Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaja on tehnyt kolme lasta. Eikö yhdessä erityislapsessa ole jo tarpeeksi hommaa? Mitä ihmiset oikein kuvittelevat lapsia tehdessään että ovat jotain super ihmisiä jotka jaksavat yksin kaiken. Jos on ihan välttämätöntä tehdä 3 lasta niin pitäisi olla rahaa palkata apua etukäteen ennenkuin on niin puhki että joutuu ottamaan näitä arjen suunnittelijoita vastaan. Sitä saa mitä tilaa. 

No ehkä on halunnut uskoa elämään ja toivonut, että saa erityislapsien lisäksi terveen lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiminnallisesti sanoisin ppt:lle, että nyt pestään yhdessä vessa, sitten syötetään yhdessä muksulle sose ja laitetaan se sitten nukkumaan. Sen jälkeen minä haluan nukkua toiminnallisesti päikkärit ja sinä voit toiminnallisesti vahtia muksun nukkumista. Keitä itsellesi toiminnallisesti vaikka kahvit, kun mä lepään tässä tunnin. Kiitos.

Onko sulla muutenkin tapana yrittää laittaa ihmisiä tekemään muuta kuin niiden työ on? Siivoutatko vessaasi vaikka hammaslääkärillä tai korjautatko autosi kaupan kassalla?

Ei, kysyisin että, mitä sun työnkuvaan kuuluu. Ei varmaan kehtaisi sanoa, että istua tässä sohvalla ja juoda sun keittämää kahvia ja katsella, kun sä teet kotihommia.

Meillä saisi tehdä töitä palkkansa eteen. Jos tämmöinen ptt jostain syystä meille tulisi. Alaikäisiä ei kyllä enää ole, joten tällaista ppt:n toiminnallisuutta kotonani en koskaan varmaan tule katselemaan.

Hahmotatko maailmaa vain konkreettisen tekemisen kautta? Meinaatko ettei ne tee mitään siinä istuessaan jos eivät luuttua tai siivoa sun kotia? Mikä saa ihmiset keittämään kahvia näille ja sitten itkemään netissä että juovat sohvalla kahvia? Eivät varmaan kehtaa kieltäytyä kun pelkäävät että se mielenterveyspotilas asiakas suuttuu kun ei passaus ja kahvit kelpaa....

en ole se, jolta kysyt, mutta kun luen näitä kirjoituksia, niin ei voi olla huomaamatta, että te ppt:t ihan itse syynäätte juurikin näitä "konkreettisia tekemisiä" mitä loppuunpalanut ja masentunut äiti on laiminlyönyt. Yleinen siisyeydentaso, pullanpaisto, tiskit, pyykit, onko peti pedattu jne.

kai, kun näitä kirjoituksia itsekin luet, niin tajuat, että kun menet tapaamaan perhettä, jossa äiti on erityislapsen takia nukkunut viimeisen vuoden pelkkää "koiranunta" muutama tunti kerrallaan, loppuunpalanut ja kroonisesti väsynyt, niin ensimmäinen ja paras tapa auttaa häntä, on tarttua juuri niihin konkreettisiin töihin. Siistiä kämppää, leipoa itse sitä pullaa tai vahtia lasta sillävälin että äiti pääsee rauhassa käymään ruokakaupassa tai lenkillä tai vaikka ottamassa torkut.

On suoranaista v..tuilua alkaa ohjeistamaan kroonisesti väsynyttä ja stressaantunutta äitiä joillain itsestäänselvyyksillä tyyliin: yritäppä nyt olla vähän "pullantuoksuisempi".

Et pysty auttamaan ketään jos pidät itseäsi "parempana" kuin se "ongelmaperhe" ja että siellä on paikat kaaoksessa, koska äiti on saamaton ja negatiivinen luonne. Jos pidät itseäsi auktoriteettihahmona joka saapastelee ohjeistamaan teinien tavoin kiukuttelevaa äitiä jonka lattioita SINÄ et ainakaan alennu luuttuamaan.

