Naisystävän suusta: "ihan hyvä että ei tavattu nuorempana koska en olisi osannut arvostaa sinua silloin"

Itkupotkuraivarit ei beta nyt auta.

Turha tosta liikaa ottaa itseensä, vaikka olisi vaimosi jättää sen sanomattakin. Mulla samanlainen tapaus: vaimoni oli nuorena poikkeuksellisen kaunis (on kaunis toki vieläkin) ja vientiä riitti astronauttikirurgien piirissä, seurusteli aikanaan ”jopa” NHL-pelaajan kanssa. Ei olisi taatusti edes vilkuillut parikymppisen opiskelijan perään kuten minä silloin olin.

Kun sitten oli aika valita aviomies loppuelämäksi, niin prioriteetit muuttuivat. Tärkeämpää kuin raha ja kuuluisuus oli löytää mies, jonka kanssa voisi perustaa perhe ja ”olla onnellinen loppuelämän”. Itse asiassa minä olin se, joka empi olisiko hänestä minulle oikea puoliso. Onneksi valitsin oikein ja nyt ollaan oltu onnellisesti yhdessä 10 vuotta.

Ei niitä tasoteorioita kannata ottaa kirjaimellisesti ja on moukkamaista niistä puhua, mutta ei ne mitään puppuakaan ole. Ja tämä miehen suusta, joka kuuluu niihin keskitason miehiin, jolla aina on ollut tyttöystävä/vaimo.

Pitäiskö teidän alkaa enemmän juttelemaan toisillenne? Tavallisesti kyllä kysyy siltä toiselta että mitä tuolla tarkoitit eikä netistä :D mahtaako hän arvostaa sinua vielä jos tietäisi että täällä pohdit vieraiden ihmisten kanssa teidän parisuhteen sanomisia :D

Hypergamia. Nuorena nainen panee itseään tasokkaampien, sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Ikääntyminen laskee markkina-arvoa. Nainen ei kelpaa alfoille edes panoa varten. Tällöin nainen ottaa vuoroaan odottaneen ihan kivan betan. Nainen ikääntyy kuin maito ja betamies ei ole oppinut jättämän naisia. Beta on jumissa avioliitossa rupsahtaneen naisen kanssa ja onneton. Naisella on markkina-arvoltaan tasokkaampi mies ja hän on tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Hypergamia. Nuorena nainen panee itseään tasokkaampien, sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Ikääntyminen laskee markkina-arvoa. Nainen ei kelpaa alfoille edes panoa varten. Tällöin nainen ottaa vuoroaan odottaneen ihan kivan betan. Nainen ikääntyy kuin maito ja betamies ei ole oppinut jättämän naisia. Beta on jumissa avioliitossa rupsahtaneen naisen kanssa ja onneton. Naisella on markkina-arvoltaan tasokkaampi mies ja hän on tyytyväinen.

Tuolla on naisia jotka eivät ole syytä tai toisesta päässeet ikinä miehen kanssa kosketuksiin. Osalle on jopa ihan tavallisten miesten toimesta heitetty todella rumia kommentteja. Tavis miehille löytyisi kyllä naisia, vaan heille ei tunnu kelpaavan ''ruma'' nainen.

Miehisty nyt hyvä ihminen.

Betamiesten kannattaisi tehdä asialle jotain. Tuollainen katkeruus on mielenterveyden lisäksi somaattisenkin terveyden riski ja laskee elämänlaatua.

En kehoita skarppaamaan alfaksi vaan hankkiutumaan eroon alemmuudentunteesta, joka heijastelee myös naisvihana - tunnet itsesi hieman paremmaksi, kun poljet edes itsestään liikoja kuvuttelevan naisen alapuolellesi. Kun pääset eroon syvällä asuvasta epävarmuudesta ja itseinhosta, elämä on mukavampaa ja vuorovaikutus helpottuu. Hymyilet enemmän ja ryhti kohenee. Et näe enää alfoja, betoja, hutsuja ja neitsyitä vaan ihmisiä, erilaisia ihmisiä, joiden joukossa sinä olet yksi. Yhtä arvokas, omine vahvuuksine ja vikoinesi.

