Minkä takia kansalainen saa maksutta kuulolaitteen, mutta ei silmälaseja?

Kuulolaitteen tarvitsijoita on paljon vähemmän kuin silmälasien, joten silmälasien kustantaminen tulisi liian kalliiksi. Eli ihan rahakysymys tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko siksi että laseja on niin paljon, ettei valtiolla ole varaa?

Mihin on varaa, on luonnollisesti ns. "arvovalinta", mutta uskon sinun olevan oikeilla jäljillä. Suurin osa ihmisistä tarvitsee jonkinlaisia jossain vaiheessa elämää. Tästä tulisi kallisrumba valtiolle. 

Tämähän ei tietenkäään rajoitu vain lasien hintaan, koska tämän lisäksi pitäisi rakentaa järjestelmä, jonka mukaan lasien tarve arvioidaan ja määritetään kattohinnat laseille jne. Koko järjestelmä olisi aika massivinen verrattuna kuulokoneisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanmallinen kuulolaite sopii melkein kaikille. Silmälasit taas pitää olla jokaiselle yksilölliset.

No ei näin ole, kuulolaiteitta on useita eri malleja. Samoin voisi ajatella, että silmälaseja on vain yksi malli, kaksi sangaa ja lasit.

Yhteiskunta maksaa kuulolaitteen muttei kaikille, aika kovat kriteerit on ja jonotusaika on puolesta vuodesta kahteen vuoteen, että yleensä pääsee tutkimuksiin. Kuulolaite maksaa 1000- 3000 euroa eli huomattavammasti enemmän kuin silmälasit.

Peruskuulolaite maksaa sairaalalle noin satasen. Ei sisällä työn osuutta eli tutkimukseen ja säätöön kuluvaa aikaa, vaan se laitteen hinnan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulolaitteita saa alle 10e kiinasta.

Heh, meinasitko että tästä pitänee lähtee Kiinaan noutamaan kuulolaitekkiin? (vitsivitsi ni)

Kyllä vähävaraiselle työttömälle maksaa matka tuonne lähisairaalaankin ihan tarpeeksi. Sitä paitsi ne kiinalaiset nettikaupan kautta tilaamat kuulolaitteet eivät ole yksilöllisesti audionomin virittämät yksilöllisen kuulemisen tarpeen mukaiset.

Itse asiassa näkövammaiset ja tietyt erityisryhmät mm. normaalin näönkehityksen vuoksi laseja tarvitsevat lapset saavat silmälaseihin korvauksen silmälääkärin todettua tilanteen.

Jos sen sijaan koko kansalle ruvettaisiin laseja maksamaan, eivät mitkään valtion rahat siihen riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla kunta maksoi koululaisille ensimmäiset silmälasit. En tiedä nykykäytännöstä

Tuokin oli kuntakohtaista. Mieheni oli saanut lapsena lasit ilmaiseksi, minä en. Kun lapsemme tarvitsi silmälasit, mieheni iloitsi, että onneksi saa ilmaiseksi - ei saanut. 

Varmasti silmälasien hankintaan saa jotain harkinnanvaraista toimeentulotukea, jos ei muuten pysty niitä hankkimaan. Uusiin kehyksiin tuskin saa ja aika usein laseja uusitaan enemmän ulkonäön kuin näkökyvyn takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanmallinen kuulolaite sopii melkein kaikille. Silmälasit taas pitää olla jokaiselle yksilölliset.

No ei näin ole, kuulolaiteitta on useita eri malleja. Samoin voisi ajatella, että silmälaseja on vain yksi malli, kaksi sangaa ja lasit.

Yhteiskunta maksaa kuulolaitteen muttei kaikille, aika kovat kriteerit on ja jonotusaika on puolesta vuodesta kahteen vuoteen, että yleensä pääsee tutkimuksiin. Kuulolaite maksaa 1000- 3000 euroa eli huomattavammasti enemmän kuin silmälasit.

