Lue keskustelun säännöt.
Ilmiöoppiminen ja uusi opetussuunnitelma ovat Saa.tanasta
15.08.2019 |
Kukaan oppilas ei tule oppimaan huoneessa, missä pulpettien sijasta on sohvia ja palleja ja luokassa on kaikenlaisia virikkeitä. Siitä seuraa levottomuutta ja meteliä. Ja jos opettaja ei enää opeta luokan edessä yhteistä asiaa, miten asioita enää opitaan? Opettajan opetus nyt vain on keskeinen asia opetuksessa, kaikkea ei ole parempi oppia joidenkin ryhmätöiden tai digilaitteiden avulla. Olen varma siitä, että ilmiöoppiminen on saat.anan tuote, ja Suomen Pisa-tulokset lähtevät hurjaan alamäkeen piakkoin. Ai niin, nehän ovatkin jo lähteneet.
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa opettajista kokee nykytilanteen koulussa järjettömänä, mutta heitä ei kuunnella. Rehtorit ja " asioista päättävät" puhuvat suu vaahdossa uudistusten puolesta, vaikka järkikin sen sanoi, että metsään mennään tai on menty jo. Osa opettajista vaihtaa alaa ihan tämän takia! Toinen vaiettu syy on opettajien suuri työttömyys: luokkien yhdistelyt ja muut säästötoimenpiteet vie työpaikkoja.
Jos opettajia on työttömänä isoja määriä, miksi sitten monessa koulussa opettaa kouluavustaja omaa luokkaansa? Näin esim Vihdissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät opettajat jätä oppilaita tekemään omiaan... viisi minuuttia opettaja selittää jossain paikassa luokassa - siis ei välttämättä siellä edessä perinteisessä paikassa - että mitä tehdään. Sitten oppilaat alkavat toteuttaa sitä mitä opettaja on käskenyt tehdä. Ei ole olemassa mitään semmoista tiedon aivosiirtoa opettaja päästä oppilaiden päähän, jos joku vielä sattuisi semmosta kuvittelemaan.
Pisa-tuloksethan nyt ovat aina olleet päin seiniä. Ei tämä maa voi olla mikään oppimisen mallimaa kun täällä on niin huono oppimisilmapiiri. Kaiken kunnollisen oppimisen ensimmäinen edellytys on hyvä oppimisilmapiiri luokassa ja sitä tuskin näkee missään...Opettajat, jotka pystyvät sellaisen luomaan ovat aarteita, mutta aarteita ei kyllä ole missään...
Itselläni oli myös tapana valmistautua kokeisiin ja tentteihin kulkemalla ympäriinsä, heittäytymällä milloin säkkituoliin, milloin riippukeinuun, tarkkailessa etten törmää muihin. Jatkuva taustamelu ohjasi keskittymään tabletilla olevaan asiaan - tosin väärä hipaisuliike, ja olinkin jo toisaalla.
Uskon, että näin saadaan oppimistulokset loistaviksi. Keskittyminen ei ole tätä päivää, eikä mihinkään paneutuminen. Tärkeintä ettei kukaan opi tai ymmärrä mitään kuin korkeintaan pätkittäin ja hetken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli myös tapana valmistautua kokeisiin ja tentteihin kulkemalla ympäriinsä, heittäytymällä milloin säkkituoliin, milloin riippukeinuun, tarkkailessa etten törmää muihin. Jatkuva taustamelu ohjasi keskittymään tabletilla olevaan asiaan - tosin väärä hipaisuliike, ja olinkin jo toisaalla.
Uskon, että näin saadaan oppimistulokset loistaviksi. Keskittyminen ei ole tätä päivää, eikä mihinkään paneutuminen. Tärkeintä ettei kukaan opi tai ymmärrä mitään kuin korkeintaan pätkittäin ja hetken aikaa.
Minä olen 42-vuotias eikä lapsuudessani ollut muita tabletteja kuin Disperin. Aamunavaukseen mentiin parijonossa pituusjärjestyksessä joka aamu. Osallistua sai virren lauluun. Loppupäivä istuttiin pulpetissa, paitsi liikuntatunnilla juostiin tamburiinin tahtiin.
Nykyään työelämässä (ajatustyö) minun on pakko päästä välillä kävelemään, kun tulee joku oikein vaikea ongelma. Kollegani (alansa tohtori) neuloo ajatusjumin pois. Mieheni taas kuuntelee aina samaa levyä kuulokkeilla, kun ratkaisee ongelmaa.
