Muita naisia joilta puuttuu kokonaan kokemuskset seurustelusta, tai ovat olleet tosi lyhyitä?
Kuten otsikossa sanottiin:onko muita naisia, joilta puuttuvat seurustelusuhde kokonaan, tai jotka ovat tosi lyhyitä.?Minkä ikäisiä olette?Mikä syy siihen että seurustelusuhde puuttuvat?Mitä mieltä olette asiasta?
Itse olen 53-vuotias, muutama parin kk mittainen suhde. parikymppisenä.Molemmat ns toivottomia tapauksia: alkoholismia jne. Syy ettei ole pitkäaikaista löytynyt: läski , ruma,.Olisin halunnut perheen eli miehen ja lapsia
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
Tämä on muuten jännä juttu.Nainen on pinnallinen, jos miehen ulkonäkö ei merkkiä mitään, pitäisi vaan luonteeseen ihastua.Miehille se ulkonäkö merkkaa kaikkea.Vaikka olisit miten ihana luonteeltaan, fiksu, huumorintajuinen, niin miehet menevät ns "k&lli edellä"..... tunnen monta miestä, jotka valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.Yhdelle esimerkiksi (suurimmalle osalle varmaan)pitää olla isorintainen nainen.En tunne yhtään naista, joka valitsisi miehet pallien koon mukaan.
Miten se on miesten vika ettei syty punkeroille?
Ei mun ylipaino ole ollut ongelma. Olen osannut valita miehet niin, että heppi seisoo. Melkein aina niin, että minun pitää sanoa, että nyt en pysty enää.
Vierailija kirjoitti:
99% naisista joilla ei ole koskaan olut pitkää seurustelusuhdetta, kuuluvat johonkin seuraavista kategorioista:
- todella huomattava ylipaino
- vahvuudet asioissa joita arvostetaan miehissä (koulutus, menestys, kilpailuhenkisyys, kunnianhimo, voima, pituus, tms) ja vaatimus että miehen tulee olla vähintään naisen vertainen -> alfamiehet menevät niille kodin hengettärille
- tavisnainen + vaatimus harlekiiniromanssista jossa tasokas mies tulee & valloittaa
- mt-ongelmia, sitoutumiskyvyttömyys
Mulla ainakin mt-ongelmat ja ehkä sitoutimiskammo, saatan myös olla toi liikoja vaativa tavisnainen ja vahvuudetkin osittain maskuliinisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
99% naisista joilla ei ole koskaan olut pitkää seurustelusuhdetta, kuuluvat johonkin seuraavista kategorioista:
- todella huomattava ylipaino
- vahvuudet asioissa joita arvostetaan miehissä (koulutus, menestys, kilpailuhenkisyys, kunnianhimo, voima, pituus, tms) ja vaatimus että miehen tulee olla vähintään naisen vertainen -> alfamiehet menevät niille kodin hengettärille
- tavisnainen + vaatimus harlekiiniromanssista jossa tasokas mies tulee & valloittaa
- mt-ongelmia, sitoutumiskyvyttömyys
No Hei.Älä sinä ja muut sitten mm. Täällä vingu, jos nsisille ei kelpaa mt ongekmaiset/ylipainoiset miehet
Koska täällä on valitettu siitä ettei ylipainoinen mies kelpaa?
Ylipainolle voi tehdä jotain, ja olisi syytäkin tehdä koska se vaikuttaa terveyteen/potenssiin/mielialoihin/jne.
Vierailija kirjoitti:
99% naisista joilla ei ole koskaan olut pitkää seurustelusuhdetta, kuuluvat johonkin seuraavista kategorioista:
- todella huomattava ylipaino
- vahvuudet asioissa joita arvostetaan miehissä (koulutus, menestys, kilpailuhenkisyys, kunnianhimo, voima, pituus, tms) ja vaatimus että miehen tulee olla vähintään naisen vertainen -> alfamiehet menevät niille kodin hengettärille
- tavisnainen + vaatimus harlekiiniromanssista jossa tasokas mies tulee & valloittaa
- mt-ongelmia, sitoutumiskyvyttömyys
Etkö osaa lukea?
Tässä kysyttiin NAISTEN OMIA näkemyksiä.
