Olen 30v. ja näytän parikymppiseltä harjoittelijalta
Yhdeksän vuoden työkokemus alalta, ylempi korkeakoulututkinto seitsemän vuoden takaa JA babyface.
Pukeuden asiallisesti ja aikuismaisesti, mutta erittäin usein tavatessani uusia ihmisiä esim. kokouksissa ja asiakkaan luona, minua luullaan opiskelijaksi, harjoittelijaksi tms. Myös kun palkkaamme uusia työntekijöitä, he usein rinnastavat minut työpaikkamme "nuorisoporukkaan", joka koostuu opintojen loppuvaiheessa olevista 20+ osa-aikatyöntekijöistä.
Kohtalotovereita? Koska tämä loppuu? Värjään kohta harmaita raitoja :)
Kommentit (55)
Ota tavoitteeki omakotitalon hankinta ja sen remppaaminen. Kun jauhat rintamamiestalon rempasta ja kotitalousvähennyksistä kukaan ei luule parikymppiseksi
Minulla on sama ongelma, vaikka täällä palstalla väitetäänkin, ettei kukaan voi näyttää nuoremmalta. T. Saman ikäistä ex-miestäni luultiin isäkseni...
Vierailija kirjoitti:
Yksikään terveellisesti elävä 30-vuotias nainen näytä juuri päivääkään vanhemmalta kuin 20-25-vuotias, noina vuosina ei vielä paljon tapahdu. Eri juttu tietenkin on jos paino on tuona aikana paljon jojoillut. Ihon kollageenipitoisuus alkaa laskea aikalailla aikaisintaan 25-vuotiaana ja ei alkuun todellakaan jyrkästi. Noin kolmekymppisenä kroppa alkaa vähitellen oikeasti vanheta ja rapistua, toisilla nopeammin, toisilla hitaammin.
Varsinkin jos olet vähän nukenkasvoinen niin annat helposti ikäistäsi nuoremman vaikutelman. Ja kun ilmeisesti olet aika energinenkin. Perheellistyminen ei yleensä vanhenna fyysisesti mitenkään merkittävästi naista (ellei tosiaan liho ja lopeta liikuntaa ja kärsi unenpuutteesta ja pahasti) mutta stressaaminen ruuhkavuosista kyllä näkyy olemuksesta.
Itse olen aika lyhyt ja minuun suhtaudutaan vähän siihen tapaan, etten ole ihan pätevä vaikka olen kyllä. Pituus toisi kuitenkin vähän auktoriteettiä ja saattaisin vaikuttaa enemmän keskimääräiseltä ikäiseltäni.
no kyllä 20 ja 30 ikävuoden välillä muutoksia tapahtuu, ihonalainen rasvakudos vähenee kasvoista ja suurimmalla osalla tulee jokunen kilo lisää. Ei yhtä dramaattisia muutoksia kuin 30 ja 40 välillä mutta kumminkin.
Alapeukutin jokaisen viestin, jossa kerrotaan: näytän 30 vuotiaana 22 vuotiaalta, koska se ei ikinä pidä paikkaansa. Paljon maailamaa nähneenä ja eri ikäisiä ihmisiä tavanneena ihmiset näyttävät ihan siltä mitä passissa sanotaan (+-4) on joidenkin tapauksessa mahdollista. Kukaan tapaamistani tytöistä/naisista ei oke näyttänyt 18 vuotiaalta ollessaan jo 24 caikka miten heidän omat kaverinsa niin väittävätkin. En sano tätä pahalla, sillä itsekin kohteliaisuuden vuoksi arvaan ihmisten iät selkeästi alakanttiin, vaikka se vähän imartelevaa olisi niin ei sitä todesta pidä ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se varmaan helpottaa about viidessä vuodessa. Sitä ei uskokaan, ennen kuin kokee, mitkä muutoksen vuodet 30-35 ikävuodet on. Ja juuuuu tiedän että on poikkeuksia, mutta _normaalisti_ ulkonäkö muuttuu tuolloin paljon. Ensin huomasin muutokset tietenkin vain muissa, mutts tänään viimeksi epätoivoissani katsoin piirteitä jotka alkavat valahtaa. Leukaperät ihan pikkasen alaspäin ja joku aavistuksen omainen "roikkuminen" koko kasvoissa. Hitto että ahistaa:(( katsoin kuviani kun olin 30 ja 31, enkä edes tajua miten niin paljon voi muuttua. Elintavat eivät ole muuttuneet enkä juo enkä polta. Täytän 36.
Heihei elämä.
Voi elämä näitä juttuja taas.