Minä tapasin miehen ekaa kertaa kaksi vuotta sitten. En silloin tajunnut... mutta nyt kyllä

Tämähän on surkea provo, mutta vastaan silti. Ihmiset eivät ole täsmälleen samanlaisia kuin syntyessään, koko loppuelämäänsä. Vauvoille vaihdetaan vaippaa, aikuisille ei. Noin esimerkiksi. Elämä on oppimista, ja siinä elämän hienous, että ihmisten elämät viilettävät toistensa ohi, ja lomittain, joskus kuljetaan yhtämatkaa hetki, joskus kauemmin. Itse olin nuorempana äkkijyrkkä, kompromisseihin kykenemätön "my way or the highway", ja jalkoihin jäi paljon kaikkea hyvääkin, toisaalta pääsin myös luonteeni avulla pois paljosta pahasta taakseni vilkuilematta ja traumatisoitumatta. Tämä koskee niin opiskelua, töitä, ystäviä, harrastuksia, kuin seurustelukumppaneita. Itse olin kyvytön tasa-arvoiseen parisuhteeseen, ja totesinkin jossain vaiheessa että sinkkuus on vamaankin minulle paras vaihtoehto. Tuona sinkkuaikana, jota kestikin sitten 7 vuotta en "kelpuuttanut" ketään kumppanikseni. Ei sellaista ulkonäköä, persoonan heinoutta tai muutakaan ominaisuutta ollut kenessäkään miehessä, joka olisi minulle tuolloin kelvannut. Minä Halusin ja Tarvitsin olla itsekseni. Nuorempana luulin että minulle sopii kumppani, joka on ulospäinsuuntautunut, ja hauska seuramies, jolla on monta rautaa tulessa. Näiden ominaisuuksien mukana vain tuli sitten joka hameen perään vilkuilu, ja muu epäluotettavuus. Jossain vaiheessa elämä meni uomiinsa, ja aloin ymmärtämään itseäni, ja tekemään niin kuin itse halusin ilman mitään ympäristöstä tulevaa painostusta, painostusta joka on hienovaraista niin ettei sitä edes huomaa. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, ja tuota. Nuoruuden toiveet, se mitä uulin haluavani, eli matkustella ulkomailla, käydä tapahtumissa, istuskella kahviloissa, ja tavata samanlaisia ihmisiä vaihtuikin luonnossa oleiluun, mökkirauhaan, ja siihen etten todellakaan halua lähteä enää mihinkään lentokonematkoille, koska suomen luonnossa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Mahdollisimman kaukana kaikesta ihmisen luomasta. 

Löysin mieheni yli 3-kymppisenä, ja hän on juuri sitä mitä haluan ja kaipaan. Nuorempana hän olisi jäänyt huomaamatta, koska viiletin elämääni niin kuin kuvitelin haluavani sitä viettää. Nyt teidän mitä haluan, ja olen sen myöskin saanut. Ja onneksi näin!

Kyse on hänen ominaisuuksistaan, ei sinun.

Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut parisuhteista, avioliitoista ja lapsista. Nuorena jopa pelkäsin jämähtämistä jonku miehen kainaloon.

Ja tottakai mua miehet kiinnosti. Mut jos tuli pienikin tunne, että mies vois kiinnostua liikaa, tuli paniikki.

Vierailija kirjoitti:

Turha tosta liikaa ottaa itseensä, vaikka olisi vaimosi jättää sen sanomattakin. Mulla samanlainen tapaus: vaimoni oli nuorena poikkeuksellisen kaunis (on kaunis toki vieläkin) ja vientiä riitti astronauttikirurgien piirissä, seurusteli aikanaan ”jopa” NHL-pelaajan kanssa. Ei olisi taatusti edes vilkuillut parikymppisen opiskelijan perään kuten minä silloin olin.

