Se on hilpeä fiilis kun ehdottelee vaimolleeen jotain jännitävämpää pedin puolella ja vastaus on tasoa "koettu jo, oli mahtavaa mutta et pystyisi samaan tuolla varustuksella"
Mä korjaan tuota totuudenmukaisemmaksi, tässä, olkaa hyvät:
1. Pidin nuorena hauskaa miesten kanssa jotka halusivat myös pitää kanssani hauskaa. Pidimme hauskaa yhdessä, ja ai että meillä oli mukavaa!
2. Jossain vaiheessa se kortti oli katsottu, ja elämässä alkoi olla muitakin sävyjä, ja itsenäisiä mielenkiinon kohteita, ei pelkästään juhlimista ja hauskanpitoa.
3. En alkanut enää tekemään lapsia, löysin miehen joka oli samaa mieltä kanssani.
Tässä oma kasvupolkuni ;) Mikä miehessä parasta, niin sänkyhommat menevät aivan intuitiolla ja yhteisellä energialla. Varustus on ihan täydellinen ja toimii juuri niin kuin pitää, tantra on ollut meillä viime vuodet suosiossa <3 Parhaat vuodet on ehdottomasti just nyt! 10 v sitten parhaat vuodet oli ehdottomasti silloin. Olen pitänyt jokaista vuotta jonka olen elänyt, parhaana vuotena, enkä ole ikinä haikaillut minnekään, vaan ollut täysin tyytyväinen elämääni kaikkina ajanjaksoina. Suosittelen ihmisiä elämään sitä omaa, omannäköistä elämää, ja pitämään sisimmän auki sen sijaan, että käperryttäisiin omaan katkeruuteen. Kaikki on itsestä ja omasta tekemisestä ja olemisesta kiinni. niin kauan kuin omista vastoinkäymisistä tai huonosta elämästä syyttää jotain toista, niin kauan on onneton.
katsos kun tuo katkera mies ei koskaan päässyt osalliseksi sitä juhlimista ja hauskanpitoa.
Etuoikeutetun on helppo huudella sieltä pilvilinnasta että ryömi pois mudasta niin sun vaatteet ei likaannu.
Niin, eli olette katkeria jostain mitä olette halunneet ja jääneet paitsi. Katsos kun on sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ole halunneet irtosuhteita tai bilettämistä koskaan.
Oikeastaan jokainen ihminen on jäänyt vaille jotain tai menettänyt jotain. Asenne ratkaisee. Annatko tuon synkeyttää elämääsi ja pilata hyvänkin vai koetko elämäsi hyväksi siitä huolimatta, ettei se aina mennyt kuten toivoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on surkea provo, mutta vastaan silti. Ihmiset eivät ole täsmälleen samanlaisia kuin syntyessään, koko loppuelämäänsä. Vauvoille vaihdetaan vaippaa, aikuisille ei. Noin esimerkiksi. Elämä on oppimista, ja siinä elämän hienous, että ihmisten elämät viilettävät toistensa ohi, ja lomittain, joskus kuljetaan yhtämatkaa hetki, joskus kauemmin. Itse olin nuorempana äkkijyrkkä, kompromisseihin kykenemätön "my way or the highway", ja jalkoihin jäi paljon kaikkea hyvääkin, toisaalta pääsin myös luonteeni avulla pois paljosta pahasta taakseni vilkuilematta ja traumatisoitumatta. Tämä koskee niin opiskelua, töitä, ystäviä, harrastuksia, kuin seurustelukumppaneita. Itse olin kyvytön tasa-arvoiseen parisuhteeseen, ja totesinkin jossain vaiheessa että sinkkuus on vamaankin minulle paras vaihtoehto. Tuona sinkkuaikana, jota kestikin sitten 7 vuotta en "kelpuuttanut" ketään kumppanikseni. Ei sellaista ulkonäköä, persoonan heinoutta tai muutakaan ominaisuutta ollut kenessäkään miehessä, joka olisi minulle tuolloin kelvannut. Minä Halusin ja Tarvitsin olla itsekseni. Nuorempana luulin että minulle sopii kumppani, joka on ulospäinsuuntautunut, ja hauska seuramies, jolla on monta rautaa tulessa. Näiden ominaisuuksien mukana vain tuli sitten joka hameen perään vilkuilu, ja muu epäluotettavuus. Jossain vaiheessa elämä meni uomiinsa, ja aloin ymmärtämään itseäni, ja tekemään niin kuin itse halusin ilman mitään ympäristöstä tulevaa painostusta, painostusta joka on hienovaraista niin ettei sitä edes huomaa. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, ja tuota. Nuoruuden toiveet, se mitä uulin haluavani, eli matkustella ulkomailla, käydä tapahtumissa, istuskella kahviloissa, ja tavata samanlaisia ihmisiä vaihtuikin luonnossa oleiluun, mökkirauhaan, ja siihen etten todellakaan halua lähteä enää mihinkään lentokonematkoille, koska suomen luonnossa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Mahdollisimman kaukana kaikesta ihmisen luomasta.
