Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten yhteiskunta saisi avioliitot kestämään? Mitä voisi tehdä, ettei erottaisi?
15.08.2019 |
Eli millaisia toimia yhteiskunta voiis tehdä, jotta ihmiset ylipäänsä sitoutuisivat niin paljon, että menevät naimisiin ja miten saada avioliitot kestämään.
Yhteiskunnan kannalta olisi hyödyllistä, että parisuhteet olivat pysyviä. Tällöin lapset eivät kärsisi eroist ja saisi psyykkisiä ongelmia. Myös isovanhempien hoito kumpaankin suuntaan helpottuisi, kun perheet eivät olisi niin sekavia.
(Nyt esim mummo ei voi ehkä ottaa lapsenlapsia luokseen, kun sen uusi avopuoliso ei voi sietää kumppaninsa lapsenlapsia. Tai toisin päin lapsi ei jaksa huolehtia kahdesta erillään elävästä vanhus-vanhemmastaan siten, kuin jaksaisi, jos nämä asuisivat yhdessä.)
Kommentit (186)
Ennen parin piti yhdessä se, että joko vain perheen mies oli työelämässä ja nainen hoiti kodin ja vanhukset tai sitten oli yhteinen talo tai torppa elinkeinona.
Myös kristillisyys arvoineen esti erot.
Naisten itsenäisen työnteon myötä itsekkyys ja erot lisääntyivät ja nyt jo joka toinen eroaa.
Ennen erosi varmaan (oma arvioni) joka viideskymmenes. Suvussani (jota olen tutkinut) , ei ole ainoatakaan eronnutta ennen 1900-luvun puoltaväliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yhteiskunnan tarvitsisi jotenkin eroihin puuttua? Kyse on ihmisten välisistä vapaaehtoisista suhteista. Eiköhän jokainen ero ole kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin se, ettei erota.
Ei tarvitse tehdä mitään. Parisuhteet kestää sen minkä kestää. Pikemminkin avioeroa voisi entisestään helpottaa.
Avoliitosta pitäisi myös tehdä enemmän avioliiton kaltainen; jotta voidaan helposti ja vaivattomasti turvata avopuolison asema esim. kuolemantapauksissa.
Avioliitto on jo aikansa elänyt instituutio.
Tämä itsekkyys rasittaa loppujen lopuksi meitä kaikkia.
Kaiken keskipiste on minä itse ja minun ainutkertainen elämäni.
Tämän voi ehkä muuttaa korkeintaan sota.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä asuva kaverini rasitti, kun 70-vuotiaat turkulaiset vanhempansa erosivat ja toinen niistä muutti Helsinkiin.
Eli 2 vanhusta tulevaisuudessa perään katsottava ja kumpikin eri kaupungissa kuin itse on.
Minäminäminäminä.. pitäisköhän kaverisi kasvaa aikuiseksi. Hän ei voi vielä edes tietää joutuuko vanhemmistaan huolehtimaan ja miten. Se turkuun muuttanut voi vaikka jäädä huomenna auton alle. Pitäiskö niiden vanhempien jättää elämä täysillä elämättä vielä seitsemänkymppisenäkin, ettei sun kaverilles vaan tule minkäänlaisia epämukavuuksia omaan elämään? Jessus mitä aikuislapsia..
Itse vastaavassa tilanteessa olisin ainoastaan surullinen siitä etten näkisi toista enää ehkä yhtä usein, jos välimatka pitenee. Muuten kyllä kannustan täysillä omia vanhempia elämään niinkuin tahtovat. Heillä on oikeus omaan onneensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunta?? Ei siihen keskinäiseen kunnioitukseen ja rakkauteen tarvita yhteiskuntaa.
Ennen siis ympäristö pakotti parin olemaan yhdessä. Se oli hyvä asia.
