Lue keskustelun säännöt.
Naisystävän suusta: "ihan hyvä että ei tavattu nuorempana koska en olisi osannut arvostaa sinua silloin"
17.08.2019 |
Mitä helvettiä tuo tarkoittaa? Eli silloin kun hän oli seksuaalisen markkina-arvonsa huipulla hän ei olisi huolinut minua vaan piti niistä jännistä ja komeista miehistä, mutta nyt on tyytyväinen tylsään ja turvalliseen tavalliseen mieheen? Kiva kuulla. Tämä pistää tosissaan miettimään haluanko edes jatkaa suhdetta. Ja hän ei pitänyt tuota lausahdustaan minään isona juttuna. Itse olen raivoissani.
M35
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tuon saman miehelleni ja hän ainakin ymmärsi sen täysin.
Mieheni on aarre, todella hyvä aviomies ja upea isä lapsillemme. Rauhallinen. Ei käytä alkoholia, ei viihdy baareissa. Hänellä on urheilulliset harrastukset. Ajatusmaailma ja elämänsuunnat kohdallaan. Aviomiesmatskuu.
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Sitten tutustuin esikoiseni isään. Psykopaatti joka melkein surmasi minut ja lapsemme. Veti perheemme sellaiseen helvettiin ja sotkuun, ettei voisi pahempaa kuvitellakaan. Mies oli päihdeongelmainen ja huumeriippuvainen. No mies joutui useista rikoksista lopulta linnaan ja minulla alkoi totaalinen toipuminen ja uusi vaide.
Elämäni muuttui täysin, kun lopulta pääsin eroon esikoisen isästä. Uskoon en tullut, mutta koin herätyksen joka suunnalta. Kaikki muuttui.
Kolmisen vuotta erosta tapasin nykyiseni mieheni. Tuo hurmaava mies veti empaattisuudellaan täysin jalat altani. Otti esikoiseni kuin omaksi lapseksi. Sielunkumppani, ensitapaamisella kirjastossa kirjojen keskellä tavattu, ensisilmäyksestä molemminpuolinen rakkaus.
Jos olisin kohdannut nykyiseni nuoruudessani, olisiko se ollut samanlainen rakkaustarina? Tuskin. Tai ainakin itse uskon, että minun piti kasvaa ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi, että pystyin ottamaan nykyisen mieheni vastaan.
Tässä elämäntilanteessa elämämme ovat aika samanlaiset, toista se olisi nuoruudessani ollut jolloin olin tyystin eri ihminen. Sillon en olisi osannut arvostaa sitä millainen nykyiseni on, mutta tällä elämänkokemuksella pidän miestäni lottovoittona.
Hehh.. olet saanut nyt kaiken. Hurvitella nuoruudessasi pahojen poikien kanssa ja nyt sitten joku kiltti mies kasvattaa jännä miehen lasta kanssasi ja kaikki on pinkkiä glitteriä. Söpöä.
Ihmisten arvot muuttuu ja joskus tajuaa vasta kokeiltuaan, ettei jokin homma ollutkaan oma juttu. Fiksut osaavat katsoa ihmistä ja tuollaisten asioiden yli ja läpi, jotkut taas takertuvat niihin. Minulla on tuollainen eksä, joka veti todella pitkälle johtopäätöksiä kaikenlaisista asioista sen sijaan, että olisi vaivautunut tutustumaan minuun ihmisenä.
Vähän sama juttu kun mies kävisi thaikuissa huorissa kymmenen vuotta ja sitten haluaisi sinut.
Koska olen muuttunut mies... Sillä että viime reissun jälkeen ei ole maahan mitään asiaa ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
No varmasti siinä on aika iso ero, jos nainen on viettänyt railakasta irtosuhde-elämää 15 vuotta ja toinen ollut yksin. En oikein usko, että tuollaiset ihmiset edes päätyisivät yhteen.
Sen sijaan joidenkin ulinoitsijamiesten mielestä nainen on pilalla jo muutamasta suhteesta, jotka ovat ihan normaalia elämää.
Luitko aikaisempaa tekstiä?