Löysin mieheni yli 3-kymppisenä, ja hän on juuri sitä mitä haluan ja kaipaan. Nuorempana hän olisi jäänyt huomaamatta, koska viiletin elämääni niin kuin kuvitelin haluavani sitä viettää. Nyt teidän mitä haluan, ja olen sen myöskin saanut. Ja onneksi näin!
Voi jestas sentään. Aluksi kielletään koko "alpha fucks, beta bucks" -ilmiö suorasanaisesti, ja sitten kerrotaan oma stoori, joka viimeisen päälle stereotyyppisesti alleviivaa kaiken sen, mitä tämän ketjun red pill -miehet ovat sanoneet. Tätä ketjua kannattaa linkittää pitkin nettiä, sillä tässä on suoraan hevosen suusta varmistettu juuri se, mistä nämä red pill -miehet ovat muita miehiä on varoitelleet.
Ellei sitten tämäkin kommentti ollut vain provo.
Mikä on redpillmies? En ole koskaan kuullutkaan. Joku nykynuorten haukkumasana vissiinkin..
Harmittaako sinua se että ihmiset muuttuvat ja kasvavat? Miksi koet että näin on? Koetko jääneesi itse lapsuuteen hiekkalaatikolle leikkimään? Minun mieheni on ollut aviossa, ja hänellä on siitä kaksi lasta. Hän on kertonut että oli nuorempana todella sinisilmäinen, jateki niin kuin häneltä odotettiin. Avioeron jälkeen hän alkoi pikkuhiljaa muuttumaan siksi ihmiseksi joa hän itse haluaa olla.
Miten jäykkä täytyy ihmisen olla, että ei kykene katsomaan itseään peilistä ja näkemään tosiasioita? Elinikäinen oppiminen, tätä ei olla koskaan kuultukaan.
Kyseessä on naisten kieltämä ilmiö:
1. naiset pitävät parhaat vuotensa hauskaa, naiden kaikki samoja miehiä (top xx%)
2. kunnes tulee "kasvu" jolloin panot ja materia jää (eli tajutaan ettei nuo miehet vakiinnu koska he saavat sitä mitä haluavat, eli seksiä, koska vain ja itse alkaa olla jo rupsahtamaan päin)
3. etsitään siedettävin mies joka suostuu lapsiin.
Tässä naisten kasvupolku, miehen näkökannasta. Se on hilpeä fiilis kun ehdottelee vaimolleeen jotain jännitävämpää pedin puolella ja vastaus on tasoa "koettu jo, oli mahtavaa mutta et pystyisi samaan tuolla varustuksella"
Ei ollut minun kirjoittamani, mutta lisään: termi "red pill" on peräisin vuoden 1999 elokuvasta Matrix, jossa Morpheus tarjoaa Neolle mahdollisuutta ottaa joko entisessä ihanassa illuusiossa elämää jatkava sininen pilleri, tai sitten ottaa ruman totuuden paljastava punainen pilleri. Neo ottaa punaisen pillerin, ja sen jälkeen ei enää mikään ole entisellään.
Kiitos selvityksestä. Olen nehnyt tuon elokuvan jo silloin kun se ilmestyi, mutta en yhtään tiedä miten se liittyy tähän keskusteluun? Tarkoittaako tuo siis sitä, että tällaiselle redpillmiehelle on paljastunut ruma totuus itsestään, eli se, että vaikka muut ihmiset ympärillä kasvaisivat ja muuttuisivat, niin he eivät itse siihen pysty, ja tästä syystä ovat katkeria?
ei vaan nainen on hu.ora.nnut pitkin kaupunkia eikä mies kuulunut valikoimaan. Nyt kun hauskanpidon on aika päättyä, vakiinnutaan yhteen ja luvassa on kerran, kaksi kuussa lauantaisin saunan jälkeen petipuuhia JOS mies on ollut hyvä koira ja tehnyt naisen antamat tehtävät viikon aikana.
Miten tuohon mikään redpill liittyy? Mieshän on, ihan kuten kaikki muutkin täällä, vapaa tekemään omat valintansa elämänsä suhteen.
