Muita naisia joilta puuttuu kokonaan kokemuskset seurustelusta, tai ovat olleet tosi lyhyitä?
Kuten otsikossa sanottiin:onko muita naisia, joilta puuttuvat seurustelusuhde kokonaan, tai jotka ovat tosi lyhyitä.?Minkä ikäisiä olette?Mikä syy siihen että seurustelusuhde puuttuvat?Mitä mieltä olette asiasta?
Itse olen 53-vuotias, muutama parin kk mittainen suhde. parikymppisenä.Molemmat ns toivottomia tapauksia: alkoholismia jne. Syy ettei ole pitkäaikaista löytynyt: läski , ruma,.Olisin halunnut perheen eli miehen ja lapsia
Kommentit (104)
Hyvä että myös naisten näkökulmaa tähän asiaan.Täällä on liikaa näitä kilttimi€sten ketjuja:"kilttimi€s ei kelpaa".Ja naisille ei se, että kelpaa pnoksi ole "ihana asia" vaan loukkaus.
Olen ollut tosi lyhyt. Onneksi kasvoin teini-ikäisenä rutkasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi lyhyt. Onneksi kasvoin teini-ikäisenä rutkasti.
Siis, siksi Jäit yksin?Jännä, miehet tykkää pienistä, siroista naisista?Tuntevat itsensä miehekkäiksi....
Huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja pituus eli minä taas olen pitkä.Miehet pelkäävät.Johonkin "p#rvoseksisessioon" kelpaisin tai "en ole koskaan saanut pldee isolta", "isolla on iso pllu" -tarkoitukseen....Joo hirveän imartelevaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi lyhyt. Onneksi kasvoin teini-ikäisenä rutkasti.
Siis, siksi Jäit yksin?Jännä, miehet tykkää pienistä, siroista naisista?Tuntevat itsensä miehekkäiksi....
Et ymmärtänyt kysymystä.
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja pituus eli minä taas olen pitkä.Miehet pelkäävät.Johonkin "p#rvoseksisessioon" kelpaisin tai "en ole koskaan saanut pldee isolta", "isolla on iso pllu" -tarkoitukseen....Joo hirveän imartelevaa
Miehet ovat jurpoja ja käytöstavat puuttuvat Monelta, yllätys!
27v. En koskaan ole seurustellut tmv. Ongelmia elämässä; mielenterveysongelmat, opiskeluvaikeudet ja lopulta työttömyys. Itsetunto ongelmat, häpeä omaan kehoon (ylipainoa). Samoin identiteetti ongelmat (ymmärsin kahdenkympin korvilla että olen bi ja siitä asti olen ollut epävarma kumpaan pitäisi keskittyä enemmän).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja pituus eli minä taas olen pitkä.Miehet pelkäävät.Johonkin "p#rvoseksisessioon" kelpaisin tai "en ole koskaan saanut pldee isolta", "isolla on iso pllu" -tarkoitukseen....Joo hirveän imartelevaa
Miehet ovat jurpoja ja käytöstavat puuttuvat Monelta, yllätys!
Taisi kyllä olla neidin ihan omaa keksintöä nuo, mutta mikäs siinä taas miesvihaa lietsoessa.
Olen koko elämäni ollut todella lyhyt
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että myös naisten näkökulmaa tähän asiaan.Täällä on liikaa näitä kilttimi€sten ketjuja:"kilttimi€s ei kelpaa".Ja naisille ei se, että kelpaa pnoksi ole "ihana asia" vaan loukkaus.
Niin. Miesten syy.
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja pituus eli minä taas olen pitkä.Miehet pelkäävät.Johonkin "p#rvoseksisessioon" kelpaisin tai "en ole koskaan saanut pldee isolta", "isolla on iso pllu" -tarkoitukseen....Joo hirveän imartelevaa
Kyllä se on te naiset jotka haluavat itseään pidemmän miehen. Monelle miehelle kelpaa itseään pidempi nainen. Ja tietenkin sinä luokittelet heidät pervoiksi. Vika on sinussa, ei miehissä.
Mulla oli parikymppisenä parin vuoden suhde ja sain lapsenkin. Nyt olen 46-vuotias ja tuon suhteen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta. Muutaman miehen kanssa olen n. 15 vuotta sitten käynyt kahvilla, mutta ei niistä sitten tullut sen enempää.
Suurin syy sinkkuuteeni on aina ollut oletettavasti ulkonäköni ja se, että en oikeastaan liiku missään missä voisi tavata potentiaalisia miehiä. Olin pitkään sairaalloisen ylipainoinen ja tietenkin ymmärrän ettei kukaan halua puolisokseen "tonnikeijua". Mutta jo ennen ylipainoisuutta kukaan ei oikein ole koskaan osoittanut kiinnostusta (pl. lapseni isä), joten naamani se suurin turn off varmaan on.
Olen vieläkin ylipainoinen, tosin hyvää vauhtia paino on putoamassa ja nyt näytän jo ihmiseltä, enkä möykyltä. En tietenkään saa edelleenkään kiinnostuneita katseita, saati että joku mies tulisi ihan juttelemaan. Olen kuitenkin mm. iloinen/pirteä, elämänmyönteinen, hymyilevä, kohtelias, empaattinen ja huolehtiva, vähän arka ja sosiaalisesti kömpelö, mutta ehkäpä nämä piirteet eivät ole sellaisia miesmagneetteja, vaan pitäisi olla räiskyvä ja menevämpi.
