Lue keskustelun säännöt.
Ilmiöoppiminen ja uusi opetussuunnitelma ovat Saa.tanasta
15.08.2019 |
Kukaan oppilas ei tule oppimaan huoneessa, missä pulpettien sijasta on sohvia ja palleja ja luokassa on kaikenlaisia virikkeitä. Siitä seuraa levottomuutta ja meteliä. Ja jos opettaja ei enää opeta luokan edessä yhteistä asiaa, miten asioita enää opitaan? Opettajan opetus nyt vain on keskeinen asia opetuksessa, kaikkea ei ole parempi oppia joidenkin ryhmätöiden tai digilaitteiden avulla. Olen varma siitä, että ilmiöoppiminen on saat.anan tuote, ja Suomen Pisa-tulokset lähtevät hurjaan alamäkeen piakkoin. Ai niin, nehän ovatkin jo lähteneet.
Kommentit (241)
Ei toimi uudet metodit luiossakaan. Itseohjautuvalla käänteinen oppiminen ja ryhmätyöt tarkoittaa, että vanhempien panostus on ratkaisevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmiöoppimiset, itseohjautuvuudet ym lähtee oletuksesta että lapsi on pieni aikuinen. Mutta kun ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Tässä systeemissä pärjää oma-aloitteinen, tiedonhaluinen aktiivinen lapsi ja vanhemmat ovat kiinnostuneita koulunkäynnistä ja opastavat jos on kysyttävää ja kotona keskustellaan asioista, kannustetaan, motivoidaan ,kehutaan välillä ja jopa palkitaan.
Niinpä. Olen huomannut lapsella oppiaineita, joissa kokeisiin lukiessa minun piti ensin koostaa selkeä hyvä oppimateriaali, sitten opettaa se lapselle ja kerrata se hänen lukemisensa jälkeen. Tein siis open hommat. En tiedä mitä koulussa tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Oman lapseni kohdalla teen aina maanantaina struktuurin yhdessä. Eli viikkosuunnitelman, minä päivänä tehdään mikäkin. Sanakokeet pidän myös itse. Näin koulu sujuu, kun joka ilta tarkistan, että struktuurin mukaiset tehtävät on tehty. Lisäksi kertaan asiat, mitkä pitää oppia, luon aikajanat ja liitän opeteltavan asian muihin alueisiin.
Koulu vaatii aika paljon työtä vanhemmilta nykyään, jos haluaa lapsen menestyvän ja lapsi ei osaa itse luoda viikkostruktuuria alkuviikosta itselleen.
Nykykoulu vaatii siis itseohjautuvia vanhempia lapsilta
Ilmiöoppimisessa oletetaan että kenelläkään ei ole ongelmia keskittymiskyvyssä, ylivilkkautta tai ärsykeyliherkkyyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitelkaa itsenne yrittäjäksi (minä olen). Palkkaisitteko ihmisen, joka osoittaa konkreettisia taitoja ja tietoja, vai ihmisen, joka kertoo olevansa luova?
Jos parturikampaajalla on luovia ideoita, mutta ei taitoa leikata hiuksia, palkkaisitteko hänet?
Jos pelisuunnittelijalla on vinhoja ideoita, mutta ei käytännön taitoa toteuttaa niitä, palkkaisitteko hänet?
Kun menette lääkäriin, luotatteko enemmän tyyppiin, joka osaa sosialisoida netissä ja etsiä tietoa, vai tyyppiin, jolla on vahva peruskäsitys asioista?
Tulevaisuudessa diagnoosit tehdään pärviälyllä eikä luennoilla päntätyllä?
Lääkäriin joka osaa etsiä tietoa netistä. Lähes kaikki erikoislääkärit tarkastavat tiedot nykyäänkin googlesta ;)
Kyllä lääkärin pitää osata perusasiat ilman että mennään netistä tarkistamaan asia. Mitä jos tietokanta ei toimisi? Myöskään hätätilanteessa EI voi googletella miten ne elvytyslääkkeet ja elvytyskaavio meni! Semmoisella lääkärillä joka ei tiedä mitään vaan tarkistaa joka asian netistä ei tee yhtään mitään.