Se liittyy siihen ettei mies yleensä tajua tätä asiaa. Se on se juttu mikä muuttaa elämän kun silmät avautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on naisten kieltämä ilmiö:
1. naiset pitävät parhaat vuotensa hauskaa, naiden kaikki samoja miehiä (top xx%)
2. kunnes tulee "kasvu" jolloin panot ja materia jää (eli tajutaan ettei nuo miehet vakiinnu koska he saavat sitä mitä haluavat, eli seksiä, koska vain ja itse alkaa olla jo rupsahtamaan päin)
3. etsitään siedettävin mies joka suostuu lapsiin.
Tässä naisten kasvupolku, miehen näkökannasta. Se on hilpeä fiilis kun ehdottelee vaimolleeen jotain jännitävämpää pedin puolella ja vastaus on tasoa "koettu jo, oli mahtavaa mutta et pystyisi samaan tuolla varustuksella"
Mä korjaan tuota totuudenmukaisemmaksi, tässä, olkaa hyvät:
1. Pidin nuorena hauskaa miesten kanssa jotka halusivat myös pitää kanssani hauskaa. Pidimme hauskaa yhdessä, ja ai että meillä oli mukavaa!
2. Jossain vaiheessa se kortti oli katsottu, ja elämässä alkoi olla muitakin sävyjä, ja itsenäisiä mielenkiinon kohteita, ei pelkästään juhlimista ja hauskanpitoa.
3. En alkanut enää tekemään lapsia, löysin miehen joka oli samaa mieltä kanssani.
Tässä oma kasvupolkuni ;) Mikä miehessä parasta, niin sänkyhommat menevät aivan intuitiolla ja yhteisellä energialla. Varustus on ihan täydellinen ja toimii juuri niin kuin pitää, tantra on ollut meillä viime vuodet suosiossa <3 Parhaat vuodet on ehdottomasti just nyt! 10 v sitten parhaat vuodet oli ehdottomasti silloin. Olen pitänyt jokaista vuotta jonka olen elänyt, parhaana vuotena, enkä ole ikinä haikaillut minnekään, vaan ollut täysin tyytyväinen elämääni kaikkina ajanjaksoina. Suosittelen ihmisiä elämään sitä omaa, omannäköistä elämää, ja pitämään sisimmän auki sen sijaan, että käperryttäisiin omaan katkeruuteen. Kaikki on itsestä ja omasta tekemisestä ja olemisesta kiinni. niin kauan kuin omista vastoinkäymisistä tai huonosta elämästä syyttää jotain toista, niin kauan on onneton.
Sanoit täsmälleen saman asian kuin mitä lainaamasi pätkä. Ainoa ero on siinä, että omasta versiostasi jää ilmeisesti parempi mieli itsellesi.
Ei. Vaan kysymys on näkökannasta. Minä katselen OMAA elämääni, niin kuin MINÄ olen sen kokenut, kun taas sinä katselet TOISTEN elämää, ja otat toisten elämästä itseesi, ja katkeroidut. Jokaisen pitäisi elää sitä OMAA elämää, eikä toisten elämää. pienenä vinkkinä tämä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on naisten kieltämä ilmiö:
1. naiset pitävät parhaat vuotensa hauskaa, naiden kaikki samoja miehiä (top xx%)
2. kunnes tulee "kasvu" jolloin panot ja materia jää (eli tajutaan ettei nuo miehet vakiinnu koska he saavat sitä mitä haluavat, eli seksiä, koska vain ja itse alkaa olla jo rupsahtamaan päin)
3. etsitään siedettävin mies joka suostuu lapsiin.
Tässä naisten kasvupolku, miehen näkökannasta. Se on hilpeä fiilis kun ehdottelee vaimolleeen jotain jännitävämpää pedin puolella ja vastaus on tasoa "koettu jo, oli mahtavaa mutta et pystyisi samaan tuolla varustuksella"
Mä korjaan tuota totuudenmukaisemmaksi, tässä, olkaa hyvät:
1. Pidin nuorena hauskaa miesten kanssa jotka halusivat myös pitää kanssani hauskaa. Pidimme hauskaa yhdessä, ja ai että meillä oli mukavaa!
2. Jossain vaiheessa se kortti oli katsottu, ja elämässä alkoi olla muitakin sävyjä, ja itsenäisiä mielenkiinon kohteita, ei pelkästään juhlimista ja hauskanpitoa.