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Luettele 5 upeinta asiaa ja vastaa oletko koskaan ollut psyyke/masennuslääkityksellä?
En ole hän, mutta jouduin nuorena mielialalääkitykselle, kun aloin vahingossa seurustella tuollaisen katkeran ulimiehen kanssa enkä tajunnut lähteä heti. Silloin ei ollut nettiä, joten olin ihan ulalla hänen käytöksestään ja aloin saada paniikki- ja masennusoireita. Lopulta luovutin ja lähdin ja olen elänyt hyvää elämää eheällä mielenterveydellä lääkkeittä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähän oot kuin akat, vatvot tollasia.
Nainenhan ap onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tuon saman miehelleni ja hän ainakin ymmärsi sen täysin.
Mieheni on aarre, todella hyvä aviomies ja upea isä lapsillemme. Rauhallinen. Ei käytä alkoholia, ei viihdy baareissa. Hänellä on urheilulliset harrastukset. Ajatusmaailma ja elämänsuunnat kohdallaan. Aviomiesmatskuu.
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Sitten tutustuin esikoiseni isään. Psykopaatti joka melkein surmasi minut ja lapsemme. Veti perheemme sellaiseen helvettiin ja sotkuun, ettei voisi pahempaa kuvitellakaan. Mies oli päihdeongelmainen ja huumeriippuvainen. No mies joutui useista rikoksista lopulta linnaan ja minulla alkoi totaalinen toipuminen ja uusi vaide.
Elämäni muuttui täysin, kun lopulta pääsin eroon esikoisen isästä. Uskoon en tullut, mutta koin herätyksen joka suunnalta. Kaikki muuttui.
Kolmisen vuotta erosta tapasin nykyiseni mieheni. Tuo hurmaava mies veti empaattisuudellaan täysin jalat altani. Otti esikoiseni kuin omaksi lapseksi. Sielunkumppani, ensitapaamisella kirjastossa kirjojen keskellä tavattu, ensisilmäyksestä molemminpuolinen rakkaus.
Jos olisin kohdannut nykyiseni nuoruudessani, olisiko se ollut samanlainen rakkaustarina? Tuskin. Tai ainakin itse uskon, että minun piti kasvaa ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi, että pystyin ottamaan nykyisen mieheni vastaan.
Tässä elämäntilanteessa elämämme ovat aika samanlaiset, toista se olisi nuoruudessani ollut jolloin olin tyystin eri ihminen. Sillon en olisi osannut arvostaa sitä millainen nykyiseni on, mutta tällä elämänkokemuksella pidän miestäni lottovoittona.
Hehh.. olet saanut nyt kaiken. Hurvitella nuoruudessasi pahojen poikien kanssa ja nyt sitten joku kiltti mies kasvattaa jännä miehen lasta kanssasi ja kaikki on pinkkiä glitteriä. Söpöä.
Ihmisten arvot muuttuu ja joskus tajuaa vasta kokeiltuaan, ettei jokin homma ollutkaan oma juttu. Fiksut osaavat katsoa ihmistä ja tuollaisten asioiden yli ja läpi, jotkut taas takertuvat niihin. Minulla on tuollainen eksä, joka veti todella pitkälle johtopäätöksiä kaikenlaisista asioista sen sijaan, että olisi vaivautunut tutustumaan minuun ihmisenä.
Vähän sama juttu kun mies kävisi thaikuissa huorissa kymmenen vuotta ja sitten haluaisi sinut.
Koska olen muuttunut mies... Sillä että viime reissun jälkeen ei ole maahan mitään asiaa ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
No varmasti siinä on aika iso ero, jos nainen on viettänyt railakasta irtosuhde-elämää 15 vuotta ja toinen ollut yksin. En oikein usko, että tuollaiset ihmiset edes päätyisivät yhteen.
Sen sijaan joidenkin ulinoitsijamiesten mielestä nainen on pilalla jo muutamasta suhteesta, jotka ovat ihan normaalia elämää.
Luitko aikaisempaa tekstiä?
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Luettele 5 upeinta asiaa ja vastaa oletko koskaan ollut psyyke/masennuslääkityksellä?
