Ilmiöoppiminen ja uusi opetussuunnitelma ovat Saa.tanasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään työelämässäkin suositellaan, että työntekijä seisoisi työpisteellään ja tekisi vartin välein pienen kävelylenkin.

Minä teen työni koko ajan seisaaltani, sitä ei edes voi tehdä istualtaan. Kyseessä on ruumiillinen työ.

Hieno juttu sinulle. Jos työsi ei ole yksipuolisesti kuluttava, asiasi ovat paremmin kuin meillä tietotyöläisillä. Postinkantajan työ on selvästi terveellisempää kuin vaikka ohjelmoijan.

Meillä on töissä ohjattua taukojumppaa pari kertaa viikossa ja kannustetaan seisomaan koneen ääressä tai käyttämään jumppapalloa. Mutta silti kävely olisi parempi vaihtoehto. Ja siis kirjoitan työkseni, sitä on vaikea tehdä liikkeessä.

Mitäpä jos lapsilla ei ole vielä niin kehittyneet aivot, että voisivat kävellä ja samaan aikaan keskittyä täydellisesti opetukseen? Ratkaisuna olisi lähinnä hommata juoksumatot oppilaille pulpettien sijaan, siinä sitten kirjoitat muistiinpanoja ja teet tehtäviä samalla kun kävelet. Mikään ulkona kävely ei onnistu, koska siellä on niin paljon häiriötekijöitä lapsille, mikä vie huomiota pois opeteltavasta asiasta.

Voihan ne pulpetit tietenkin olla seisomapulpetteja, ei tarvitse lasten istua. Sitten varmaan alkaisi valitus siitä miten on kidutusta seisottaa lapsia koko päivän.

Niin, jollekin sopii kävely, toiselle seisominen, kolmannelle paikoillaan istuminen. Olisiko ratkaisu siinä, että jokainen etsisi itselleen sopivan työasennon?

Ei kun hitsi, tää koko keskusteluhan alkoi siitä, miten tuollainen liikunnan vapaus on sielunvihollisen töitä.

Niin, että yhtään ei haittaa, että yksi juoksee, yksi kävelee, yksi seisoo päällään, yksi hyppii kengurupallolla, yksi pompottaa kumipalloa, yksi makaa, yksi seisoo, yksi istuu risti-istunnassa, yksi kierii lattialla, yksi viheltelee, yksi hyräilee, yksi tanssii, yksi harjoittaa taikwondoa, yksi nyrkkeilee, yksi pyörittelee fidgetspinneriä, yksi naputtaa kynää, yksi syö sipsejä, yksi pulisee, yksi räpsyttää valoja.

Www.maot.fi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylel oli eilen joku juttu, missä 6-luokkalaisen osaaminen oli tippunut todella rajusti, kun opetusmenetelmäksi oli tullut "itseohjautuvuus". Tyttö sanoi, että häntä ei kukaan opettanut luokassa tuona lukuvuotena. Vaihtoi koulua ja keskiarvo nousi heti, kun opettaja opetti taas.

Niin se vammainen 9v tyttö joka ei muistanut tehdä läksyjään kun niistä ei joku muu koko ajan muistuttanut, koska hänellä oli neurologisia ongelmia?

No ei kyseessä kyllä vammainen ollut, eikä 9v. Hänellä oli epilepsia ja siitä johtuen lieviä muistivaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään työelämässäkin suositellaan, että työntekijä seisoisi työpisteellään ja tekisi vartin välein pienen kävelylenkin.

Minä teen työni koko ajan seisaaltani, sitä ei edes voi tehdä istualtaan. Kyseessä on ruumiillinen työ.

Hieno juttu sinulle. Jos työsi ei ole yksipuolisesti kuluttava, asiasi ovat paremmin kuin meillä tietotyöläisillä. Postinkantajan työ on selvästi terveellisempää kuin vaikka ohjelmoijan.