Pariskunta huolehti koko lastensa lapsuuden heistä yhdessä ja lisäksi hoitivat vanhempiensa vanhuuden. Vanhainkoteja ei ollut. Ehkä joku vaivaistalo oli niille, joilla ei ollut ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain kerran elämässä saisi mennä avioon. Ehkä silloin mietittäisiin tarkemmin kenen kanssa avioituu. Toista kertaa ei sallittaisi. Sama lasten teon kanssa, vain yhden ihmisen kanssa lapsia. En nimittäin usko, että lapsetkaan erityisesti nauttivat siitä että heillä on sisaruspuolia pitkin maakuntia ja joka kolmas vuosi uusi ”perhe”.
avioliiton lainsäädännön höllentäminen avoliittoa kohti jossa jokaisella on oma omaisuus ja johon toisella ei ole oikeutta. Toinen on isyyden varmistaminen rutiininomaisesti eli pettäjien paljastaminen. Kolmas jossa on jo hieman päästy eteenpäin on osapuolten tasa-arvoistaminen lasten suhteen.
Just nyt avioliitto on pelkkää rangaistusta ja kyttäämistä koska laki. Hermot menee vähemmästäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä itsekkyys rasittaa loppujen lopuksi meitä kaikkia.
Kaiken keskipiste on minä itse ja minun ainutkertainen elämäni.
Tämän voi ehkä muuttaa korkeintaan sota.
Tottakai jokaisen oman elämän keskipiste on loppupeleissä minä itse, ja jokaisen elämä on eläjälleen ainutkertainen. Se ei poissulje sitä etteikö välittäisi muista, haluaisi auttaa muita tai olisi kiinnostunut muista. Vaikka minä olen poistanut elämästäni yhden ihmisen avioeron myötä, se ei tee minusta itsekästä. Hassu ajatus että vain ihmiset jotka pysyvät avioliitossa, olisi jotenkin automaattisesti epäitsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä asuva kaverini rasitti, kun 70-vuotiaat turkulaiset vanhempansa erosivat ja toinen niistä muutti Helsinkiin.
Eli 2 vanhusta tulevaisuudessa perään katsottava ja kumpikin eri kaupungissa kuin itse on.
Minäminäminäminä.. pitäisköhän kaverisi kasvaa aikuiseksi. Hän ei voi vielä edes tietää joutuuko vanhemmistaan huolehtimaan ja miten. Se turkuun muuttanut voi vaikka jäädä huomenna auton alle. Pitäiskö niiden vanhempien jättää elämä täysillä elämättä vielä seitsemänkymppisenäkin, ettei sun kaverilles vaan tule minkäänlaisia epämukavuuksia omaan elämään? Jessus mitä aikuislapsia..
Itse vastaavassa tilanteessa olisin ainoastaan surullinen siitä etten näkisi toista enää ehkä yhtä usein, jos välimatka pitenee. Muuten kyllä kannustan täysillä omia vanhempia elämään niinkuin tahtovat. Heillä on oikeus omaan onneensa.
Tuosta on jo aikaa. Kaverini sitten muutti äitinsä paikkakunnalle eli Tampereelle. Äitinsä muutti loppuvuosikseen palvelutaloon ja tyttärensä kävi siellä syöttämässä.
Nyt hänen isänsä on joutunut hoitopaikkaan. Tytär käy Tampereelta käsin Lähes joka viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä asuva kaverini rasitti, kun 70-vuotiaat turkulaiset vanhempansa erosivat ja toinen niistä muutti Helsinkiin.
Eli 2 vanhusta tulevaisuudessa perään katsottava ja kumpikin eri kaupungissa kuin itse on.
Mä en perään katsele. Itse ovat valintansa tehneet, saavat itse hoitaa eronsa lopputuloksen myös. Mulla on omakin elämä.
Miehille voisi olla jonkinlaista isyys- ja synnytysvalmennusta, jossa kerrottaisiin raskaudesta, synnytyksestä, imettämisestä ja niiden aiheuttamista asioista naisen mieleen, luonteeseen ja vartaloon. Myös korjaustoimenpiteistä voisi kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain kerran elämässä saisi mennä avioon. Ehkä silloin mietittäisiin tarkemmin kenen kanssa avioituu. Toista kertaa ei sallittaisi. Sama lasten teon kanssa, vain yhden ihmisen kanssa lapsia. En nimittäin usko, että lapsetkaan erityisesti nauttivat siitä että heillä on sisaruspuolia pitkin maakuntia ja joka kolmas vuosi uusi ”perhe”.
