En jaksa enää olla isä..

Näinhän siinä käy kun lapset lisääntyy... no mitäs läksit...

Vierailija kirjoitti:

Ketjun vastaukset olisivat paljon ystävällisempiä, jos AP olisi tuore äiti.

Sukupuoli vaikuttaa nyt näihin vastauksiin eikä miehelle haluta jostain syystä antaa tukea hyvin inhimillisiin tunteisiin?

Aloittaja kirjoitti Tekis vaan mieli pakata reppu ja häipyä jonnekki.. Miehen kirjoittamana tuo lause on ihan toteutettavissa, mutta kuka uskoo, jos vastasynnyttänyt äiti kirjoittaa noin? Vauva on nyt puolitoista viikkoa vanha eli tälläkin isällä on vauva ollut kotona viikon verran. Hän on töissä, mutta ei ole kertonut onko isyyslomalla ja jos ei, niin miksi. Sitä varten se verovaroin kustannettu isyysloma on, että siinä isä on synnytyksestä toipuvan tukena, hoitaa lasta ja luo lapseen sidettä.

Oma poikani kysyi myös isäksi tullessaan kaiken kaaoksen keskellä -tämmöstäkö tää tulee olemaan- Ei ollut yhtään osannut varautua muutokseen. Nyt kahden riehakkaan lapsen täyspäinen isä. Tsemppiä nuori isä, elämä muuttuu niin paljon.

Äidit saa jo vähän sopeutua vanhemmuuteen raskausaikana, pikkuhiljaa. Isälle leväytetään koko paketti kerralla. Lapsi haisee, äiti=tyttöystävä myös tuoksuu erilaiselle, maidon eritys ja jälkivuoto. Yllätys... Tsemppiä

Ihan näin ajatusleikkinä; mitäs jos lapsen äiti vain lähtisi menemään "kun ei enää jaksa" ja jättäisi sinut kasvattamaan vauvan yksin? Aika prseestä, eikö vain?

Äitiys on vaativampaa kuin isyys, mutta silti äidit kantavat vastuuta eivätkä hylkää perhettään. Ota poika naisista mallia äläkä pakoile vastuutasi.

Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen

Hyvä ja tärkeä aihe, joka on suurimmaksi osaksi tabu. Itse rakastan kahta pientä lastani, mutta nyt on jo jonkin aikaa tuntunut, että en jaksa olla isä. Mua ärsyttää kun töistä pitää kiirehtiä lasten päiväkotiin. Mua ärsyttää kun aina ne aloittaa tappelemisen väsyneenä kotona. Mua ärsyttää ja väsyttää laittaa sitä ruokaa niille ja mua ärsyttää ne pikkukakkosen lässytykset telkkarista.

Mua ärsyttää kun viikonloppuisin ei ole muuta ohjelmaa, kuin käydä katsomassa jotain kaneja falkullassa tai talvisin hoploppailla. Mä haluaisin tavata kavereita, nauttia pari lasia viiniä ja syödä hyvää ruokaa. Mä haluaisin lähteä viikonloppumatkalle Pariisiin vaimon kanssa ja treenata lauantai-aamupäivät midnightrunia varten. Mä tahtoisin kuunnella uusia levyjä iltaisin, rakastella ja katsoa sen päälle jonkun elokuvan. Mua ärsyttää siivota jatkuvasti lasten iltapuuroja pöydiltä ja komentaa niitä käymään iltapissalla sata kertaa illan aikana.

Nämä on asioita mistä ei saisi puhua, tiedetään. Mutta mikään näistä ei vähennä sitä, miten paljon rakastan lapsiani. Mä vain haluaisin erilaisen elämän.

Mites ap perhevapaat on jaettu teillä? Eikö sinun pitäisi olla nytkin kotona isyyslomalla se aika jonka isä voi olla samaan aikaan äidin kanssa? Ja myöhemmin sitten loput isyyslomasta ja mielellään osa vanhempainvapaastakin.