SINUN tehtäväsi on juoda kahvia ja raportoida joka epäkohdasta. Raportoit joka "konkreettisen epäkohdan" Olet siis loppuunajetun äidin pahin vihollinen etkä auttaja.

Olin etenevää sairautta sairastavan mieheni omaishoitaja. sairaus aiheutti hänelle myös neurologisia vaurioita. Olimme akateeminen nuori aviopari ja kummallakin hyvät työpaikat kunnes sairaus muutti kaiken. Herranjestas! jos olisin saanut kaiken sen stressin, väsymyksen ja toivottomuuden lisäksi niskoilleni myös sinun kaltaisesi mistään mitään ymmärtämättömän tättähäärän päällepäsmäriksi... luojan kiitos, meillä ei ollut lapsia.

Otan osaa, kaikki te masentuneet, loppuunpalaneet, viimeisillä voimillanne vetävät äidit, jotka olette saaneet tuollaisia pirulaisia niskaanne, vaikka oikeasti tarvitsisitte kunnon yöunet ja välillä pienen vapaahetken arjen päättymättömässä hullunmyllyssä. Myös sitä, että joku kuuntelisi myötätuntoisesti ja ottaisi vaikka vain hetkeksi taakkanne, että te löytäisitte ja kokoaisitte itsenne uudestaan siitä savotasta minne olette kadottaneet itsenne.

Ymmärrätkö, että se asiakas on se lapsi ja hänen hyvinvointinsa tulee saada varmistettua. Ei säästää sen äidin tunteita, jos äiti ei kertakaikkiaan ole hoitanut lastaan kunnialla oli se äidin syy ihan mikä tahansa. Sillä lapsella on oikeus saada säännöllisesti ruokaa eteensä ja vanhempi, joka jaksaa puuhata hänen kanssaan vaikka sitten leipoen.

Eikö täällä ole koko ajan korostettu, että asiakas on koko perhe ja perhetyön tarkoituksena on parantaa KOKO perheen hyvinvointia. Jos tarkoitus on parantaa muun perheen hyvinvointia äidin kustannuksella, se pitäisi ilmoittaa selkeästi asiakkaalle ennen kuin perhetyöstä sovitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyssäri kirjoitti:

Onko todella niin, sosiaalialoilla opetetaan sellaista natsittelua, kaikkien tulisi elää samalla tavalla samassa rytmissä samanlaista elämää minkä tulisi sopia kaikille ollen ainoa oikea tapa elää?

Ja se, mikä tekee kelvollisen määrittelijän, on jossain supertyhmässä kouluputkessa istuskelu ja esseiden kyhäily?

Jonka mielestä jotakuta ymmärrettävästi aivan kauheassa ja uuvuttavassa tilanteessa uupunutta tai masentunutta äitiä perheineen "autetaan" käskyttämällä ihmistä tekemään kotona A-Ö akselillä ö-arvoista höpöä? Tämän yrittäessä pitää päätä vedfnpinnan ylpuolella epätoivolla?

No ensinnäkin näistä olisi kiinnostavaa tietää, onko tilanteet olleet todellisuudessa noin jyrkkiä, mitä on kuvailtu.

Kun todellisuudessa saatettu ehdottaa leipomista, joka otettu käskynä leipoa.

Ruokailusta saatettu yleisesti ottaen sanoa, että olisi hyvä syödä yhdessä koko perhe, joka otettu vaatimuksena, että kaikkien tulisi olla kotona tasan 16.00.

No tässä tilanteessa äiti on kokenut tilanteen turhauttavana. Että jos sitä ollaan sitä perheen dynamiikkaa ja vuorovaikutustaitoja tarkkailemassa, niin voisi kiinnittää huomiota myös niihin omiin vuorovaikutustaitoihin asiakkaan kanssa.

Perhetyö, tässä muodossaan, alkaa olla tiensä päässä kuten neuvola, jos ei ole muuta tarjottavaa kun jonninjoutavia neuvoja, jotka selviää parin minuutin kuuklauksella.