Kun sitten oli aika valita aviomies loppuelämäksi, niin prioriteetit muuttuivat. Tärkeämpää kuin raha ja kuuluisuus oli löytää mies, jonka kanssa voisi perustaa perhe ja ”olla onnellinen loppuelämän”. Itse asiassa minä olin se, joka empi olisiko hänestä minulle oikea puoliso. Onneksi valitsin oikein ja nyt ollaan oltu onnellisesti yhdessä 10 vuotta.

Ei niitä tasoteorioita kannata ottaa kirjaimellisesti ja on moukkamaista niistä puhua, mutta ei ne mitään puppuakaan ole. Ja tämä miehen suusta, joka kuuluu niihin keskitason miehiin, jolla aina on ollut tyttöystävä/vaimo.

Hienoa, kunnes hän kyllästyy taviksiin ja haluaa takaisin piireihin.

Vierailija kirjoitti:

Hypergamia. Nuorena nainen panee itseään tasokkaampien, sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Ikääntyminen laskee markkina-arvoa. Nainen ei kelpaa alfoille edes panoa varten. Tällöin nainen ottaa vuoroaan odottaneen ihan kivan betan. Nainen ikääntyy kuin maito ja betamies ei ole oppinut jättämän naisia. Beta on jumissa avioliitossa rupsahtaneen naisen kanssa ja onneton. Naisella on markkina-arvoltaan tasokkaampi mies ja hän on tyytyväinen.

Olen eri mieltä. NainenKAAN ei ole tyytyväinen, sillä hän muistelee kaiholla niitä nykyistä miestään paljon parempia miehiä, joista ketään hän ei saanut sitoutumaan.

Käsite on nimeltään "alpha widow".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tais nousta nuoruudessa saatu, pakkien aiheuttama trauma esiin? Toiset ne vaan hurvitteli, eikä itse päässyt kemuihin mukaan. Kostoksi sitten pilaat kaiken etupäässä itseltäsi rangaistaksesi sitä toista. Niin se katkeruus myrkyttää mielen, ettei osaa mistään enää nauttia, eikä toisetkaan sais, koska se tuo mieleen sen, mitä itseltä puuttuu. Nuoremmaksi et tuosta muutu, joten etsi a) nuori nainen, joka kelpuuttaa sut joko rahalla (jolloin kakeroidut lisää) tai ilman, b) joku samanlainen syrjitty kuin itse olet, C) huolit ikäisesi, normaalin nuoruuden viettäneen naisen, jonka iloista nuoruutta kadehdit ja koet riittämättömyyden tunteita verratessasi itseäsi niihin miehiin, joiden kanssa nainen nuorena seukkasi. Aika paljon on omasta mielestäsi ja tunteistasi kiinni, miten haluat edetä, mutta toista et voi vieläkään muuttaa.

Mitä ap tuossa menettää? jep, normaalin  h u o r a n 

Ja nainen menettää vainkatkeran ja ilkeän, nimittelevän mísogynistin.

h u o r a  sen menettää, etkö tajua?

Ei nainen menetä yhtään mitään, vaan pelastaa henkensä ja itsensä parisuhdeväkivallálta. Sun tunteesi ovat vain sinun tunteitasi, niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kukaan ei ole onnellinen sun kanssa, jos jumitat tollasessa pskassa ja pakotat muut nielemään sitä. Sulla ei ollut nuorena yhtä hauskaa kuin muilla, so what! Tolla menolla sulla ei koskaan tule olemaankaan, etkä kykene elämään kenenkään kanssa, ennen kuin selvität pääsi tosta traumasta.

Miksi minun tai kenenkään muun miehen pitäisi elää jonku "ihanan naisen" kanssa? Ette te mikään palkkio ole.