Ap. Lapsi kasvaa. Ei tuo ole ikuista. Ala ajatella vain lapsen mitalla. Pienet asiat ovat tärkeitä. Muuta ajattelua. Se auttaa. Ajattele, että olet hyvä isä. Mieti minkälainen hyvä isä on ja tee niin. Kaverit haaveilevat isyydestä, kun sinun lapsesi on käynyt jo peruskoulun . Ole reipas ja kanna vastuusi. Sillä saat rakkautta ja hyväksyntää itsellesikin. Voit muutaman vuoden kuluttua kirjoittaa kirjan millainen on hyvä isä joka huolehtii perheestään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ja tärkeä aihe, joka on suurimmaksi osaksi tabu. Itse rakastan kahta pientä lastani, mutta nyt on jo jonkin aikaa tuntunut, että en jaksa olla isä. Mua ärsyttää kun töistä pitää kiirehtiä lasten päiväkotiin. Mua ärsyttää kun aina ne aloittaa tappelemisen väsyneenä kotona. Mua ärsyttää ja väsyttää laittaa sitä ruokaa niille ja mua ärsyttää ne pikkukakkosen lässytykset telkkarista.

Mua ärsyttää kun viikonloppuisin ei ole muuta ohjelmaa, kuin käydä katsomassa jotain kaneja falkullassa tai talvisin hoploppailla. Mä haluaisin tavata kavereita, nauttia pari lasia viiniä ja syödä hyvää ruokaa. Mä haluaisin lähteä viikonloppumatkalle Pariisiin vaimon kanssa ja treenata lauantai-aamupäivät midnightrunia varten. Mä tahtoisin kuunnella uusia levyjä iltaisin, rakastella ja katsoa sen päälle jonkun elokuvan. Mua ärsyttää siivota jatkuvasti lasten iltapuuroja pöydiltä ja komentaa niitä käymään iltapissalla sata kertaa illan aikana.

Nämä on asioita mistä ei saisi puhua, tiedetään. Mutta mikään näistä ei vähennä sitä, miten paljon rakastan lapsiani. Mä vain haluaisin erilaisen elämän.

Tuo varmaan helpottaa sitten kun lapset ovat isompia.

Liian nuorena saatu lapsi, ilman et on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat on aika paha, siinä kärsii eniten viaton vauva. Suosittelen hankkimaan sosiaalitoimistosta apua, kyllä apua saa jostakin, kerrot elämäntilanteen ja se että omat voimat ei riitä. Musta aloittajalle on turhaa vittuilla

Vierailija kirjoitti:

Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen

Miksei muka yösyötöt voi mennä 50/50 vaikka toinen olisi kotona ja toinen töissä? Kyllähän molemmat tarvitsevat saman verran unta, ei sen kotona olevan unentarve ole yhtään vähäisempi tai vähäpätöisempi kuin töissä käyvän. Ei ihme jos äidit ovat uupuneita ja masentuneita jos tuollainen "äiti hoitaa yöheräilyt" -asenne on kovinkin yleinen.

Vierailija kirjoitti:

Äidit saa jo vähän sopeutua vanhemmuuteen raskausaikana, pikkuhiljaa. Isälle leväytetään koko paketti kerralla. Lapsi haisee, äiti=tyttöystävä myös tuoksuu erilaiselle, maidon eritys ja jälkivuoto. Yllätys... Tsemppiä

AI se on mies joka erityisesti kärsii Jälkivuodosta ja maidon valumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen

Mitä oikein selität? Tottakai lastenhoito ja kotityöt menee puoliksi silloin kun kotona ollaan. Äiti hoitaa toki silloin kun isä on töissä ja mahdollisuuksien mukaan tekee kotitöitäkin, mutta muuten puoliksi tietenkin. Vai tarvitseeko isä jotenkin erityisesti omaa aikaa töistä palautuakseen kun äiti vaan makaa kotona vai mitä tarkoitat??

Alussa on vauvan kanssa raskasta, mutta kyllä se pikkuhiljaa helpottaa. Tämä on sinullekkin todella iso elämänmuutos ja menee aikaa oppia asiat. Jos lapsi itkee öisin, niin nuku eri huoneessa. Näin meillä toimittiin, kun miehen täytyi herätä viideltä töihin. Viikonloppuna pystyi sitten mies osallistumaan enemmän. Älä tee sitä virhettä, että nyt lähdet. Sitä tulet katumaan ja paljon. Voit puhua neuvolassa, jos oikein ahdistaa. Vuorotelkaa vauvan hoidon kanssa, niin saatte omaa aikaa ja pyytääkää apua, jos vain on tukiverkkoa. Kyllä se siitä! Itsekkin sain esikoisen 19-vuotiaana ja nyt hän on aivan mahtava parivuotias neiti ja äärettömän rakas♡

Vierailija kirjoitti:

Kasvata pallit. Kun olet kerran ilman kumia pannu, niin nyt on aika kasvaa aikuiseksi ja kantaa vastuuta.

