Olen 30v. ja näytän parikymppiseltä harjoittelijalta

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan nähnyt ihmistä, joka näyttäisi merkittävästi ikäistään nuoremmalta. Siis jos osaa katsoa oikeita asioita. Ensin ilmestyy silmäkulmiin ryppyjä n. 25-vuotiaana, sitten tummat silmänaluset, vähän myöhemmin hamsteripussit yms. Ja nämä siis tapahtuvat kaikille.

Mutta silti, vaikka itselläni on kaikki nämä vanhenemisen aiheuttamat muutokset kasvoissa, minua tytötellään. Minulla ei ole auktoriteettia ollenkaan, eikä asiantuntemustani arvosteta, vaikka olen alallani kokeneempi kuin useimmat joihin olen törmännyt. Minua kokemattomampi työparini jopa käytti tietojani hyväksi ja eteni johtotehtäviin, samalla kun itse olen muiden silmissä ”harjoittelija”-tasoa. Jotenkin minun täytyisi harjoitella esiintymistä ja ihmisille puhumista niin, että saisin auktoriteettia, mutta en tiedä miten.

Minulla ei ainakaan ole rypyn ryppyä nyt 31-vuotiaana, eikä ollut varsinkaan 25-vuotiaana. 

Miksi luinkaan tätä ketjua ja niin monen näyttävän paljon nuoremmalta mitä onkaan... Itsellä päinvastainen ongelma eli näytän kasvoista monta vuotta vanhemmalta mitä olen. :(

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan nähnyt ihmistä, joka näyttäisi merkittävästi ikäistään nuoremmalta. Siis jos osaa katsoa oikeita asioita. Ensin ilmestyy silmäkulmiin ryppyjä n. 25-vuotiaana, sitten tummat silmänaluset, vähän myöhemmin hamsteripussit yms. Ja nämä siis tapahtuvat kaikille.

Mutta silti, vaikka itselläni on kaikki nämä vanhenemisen aiheuttamat muutokset kasvoissa, minua tytötellään. Minulla ei ole auktoriteettia ollenkaan, eikä asiantuntemustani arvosteta, vaikka olen alallani kokeneempi kuin useimmat joihin olen törmännyt. Minua kokemattomampi työparini jopa käytti tietojani hyväksi ja eteni johtotehtäviin, samalla kun itse olen muiden silmissä ”harjoittelija”-tasoa. Jotenkin minun täytyisi harjoitella esiintymistä ja ihmisille puhumista niin, että saisin auktoriteettia, mutta en tiedä miten.

Mulla ei ole silmäkulmissa ensimmäistäkään ryppyä vaikka suurennuslasilla katsoisi :) Olen 30v. Rasvainen iho on ollut aina (kiusana) ja se varmasti hidastaa ryppyjen tuloa.

Avomieheni on 31v ja hänellä kyllä lähtee silmäkulmista pitkä juonteet pitkin poskipäitä eikä se mitään haittaa :) Mut ei siis pidä paikkansa et _kaikille_ tulee silmäkulmaryppyjä viimeistään 25 vuotiaana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan nähnyt ihmistä, joka näyttäisi merkittävästi ikäistään nuoremmalta. Siis jos osaa katsoa oikeita asioita. Ensin ilmestyy silmäkulmiin ryppyjä n. 25-vuotiaana, sitten tummat silmänaluset, vähän myöhemmin hamsteripussit yms. Ja nämä siis tapahtuvat kaikille.

Mutta silti, vaikka itselläni on kaikki nämä vanhenemisen aiheuttamat muutokset kasvoissa, minua tytötellään. Minulla ei ole auktoriteettia ollenkaan, eikä asiantuntemustani arvosteta, vaikka olen alallani kokeneempi kuin useimmat joihin olen törmännyt. Minua kokemattomampi työparini jopa käytti tietojani hyväksi ja eteni johtotehtäviin, samalla kun itse olen muiden silmissä ”harjoittelija”-tasoa. Jotenkin minun täytyisi harjoitella esiintymistä ja ihmisille puhumista niin, että saisin auktoriteettia, mutta en tiedä miten.

Minulla ei ainakaan ole rypyn ryppyä nyt 31-vuotiaana, eikä ollut varsinkaan 25-vuotiaana. 

Itselläni oli otsarypyt ja silmänalusrypyt jo 25-vuotiaana. Niin yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se varmaan helpottaa about viidessä vuodessa. Sitä ei uskokaan, ennen kuin kokee, mitkä muutoksen vuodet 30-35 ikävuodet on. Ja juuuuu tiedän että on poikkeuksia, mutta _normaalisti_ ulkonäkö muuttuu tuolloin paljon. Ensin huomasin muutokset tietenkin vain muissa, mutts tänään viimeksi epätoivoissani katsoin piirteitä jotka alkavat valahtaa. Leukaperät ihan pikkasen alaspäin ja joku aavistuksen omainen "roikkuminen" koko kasvoissa. Hitto että ahistaa:(( katsoin kuviani kun olin 30 ja 31, enkä edes tajua miten niin paljon voi muuttua. Elintavat eivät ole muuttuneet enkä juo enkä polta. Täytän 36.

