Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia joilta puuttuu kokonaan kokemuskset seurustelusta, tai ovat olleet tosi lyhyitä?
Dirlandaa
17.08.2019 |
Kuten otsikossa sanottiin:onko muita naisia, joilta puuttuvat seurustelusuhde kokonaan, tai jotka ovat tosi lyhyitä.?Minkä ikäisiä olette?Mikä syy siihen että seurustelusuhde puuttuvat?Mitä mieltä olette asiasta?
Itse olen 53-vuotias, muutama parin kk mittainen suhde. parikymppisenä.Molemmat ns toivottomia tapauksia: alkoholismia jne. Syy ettei ole pitkäaikaista löytynyt: läski , ruma,.Olisin halunnut perheen eli miehen ja lapsia
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja pituus eli minä taas olen pitkä.Miehet pelkäävät.Johonkin "p#rvoseksisessioon" kelpaisin tai "en ole koskaan saanut pldee isolta", "isolla on iso pllu" -tarkoitukseen....Joo hirveän imartelevaa
Kyllä se on te naiset jotka haluavat itseään pidemmän miehen. Monelle miehelle kelpaa itseään pidempi nainen. Ja tietenkin sinä luokittelet heidät pervoiksi. Vika on sinussa, ei miehissä.
"Kelpaa"
Hei kuule, itsellä on fyysinen vamma, ja on ihan tulleet miehet sanomaan että tämmöinen seksi fantasia on että vammaisen kanssa, ja voinko kuvata.... Että tämäkö ei ole joku perversio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä oon vasta 26, mutta ei oo seurustelukokemuksia enkä oikein tiedä miksi.
Ei kai oo tullut ketään oikeasti sopivaa vastaan, ja toisekseen en käy oikein missään missä voisin edes tavata ketään.
Täytän kohta 27 ja välillä v*tuttaa, ettei ole sellaisia eroottisia nuoruusmuistoja että olisi ollut poikaystävä jonka kanssa olisi oltu nuoria ja kauniita ja villejä ja n*ssittu rannoilla ja loisteessa auringon ja kuun tyyliin, silleen kaikkialla ja no, ollut sellaista kuumaa menoa.
Toisaalta sitoutuminen ahdistaa ajatuksena jonkin verran, mutta kyllä mua v*tuttaa silti ettei ole tuollaisia muistoja ja onhan se aika p*skaa, etten ole saanut edes säännöllisesti seksiä koskaan.
Kerran oli sellainen 9kk pätkä, että sain säännöllisesti, mutta muutoin tämä nuoruus on mennyt niin, että on ollut useamman kerran useamman vuoden seksitön pätkä (nytkin yli 2 vuotta siitä, kun olen viimeksi saanut) ja se on hirveää.
Olisin nuorempana halunnut nimenomaan sitä villiä seksiä ja kuumaa meininkiä jonkun ihanan pojan kanssa, en niinkään seurustella, mutta enpä saanut sitäkään.
Mietin välillä, että olen varmaan vaan jotenkin tosi epäseksikäs ja sellainen vähän hyi. Siis etten vaan kiihota, olen jotenkin ällöttävä tai miehekäs tai jotain.
Seksintappoenergia ja epäkiihottava vartalo?Välillä minuakin harmittaa tuo, että en jo nuorena tavannut suurta rakkautta, ja elämä in mennyt ikäänkuin hukkaan. Mutta ei se elämä sitten kuitenkaan menen hukkaan, sen elää vain eritavalla. Jos olisi ollut parisuhteessa ihan nuoresta, olisi vaikea myös tehdä mitään yksin. Olisi kiinni muissa ihmisissä kokoajan. Eli kolikolla on aina toinen puoli.
