Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää olla isä..
15.08.2019 |
Oon 19v ja saatiin muijan kans vauva 1 ja puol viikkoo sit. Oon nukkunu huonosti ja ollu koko ajan ahdistunut ja töissäkin menee päin p:tä. Tätä kai tää arki sitten on. Onneksi porukat on molemmilta tarjoutunu jeesii mutta silti tämä on kyllä aika syvältä, tuntuu että en osaa olla isä.
Tekis vaan mieli pakata reppu ja häipyä jonnekki.. Mitenhän tästä oikeen selviää, voitteko kertoa jotai neuvoja. Kiitti
Kommentit (167)
Älä säikähdä noita ajatuksia, vaan ajattele niiden olevan osa isyyden prosessointia.
Lapsen syntymästä on vasta noin vähän aikaa, ja kaikenlaista voi tulla mieleen.
Myöhemmin, kun aikaa kuluu, huomaat kiintyneesi lapseen ja isän osuus korostuu erityisesti kun lapsi oppii kävelemään, alkaa touhuta kaikenlaista jne.
Yritä olla stressaamatta ja ottaa vaan päivä kerrallaan, nauttia niistä hetkistä mitkä nautinnollisilta tuntuu ja olla liiaksi tarttumatta negatiivisiin keloihin.
Silloin kun mä tulin äidiksi, mietin ekan kuukauden ajan lapsen syntymän jälkeen että en tiedä onko minusta sittenkään tähän ja pitäisikö vaan viedä lapsi adoptioon, mutta ihan hyvä äiti musta tuli ja lapsi on jo onnellinen koululainen jonka olemassaolosta olen todella kiitollinen.
Tsemppiä teille ja onnea tuoreelle isälle!
Se on hieno tehtävä, tärkein mitä elämässä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae keskusteluapua. Täältä et saa kuin mammat kimppuusi tuollaisella lausahduksella. Oot kuitenkin nuori vielä, varmaan pelkkä ajatusten purkaminen jo riittäisi, se että saa sanoa mikä painaa ilman että tuomitaan.
Hei sinä nuori Isä
Olet saanut törkeitä vastauksia.
Minusta on hienoa, että osaat sanallistaa oloasi kirjoittamalla.
Ei vanhemmaksi tuleminen ja alku vauvan kanssa ole helppoa kellekään. Monenlaisia tuntemuksia saattaa tulla. Älä kuitenkaan anna periksi. Vauva kasvaa nopeasti ja samalla te vanhemmat opitte sitä hoitamaan.
Voimia teille! Ja jää isyyslomalle!
Lämpimästi onnea! ❤
Vierailija kirjoitti:
Noin nuorille syntynyt ei ole geneettisesti tai kognitiivisesti ihminen. Senkun lähdet vetämään.
Itseasiassa 19-vuotiaan sperma on laadukkaampaa kuin vaikkapa 35-vuotiaan.
Googlaa miehen sperman laatu ja ylläty miten nuorena se alkaa jo heiketä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin nuorille syntynyt ei ole geneettisesti tai kognitiivisesti ihminen. Senkun lähdet vetämään.
Itseasiassa 19-vuotiaan sperma on laadukkaampaa kuin vaikkapa 35-vuotiaan.
Googlaa miehen sperman laatu ja ylläty miten nuorena se alkaa jo heiketä.
Voi minkä erehdyksen siis teinkään tullessani isäksi vielä 44 vuotiaana. Mutantti varmaan on tuo pahnanpohjimmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kasvata pallit"-neuvot. Eikö tässä just ne olemassaolevat pallit ole aiheuttaneet itse ongelman, ei kai niitä palleja enää enempää tarvita?
Vai oliko tuo taas joku viittaus siihen, että mies ei voisi toimia typerästi ja vastuuttomasti vaan on heti nainen, jos niin tekee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin nuorille syntynyt ei ole geneettisesti tai kognitiivisesti ihminen. Senkun lähdet vetämään.
Itseasiassa 19-vuotiaan sperma on laadukkaampaa kuin vaikkapa 35-vuotiaan.
Googlaa miehen sperman laatu ja ylläty miten nuorena se alkaa jo heiketä.Voi minkä erehdyksen siis teinkään tullessani isäksi vielä 44 vuotiaana. Mutantti varmaan on tuo pahnanpohjimmainen.
Oletko vähän typerä?