Sinun näkymyksiä harlekiiniprinsessaharhaisistaalfamiestoptenkymppimies pjaskasta on jauhettu täällä ketjusta toiseen ja päivästä toiseen.ei kiinnosta
Mene muualle
Vierailija kirjoitti:
Koko aihe: rumia naisia jotka eivät kelpuuta oman tasoisia miehiää, byhyyy miksi täydellinen prinssi tule hakemaan mua kotoota :((((
”Oman tasoinen”? Löytyisikin edes oman tulotasoni omaava, yhtä älykäs ja yhtä lojaali ja rehellinen ihminen. Olisin ikionnellinen.
Vierailija kirjoitti:
99% naisista joilla ei ole koskaan olut pitkää seurustelusuhdetta, kuuluvat johonkin seuraavista kategorioista:
- todella huomattava ylipaino
- vahvuudet asioissa joita arvostetaan miehissä (koulutus, menestys, kilpailuhenkisyys, kunnianhimo, voima, pituus, tms) ja vaatimus että miehen tulee olla vähintään naisen vertainen -> alfamiehet menevät niille kodin hengettärille
- tavisnainen + vaatimus harlekiiniromanssista jossa tasokas mies tulee & valloittaa
- mt-ongelmia, sitoutumiskyvyttömyys
Sarjassamme postauksia jotka saavat alapeukkuja, mutta ovat 100% totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
Tämä on muuten jännä juttu.Nainen on pinnallinen, jos miehen ulkonäkö ei merkkiä mitään, pitäisi vaan luonteeseen ihastua.Miehille se ulkonäkö merkkaa kaikkea.Vaikka olisit miten ihana luonteeltaan, fiksu, huumorintajuinen, niin miehet menevät ns "k&lli edellä"..... tunnen monta miestä, jotka valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.Yhdelle esimerkiksi (suurimmalle osalle varmaan)pitää olla isorintainen nainen.En tunne yhtään naista, joka valitsisi miehet pallien koon mukaan.
Tuota minäkin olen ihmetellyt. Vaikka nainen olisi minkälainen harakka muuten, mutta on hyvännäköinen, miehet kuolaavat perässä.
Näköjään se ulkonäkö vaikuttaa joillekin tosi paljon.
Eri ihminen vastaa...
Olen tullut siihen tulokseen, että naisen ei tarvitse nykyään olla kuin hoikka/laiha, niin miehiä pörrää ympärillä. Tiedän naisen (kaksi lasta), jonka luonne on aivan kamala. Hän myös kohtelee miehiä ala-arvoisesti, kertakäyttökamoina, puhuu miehille alentuvasti ja töykeästi, ei pahemmin hymyile, mutta silti nämä kuolaavat tämän naisen perään. Nainen on naamasta tavis ja hiukset värjätty mustaksi hamppukasaksi. Hampaat ovat jostain syystä ruskeita viiruja täynnä. Ihan peruspirkko, mutta kun kroppa on hyvin hoikka varustettuna hyvillä rinnoilla (ei isot, mutta muodokkaat), niin menestys on taattu.
Juu ja olen kateellinen, myönnän sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
Tämä on muuten jännä juttu.Nainen on pinnallinen, jos miehen ulkonäkö ei merkkiä mitään, pitäisi vaan luonteeseen ihastua.Miehille se ulkonäkö merkkaa kaikkea.Vaikka olisit miten ihana luonteeltaan, fiksu, huumorintajuinen, niin miehet menevät ns "k&lli edellä"..... tunnen monta miestä, jotka valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.Yhdelle esimerkiksi (suurimmalle osalle varmaan)pitää olla isorintainen nainen.En tunne yhtään naista, joka valitsisi miehet pallien koon mukaan.
Isorintainen nainen, LOL. Älä nyt sinäkin jaksa, koittakaa keksiä jotain parempaa.
Älä itse viitsi.Kun ihan on totta Yriität vaan miesten kilpeä kiillottaa,
T.Mies
Vai että mies, niin varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
Tämä on muuten jännä juttu.Nainen on pinnallinen, jos miehen ulkonäkö ei merkkiä mitään, pitäisi vaan luonteeseen ihastua.Miehille se ulkonäkö merkkaa kaikkea.Vaikka olisit miten ihana luonteeltaan, fiksu, huumorintajuinen, niin miehet menevät ns "k&lli edellä"..... tunnen monta miestä, jotka valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.Yhdelle esimerkiksi (suurimmalle osalle varmaan)pitää olla isorintainen nainen.En tunne yhtään naista, joka valitsisi miehet pallien koon mukaan.
