Ovatko metallimusiikkia kuuntelevat ihan tosissaan?
Kuuntelevatko metallimusiikin ystävät näitä lauluja Saatanasta ja kuolemasta ihan tosissaan, vai suhtautuvatko musiikkiin, örinään ja sanoituksiin huumorilla?
Ihan puhtaasta mielenkiinnosta kysyn, yhtään väheksymättä tai paheksumatta. Onko täällä hevareita tai hevareiden puolisoja, jotka tietäisivät enemmän heidän sielunmaisemasta?
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luulet, että metallimusiikki on vain örinää ja sanoituksia Saatanasta et oo kyllä ihan perillä musiikista.
Myönnetään, en saa kiinni mistä metallimusiikissa on kyse, jos ei hienoista kitarariffeistä ja örisevällä äänellä lauletuista kappaleista kuolemasta tai Saatanasta.
Ap
<3
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä ainakin olen aivan tosissani. :D
Kasvoin kuullen/kuunnellen paljon rockia ja heviä kun kotona sitä soitettiin paljon ja se ikään kuin kasvoi minuun kiinni. Nykyään kuuntelen paljon muutakin musiikkia, ei ole montaakaan sellaista genreä mitä en voisi lainkaan sietää. Silti metallimusiikki on minussa niin syvällä, että sen voisi sanoa olevan osa identiteettiäni. Olen ihan tavallinen parikymppinen nainen, käyn töissä ja pukeudun naisellisesti, rakastan muotia ja meikkaamista, minusta ei siis ehkä heti ulospäin uskoisi että kuuntelen raskaampaa musiikkia. Blackmetal ja muu totaalinen örinä ei uppoa minuunkaan, mutta oikeastaan kaikki muu menee. Rakastan syvällisiä lyriikoita, taidokkaasti soitettua ja sävellettyä musiikkia, kitarasooloja ja sitä voimaa musiikissa jonka voin tuntea ihan joka solulla kehossani. Heh, olipa dramaattisesti ilmaistu, mutta musiikki todella on minulle sielun asia ja jos jonkin asian suhteen olen tosissani, niin sen.
OI, sielunsisko! Kiitos viestistäsi, kuvasit siinä täydellisesti sen mitä minäkin rakastan metallimusiikissa.
Onkohan ap:llain samaa sekaannus kuin minulla? Eli luuli, että metallibändi = deathmetalbändi? Minäkin kuuntelen readiorockia ja siellä tulee deathmetallia lähinnä öiseen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
En kuuntele metallia, mutta esim. turmion kätilöt on hyvä ja kyllä sitä ihan humoristisesti kuuntelen :D Tosin onhan siellä välillä totuuttakkin seassa mm. yhteiskunnan normien arvostelua, eli kai sitten puolivakavasti kuuntelen.
Örinäörinää en ole koskaan oikein ymmärtänyt, hassun kuuloista.
Tämä juuri, näissä on fiksuakin viestiä ja teemoja. Amorphis kuuluu omiin suosikkeihin. Teemoissa esim. Kalevalaa. Aivan suosikkini on Viikate, josta en irti saa saatanaa millään. Kuolemaa toki käsittelevät, mutta tapoja siihenkin on monia.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap:llain samaa sekaannus kuin minulla? Eli luuli, että metallibändi = deathmetalbändi? Minäkin kuuntelen readiorockia ja siellä tulee deathmetallia lähinnä öiseen aikaan.
Ja en näköjään osaa kirjoittaa enää.
Jännä että se metallin kuuntelijan stereotyyppi on palstan naisten mielestä pitkätukkainen ja parrakas mies. Itse en ikinä ole tukkaa kasvattanut enkä tule kasvattamaan. Parran ajan. En käytä bändien logoilla varustettuja vaatteitakaan. Mutta musiikkina otan kyllä tosissaan. Olen aina pitänyt todella raskaasta musiikista ja täälläkin ihmetelty örinä kuuluu joka päivä.
Metallibändien keikoilla on se hyvä puoli että ei tarvitse pukeutua mitenkään tilaisuutta varten. Sen kun tulee sellaisena kun on. Kukaan ei katsele kieroon.
Folkmetalli on sanoituksiltaan enimmäkseen vanhoihin kansantaruihin, kalevalaan, viikinkeihin yms. pohjautuvaa.
Vaikkapa Turisaksen Varangian Way albumi kertoo viikinkien matkasta Konstantinopoliin.
Metallimusikki on valtavan laaja käsite sanoituksen, sävellysten ja laulutyylin väliltä.
Ei sitä voi kaikkea niputtaa samaan kasaan. Ei metallia kuuntelevat takertuvat jostakin syystä örinään aina.
Metalli ei ole helppo musiikki kuunnella koska melko yksityiskohtaista, yleensä kappale vain paranee joka kuuntelukerralla kun huomaa siitä uusia juttuja.
Perusradio pop biisi taas on ekan kertosäkeen jälkeen samaa alusta loppuun.