Tottakai sillä on toinen puoli, mutta koska esim. omat vanhempani ovat olleet ihan nuoresta saakka yhdessä ja niillä on edelleen hauskaa yhdessä, paljon seksiä ja läheisyyttä, molemmat itsenäisiä luonteita ja äitini matkustelee säännöllisesti myös yksin ja kavereiden kanssa jne. eli on saanut tavallaan kaiken, niin en osaa nähdä parisuhdetta automaattisesti sellasena asiana joka estäisi yksentelyt ja pakottaisi olemaan aina kiinni toisissa.
Toisaalta eniten kaipasin nuorempana jotain tulikuumaa romanssia missä p*nnaan kesällä pitkin metsiä ja rantoja ja puhutaan kaikesta eli ollaan myös henkisesti intiimisti ja vapaita, en niinkään sitoutumista ja parisuhdearkea.
Mutta en saanut kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
Tämä on muuten jännä juttu.Nainen on pinnallinen, jos miehen ulkonäkö ei merkkiä mitään, pitäisi vaan luonteeseen ihastua.Miehille se ulkonäkö merkkaa kaikkea.Vaikka olisit miten ihana luonteeltaan, fiksu, huumorintajuinen, niin miehet menevät ns "k&lli edellä"..... tunnen monta miestä, jotka valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.Yhdelle esimerkiksi (suurimmalle osalle varmaan)pitää olla isorintainen nainen.En tunne yhtään naista, joka valitsisi miehet pallien koon mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja pituus eli minä taas olen pitkä.Miehet pelkäävät.Johonkin "p#rvoseksisessioon" kelpaisin tai "en ole koskaan saanut pldee isolta", "isolla on iso pllu" -tarkoitukseen....Joo hirveän imartelevaa
Miehet ovat jurpoja ja käytöstavat puuttuvat Monelta, yllätys!
Taisi kyllä olla neidin ihan omaa keksintöä nuo, mutta mikäs siinä taas miesvihaa lietsoessa.
Ai mitä miesvihaa? Itsellä samanlaisia kokemuksia eli tutut ja tuntemattomat miehet katsovat oikeudekseen kommentoida ulkonäköä haukkumalla.Useita kokemuksia, ja ihan vaan miehet.Onko sinusta hyvää käyttäytymistä?Se sitten olisi varmasti naisvihaa, jos naiset sinulle tuntemattomat kommentoisivat julkisesti vaikkapa peniksesi kokoa tyyliin;"Oho, onpa pieni muna ilolla!", Ja sinä täällä sanoisin, että naiset ovat jurpoja ja heillä ei ole käytöstapoja, eikö niin?
Älä vttu kehtaa edes aloittaa....
Joo niin varmaan aivan jokainen kadulla heti haukkuu ulkonäköäsi päin naamaa. Taitaa sullakin olla omassa päässä lähinnä kaikki, kun en koskaan ole kuullut tuolla haukkuvan ketään, ellei jotain keskenkasvuisia yläastekloppeja lasketa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
Sama juttu minulla.Entinen sairaalloisen läski.Silloin en kelvannut kenellekään.Nyt olisi miehiä tarjolla.Sisältä en ole muuttunut miksikään.Yritin parin kanssa, kävin muutamilla treffeillä, mutta kunnioitus miehiin mennyt lopullisesti tämän kokemuksen myötä, eli sisäinen minä ei merkkaa mitään, kunhan on nätti (hoikka kuori).Hassuinta on se, että miehet kehuvat nyt luonnettani, se syy, miksi ihastuvat.
Käyttäydyn, vuorovaikutan, kohtelen ihmisiä samoin kuin ennenkin, ja itseluottamus on aina ollut minulla kohdallaan.
Tulipahan tämän kokemuksen myötä opittua se, miten pinnallisia miehet ovat.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
Tämä on muuten jännä juttu.Nainen on pinnallinen, jos miehen ulkonäkö ei merkkiä mitään, pitäisi vaan luonteeseen ihastua.Miehille se ulkonäkö merkkaa kaikkea.Vaikka olisit miten ihana luonteeltaan, fiksu, huumorintajuinen, niin miehet menevät ns "k&lli edellä"..... tunnen monta miestä, jotka valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.Yhdelle esimerkiksi (suurimmalle osalle varmaan)pitää olla isorintainen nainen.En tunne yhtään naista, joka valitsisi miehet pallien koon mukaan.