Peruskuulolaite maksaa sairaalalle noin satasen. Ei sisällä työn osuutta eli tutkimukseen ja säätöön kuluvaa aikaa, vaan se laitteen hinnan.

Tarkennan vielä, että peruslaite ei tarkoita huonoa laitetta, vaan sellaista, jolla saadaan kohtuullinen määrä vahvistusta. Jos tarvitaan suurempaa vahvistusta eli on tosin huono kuulo, tarvitaan järeämpi kuulolaitekin, joka on kalliimpi. Mutta tuo edellä mainittu 1000-3000 € on hintataso, jos itse ostaa yksityiseltä. Sairaalan hankkiessa hintataso alkaa tosiaan noin satasesta ja nämä hinnat kilpailutetaan siis valmistajilta muutaman vuoden välein.

Miettikääpä paljonko silmälaiselle jäisi hintaa, jos sairaala kilpailuttaisi ne ja hankinnat tulisi sitten koko shp:lle? Pari kymppiä?

Saksassa yhteiskunta maksaa silmälasit. Tosin kehysmallisto on rajatumpi näissä yhteiskunnan laseissa, mutta maksaa kuitenkin.

Samoin reseptilääkkeet ovat ilmaisia. Yksityuslääkärikäynti maksaa toimistomaksun, vaikka tehtäisiin laboratoriokokeita.

Suomen järjestelmä on surkea.

Armeijassa esim. saa sellaiset n. 15€ maksavat silmälasit valtion kustantamana, yksi perusmalli kaikille siis kyseessä halvimmilla peruslinsseillä.

Jos kaikki kansalaiset saisivat yhteiskunnalta samanlaiset halvimmat melko suuret mustat muoviset peruslasit, olisi melko huvittavan näköistä kun kaikilla silmälaseja käyttävillä kansalaisilla olisi samanlaiset silmälasit, näkymä olisi kuin jossain totalitaarisessa diktatuurissa.

Ehkä laseja myytäisiin edelleen myös sitten optikkoliikkeissä, kun yleensä kansalaiset haluavat oman tyylinsä mukaiset itselleen sopivat lasit eikä sellaisia mustia isoja "Salora-TV" laseja jotka yhteiskunta tarjoaisi. Mutta jos noista tulisi niin suosittuja ettei silmälaseja enää myytäisi niin kaikilla olisi samanlaiset lasit.

Kuulokojekauppojahan ei ole kun ei kukaan itse ostaen maksaisi kuulokojettaan jonka saa ilmaiseksi yhteiskunnalta. Kuulokojeen ulkonäköä ja mallia ei saa itse valita vaan se on se mikä kuulo-korva-poliklinikalta sairaalasta annetaan. Kuulokoje ei toki näy ihmisellä samalla lailla kuin silmälasit.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti silmälasien hankintaan saa jotain harkinnanvaraista toimeentulotukea, jos ei muuten pysty niitä hankkimaan. Uusiin kehyksiin tuskin saa ja aika usein laseja uusitaan enemmän ulkonäön kuin näkökyvyn takia.

Aina on pitänyt itse maksaa silmälasit. Halvimmat kehykset, mutta erikoislinssit niin ei alle 800e saa.

Lopetanpa sitten autolla ajamisoikeutenikin silmieni iän myötä luonnollisen kaukonäköni heikentymisen vuoksi, koska ei ole varaa kaksiteholaseihin, jotka yksilölliset oltava.

Vieköönpä puolisoni sitten minut autollaan minne tarvinne. Kohtahan tuo vissiin malttanee jäädä ansaituille eläkepäivilleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Saksassa yhteiskunta maksaa silmälasit. Tosin kehysmallisto on rajatumpi näissä yhteiskunnan laseissa, mutta maksaa kuitenkin.

Samoin reseptilääkkeet ovat ilmaisia. Yksityuslääkärikäynti maksaa toimistomaksun, vaikka tehtäisiin laboratoriokokeita.

Suomen järjestelmä on surkea.