Kuuluu elämään, sinä kehityt (toivottavasti) kehosi vanhenee, niin sen kuuluukin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutin jokaisen viestin, jossa kerrotaan: näytän 30 vuotiaana 22 vuotiaalta, koska se ei ikinä pidä paikkaansa. Paljon maailamaa nähneenä ja eri ikäisiä ihmisiä tavanneena ihmiset näyttävät ihan siltä mitä passissa sanotaan (+-4) on joidenkin tapauksessa mahdollista. Kukaan tapaamistani tytöistä/naisista ei oke näyttänyt 18 vuotiaalta ollessaan jo 24 caikka miten heidän omat kaverinsa niin väittävätkin. En sano tätä pahalla, sillä itsekin kohteliaisuuden vuoksi arvaan ihmisten iät selkeästi alakanttiin, vaikka se vähän imartelevaa olisi niin ei sitä todesta pidä ottaa.
Tuo ei pidä paikkaansa, kyllä minulle on tuputettu lasten bussilippua, jehovat pyytäneet vanhemmat ovelle ja lastani luullaan jatkuvasti sisarekseni, olen 30 +
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutin jokaisen viestin, jossa kerrotaan: näytän 30 vuotiaana 22 vuotiaalta, koska se ei ikinä pidä paikkaansa. Paljon maailamaa nähneenä ja eri ikäisiä ihmisiä tavanneena ihmiset näyttävät ihan siltä mitä passissa sanotaan (+-4) on joidenkin tapauksessa mahdollista. Kukaan tapaamistani tytöistä/naisista ei oke näyttänyt 18 vuotiaalta ollessaan jo 24 caikka miten heidän omat kaverinsa niin väittävätkin. En sano tätä pahalla, sillä itsekin kohteliaisuuden vuoksi arvaan ihmisten iät selkeästi alakanttiin, vaikka se vähän imartelevaa olisi niin ei sitä todesta pidä ottaa.
En ole samaa mieltä. Mulla ainakin heittää useinkin yli viisi vuotta iän arviointi, kumpaankin suuntaan. Ja tiedän esim. yhden työkaverin jota minä ja toinen työkaveri luultiin yhdessä meitä _huomattavasti_ nuoremmaksi. Hän olikin saman ikäinen itseni kanssa. Olen 79 syntynyt ja työkaveri 1980, nelissäkymmenissä siis.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutin jokaisen viestin, jossa kerrotaan: näytän 30 vuotiaana 22 vuotiaalta, koska se ei ikinä pidä paikkaansa. Paljon maailamaa nähneenä ja eri ikäisiä ihmisiä tavanneena ihmiset näyttävät ihan siltä mitä passissa sanotaan (+-4) on joidenkin tapauksessa mahdollista. Kukaan tapaamistani tytöistä/naisista ei oke näyttänyt 18 vuotiaalta ollessaan jo 24 caikka miten heidän omat kaverinsa niin väittävätkin. En sano tätä pahalla, sillä itsekin kohteliaisuuden vuoksi arvaan ihmisten iät selkeästi alakanttiin, vaikka se vähän imartelevaa olisi niin ei sitä todesta pidä ottaa.
Taitaa vain harmittaa että omalle kohdallesi ei ole osunut näitä sanojesi mukaan yleisiä kohteliaisuuksia? ;)
Minua luultiin myös aina nuoremmaksi, kun olin alle 40v. Enää sitä riemua ei ole, ikää reilu 50 ja esim. valokuvia itsestä on vaikea katsoa. Mielikuva itsestä toisenlainen. Onneksi olen vielä hoikka.
Suomessa osa naisista tuntuu lopettavan jo hyvin nuorena laittautumisen. Jos myös ihonhoidossa luistaa niin vanhenee nopeasti. Itsestään huolehtivat erottuvat näiden homssuisten rinnalla voimakkaasti.
Samasta kärsinyt aina. En näytä nuorelta vaan näytän friikiltä naurunkohteelta koska olen niin nuoren näköinen. Ei ole todellakaan mikään kehuskelun aihe vaan häpeä.. :(
Paksusankaiset silmälasit luovat aina uskottavuutta ja antavat pätevän ja fiksun leiman, sukupuoleen katsomatta ; )
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se varmaan helpottaa about viidessä vuodessa. Sitä ei uskokaan, ennen kuin kokee, mitkä muutoksen vuodet 30-35 ikävuodet on. Ja juuuuu tiedän että on poikkeuksia, mutta _normaalisti_ ulkonäkö muuttuu tuolloin paljon. Ensin huomasin muutokset tietenkin vain muissa, mutts tänään viimeksi epätoivoissani katsoin piirteitä jotka alkavat valahtaa. Leukaperät ihan pikkasen alaspäin ja joku aavistuksen omainen "roikkuminen" koko kasvoissa. Hitto että ahistaa:(( katsoin kuviani kun olin 30 ja 31, enkä edes tajua miten niin paljon voi muuttua. Elintavat eivät ole muuttuneet enkä juo enkä polta. Täytän 36.
Heihei elämä.
Muodosta hoitosuhde hyvään kosmetologiin, niin pysyt nuorena vielä kymmeniä vuosia.