3. En alkanut enää tekemään lapsia, löysin miehen joka oli samaa mieltä kanssani.
Tässä oma kasvupolkuni ;) Mikä miehessä parasta, niin sänkyhommat menevät aivan intuitiolla ja yhteisellä energialla. Varustus on ihan täydellinen ja toimii juuri niin kuin pitää, tantra on ollut meillä viime vuodet suosiossa <3 Parhaat vuodet on ehdottomasti just nyt! 10 v sitten parhaat vuodet oli ehdottomasti silloin. Olen pitänyt jokaista vuotta jonka olen elänyt, parhaana vuotena, enkä ole ikinä haikaillut minnekään, vaan ollut täysin tyytyväinen elämääni kaikkina ajanjaksoina. Suosittelen ihmisiä elämään sitä omaa, omannäköistä elämää, ja pitämään sisimmän auki sen sijaan, että käperryttäisiin omaan katkeruuteen. Kaikki on itsestä ja omasta tekemisestä ja olemisesta kiinni. niin kauan kuin omista vastoinkäymisistä tai huonosta elämästä syyttää jotain toista, niin kauan on onneton.
katsos kun tuo katkera mies ei koskaan päässyt osalliseksi sitä juhlimista ja hauskanpitoa.
Etuoikeutetun on helppo huudella sieltä pilvilinnasta että ryömi pois mudasta niin sun vaatteet ei likaannu.
Niin, eli olette katkeria jostain mitä olette halunneet ja jääneet paitsi. Katsos kun on sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ole halunneet irtosuhteita tai bilettämistä koskaan.
Oikeastaan jokainen ihminen on jäänyt vaille jotain tai menettänyt jotain. Asenne ratkaisee. Annatko tuon synkeyttää elämääsi ja pilata hyvänkin vai koetko elämäsi hyväksi siitä huolimatta, ettei se aina mennyt kuten toivoit.
Taidat olla terapeutti tahattomasti lapsettomien tukiryhmässä kun näin laadukasta juttua heität. Laitatko linkin kirjaasi, ostan sen heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle nämä betat oikein kiukuttelevat? Naisille vaiko itseään komeammille miehille?
Eivät kenellekään, tai ainakaan ei pitäisi. Tosiasioiden tunnustaminen on silti viisauden alku, näin taisi sanoa entinen presidentti Paasikivi, jos oikein muistan.
Seuraava tärkeä askel on sitten se, että niin isät kuin äiditkin kertoisivat omille kasvaville pojilleen, missä oikeasti nykyaikana mennään. Varsinkin äideillä on erittäin paha tapa kertoa pojilleen se, miten he toivoisivat asioiden olevan sen sijaan, että valmentaisivat poikansa kohtaamaan maailman sellaisena kuin se oikeasti on.
Ihmisten taso parisuhteen ja perheen perustamisen kannalta on nykyään länsimaissa niin kerta kaikkisen surkea, että itseään kunnioittavan, asiansa hoitaneen miehen on pakko joko a) hyväksyä yksin jääminen tai b) matkustaa ulkomaille ja toivoa itselleen parempaa onnea siellä. Itse tein b), ja toivon, että kaikki muutkin kotimaiset miehet tekevät saman (niiden eliittimiesten ei toki tarvitse). Tällöin tilanteesta hyötyvät kaikki: mies saa haluamansa parisuhteen, suomalainen nainen saa olla rauhassa suomalaisen miehen lähestymisiltä, ja valtio saa edelleen verorahansa (kun mies tuo ulkomailta vaimon, ja maksaa verot edelleen Suomeen).
Asiansa hoitaneet miehet ovat kyllä juuri niitä eliittimiehiä, jotka saavat hyvän parisuhteen suomalaistenkin kanssa.
Tiedät varsin hyvin itsekin, ettei niin ole.
Kommentillasi naiset perustelevat sen, miksi ukkomiehen kanssa vehtaaminen on parempi kuin sinkkumiehen deittaileminen.
Vierailija kirjoitti:
Keskeisimmäksi tässä ketjussa on nyt muodostunut (jälleen) se, että naiset ovat joko kykenemättömiä näkemään asioita miehen näkökulmasta, tai sitten tietoisesti tekevät kaikkensa, etteivät vahingossakaan ymmärtäisi asiaa miehen näkökulmasta.