Isorintainen nainen, LOL. Älä nyt sinäkin jaksa, koittakaa keksiä jotain parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
Tämä on muuten jännä juttu.Nainen on pinnallinen, jos miehen ulkonäkö ei merkkiä mitään, pitäisi vaan luonteeseen ihastua.Miehille se ulkonäkö merkkaa kaikkea.Vaikka olisit miten ihana luonteeltaan, fiksu, huumorintajuinen, niin miehet menevät ns "k&lli edellä"..... tunnen monta miestä, jotka valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.Yhdelle esimerkiksi (suurimmalle osalle varmaan)pitää olla isorintainen nainen.En tunne yhtään naista, joka valitsisi miehet pallien koon mukaan.
Tuota minäkin olen ihmetellyt. Vaikka nainen olisi minkälainen harakka muuten, mutta on hyvännäköinen, miehet kuolaavat perässä.
Näköjään se ulkonäkö vaikuttaa joillekin tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
39 vuotta ja en ole seurustellut. Rakastunut olen ollut lapsesta asti, mutta kohde on vaihtunut muutaman kerran ja joka kerta se on ollut yksipuolista. Ja kun olen koko ajan ollut rakastunut, niin ei ole tuntunut luontevalta etsiä jotain toista miestä. Eihän sitä rakastuneena edes usko, että voisi rakastua johonkin toiseen... Muutama mies on ollut ihastunut minuun, mutta kukaan heistä ei ole ollut tyyppiäni.
Vierailija kirjoitti:
En löytänyt sopivan fiksua, komeaa ja mukavaa miestä itselleni jostain syystä. Mieluummin sitä on yksin, kuin jonkun väärän kanssa.
Ei oikeastaan mikään yksittäinen tekijä, kuten lievä ylipaino, lyhyys tai jokin häiritsevä ulkoinen seikka ole ollut esteenä.
Olen myös tosi ujo, joten on ollut hankalaa tavata missään arkisissa tilanteissa sopivaa kumppania. Baarit taas ovat omaa luokkaansa. Viihdyn myös hyvin yksin ja teen työtä yksin, eli työn tai harrastuksen kautta on ollut vaikea tavata ketään. Periaatteessa varmaan joka viides oman ikäluokkani mies olisi voinut olla potentiaalinen treffikumppani. Eli en ole mitenkään nirsokaan. Joskus olen miettinyt, miten tyhmiä miehet voivat olla, kun mielestäni olen kuitenkin hyvä nainen, rehellinen ym.
Ulkonäöllisesti olen ihan tavallisen näköinen, ei mitään häiritsevää.
Ehkä elämän ehtoopuolelle se suuri rakkaus sitten syttyy.
Olet sellainen kiltti nainen, samanlainen ruikuttaja kuin kiltti mi.ie.het.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
39 vuotta ja en ole seurustellut. Rakastunut olen ollut lapsesta asti, mutta kohde on vaihtunut muutaman kerran ja joka kerta se on ollut yksipuolista. Ja kun olen koko ajan ollut rakastunut, niin ei ole tuntunut luontevalta etsiä jotain toista miestä. Eihän sitä rakastuneena edes usko, että voisi rakastua johonkin toiseen... Muutama mies on ollut ihastunut minuun, mutta kukaan heistä ei ole ollut tyyppiäni.
Vähän sama. Olen ollut ihastunut monta kertaa ja sitten olen sattunut monta vuotta miettiä tuota ihastusta. En ole saanut off-nappia päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En löytänyt sopivan fiksua, komeaa ja mukavaa miestä itselleni jostain syystä. Mieluummin sitä on yksin, kuin jonkun väärän kanssa.