Mikään ei voita sitä tunnetta, kuin konsertti jossa musiikki jytää täysillä läpi ja täyttää koko kehon! Jos et pidä "metallimusiikista" niin suosittelen silti ihan uteliaisuudesta joskus menemään jonkin raskaamman musiikin bändin keikalle, se tunnelma ja show on jotain sellaista mitä ei muilta löydy.
Sir Vivaldi kirjoitti:
Hyvin matala ja negatiivisen energian omaavaa musiikkia kuten heidän kuuntelijakuntansakkin. Harvoin näkee hevaria kulkemassa selkäsuorana rintarottingilla ja leukapystyssä.
Jaa. Minä olen sellainen. Tunnistat minut siisteistä housuista, paitapuserosta, tyylikkäästä laukusta ja korkokengistä.
Korvissa kuulokkeet jossa raikaa Rammstein yms.
Rakastan raskaampaa musiikkia, mutta kuuntelen sitä ennemmin pilke silmäkulmassa kuin vuohia uhraten. Metalli on minulle eläimellistä ilakointia, mukava irtiotto kankeasta ja muodollisesta arjesta. Eniten sydäntä sykähdyttää hulluttelu ja itseironinen överiksi vetäminen. Raskas musiikki jotenkin sykähdyttää koko kehoa aina sydäntä myöten, kevyemmät lajit eivät oikein tunnu missään. Olen pieni, hento ja hiljainen nainen, kai saatanalliset säkeet maailman valtaamisesta demoniarmeijan kera tasapainottavat persoonaani enemmän kuin hempeät biisit.
Ovatko Suomalaisen tanssimusiikin kuuntelijat tosissaan?
Tosissaanko he "Käyvät pystypäin mieron tietä"?
Metallin alle kategorisoitu musiikki pitää sisällään niin laajan kirjon erilaisia tyylejä ja sanoituksien aiheita, että tuo vertaus on relevantti.
Musiikista voi pitää, vaikka sanoitusten sisältöä ei allekirjoittaisikaan.
Kaikessa metallissa ei ole örinälaulua.
Kaikki metallimusiikki ei ole sanoitukseltaan saatanallista.
Moni metalliakin kuunteleva pitää monista muista musiikkigenreistä.
Vierailija kirjoitti:
Bändien filosofia on moninaista. Gorgoroth pitää satanismia vain metaforana kristillisen ajan ali-ihmisen vastustamiselle. Emperorille ja Mayhemille se on konkreettisempaa.
Olet tässä itse asiassa väärässä. Mutta nämä nyt ovat tällaisia lillukanvarsia.
Vierailija kirjoitti:
Folkmetalli on sanoituksiltaan enimmäkseen vanhoihin kansantaruihin, kalevalaan, viikinkeihin yms. pohjautuvaa.
Vaikkapa Turisaksen Varangian Way albumi kertoo viikinkien matkasta Konstantinopoliin.
Metallimusikki on valtavan laaja käsite sanoituksen, sävellysten ja laulutyylin väliltä.
Ei sitä voi kaikkea niputtaa samaan kasaan. Ei metallia kuuntelevat takertuvat jostakin syystä örinään aina.
Metalli ei ole helppo musiikki kuunnella koska melko yksityiskohtaista, yleensä kappale vain paranee joka kuuntelukerralla kun huomaa siitä uusia juttuja.
Perusradio pop biisi taas on ekan kertosäkeen jälkeen samaa alusta loppuun.
Kuuntelin teininä pääasiassa punkkia, joten muhun uppoaa varmaan just ne hevin "pop-biisit", en osaa niin sitä musiikillista puolta arvostaa ja pitkät introt on mulle plaaaaah. Vaikka klassistakin joskus kuuntelen, pystyn myös jotain näitä "parempia" hevibiisejä kuuntelemaan, mutta mikään fani en ole. Sanat on mulle tärkeämmät kuin musiikki, hankaloittaa paljon uusien kivojen bändien löytymistä, jos ei saa sanoista selvää. Niinkuin joku "kaijan lapsi", mietin että no kylläpäs on Kaijalla innokkaita lapsia, sitten googletin että mistä on kyse :D
Sen lisäksi, tykkään eniten suomalaisista biiseistä. Englannkielisistä bändeistä en taida aktiivisesti kuunnella kuin system of a downia. Stam1nan keikoilla olen pari kertaa ollut kavereiden mukana, mutta sekään ei minua jotenkin sytytä, vaikka pakkolasku on kyllä sellainen mitä on tullut useammin kuunneltua :) Joiltakin muiltakin hevibändeiltä on sellaisia yksittäisiä biisejä mihin olen jostain syystä tykästynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Folkmetalli on sanoituksiltaan enimmäkseen vanhoihin kansantaruihin, kalevalaan, viikinkeihin yms. pohjautuvaa.
Vaikkapa Turisaksen Varangian Way albumi kertoo viikinkien matkasta Konstantinopoliin.
Metallimusikki on valtavan laaja käsite sanoituksen, sävellysten ja laulutyylin väliltä.
Ei sitä voi kaikkea niputtaa samaan kasaan. Ei metallia kuuntelevat takertuvat jostakin syystä örinään aina.
Metalli ei ole helppo musiikki kuunnella koska melko yksityiskohtaista, yleensä kappale vain paranee joka kuuntelukerralla kun huomaa siitä uusia juttuja.