Erona tässä on se, että naisilla on näkemys omasta elämästään, ja sinulla näkemys naisten elämästä. Mitä jos hankkisit sen näkemyksen vain itsestäsi, etkä tuhlaisi aikaa tuntemattomien ihmisten näkemysten miettimiseen? Onnistuisiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on naisten kieltämä ilmiö:
1. naiset pitävät parhaat vuotensa hauskaa, naiden kaikki samoja miehiä (top xx%)
2. kunnes tulee "kasvu" jolloin panot ja materia jää (eli tajutaan ettei nuo miehet vakiinnu koska he saavat sitä mitä haluavat, eli seksiä, koska vain ja itse alkaa olla jo rupsahtamaan päin)
3. etsitään siedettävin mies joka suostuu lapsiin.
Tässä naisten kasvupolku, miehen näkökannasta. Se on hilpeä fiilis kun ehdottelee vaimolleeen jotain jännitävämpää pedin puolella ja vastaus on tasoa "koettu jo, oli mahtavaa mutta et pystyisi samaan tuolla varustuksella"
Mä korjaan tuota totuudenmukaisemmaksi, tässä, olkaa hyvät:
1. Pidin nuorena hauskaa miesten kanssa jotka halusivat myös pitää kanssani hauskaa. Pidimme hauskaa yhdessä, ja ai että meillä oli mukavaa!
2. Jossain vaiheessa se kortti oli katsottu, ja elämässä alkoi olla muitakin sävyjä, ja itsenäisiä mielenkiinon kohteita, ei pelkästään juhlimista ja hauskanpitoa.
3. En alkanut enää tekemään lapsia, löysin miehen joka oli samaa mieltä kanssani.
Tässä oma kasvupolkuni ;) Mikä miehessä parasta, niin sänkyhommat menevät aivan intuitiolla ja yhteisellä energialla. Varustus on ihan täydellinen ja toimii juuri niin kuin pitää, tantra on ollut meillä viime vuodet suosiossa <3 Parhaat vuodet on ehdottomasti just nyt! 10 v sitten parhaat vuodet oli ehdottomasti silloin. Olen pitänyt jokaista vuotta jonka olen elänyt, parhaana vuotena, enkä ole ikinä haikaillut minnekään, vaan ollut täysin tyytyväinen elämääni kaikkina ajanjaksoina. Suosittelen ihmisiä elämään sitä omaa, omannäköistä elämää, ja pitämään sisimmän auki sen sijaan, että käperryttäisiin omaan katkeruuteen. Kaikki on itsestä ja omasta tekemisestä ja olemisesta kiinni. niin kauan kuin omista vastoinkäymisistä tai huonosta elämästä syyttää jotain toista, niin kauan on onneton.
Sanoit täsmälleen saman asian kuin mitä lainaamasi pätkä. Ainoa ero on siinä, että omasta versiostasi jää ilmeisesti parempi mieli itsellesi.
-- clip-- Suosittelen ihmisiä elämään sitä omaa, omannäköistä elämää, ja pitämään sisimmän auki sen sijaan, että käperryttäisiin omaan katkeruuteen.
Marie Antoinette syndrooma... totta tai tarua mutta "Jos heillä ei ole leipää, syökööt sitten leivoksia" kuvaa näitä naisia täydellisesti
Eli et jostain syystä pysty elämään omaa elämääsi? Miten tämä on mahdollista? Et kai vain sälytä oman elämäsi elämistä toisten niskoille, eli sinulle pitäisi jonkun antaa sellainen elämä johon olet fetisoitunut? Ei se niin mene. Oman elämän eläminen tarkoittaa sitä että SINÄ elät OMAA elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Keskeisimmäksi tässä ketjussa on nyt muodostunut (jälleen) se, että naiset ovat joko kykenemättömiä näkemään asioita miehen näkökulmasta, tai sitten tietoisesti tekevät kaikkensa, etteivät vahingossakaan ymmärtäisi asiaa miehen näkökulmasta.
Olisiko niin, että miehen asenne on miehelle itselleen haitallinen ja myös mahdolliselle parisuhteelle, siksi yritetään auttaa.
Otetaan esimerkiksi nainen, joka toivoo lasta. Ensin luomuyrityksiä ja pettymyksiä. Sitten rankat hormonihoidot ja hedelmöittymisten epäonnistumiset. Itkut joka kuukausi. Sitten adoptoidaan lapsi. Onko tämä lapsi vihan kohde, koska ei ole omaa verta ja lihaa eikä ole kasvanut omassa kohdussa ja tie ollut rankka vai onko se lapsi rakas ja suloinen onnen täyttymys, vihdoin vaikeuksien jälkeen.
Tämän ketjun miehillä on syvä huonommuudentunne ja kaikkein haitallisinta se on heille itselleen. Heidän elämäänsä se pilaa, oli naista tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mieti vähän sitäkin, että mitä se kertoo sinusta ja seksielämästänne, kun sanot, että naisesi on ollut nuorempana "seksuaalisen markkina-arvonsa huipulla"?!
