Lue keskustelun säännöt.
Miten yhteiskunta saisi avioliitot kestämään? Mitä voisi tehdä, ettei erottaisi?
15.08.2019 |
Eli millaisia toimia yhteiskunta voiis tehdä, jotta ihmiset ylipäänsä sitoutuisivat niin paljon, että menevät naimisiin ja miten saada avioliitot kestämään.
Yhteiskunnan kannalta olisi hyödyllistä, että parisuhteet olivat pysyviä. Tällöin lapset eivät kärsisi eroist ja saisi psyykkisiä ongelmia. Myös isovanhempien hoito kumpaankin suuntaan helpottuisi, kun perheet eivät olisi niin sekavia.
(Nyt esim mummo ei voi ehkä ottaa lapsenlapsia luokseen, kun sen uusi avopuoliso ei voi sietää kumppaninsa lapsenlapsia. Tai toisin päin lapsi ei jaksa huolehtia kahdesta erillään elävästä vanhus-vanhemmastaan siten, kuin jaksaisi, jos nämä asuisivat yhdessä.)
Kommentit (186)
Ennen ei erottu. Miettikääpä omien sukujen isovanhempia vaikka. Jos ovat hengissä vielä niin suurin osa on edelleen aviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiapua pienten lasten perheille. Sellaista oikeaa konkreettista kotiapu, jossa tehdään esim. pyykkäystä ja siivousta, ei mitään kahvittelua ja höpötystä. Se vähentäisi väsymystä ja energiaa riittäisi paremmin parisuhteen hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että syyllinen on juurikin tämä rakkausavioliittojen ihannointi.
Ehkä kestävämpi ja lopulta onnellisempi ratkaisu olisi, jos vanhemmat päättäisivät liitot.
Mikä olisi avioliiton tarkoitus?
Tarkoitus olisi sitoa pari auttamaan toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Lisäksi luoda yhteisille lapsille turvallinen ja pysyvä vanhemmuus ja koti.
Tulisi yhteiskunnalle kalliiksi, jos kaikki lapset syntyisivät keinohedelmöityksellä. Vai miten ajattelit lapsia syntyvän pariskunnille, joilla ei ole lainkaan seksielämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yhteiskunnan tarvitsisi jotenkin eroihin puuttua? Kyse on ihmisten välisistä vapaaehtoisista suhteista. Eiköhän jokainen ero ole kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin se, ettei erota.
Jokainen ero?? Luuletko ettei turhia eroja ole? Lapset kärsivät turhista eroista kovasti.
Kertoisitko esimerkin turhasta erosta ja miten lapset kärsi?
Lyhyesti yhdet esimerkit:
turha ero on, jos parisuhteesta on tullut kaverisuhde ja itse haluaa enemmän intohimoa ja eroaa.
Lapset kärsii, kun joutuvat reissaamaan kotien välillä ja tavaroita on aina väärässä paikassa. (tai vaihtoehtoisesti ei tapaa toista vanhempaansa koskaan)
Minä (ja jokainen seurustelukumppanini) on kärsinyt vanhempieni kaverisuhteesta. En osaa näyttää helliä tunteita toisia ihmisiä kohtaan. Ei meillä kotona sellaista ollut, ei edes yhtään yhteistä lomaa.
Maksat siis mielelläsi kuitenkin minun kallonkutistajan koska vanhempani eivät eronneet?Huhuu lasten kärsimyksestä selittäjä voisitko vastata miksi minun aikuisiän tunneongelmat on parempi asia?
Harvinaisempaa se on noin päin. (tai sitten psykologisi on jopa väärässä ja tunneongelmasi johtuvat jostain perinnöllisestä aivorakenteesta)
Yleensä ongelmia tulee lapsille erosta johtuvasta traumasta.
Voi ei, ei ole lainkaan harvinaista että lapsilla joiden vanhemmat ovat väkisin pysyneet huonossa suhteessa on tunne-elämän ongelmia.
