Lue keskustelun säännöt.
Naisystävän suusta: "ihan hyvä että ei tavattu nuorempana koska en olisi osannut arvostaa sinua silloin"
17.08.2019 |
Mitä helvettiä tuo tarkoittaa? Eli silloin kun hän oli seksuaalisen markkina-arvonsa huipulla hän ei olisi huolinut minua vaan piti niistä jännistä ja komeista miehistä, mutta nyt on tyytyväinen tylsään ja turvalliseen tavalliseen mieheen? Kiva kuulla. Tämä pistää tosissaan miettimään haluanko edes jatkaa suhdetta. Ja hän ei pitänyt tuota lausahdustaan minään isona juttuna. Itse olen raivoissani.
M35
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ottamassa yhteyttä erääseen mieheen nuoruudestani ja näitä juttuja lukiessa pelkään, minkä paskamyrskyn saan sieltä päälleni. Hän ei kertakaikkiaan voi olla muuttunut tuollaiseksi katkeraksi ukoksi, ei.
Älä ota. Et ansaitse. Mene tinderiin hakemaan kaltaisesi.
?
Jos olet joskus torjunut hänet jo niin älä ota.
No en ole yhtään sen enempää kuin hänkään.
No miksi haluat ottaa häneen yhteyttä?
Juuri siksi, että kumpikaan ei jättänyt kumpaakaan. Maailma vaan vei meidät erilleen.
No ota yhteyttä sitten. Et kuitenkaan ole ollut noissa kalukaruselleissä vai?
No voi v***u. 20 vuotta tässä välissä ja kaksi miestä. Olen saastunut ja pilalla.
Eiköhän sillä miehellä ole lukumäärä paljon suurempi ja varmaan nytkin suhteessa, miksei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Blaa... Blaa...
Nainen ilmoittaa, että nyt joutuu tyytymään sinuun
Etsi joku, joka oikeasti haluaa sinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ottamassa yhteyttä erääseen mieheen nuoruudestani ja näitä juttuja lukiessa pelkään, minkä paskamyrskyn saan sieltä päälleni. Hän ei kertakaikkiaan voi olla muuttunut tuollaiseksi katkeraksi ukoksi, ei.
Älä ota. Et ansaitse. Mene tinderiin hakemaan kaltaisesi.
?
Jos olet joskus torjunut hänet jo niin älä ota.
No en ole yhtään sen enempää kuin hänkään.
No miksi haluat ottaa häneen yhteyttä?
Juuri siksi, että kumpikaan ei jättänyt kumpaakaan. Maailma vaan vei meidät erilleen.
No ota yhteyttä sitten. Et kuitenkaan ole ollut noissa kalukaruselleissä vai?
No voi v***u. 20 vuotta tässä välissä ja kaksi miestä. Olen saastunut ja pilalla.
Eiköhän sillä miehellä ole lukumäärä paljon suurempi ja varmaan nytkin suhteessa, miksei olisi.
Ihan hyvältä kuulostaa. Riippuu minkälainen tämä mies on. Jännä vai kiltti? Kiltti mies säästelee itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ottamassa yhteyttä erääseen mieheen nuoruudestani ja näitä juttuja lukiessa pelkään, minkä paskamyrskyn saan sieltä päälleni. Hän ei kertakaikkiaan voi olla muuttunut tuollaiseksi katkeraksi ukoksi, ei.
Älä ota. Et ansaitse. Mene tinderiin hakemaan kaltaisesi.
?
Jos olet joskus torjunut hänet jo niin älä ota.
No en ole yhtään sen enempää kuin hänkään.
No miksi haluat ottaa häneen yhteyttä?
Juuri siksi, että kumpikaan ei jättänyt kumpaakaan. Maailma vaan vei meidät erilleen.
Tee kuten sinusta parhaalta tuntuu, sinä itse tiedät parhaiten tilanteen ja sen taustat jne. Meillä on vain yksi elämä, kuuntele sydämesi ääntä ja intuitiotasi. Ota häneen yhteyttä jos se tuntuu oikealta :) <3 Hän on selvästi jollain tapaa erityinen, jos hän on ollut vieläkin mielessäsi.