Tämähän on myös yksi tunnettu ongelma naisilla: miesten käyttämä termistö ei miellytä, joten sen varsinaisen asiankin on oltava väärä. Naiset eivät halua, että heidän omaa käyttäytymistään pystytään ennustamaan ja jäsentämään siinä missä minkä tahansa muunkin eliälajin käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskeisimmäksi tässä ketjussa on nyt muodostunut (jälleen) se, että naiset ovat joko kykenemättömiä näkemään asioita miehen näkökulmasta, tai sitten tietoisesti tekevät kaikkensa, etteivät vahingossakaan ymmärtäisi asiaa miehen näkökulmasta.
Erona tässä on se, että naisilla on näkemys omasta elämästään, ja sinulla näkemys naisten elämästä. Mitä jos hankkisit sen näkemyksen vain itsestäsi, etkä tuhlaisi aikaa tuntemattomien ihmisten näkemysten miettimiseen? Onnistuisiko?
Kun annat "red pill" -asian hautua muutaman viikon tai kuukauden mielessäsi, perehdyt asiaan ja olet rehellinen itsellesi huomaat, että kyllä se vain niin on (vaikka kuinka käytetty termistö aluksi ärsyttäisikin). Tämä tosin edellyttää rehellisyyttä, ja siihen valitettavan harva pystyy.
Mutta sinä toki pystyt, koska olet vahva itsenäinen moderni nainen, ja korkeakoulutkin käynyt vielä! Minä uskon sinuun! Tällä palstalla et toki koskaan tule myöntämään, että oikeassahan ne ovat: menettäisit kasvosi sosiaalisessa ympyrässäsi, ja sitä ei tietenkään kannata ehdoin tahdoin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha tosta liikaa ottaa itseensä, vaikka olisi vaimosi jättää sen sanomattakin. Mulla samanlainen tapaus: vaimoni oli nuorena poikkeuksellisen kaunis (on kaunis toki vieläkin) ja vientiä riitti astronauttikirurgien piirissä, seurusteli aikanaan ”jopa” NHL-pelaajan kanssa. Ei olisi taatusti edes vilkuillut parikymppisen opiskelijan perään kuten minä silloin olin.
Kun sitten oli aika valita aviomies loppuelämäksi, niin prioriteetit muuttuivat. Tärkeämpää kuin raha ja kuuluisuus oli löytää mies, jonka kanssa voisi perustaa perhe ja ”olla onnellinen loppuelämän”. Itse asiassa minä olin se, joka empi olisiko hänestä minulle oikea puoliso. Onneksi valitsin oikein ja nyt ollaan oltu onnellisesti yhdessä 10 vuotta.
Ei niitä tasoteorioita kannata ottaa kirjaimellisesti ja on moukkamaista niistä puhua, mutta ei ne mitään puppuakaan ole. Ja tämä miehen suusta, joka kuuluu niihin keskitason miehiin, jolla aina on ollut tyttöystävä/vaimo.
Onneksi olkoon: olet sisäistänyt oman roolisi, onka voi tiivistää seuraavasti:
"Alpha fuck, beta bucks"
"cuck"
"betas in waiting"
Odottelit siis kärsivällisesti vierestä seuraten, kun "puoli kaupunkia" kynti vaimoasi, ja kun he olivat kyllikseen saaneet, olit paikalla ottamassa jämät vastaan.
Jos nyt kyse ei ole provoilusta niin tässä ketjussa pelataan täydellisesti niin sanottujen red pill -miesten pussiin kuin vain olla ja voi.
Luetun ymmärtäminen ei taida olla vahvuutesi. Väännetään rautalangasta:
Seurustelin koko nuoruuteni ajan.
Seksielämäni tyttöystävieni kanssa oli hyvin viriiliä.
Nykyinen vaimo eli vauhdikasta nuoruutta, mutta häntä ei ”kyntänyt puoli kaupunkia”, hän vain liikkui eri piireissä kuin minä
-> en siis odottanut vaimoni, vaan elämäntilanteemme sattuivat olemaan just oikeassa asennossa kun tapasimme.
Palstatrollien on vaikea ymmärtää, että astronauttikirurgien ja luusereiden väliin mahtuu ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä, jotka elävät ns normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä tuo tarkoittaa? Eli silloin kun hän oli seksuaalisen markkina-arvonsa huipulla hän ei olisi huolinut minua vaan piti niistä jännistä ja komeista miehistä, mutta nyt on tyytyväinen tylsään ja turvalliseen tavalliseen mieheen? Kiva kuulla. Tämä pistää tosissaan miettimään haluanko edes jatkaa suhdetta. Ja hän ei pitänyt tuota lausahdustaan minään isona juttuna. Itse olen raivoissani.