T. Lääkäri
Tottakai osaa. Johtuu siitä, että se asia on käytännössä toistunut niin monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmiöoppimisessa oletetaan että kenelläkään ei ole ongelmia keskittymiskyvyssä, ylivilkkautta tai ärsykeyliherkkyyttä
Et taida tietää ilmiöoppimisesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä systeemissä pärjää oma-aloitteinen, tiedonhaluinen aktiivinen lapsi ja vanhemmat ovat kiinnostuneita koulunkäynnistä ja opastavat jos on kysyttävää ja kotona keskustellaan asioista, kannustetaan, motivoidaan ,kehutaan välillä ja jopa palkitaan.
Niinpä. Olen huomannut lapsella oppiaineita, joissa kokeisiin lukiessa minun piti ensin koostaa selkeä hyvä oppimateriaali, sitten opettaa se lapselle ja kerrata se hänen lukemisensa jälkeen. Tein siis open hommat. En tiedä mitä koulussa tehtiin.
Ja siis koko luokka oli ihan pihalla, mistä kokeisiin vaadittavat asiat löytyy. Materiaali oli muutama sekava moniste ja lapsen omia sekalaisia mindmapejä. Monilla luokassa meni koe ihan penkin alle. Lapseni sai ysin.
Mindmapit sun muut on ihan hyviä, mutta kyllä open pitäisi tsekata, että jokaisen muistiinpanot ovat riittävät koetta varten. Nyt muita materiaaleja ei juuri ollut.
Valitettavasti opettajilla ei ole pätevyyttä opetta tuolla menetelmällä. Menetelmässä itsessään ei ole vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei saisi olla Tylsää tai toistoja vaativaa. Matematiikkakin on sekavaa kun saman asian laskemiseen opetetaan viisi eri tapaa. Toistoja on paljon vähemmän kuin mitä aikanaan oli. Ei synny Rutiinia, mikä on matematiikassa äärimmäisen tärkeää, että perustasta tulee vahva. Kun sohelletaan viidellä eri tavalla yhtä asiaa muutaman kerran eikä niistä yksikään jää päähän ja rutiiniksi.
Saman tehtävän laskemisella eri tavoilla haetaan tietenkin sitä, että jokaisella on erilainen oppimistyyli ja joku tapa voi aueta paremmin kuin toinen. Mutta minusta tuo haittapuoli on isompi. Opetettaisiin yhdellä tavalla ja sitten Paljon toistoja. Ja jos on oppimisvaikeuksia, voi kokeilla niitä muitakin tapoja oppia sama asia, jos avautuisi paremmin. Nyt lopptuloksena jää sekava pää eikä vankkoja taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi uudet metodit luiossakaan. Itseohjautuvalla käänteinen oppiminen ja ryhmätyöt tarkoittaa, että vanhempien panostus on ratkaisevaa.
lukiossa ei enää tarvi vanhempien puuttua ellei nuori halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapseni kohdalla teen aina maanantaina struktuurin yhdessä. Eli viikkosuunnitelman, minä päivänä tehdään mikäkin. Sanakokeet pidän myös itse. Näin koulu sujuu, kun joka ilta tarkistan, että struktuurin mukaiset tehtävät on tehty. Lisäksi kertaan asiat, mitkä pitää oppia, luon aikajanat ja liitän opeteltavan asian muihin alueisiin.
Koulu vaatii aika paljon työtä vanhemmilta nykyään, jos haluaa lapsen menestyvän ja lapsi ei osaa itse luoda viikkostruktuuria alkuviikosta itselleen.Ja tämä taas eriarvoistaa oppilaat, koska on paljon vanhempia joita ei kiinnosta paskaakaan tehdä jotain sanakokeita lapsilleen tai mitään muutakaan. Lisäksi on vanhempia jotka ei ehdi, tekevät vuorotyötä jne.
Sanakokeet on helppo mutta lukion maafyke.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti opettajilla ei ole pätevyyttä opetta tuolla menetelmällä. Menetelmässä itsessään ei ole vikaa.
Menetelmässä on se vika, ettei se sovellu peruskouluun, ainakaan käytettävissä olevilla resursseilla. Metodi toimii esim. lääkiksessä, koska opiskelijat ovat motivoituneita ja lahjakkaita aikuisia. Tosin sielläkin opetus on vahvasti strukturoitu ja oppimista seurataan ja testataan jatkuvasti ja ryhmätyöt ym. puretaan aina proffan/assarin kanssa ja varmistutaan että hommat on ymmärretty oikein.