En ole hän, mutta jouduin nuorena mielialalääkitykselle, kun aloin vahingossa seurustella tuollaisen katkeran ulimiehen kanssa enkä tajunnut lähteä heti. Silloin ei ollut nettiä, joten olin ihan ulalla hänen käytöksestään ja aloin saada paniikki- ja masennusoireita. Lopulta luovutin ja lähdin ja olen elänyt hyvää elämää eheällä mielenterveydellä lääkkeittä.
Joojoo.
Se, että joillekin äärilaidan tyypeille naisen pitää olla tyyliin neitsyt, on vielä todella pitkä matka köyhien maiden maksullisiin.
"Seksuaalinen markkina-arvo", en minä ainakaan nuorena osannut tuollaista edes ajatella. Mutta ilmeisesti miehet ei muuta naisessa näekään, vai mikä on asian pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tuon saman miehelleni ja hän ainakin ymmärsi sen täysin.
Mieheni on aarre, todella hyvä aviomies ja upea isä lapsillemme. Rauhallinen. Ei käytä alkoholia, ei viihdy baareissa. Hänellä on urheilulliset harrastukset. Ajatusmaailma ja elämänsuunnat kohdallaan. Aviomiesmatskuu.
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Sitten tutustuin esikoiseni isään. Psykopaatti joka melkein surmasi minut ja lapsemme. Veti perheemme sellaiseen helvettiin ja sotkuun, ettei voisi pahempaa kuvitellakaan. Mies oli päihdeongelmainen ja huumeriippuvainen. No mies joutui useista rikoksista lopulta linnaan ja minulla alkoi totaalinen toipuminen ja uusi vaide.
Elämäni muuttui täysin, kun lopulta pääsin eroon esikoisen isästä. Uskoon en tullut, mutta koin herätyksen joka suunnalta. Kaikki muuttui.
Kolmisen vuotta erosta tapasin nykyiseni mieheni. Tuo hurmaava mies veti empaattisuudellaan täysin jalat altani. Otti esikoiseni kuin omaksi lapseksi. Sielunkumppani, ensitapaamisella kirjastossa kirjojen keskellä tavattu, ensisilmäyksestä molemminpuolinen rakkaus.
Jos olisin kohdannut nykyiseni nuoruudessani, olisiko se ollut samanlainen rakkaustarina? Tuskin. Tai ainakin itse uskon, että minun piti kasvaa ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi, että pystyin ottamaan nykyisen mieheni vastaan.
Tässä elämäntilanteessa elämämme ovat aika samanlaiset, toista se olisi nuoruudessani ollut jolloin olin tyystin eri ihminen. Sillon en olisi osannut arvostaa sitä millainen nykyiseni on, mutta tällä elämänkokemuksella pidän miestäni lottovoittona.
Hehh.. olet saanut nyt kaiken. Hurvitella nuoruudessasi pahojen poikien kanssa ja nyt sitten joku kiltti mies kasvattaa jännä miehen lasta kanssasi ja kaikki on pinkkiä glitteriä. Söpöä.
Ihmisten arvot muuttuu ja joskus tajuaa vasta kokeiltuaan, ettei jokin homma ollutkaan oma juttu. Fiksut osaavat katsoa ihmistä ja tuollaisten asioiden yli ja läpi, jotkut taas takertuvat niihin. Minulla on tuollainen eksä, joka veti todella pitkälle johtopäätöksiä kaikenlaisista asioista sen sijaan, että olisi vaivautunut tutustumaan minuun ihmisenä.
Vähän sama juttu kun mies kävisi thaikuissa huorissa kymmenen vuotta ja sitten haluaisi sinut.
Koska olen muuttunut mies... Sillä että viime reissun jälkeen ei ole maahan mitään asiaa ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
No varmasti siinä on aika iso ero, jos nainen on viettänyt railakasta irtosuhde-elämää 15 vuotta ja toinen ollut yksin. En oikein usko, että tuollaiset ihmiset edes päätyisivät yhteen.