Vierailija kirjoitti:

Kyssäri kirjoitti:

Onko todella niin, sosiaalialoilla opetetaan sellaista natsittelua, kaikkien tulisi elää samalla tavalla samassa rytmissä samanlaista elämää minkä tulisi sopia kaikille ollen ainoa oikea tapa elää?

Ja se, mikä tekee kelvollisen määrittelijän, on jossain supertyhmässä kouluputkessa istuskelu ja esseiden kyhäily?

Jonka mielestä jotakuta ymmärrettävästi aivan kauheassa ja uuvuttavassa tilanteessa uupunutta tai masentunutta äitiä perheineen "autetaan" käskyttämällä ihmistä tekemään kotona A-Ö akselillä ö-arvoista höpöä? Tämän yrittäessä pitää päätä vedfnpinnan ylpuolella epätoivolla?

No en minä pitäisi minään natsitteluna sitä, että pyritään siihen, että lapsella olisi säännölliset ruokailut ja tapaisi vanhempiaan kiireettömästi vaikkapa sitten ruokapöydässä päivittäin.

Kuulostaa normaalin perheen normaalilta elämältä tuo että ei syödä klo 16 joka päivä yhdessä eikä leivota säännöllisesti.

Voi jösses tuota turhuuden määrää, kukkahattuilua, ihmisten kiusaamista ja verorahojen haaskausta!! Tavallisesta elämästä tehdään epänormaalia, puututaan typeriin asioihin, aiheutetaan stressiä perheille joilla sitä on ennestäänkin liikaa ja lojutaan ihmisten kotona märehtimässä. Luoja armahtakoon ihmisiä joutumasta olosuhteiden pakosta tekemisiin näiden kanssa ilman tahtoaan.

Miten onkin onnistuttu sössimään näin tärkeitä yhteiskunnan toimintoja? Valitettavasti jopa naisena tulee mieleen että onko niin että naiset päättäjinä ovat tuhonneet tällaiset naisvaltaiset toiminnot vai mikä ihme mättää sosiaalitoimessa? Niin paljon turhaa höpöhöpötyötä ja niin paljon asioita joihin ei puututa kunnolla, työtä jota ei tehdä kunnolla.

Luoja jos leipominen olisi joku hyvän elämän peruste, olisi meidän lapset huostaanotettu jo aikaa sitten. Olen leiponut ehkä kolmesti lasten lapsuudessa. Onko leipominen joku normi, mitä kaikki tekevät? Tiedän paljon perheitä joissa leivotaan joskus, mutta vähintään yhtä monta jossa ei ole IKINÄ leivottu mitään ja niitä, joissa kerran viikossa leivottaisiin jotain en tiedä yhtäkään.

Inhoan leipomista, oikeastaan voin sanoa, että vihaan. Jos punnitsen sitä sotkua ja varsinkin niitä likaisia taikinakulhoja, joiden sotkusta ei todellakaan tiedä, että kuuluuko nää viemäriin vai astianpesukoneeseen, kaikki se jauho ja sörsselssöni. Ja vaihtoehto on että autolla haen paistopisteestä sämpylöitä. Leivoin suolaisia piirakoita rippijuhliin, tein ihan itse sen taikinankin. Olenko nyt mainio kun leivoin?

Miten lapsista kasvaa parempia ihmisiä sillä, että perheessä just nimenomaan leivotaan???? Pistää ihan vihaksi. Jotain pullaa tai enintäänkin sämpylöitä.

Jospa perheessä vaan tehdään ihan jotain muuta...