Peruskoulussa on lapsia, heistä vain pieni osa on lahjakkaita ja motivoituneita ja mukana on paljon ns. haastavaa ainesta (tarkkisporukat, apukoululaiset ja kielitaidottomat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin yliopistossakin siirsin kaiken aivan viime tinkaan, siirsin tenttejä, menin armoykkösillä läpi, venytin opintojani monella vuodella jne. Kun en tuossa vaiheessa kyennyt pitkäjänteisesti ohjaamaan oppimistani, niin miten ihmeessä lapset siihen pystyisivät.
Itseohjautuvuushan on ihmislajille täysin vierasta. Ihminen on luotu juoksemaan välittömien ärsykkeiden perässä.
TämäKIN toimiva järjestelmä on rikottu. Niin on käynyt valtiolla ja kunnilla monessa muussakin asiassa.
Lapset on lapsia! Lapset tarvitsevat opetusta, ohjausta, tukea, rauhaa, toistoja, rutiineja. Pieni lapsi omaksuu pieniä asioita kerrallaan. Isojen kokonaisuuksien hahmottaminen tulee kyllä luonnostaan isompana.
Työelämätaitojakin ehtii oppia isompanakin. Ei niitä tarvitse alakoulusta asti opetella (meluisaa ADHD-virike-avokonttorielämää).
Vierailija kirjoitti:
Eihän vuosilukujakaan päntätä siksi, että niillä olisi sinänsä suurta merkitystä, vaan siksi, että ne auttavat jäsentämään sisällön. Ensin tapahtui sitä, vähän myöhemmin tuota ja niin edes päin. Ei historiaakaan voi ilmiöoppia niin, että asiat eivät suhteudu toisiinsa, vaan vuosiluvut ovat ilmiöoppimisessa aivan yhtä tärkeitä kuin opettajajohtoisessa oppimisessakin.
En tiedä, mihin aikakauteen viittaat vuosilukujen pänttäämisellä, mutta ainakin 1990-luvulla, jolloin minä kävin yläkoulun ja kirjoitin ylioppilaaksi (laudatur reaalissa historiasta ja filosofiasta) ei todellakaan tarvinnut päntätä vuosilukuja. Kahden käden sormilla sai laskettua oikeasti tärkeät vuosiluvut: Pähkinäsaaren rauha, Ranskan vallankumous, Suomen sota, eka ja toka maailmansota jne.
Vaikea kuvitella että nykyään tarvittaisiin sen enempää vuosilukuja. Sisällön jäsentämisessä niistä ei ainakaan ole hyötyä, koska historiassa kysymys on syy-seuraussuhteista, ei pelkistä ajallisista yhteyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin yliopistossakin siirsin kaiken aivan viime tinkaan, siirsin tenttejä, menin armoykkösillä läpi, venytin opintojani monella vuodella jne. Kun en tuossa vaiheessa kyennyt pitkäjänteisesti ohjaamaan oppimistani, niin miten ihmeessä lapset siihen pystyisivät.
Itseohjautuvuushan on ihmislajille täysin vierasta. Ihminen on luotu juoksemaan välittömien ärsykkeiden perässä.
Minä taas menin kiinalaiseen yliopistoon opiskelemaan ja reputin kaikki tenttini koska en puhunut kiinan kieltä. Aivan hullu ajatus, että joku oppisi lapsena kiinaa, kun minä en oppinut sitä aikuisenakaan.
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10925064
On kyllä hankalan näköiset työskentelyasennot tuossa jutun kuvassa... Toivottavasti on vähän lavastettu kuvaa varten.
Just oli tän päivän hesarissa juttu kuinka nk. "emännänkyttyrä" yleistyy nuorilla kun nököttävät kännyköidensä ääressä koko päivän. Eli sääliksi käy lapsia joiden on jo pikkukoululaisina pakko olla koko päivän huonoissa työskentelyasennoissa vain sen takia että joku idiootti on päättänyt pulpettien olevan vanhanaikaisia...
Joensuussa avoimessa tilassa 70 oppilasta. Hurjaa. Miten siinä keskittyy. Siellä on erityisopettaja ja kuinkahan monta muuta opettajaa ja avustajaa. ??? Saako hissukka oppilas ääntä kuuluviin ts uskaltaako kysyä mitään.
Tässä systeemissä pärjää oma-aloitteinen, tiedonhaluinen aktiivinen lapsi ja vanhemmat ovat kiinnostuneita koulunkäynnistä ja opastavat jos on kysyttävää ja kotona keskustellaan asioista, kannustetaan, motivoidaan ,kehutaan välillä ja jopa palkitaan.