Naurattaa ihmiset, jotka ei osaa suhtautua biologisiin faktoihin tyyliin nuoren miehen sperma on laadukkainta ja nuori nainen hedelmällisimmillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun vastaukset olisivat paljon ystävällisempiä, jos AP olisi tuore äiti.
Sukupuoli vaikuttaa nyt näihin vastauksiin eikä miehelle haluta jostain syystä antaa tukea hyvin inhimillisiin tunteisiin?
Nyt on aika kasvaa mieheksi ja kantaa vastuu.
Ei se aina helppoa ole, mutta ei se aina kurjaakaan ole.
Pidä omistasi huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, hyvä siitä tulee kun nyt alkuvaikeudet selvitätte.
Tosi hienoa, että molempien perheet auttaa.
Pyytäkää sitä apua siten, että saatte nukkua välillä kunnolla - siitä se silmä ja mieli kirkastuu.
Ja onnea vauvan syntymän johdosta!
Itsekin olin aika nuori, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Pian se elämä rutinoituu. Tosiasia on, että se on nyt vauvan syöttöä, röyhtäyttämistä ja vaipan vaihtoa. Totaali muutos entiseen.
Mutta se on myös iloa vauvasta, herkistymistä ja hellyyttä sitä avutonta nyyttiä kohtaan, joka on teistä täysin riippuvainen.
Mutta pian lapsonen kasvaa, tulee ensimmäinen hymy ja hän alkaa kommunikoida kanssanne oikein tietoisesti.
Pidä hyvää huolta pikku perheestäsi, vaikka välillä voikin väsyttää. Isyys on miesten juttu - pystyt kyllä!
tää on vauva foorumi. aika moni varmaan on ollu samassa tilanteessa haha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsse lapseni jättäneenä voin sanoa että se on sen arvoista jos oikeasti tuntuu että pääkoppa ei enää kestä.
Itse selityksittä jätettynä lapsena voin vain todeta, että siirsit sen pääkopan hajoamisen lapsellesi. Lapselle, jota sinun piti huoltaa ja varjella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaali tunne, että ei osaa eikä pysty, mutta mä voin sanoa sulle lohdutuksen sanat nyt. Kukaan isä ei osaa. Miehen rooli on täysin merkityksetön. Kukaan ei odota sinulta yhtään mitään. Kaikki paineet on äidin niskassa. Sinä olet juhlittu sankari vain siksi että pelkästään olet olemassa ja panit. Et kirjaimellisesti pysty olemaan väärin isä olemalla läsnä, mutta lapsen äiti on aina huono, oli kuinka täydellinen tahansa ja tämä menee vain näin. Eli ota rennosti, rauhoitu, mene töihin, koska sinun elämä ei muuttunut mitenkään. Tämä naisesi oli raskaana, hän synnytti, ehkä imettää, kärsii viikkojen toipumiset ja hormonien sekoamiset, hän valvoo ja hoitaa, et sinä. Sinun elämä jatkuu kuin ei mitään. Sinä olet se kun pikkuisen sylittää, välillä antaa pullosta maitoa ja saa tehdä kaiken hauskan, mutta päävastuu on lapsen äidillä. Naisesi nuoruus katkesi ei sinun.
Itselläni on sinun ikäisesi poika joka on jo ollut isä vuoden päivät ja mitä sivusta katsoin niin poikani elämä ei muuttunut, mutta tyttöystävä kyllä rupsahti, väsyi, masentui ja uupui. Itse kun tämän sankarin aikoinaan synnytin niin mitään muuta en tehnytkään kuin itkin kaiken lapselta vapaan ajan saunassa ja elämä tuntui hirveälle ja tunsin olevani loukossa, olisin halunnut paeta, lopulta pakeninkin. Se oli ratkaisu mitä olen katunut ja sitä ei muuksi enää saa. Yhden neuvon annan mikä minulle olisi pitänyt antaa, jää lapsen elämään, mutta älä tee ikinä enää yhtään lasta. Isyys ei ehkä ole sinun juttu, joten älä toista sitä virhettä. Tulipahan nyt koitettua ja jos hyvin asiat hoidat sulla on mukava kaveri 18 vuoden päästä.
Onpa oikeasti todella ikäviä vastauksia - aloittaja pyysi apua!, jotta EI lähtisi!