Tuota minäkin olen ihmetellyt. Vaikka nainen olisi minkälainen harakka muuten, mutta on hyvännäköinen, miehet kuolaavat perässä.
Näköjään se ulkonäkö vaikuttaa joillekin tosi paljon.
Minäkin ihmettelen tätä, miten nainen voi käyttäytyä miten v-mäisesti tahansa, mutta koska on hyvännäköinen, niin miehet antavat kaiken anteeksi.
Esim. kaverini petti miestään exänsä kanssa ja tuli tälle raskaaksi. Omalle miehelle uskotteli, että on hänen vauva. Mies oli iloinen lapsesta. Nainen ei kuitenkaan halunnut lasta exälleen, joten teki abortin. Omalle miehelleen sanoi, että meni kesken.
Tämmöisen ihmisen kanssa miehet seurustelevat mieluummin.
Itse en missään tapauksessa haluaisi tuollaista puolisoa, ihan sama vaikka olisi mikä adonis.
No minä olen korkeasti kouluttautunut, pitkä ja älykäs, enkä pidä typeryydestä.Jos se karkoittaa jonkun/jotkut miehet, niin enpä paljon menetä.I hän hvin tulen ilmankin toimeen.
Olen 37v ja minulla on ollut vaan pari lyhyttä seurustelusuhdetta. Pisin kesti 1,5 vuotta, josta mies oli armeijassa 9kk. Koskaan ei ole ollut ajankohtaista esim. saman katon alle muuttaminen, kihlat ymv. normaali asia, joka pitäisi seurustelussa seurata.
Nyt olen ollut yksin 16 vuotta.
En tiedä mistä tämä johtuu ihan tarkalleen. Varmaan huonosta itsetunnosta ja siitä, että viihdyn niin paljon paremmin yksin kuin toisten seurassa. Olen kokenut nuo lyhyet suhteetkin lähinnä rasittavina tai hankalina tekijöinä. En edes ystävysty helpolla kenenkään kanssa.
Kenties en vain ole tavannut sitä oikeaa tyyppiä. Jotkut meistä tapaavat sellaisen vasta myöhäisellä iällä. Niin tosin tapaavat monet muutkin, mutta toisin kuin me yksikseen olevat, he ovat joko päässeet parisuhteisiin tai valinneet suhteen.
Hirvittävän moni tuntuu vaan tyytyvän johonkin. Esimerkiksi omat eronneet vanhempani. Kumpikaan ei ollut onnellinen, kun olivat yhdessä, eivätkä ole nytkään onnellisia nykyisten kumppaneidensa kanssa, vaikka yhdessä on oltu yli 10 vuotta. Silti siinä vaan roikutaan, vaikka olisi mahdollisuus alkaa elää itsekseen. Täälläkin on pilvin pimein PÄIVITTÄIN ketjuja siitä, miten parisuhde tai puoliso on ihan hanurista, elämä on surkeeta suorittamista kämppisuhteena ja ero tulee, kunhan lapset on isompia.
Minä en halua vain tyytyä johonkin. Kyllä parisuhteen pitää jollain tavalla tehdä elämästä parempaa sinkkuaikoihin verrattuna. Jos niin ei käy, en ala tietoisesti tekemään elämästäni huonompaa ja hankalampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
Tämä on muuten jännä juttu.Nainen on pinnallinen, jos miehen ulkonäkö ei merkkiä mitään, pitäisi vaan luonteeseen ihastua.Miehille se ulkonäkö merkkaa kaikkea.Vaikka olisit miten ihana luonteeltaan, fiksu, huumorintajuinen, niin miehet menevät ns "k&lli edellä"..... tunnen monta miestä, jotka valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.Yhdelle esimerkiksi (suurimmalle osalle varmaan)pitää olla isorintainen nainen.En tunne yhtään naista, joka valitsisi miehet pallien koon mukaan.
Tuota minäkin olen ihmetellyt. Vaikka nainen olisi minkälainen harakka muuten, mutta on hyvännäköinen, miehet kuolaavat perässä.
Näköjään se ulkonäkö vaikuttaa joillekin tosi paljon.Eri ihminen vastaa...