Ei oikeastaan mikään yksittäinen tekijä, kuten lievä ylipaino, lyhyys tai jokin häiritsevä ulkoinen seikka ole ollut esteenä.
Olen myös tosi ujo, joten on ollut hankalaa tavata missään arkisissa tilanteissa sopivaa kumppania. Baarit taas ovat omaa luokkaansa. Viihdyn myös hyvin yksin ja teen työtä yksin, eli työn tai harrastuksen kautta on ollut vaikea tavata ketään. Periaatteessa varmaan joka viides oman ikäluokkani mies olisi voinut olla potentiaalinen treffikumppani. Eli en ole mitenkään nirsokaan. Joskus olen miettinyt, miten tyhmiä miehet voivat olla, kun mielestäni olen kuitenkin hyvä nainen, rehellinen ym.
Ulkonäöllisesti olen ihan tavallisen näköinen, ei mitään häiritsevää.
Ehkä elämän ehtoopuolelle se suuri rakkaus sitten syttyy.Olet sellainen kiltti nainen, samanlainen ruikuttaja kuin kiltti mi.ie.het.
Olen kiltti nainen joo, mutta en mitään ruikuta. Parisuhde ei ole minulle mikään ykkösasia elämässä. Tulee kolmantena, eli minulla on ihan mielekäs elämä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
99% naisista joilla ei ole koskaan olut pitkää seurustelusuhdetta, kuuluvat johonkin seuraavista kategorioista:
- todella huomattava ylipaino
- vahvuudet asioissa joita arvostetaan miehissä (koulutus, menestys, kilpailuhenkisyys, kunnianhimo, voima, pituus, tms) ja vaatimus että miehen tulee olla vähintään naisen vertainen -> alfamiehet menevät niille kodin hengettärille
- tavisnainen + vaatimus harlekiiniromanssista jossa tasokas mies tulee & valloittaa
- mt-ongelmia, sitoutumiskyvyttömyys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
39 vuotta ja en ole seurustellut. Rakastunut olen ollut lapsesta asti, mutta kohde on vaihtunut muutaman kerran ja joka kerta se on ollut yksipuolista. Ja kun olen koko ajan ollut rakastunut, niin ei ole tuntunut luontevalta etsiä jotain toista miestä. Eihän sitä rakastuneena edes usko, että voisi rakastua johonkin toiseen... Muutama mies on ollut ihastunut minuun, mutta kukaan heistä ei ole ollut tyyppiäni.
Vähän sama. Olen ollut ihastunut monta kertaa ja sitten olen sattunut monta vuotta miettiä tuota ihastusta. En ole saanut off-nappia päälle.
Toi on kamalaa, jos jostain ihmisestä tulee pakkomielle. Siinähän hajoaa jo pääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
Tämä on muuten jännä juttu.Nainen on pinnallinen, jos miehen ulkonäkö ei merkkiä mitään, pitäisi vaan luonteeseen ihastua.Miehille se ulkonäkö merkkaa kaikkea.Vaikka olisit miten ihana luonteeltaan, fiksu, huumorintajuinen, niin miehet menevät ns "k&lli edellä"..... tunnen monta miestä, jotka valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.Yhdelle esimerkiksi (suurimmalle osalle varmaan)pitää olla isorintainen nainen.En tunne yhtään naista, joka valitsisi miehet pallien koon mukaan.
Isorintainen nainen, LOL. Älä nyt sinäkin jaksa, koittakaa keksiä jotain parempaa.
Älä itse viitsi.Kun ihan on totta Yriität vaan miesten kilpeä kiillottaa,
T.Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja pituus eli minä taas olen pitkä.Miehet pelkäävät.Johonkin "p#rvoseksisessioon" kelpaisin tai "en ole koskaan saanut pldee isolta", "isolla on iso pllu" -tarkoitukseen....Joo hirveän imartelevaa
Kyllä se on te naiset jotka haluavat itseään pidemmän miehen. Monelle miehelle kelpaa itseään pidempi nainen. Ja tietenkin sinä luokittelet heidät pervoiksi. Vika on sinussa, ei miehissä.