Kiitos. Todellakin on todella erityinen. Ja juuri vähintään sen haluaisin hänelle kertoa, jos ei muuta, että mitä hyvää hän on saanut elämässäni aikaan, jopa silloin kun ei ole ollut läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa, että k * llik * ruse llin käytyään on valmis rauhoittumaan aloilleen kunnollisen miehen kanssa.
No juuri tämä! Ajattele nyt vähän ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joistakin naistyypeistä tunnistaa, että en olisi millään kelvannut nuorempana, mutta syystä tai toisesta nyt kelpaisin tuomaan turvaa ja vakautta. Sellaiset naiset eivät taas itsessäni herätä kiinnostusta. Mutta yleisesti kyllä mulle riittäisi, että molemmat arvostavat toisiaan tässä ja nyt, vaikka nuorempana asiat olisivatkin olleet toisin (esimerkiksi monelle nuoremmalle naiselle miehen lyhyys on totaalinen turnoff, mutta vanhemmiten ei välttämättä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tuon saman miehelleni ja hän ainakin ymmärsi sen täysin.
Mieheni on aarre, todella hyvä aviomies ja upea isä lapsillemme. Rauhallinen. Ei käytä alkoholia, ei viihdy baareissa. Hänellä on urheilulliset harrastukset. Ajatusmaailma ja elämänsuunnat kohdallaan. Aviomiesmatskuu.
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Sitten tutustuin esikoiseni isään. Psykopaatti joka melkein surmasi minut ja lapsemme. Veti perheemme sellaiseen helvettiin ja sotkuun, ettei voisi pahempaa kuvitellakaan. Mies oli päihdeongelmainen ja huumeriippuvainen. No mies joutui useista rikoksista lopulta linnaan ja minulla alkoi totaalinen toipuminen ja uusi vaide.
Elämäni muuttui täysin, kun lopulta pääsin eroon esikoisen isästä. Uskoon en tullut, mutta koin herätyksen joka suunnalta. Kaikki muuttui.
Kolmisen vuotta erosta tapasin nykyiseni mieheni. Tuo hurmaava mies veti empaattisuudellaan täysin jalat altani. Otti esikoiseni kuin omaksi lapseksi. Sielunkumppani, ensitapaamisella kirjastossa kirjojen keskellä tavattu, ensisilmäyksestä molemminpuolinen rakkaus.
Jos olisin kohdannut nykyiseni nuoruudessani, olisiko se ollut samanlainen rakkaustarina? Tuskin. Tai ainakin itse uskon, että minun piti kasvaa ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi, että pystyin ottamaan nykyisen mieheni vastaan.
Tässä elämäntilanteessa elämämme ovat aika samanlaiset, toista se olisi nuoruudessani ollut jolloin olin tyystin eri ihminen. Sillon en olisi osannut arvostaa sitä millainen nykyiseni on, mutta tällä elämänkokemuksella pidän miestäni lottovoittona.
Hehh.. olet saanut nyt kaiken. Hurvitella nuoruudessasi pahojen poikien kanssa ja nyt sitten joku kiltti mies kasvattaa jännä miehen lasta kanssasi ja kaikki on pinkkiä glitteriä. Söpöä.
Ihmisten arvot muuttuu ja joskus tajuaa vasta kokeiltuaan, ettei jokin homma ollutkaan oma juttu. Fiksut osaavat katsoa ihmistä ja tuollaisten asioiden yli ja läpi, jotkut taas takertuvat niihin. Minulla on tuollainen eksä, joka veti todella pitkälle johtopäätöksiä kaikenlaisista asioista sen sijaan, että olisi vaivautunut tutustumaan minuun ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä tuo tarkoittaa? Eli silloin kun hän oli seksuaalisen markkina-arvonsa huipulla hän ei olisi huolinut minua vaan piti niistä jännistä ja komeista miehistä, mutta nyt on tyytyväinen tylsään ja turvalliseen tavalliseen mieheen? Kiva kuulla. Tämä pistää tosissaan miettimään haluanko edes jatkaa suhdetta. Ja hän ei pitänyt tuota lausahdustaan minään isona juttuna. Itse olen raivoissani.