Sen sijaan joidenkin ulinoitsijamiesten mielestä nainen on pilalla jo muutamasta suhteesta, jotka ovat ihan normaalia elämää.
Luitko aikaisempaa tekstiä?
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Luettele 5 upeinta asiaa ja vastaa oletko koskaan ollut psyyke/masennuslääkityksellä?
En ole hän, mutta jouduin nuorena mielialalääkitykselle, kun aloin vahingossa seurustella tuollaisen katkeran ulimiehen kanssa enkä tajunnut lähteä heti. Silloin ei ollut nettiä, joten olin ihan ulalla hänen käytöksestään ja aloin saada paniikki- ja masennusoireita. Lopulta luovutin ja lähdin ja olen elänyt hyvää elämää eheällä mielenterveydellä lääkkeittä.
Niin, mies on aina ulinamies jos hänellä on mielipide. Tyyppillinen nainen, ei osaa ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan.
Mitä ihmettä? kirjoitti:
"Seksuaalinen markkina-arvo", en minä ainakaan nuorena osannut tuollaista edes ajatella. Mutta ilmeisesti miehet ei muuta naisessa näekään, vai mikä on asian pointti.
Ajattelit toki mutta teillä saattoi olla omat termit sille.
Et tunne ketään miestä joka ei jostain syystä kelpaa kellekkään? Kyseessä siis ei ole alkoholismi koska niillä riittää lokkeja vierellä (toki ne naisetkin on alkkiksia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tuon saman miehelleni ja hän ainakin ymmärsi sen täysin.
Mieheni on aarre, todella hyvä aviomies ja upea isä lapsillemme. Rauhallinen. Ei käytä alkoholia, ei viihdy baareissa. Hänellä on urheilulliset harrastukset. Ajatusmaailma ja elämänsuunnat kohdallaan. Aviomiesmatskuu.
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Sitten tutustuin esikoiseni isään. Psykopaatti joka melkein surmasi minut ja lapsemme. Veti perheemme sellaiseen helvettiin ja sotkuun, ettei voisi pahempaa kuvitellakaan. Mies oli päihdeongelmainen ja huumeriippuvainen. No mies joutui useista rikoksista lopulta linnaan ja minulla alkoi totaalinen toipuminen ja uusi vaide.
Elämäni muuttui täysin, kun lopulta pääsin eroon esikoisen isästä. Uskoon en tullut, mutta koin herätyksen joka suunnalta. Kaikki muuttui.
Kolmisen vuotta erosta tapasin nykyiseni mieheni. Tuo hurmaava mies veti empaattisuudellaan täysin jalat altani. Otti esikoiseni kuin omaksi lapseksi. Sielunkumppani, ensitapaamisella kirjastossa kirjojen keskellä tavattu, ensisilmäyksestä molemminpuolinen rakkaus.
Jos olisin kohdannut nykyiseni nuoruudessani, olisiko se ollut samanlainen rakkaustarina? Tuskin. Tai ainakin itse uskon, että minun piti kasvaa ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi, että pystyin ottamaan nykyisen mieheni vastaan.
Tässä elämäntilanteessa elämämme ovat aika samanlaiset, toista se olisi nuoruudessani ollut jolloin olin tyystin eri ihminen. Sillon en olisi osannut arvostaa sitä millainen nykyiseni on, mutta tällä elämänkokemuksella pidän miestäni lottovoittona.
Hehh.. olet saanut nyt kaiken. Hurvitella nuoruudessasi pahojen poikien kanssa ja nyt sitten joku kiltti mies kasvattaa jännä miehen lasta kanssasi ja kaikki on pinkkiä glitteriä. Söpöä.
Ihmisten arvot muuttuu ja joskus tajuaa vasta kokeiltuaan, ettei jokin homma ollutkaan oma juttu. Fiksut osaavat katsoa ihmistä ja tuollaisten asioiden yli ja läpi, jotkut taas takertuvat niihin. Minulla on tuollainen eksä, joka veti todella pitkälle johtopäätöksiä kaikenlaisista asioista sen sijaan, että olisi vaivautunut tutustumaan minuun ihmisenä.