Heihei elämä.

Voi elämä näitä juttuja taas.

Kuuluu elämään, sinä kehityt (toivottavasti) kehosi vanhenee, niin sen kuuluukin mennä.

Öö? :D juu tiedän, tämä oli ihan vaan vastaus aloitukseen, tiedän, että keho vanhenee. Tarkoitus oli lähinnä tähdentää, että tässä kohtaa ne muutokset vasta alkaa tapahtumaan. Onhan se nyt erikoista ja herättävää nähdä miten eri näköiseksi muuttuu, ei siinä millään "kehityksellä" ole tekemistä, että ihmettelee omaa kehoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se varmaan helpottaa about viidessä vuodessa. Sitä ei uskokaan, ennen kuin kokee, mitkä muutoksen vuodet 30-35 ikävuodet on. Ja juuuuu tiedän että on poikkeuksia, mutta _normaalisti_ ulkonäkö muuttuu tuolloin paljon. Ensin huomasin muutokset tietenkin vain muissa, mutts tänään viimeksi epätoivoissani katsoin piirteitä jotka alkavat valahtaa. Leukaperät ihan pikkasen alaspäin ja joku aavistuksen omainen "roikkuminen" koko kasvoissa. Hitto että ahistaa:(( katsoin kuviani kun olin 30 ja 31, enkä edes tajua miten niin paljon voi muuttua. Elintavat eivät ole muuttuneet enkä juo enkä polta. Täytän 36.

Heihei elämä.

Muodosta hoitosuhde hyvään kosmetologiin, niin pysyt nuorena vielä kymmeniä vuosia.

Arvaa mitä. Olen itse kosmetologi. Ja osaan vieläpä hoitaa ihoani niin aineilla kuin laitteilla. Siitä huolimatta muitoksia pakosti tulee. En siis näytä vanhalta, vaan lähinnä jännä tuo sideaineiden pieni katoaminen.

Keskustelusta intoutuneena tutkailin vähän tarkemmin ystäviäni eilen 30v juhlissa. Vaikka kaikki ovat eläneet terveellisesti (ei esim. tupakointia), oli jokaisella jo näkyvät rypyt otsassa ja silmien ympärillä.

Itse olen ainoa, jolla on ollut akne koko aikuisiän eikä yhden yhtä ryppyä ole ehtinyt vielä syntymään. Äitini taisi minulle nuorena sanoakin, että ole kiitollinen koska sitten 30-vuotiaana on akneton JA rypytön iho. Oli ihan oikeassa.

Hymyillessä tulee vähän viiruja silmäkulmiin, mutta niin tulee lapsellinikin. Naama peruslukemilla iho on täysin sileä ja rypytön, enkä näytä yhtään erilaiselta kuin 10v sitten. En myöskään painon puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen just 30v kahden lapsen äiti. Opiskelen uutta tutkintoa yliopistossa eikä kukaan erota minua niistä 2-kymppisistä. Nykyään aiheuttaa väärinymrryksiä liikkua oman lapseni kanssa, kun ihmiset olettavat minun olevan lastenhoitaja. Vanhempi lapsi on 9v ja nuorempi 3v... potilaat edelleen tytöttelee.

Akne loppui varmaan viime vuonna vihdoin ja nyt vasta naama näyttääkin sitten lapsekkaalta kun on ihan sileä iho.

Oot saanut lapsen tosi nuorena joten voi johtua myös siitä että luullaan lapsen hoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen just 30v kahden lapsen äiti. Opiskelen uutta tutkintoa yliopistossa eikä kukaan erota minua niistä 2-kymppisistä. Nykyään aiheuttaa väärinymrryksiä liikkua oman lapseni kanssa, kun ihmiset olettavat minun olevan lastenhoitaja. Vanhempi lapsi on 9v ja nuorempi 3v... potilaat edelleen tytöttelee.

Akne loppui varmaan viime vuonna vihdoin ja nyt vasta naama näyttääkin sitten lapsekkaalta kun on ihan sileä iho.

Oot saanut lapsen tosi nuorena joten voi johtua myös siitä että luullaan lapsen hoitajaksi.

Ei tässä koskaan silloin lähes 10v taaksepäin ollut mitään epäselvää, korkeintaan pidettiin nuorena äitinä. Vauva/pieni lapsi voi olla yleensä ihan minkä ikäisen näköisellä tahansa :) Isojen koululaisten vanhempien voisi keskimäärin olettaa näyttää jo hieman "kypsemmiltä".