Aloittajalla saattaa olla sama ptt kuin meillä oli. Painosti leipomaan kerran viikossa pullaa ja vihjaili, että ruoka on oltava valmista, kun lapset tulevat nälkäisinä koulusta eli jo klo 15. Oli muutenkin todella vaativanoloinen. Olin masentunut, niin olisi pitänyt pystyä tekemään juurikin kaikkea vähemmän tärkeää. Todella rasittavaa touhua. Enää en ole masentunut ja teen ihan ilokseni kotona kaikenlaista. Masentunutta ei pitäisi pakottaa ylittämään voimavarojaan eikä mikään perhetyö paranna masennusta. Ajan kanssa se väistyy ja sitten taas jaksaa hoitaa rästiinmenneet työt.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla saattaa olla sama ptt kuin meillä oli. Painosti leipomaan kerran viikossa pullaa ja vihjaili, että ruoka on oltava valmista, kun lapset tulevat nälkäisinä koulusta eli jo klo 15. Oli muutenkin todella vaativanoloinen. Olin masentunut, niin olisi pitänyt pystyä tekemään juurikin kaikkea vähemmän tärkeää. Todella rasittavaa touhua. Enää en ole masentunut ja teen ihan ilokseni kotona kaikenlaista. Masentunutta ei pitäisi pakottaa ylittämään voimavarojaan eikä mikään perhetyö paranna masennusta. Ajan kanssa se väistyy ja sitten taas jaksaa hoitaa rästiinmenneet työt.

Lastenhoito kun ei voi odottaa sitä, että äidin masennus ajan myötä lievittyy. Turha enää aikuisilta lapsilta on alkaa vaippoja vaihtamaan, jos ne jäi vaihtamatta ajallaan. Myös sylittely voi olla turha yritys, jos sellaista ei tarjonnut silloin kun lapsi sitä kaipasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla saattaa olla sama ptt kuin meillä oli. Painosti leipomaan kerran viikossa pullaa ja vihjaili, että ruoka on oltava valmista, kun lapset tulevat nälkäisinä koulusta eli jo klo 15. Oli muutenkin todella vaativanoloinen. Olin masentunut, niin olisi pitänyt pystyä tekemään juurikin kaikkea vähemmän tärkeää. Todella rasittavaa touhua. Enää en ole masentunut ja teen ihan ilokseni kotona kaikenlaista. Masentunutta ei pitäisi pakottaa ylittämään voimavarojaan eikä mikään perhetyö paranna masennusta. Ajan kanssa se väistyy ja sitten taas jaksaa hoitaa rästiinmenneet työt.

Lastenhoito kun ei voi odottaa sitä, että äidin masennus ajan myötä lievittyy. Turha enää aikuisilta lapsilta on alkaa vaippoja vaihtamaan, jos ne jäi vaihtamatta ajallaan. Myös sylittely voi olla turha yritys, jos sellaista ei tarjonnut silloin kun lapsi sitä kaipasi.

No minun lapset eivät olleet enää vaippa-eikä sylittelyikäisiä. Pyykit, ruuat ja siivoukset on aina hoidettu. Jos minulla oli huono päivä, niin mies teki kotitöitä vähän enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla saattaa olla sama ptt kuin meillä oli. Painosti leipomaan kerran viikossa pullaa ja vihjaili, että ruoka on oltava valmista, kun lapset tulevat nälkäisinä koulusta eli jo klo 15. Oli muutenkin todella vaativanoloinen. Olin masentunut, niin olisi pitänyt pystyä tekemään juurikin kaikkea vähemmän tärkeää. Todella rasittavaa touhua. Enää en ole masentunut ja teen ihan ilokseni kotona kaikenlaista. Masentunutta ei pitäisi pakottaa ylittämään voimavarojaan eikä mikään perhetyö paranna masennusta. Ajan kanssa se väistyy ja sitten taas jaksaa hoitaa rästiinmenneet työt.

Lastenhoito kun ei voi odottaa sitä, että äidin masennus ajan myötä lievittyy. Turha enää aikuisilta lapsilta on alkaa vaippoja vaihtamaan, jos ne jäi vaihtamatta ajallaan. Myös sylittely voi olla turha yritys, jos sellaista ei tarjonnut silloin kun lapsi sitä kaipasi.