Vähän sama juttu kun mies kävisi thaikuissa huorissa kymmenen vuotta ja sitten haluaisi sinut.
Koska olen muuttunut mies... Sillä että viime reissun jälkeen ei ole maahan mitään asiaa ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
No varmasti siinä on aika iso ero, jos nainen on viettänyt railakasta irtosuhde-elämää 15 vuotta ja toinen ollut yksin. En oikein usko, että tuollaiset ihmiset edes päätyisivät yhteen.
Sen sijaan joidenkin ulinoitsijamiesten mielestä nainen on pilalla jo muutamasta suhteesta, jotka ovat ihan normaalia elämää.
Luitko aikaisempaa tekstiä?
Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.
Luettele 5 upeinta asiaa ja vastaa oletko koskaan ollut psyyke/masennuslääkityksellä?
En ole hän, mutta jouduin nuorena mielialalääkitykselle, kun aloin vahingossa seurustella tuollaisen katkeran ulimiehen kanssa enkä tajunnut lähteä heti. Silloin ei ollut nettiä, joten olin ihan ulalla hänen käytöksestään ja aloin saada paniikki- ja masennusoireita. Lopulta luovutin ja lähdin ja olen elänyt hyvää elämää eheällä mielenterveydellä lääkkeittä.
Niin, mies on aina ulinamies jos hänellä on mielipide. Tyyppillinen nainen, ei osaa ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan.
Kuule, sinulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä kontrolloinnin, mustasukkaisuuden, rajojenylityksen, alistamisen ja kyttäyksen määrästä. Onneksi täyspäinen mies hänen jälkeensä palautti uskoni miessukupuoleen.
Mitä ihmettä? kirjoitti:
"Seksuaalinen markkina-arvo", en minä ainakaan nuorena osannut tuollaista edes ajatella. Mutta ilmeisesti miehet ei muuta naisessa näekään, vai mikä on asian pointti.
Asian pointti on se, että te naiset ette fiksua miestä fuulaa. Miehen aivot toimii samalla tavalla kuin shakki. Nainen tekee siirron ja mä olen laskenut jo 3 siirtoa ennakkoon.
Tai pokeria. Nainen sanoo valheen ja räpyttelee silmiä, mutta mun ei tarvitse kuin katsoa silmiä ja suuta niin näen sen valheen ja nalkissa oot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siitä tehty tutkimuksia, onko katkeroituminen todennäköisempää toiselle sukupuolelle? Saa linkata tutkimuksia, jos tietää.
Ehkä on parempi erota. Nainen löytää miehen joka ei ole tuollaisista kommenteista raivoissaan. Anna etsiä mies joka ei ole niin epävarma itsestään että raivostuu kommentista joka itse asiassa osoittaa että nainen on ymmärtänyt kasvaneensa ihmisenä ja olleensa aikaisemmin pinnallinen mutta nyt osaa arvostaa oikeita asioita miehessä ja elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä loukkaantuisin tai vähintäänkin pettyisin tuollaisesta. Olen itse aina ollut järkevä, pitkäjänteinen ja periaatteellinen, ja odottaisin samaa lähimmältä ihmiseltäni. Jos ihmisen tarvitsee vuosia juosta päin seinää oppiakseen, millainen seura on hänelle hyväksi, niin me ei kyllä olla samalla tasolla. T. Nainen
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä loukkaantuisin tai vähintäänkin pettyisin tuollaisesta. Olen itse aina ollut järkevä, pitkäjänteinen ja periaatteellinen, ja odottaisin samaa lähimmältä ihmiseltäni. Jos ihmisen tarvitsee vuosia juosta päin seinää oppiakseen, millainen seura on hänelle hyväksi, niin me ei kyllä olla samalla tasolla. T. Nainen
Millainen? Luitko avausviestiä lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä totetesin noin miehelleni joskus. Tavattiin 24-25-vuotiaina, mutta lukioikäisinä homma tuskin olisi meille toiminut. Ihan eri asia vai lopulta ihan sama asia?