M35
No sehän tarkoittaa että nuorempana ei teillä ois ollut mitään mahkuja ja ihan turha sitä harmitella. Naisen kommentista voi tulkita että hän on mietiskellyt mikä se oikeasti on elämässä tärkeää. Jos ois minun kohdalla moinen niin kainaloon tietty pääsisi. Elämänkokemusta omaava ja siitä omat johtopäätöksensä vetänyt henkilö on parempi kuin kokematon tai sellainen joka ei analysoi omaa käytöstään :)
Hopeakettu ootko mieheni? Sama nimimerkki hänellä toisaalla käytössä
Ap:lla on todella seksistinen maailmankuva. Sen mukaan naisella on korkea arvo vain nuorena, eli ikä on naisessa kaikki kaikessa eikä esimerkiksi juuri elämän varrella kartutettu kokemus, viisaus ja ihmissuhdetaidot. Ap:n kannattaisi erota ja alkaa katsella niitä naisia, joita hän itse arvostaa. Tuossa raivossa ei ole kyse siitä, että nainen ei olisi arvostanut ap:ta vaan, että ap ei arvosta kumppaniaan. Kumppanin menneisyydestä kilarointi ja halu kontrolloida sitä kertoo myös mustasukkaisesta luonteesta ja pahimmassa tapauksessa persoonallisuushäiriöstä. Tuo suhde ei tule enää toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ottamassa yhteyttä erääseen mieheen nuoruudestani ja näitä juttuja lukiessa pelkään, minkä paskamyrskyn saan sieltä päälleni. Hän ei kertakaikkiaan voi olla muuttunut tuollaiseksi katkeraksi ukoksi, ei.
Älä ota. Et ansaitse. Mene tinderiin hakemaan kaltaisesi.
?
Jos olet joskus torjunut hänet jo niin älä ota.
No en ole yhtään sen enempää kuin hänkään.
No miksi haluat ottaa häneen yhteyttä?
Juuri siksi, että kumpikaan ei jättänyt kumpaakaan. Maailma vaan vei meidät erilleen.
No ota yhteyttä sitten. Et kuitenkaan ole ollut noissa kalukaruselleissä vai?
No voi v***u. 20 vuotta tässä välissä ja kaksi miestä. Olen saastunut ja pilalla.
Eiköhän sillä miehellä ole lukumäärä paljon suurempi ja varmaan nytkin suhteessa, miksei olisi.
Ihan hyvältä kuulostaa. Riippuu minkälainen tämä mies on. Jännä vai kiltti? Kiltti mies säästelee itseään.
En arvota ihmisiä tuollaisilla termeillä. Hurmaava tyyppi, täynnä energiaa ja elämäniloa, varmasti on halunnut ja saanut seuraa ja todellakin toivon, ettei hänen elämästään olisi puuttunut rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tuon saman miehelleni ja hän ainakin ymmärsi sen täysin.
Mieheni on aarre, todella hyvä aviomies ja upea isä lapsillemme. Rauhallinen. Ei käytä alkoholia, ei viihdy baareissa. Hänellä on urheilulliset harrastukset. Ajatusmaailma ja elämänsuunnat kohdallaan. Aviomiesmatskuu.
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Sitten tutustuin esikoiseni isään. Psykopaatti joka melkein surmasi minut ja lapsemme. Veti perheemme sellaiseen helvettiin ja sotkuun, ettei voisi pahempaa kuvitellakaan. Mies oli päihdeongelmainen ja huumeriippuvainen. No mies joutui useista rikoksista lopulta linnaan ja minulla alkoi totaalinen toipuminen ja uusi vaide.