Mihin ihmeeseen tää liittyy?

Ap:n lapsethan on jo isoja.

Ja jos vaippaikäinen on niin isähän voi pitäö vapaat kyn äiti on sairauslomalla.

Mitä ihmettä sinä paasaat?

Ja värikoodaus ei ole sylittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla saattaa olla sama ptt kuin meillä oli. Painosti leipomaan kerran viikossa pullaa ja vihjaili, että ruoka on oltava valmista, kun lapset tulevat nälkäisinä koulusta eli jo klo 15. Oli muutenkin todella vaativanoloinen. Olin masentunut, niin olisi pitänyt pystyä tekemään juurikin kaikkea vähemmän tärkeää. Todella rasittavaa touhua. Enää en ole masentunut ja teen ihan ilokseni kotona kaikenlaista. Masentunutta ei pitäisi pakottaa ylittämään voimavarojaan eikä mikään perhetyö paranna masennusta. Ajan kanssa se väistyy ja sitten taas jaksaa hoitaa rästiinmenneet työt.

Lastenhoito kun ei voi odottaa sitä, että äidin masennus ajan myötä lievittyy. Turha enää aikuisilta lapsilta on alkaa vaippoja vaihtamaan, jos ne jäi vaihtamatta ajallaan. Myös sylittely voi olla turha yritys, jos sellaista ei tarjonnut silloin kun lapsi sitä kaipasi.

Mihin ihmeeseen tää liittyy?

Ap:n lapsethan on jo isoja.

Ja jos vaippaikäinen on niin isähän voi pitäö vapaat kyn äiti on sairauslomalla.

Mitä ihmettä sinä paasaat?

Ja värikoodaus ei ole sylittelyä.

Sitä on varmaan kirjojen värikoodauksella yritetty hoitaa masennusta. Tuhoon tuomittu yritys jo ajatuksena.

Ei se lasten erityisyys heti käy ilmi. Ja kolme lasta voi saada niinkin että ensin saa yhden ja sitten kaksi kerralla. Siitä llen samaa mieltä että lapsiluku kannattaa miettiä tarkkaan.

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301

Sosiaalihuoltolaki 18 §

Perhetyö

Perhetyöllä tarkoitetaan hyvinvoinnin tukemista sosiaaliohjauksella ja muulla tarvittavalla avulla tilanteissa, joissa asiakas ja hänen perheensä tai asiakkaan hoidosta vastaava henkilö, tarvitsevat tukea ja ohjausta omien voimavarojen vahvistamiseksi ja keskinäisen vuorovaikutuksen parantamiseksi.

Perhetyötä annetaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren terveyden ja kehityksen turvaamiseksi.

Sosiaalihuoltolaki 19 §

Kotipalvelu

Kotipalvelulla tarkoitetaan asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä muihin jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista.

Kotipalvelua annetaan sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella niille henkilöille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen 1 momentissa tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista.

Kotipalveluun sisältyvinä tukipalveluina annetaan ateria-, vaatehuolto- ja siivouspalveluja sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja.

Lapsiperheellä on oikeus saada perheen huolenpitotehtävän turvaamiseksi välttämätön kotipalvelu, jos lapsen hyvinvoinnin turvaaminen ei ole mahdollista 2 momentissa mainittujen syiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus.

Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.

Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.

Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.

Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.

Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.

Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.

Masentuneelle pitää antaa lupa levätä. Sanoa, että lapsille voi antaa myös einrstä, jos ruuanlaitto ei juuri silloin onnistu. Lapset eivät hajoa, jos eivät pääse puistoon 2krt päivässä. Siivouksestakin voi tinkiä, joka päivä ei ole pakko imurouda. Masentunut tarvitsee myötätuntoa ja että hänelle ihan sanomalla annetaan lupa olla liikasuorittamatta, koska masennukseen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.