Jos omaisin tuollaisia ajatuksia, hakeutuisin nuppihoitoon. Alkaa kuulostaa koreameiningiltä. Enkä halua edes ajatella millaisiin tragedioihin tuollainen johtaisi... kun esim. niitä lapsia nyt on kautta aikain tupsahtanut myös muihin suhteisiin kuin avioliittoihin. :,D
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta?? Ei siihen keskinäiseen kunnioitukseen ja rakkauteen tarvita yhteiskuntaa.
Yhteiskunnan rahaa siihen eron jälkeiseen setvimiseen kuitenkin tarvitaan. Asumistuet, korotetut lapsilisät, mahd. elatustuet, käräjäoikeus, lastenvalvojat, lapsille psykologin ja terapeutin kulut...
Vierailija kirjoitti:
Vain kerran elämässä saisi mennä avioon. Ehkä silloin mietittäisiin tarkemmin kenen kanssa avioituu. Toista kertaa ei sallittaisi. Sama lasten teon kanssa, vain yhden ihmisen kanssa lapsia. En nimittäin usko, että lapsetkaan erityisesti nauttivat siitä että heillä on sisaruspuolia pitkin maakuntia ja joka kolmas vuosi uusi ”perhe”.
Mieti kun huomaisit olevasi liitossa jonkun hakkaavan, pettävän alkoholistin kanssa?
Kielletään avioero. Sillähän siitä pääsee. Sisaruspuolien tulemiseen se ei kyllä vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain kerran elämässä saisi mennä avioon. Ehkä silloin mietittäisiin tarkemmin kenen kanssa avioituu. Toista kertaa ei sallittaisi. Sama lasten teon kanssa, vain yhden ihmisen kanssa lapsia. En nimittäin usko, että lapsetkaan erityisesti nauttivat siitä että heillä on sisaruspuolia pitkin maakuntia ja joka kolmas vuosi uusi ”perhe”.
Jos omaisin tuollaisia ajatuksia, hakeutuisin nuppihoitoon. Alkaa kuulostaa koreameiningiltä. Enkä halua edes ajatella millaisiin tragedioihin tuollainen johtaisi... kun esim. niitä lapsia nyt on kautta aikain tupsahtanut myös muihin suhteisiin kuin avioliittoihin. :,D
Sinuna hakeutuisin nuppihoitoon, jos on tapana avata haarat jokaiselle miehelle ja pyöräyttää sieltä tilanteeseensa viaton lapsi. Meinaat ettei nykytilanteessa synny mitään tragedioita? Erityisesti niille viattomille osallisille?
Vierailija kirjoitti:
Ennen parin piti yhdessä se, että joko vain perheen mies oli työelämässä ja nainen hoiti kodin ja vanhukset tai sitten oli yhteinen talo tai torppa elinkeinona.
Myös kristillisyys arvoineen esti erot.
Naisten itsenäisen työnteon myötä itsekkyys ja erot lisääntyivät ja nyt jo joka toinen eroaa.
Ennen erosi varmaan (oma arvioni) joka viideskymmenes. Suvussani (jota olen tutkinut) , ei ole ainoatakaan eronnutta ennen 1900-luvun puoltaväliä.
Erottomuushan johtui tuolloin täysin siitä, että naisilla ei ollut samoja oikeuksia kuin miehellä. Oli pakko sietää pas koja ukkoja, jotka kävi vieraissa ja maksullisissa ja joi ja räyhäs ja hakkas, koska eronnut nainen oli pohjasakkaa. Että sellasta kristillisyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Helsingissä asuva kaverini rasitti, kun 70-vuotiaat turkulaiset vanhempansa erosivat ja toinen niistä muutti Helsinkiin.
Eli 2 vanhusta tulevaisuudessa perään katsottava ja kumpikin eri kaupungissa kuin itse on.