Sen sijaan lapset eivät saa traumoja erosta vaan vanhempiensa käytöksestä. Ihmisten pitäisi siis osata erota sovussa aikaisin eikä vasta sitten kun ollaan kaunaisia sitä toista kohtaan.Ennemmin sen pitäisikin mennä niin että ensin tehdään lapset ja sitten avioliitto niin näkee kykenee yhdessä perhe-elämään vai ei. Ei tulisi "turhia" eroja.
Ei se avoliitosta ero ole lapselle välttämättä sen helpompi kuin avioliitostakaan. Avioitumisen vaikeuttaminen ei vähentäisi kahden kodin lasten määrää mitenkään, ja pointtina lienee lähinnä rikkinäisten kotien vähentäminen.
Itse en osaa oikein mitään tähän keksiä, mitä yhteiskunta voisi tehdä, koska nämä ovat yksilöiden asioita. Matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluista voisi toki olla apua, mutta niitä pitäisi suostua käyttämään - useinhan näissä keisseissä menee niin, että ero tulee, kun toinen ei suostu hankkimaan apua. Jostain kurssituksesta voisi myös olla hyötyä, mutta usein kursseille tulevat lähinnä ne joita aihe muutenkin kiinnostaa, ja jotka siis sitä vähiten tarvitsisivat. Ja pakottamisesta taas ei luultavasti olisi ihmeemmin hyötyä. Ehkä joku taloudellinen porkkana, verohyvitys vaikka jos käy parisuhdekurssin?
Ei osata miettiä ennen avioliittoa miten hoidetaan suhdetta kun ja jos tulee kriisi. Ei pitäisi ehkä avioitua 20-vuotiaana jos ei ole ihan varma haluaako elää vanhuuteen asti saman kumppanin kanssa. Ihmiset ovat myös aika lapsellisia ja keskenkasvuisia nykyään.
Ei taida olla yhteiskunnan syy vaan yksilöt eivät ajattele nenäänsä pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielletään avioero. Sillähän siitä pääsee. Sisaruspuolien tulemiseen se ei kyllä vaikuta.
Pitäisi tehdä sanktio, jos on useamman kanssa lapsia. Eli joku lapsivero tai ainakin lapsilisä pois.
Parempi olisi, jos kenenkään lapsista ei maksettaisi mitään, niin ei tarvitsisi tätäkään pohtia.
Just näin. Elarit ja muut paskatuet pois vain, niin alkaa naisillakin se perhe-elämä maistua, kun ei voisikaan enää loisia miehen ja yhteiskunnan piikkiin. Alkaisi kummasti avioliitossa pysyminen maistua ja niihin hakeutuminen kiinnostaa naisia. Korjautuisi samalla ne naisten luonneviatkin, kun ei enää olisikaan mahdollisuutta lokeiluun ja nirsoiluun. Ainakaan jos kakaroita haluaisivat. Ja haluavathan ne.
Provoava kommentti, mutta sisälsi totuuden siemenen.
Eronneiden taloudellista asemaa voitaisiin kyllä heikentää. Ikävää, että yhteiskunnalle tulee erosta valtavasti kustannuksia. (esim jos perhe on saanut asumistukea, nyt sitä saa 2 perhettä)
Vastuuta eropwrheen taloudesta pitää sälyttää enemmän eron valinneille.
Se on just näin! Mielestäni eroavilta vanhemmilta pitäisi periä 10 000 € sakko, mikäli eron taustalla ei ole lainvoimaista rikostuomiota. Lapsettomille eroaminen voisi olla ilmaista, koska eivät pilaa muiden kuin oman elämänsä.
U-lin asema ei yhtään parane sillä että avioero tehtäisiin vaikeaksi, u-li jää ilman kuitenkin. Ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielletään avioero. Sillähän siitä pääsee. Sisaruspuolien tulemiseen se ei kyllä vaikuta.
Pitäisi tehdä sanktio, jos on useamman kanssa lapsia. Eli joku lapsivero tai ainakin lapsilisä pois.