Tietenkin kannattaa kannustaa liikkeelle, mutta "itsensä niskasta kiinni ottaminen" ei masentunutta auta. Joskus masennus voi olla ihan burt outtiakin, joka ei lääkkeillä parane vaan siihen auttaa ainoastaan lepo ja arjen höllääminen.

Sitten tulee masentuneen kotiin joku ylipirteä vi. ttumainen perhetyöntekijä, joka komentaa ylös, ulos ja lenkille! Ota itseä niskasta kiinni jne. Eipä paljon masentunutta auta.

Jos meinaa lapsien kanssa arjesta selvitä niin jonkun täytyy tämä tehdä.

Et sitten lukenut edellistä kommenttia ollenkaan. Myötätuntoa, lepoa ja arjen hölläämistä,lupa levätä.

Eihän se perhetyön tarkoitus ole hoitaa sitä äitiä. Se masennuksen hoito tulee terveydenhuollosta. Perhetyön tarkoitus on varmistaa lasten oikeudet.

Nyt sitä ollaan jo juristia

Kyllä perhetyöntekijä tuntee, ja täytyykin tuntea, lastensuojelulain ja toimii sen puitteissa, ja se laki ohjaa työtä kuten sosiaalityöntekijöilläkin. Ei siinä juristi tarvitse olla.

Lastensuojelulaissa lapsen etu menee vanhemman edun edelle. Syyttäkää tästä lakiemme laatijoita eikä sosiaalipuolen työntekijöitä, jos ei miellytä ajatus että joku ajattelee lapsesi hyvinvointia.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus.

Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.

Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.

Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.

Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.

Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.

Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.

Masentuneelle pitää antaa lupa levätä. Sanoa, että lapsille voi antaa myös einrstä, jos ruuanlaitto ei juuri silloin onnistu. Lapset eivät hajoa, jos eivät pääse puistoon 2krt päivässä. Siivouksestakin voi tinkiä, joka päivä ei ole pakko imurouda. Masentunut tarvitsee myötätuntoa ja että hänelle ihan sanomalla annetaan lupa olla liikasuorittamatta, koska masennukseen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.

Tietenkin kannattaa kannustaa liikkeelle, mutta "itsensä niskasta kiinni ottaminen" ei masentunutta auta. Joskus masennus voi olla ihan burt outtiakin, joka ei lääkkeillä parane vaan siihen auttaa ainoastaan lepo ja arjen höllääminen.

Sitten tulee masentuneen kotiin joku ylipirteä vi. ttumainen perhetyöntekijä, joka komentaa ylös, ulos ja lenkille! Ota itseä niskasta kiinni jne. Eipä paljon masentunutta auta.

Jos meinaa lapsien kanssa arjesta selvitä niin jonkun täytyy tämä tehdä.

Et sitten lukenut edellistä kommenttia ollenkaan. Myötätuntoa, lepoa ja arjen hölläämistä,lupa levätä.

Eihän se perhetyön tarkoitus ole hoitaa sitä äitiä. Se masennuksen hoito tulee terveydenhuollosta. Perhetyön tarkoitus on varmistaa lasten oikeudet.

Nyt sitä ollaan jo juristia

Kyllä perhetyöntekijä tuntee, ja täytyykin tuntea, lastensuojelulain ja toimii sen puitteissa, ja se laki ohjaa työtä kuten sosiaalityöntekijöilläkin. Ei siinä juristi tarvitse olla.

Lastensuojelulaissa lapsen etu menee vanhemman edun edelle. Syyttäkää tästä lakiemme laatijoita eikä sosiaalipuolen työntekijöitä, jos ei miellytä ajatus että joku ajattelee lapsesi hyvinvointia.

Ei tunne, eihän se edes kuulu toimenkuvaan. Hän tekee noita pilipalikekkulitemppujuttuja perheessä ja kirjailee mutujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus.

Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.

Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.

Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.

Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.

Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.

Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.