"Kelpaa"
Hei kuule, itsellä on fyysinen vamma, ja on ihan tulleet miehet sanomaan että tämmöinen seksi fantasia on että vammaisen kanssa, ja voinko kuvata.... Että tämäkö ei ole joku perversio?
Ja luulet kaikkien miesten olevan samanlaisia? Et sinä ole ansainnut miestä, toivottavasti kuolet yksin.
Vierailija kirjoitti:
99% naisista joilla ei ole koskaan olut pitkää seurustelusuhdetta, kuuluvat johonkin seuraavista kategorioista:
- todella huomattava ylipaino
- vahvuudet asioissa joita arvostetaan miehissä (koulutus, menestys, kilpailuhenkisyys, kunnianhimo, voima, pituus, tms) ja vaatimus että miehen tulee olla vähintään naisen vertainen -> alfamiehet menevät niille kodin hengettärille
- tavisnainen + vaatimus harlekiiniromanssista jossa tasokas mies tulee & valloittaa
- mt-ongelmia, sitoutumiskyvyttömyys
Apua, mulla on nuo kaikki.
Mä aloitin yli nelikymppisenä tähän saakka pisimmän seurustelusuhteeni , joka on nyt kestänyt kaksi vuotta.
2-kymppisenä oli yksi 3kk kestänyt juttu ja 3-kymppisenä 5kk kestänyt. Ulkonäössä ei ole ollut vika. Nuoruuden juttuun sisältyi väkivaltaa ja sen myötä tuli pitkäksi aikaa miespelko.
Vierailija kirjoitti:
99% naisista joilla ei ole koskaan olut pitkää seurustelusuhdetta, kuuluvat johonkin seuraavista kategorioista:
- todella huomattava ylipaino
- vahvuudet asioissa joita arvostetaan miehissä (koulutus, menestys, kilpailuhenkisyys, kunnianhimo, voima, pituus, tms) ja vaatimus että miehen tulee olla vähintään naisen vertainen -> alfamiehet menevät niille kodin hengettärille
- tavisnainen + vaatimus harlekiiniromanssista jossa tasokas mies tulee & valloittaa
- mt-ongelmia, sitoutumiskyvyttömyys
No Hei.Älä sinä ja muut sitten mm. Täällä vingu, jos nsisille ei kelpaa mt ongekmaiset/ylipainoiset miehet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
Tämä on muuten jännä juttu.Nainen on pinnallinen, jos miehen ulkonäkö ei merkkiä mitään, pitäisi vaan luonteeseen ihastua.Miehille se ulkonäkö merkkaa kaikkea.Vaikka olisit miten ihana luonteeltaan, fiksu, huumorintajuinen, niin miehet menevät ns "k&lli edellä"..... tunnen monta miestä, jotka valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.Yhdelle esimerkiksi (suurimmalle osalle varmaan)pitää olla isorintainen nainen.En tunne yhtään naista, joka valitsisi miehet pallien koon mukaan.
Miten se on miesten vika ettei syty punkeroille?
Ai mitä miesvihaa? Itsellä samanlaisia kokemuksia eli tutut ja tuntemattomat miehet katsovat oikeudekseen kommentoida ulkonäköä haukkumalla.Useita kokemuksia, ja ihan vaan miehet.Onko sinusta hyvää käyttäytymistä?Se sitten olisi varmasti naisvihaa, jos naiset sinulle tuntemattomat kommentoisivat julkisesti vaikkapa peniksesi kokoa tyyliin;"Oho, onpa pieni muna ilolla!", Ja sinä täällä sanoisin, että naiset ovat jurpoja ja heillä ei ole käytöstapoja, eikö niin?
Älä vttu kehtaa edes aloittaa....