Olen tullut siihen tulokseen, että naisen ei tarvitse nykyään olla kuin hoikka/laiha, niin miehiä pörrää ympärillä. Tiedän naisen (kaksi lasta), jonka luonne on aivan kamala. Hän myös kohtelee miehiä ala-arvoisesti, kertakäyttökamoina, puhuu miehille alentuvasti ja töykeästi, ei pahemmin hymyile, mutta silti nämä kuolaavat tämän naisen perään. Nainen on naamasta tavis ja hiukset värjätty mustaksi hamppukasaksi. Hampaat ovat jostain syystä ruskeita viiruja täynnä. Ihan peruspirkko, mutta kun kroppa on hyvin hoikka varustettuna hyvillä rinnoilla (ei isot, mutta muodokkaat), niin menestys on taattu.
Juu ja olen kateellinen, myönnän sen.
Miehenä ei voi kun kadehtia naisten tilannetta.
Ei tarvitse syntyä pitkäksi tai kilpailla paikasta sosioekonomisen hierarkian huipulla.
Kunhan laittaa kropan kuntoon, eli tekee sellaista mikä tuottaa terveyttä ja hyvää oloa muutenkin. Ja se on siinä!
Tisseilläkään ei ole väliä koska miehistä about puolet on peppumiehiä.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen korkeasti kouluttautunut, pitkä ja älykäs, enkä pidä typeryydestä.Jos se karkoittaa jonkun/jotkut miehet, niin enpä paljon menetä.I hän hvin tulen ilmankin toimeen.
Tuskin karkoittaa. Eiköhän ongelma ole siinä että kiinnostut ainoastaan vielä pidemmistä, paremmin kouluttautuneista ja älykkäämmistä miehistä = miehistä joita muukin naiset haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
99% naisista joilla ei ole koskaan olut pitkää seurustelusuhdetta, kuuluvat johonkin seuraavista kategorioista:
- todella huomattava ylipaino
- vahvuudet asioissa joita arvostetaan miehissä (koulutus, menestys, kilpailuhenkisyys, kunnianhimo, voima, pituus, tms) ja vaatimus että miehen tulee olla vähintään naisen vertainen -> alfamiehet menevät niille kodin hengettärille
- tavisnainen + vaatimus harlekiiniromanssista jossa tasokas mies tulee & valloittaa
- mt-ongelmia, sitoutumiskyvyttömyys
Sarjassamme postauksia jotka saavat alapeukkuja, mutta ovat 100% totuutta.
Niin varmaan, mutta ei maailma kulje miehen putkiaivojen mukaan.
Tässäkin ketjussa varmaan 99% miehistä viettää liikaa aikaa tietokoneella. Internetin ihanasta maailmasta he kuvittelevat löytävänsä täydellisen helmen.
Arvostan myös koulutusta, ahkeruutta ja sosiaalisuutta. Rehellisyys on tärkeää. Että monikohan täällä menisi sen seulan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
99% naisista joilla ei ole koskaan olut pitkää seurustelusuhdetta, kuuluvat johonkin seuraavista kategorioista:
- todella huomattava ylipaino
- vahvuudet asioissa joita arvostetaan miehissä (koulutus, menestys, kilpailuhenkisyys, kunnianhimo, voima, pituus, tms) ja vaatimus että miehen tulee olla vähintään naisen vertainen -> alfamiehet menevät niille kodin hengettärille
- tavisnainen + vaatimus harlekiiniromanssista jossa tasokas mies tulee & valloittaa
- mt-ongelmia, sitoutumiskyvyttömyys
Sarjassamme postauksia jotka saavat alapeukkuja, mutta ovat 100% totuutta.
Edelleen -painu vttuun kakkonen, tämä on naisten näkemysten ketju.En halua enkä jaksa tätä sinun samaa soopaa kuunnella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko aihe: rumia naisia jotka eivät kelpuuta oman tasoisia miehiää, byhyyy miksi täydellinen prinssi tule hakemaan mua kotoota :((((
”Oman tasoinen”? Löytyisikin edes oman tulotasoni omaava, yhtä älykäs ja yhtä lojaali ja rehellinen ihminen. Olisin ikionnellinen.
Tulotaso ei määritä naisen tasoa.