Elämäni muuttui täysin, kun lopulta pääsin eroon esikoisen isästä. Uskoon en tullut, mutta koin herätyksen joka suunnalta. Kaikki muuttui.
Kolmisen vuotta erosta tapasin nykyiseni mieheni. Tuo hurmaava mies veti empaattisuudellaan täysin jalat altani. Otti esikoiseni kuin omaksi lapseksi. Sielunkumppani, ensitapaamisella kirjastossa kirjojen keskellä tavattu, ensisilmäyksestä molemminpuolinen rakkaus.
Jos olisin kohdannut nykyiseni nuoruudessani, olisiko se ollut samanlainen rakkaustarina? Tuskin. Tai ainakin itse uskon, että minun piti kasvaa ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi, että pystyin ottamaan nykyisen mieheni vastaan.
Tässä elämäntilanteessa elämämme ovat aika samanlaiset, toista se olisi nuoruudessani ollut jolloin olin tyystin eri ihminen. Sillon en olisi osannut arvostaa sitä millainen nykyiseni on, mutta tällä elämänkokemuksella pidän miestäni lottovoittona.
Yksikään mies ei ottaisi tarinaasi kohteliaisuutena. Käy hieman sääliksi beta miehesi. Sinä annoit parhaat vuotesi alffoille joiden nimiä tuskin tiesit, hän joutuu aisurina kantamaan vastuun lapsistanne.
Katsos kun jonkun miehen mielestä naisen parhaat vuodet eivät ole kiinni iästä. Tuo aviomies kuulostaa siltä, että hän näkee kirjoittajan sydämeen ja arvostaa sitä. Hyvä suhde, jolla on mahdollisuuksia kestää elinikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ottamassa yhteyttä erääseen mieheen nuoruudestani ja näitä juttuja lukiessa pelkään, minkä paskamyrskyn saan sieltä päälleni. Hän ei kertakaikkiaan voi olla muuttunut tuollaiseksi katkeraksi ukoksi, ei.
Älä ota. Et ansaitse. Mene tinderiin hakemaan kaltaisesi.
?
Jos olet joskus torjunut hänet jo niin älä ota.
No en ole yhtään sen enempää kuin hänkään.
No miksi haluat ottaa häneen yhteyttä?
Juuri siksi, että kumpikaan ei jättänyt kumpaakaan. Maailma vaan vei meidät erilleen.
No ota yhteyttä sitten. Et kuitenkaan ole ollut noissa kalukaruselleissä vai?
No voi v***u. 20 vuotta tässä välissä ja kaksi miestä. Olen saastunut ja pilalla.
Eiköhän sillä miehellä ole lukumäärä paljon suurempi ja varmaan nytkin suhteessa, miksei olisi.
Ihan hyvältä kuulostaa. Riippuu minkälainen tämä mies on. Jännä vai kiltti? Kiltti mies säästelee itseään.
En arvota ihmisiä tuollaisilla termeillä. Hurmaava tyyppi, täynnä energiaa ja elämäniloa, varmasti on halunnut ja saanut seuraa ja todellakin toivon, ettei hänen elämästään olisi puuttunut rakkautta.
Rakkaus on hyvä asia, mutta eläimellinen himo päihtyneenä lukuisten eri kumppanien kanssa ei ole rakkautta, päinvastoin se on antirakkautta. Ei tuo ole mikään arvo vaan valinta miten elää elämää. Ying ja yang. Nuorena moni nainen arvostaa sitä pimeää puolta sitten myöhemmin haluaa astua valoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tuon saman miehelleni ja hän ainakin ymmärsi sen täysin.
Mieheni on aarre, todella hyvä aviomies ja upea isä lapsillemme. Rauhallinen. Ei käytä alkoholia, ei viihdy baareissa. Hänellä on urheilulliset harrastukset. Ajatusmaailma ja elämänsuunnat kohdallaan. Aviomiesmatskuu.