Ei mulla muuta.

N49 v.

Mistä tiedät, että on ilman kumia pannu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen

Miksei muka yösyötöt voi mennä 50/50 vaikka toinen olisi kotona ja toinen töissä? Kyllähän molemmat tarvitsevat saman verran unta, ei sen kotona olevan unentarve ole yhtään vähäisempi tai vähäpätöisempi kuin töissä käyvän. Ei ihme jos äidit ovat uupuneita ja masentuneita jos tuollainen "äiti hoitaa yöheräilyt" -asenne on kovinkin yleinen.

Meillä minä hoidin kokonaan yösyötöt sen takia, kun minulla oli mahdollista nukkua aamulla pitempään vauvan kanssa, sekä päiväunia. Jos olisi ollut itkuinen vauva, joka nukkuu vain liikkuvissa vaunuisss vartin pätkissä, niin silloin olisi kyllä saanyt myös mies osallistua yöheräilyihin.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on aikalailla tasan kaks vaihtoehtoa;

-jätät perhees, ja jatkat elämää niinkuin ennenkin

-kasvatat pallit, ja opettelette yhdessä uudenlaisen elämän. sun tyttöystävä on todennäköisesti aivan yhtä väsynyt ja hukassa kun sinäkin

Väsyneempi, hyvä luoja. Hänhän sen vauvan synnytti ja on revennyt ja ruhjeilla ja imettää ympäri vuorokauden. Ja tämä ehkäisyä osaamaton juntti tässä ruikuttaa väsymystään.

Tuollaiset ruikkujätkät saisi ruoskia torilla ja kuohita, eihän niistä ole yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ja tärkeä aihe, joka on suurimmaksi osaksi tabu. Itse rakastan kahta pientä lastani, mutta nyt on jo jonkin aikaa tuntunut, että en jaksa olla isä. Mua ärsyttää kun töistä pitää kiirehtiä lasten päiväkotiin. Mua ärsyttää kun aina ne aloittaa tappelemisen väsyneenä kotona. Mua ärsyttää ja väsyttää laittaa sitä ruokaa niille ja mua ärsyttää ne pikkukakkosen lässytykset telkkarista.

Mua ärsyttää kun viikonloppuisin ei ole muuta ohjelmaa, kuin käydä katsomassa jotain kaneja falkullassa tai talvisin hoploppailla. Mä haluaisin tavata kavereita, nauttia pari lasia viiniä ja syödä hyvää ruokaa. Mä haluaisin lähteä viikonloppumatkalle Pariisiin vaimon kanssa ja treenata lauantai-aamupäivät midnightrunia varten. Mä tahtoisin kuunnella uusia levyjä iltaisin, rakastella ja katsoa sen päälle jonkun elokuvan. Mua ärsyttää siivota jatkuvasti lasten iltapuuroja pöydiltä ja komentaa niitä käymään iltapissalla sata kertaa illan aikana.

Nämä on asioita mistä ei saisi puhua, tiedetään. Mutta mikään näistä ei vähennä sitä, miten paljon rakastan lapsiani. Mä vain haluaisin erilaisen elämän.

Rakkaus ilman tekoja on tyhjä sana.

Toisaalta voisit tehdä kuten me eli hankimme lapsille hoitajan, joka huolehtii niin päiväkodista noutamiset kuin viikonloppuohjelmat. Meillä ei tarvitse siivota iltapuuroja pöydältä, sen tekee joku muu. Vaimon kanssa saadaan keskittyä toisiimme ja elää täyttä parisuhdetta. Oikeastaan ainoa varsinainen "vaiva" on viedä lapset aamulla päiväkotiin, muuten saadaan halutessamme elää lapsivapaata elämää. Maksaa tietenkin jonkin verran, mutta näin saa sen erilaisen elämän eikä tarvitse erota.

Ei äitejä huvita yhtään enempää. Niin se vaan on, että lapset on hoidettava. En usko kyllä aloitukseen.