Parempi olisi, jos kenenkään lapsista ei maksettaisi mitään, niin ei tarvitsisi tätäkään pohtia.
Just näin. Elarit ja muut paskatuet pois vain, niin alkaa naisillakin se perhe-elämä maistua, kun ei voisikaan enää loisia miehen ja yhteiskunnan piikkiin. Alkaisi kummasti avioliitossa pysyminen maistua ja niihin hakeutuminen kiinnostaa naisia. Korjautuisi samalla ne naisten luonneviatkin, kun ei enää olisikaan mahdollisuutta lokeiluun ja nirsoiluun. Ainakaan jos kakaroita haluaisivat. Ja haluavathan ne.
Provoava kommentti, mutta sisälsi totuuden siemenen.
Eronneiden taloudellista asemaa voitaisiin kyllä heikentää. Ikävää, että yhteiskunnalle tulee erosta valtavasti kustannuksia. (esim jos perhe on saanut asumistukea, nyt sitä saa 2 perhettä)
Vastuuta eropwrheen taloudesta pitää sälyttää enemmän eron valinneille.
Se on just näin! Mielestäni eroavilta vanhemmilta pitäisi periä 10 000 € sakko, mikäli eron taustalla ei ole lainvoimaista rikostuomiota. Lapsettomille eroaminen voisi olla ilmaista, koska eivät pilaa muiden kuin oman elämänsä.
Entä mikä sakko niille vanhemmille jotka pilaavat lapsensa elämän kun eivät osaa erota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielletään avioero. Sillähän siitä pääsee. Sisaruspuolien tulemiseen se ei kyllä vaikuta.
Pitäisi tehdä sanktio, jos on useamman kanssa lapsia. Eli joku lapsivero tai ainakin lapsilisä pois.
Parempi olisi, jos kenenkään lapsista ei maksettaisi mitään, niin ei tarvitsisi tätäkään pohtia.
Just näin. Elarit ja muut paskatuet pois vain, niin alkaa naisillakin se perhe-elämä maistua, kun ei voisikaan enää loisia miehen ja yhteiskunnan piikkiin. Alkaisi kummasti avioliitossa pysyminen maistua ja niihin hakeutuminen kiinnostaa naisia. Korjautuisi samalla ne naisten luonneviatkin, kun ei enää olisikaan mahdollisuutta lokeiluun ja nirsoiluun. Ainakaan jos kakaroita haluaisivat. Ja haluavathan ne.
Provoava kommentti, mutta sisälsi totuuden siemenen.
Eronneiden taloudellista asemaa voitaisiin kyllä heikentää. Ikävää, että yhteiskunnalle tulee erosta valtavasti kustannuksia. (esim jos perhe on saanut asumistukea, nyt sitä saa 2 perhettä)
Vastuuta eropwrheen taloudesta pitää sälyttää enemmän eron valinneille.
Se on just näin! Mielestäni eroavilta vanhemmilta pitäisi periä 10 000 € sakko, mikäli eron taustalla ei ole lainvoimaista rikostuomiota. Lapsettomille eroaminen voisi olla ilmaista, koska eivät pilaa muiden kuin oman elämänsä.
Entä mikä sakko niille vanhemmille jotka pilaavat lapsensa elämän kun eivät osaa erota?
Oikeasti tällaista ei tapahdu. Vanhempasi olivat muuten vain kyvyttömiä kasvattajia, mutta usko pois, olisit vielä paljon onnettomampi jos he olisivat kaiken lisäksi eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulenpa syyn olevan eroamisille ihan pelkästään se, että lapsien tullessa taloon usein naiset kaatuvat kaiken sen kuorman alla: pitää hoitaa työ, lapset, koti ja tyydyttää miehenkin tarpeet. Naiset eivät tätä pidemmän päälle jaksa.