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Sitten tutustuin esikoiseni isään. Psykopaatti joka melkein surmasi minut ja lapsemme. Veti perheemme sellaiseen helvettiin ja sotkuun, ettei voisi pahempaa kuvitellakaan. Mies oli päihdeongelmainen ja huumeriippuvainen. No mies joutui useista rikoksista lopulta linnaan ja minulla alkoi totaalinen toipuminen ja uusi vaide.
Elämäni muuttui täysin, kun lopulta pääsin eroon esikoisen isästä. Uskoon en tullut, mutta koin herätyksen joka suunnalta. Kaikki muuttui.
Kolmisen vuotta erosta tapasin nykyiseni mieheni. Tuo hurmaava mies veti empaattisuudellaan täysin jalat altani. Otti esikoiseni kuin omaksi lapseksi. Sielunkumppani, ensitapaamisella kirjastossa kirjojen keskellä tavattu, ensisilmäyksestä molemminpuolinen rakkaus.
Jos olisin kohdannut nykyiseni nuoruudessani, olisiko se ollut samanlainen rakkaustarina? Tuskin. Tai ainakin itse uskon, että minun piti kasvaa ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi, että pystyin ottamaan nykyisen mieheni vastaan.
Tässä elämäntilanteessa elämämme ovat aika samanlaiset, toista se olisi nuoruudessani ollut jolloin olin tyystin eri ihminen. Sillon en olisi osannut arvostaa sitä millainen nykyiseni on, mutta tällä elämänkokemuksella pidän miestäni lottovoittona.
Hehh.. olet saanut nyt kaiken. Hurvitella nuoruudessasi pahojen poikien kanssa ja nyt sitten joku kiltti mies kasvattaa jännä miehen lasta kanssasi ja kaikki on pinkkiä glitteriä. Söpöä.
Ihmisten arvot muuttuu ja joskus tajuaa vasta kokeiltuaan, ettei jokin homma ollutkaan oma juttu. Fiksut osaavat katsoa ihmistä ja tuollaisten asioiden yli ja läpi, jotkut taas takertuvat niihin. Minulla on tuollainen eksä, joka veti todella pitkälle johtopäätöksiä kaikenlaisista asioista sen sijaan, että olisi vaivautunut tutustumaan minuun ihmisenä.
Vähän sama juttu kun mies kävisi thaikuissa huorissa kymmenen vuotta ja sitten haluaisi sinut.
Koska olen muuttunut mies... Sillä että viime reissun jälkeen ei ole maahan mitään asiaa ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ottamassa yhteyttä erääseen mieheen nuoruudestani ja näitä juttuja lukiessa pelkään, minkä paskamyrskyn saan sieltä päälleni. Hän ei kertakaikkiaan voi olla muuttunut tuollaiseksi katkeraksi ukoksi, ei.
Älä ota. Et ansaitse. Mene tinderiin hakemaan kaltaisesi.
?
Jos olet joskus torjunut hänet jo niin älä ota.
No en ole yhtään sen enempää kuin hänkään.
No miksi haluat ottaa häneen yhteyttä?
Juuri siksi, että kumpikaan ei jättänyt kumpaakaan. Maailma vaan vei meidät erilleen.
No ota yhteyttä sitten. Et kuitenkaan ole ollut noissa kalukaruselleissä vai?
No voi v***u. 20 vuotta tässä välissä ja kaksi miestä. Olen saastunut ja pilalla.
Eiköhän sillä miehellä ole lukumäärä paljon suurempi ja varmaan nytkin suhteessa, miksei olisi.
Ihan hyvältä kuulostaa. Riippuu minkälainen tämä mies on. Jännä vai kiltti? Kiltti mies säästelee itseään.
En arvota ihmisiä tuollaisilla termeillä. Hurmaava tyyppi, täynnä energiaa ja elämäniloa, varmasti on halunnut ja saanut seuraa ja todellakin toivon, ettei hänen elämästään olisi puuttunut rakkautta.