Meillä on töissä ohjattua taukojumppaa pari kertaa viikossa ja kannustetaan seisomaan koneen ääressä tai käyttämään jumppapalloa. Mutta silti kävely olisi parempi vaihtoehto. Ja siis kirjoitan työkseni, sitä on vaikea tehdä liikkeessä.

Mitäpä jos lapsilla ei ole vielä niin kehittyneet aivot, että voisivat kävellä ja samaan aikaan keskittyä täydellisesti opetukseen? Ratkaisuna olisi lähinnä hommata juoksumatot oppilaille pulpettien sijaan, siinä sitten kirjoitat muistiinpanoja ja teet tehtäviä samalla kun kävelet. Mikään ulkona kävely ei onnistu, koska siellä on niin paljon häiriötekijöitä lapsille, mikä vie huomiota pois opeteltavasta asiasta.

Voihan ne pulpetit tietenkin olla seisomapulpetteja, ei tarvitse lasten istua. Sitten varmaan alkaisi valitus siitä miten on kidutusta seisottaa lapsia koko päivän.

Niin, jollekin sopii kävely, toiselle seisominen, kolmannelle paikoillaan istuminen. Olisiko ratkaisu siinä, että jokainen etsisi itselleen sopivan työasennon?

Ei kun hitsi, tää koko keskusteluhan alkoi siitä, miten tuollainen liikunnan vapaus on sielunvihollisen töitä.

Niin, että yhtään ei haittaa, että yksi juoksee, yksi kävelee, yksi seisoo päällään, yksi hyppii kengurupallolla, yksi pompottaa kumipalloa, yksi makaa, yksi seisoo, yksi istuu risti-istunnassa, yksi kierii lattialla, yksi viheltelee, yksi hyräilee, yksi tanssii, yksi harjoittaa taikwondoa, yksi nyrkkeilee, yksi pyörittelee fidgetspinneriä, yksi naputtaa kynää, yksi syö sipsejä, yksi pulisee, yksi räpsyttää valoja.

Tuollaista ei ole yhdessäkään koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa, kun kaiken on oltava nykyään niin hektistä ja levotonta. Jo alakoulusta lähtien - ja itse asiassa sama homma monessa päiväkodissakin. Kävin itse peruskoulun 90- ja 2000-luvuilla ja pidin siitä rauhallisuudesta. Pulpetissa pönöttäminen ei haitannut ainakaan minun työelämään valmistautumistani.

Ainoat asia, jota näin jälkeenpäin olisi voitu opettaa paljon enemmän, ovat esiintymis- ja neuvottelutaidot, niitä kun tarvitaan työelämässä paljon. Meidän esiintymisopetuksemme oli vain sitä, että annettiin joku typerä aihe ja työnnettiin luokan eteen puhumaan yhtään valmistautumatta. Nykyään on toivottavasti toisin!

Minäkin kävin peruskoulun 90-luvulla ja minua kyllä häiritsi paljonkin ne luokan häiriköt, jotka jatkuvasti terrorisoivat opetusta. Ei todellakaan voinut puhua rauhallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään työelämässäkin suositellaan, että työntekijä seisoisi työpisteellään ja tekisi vartin välein pienen kävelylenkin.

Minä teen työni koko ajan seisaaltani, sitä ei edes voi tehdä istualtaan. Kyseessä on ruumiillinen työ.

Hieno juttu sinulle. Jos työsi ei ole yksipuolisesti kuluttava, asiasi ovat paremmin kuin meillä tietotyöläisillä. Postinkantajan työ on selvästi terveellisempää kuin vaikka ohjelmoijan.

Meillä on töissä ohjattua taukojumppaa pari kertaa viikossa ja kannustetaan seisomaan koneen ääressä tai käyttämään jumppapalloa. Mutta silti kävely olisi parempi vaihtoehto. Ja siis kirjoitan työkseni, sitä on vaikea tehdä liikkeessä.