M35
No sehän tarkoittaa että nuorempana ei teillä ois ollut mitään mahkuja ja ihan turha sitä harmitella. Naisen kommentista voi tulkita että hän on mietiskellyt mikä se oikeasti on elämässä tärkeää. Jos ois minun kohdalla moinen niin kainaloon tietty pääsisi. Elämänkokemusta omaava ja siitä omat johtopäätöksensä vetänyt henkilö on parempi kuin kokematon tai sellainen joka ei analysoi omaa käytöstään :)
No sinä oletkin mies etkä ulisija.
Mikä sinä olet? Älykkyyden olet itse sulkenut elämästäsi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskeisimmäksi tässä ketjussa on nyt muodostunut (jälleen) se, että naiset ovat joko kykenemättömiä näkemään asioita miehen näkökulmasta, tai sitten tietoisesti tekevät kaikkensa, etteivät vahingossakaan ymmärtäisi asiaa miehen näkökulmasta.
Olisiko niin, että miehen asenne on miehelle itselleen haitallinen ja myös mahdolliselle parisuhteelle, siksi yritetään auttaa.
Otetaan esimerkiksi nainen, joka toivoo lasta. Ensin luomuyrityksiä ja pettymyksiä. Sitten rankat hormonihoidot ja hedelmöittymisten epäonnistumiset. Itkut joka kuukausi. Sitten adoptoidaan lapsi. Onko tämä lapsi vihan kohde, koska ei ole omaa verta ja lihaa eikä ole kasvanut omassa kohdussa ja tie ollut rankka vai onko se lapsi rakas ja suloinen onnen täyttymys, vihdoin vaikeuksien jälkeen.
Tämän ketjun miehillä on syvä huonommuudentunne ja kaikkein haitallisinta se on heille itselleen. Heidän elämäänsä se pilaa, oli naista tai ei.
nainen määrittelee mikä on hyvä parisuhde ja miehen tehtävä on muutttua. Muistakaa miehet roolinne: siementäjä ja laskujen maksaja.
Vierailija kirjoitti:
No jopas on mgtow miehiä palstalla. Ohiksena mietityttää, mitä nämä "voimaantuneet" havahtuneet miehet tekevät ulisemassa naisvaltaisella vauva.fi palstalla lauantai-iltana? Jos tämä on "totuuden" ymmärtämisen tulos ja seuraus, en tiedä kuinka moneen keskivertomieheen se vetoaa. Menkää edes ylilaudalle ulisemaan. Naisen arvoa ei määritä ikä eikä seksikumppanien määrä.
Touche! :-DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskeisimmäksi tässä ketjussa on nyt muodostunut (jälleen) se, että naiset ovat joko kykenemättömiä näkemään asioita miehen näkökulmasta, tai sitten tietoisesti tekevät kaikkensa, etteivät vahingossakaan ymmärtäisi asiaa miehen näkökulmasta.
Olisiko niin, että miehen asenne on miehelle itselleen haitallinen ja myös mahdolliselle parisuhteelle, siksi yritetään auttaa.
Otetaan esimerkiksi nainen, joka toivoo lasta. Ensin luomuyrityksiä ja pettymyksiä. Sitten rankat hormonihoidot ja hedelmöittymisten epäonnistumiset. Itkut joka kuukausi. Sitten adoptoidaan lapsi. Onko tämä lapsi vihan kohde, koska ei ole omaa verta ja lihaa eikä ole kasvanut omassa kohdussa ja tie ollut rankka vai onko se lapsi rakas ja suloinen onnen täyttymys, vihdoin vaikeuksien jälkeen.
Tämän ketjun miehillä on syvä huonommuudentunne ja kaikkein haitallisinta se on heille itselleen. Heidän elämäänsä se pilaa, oli naista tai ei.
nainen määrittelee mikä on hyvä parisuhde ja miehen tehtävä on muutttua. Muistakaa miehet roolinne: siementäjä ja laskujen maksaja.