Tämäkin sun sielunveljesi on näemmä mennyt hakeutumaan naisten pariin. Minkä ihmeen takia? Jos ette kestä sitä että naisella on aikanaan ollut muita niin älkää hyvänen aika pariutuko tai odottakaa siihen saakka kunnes tulee sopivampi eteen. Mä en vaan saata ymmärtää näiden katkerien miesten kummaa paloa ängetä naisten tykö -.-

osa miehistä on edelleen niin eläimiä että heillä on vain reikä mielessä.

Muuta virkaa ei taida naisilla olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on surkea provo, mutta vastaan silti. Ihmiset eivät ole täsmälleen samanlaisia kuin syntyessään, koko loppuelämäänsä. Vauvoille vaihdetaan vaippaa, aikuisille ei. Noin esimerkiksi. Elämä on oppimista, ja siinä elämän hienous, että ihmisten elämät viilettävät toistensa ohi, ja lomittain, joskus kuljetaan yhtämatkaa hetki, joskus kauemmin. Itse olin nuorempana äkkijyrkkä, kompromisseihin kykenemätön "my way or the highway", ja jalkoihin jäi paljon kaikkea hyvääkin, toisaalta pääsin myös luonteeni avulla pois paljosta pahasta taakseni vilkuilematta ja traumatisoitumatta. Tämä koskee niin opiskelua, töitä, ystäviä, harrastuksia, kuin seurustelukumppaneita. Itse olin kyvytön tasa-arvoiseen parisuhteeseen, ja totesinkin jossain vaiheessa että sinkkuus on vamaankin minulle paras vaihtoehto. Tuona sinkkuaikana, jota kestikin sitten 7 vuotta en "kelpuuttanut" ketään kumppanikseni. Ei sellaista ulkonäköä, persoonan heinoutta tai muutakaan ominaisuutta ollut kenessäkään miehessä, joka olisi minulle tuolloin kelvannut. Minä Halusin ja Tarvitsin olla itsekseni. Nuorempana luulin että minulle sopii kumppani, joka on ulospäinsuuntautunut, ja hauska seuramies, jolla on monta rautaa tulessa. Näiden ominaisuuksien mukana vain tuli sitten joka hameen perään vilkuilu, ja muu epäluotettavuus. Jossain vaiheessa elämä meni uomiinsa, ja aloin ymmärtämään itseäni, ja tekemään niin kuin itse halusin ilman mitään ympäristöstä tulevaa painostusta, painostusta joka on hienovaraista niin ettei sitä edes huomaa. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, ja tuota. Nuoruuden toiveet, se mitä uulin haluavani, eli matkustella ulkomailla, käydä tapahtumissa, istuskella kahviloissa, ja tavata samanlaisia ihmisiä vaihtuikin luonnossa oleiluun, mökkirauhaan, ja siihen etten todellakaan halua lähteä enää mihinkään lentokonematkoille, koska suomen luonnossa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Mahdollisimman kaukana kaikesta ihmisen luomasta. 

Löysin mieheni yli 3-kymppisenä, ja hän on juuri sitä mitä haluan ja kaipaan. Nuorempana hän olisi jäänyt huomaamatta, koska viiletin elämääni niin kuin kuvitelin haluavani sitä viettää. Nyt teidän mitä haluan, ja olen sen myöskin saanut. Ja onneksi näin!

Voi jestas sentään. Aluksi kielletään koko "alpha fucks, beta bucks" -ilmiö suorasanaisesti, ja sitten kerrotaan oma stoori, joka viimeisen päälle stereotyyppisesti alleviivaa kaiken sen, mitä tämän ketjun red pill -miehet ovat sanoneet. Tätä ketjua kannattaa linkittää pitkin nettiä, sillä tässä on suoraan hevosen suusta varmistettu juuri se, mistä nämä red pill -miehet ovat muita miehiä on varoitelleet.

Ellei sitten tämäkin kommentti ollut vain provo.

Lupaatteko myös sitten jättää tämän vastakkaisen sukupuolen rauhaan?