Mitäpä jos lapsilla ei ole vielä niin kehittyneet aivot, että voisivat kävellä ja samaan aikaan keskittyä täydellisesti opetukseen? Ratkaisuna olisi lähinnä hommata juoksumatot oppilaille pulpettien sijaan, siinä sitten kirjoitat muistiinpanoja ja teet tehtäviä samalla kun kävelet. Mikään ulkona kävely ei onnistu, koska siellä on niin paljon häiriötekijöitä lapsille, mikä vie huomiota pois opeteltavasta asiasta.

Voihan ne pulpetit tietenkin olla seisomapulpetteja, ei tarvitse lasten istua. Sitten varmaan alkaisi valitus siitä miten on kidutusta seisottaa lapsia koko päivän.

Niin, jollekin sopii kävely, toiselle seisominen, kolmannelle paikoillaan istuminen. Olisiko ratkaisu siinä, että jokainen etsisi itselleen sopivan työasennon?

Ei kun hitsi, tää koko keskusteluhan alkoi siitä, miten tuollainen liikunnan vapaus on sielunvihollisen töitä.

Niin, että yhtään ei haittaa, että yksi juoksee, yksi kävelee, yksi seisoo päällään, yksi hyppii kengurupallolla, yksi pompottaa kumipalloa, yksi makaa, yksi seisoo, yksi istuu risti-istunnassa, yksi kierii lattialla, yksi viheltelee, yksi hyräilee, yksi tanssii, yksi harjoittaa taikwondoa, yksi nyrkkeilee, yksi pyörittelee fidgetspinneriä, yksi naputtaa kynää, yksi syö sipsejä, yksi pulisee, yksi räpsyttää valoja.

Tuollaista ei ole yhdessäkään koulussa.

Toivottavasti ei ole, mutta sellaista se on, jos lapsille annetaan täysin vapaat kädet päättää itse miten oppivat. Valitettavasti jos on 30 lasta tai enemmänkin samassa tilassa, niin se ei voi olla mitään muuta kuin täyttä kaaosta, jos lapsille sanotaan, että saavat itse päättää missä asennossa/millaisessa liikkeessä opettelevat asioita. Se vain on yksinkertaisesti mahdotonta ja sen tietää jokainen joka on ollut tilanteessa missä on 30 lasta hallittavana. Tilanne pysyy rauhallisena vain jos on selkeät säännöt mitä pitää tehdä ja missä pitää olla.

Mutta tämä jää nähtäväksi mitä tästä "ilmiöoppimisesta" seuraa, eikö tässä ole montessoripedagogiikalle keksitty uusi termi? Kuulostaa ainakin samalta. Montessoripedagogiikka kokemukseni mukaan toimii jossain määrin päiväkodissa, missä lapsia on maksimissaan 7/aikuinen, jolloin aikuisella on paremmin aikaa olla ohjaamassa lasta tämän mielenkiinnon kohteen kanssa (aina ei toteudu silti päiväkodissakaan, kokemukseni mukaan se on aikamoinen tilkuttäkki ohjata yksin 7 lasta joita kaikkia kiinnostaa eri asiat ja eri tavalla asioiden tutkiminen). En näe, että pedagogiikka toimisi tilanteessa missä on 30 lasta, tai jopa enemmänkin/aikuinen. Varsinkin, jos tilanne on suurimmalle osalle lapsista täysin uusi, eikä itseohjautuvuutta ole riittävästi tuettu jo päiväkodissa.

Jokatapauksessa tuo jättää erityistä tukea tarvitsevat täysin tuuliajolle, on paljon lapsia jotka eivät kykene itseohjaukseen edes perusasioissa, saati sitten jos ovat täysin vastuussa omasta oppimisestaan ja sen laajuudesta.

Heh. Ilmeisesti omatoiminen opettelu on ylivoimaista joillekin muksuille. Ja neljä vähä-älyisintä ovat jopa vaihtaneet koulua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilas joka on omatoiminen ja tiedonhaluinen niin pärjää ja joka uskaltaa kysyä jos tulee tenkkapoo. Lisäksi vanhemmat tai edes yksi niistä on kartalla mitä koulussa tapahtuu ja on kiinnostunut tietämään mitä läksyjä jne.