Olen samaa mieltä. Palstan ääneen lausumaton aksiooma on se, että miehen pitäisi maksaa kaikki ylöspito ja hän kuitenkin on tyhmä ja ääliö ja riittämätön sika, joka ei ymmärrä naistaan tarpeeksi ja ansaitsee siksi kaiken skeidan mitä keksitään päälle heittää. Se jolla on silmät näkee. Toivottavasti nämä naiset saavat lopulta mitä ansaitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskeisimmäksi tässä ketjussa on nyt muodostunut (jälleen) se, että naiset ovat joko kykenemättömiä näkemään asioita miehen näkökulmasta, tai sitten tietoisesti tekevät kaikkensa, etteivät vahingossakaan ymmärtäisi asiaa miehen näkökulmasta.
Olisiko niin, että miehen asenne on miehelle itselleen haitallinen ja myös mahdolliselle parisuhteelle, siksi yritetään auttaa.
Otetaan esimerkiksi nainen, joka toivoo lasta. Ensin luomuyrityksiä ja pettymyksiä. Sitten rankat hormonihoidot ja hedelmöittymisten epäonnistumiset. Itkut joka kuukausi. Sitten adoptoidaan lapsi. Onko tämä lapsi vihan kohde, koska ei ole omaa verta ja lihaa eikä ole kasvanut omassa kohdussa ja tie ollut rankka vai onko se lapsi rakas ja suloinen onnen täyttymys, vihdoin vaikeuksien jälkeen.
Tämän ketjun miehillä on syvä huonommuudentunne ja kaikkein haitallisinta se on heille itselleen. Heidän elämäänsä se pilaa, oli naista tai ei.
Okei. No käännä päässäsi tämä niin päin, että miehellä on lapsi joka ei ole hänen. Maksatko ja rakastatko silti? Rehellinen vastaus kiitos, vaikka et pystykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha tosta liikaa ottaa itseensä, vaikka olisi vaimosi jättää sen sanomattakin. Mulla samanlainen tapaus: vaimoni oli nuorena poikkeuksellisen kaunis (on kaunis toki vieläkin) ja vientiä riitti astronauttikirurgien piirissä, seurusteli aikanaan ”jopa” NHL-pelaajan kanssa. Ei olisi taatusti edes vilkuillut parikymppisen opiskelijan perään kuten minä silloin olin.
Kun sitten oli aika valita aviomies loppuelämäksi, niin prioriteetit muuttuivat. Tärkeämpää kuin raha ja kuuluisuus oli löytää mies, jonka kanssa voisi perustaa perhe ja ”olla onnellinen loppuelämän”. Itse asiassa minä olin se, joka empi olisiko hänestä minulle oikea puoliso. Onneksi valitsin oikein ja nyt ollaan oltu onnellisesti yhdessä 10 vuotta.
Ei niitä tasoteorioita kannata ottaa kirjaimellisesti ja on moukkamaista niistä puhua, mutta ei ne mitään puppuakaan ole. Ja tämä miehen suusta, joka kuuluu niihin keskitason miehiin, jolla aina on ollut tyttöystävä/vaimo.
Onneksi olkoon: olet sisäistänyt oman roolisi, onka voi tiivistää seuraavasti:
"Alpha fuck, beta bucks"
"cuck"
"betas in waiting"
Odottelit siis kärsivällisesti vierestä seuraten, kun "puoli kaupunkia" kynti vaimoasi, ja kun he olivat kyllikseen saaneet, olit paikalla ottamassa jämät vastaan.
Jos nyt kyse ei ole provoilusta niin tässä ketjussa pelataan täydellisesti niin sanottujen red pill -miesten pussiin kuin vain olla ja voi.
Luetun ymmärtäminen ei taida olla vahvuutesi. Väännetään rautalangasta:
Seurustelin koko nuoruuteni ajan.
Seksielämäni tyttöystävieni kanssa oli hyvin viriiliä.
Nykyinen vaimo eli vauhdikasta nuoruutta, mutta häntä ei ”kyntänyt puoli kaupunkia”, hän vain liikkui eri piireissä kuin minä
-> en siis odottanut vaimoni, vaan elämäntilanteemme sattuivat olemaan just oikeassa asennossa kun tapasimme.
Täsmennyksesi siis vain alleviivaa sitä, mitä alun perin tuossa yllä sanoin. Et vain tykännyt käyttämistäni sanamuodoista, joten katsoit tarpeelliseksi muotoilla saman asian toisin.
-- clip-- Suosittelen ihmisiä elämään sitä omaa, omannäköistä elämää, ja pitämään sisimmän auki sen sijaan, että käperryttäisiin omaan katkeruuteen.
Marie Antoinette syndrooma... totta tai tarua mutta "Jos heillä ei ole leipää, syökööt sitten leivoksia" kuvaa näitä naisia täydellisesti