Masentuneelle pitää antaa lupa levätä. Sanoa, että lapsille voi antaa myös einrstä, jos ruuanlaitto ei juuri silloin onnistu. Lapset eivät hajoa, jos eivät pääse puistoon 2krt päivässä. Siivouksestakin voi tinkiä, joka päivä ei ole pakko imurouda. Masentunut tarvitsee myötätuntoa ja että hänelle ihan sanomalla annetaan lupa olla liikasuorittamatta, koska masennukseen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.

Tietenkin kannattaa kannustaa liikkeelle, mutta "itsensä niskasta kiinni ottaminen" ei masentunutta auta. Joskus masennus voi olla ihan burt outtiakin, joka ei lääkkeillä parane vaan siihen auttaa ainoastaan lepo ja arjen höllääminen.

Sitten tulee masentuneen kotiin joku ylipirteä vi. ttumainen perhetyöntekijä, joka komentaa ylös, ulos ja lenkille! Ota itseä niskasta kiinni jne. Eipä paljon masentunutta auta.

Jos meinaa lapsien kanssa arjesta selvitä niin jonkun täytyy tämä tehdä.

Et sitten lukenut edellistä kommenttia ollenkaan. Myötätuntoa, lepoa ja arjen hölläämistä,lupa levätä.

Eihän se perhetyön tarkoitus ole hoitaa sitä äitiä. Se masennuksen hoito tulee terveydenhuollosta. Perhetyön tarkoitus on varmistaa lasten oikeudet.

Nyt sitä ollaan jo juristia

Kyllä perhetyöntekijä tuntee, ja täytyykin tuntea, lastensuojelulain ja toimii sen puitteissa, ja se laki ohjaa työtä kuten sosiaalityöntekijöilläkin. Ei siinä juristi tarvitse olla.

Lastensuojelulaissa lapsen etu menee vanhemman edun edelle. Syyttäkää tästä lakiemme laatijoita eikä sosiaalipuolen työntekijöitä, jos ei miellytä ajatus että joku ajattelee lapsesi hyvinvointia.

Ei tunne, eihän se edes kuulu toimenkuvaan. Hän tekee noita pilipalikekkulitemppujuttuja perheessä ja kirjailee mutujaan.

Perhetyöntekijä toimii sosiaalihuoltolain mukaan ja lastensuojelun perhetyöntekijä lastensuojelulain mukaan. Niin se menee, halusit tai et. Mätiäkin omenoita joukkoon mahtuu, mutta ei kannata yleistää koskemaan koko ammattikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä koko keskustelu vaikuttaa siltä taannoiselta makaronilaatikkojutulta, jossa perhe väitti, että lapset lähti huostaan siksi, kun vanhemmat tekivät makaronilaatikon väärässä järjestyksessä.

Siinä keississä yhdeksi huoleksi oli kirjattu makaroonilaatikon valmistaminen sekoittamalla, ei laittamalla kerroksittain. Huostaanotto saattoi johtua ihan mistä syystä hyvänsä, mutta tuon makaroonilaatikon valmistuksen kirjaaminenkin on outoa, ja osoittaa huonoa ammattitaitoa. 

Seuraavaksi joku kokee huolta tai kirjailee ylös, miten jossain ei silitetä, tai silitetään väärin tai huonosti, ei käytetä pyykkipoikia narulla,ei käytetä kuivausrumpua tai kehdataan tiskata astiat käsin tai ei lajitella roskia, keitetään vääränlaisella hellalla.

Hullutko tuolle alalle yksin lähtevät?

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi joku kokee huolta tai kirjailee ylös, miten jossain ei silitetä, tai silitetään väärin tai huonosti, ei käytetä pyykkipoikia narulla,ei käytetä kuivausrumpua tai kehdataan tiskata astiat käsin tai ei lajitella roskia, keitetään vääränlaisella hellalla.

Hullutko tuolle alalle yksin lähtevät?

Tuo on totta. Minulle tuli valitusta pyykinpesusta ja ptt ihmetteli miksen tiskaa käsin, hänkin tiskaa usein käsin. On siis tiskikone johon laitan kaiken mahdollisen.