Niin meinaat, että jos nuorena halusi pitkän, tumman, komean ja rikkaan miehen, niin vanhempana ei voi kasvaa ja tajuta, ettei ulkonäöllä ja rahalla ole merkitystä? Lisäksi, jos minun mieheni alkais puhua seksuaalisesta markkina-arvosta, niin aikapian tajuaisin, että se on hän joka haluaa sen parikymppisen missin enkä minä. Että kumpikohan teistä on oikeesti se pinnallinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on surkea provo, mutta vastaan silti. Ihmiset eivät ole täsmälleen samanlaisia kuin syntyessään, koko loppuelämäänsä. Vauvoille vaihdetaan vaippaa, aikuisille ei. Noin esimerkiksi. Elämä on oppimista, ja siinä elämän hienous, että ihmisten elämät viilettävät toistensa ohi, ja lomittain, joskus kuljetaan yhtämatkaa hetki, joskus kauemmin. Itse olin nuorempana äkkijyrkkä, kompromisseihin kykenemätön "my way or the highway", ja jalkoihin jäi paljon kaikkea hyvääkin, toisaalta pääsin myös luonteeni avulla pois paljosta pahasta taakseni vilkuilematta ja traumatisoitumatta. Tämä koskee niin opiskelua, töitä, ystäviä, harrastuksia, kuin seurustelukumppaneita. Itse olin kyvytön tasa-arvoiseen parisuhteeseen, ja totesinkin jossain vaiheessa että sinkkuus on vamaankin minulle paras vaihtoehto. Tuona sinkkuaikana, jota kestikin sitten 7 vuotta en "kelpuuttanut" ketään kumppanikseni. Ei sellaista ulkonäköä, persoonan heinoutta tai muutakaan ominaisuutta ollut kenessäkään miehessä, joka olisi minulle tuolloin kelvannut. Minä Halusin ja Tarvitsin olla itsekseni. Nuorempana luulin että minulle sopii kumppani, joka on ulospäinsuuntautunut, ja hauska seuramies, jolla on monta rautaa tulessa. Näiden ominaisuuksien mukana vain tuli sitten joka hameen perään vilkuilu, ja muu epäluotettavuus. Jossain vaiheessa elämä meni uomiinsa, ja aloin ymmärtämään itseäni, ja tekemään niin kuin itse halusin ilman mitään ympäristöstä tulevaa painostusta, painostusta joka on hienovaraista niin ettei sitä edes huomaa. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, ja tuota. Nuoruuden toiveet, se mitä uulin haluavani, eli matkustella ulkomailla, käydä tapahtumissa, istuskella kahviloissa, ja tavata samanlaisia ihmisiä vaihtuikin luonnossa oleiluun, mökkirauhaan, ja siihen etten todellakaan halua lähteä enää mihinkään lentokonematkoille, koska suomen luonnossa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Mahdollisimman kaukana kaikesta ihmisen luomasta. 

Löysin mieheni yli 3-kymppisenä, ja hän on juuri sitä mitä haluan ja kaipaan. Nuorempana hän olisi jäänyt huomaamatta, koska viiletin elämääni niin kuin kuvitelin haluavani sitä viettää. Nyt teidän mitä haluan, ja olen sen myöskin saanut. Ja onneksi näin!

Voi jestas sentään. Aluksi kielletään koko "alpha fucks, beta bucks" -ilmiö suorasanaisesti, ja sitten kerrotaan oma stoori, joka viimeisen päälle stereotyyppisesti alleviivaa kaiken sen, mitä tämän ketjun red pill -miehet ovat sanoneet. Tätä ketjua kannattaa linkittää pitkin nettiä, sillä tässä on suoraan hevosen suusta varmistettu juuri se, mistä nämä red pill -miehet ovat muita miehiä on varoitelleet.

Ellei sitten tämäkin kommentti ollut vain provo.

Mikä on redpillmies? En ole koskaan kuullutkaan. Joku nykynuorten haukkumasana vissiinkin..