Sama homma. Olen 36v naimisissa oleva kahden pienen lapsen äiti. Opiskelen jatkokoulutusta omaan alaani ja olin keväällä harjoittelussa jossa oli ensimmäistä korkeakoulututkintoa suorittavia parikymppisiä harjoittelussa joiden kanssa kävin syömässä ja juteltiin. Ne ihmettelivät yhtenä päivänä ”miten sä olet ehtinyt niin paljon kun oot naimisissa ja kaksi lasta ja sitten vielä olet jo yhden ammatin lukenut ja ollut haastavassa työssäkin jo vuosia?! Saadaanko kysyä sun ikää?”. Vastasin että 36v. Hitto että leuat loksahti alas ihan oikeesti. Olivat luuleet mua sananikäiseksi 😎
Ei kyllä minua haittaa, päinvastoin.
Pukeudu Chaneliin. Tätityyli vanhentaa.
Olen 41 ja kysyttiin pelikoneella paperit tänään ja Alkossa toukokuussa. Hoikka pitkäsäärinen rypytön hyväkuntoiset pitkät hiukset ja liikuntaa koko ikä. Yleisin arvio on että olen noin kolmikymppinen mutta toisinaan jopa 25 jotkut veikkaa. Minulla ei ole vielä uurteita enkä mitään kepulikonsteja käytä. Aikuinen lapsi on. Arvaatte varmaan miten ihmeteltiin jo silloin kun lapseni aloitti koulun 16 vuotta sitten.....
Olen 27 ja opiskelen yliopistossa. Keväällä aloitin uudessa kesätyössä ja työkaverit tiedustelivat ikääni. Järkytys oli kova. Kuulemma näytän juuri ja juuri 19-vuotiaalta.
Olenkin iloinen siitä, että aloitin opinnot näin lähempänä kolmeakymppiä, jos ennen valmistumista tapahtuisi jotain vanhentumista. Elämäni on ollut kyllä viime vuosina erinäisistä syistä rankkaa, eiköhän ryppyjä ala ilmaantua :D
Minä olen 35v, ja ihmisiltä loksahtaa leuka alas, kun kerron minulla olevan kolme alakouluikäistä lasta. Tulee kommentteja, että "miten voi olla", "miten olet ehtinyt", "missä välissä" jne. Näytän nuorelta ja se on ahdistavaa. Töissä tuntuu, että kaikki eivät ota minua todesta, kaupasta en voi ostaa olutta ilman henkkareita, alle 30v miehet yrittävät lähestyä baarissa, miestäni alkaa hävettää, kun luulevat, että on hankkinut vanhoilla päivillään nuoren naisen jne. Haluaisin näyttää ikäiseltäni naiselta.
En ole koskaan nähnyt ihmistä, joka näyttäisi merkittävästi ikäistään nuoremmalta. Siis jos osaa katsoa oikeita asioita. Ensin ilmestyy silmäkulmiin ryppyjä n. 25-vuotiaana, sitten tummat silmänaluset, vähän myöhemmin hamsteripussit yms. Ja nämä siis tapahtuvat kaikille.
Mutta silti, vaikka itselläni on kaikki nämä vanhenemisen aiheuttamat muutokset kasvoissa, minua tytötellään. Minulla ei ole auktoriteettia ollenkaan, eikä asiantuntemustani arvosteta, vaikka olen alallani kokeneempi kuin useimmat joihin olen törmännyt. Minua kokemattomampi työparini jopa käytti tietojani hyväksi ja eteni johtotehtäviin, samalla kun itse olen muiden silmissä ”harjoittelija”-tasoa. Jotenkin minun täytyisi harjoitella esiintymistä ja ihmisille puhumista niin, että saisin auktoriteettia, mutta en tiedä miten.
Ap: kirjoituksesi olisi voinut olla minun!! Olen myös 30v ja teen työtä, jossa tapaan asiakkaita. Työympäristöni koostuu paljolti keski-ikäisistä tai sitä vanhemmista insinööreistä (miehiä 90%). Uskottavuus voinee siis olla koetuksella tällä baby-facella kun muutenkin olen nuorempi... En ole ikinä ostanut Alkosta mitään ilman että multa olis kysytty papereita. Ihmiset arvioivat minut yleensä noin 22-24-vuotiaaksi, tämä käy ilmi kun tutustumme paremmin.
Tässä on siis uskottavuusongelmia, mutta toisaalta olen ajatellut että kivempi näin päin! Ja ihan varmasti joskus tulen toivomaan että näyttäisin nuoremmalta, yritän siis kääntää tämän positiiviseksi. :) Toisaalta ärsyttää joskus kun olen 3 vuotta nuoremman siskoni kanssa jossain, ja minua luullaan hänen pikkusiskokseen. Mutta mitäpä siitä.