27 eikä minkäänlaisia kokemuksia. Ulkoiset puitteet on kunnossa, mutta olen jo lapsena jäänyt syrjään sosiaalisten pelkojen takia enkä oikein kykene minkäänlaiseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa.
En löytänyt sopivan fiksua, komeaa ja mukavaa miestä itselleni jostain syystä. Mieluummin sitä on yksin, kuin jonkun väärän kanssa.
Ei oikeastaan mikään yksittäinen tekijä, kuten lievä ylipaino, lyhyys tai jokin häiritsevä ulkoinen seikka ole ollut esteenä.
Olen myös tosi ujo, joten on ollut hankalaa tavata missään arkisissa tilanteissa sopivaa kumppania. Baarit taas ovat omaa luokkaansa. Viihdyn myös hyvin yksin ja teen työtä yksin, eli työn tai harrastuksen kautta on ollut vaikea tavata ketään. Periaatteessa varmaan joka viides oman ikäluokkani mies olisi voinut olla potentiaalinen treffikumppani. Eli en ole mitenkään nirsokaan. Joskus olen miettinyt, miten tyhmiä miehet voivat olla, kun mielestäni olen kuitenkin hyvä nainen, rehellinen ym.
Ulkonäöllisesti olen ihan tavallisen näköinen, ei mitään häiritsevää.
Ehkä elämän ehtoopuolelle se suuri rakkaus sitten syttyy.
No mä oon vasta 26, mutta ei oo seurustelukokemuksia enkä oikein tiedä miksi.
Ei kai oo tullut ketään oikeasti sopivaa vastaan, ja toisekseen en käy oikein missään missä voisin edes tavata ketään.
Täytän kohta 27 ja välillä v*tuttaa, ettei ole sellaisia eroottisia nuoruusmuistoja että olisi ollut poikaystävä jonka kanssa olisi oltu nuoria ja kauniita ja villejä ja n*ssittu rannoilla ja loisteessa auringon ja kuun tyyliin, silleen kaikkialla ja no, ollut sellaista kuumaa menoa.
Toisaalta sitoutuminen ahdistaa ajatuksena jonkin verran, mutta kyllä mua v*tuttaa silti ettei ole tuollaisia muistoja ja onhan se aika p*skaa, etten ole saanut edes säännöllisesti seksiä koskaan.
Kerran oli sellainen 9kk pätkä, että sain säännöllisesti, mutta muutoin tämä nuoruus on mennyt niin, että on ollut useamman kerran useamman vuoden seksitön pätkä (nytkin yli 2 vuotta siitä, kun olen viimeksi saanut) ja se on hirveää.
Olisin nuorempana halunnut nimenomaan sitä villiä seksiä ja kuumaa meininkiä jonkun ihanan pojan kanssa, en niinkään seurustella, mutta enpä saanut sitäkään.
Mietin välillä, että olen varmaan vaan jotenkin tosi epäseksikäs ja sellainen vähän hyi. Siis etten vaan kiihota, olen jotenkin ällöttävä tai miehekäs tai jotain.
Seksintappoenergia ja epäkiihottava vartalo?
Vierailija kirjoitti:
No mä oon vasta 26, mutta ei oo seurustelukokemuksia enkä oikein tiedä miksi.
Ei kai oo tullut ketään oikeasti sopivaa vastaan, ja toisekseen en käy oikein missään missä voisin edes tavata ketään.
Täytän kohta 27 ja välillä v*tuttaa, ettei ole sellaisia eroottisia nuoruusmuistoja että olisi ollut poikaystävä jonka kanssa olisi oltu nuoria ja kauniita ja villejä ja n*ssittu rannoilla ja loisteessa auringon ja kuun tyyliin, silleen kaikkialla ja no, ollut sellaista kuumaa menoa.
Toisaalta sitoutuminen ahdistaa ajatuksena jonkin verran, mutta kyllä mua v*tuttaa silti ettei ole tuollaisia muistoja ja onhan se aika p*skaa, etten ole saanut edes säännöllisesti seksiä koskaan.
Kerran oli sellainen 9kk pätkä, että sain säännöllisesti, mutta muutoin tämä nuoruus on mennyt niin, että on ollut useamman kerran useamman vuoden seksitön pätkä (nytkin yli 2 vuotta siitä, kun olen viimeksi saanut) ja se on hirveää.
Olisin nuorempana halunnut nimenomaan sitä villiä seksiä ja kuumaa meininkiä jonkun ihanan pojan kanssa, en niinkään seurustella, mutta enpä saanut sitäkään.
Mietin välillä, että olen varmaan vaan jotenkin tosi epäseksikäs ja sellainen vähän hyi. Siis etten vaan kiihota, olen jotenkin ällöttävä tai miehekäs tai jotain.
Seksintappoenergia ja epäkiihottava vartalo?
Välillä minuakin harmittaa tuo, että en jo nuorena tavannut suurta rakkautta, ja elämä in mennyt ikäänkuin hukkaan. Mutta ei se elämä sitten kuitenkaan menen hukkaan, sen elää vain eritavalla. Jos olisi ollut parisuhteessa ihan nuoresta, olisi vaikea myös tehdä mitään yksin. Olisi kiinni muissa ihmisissä kokoajan. Eli kolikolla on aina toinen puoli.
Huonossa suhteessa ei pysty kehittämään itseään. Kun on ollut yksin on ollut aikaa ja energiaa tehdä asioita, jotka ovat kasvattaneet ihmisenä.
Moni kärvistelee vuosikymmeniä epätyydyttävässä suhteessa, kun ei osaa olla yksin.
Olen ylipainoinen, kesken-ikäinen nainen.Ylipaino ja huono itsetunto.