Harmittaako sinua se että ihmiset muuttuvat ja kasvavat? Miksi koet että näin on? Koetko jääneesi itse lapsuuteen hiekkalaatikolle leikkimään? Minun mieheni on ollut aviossa, ja hänellä on siitä kaksi lasta. Hän on kertonut että oli nuorempana todella sinisilmäinen, jateki niin kuin häneltä odotettiin. Avioeron jälkeen hän alkoi pikkuhiljaa muuttumaan siksi ihmiseksi joa hän itse haluaa olla. 

Miten jäykkä täytyy ihmisen olla, että ei kykene katsomaan itseään peilistä ja näkemään tosiasioita? Elinikäinen oppiminen, tätä ei olla koskaan kuultukaan. 

Minulla olis yhden erään ikäiseni naisen kanssa taannoin. Opiskelimme samoihin aikoihin. Opiskeluaikana muistan, että hän seurusteli varakkaampien miesten kanssa, joilla olivat hienot autot ja jotka kustansivat ravintolailtoja jne. Ei siinä persaukisella opiskelijapojalla ollut saumoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha tosta liikaa ottaa itseensä, vaikka olisi vaimosi jättää sen sanomattakin. Mulla samanlainen tapaus: vaimoni oli nuorena poikkeuksellisen kaunis (on kaunis toki vieläkin) ja vientiä riitti astronauttikirurgien piirissä, seurusteli aikanaan ”jopa” NHL-pelaajan kanssa. Ei olisi taatusti edes vilkuillut parikymppisen opiskelijan perään kuten minä silloin olin.

Kun sitten oli aika valita aviomies loppuelämäksi, niin prioriteetit muuttuivat. Tärkeämpää kuin raha ja kuuluisuus oli löytää mies, jonka kanssa voisi perustaa perhe ja ”olla onnellinen loppuelämän”. Itse asiassa minä olin se, joka empi olisiko hänestä minulle oikea puoliso. Onneksi valitsin oikein ja nyt ollaan oltu onnellisesti yhdessä 10 vuotta.

Ei niitä tasoteorioita kannata ottaa kirjaimellisesti ja on moukkamaista niistä puhua, mutta ei ne mitään puppuakaan ole. Ja tämä miehen suusta, joka kuuluu niihin keskitason miehiin, jolla aina on ollut tyttöystävä/vaimo.

Hienoa, kunnes hän kyllästyy taviksiin ja haluaa takaisin piireihin.

Yleensä ikää alkaa olla sen verran, ettei piireihin ole enää mahiksia.

Kenelle nämä betat oikein kiukuttelevat? Naisille vaiko itseään komeammille miehille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on surkea provo, mutta vastaan silti. Ihmiset eivät ole täsmälleen samanlaisia kuin syntyessään, koko loppuelämäänsä. Vauvoille vaihdetaan vaippaa, aikuisille ei. Noin esimerkiksi. Elämä on oppimista, ja siinä elämän hienous, että ihmisten elämät viilettävät toistensa ohi, ja lomittain, joskus kuljetaan yhtämatkaa hetki, joskus kauemmin. Itse olin nuorempana äkkijyrkkä, kompromisseihin kykenemätön "my way or the highway", ja jalkoihin jäi paljon kaikkea hyvääkin, toisaalta pääsin myös luonteeni avulla pois paljosta pahasta taakseni vilkuilematta ja traumatisoitumatta. Tämä koskee niin opiskelua, töitä, ystäviä, harrastuksia, kuin seurustelukumppaneita. Itse olin kyvytön tasa-arvoiseen parisuhteeseen, ja totesinkin jossain vaiheessa että sinkkuus on vamaankin minulle paras vaihtoehto. Tuona sinkkuaikana, jota kestikin sitten 7 vuotta en "kelpuuttanut" ketään kumppanikseni. Ei sellaista ulkonäköä, persoonan heinoutta tai muutakaan ominaisuutta ollut kenessäkään miehessä, joka olisi minulle tuolloin kelvannut. Minä Halusin ja Tarvitsin olla itsekseni. Nuorempana luulin että minulle sopii kumppani, joka on ulospäinsuuntautunut, ja hauska seuramies, jolla on monta rautaa tulessa. Näiden ominaisuuksien mukana vain tuli sitten joka hameen perään vilkuilu, ja muu epäluotettavuus. Jossain vaiheessa elämä meni uomiinsa, ja aloin ymmärtämään itseäni, ja tekemään niin kuin itse halusin ilman mitään ympäristöstä tulevaa painostusta, painostusta joka on hienovaraista niin ettei sitä edes huomaa. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, ja tuota. Nuoruuden toiveet, se mitä uulin haluavani, eli matkustella ulkomailla, käydä tapahtumissa, istuskella kahviloissa, ja tavata samanlaisia ihmisiä vaihtuikin luonnossa oleiluun, mökkirauhaan, ja siihen etten todellakaan halua lähteä enää mihinkään lentokonematkoille, koska suomen luonnossa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Mahdollisimman kaukana kaikesta ihmisen luomasta. 