Tuskinpa tuo itseohjautuvuus vielä koskee peruskoululaisia. Sen vuoksi valinnaisuus on jätetty pitkälti lukioon.

Tämä tarkoittaa sitä, että kodin merkitys koulutusvalinnoissa ja jopa läksyjenteossa korostuu. Tarkoittaa siis sitä, että koulutettujen (ja hyvätuloisten) perheiden lapset saavat etumatkan, kun taas matalakoulutetuissa perheissä lapset ovat tuuliajolla. Akateemisissa perheissä vanhemmat osaavat ohjata lapset tietyn asian ääreen ja ymmärtävät sen merkityksen kokonaisuuden kannalta.

Kun nyt tätä itseohjautuvuutta niin kovasti hehkutetaan ja vapaata oppimisympäristöä, niin miksei samointein muuteta kaikkea oppimista digitaaliseksi? Oppilaat voivat pysyä kotona, seuraavat opetusta verkkotallenteilta kotinsa sohvalta ja itseohjautuvasti täyttävät heille osoitetut verkkotehtävät. Rahaakin säästyy, kun ei tarvita enää meluisia luokkahuoneita.

Korkea koulutus ei takaa hyvätuloisuutta. Esim.tutkija voi tienata vain tonnin kuussa tai alle. 

Eikä tarvitse olla akateeminen tajutakseen asioita ja niiden yhteyksiä.

Poikani on pienryhmässä lievien oppimisvaikeuksien vuoksi. Suurin ongelma on keskittyminen. Tehtävien tekeminen luokassa sujuu hyvin, vaikka vieressä joku muu tekisi jotain muuta. Kunhan hänellä on nenän edessä selkeä tehtävä, mikä pitää tehdä. Mutta vapaamutoisemmat tunnit ei enää sujukaan! Musiikintunnilla poika voi maata lattialla tms. Joten pojalleni tuollainen itseoppiminen ei soveltuisi ollenkaan! Onneksi tällä hetkellä koululla on suunnitelmissa laajentaa pienryhmä myös 4. -6. luokille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylel oli eilen joku juttu, missä 6-luokkalaisen osaaminen oli tippunut todella rajusti, kun opetusmenetelmäksi oli tullut "itseohjautuvuus". Tyttö sanoi, että häntä ei kukaan opettanut luokassa tuona lukuvuotena. Vaihtoi koulua ja keskiarvo nousi heti, kun opettaja opetti taas.

Niin se vammainen 9v tyttö joka ei muistanut tehdä läksyjään kun niistä ei joku muu koko ajan muistuttanut, koska hänellä oli neurologisia ongelmia?

No ei kyseessä kyllä vammainen ollut, eikä 9v. Hänellä oli epilepsia ja siitä johtuen lieviä muistivaikeuksia.

Eli neurologisia ongelmia -> epilepsiasta johtuvat muistiongelmat.

ilmiö-oppiminen ei ole mikään uusi keksintö, siihen uskottiin ja sitä kokeiltiin vuosikymmeniä sitten. Ei toiminut. Sitten tulikin peruskoulu-uudistus ja huikeat oppimistulokset, kunmes joku idiootti jossain päätti keksiä ilmiöoppimisen uudestaan: heikosti pärjäävien oppilaiden määrä kasvaa koko ajan, hyvöt pärjäävät aina, mutta keskikasti pienenee heikompaan suuntaan eli Osaaminen polarisoituu ja erot kasvavat, kotien ja sukupuolen merkitys menestyksen ehtona lisääntyy jne

Vierailija kirjoitti:

ilmiö-oppiminen ei ole mikään uusi keksintö, siihen uskottiin ja sitä kokeiltiin vuosikymmeniä sitten. Ei toiminut. Sitten tulikin peruskoulu-uudistus ja huikeat oppimistulokset, kunmes joku idiootti jossain päätti keksiä ilmiöoppimisen uudestaan: heikosti pärjäävien oppilaiden määrä kasvaa koko ajan, hyvöt pärjäävät aina, mutta keskikasti pienenee heikompaan suuntaan eli Osaaminen polarisoituu ja erot kasvavat, kotien ja sukupuolen merkitys menestyksen ehtona lisääntyy jne

Kyllä ne osaamiserot kasvoivat jo ennen ilmiöoppimista.