Mahtavaa, jos nykypäivänä lapsilla on nämä keinot käytettävissä jo koulussa. Me olemme ne kantapään kautta oppineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa opettajista kokee nykytilanteen koulussa järjettömänä, mutta heitä ei kuunnella. Rehtorit ja " asioista päättävät" puhuvat suu vaahdossa uudistusten puolesta, vaikka järkikin sen sanoi, että metsään mennään tai on menty jo. Osa opettajista vaihtaa alaa ihan tämän takia! Toinen vaiettu syy on opettajien suuri työttömyys: luokkien yhdistelyt ja muut säästötoimenpiteet vie työpaikkoja.
Jos opettajia on työttömänä isoja määriä, miksi sitten monessa koulussa opettaa kouluavustaja omaa luokkaansa? Näin esim Vihdissä
Kouluavustajalle ei tarvitse maksaa niin paljoa. En tajua miten vanhemmat suostuvat tähän
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan vastustit 60-luvulla kiivaasti peruskouluakin kommunistien salajuonena.
Niinhän se Pirkkalassa olikin!
Nykyään uskonnon ja kommunismin sijaan pakkosyötetään ilmastojäynää tummanvihreällä ideologialla vahvasti maustettuna. Odottakaa vaan kun yliopistoista opetuskentän valtaavat viherpiipertäjät saavat peruskoulun sekaisin. Ja tämä tarina on tosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pulpetissa pönöttäminen ei valmista työelämään.
No ei ainakaan mikään sohvilla maatessa tehty "ilmiöiden tutkiskelu" valmista työelämään! Pulpeteilla istuessa sentään opitaan työelämälle keskeisiä asioita! Leikki ja koulu erikseen, kiitos!
Niin, leikki ja koulu erikseen... mutta silti "pulpeteilla istuessa opitaan työelämälle keskeisiä asioita." Leikkiähän se sinunkin koulusi vaikuttaa olevan, kun pulpeteilla istuttiin eikä penkeillä. Miten vaan.
T: Lukion ykkönen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yhteiskunta muuttuu vauhdilla. Oppilaita yritetään kasvattaa ratkaisemaan ongelmia, luovuuteen jne. Ei niinkään muistamaan jotakin vuosilukuja, kaavoja ym. Entisaikojen koulu perustui mieleenpainamiseen. En väheksy sitäkään, mutta tulevaisuus vaatii myös muita taitoja.
Teoria pitää olla hallussa jotta sen päälle voi rakentaa kaikkea muuta. Kyllä se luovuuskin siinä kärsii jos ei ole mitään faktatietoja pohjalla, tai toki, jos luovuudelle tarkoitetaan sitä että kykenee piirtämään mielikuvitusolentoja tai tekemään runoja, mutta jos nyt miettii ihan oikeaa työelämää, niin valitettavasti siellä nyt vain pitää muistaa ainakin kaavoja, vuosilukujakin joissakin töissä.
Jos lapset siis saa koko peruskoulun hyppii villeinä taiteilijoina pää pilvissä, niin ei voida olettaa että he työelämässäkään kykeneisivät keskittymään mihinkään "tylsään", että mitä iloa siitä luovuudesta on työttömänä kotona istuessa? Saati siitä, että haluaisi vaikka opiskella historioitsijaksi, mutta eipä kykenekkään, koska opettajien mielestä oli tärkeämpää oppia balettia, kuin opiskella tylsiä vuosilukuja ulkoa.
Kansasta tulee ehkä luovaa, mutta samalla se myös tyhmenee ja laiskistuu.
No siinä ei taas ilmiöoppimisesta ole mitään tietotasoa jolle rakentaa fantasioitaan... Ilmiöoppiminen korostuu nimenomaan historiassa. Ei koululainen tajua miksi historiassa pitää päntätä päähän jotain vuosilukuja ja osata ulkoa pähkinäsaaren rauhan vuosiluku... Sen sijaan ilmiöoppimisessa tulee selväksi että hitsi, tähän ja tähän aikaan on tapahtunut kaikenlaista mikä on vaikuttanut suoraan ja epäsuorasti siihen miksi näin kävi! Se aikajana selkiytyy kyllä myöhemmin.