Miksi pitää olla vähintään yhtä paljon tienaava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
99% naisista joilla ei ole koskaan olut pitkää seurustelusuhdetta, kuuluvat johonkin seuraavista kategorioista:
- todella huomattava ylipaino
- vahvuudet asioissa joita arvostetaan miehissä (koulutus, menestys, kilpailuhenkisyys, kunnianhimo, voima, pituus, tms) ja vaatimus että miehen tulee olla vähintään naisen vertainen -> alfamiehet menevät niille kodin hengettärille
- tavisnainen + vaatimus harlekiiniromanssista jossa tasokas mies tulee & valloittaa
- mt-ongelmia, sitoutumiskyvyttömyys
Sarjassamme postauksia jotka saavat alapeukkuja, mutta ovat 100% totuutta.
Edelleen -painu vttuun kakkonen, tämä on naisten näkemysten ketju.En halua enkä jaksa tätä sinun samaa soopaa kuunnella
Ähäkutti. Enpäs olekaan mestari 121212 :D
44v, eikä kokemuksia. Taustalla koulukiusaamista, raiskausyritys ja mielenterveysongelmia. En ole ikinä seurustellut, käynyt treffeillä tai harrastanut seksiä. Pari kertaa olen suudellut ja tanssinut hitaita. Käyn seksuaaliterapiassa parhaillaan, ja tavoitteena olisi päästä asiassa eteenpäin. Ai niin, olen vielä demiseksuaali, eli en voi kuvitellakaan mitään vakavampaa ihmisen kanssa, johon minulla ei ole vahvaa tunnesidettä. Kertapanoksi "kelpaaminen" ei todellakaan imartele, ja yhden illan jutut ovat ehdoton no-no.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
Tämä on muuten jännä juttu.Nainen on pinnallinen, jos miehen ulkonäkö ei merkkiä mitään, pitäisi vaan luonteeseen ihastua.Miehille se ulkonäkö merkkaa kaikkea.Vaikka olisit miten ihana luonteeltaan, fiksu, huumorintajuinen, niin miehet menevät ns "k&lli edellä"..... tunnen monta miestä, jotka valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.Yhdelle esimerkiksi (suurimmalle osalle varmaan)pitää olla isorintainen nainen.En tunne yhtään naista, joka valitsisi miehet pallien koon mukaan.
Tuota minäkin olen ihmetellyt. Vaikka nainen olisi minkälainen harakka muuten, mutta on hyvännäköinen, miehet kuolaavat perässä.
Näköjään se ulkonäkö vaikuttaa joillekin tosi paljon.Eri ihminen vastaa...
Olen tullut siihen tulokseen, että naisen ei tarvitse nykyään olla kuin hoikka/laiha, niin miehiä pörrää ympärillä. Tiedän naisen (kaksi lasta), jonka luonne on aivan kamala. Hän myös kohtelee miehiä ala-arvoisesti, kertakäyttökamoina, puhuu miehille alentuvasti ja töykeästi, ei pahemmin hymyile, mutta silti nämä kuolaavat tämän naisen perään. Nainen on naamasta tavis ja hiukset värjätty mustaksi hamppukasaksi. Hampaat ovat jostain syystä ruskeita viiruja täynnä. Ihan peruspirkko, mutta kun kroppa on hyvin hoikka varustettuna hyvillä rinnoilla (ei isot, mutta muodokkaat), niin menestys on taattu.
Juu ja olen kateellinen, myönnän sen.
Miehenä ei voi kun kadehtia naisten tilannetta.
Ei tarvitse syntyä pitkäksi tai kilpailla paikasta sosioekonomisen hierarkian huipulla.
Kunhan laittaa kropan kuntoon, eli tekee sellaista mikä tuottaa terveyttä ja hyvää oloa muutenkin. Ja se on siinä!
Tisseilläkään ei ole väliä koska miehistä about puolet on peppumiehiä.
Näin on! Pääasia, että nainen on hyvännäköinen, antaa seksiä silloin kun mies haluaa ja on kotona (ts. ei pääse pettämään.)
Mutta kas kun minua naista ei voisi vähempää tuollainen kiinnostaa. Olen oman elämäni subjekti. Minä en todellakaan ala elämään jonkun äijän pillin mukaan.
Koko aihe: rumia naisia jotka eivät kelpuuta oman tasoisia miehiää, byhyyy miksi täydellinen prinssi tule hakemaan mua kotoota :((((