Suomessa tosin taas yksityislääkäri tienaa enemmän kuin Saksassa ja Suomessa yksityislääkäri saa valita itse vapaasti potilaansa siten että esim. narkkareita tai lääkkeiden väärinkäyttäjiä ei tarvitse ottaa vastaan vaan jos huomaa että kyseessä on tämän tyyppinen potilas niin voi sanoa että en hoida, varaa aika vaikka terveyskeskuksesta, voitte poistua, laskua ei tule kun ei tullut vastaanottokäyntiäkään tässä sellaisen potilaan kohdalla, jota ei halua hoitaa.

Julkisella puolella on lääkärin hoidettava kaikki potilaat jotka ajan lääkärille ovat saaneet ja palkka on paljon pienempi kuin privaattilääkärillä.

Olenkin toiminut pelkkänä yksityislääkärinä nyt viimeiset 3 vuotta ja sivutoimisena yksityislääkärinä 8 vuotta tätä ennen. Olen ollut töissä terveyskeskuksessa, sairaalassa, valtiolla valtion virassa asiantuntijalääkärinä / työterveyslääkärinä, mutta nykyisin siis pelkkänä päätoimisena yksityislääkärinä toimin.

Kannatan nykysysteemiä, Suomen terveydenhoito on maailmalla vertailussa huippuluokkaa, jopa parhaaksi arvoitu etenkin erikoisdairaanhoidon osalta ja lisäksi nykysysteemi on halpa, veroista menee terveydenhuoltoon Suomessa vain 13%, kun esim. sosiaalietuuksiin (asumistuki suurimpana ja toimeentulotuki sen ohella vähän pienempänä) jopa 48%.

Ensisijaisesti kiinnittäisin huomiota Suomen järjettömän suuriin sosiaalietuuksiin ja sosiaalikuluihin, jotka ovat taas vertailuissa maailman kalleimmasta päästä, oliko se nyt kolmanneksi eniten maailmassa mitä Suomessa menee sosiaalikuluihin, Ruotsi, Ranska ja Suomi kalleimmat maat kansalaisille tässä suhteessa, eli joissa veroista jopa puolet menee sossukuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat silmälaseja köyttävät ihmiset näkevät ilman lasejakin sen verran, että normaalielämässä pärjää kohtuullisesti. (Mind you, ihmisen ei tarvitse esim ajaa autolla, se on ylellisyyttä.) Ne, jotka eivät todellakaan näe juuri mitään, saavat kyllä apuvälineensä ilmaiseksi (mutta yleensä eivät halua, koska ne yhteiskunan maksamat rillit ei ole kovin stylejä). Sen sijaan kuulolaitteen saa käytännössä vasta siinä vaiheessa kun ilman ei normaalielämässä pärjää.

Höpölöpö. Minä en löytäisi perheenjäseniäni ulkona ilman silmälaseja ja bussipysäkillä pysäytin kerran vahingossa rekan. Ilman laseja kompastelen, koska en hahmota etäisyyksiä (vahva likinäköisyys ja hajataitto). Lukemaan pystyn tekstin ollessa 15 cm etäisyydellä silmistä. Enkä ole kuin näkövaivojen puolivälissä asteikolla virheetön näkö - sokeus. Ilman laseja en voi kotoani poistua enkä tehdä työtä.

Mihin perustat väitteesi siitä, että heikko näkö on harvinaista ja lasit ylellisyyttä, mutuunko?

Kuulolaite määrätään nykyään varhaisessa vaiheessa, jotta estetään kuuloalueen pysyvä tuhoutuminen aivoissa.

Silmälääkäri- ja silmälasikulut voi yrittää vähentää verotuksessa "veronmaksukyvyn alentuminen" -nimikkeellä. Se on harkinnanvarainen vähennys, joka annetaan tietyissä eurorajoissa suhteessa tuloihin.