Ilmiöoppiminen on mahtava tapa oppia ja oppia oppimaan, mutta vaatii opettajalta osaamista rajata valtavia kokonaisuuksia mielenkiintoisiksi aiheiksi ja sommitella ne tukemaan toisiaan. Mutta osaavan opettajan käsissä ilmiöoppimisella saadaan lapset nimenomaan oppimaan oppimista ja kokemaan tarvetta (=motivaatio) oppia lisää.
Ilmiööoppiminen kuulllostaa poikien kannnalta hyvältä. Vähemmmän tarinoita ja enemmmän purtavaaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään työelämässäkin suositellaan, että työntekijä seisoisi työpisteellään ja tekisi vartin välein pienen kävelylenkin.
Riittää että seisoo puolen tunnin välein viisi minuuttia. Miten kukaan saisi koskaan mitään tehtyä jos vartin välein pitää käydä kävelyllä
Meillä yläasteella osa opettajista, mm. biologianopettaja käytti meitä ulkona, eikä se tarkoittanut että istutaan kirjaimellisesti mättäälle ja jutellaan kaverin kanssa, vaan meillä käytiin tutkimassa kiviä ja määrittelemässä kivilajeja, jossain vaiheessa mentiin metsään ja jokaisen piti tuoda opettajalle väh. 5-10 sientä ja kertoa opettajalle sen nimi. Se oli hauskempaa ja motivoi enemmän, kuin sienien nimien ulkoaopettelu kirjan piirroskuvista. Biologian numeroni nousi tämän opettajan johdosta seitsikosta yhdeksikköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on nyt sitä kun toitotetaan että mikään ei voi olla pysyvää ja keksitään "hyviä" uusia juttuja. Sitten naama väärällä kiermurrellaan kun ei onnistu.
Yhtä hyvä meininki kuin työskentely avokonttorissa (kiellettiin töissä kutsumasta avokonttoriksi).
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, kuka nuo uusimmat opetussuunnitelmat ilmiöineen kaikkineen on laatinut. Epäilen, että kokemus opettamisesta ja lasten kehitystasosta on aika olematon. Harva alakoululainen on niin itsenäinen ja vastuuntuntoinen, että kykenisi laatimaan itselleen toteuttamiskelpoisen viikkosuunnitelman opiskeltavissa aineissa ja noudattamaan suunnitelmaansa. Monen lapsen elämä on koulun ulkopuolella aika turvatonta ja nyt se tuntuu muuttuvan turvattomaksi myös koulussa. Ei ole enää omaa luokkahuonetta, opettajaa ja luokkakavereita. Ja koko ajan tukea tarvitsevien oppilaiden määrä kasvaa: inkluusio ja integraatio. Kun luin jutun Ylen verkkosivuilta, tunsin todellista ahdistusta ja tuskaa noiden lasten puolesta. Ei opeteta mitään, vaan lasten pitää yrittää itse ottaa selvää asioista. Aina ei ole edes kokeita, joiden perusteella todistusarvosanat annettaisiin, vaan arviointi on mielivaltaista. Hiljainen kiltti oppilas jää meluavien jalkoihin eikä ole pystynyt näyttämään kykyjään ja saa sitten lähes ala-arvoisen numeron. Voi lapsiparat!
Vanhemmiltahan tässä vaaditaan paljon. Se ei minusta ole huono asia ollenkaan, paitsi tietysti niiden lapsiparkojen kohdalla joiden vanhemmat eivät ymmärrä tai halua ymmärtää lapsen oppimisen tärkeyttä. Näkihän sen jo ketjussa jossa puhuttiin että saatetaanko lapsi ensimmäisenä päivänä kouluun. Häviäjät tässä ikävä kyllä ovat juuri niiden vanhempien lapset. Samaan aikaan tuntuu hirveältä että Suomessa lasten eriytyminen lisääntyy, mutta toisaalta pieni osa minussa nauttii siitä että vanhemmat jotka eivät ole lasten koulunkäynnistä kiinnostuneita, eivät enää pääse väittämään sen olevan turhaa. Tähän asti ero on ollut sen verran pieni että jos heidän lapsensa ei ole pyrkinyt akateemiselle alalle, ero ei ole selvästi näkyvissä. Nyt sen sijaan tullaan tilanteeseen jossa ero on selkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään työelämässäkin suositellaan, että työntekijä seisoisi työpisteellään ja tekisi vartin välein pienen kävelylenkin.
