Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten yhteiskunta saisi avioliitot kestämään? Mitä voisi tehdä, ettei erottaisi?
15.08.2019 |
Eli millaisia toimia yhteiskunta voiis tehdä, jotta ihmiset ylipäänsä sitoutuisivat niin paljon, että menevät naimisiin ja miten saada avioliitot kestämään.
Yhteiskunnan kannalta olisi hyödyllistä, että parisuhteet olivat pysyviä. Tällöin lapset eivät kärsisi eroist ja saisi psyykkisiä ongelmia. Myös isovanhempien hoito kumpaankin suuntaan helpottuisi, kun perheet eivät olisi niin sekavia.
(Nyt esim mummo ei voi ehkä ottaa lapsenlapsia luokseen, kun sen uusi avopuoliso ei voi sietää kumppaninsa lapsenlapsia. Tai toisin päin lapsi ei jaksa huolehtia kahdesta erillään elävästä vanhus-vanhemmastaan siten, kuin jaksaisi, jos nämä asuisivat yhdessä.)
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Huh mitä juttua. Yhteiskunta, sukulaiset ja ystävät vihjailevat tai jopa painostavat lastenhankintaan, ja sen jos erehtyy tekemään tai sitä haluaa vauvakuumeissaan, ei sitten enää koskaan saisi erota lasten isästä tai pilaa lapsen elämän? Vai onko joku ikä lapselle, jonka jälkeen jo saisi teidän paheksujien mielestä erota? Kun lapsi on 18 vai vieläkin myöhemmin? Vai onko oltava lapsia tehtyään elettävä elämänsä loppuun asti muita miellyttäkseen?
Luojan kiitos en erehtynyt tekemään lapsia, kun en enää tässä yli 30 v iässä edes usko mihinkään niin naiiviin kuin loppuiän suhteeseen, jossa ollaan vaikka hammasta purren onnettomia, kunhan on ns ehjä perhe ja koti. Varmaan teidän mielestä pitäisi olla lastenlapsiakin varten yhteinen papan ja mummun koti, ettei lastenlastenkin elämä kärsi.
Jos on niin idiootti, että tuollaisen takia hankkii lapsen väärän puolison kanssa, niin sietääkin kärvistellä huonossa liitossa loppuikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä sille yhteiskunta voi, jos sattuu kohdalle perseilevä, itsetunnoton ja väkivaltainen nainen jostain Keuruun synkkien metsien roskaväkisuvusta ja itse ehtii sopivasti rakastumaan ettei välitä tosiasioista, kuten työttömyydestä, koukutusvihasta, alkoholismista, huumeista, pettämisestä jne...
Itselleni vielä perhe ja suku on opettanut ettei nainen koskaan ole väkivaltainen, ja pitäähän se meillä paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä sille yhteiskunta voi, jos sattuu kohdalle perseilevä, itsetunnoton ja väkivaltainen nainen jostain Keuruun synkkien metsien roskaväkisuvusta ja itse ehtii sopivasti rakastumaan ettei välitä tosiasioista, kuten työttömyydestä, koukutusvihasta, alkoholismista, huumeista, pettämisestä jne...
Itselleni vielä perhe ja suku on opettanut ettei nainen koskaan ole väkivaltainen, ja pitäähän se meillä paikkansa.
Ehkä sitten välittäisi, jos tietäisi että sitä skeidaa pitäisi jaksaa loppuelämän. Pitäisi miettiä sitäkin kautta, että jos tunteet laimenevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä sille yhteiskunta voi, jos sattuu kohdalle perseilevä, itsetunnoton ja väkivaltainen nainen jostain Keuruun synkkien metsien roskaväkisuvusta ja itse ehtii sopivasti rakastumaan ettei välitä tosiasioista, kuten työttömyydestä, koukutusvihasta, alkoholismista, huumeista, pettämisestä jne...
Itselleni vielä perhe ja suku on opettanut ettei nainen koskaan ole väkivaltainen, ja pitäähän se meillä paikkansa.
Ehkä sitten välittäisi, jos tietäisi että sitä skeidaa pitäisi jaksaa loppuelämän. Pitäisi miettiä sitäkin kautta, että jos tunteet laimenevat.
Kaikkein hulluintahan asiassa on että nainen itse oli korkealle koukuttautunut, työssäkäyvä ja päihteetön ja ajattelin naiivisti että ei suvulla ole väliä, vain henkilöllä itsellään. Ei niin! Suku ja kaveripiiri vaikuttaa niin lukemattomin tavoin kaikkeen.
Ero ei ole automaattisesti huono asia eikä pitkä avioliitto ole automaattisesti hyvä asia.
Alue: Aihe vapaa
Huh mitä juttua. Yhteiskunta, sukulaiset ja ystävät vihjailevat tai jopa painostavat lastenhankintaan, ja sen jos erehtyy tekemään tai sitä haluaa vauvakuumeissaan, ei sitten enää koskaan saisi erota lasten isästä tai pilaa lapsen elämän? Vai onko joku ikä lapselle, jonka jälkeen jo saisi teidän paheksujien mielestä erota? Kun lapsi on 18 vai vieläkin myöhemmin? Vai onko oltava lapsia tehtyään elettävä elämänsä loppuun asti muita miellyttäkseen?
Luojan kiitos en erehtynyt tekemään lapsia, kun en enää tässä yli 30 v iässä edes usko mihinkään niin naiiviin kuin loppuiän suhteeseen, jossa ollaan vaikka hammasta purren onnettomia, kunhan on ns ehjä perhe ja koti. Varmaan teidän mielestä pitäisi olla lastenlapsiakin varten yhteinen papan ja mummun koti, ettei lastenlastenkin elämä kärsi.