Ap, sinä haluaisit oikeasti jonkun kaksikymppisen hottiksen. Onko se itsestäänselvää vai pitäisikö naisesi raivostua siitä? Jos maailma kerran toimii markkina-arvoteorioiden mukaan, miksi et vain hyväksy asemaasi betamiehenä? Miksi raivoat? Ei ole kenenkään syy, edes naisesi, ettet ole alfa. Kaikki eivät voi olla. Jos taas haluat arvostusta, rakkautta ja aitoa kiintymystä, pitää sinun olla valmis antamaan sitä ja näkemään ihmiset ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä totetesin noin miehelleni joskus. Tavattiin 24-25-vuotiaina, mutta lukioikäisinä homma tuskin olisi meille toiminut. Ihan eri asia vai lopulta ihan sama asia?
Ap, sinä haluaisit oikeasti jonkun kaksikymppisen hottiksen. Onko se itsestäänselvää vai pitäisikö naisesi raivostua siitä? Jos maailma kerran toimii markkina-arvoteorioiden mukaan, miksi et vain hyväksy asemaasi betamiehenä? Miksi raivoat? Ei ole kenenkään syy, edes naisesi, ettet ole alfa. Kaikki eivät voi olla. Jos taas haluat arvostusta, rakkautta ja aitoa kiintymystä, pitää sinun olla valmis antamaan sitä ja näkemään ihmiset ihmisinä.
Epäilen ettet näe parannuksen tehnyttä thaikkuseksimatkailijaa [ ei tuomioita ;) ] ihmisenä
Näen, jos on todella aidosti tehnyt siitä parannuksen ja ihan omalla suullaan uskottavasti kertoo toimintansa haitallisuuden. Ei ole mitään syytä sitoa ihmistä menneisyyteensä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? kirjoitti:
"Seksuaalinen markkina-arvo", en minä ainakaan nuorena osannut tuollaista edes ajatella. Mutta ilmeisesti miehet ei muuta naisessa näekään, vai mikä on asian pointti.
Ajattelit toki mutta teillä saattoi olla omat termit sille.
Et tunne ketään miestä joka ei jostain syystä kelpaa kellekkään? Kyseessä siis ei ole alkoholismi koska niillä riittää lokkeja vierellä (toki ne naisetkin on alkkiksia)
Joo, tunnen kyllä miehiä ja naisia myös. Naisissa tavallisen näköisiä ja kokemattomia. Heillä ei vissiin ole ollut sitten markkina-arvoa, kokemattomuus ei sitä ainakaan näytä lisäävän miesten mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä loukkaantuisin tai vähintäänkin pettyisin tuollaisesta. Olen itse aina ollut järkevä, pitkäjänteinen ja periaatteellinen, ja odottaisin samaa lähimmältä ihmiseltäni. Jos ihmisen tarvitsee vuosia juosta päin seinää oppiakseen, millainen seura on hänelle hyväksi, niin me ei kyllä olla samalla tasolla. T. Nainen
Millainen? Luitko avausviestiä lainkaan?
Em ymmärrä kysymystäsi. Luin ja ymmärsin aloituksen aivan täysin.
Jätä se sika.
Sanot sille lähtiäisiksi, että olisitpa 10 vuotta nuorempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä loukkaantuisin tai vähintäänkin pettyisin tuollaisesta. Olen itse aina ollut järkevä, pitkäjänteinen ja periaatteellinen, ja odottaisin samaa lähimmältä ihmiseltäni. Jos ihmisen tarvitsee vuosia juosta päin seinää oppiakseen, millainen seura on hänelle hyväksi, niin me ei kyllä olla samalla tasolla. T. Nainen
Millainen? Luitko avausviestiä lainkaan?
Em ymmärrä kysymystäsi. Luin ja ymmärsin aloituksen aivan täysin.
Millä tavalla avauksen nainen on juossut vuosia päin seinää? Siinähän ei kerrottu lainkaan konkreettisesti, mistä on kyse.
Minusta tuo tarkoittaa seuraavaa: "olen henkisesti kypsynyt nuoruusvuosien jälkeen"
Eli ihan normaalikehitystä.