Sama! Mutta olen 38. Työskentelen toisen asteen oppilaitoksessa ja mua luullaan oppilaitoksemme opiskelijaksi. Ja tuntemattomammat työkaverit puhuu, miten "sä olet vielä niin nuori". Ärsyttävää. Mulla on silmälasit enkä meikkaa. Ehkä pitäisi...

Mä olen 43. Ihmiset luulevat usein mua nuoremmaksi, Alkossa kysytään lähes aina papereita. Mutta, niinkuin joku täällä mainitsi niin ei osata katsoa kasvoissa juuri niitä juttuja joista iän näkee. Ei ole iho todellakaan yhtä kimmoisa kuin parikymppisenä. Olen hoikka ja melko pitkä ja elintavat kunnossa. Kyllä mä huomaan kuitenkn silmien alueella rypyt ja posket hieman veltostuneet. Vanhoihin kuviin kun vertaa niin ero on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 29v. Autoin entistä naapurin mummoa johon säilynyt hyvät välit kannettavan koneen Windowsin uudelleenasennuksessa.

Antoi 50€ että voin hankkia lukiotarvikkeita ja mennä 'koulukavereiden kanssa ulos'.

Ihana nainen, mutta harmitti. Ei todellakaan tässä iässä haluaisi kuulla tuota, kun vielä tiedän että hän sanoi sen vlipittömästi.

 

Olisit pyytänyt mummolta maksua luonnossa.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Olen 36v naimisissa oleva kahden pienen lapsen äiti. Opiskelen jatkokoulutusta omaan alaani ja olin keväällä harjoittelussa jossa oli ensimmäistä korkeakoulututkintoa suorittavia parikymppisiä harjoittelussa joiden kanssa kävin syömässä ja juteltiin. Ne ihmettelivät yhtenä päivänä ”miten sä olet ehtinyt niin paljon kun oot naimisissa ja kaksi lasta ja sitten vielä olet jo yhden ammatin lukenut ja ollut haastavassa työssäkin jo vuosia?! Saadaanko kysyä sun ikää?”. Vastasin että 36v. Hitto että leuat loksahti alas ihan oikeesti. Olivat luuleet mua sananikäiseksi 😎

Ei kyllä minua haittaa, päinvastoin.

Ikäiseksesi korkeakoulutetuksi kirjoitat kyllä huomattavan huonosti suomen kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukutin jokaisen viestin, jossa kerrotaan: näytän 30 vuotiaana 22 vuotiaalta, koska se ei ikinä pidä paikkaansa. Paljon maailamaa nähneenä ja eri ikäisiä ihmisiä tavanneena ihmiset näyttävät ihan siltä mitä passissa sanotaan (+-4) on joidenkin tapauksessa mahdollista. Kukaan tapaamistani tytöistä/naisista ei oke näyttänyt 18 vuotiaalta ollessaan jo 24 caikka miten heidän omat kaverinsa niin väittävätkin. En sano tätä pahalla, sillä itsekin kohteliaisuuden vuoksi arvaan ihmisten iät selkeästi alakanttiin, vaikka se vähän imartelevaa olisi niin ei sitä todesta pidä ottaa.

Kuule kun nämä ikäarviot eivät ole kohteliaisuuksia. Minusta ei todellakaan ole kivaa että 30-vuotiaana joku arvioi 22-vuotiaaksi. Ja mistäköhän johtuu ne tilanteet, että olen kaveriporukassa mennyt baariin ja olen AINOA jolta kysytään paperit? Kyllä vaan näytän hemmetin nuorelta, ja mieluummin näyttäisin ikäiseltäni. Ei tämä ole mitään oman itsen nostamista, vaikka mieluummin toki näytän ikäistäni nuoremmalta kuin selkeästi vanhemmalta. Ollessani sinkku itseäni selkeästi nuoremmat miehet (lue pojat) tuli iskemään, ja miesmakuni taas sattuu olemaan sellainen etten tykkää pätkääkään poikamaisen nuoren näköisistä miehistä, vaan päin vastoin vähän vanhemmista. Joskus kun rohkaistuin juttelemaan niiden muutaman vuotta vanhempien kanssa ja tuli kommenttia ”En olis tullu juttelemaan sulle, kun mietin ootko edes täysi-ikäinen”. Eli kyllä tästä on harmiakin ollut.

Ja voihan olla, että sinulla on jotenkin keskimääräistä harjaantuneempi silmä ja osaat arvioida iät oikein. Ehkä sinä arvioisit minut 30-vuotiaaksi. Suurin osa vaan ei.

Näin kolmen lapsen isänä on huvittavaa, että monet ovelle jotain kauppaamaan kysyvät , että onko vanhemmat kotona. No onhan ne omassa kodissaan toisella puolella suomea :)