Silmälasit on tietenkin rajattu automaattisen verovähennyksen ulkopuolelle vaivan yleisyyden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Saksassa yhteiskunta maksaa silmälasit. Tosin kehysmallisto on rajatumpi näissä yhteiskunnan laseissa, mutta maksaa kuitenkin.

Samoin reseptilääkkeet ovat ilmaisia. Yksityuslääkärikäynti maksaa toimistomaksun, vaikka tehtäisiin laboratoriokokeita.

Suomen järjestelmä on surkea.

Saksa onkin sivistysvaltio, eikä mikään alikehittynyt järjestelmä pyöritä pyöriään Saksassa muutenkaan kuten Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat silmälaseja köyttävät ihmiset näkevät ilman lasejakin sen verran, että normaalielämässä pärjää kohtuullisesti. (Mind you, ihmisen ei tarvitse esim ajaa autolla, se on ylellisyyttä.) Ne, jotka eivät todellakaan näe juuri mitään, saavat kyllä apuvälineensä ilmaiseksi (mutta yleensä eivät halua, koska ne yhteiskunan maksamat rillit ei ole kovin stylejä). Sen sijaan kuulolaitteen saa käytännössä vasta siinä vaiheessa kun ilman ei normaalielämässä pärjää.

Ai, että autolla ajaminen on ylellisyyttä? Naurattaa ihan vedet tippuen silmistäin. Monet ihan joutuvat työnsä puolesta ajamaan omalla tahi leasingautollaan, ja jos ei julkiset kulkuneuvot kuljeta ihmistä työkohteeseen, niin omalla autolla sinne on mentävä ja kotio palattavakin. Niin no kansanedustajilla ja ministereillä taksit pepun alla pörrää ja kansa maksaa.

Onko palstalla sellaisia, jotka muistavat mitä kaikkea sai vähentää verotuksessa ennen vanhaan. Ihmiset keräsivät apteekkikuitit ja mitä mutta? Vai olenko kuullut vääriä muistoja?

Vierailija kirjoitti:

Koska silmälaseilla tehdään tuottoisaa bisnestä. Kuulolaitetta on aika vaikea brändätä houkuttelevaksi niin, että kansalainen haluaisi uuden kerran vuodessa (vrt. kehykset).

Lasit ovat niin kallis hankinta (~1000 €), ettei niitä huvikseen hankita. Oma vaihtovälini on noin 4-6 vuotta, kun silmälääkärin mukaan pitäisi tarkistaa näkö lääkärillä vuosittain ja lasit sen mukaisesti. En kiistä etteikö moni paremmin näkevä (-> halvemmat linssit) vaihtaisi laseja jopa vuosittain, mutta he selviävätkin kymmenesosalla kustannuksista.

Minulla on korkea riski verkkokalvon irtaumaan, mutta ei vara tarkistuttaa silmiä tarpeeksi usein. Optikon pätevyys ei tähän riitä. Silmälääkäreitä ei julkisella puolella juuri ole kuin keskus- ja yliopistosairaaloissa, eikä niihin saa helposti lähetettä. On totuttu siihen, että kansalainen maksaa nämä viulut itse. Minulla silmälasien vaihto vie yli yhden kuukauden bruttotulot.

Onhan se jännä, että kela korvaa buranatkin, jotka on menkkakipuja varten, mutta ei kuitenkaan silmälaseja joita ilman en pärjää mitenkään.

Kyllä voisi silmälaseihin jonkunlainen kelakorvaus olla, ei välttämättä siis niin, että kokonaan korvattavaisiin, mutta tuettaisiin edes vähän, kyllä sitä kelakorvausta nimittäin saa paljon turhempiikin asioihin, sellaisiin, mitkä ei ole elämän välttämättömyyksiä vaan hieman vain tekevät oloa mukavammaksi.

Mun mielestäni silmälasit näkökyvyn heikentymisen takia ovat apuväline siinä missä kuulolaitekkiin, joista kyllä pitäisi jonkinasteinen rahallinen avustus yhteiskunnan varoista saaman.

Ei mulla muuta.