Kuvitelkaa itsenne yrittäjäksi (minä olen). Palkkaisitteko ihmisen, joka osoittaa konkreettisia taitoja ja tietoja, vai ihmisen, joka kertoo olevansa luova?

Jos parturikampaajalla on luovia ideoita, mutta ei taitoa leikata hiuksia, palkkaisitteko hänet?

Jos pelisuunnittelijalla on vinhoja ideoita, mutta ei käytännön taitoa toteuttaa niitä, palkkaisitteko hänet?

Kun menette lääkäriin, luotatteko enemmän tyyppiin, joka osaa sosialisoida netissä ja etsiä tietoa, vai tyyppiin, jolla on vahva peruskäsitys asioista?

Tulevaisuudessa diagnoosit tehdään pärviälyllä eikä luennoilla päntätyllä?

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelkaa itsenne yrittäjäksi (minä olen). Palkkaisitteko ihmisen, joka osoittaa konkreettisia taitoja ja tietoja, vai ihmisen, joka kertoo olevansa luova?

Jos parturikampaajalla on luovia ideoita, mutta ei taitoa leikata hiuksia, palkkaisitteko hänet?

Jos pelisuunnittelijalla on vinhoja ideoita, mutta ei käytännön taitoa toteuttaa niitä, palkkaisitteko hänet?

Kun menette lääkäriin, luotatteko enemmän tyyppiin, joka osaa sosialisoida netissä ja etsiä tietoa, vai tyyppiin, jolla on vahva peruskäsitys asioista?

Tulevaisuudessa diagnoosit tehdään pärviälyllä eikä luennoilla päntätyllä?

Lääkäriin joka osaa etsiä tietoa netistä. Lähes kaikki erikoislääkärit tarkastavat tiedot nykyäänkin googlesta ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa opettajista kokee nykytilanteen koulussa järjettömänä, mutta heitä ei kuunnella. Rehtorit ja " asioista päättävät" puhuvat suu vaahdossa uudistusten puolesta, vaikka järkikin sen sanoi, että metsään mennään tai on menty jo. Osa opettajista vaihtaa alaa ihan tämän takia! Toinen vaiettu syy on opettajien suuri työttömyys: luokkien yhdistelyt ja muut säästötoimenpiteet vie työpaikkoja.

Jos opettajia on työttömänä isoja määriä, miksi sitten monessa koulussa opettaa kouluavustaja omaa luokkaansa? Näin esim Vihdissä

Kouluavustajalle ei tarvitse maksaa niin paljoa. En tajua miten vanhemmat suostuvat tähän

eri

miksi ette vaadi opettajaa. Avustaja on avustaja.

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelkaa itsenne yrittäjäksi (minä olen). Palkkaisitteko ihmisen, joka osoittaa konkreettisia taitoja ja tietoja, vai ihmisen, joka kertoo olevansa luova?

Jos parturikampaajalla on luovia ideoita, mutta ei taitoa leikata hiuksia, palkkaisitteko hänet?

Jos pelisuunnittelijalla on vinhoja ideoita, mutta ei käytännön taitoa toteuttaa niitä, palkkaisitteko hänet?

Kun menette lääkäriin, luotatteko enemmän tyyppiin, joka osaa sosialisoida netissä ja etsiä tietoa, vai tyyppiin, jolla on vahva peruskäsitys asioista?

Tulevaisuudessa diagnoosit tehdään pärviälyllä eikä luennoilla päntätyllä?

Ainakin tekoäly löytää jo kasvaimet kuvista tarkemmin kuin ihminen. Tällaisen lääkärintyön jätän oikein mielelläni koneelle. Sitten jos kasvain on löydetty, kuulen huonot uutiset mieluummin ilmiöoppineelta ihmislääkäriltä, joka on saanut koulussa nykypäivän tunne- ja vuorovaikutuskasvatusta.