Samaan aikaan täällä tunntuu jotkut olevan sitä mieltä, että naisten kuuluisi juuri olla tuossa asemassa, ettei eroja tulisi. Mutta juuri se liiallinen vastuu kodista ja kaikesta kuormittaa naisia liikaa tällä hetkellä. Eroja tulisi varmasti vähemmän, jos eroavien perheiden isät ottaisivat enemmän vastuuta myös lapsista, kodista ja omasta puolisosta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta naimisiinmeno pitäisi tehdä vähän vaikeammaksi ettei tulisi näitä että mennään naimisiin kepein perustein ja miettimättä tai tutustumatta toiseen kunnolla.
Pitäisi myös pystyä vastaamaan myönteisesti siihen että menisikö naimisiin tämän henkilön kanssa jos ei saisi ikinä erota.
Kyllä naimisiinmenemisen kynnys on noussut ihan ilman mitään toimenpiteitä. Keski-ikä on siellä 30 paremmalle puolella ja todella harva menee ensimmäisen kumppaninsa kanssa naimisiin ja yhdessä asuminen on ihan normaalia.
Aiemmin mentiin parikymppisenä sen kouluajan seurustelukumppanin kanssa naimisiin, eikä silti erottu.
En usko, että korkeat erotilastot sillä paranisivat, että naimisiin "ei pääsisi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tehdä mitään. Parisuhteet kestää sen minkä kestää. Pikemminkin avioeroa voisi entisestään helpottaa.
Avoliitosta pitäisi myös tehdä enemmän avioliiton kaltainen; jotta voidaan helposti ja vaivattomasti turvata avopuolison asema esim. kuolemantapauksissa.
Avioliitto on jo aikansa elänyt instituutio.
Ei pitäisi. Nyt avioliiton ja avoliiton ero on siinä, että ihmiset voivat itse päättää, ovatko tietyillä juridisilla tasoilla toisiinsa sitoutuneita vai eivät. Jos yhteiskunta pakottaa viiden vuoden jälkeen käytännössä avioliittoon, mitä vapautta se on?
Yhteiskunta!!! Oikeasti?! Yhteiskunnan pitää siis hoitaa työt, tulot, lapset, onni,rakkaus ja seksi .. .mitä vielä?
Eikö yksilön vastuulle jää mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukematta ketjua, mikä itseisarvo on sillä että ihmiset eivät eroaisi?
Kun ymmärtää sen että elämässä voi olla useampi parisuhde, ja että ihminen muuttuu elämänsä aikana, on jo paljon pidemmällä sen hyväksymisessä että kaikilla ei elämä mene samalla tavalla.
En näe yhtä parisuhdetta tai avioliittoa sellaisena tavoitteena, joka olisi kaikille tavoittelemisen arvoinen. Se mies johon 14-vuotiaana rakastuin ei ole välttämättä ihminen joka tukee minua parhaalla tavalla kun olen 40. Ja sama toisinpäin. Kummallinen ajatus siitä ettei saisi muuttua ja valita uudelleen.
Tietysti pitää ymmärtää että jos parisuhteeseen on syntynyt lapsia, ei voi täysin itsekkäästi toimia vain omien mielihalujensa mukaan, vaan täytyy yrittää huomioida nämä lapsetkin. En silti jäisi odottamaan että lapsi on täysi-ikäinen, jos avioliittoni olisi täysin painajainen. Huono parisuhde antaa lapsellekin huonon mallin siitä miten puolisoa voi kohdella.
Kysymys on lähinnä siitä, miksi ja miten avioliitto voi muuttua täydelliseksi painajaiseksi, vaikka siihen mentäisiin vakaasti harkiten. Ja yhtä vakaasti ja harkiten saadaan lapsia.
En voi uskoa, että kaikki erot johtuisivat siitä, että täydellinen liitto vain meni kiville, eikä mitään ollut tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta ketjua, mikä itseisarvo on sillä että ihmiset eivät eroaisi?