Löysin mieheni yli 3-kymppisenä, ja hän on juuri sitä mitä haluan ja kaipaan. Nuorempana hän olisi jäänyt huomaamatta, koska viiletin elämääni niin kuin kuvitelin haluavani sitä viettää. Nyt teidän mitä haluan, ja olen sen myöskin saanut. Ja onneksi näin!

Voi jestas sentään. Aluksi kielletään koko "alpha fucks, beta bucks" -ilmiö suorasanaisesti, ja sitten kerrotaan oma stoori, joka viimeisen päälle stereotyyppisesti alleviivaa kaiken sen, mitä tämän ketjun red pill -miehet ovat sanoneet. Tätä ketjua kannattaa linkittää pitkin nettiä, sillä tässä on suoraan hevosen suusta varmistettu juuri se, mistä nämä red pill -miehet ovat muita miehiä on varoitelleet.

Ellei sitten tämäkin kommentti ollut vain provo.

Mikä on redpillmies? En ole koskaan kuullutkaan. Joku nykynuorten haukkumasana vissiinkin..

Harmittaako sinua se että ihmiset muuttuvat ja kasvavat? Miksi koet että näin on? Koetko jääneesi itse lapsuuteen hiekkalaatikolle leikkimään? Minun mieheni on ollut aviossa, ja hänellä on siitä kaksi lasta. Hän on kertonut että oli nuorempana todella sinisilmäinen, jateki niin kuin häneltä odotettiin. Avioeron jälkeen hän alkoi pikkuhiljaa muuttumaan siksi ihmiseksi joa hän itse haluaa olla. 

Miten jäykkä täytyy ihmisen olla, että ei kykene katsomaan itseään peilistä ja näkemään tosiasioita? Elinikäinen oppiminen, tätä ei olla koskaan kuultukaan. 

Kyseessä on naisten kieltämä ilmiö:

1. naiset pitävät parhaat vuotensa hauskaa, naiden kaikki samoja miehiä (top xx%) 

2. kunnes tulee "kasvu" jolloin panot ja materia jää (eli tajutaan ettei nuo miehet vakiinnu koska he saavat sitä mitä haluavat, eli seksiä, koska vain ja itse alkaa olla jo rupsahtamaan päin)

3. etsitään siedettävin mies joka suostuu lapsiin. 

Tässä naisten kasvupolku, miehen näkökannasta. Se on hilpeä fiilis kun ehdottelee vaimolleeen jotain jännitävämpää pedin puolella ja vastaus on tasoa "koettu jo, oli mahtavaa mutta et pystyisi samaan tuolla varustuksella"

Ei ollut minun kirjoittamani, mutta lisään: termi "red pill" on peräisin vuoden 1999 elokuvasta Matrix, jossa Morpheus tarjoaa Neolle mahdollisuutta ottaa joko entisessä ihanassa illuusiossa elämää jatkava sininen pilleri, tai sitten ottaa ruman totuuden paljastava punainen pilleri. Neo ottaa punaisen pillerin, ja sen jälkeen ei enää mikään ole entisellään.