Rakkaus on hyvä asia, mutta eläimellinen himo päihtyneenä lukuisten eri kumppanien kanssa ei ole rakkautta, päinvastoin se on antirakkautta. Ei tuo ole mikään arvo vaan valinta miten elää elämää. Ying ja yang. Nuorena moni nainen arvostaa sitä pimeää puolta sitten myöhemmin haluaa astua valoon.
Hän ei juonut itseään päihdyksiin. Paha arvata montako naista elämässään on ollut, uskon että on halunnut sitoutua. Sitähän meidänkin oli tarkoitus tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tuon saman miehelleni ja hän ainakin ymmärsi sen täysin.
Mieheni on aarre, todella hyvä aviomies ja upea isä lapsillemme. Rauhallinen. Ei käytä alkoholia, ei viihdy baareissa. Hänellä on urheilulliset harrastukset. Ajatusmaailma ja elämänsuunnat kohdallaan. Aviomiesmatskuu.
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Sitten tutustuin esikoiseni isään. Psykopaatti joka melkein surmasi minut ja lapsemme. Veti perheemme sellaiseen helvettiin ja sotkuun, ettei voisi pahempaa kuvitellakaan. Mies oli päihdeongelmainen ja huumeriippuvainen. No mies joutui useista rikoksista lopulta linnaan ja minulla alkoi totaalinen toipuminen ja uusi vaide.
Elämäni muuttui täysin, kun lopulta pääsin eroon esikoisen isästä. Uskoon en tullut, mutta koin herätyksen joka suunnalta. Kaikki muuttui.
Kolmisen vuotta erosta tapasin nykyiseni mieheni. Tuo hurmaava mies veti empaattisuudellaan täysin jalat altani. Otti esikoiseni kuin omaksi lapseksi. Sielunkumppani, ensitapaamisella kirjastossa kirjojen keskellä tavattu, ensisilmäyksestä molemminpuolinen rakkaus.
Jos olisin kohdannut nykyiseni nuoruudessani, olisiko se ollut samanlainen rakkaustarina? Tuskin. Tai ainakin itse uskon, että minun piti kasvaa ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi, että pystyin ottamaan nykyisen mieheni vastaan.
Tässä elämäntilanteessa elämämme ovat aika samanlaiset, toista se olisi nuoruudessani ollut jolloin olin tyystin eri ihminen. Sillon en olisi osannut arvostaa sitä millainen nykyiseni on, mutta tällä elämänkokemuksella pidän miestäni lottovoittona.
Hehh.. olet saanut nyt kaiken. Hurvitella nuoruudessasi pahojen poikien kanssa ja nyt sitten joku kiltti mies kasvattaa jännä miehen lasta kanssasi ja kaikki on pinkkiä glitteriä. Söpöä.
Ihmisten arvot muuttuu ja joskus tajuaa vasta kokeiltuaan, ettei jokin homma ollutkaan oma juttu. Fiksut osaavat katsoa ihmistä ja tuollaisten asioiden yli ja läpi, jotkut taas takertuvat niihin. Minulla on tuollainen eksä, joka veti todella pitkälle johtopäätöksiä kaikenlaisista asioista sen sijaan, että olisi vaivautunut tutustumaan minuun ihmisenä.
Vähän sama juttu kun mies kävisi thaikuissa huorissa kymmenen vuotta ja sitten haluaisi sinut.
Koska olen muuttunut mies... Sillä että viime reissun jälkeen ei ole maahan mitään asiaa ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
No varmasti siinä on aika iso ero, jos nainen on viettänyt railakasta irtosuhde-elämää 15 vuotta ja toinen ollut yksin. En oikein usko, että tuollaiset ihmiset edes päätyisivät yhteen.
Sen sijaan joidenkin ulinoitsijamiesten mielestä nainen on pilalla jo muutamasta suhteesta, jotka ovat ihan normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tuon saman miehelleni ja hän ainakin ymmärsi sen täysin.
Mieheni on aarre, todella hyvä aviomies ja upea isä lapsillemme. Rauhallinen. Ei käytä alkoholia, ei viihdy baareissa. Hänellä on urheilulliset harrastukset. Ajatusmaailma ja elämänsuunnat kohdallaan. Aviomiesmatskuu.