Kun ymmärtää sen että elämässä voi olla useampi parisuhde, ja että ihminen muuttuu elämänsä aikana, on jo paljon pidemmällä sen hyväksymisessä että kaikilla ei elämä mene samalla tavalla.
En näe yhtä parisuhdetta tai avioliittoa sellaisena tavoitteena, joka olisi kaikille tavoittelemisen arvoinen. Se mies johon 14-vuotiaana rakastuin ei ole välttämättä ihminen joka tukee minua parhaalla tavalla kun olen 40. Ja sama toisinpäin. Kummallinen ajatus siitä ettei saisi muuttua ja valita uudelleen.
Tietysti pitää ymmärtää että jos parisuhteeseen on syntynyt lapsia, ei voi täysin itsekkäästi toimia vain omien mielihalujensa mukaan, vaan täytyy yrittää huomioida nämä lapsetkin. En silti jäisi odottamaan että lapsi on täysi-ikäinen, jos avioliittoni olisi täysin painajainen. Huono parisuhde antaa lapsellekin huonon mallin siitä miten puolisoa voi kohdella.
Kysymys on lähinnä siitä, miksi ja miten avioliitto voi muuttua täydelliseksi painajaiseksi, vaikka siihen mentäisiin vakaasti harkiten. Ja yhtä vakaasti ja harkiten saadaan lapsia.
En voi uskoa, että kaikki erot johtuisivat siitä, että täydellinen liitto vain meni kiville, eikä mitään ollut tehtävissä.
Täydellisiä liittoja nyt vain ei ole olemassa. Muutenkin kuulostat melko naiivilta, itse keksin heti aika montakin syytä miksi ennen hyvin toiminut suhde ei jossain kohtaa elämää enää toimikkaan.
Joillekkin nyt vaan tuppaa jäämään ne prinsessasadut päälle, eikä sit osata aikuisenakaan ymmärtää miksi ne avioliitot ei ole sellaisia kuin Prinsessa Ruususessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielletään avioero. Sillähän siitä pääsee. Sisaruspuolien tulemiseen se ei kyllä vaikuta.
Pitäisi tehdä sanktio, jos on useamman kanssa lapsia. Eli joku lapsivero tai ainakin lapsilisä pois.
Parempi olisi, jos kenenkään lapsista ei maksettaisi mitään, niin ei tarvitsisi tätäkään pohtia.
Just näin. Elarit ja muut paskatuet pois vain, niin alkaa naisillakin se perhe-elämä maistua, kun ei voisikaan enää loisia miehen ja yhteiskunnan piikkiin. Alkaisi kummasti avioliitossa pysyminen maistua ja niihin hakeutuminen kiinnostaa naisia. Korjautuisi samalla ne naisten luonneviatkin, kun ei enää olisikaan mahdollisuutta lokeiluun ja nirsoiluun. Ainakaan jos kakaroita haluaisivat. Ja haluavathan ne.
Provoava kommentti, mutta sisälsi totuuden siemenen.
Eronneiden taloudellista asemaa voitaisiin kyllä heikentää. Ikävää, että yhteiskunnalle tulee erosta valtavasti kustannuksia. (esim jos perhe on saanut asumistukea, nyt sitä saa 2 perhettä)
Vastuuta eropwrheen taloudesta pitää sälyttää enemmän eron valinneille.
Se on just näin! Mielestäni eroavilta vanhemmilta pitäisi periä 10 000 € sakko, mikäli eron taustalla ei ole lainvoimaista rikostuomiota. Lapsettomille eroaminen voisi olla ilmaista, koska eivät pilaa muiden kuin oman elämänsä.
Entä mikä sakko niille vanhemmille jotka pilaavat lapsensa elämän kun eivät osaa erota?
Oikeasti tällaista ei tapahdu. Vanhempasi olivat muuten vain kyvyttömiä kasvattajia, mutta usko pois, olisit vielä paljon onnettomampi jos he olisivat kaiken lisäksi eronneet.
Minä olin helpottunut kun vanhempani erosivat, elämästä tuli paljon kevyempää.