Esiintymistaito tai ilmaisutaitoa ja ryhmätyöskentelyä. Peruskoulussa esim nk kympin oppilas menee omia menojaan ja sitten nk keskinkertaiset perässä mutta varmasti ja nk huonot oppilaat jää kelkasta pois. Vai miten se menee nykyään????? Eikö sama oppimäärä pidä jokaisen käydä. ???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se pulpetti kuule vaikuta oppimiseen kuin korkeintaan heikentävästi. Ihmisen aivot tutkitusti toimivat paremmin silloin kun ihminen liikkuu.

Välitunnilla liikutaan ja vapaa-aikana.

Parempi ettei opi siihen jatkuvaan istumiseen koulussa. Toimistotöissäkin pyritään siitä pois, moni duunaa sähköpöydän edessä seisten tai tasapainotuoliin nojaillen. Kokouksia pidetään kävellen, jne.

Sitten seisomapöytiä jossa voi tehdä tehtävät ettei tarvi tehdä lattialla vatsallaan. En tiedä miten nykyään koulussa työskennellään. Luulis olevan rauhatonta kun muutamat kävelee ja joku haluaa keskittyä jne

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli myös tapana valmistautua kokeisiin ja tentteihin kulkemalla ympäriinsä, heittäytymällä milloin säkkituoliin, milloin riippukeinuun, tarkkailessa etten törmää muihin. Jatkuva taustamelu ohjasi keskittymään tabletilla olevaan asiaan - tosin väärä hipaisuliike, ja olinkin jo toisaalla. 

Uskon, että näin saadaan oppimistulokset loistaviksi. Keskittyminen ei ole tätä päivää, eikä mihinkään paneutuminen. Tärkeintä ettei kukaan opi tai ymmärrä mitään kuin korkeintaan pätkittäin ja hetken aikaa. 

Oodissa näen nuoria istumassa keskittyen läppärin kanssa ilmeisesti opiskeluun ison pöydän ääressä kukin omillaan. Ihmettelen eikö kotona voi keskittyä varsinkin jos yksin asuu.

Eläkkeellä oleva äitini teki työuransa saksan opettajana. Hän kertoi, että oppilaiden kielitaito romahti, kun sanakokeista luovuttiin. Niin kauan kuin kokeita pidettiin joka tunti ja ne vaikuttivat merkittävästi arvosanaan, oppilaat oppivat edes sanat.

Kun lisäksi kappaleita luettiin ääneen ja käännettiin, oppilaat oppivat myös liittämään sanoja yhteen, vaikka eivät olisi kielioppia oppineetkaan.

Lopputuloksena oli se, että heikompikin oppilas osasi lukion jätettyään paljon sanoja. Lisäksi hänellä oli intuitiivinen aavistus kieliopista, vaikka ei olisi sen sääntöjä hallinnutkaan.

Jos tällainen oppilas myöhemmässä elämässä tarvitsi saksaa esimerkiksi Saksaan muutettuaan, hänen oli helppo aloittaa opiskelu, koska hän saattoi ruveta suoraan harjoittelemaan aikaisemman osaamisen varassa. 

Mielenkiintoista nähdä, kuinka ilmiöoppimisessa hoidetaan oppiminen, joka väistämättä vaatii kovaa ja toistuvaa pänttäämistä. 

Eihän vuosilukujakaan päntätä siksi, että niillä olisi sinänsä suurta merkitystä, vaan siksi, että ne auttavat jäsentämään sisällön. Ensin tapahtui sitä, vähän myöhemmin tuota ja niin edes päin. Ei historiaakaan voi ilmiöoppia niin, että asiat eivät suhteudu toisiinsa, vaan vuosiluvut ovat ilmiöoppimisessa aivan yhtä tärkeitä kuin opettajajohtoisessa oppimisessakin.