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Sitten tutustuin esikoiseni isään. Psykopaatti joka melkein surmasi minut ja lapsemme. Veti perheemme sellaiseen helvettiin ja sotkuun, ettei voisi pahempaa kuvitellakaan. Mies oli päihdeongelmainen ja huumeriippuvainen. No mies joutui useista rikoksista lopulta linnaan ja minulla alkoi totaalinen toipuminen ja uusi vaide.
Elämäni muuttui täysin, kun lopulta pääsin eroon esikoisen isästä. Uskoon en tullut, mutta koin herätyksen joka suunnalta. Kaikki muuttui.
Kolmisen vuotta erosta tapasin nykyiseni mieheni. Tuo hurmaava mies veti empaattisuudellaan täysin jalat altani. Otti esikoiseni kuin omaksi lapseksi. Sielunkumppani, ensitapaamisella kirjastossa kirjojen keskellä tavattu, ensisilmäyksestä molemminpuolinen rakkaus.
Jos olisin kohdannut nykyiseni nuoruudessani, olisiko se ollut samanlainen rakkaustarina? Tuskin. Tai ainakin itse uskon, että minun piti kasvaa ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi, että pystyin ottamaan nykyisen mieheni vastaan.
Tässä elämäntilanteessa elämämme ovat aika samanlaiset, toista se olisi nuoruudessani ollut jolloin olin tyystin eri ihminen. Sillon en olisi osannut arvostaa sitä millainen nykyiseni on, mutta tällä elämänkokemuksella pidän miestäni lottovoittona.
Hehh.. olet saanut nyt kaiken. Hurvitella nuoruudessasi pahojen poikien kanssa ja nyt sitten joku kiltti mies kasvattaa jännä miehen lasta kanssasi ja kaikki on pinkkiä glitteriä. Söpöä.
Ihmisten arvot muuttuu ja joskus tajuaa vasta kokeiltuaan, ettei jokin homma ollutkaan oma juttu. Fiksut osaavat katsoa ihmistä ja tuollaisten asioiden yli ja läpi, jotkut taas takertuvat niihin. Minulla on tuollainen eksä, joka veti todella pitkälle johtopäätöksiä kaikenlaisista asioista sen sijaan, että olisi vaivautunut tutustumaan minuun ihmisenä.
Vähän sama juttu kun mies kävisi thaikuissa huorissa kymmenen vuotta ja sitten haluaisi sinut.
Koska olen muuttunut mies... Sillä että viime reissun jälkeen ei ole maahan mitään asiaa ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
No varmasti siinä on aika iso ero, jos nainen on viettänyt railakasta irtosuhde-elämää 15 vuotta ja toinen ollut yksin. En oikein usko, että tuollaiset ihmiset edes päätyisivät yhteen.
Sen sijaan joidenkin ulinoitsijamiesten mielestä nainen on pilalla jo muutamasta suhteesta, jotka ovat ihan normaalia elämää.
Luitko aikaisempaa tekstiä?
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
No jopas on mgtow miehiä palstalla. Ohiksena mietityttää, mitä nämä "voimaantuneet" havahtuneet miehet tekevät ulisemassa naisvaltaisella vauva.fi palstalla lauantai-iltana? Jos tämä on "totuuden" ymmärtämisen tulos ja seuraus, en tiedä kuinka moneen keskivertomieheen se vetoaa. Menkää edes ylilaudalle ulisemaan. Naisen arvoa ei määritä ikä eikä seksikumppanien määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tuon saman miehelleni ja hän ainakin ymmärsi sen täysin.
Mieheni on aarre, todella hyvä aviomies ja upea isä lapsillemme. Rauhallinen. Ei käytä alkoholia, ei viihdy baareissa. Hänellä on urheilulliset harrastukset. Ajatusmaailma ja elämänsuunnat kohdallaan. Aviomiesmatskuu.