Riittää että seisoo puolen tunnin välein viisi minuuttia. Miten kukaan saisi koskaan mitään tehtyä jos vartin välein pitää käydä kävelyllä
Mistä sinä voit tietää, mikä on sopiva määrä seisomista tai kävelyä minulle?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lahjakas lapsi 1980-luvun peruskoulussa, enkä usko että nykypäivänä kaltaisiani voidaan kohdella ainakaan huonommin.
En tiedä, miten sinua on kohdeltu, mutta minä olin lahjakas lapsi 90-luvun peruskoulussa, eikä minua kyllä kohdeltu mitenkään huonosti. Toki oppiminen eteni keskivertojen ehdolla, mutta eipä tuo minua haitannut. Koin silti oppivani koulussa kaikenlaista, en mitenkään turhautunut, ja onneksi oli kirjasto nurkan takana. Kävin siellä jatkuvasti, koulupäivinäkin ruokatunneilla - sama tapa jatkui lukioon asti, kun sielläkin sattui olemaan kirjasto nurkan takana.
Kauan eläköön kirjasto. Oma-aloitteisen opiskelijan paras ystävä.
178 lisää vielä, että minä olin siis lahjakas, oma-aloitteinen, itsenäisesti oppiva lapsi ja nuori, eikä tästä ole minulle ollut yksinomaan hyötyä. Asioiden oppiminen ei ole koskaan ollut minulle vaikeaa. Ylimielisenä lukiolaisena luin joskus kirjan päivää ennen koetta ja pärjäsin sillä, vietettyäni tunnit viestitellen kavereiden kanssa. Mutta käskyjen tai ohjauksen kuunteleminen on minulle aikuisena todella vaikeaa, ja pitkäjänteinen projektien toteuttaminen - siis kaiken opitun pitkäjänteinen soveltaminen käytännössä - on yllättävän vaikeaa. Toivon, että minulle olisi aikanaan opetettu enemmän määrätietoista, kärsivällistä puurtamista sen sijaan, että olisin liihotellut omissa sfääreissäni koko nuoruuteni. Joku muu taas hyötyisi niihin sfääreihin rohkaisemisesta.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tiedä yhtään koulua jossa olisi tuollaista, että lapset tekevät itselleen suunnitelmat. Mielumminkin monet koulut junnaavat edelleen erittäin opettajajohtoisesti. Onko tuo Ylen esimerkki kuinka yleistä?
Minun lapselleni oli 4.luokalla ns. Viikkourakat. Opettaja jakoi maanantaina kaikkien kouluaineiden tehtävät ja lapsen piti itse suunnitella aikataulu, milloin tehtävät tekee koulussa ja kotona. Oli lapselle vaikeaa yrittää keksiä, että kuinka paljon aikaa mihinkin tehtävään menee ja miten paljon päivän aikana pitäisi tehdä.
voin sanoa, että tunnollinen arka tyttöni ahdistui tästä kovasti ja suuri osa opettamisesta jäi vanhempien vastuulle. Onneksi opettaja vaihtui vuoden päästä ja nyt opettaja opettaa asiat lapsille ja läksyt palautetaan tiettyinä päivinä.
Ahdistavaa, kun kaiken on oltava nykyään niin hektistä ja levotonta. Jo alakoulusta lähtien - ja itse asiassa sama homma monessa päiväkodissakin. Kävin itse peruskoulun 90- ja 2000-luvuilla ja pidin siitä rauhallisuudesta. Pulpetissa pönöttäminen ei haitannut ainakaan minun työelämään valmistautumistani.
Ainoat asia, jota näin jälkeenpäin olisi voitu opettaa paljon enemmän, ovat esiintymis- ja neuvottelutaidot, niitä kun tarvitaan työelämässä paljon. Meidän esiintymisopetuksemme oli vain sitä, että annettiin joku typerä aihe ja työnnettiin luokan eteen puhumaan yhtään valmistautumatta. Nykyään on toivottavasti toisin!
Kuinka moni teistä tietää mitä se käytännössä tällä hetkellä on? Ei meidän lapsen luokassa mitään jatkuvaa meteliä ja hälinää ole. Ja kyllä ne opettajat edelleen opettavat, vähän eri tavalla ehkä kuin ennen.
Niin, jollekin sopii kävely, toiselle seisominen, kolmannelle paikoillaan istuminen. Olisiko ratkaisu siinä, että jokainen etsisi itselleen sopivan työasennon?
Ei kun hitsi, tää koko keskusteluhan alkoi siitä, miten tuollainen liikunnan vapaus on sielunvihollisen töitä.