Oma neuvo, kahden lapsen kokemuksella, että ihan ensisijaisesti yritä järjestää asiat niin, että saat nukuttua. Kuten joku jo sanoikin, niin sen töissäkäyvän ei pidä valvoa öitään: erillinen huone, sohva, korvatulpat, isovanhempien luona tmv eikä todellakaan mitään "sympatiavalvomisia", että toisenkin pitää valvoa, jos toisenkin pitää, se on ihan itsemurhaa eikä ainakaan vauvan parhaaksi.(Toki jos äiti meinaa tulla unenpuutteesta sairaaksi, niin toki seki pitää sitten hoitaa, mutta jos kyseessä on 1,5vk vauva, niin alussa yleensä hormoonit auttaa naisella ja väsymys yleensä hoituu. Viikonloppuisin sitten rennosti päiväunia aina kun mahdollista ja vaikka äidin kanssa vuorottelua.
Likaiset pyykit ja tiskit eivät ole niin tärkeitä, kuin vanhempien uni ja lepo. Vauva sylissä voi myös katsella Netflixiä/telkkaa ja köllötellä.
Mutta kyllä, elämä tosiaan muuttuu peruuttamattomasti lapsen saatuasi. Joskin hassua on ehkä se, että se ensimmäinen vuosi usein on vaikein, juurikin sen unenpuutteen takia - vaikka toisaalta vauva on helppo, kun se ei vielä esmes liiku tms. Myöhemmin tulee sitten erilaisia hienoja aikoja, kun lapsi kasvaa.
Tsemppiä!
Joku toimittaja kirjoitti just opaskirjan kaltaisillesi ja hänen neuvonsa on, että pakkaa reppu ja lähde. Anna naisen hoitaa jälkikasvu, mutta muista oikeutesi eli kun snappiin tarvitaan kiva kuva, niin hae lapsi tunniksi luoksesi. Elareita ei tarvitse maksaa, kun vetoaa varattomuuteen. Sulla on vaikeeta, sua pitää ymmärtää, sä et pysty edes kunnolla hengittämään! Jätät toi elämänvaihe ja siirry seuraavaan, ei ole sun vika, jos muija jää nykyiseen elämäntapaansa lasta hyysäämään.
En nyt ehkä ole paras ihminen neuvomaan tässä tilanteessa, koska minulla ei lapsia ole. Ehkä en sinuna kuitenkaan luovuttaisi ihan heti, voihan olla että olet stressaantunut ja ahdistunut uudessa vaikeassa tilanteessa, et ole vielä ehtinyt sopeutumaan siihen vauvaan. Itse ehkä tuossa tilanteessa yrittäisin eritellä omia tuntemuksia, että miksi en halua olla isä, miksi ja mikä mua ahdistaa ja sitä rataa. Suuria päätöksiä ei kannata tehdä vihaisena, väsyneenä tai hetken mielijohteesta. Jos lopulta kuitenkin kaikesta huolimatta susta tuntuu että et pysty olemaan isä lapselle, tunnet vihaa, inhoa ja purat jotain omaa pahaa oloasi lapseen ja äitiin, niin ehkä sitten miettisin vakavissani lähtemistä. Ei sellainenkaan tilanne kenellekään ole hyväksi. Meillä kaikilla on kuitenkin vain yksi elämä, ei sen pidä olla kärsimystä. Tässä tapauksessa tietysti tulee ottaa huomioon myös muut kuin itsesi, eli lapsesi ja lapsen äiti.
Kyllä sinun nyt täytyy itse kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta omasta perheestä. Helpointa varmasti lähteä karkuun, mutta se ei kyllä ole oikea ratkaisu tuossa tilanteessa. Suosittelen juttelemaa neuvolassa asiasta, saatte sieltä toivottavasti apua.
Jessus mitä kommentointia. Jokainen mies on ajatellut samalla tavalla, ei ne pikkuvauvat mitään ihania ole. Mut kyllä se siitä helpottaa. Ja hei, ajattele positiivisesti, noin nuorella iällä kun hankkii jälkikasvua, voi kolmikymppisenä jo nauttia elämästä ja naureskella kavereille, jotka siinä vaiheessa tuskailevat kakkakääröjensä kanssa. Tai kuunnella niiden valitusta, jotka ei ole löytäneet naista eivätkä saa lapsia vaikka haluaisivat. Näin siis kommentoi useamman lapsen isä, joka onneksi on päässyt jo tuosta pikkulapsivaiheesta.
Täälläpäs on kypsiä kommentteja. Jotenkin mammojen empatia häviää kun kyseessä on mies. Mammat vajoavat lapsen tasolle kiusaamisessaan.