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Sitten tutustuin esikoiseni isään. Psykopaatti joka melkein surmasi minut ja lapsemme. Veti perheemme sellaiseen helvettiin ja sotkuun, ettei voisi pahempaa kuvitellakaan. Mies oli päihdeongelmainen ja huumeriippuvainen. No mies joutui useista rikoksista lopulta linnaan ja minulla alkoi totaalinen toipuminen ja uusi vaide.
Elämäni muuttui täysin, kun lopulta pääsin eroon esikoisen isästä. Uskoon en tullut, mutta koin herätyksen joka suunnalta. Kaikki muuttui.
Kolmisen vuotta erosta tapasin nykyiseni mieheni. Tuo hurmaava mies veti empaattisuudellaan täysin jalat altani. Otti esikoiseni kuin omaksi lapseksi. Sielunkumppani, ensitapaamisella kirjastossa kirjojen keskellä tavattu, ensisilmäyksestä molemminpuolinen rakkaus.
Jos olisin kohdannut nykyiseni nuoruudessani, olisiko se ollut samanlainen rakkaustarina? Tuskin. Tai ainakin itse uskon, että minun piti kasvaa ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi, että pystyin ottamaan nykyisen mieheni vastaan.
Tässä elämäntilanteessa elämämme ovat aika samanlaiset, toista se olisi nuoruudessani ollut jolloin olin tyystin eri ihminen. Sillon en olisi osannut arvostaa sitä millainen nykyiseni on, mutta tällä elämänkokemuksella pidän miestäni lottovoittona.
Hehh.. olet saanut nyt kaiken. Hurvitella nuoruudessasi pahojen poikien kanssa ja nyt sitten joku kiltti mies kasvattaa jännä miehen lasta kanssasi ja kaikki on pinkkiä glitteriä. Söpöä.
Ihmisten arvot muuttuu ja joskus tajuaa vasta kokeiltuaan, ettei jokin homma ollutkaan oma juttu. Fiksut osaavat katsoa ihmistä ja tuollaisten asioiden yli ja läpi, jotkut taas takertuvat niihin. Minulla on tuollainen eksä, joka veti todella pitkälle johtopäätöksiä kaikenlaisista asioista sen sijaan, että olisi vaivautunut tutustumaan minuun ihmisenä.
Vähän sama juttu kun mies kävisi thaikuissa huorissa kymmenen vuotta ja sitten haluaisi sinut.
Koska olen muuttunut mies... Sillä että viime reissun jälkeen ei ole maahan mitään asiaa ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
No varmasti siinä on aika iso ero, jos nainen on viettänyt railakasta irtosuhde-elämää 15 vuotta ja toinen ollut yksin. En oikein usko, että tuollaiset ihmiset edes päätyisivät yhteen.
Sen sijaan joidenkin ulinoitsijamiesten mielestä nainen on pilalla jo muutamasta suhteesta, jotka ovat ihan normaalia elämää.
Luitko aikaisempaa tekstiä?
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Luettele 5 upeinta asiaa ja vastaa oletko koskaan ollut psyyke/masennuslääkityksellä?
Vierailija kirjoitti:
No jopas on mgtow miehiä palstalla. Ohiksena mietityttää, mitä nämä "voimaantuneet" havahtuneet miehet tekevät ulisemassa naisvaltaisella vauva.fi palstalla lauantai-iltana? Jos tämä on "totuuden" ymmärtämisen tulos ja seuraus, en tiedä kuinka moneen keskivertomieheen se vetoaa. Menkää edes ylilaudalle ulisemaan. Naisen arvoa ei määritä ikä eikä seksikumppanien määrä.
Mistä tiedät onko naisvaltainen? Onko sulla dataa antaa todisteena? Vauva on miehen ja naisen tuotos.
Höpö höpö. Nainen myöntää olleensa tyhmä ja ymmärtämätön. Tuo on kohteliaisuus vaikkei siltä kuulostakaan ja ehkei olisi kannattanut sanoa.