Perusradio pop biisi taas on ekan kertosäkeen jälkeen samaa alusta loppuun.
Kuuntelin teininä pääasiassa punkkia, joten muhun uppoaa varmaan just ne hevin "pop-biisit", en osaa niin sitä musiikillista puolta arvostaa ja pitkät introt on mulle plaaaaah. Vaikka klassistakin joskus kuuntelen, pystyn myös jotain näitä "parempia" hevibiisejä kuuntelemaan, mutta mikään fani en ole. Sanat on mulle tärkeämmät kuin musiikki, hankaloittaa paljon uusien kivojen bändien löytymistä, jos ei saa sanoista selvää. Niinkuin joku "kaijan lapsi", mietin että no kylläpäs on Kaijalla innokkaita lapsia, sitten googletin että mistä on kyse :D
Sen lisäksi, tykkään eniten suomalaisista biiseistä. Englannkielisistä bändeistä en taida aktiivisesti kuunnella kuin system of a downia. Stam1nan keikoilla olen pari kertaa ollut kavereiden mukana, mutta sekään ei minua jotenkin sytytä, vaikka pakkolasku on kyllä sellainen mitä on tullut useammin kuunneltua :) Joiltakin muiltakin hevibändeiltä on sellaisia yksittäisiä biisejä mihin olen jostain syystä tykästynyt.
Ohoh, ai, Kaijan lapsikin oli stam1nan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä ainakin olen aivan tosissani. :D
Kasvoin kuullen/kuunnellen paljon rockia ja heviä kun kotona sitä soitettiin paljon ja se ikään kuin kasvoi minuun kiinni. Nykyään kuuntelen paljon muutakin musiikkia, ei ole montaakaan sellaista genreä mitä en voisi lainkaan sietää. Silti metallimusiikki on minussa niin syvällä, että sen voisi sanoa olevan osa identiteettiäni. Olen ihan tavallinen parikymppinen nainen, käyn töissä ja pukeudun naisellisesti, rakastan muotia ja meikkaamista, minusta ei siis ehkä heti ulospäin uskoisi että kuuntelen raskaampaa musiikkia. Blackmetal ja muu totaalinen örinä ei uppoa minuunkaan, mutta oikeastaan kaikki muu menee. Rakastan syvällisiä lyriikoita, taidokkaasti soitettua ja sävellettyä musiikkia, kitarasooloja ja sitä voimaa musiikissa jonka voin tuntea ihan joka solulla kehossani. Heh, olipa dramaattisesti ilmaistu, mutta musiikki todella on minulle sielun asia ja jos jonkin asian suhteen olen tosissani, niin sen.
OI, sielunsisko! Kiitos viestistäsi, kuvasit siinä täydellisesti sen mitä minäkin rakastan metallimusiikissa.
<3 !!
Vierailija kirjoitti:
Black metal ainakin on ihan täyttä pelleilyä, kuten tällaisista videoista huomaa:
Eiväthän nuo bändit ota edes itse itseään tosissaan.
Immortal ei ole varsinaista black metallia kun siellä ei ole saatanallisia aiheita ja black satan on parodiaa. Black metallia kuuntelevat nauraa näille itsekin ja pitää immortalia hyvänä bändinä. Me kun ei olla tiukkapipoja.
Voisiko joku vielä sanoa miten nuo genret menee, eli mitä eroa on deathmetallilla ja blackmetallilla esim.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bändien filosofia on moninaista. Gorgoroth pitää satanismia vain metaforana kristillisen ajan ali-ihmisen vastustamiselle. Emperorille ja Mayhemille se on konkreettisempaa.
Olet tässä itse asiassa väärässä. Mutta nämä nyt ovat tällaisia lillukanvarsia.
Kerran näin Gorgorothin Gaalilta hyvän haastattelun:
-"what are the primary ideologies behind your band?"
-"Satan".
Nothing to add :D
Assburger kirjoitti:
Ovatko Suomalaisen tanssimusiikin kuuntelijat tosissaan?
Tosissaanko he "Käyvät pystypäin mieron tietä"?
Metallin alle kategorisoitu musiikki pitää sisällään niin laajan kirjon erilaisia tyylejä ja sanoituksien aiheita, että tuo vertaus on relevantti.
Musiikista voi pitää, vaikka sanoitusten sisältöä ei allekirjoittaisikaan.
Kaikessa metallissa ei ole örinälaulua.
Kaikki metallimusiikki ei ole sanoitukseltaan saatanallista.
Moni metalliakin kuunteleva pitää monista muista musiikkigenreistä.
Örinä ja rääkyminen kuuluu metalliin ja jos ne puuttuu ei paljoa metallista voi puhua.
Joo tiedän, että tulee kyseisestä sanasta, lähipiiri kuitenkin käyttää kyseisestä genrestä sanaa hevi ja minulle sen vuoksi tuli "metallista" mieleen nimenomaan se örinä deathmetal. En siis lähde väittämään mikä on oikein ja väärin, luultavasti minä olen väärässä kun olen aika kaukana jostain asiaan perehtyneestä hevarista :)