Olin silloin 9-vuotias.
Kivasti joku koittaa pyyhkiä pois toisen ihmisten elämää ja kokemuksia.
Kuten on jo aika monta kertaa otettu esille ei se ero tee lapsille mitään pahaa vaan se että vanhemmat riitelee.
Tässä ketjussa on selvästi paljon eronneita omia valintojaan puolustelemassa.
Omassa tuttavapiirissäni on useampi samaa kaavaa toistava tapaus: Nelikymppiset naiset kriisiytyvät, koska elämä on nyt, muiden elämä somessa on ihanaa ja vapaata ja minä jumitan tässä tylsän ja tutun mieheni kanssa. Jossain täytyy olla parempi, komeampi, jännempi ja rikkaampi mies. Oma mies on kyllä hyvä isä ja kelpo aviomies, mutta auttamattoman nähty. Lisäksi viikko-viikko-systeemi houkuttaa.
Eropaperit siis vetämään, jälkeen jää hämmentynyt miesparka ja vielä hämmentyneemmät lapset, joilla kohta ei ole omaa kotia oikein missään.
Ainakin omassa kuplassani vaikuttaa suoranaiselta megatrendiltä tämä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on selvästi paljon eronneita omia valintojaan puolustelemassa.
Omassa tuttavapiirissäni on useampi samaa kaavaa toistava tapaus: Nelikymppiset naiset kriisiytyvät, koska elämä on nyt, muiden elämä somessa on ihanaa ja vapaata ja minä jumitan tässä tylsän ja tutun mieheni kanssa. Jossain täytyy olla parempi, komeampi, jännempi ja rikkaampi mies. Oma mies on kyllä hyvä isä ja kelpo aviomies, mutta auttamattoman nähty. Lisäksi viikko-viikko-systeemi houkuttaa.
Eropaperit siis vetämään, jälkeen jää hämmentynyt miesparka ja vielä hämmentyneemmät lapset, joilla kohta ei ole omaa kotia oikein missään.
Ainakin omassa kuplassani vaikuttaa suoranaiselta megatrendiltä tämä.
Tätä ne jäsenliitot teettää. Otetaan se paperilla hyvä ilman tunnetta ja lopulta huomataan että olisikin ehkä ollut onnellisempi jos olisi elämässään saanut kokea sen rakkauden. Ilmeisesti sinun kuplassasi miehet ei kaipaa tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on selvästi paljon eronneita omia valintojaan puolustelemassa.
Omassa tuttavapiirissäni on useampi samaa kaavaa toistava tapaus: Nelikymppiset naiset kriisiytyvät, koska elämä on nyt, muiden elämä somessa on ihanaa ja vapaata ja minä jumitan tässä tylsän ja tutun mieheni kanssa. Jossain täytyy olla parempi, komeampi, jännempi ja rikkaampi mies. Oma mies on kyllä hyvä isä ja kelpo aviomies, mutta auttamattoman nähty. Lisäksi viikko-viikko-systeemi houkuttaa.
Eropaperit siis vetämään, jälkeen jää hämmentynyt miesparka ja vielä hämmentyneemmät lapset, joilla kohta ei ole omaa kotia oikein missään.
Ainakin omassa kuplassani vaikuttaa suoranaiselta megatrendiltä tämä.
Tätä ne jäsenliitot teettää. Otetaan se paperilla hyvä ilman tunnetta ja lopulta huomataan että olisikin ehkä ollut onnellisempi jos olisi elämässään saanut kokea sen rakkauden. Ilmeisesti sinun kuplassasi miehet ei kaipaa tunnetta.
Olisiko kuitenkin järkiliitot.
Ennen kodin seinien sisällä sai mellastaa miten tahansa kunhan piti huolen, että muut eivät saa tietää. Lapset eivät todellakaan saaneet kertoa koulussa, että isä mätkii äitiä ja lapsia. Tärkeintä ei ollut miten asiat oli vaan miltä ne näytti.