Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.
Se perhetyöntekijähän kirjoitti tosi asiallisesti mitä eri perhetöitä on ja mitä sen työhön kuuluu.
Oma kehu haisee...
Sulla? Laita dödöä.
Luulet olevasi hauska? Not.
Sinä aloitit hauskuuttamisen...harmi vaan ettei ketään naurattanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hihihi kirjoitti:
Jollei ole ollut lapsia, niin mistä ihmeestä joku keskiverto voisi tietää, tulee erityislapsi ja itse nääntyy ja masentuu?
Oletpa sinä ihmeellinen kaiken etukäteen tietävä henkilö. Niitä mielestään itse kovin erinomaisia?
No näin voi esim. varautua etukäteen. Ensimmäinen lapsi suunnitellaan, mietitään mitä jos se on vammainen, erityinen, koliikki tms. vanhemmat väsyy. Mitä tehdään ja mistä saadaan apua että saa itse nukkua ja levätä. Esim. Mll hoitaja, siivooja, vuorotellaan nukkumisia, mummo yökylään jne. Apu pitää minun mielestäni hommata ns. omakustanteisesti eikä niin että yhteiskunta joutuu maksamaan avun jos vanhemmat ovatkin väsyneitä. Jos ei ole varaa palkata apua tai tunnistaa tilannetta kun on aika hommata sitä apua niin ne lapset voi hyvin jättää hankkimatta ja ottaa vaikka kissan.
Kun ensimmäinen lapsi on vaikka pari vuotias voidaan miettiä miltä tuo pari vuotta on tuntunut. Sainko nukuttua riittävästi, oliko tarpeeksi omaa aikaa, voiko lapsi hyvin, miten parisuhde voi; onko kahdenkeskistä aikaa riittävästi. Miten äidin työelämään mahdollinen paluu/uran laita. Jos kaikki on hyvin ja paukkuja/aikaa/rahaa riittää niin voi alkaa suunnitella toista lasta.
Kun kolmatta lasta suunnitellaan pitäisi jo ensimmäisestä lapsesta näkyä se onko hän erityislapsi vaiko ei. Jos molemmat lapset ovat reippaita, kehitys ok ja luulee selviävänsä kolmen lapsen harrastusmaksuista tulevaisuudessa. (Omasta mielestäni ei ole länsimaiseen yhteiskuntaa järkevää tehdä lapsia mitkä ei saa harrastaa mitään mikä maksaa, koska elämä pyörii muutenkin markkinatalouden ympärillä). Ja miten tukiverkko kolmelle lapselle? Harva mummo haluaa kolmea lasta kerralla hoitoon, varsinkin jos on kyse erityislapsista.
Toivottavasti ihmiset panostaisivat perhesuunnitteluun ja näkisivät omat heikkoutensa. En itse haluaisi olla lapsi sellaisessa kodissa missä äiti on niin väsynyt ettei jaksa tehdä mitään. Rahaa pitäisi olla sen verran että vanhemmat saavat levätä välillä, käydä omissa harrastuksissaan ja viettää myös kahdenkeskistä aikaa ja hoitaa parisuhdettaan.
Nykyään on paljon toimivia ehkäisykeinoja, niihin kannattaa tutustua eikä suinpäin tehdä liutaa lapsia. Myöhemmin voi katua kun on ihan loppu niin henkisesti kuin fyysisesti.
Kiva suunnitelma. Silti lapsi tai äiti voi vammautua synnytyksessä, isä kuolla, iskee syöpä tai tsunami tai rekka auton kylkeen.
Tätä elämää ei voi hallita. Kun ihminen on keskellä menetyksiä ja vaikeuksia, harvemmin kaipaa viisastelua tai ehkäisyneuvontaa. Konkreettinen apu tai edes myötätunto olisi paikallaan, vaan se taitaa olla tälle ajalle vierasta.
Me olemme ainakin puolisoni kanssa keskustelleet mitä tehdään jos minä kuolen synnytyksessä tai hän kuolee jossain onnettomuudessa tms. On testamentit valmiina että rahallisesti ainakin pärjää. Henkistä puolta ei tietenkään voi ennustaa mutta eiköhän sen puolison kuoleman jälkeen ole ihan ok että se sosionomi tulee sinne kotiin ehdottamaan pullan syöntiä ja kirjojen järjestelyä. Toki olemme keskustelleet paljon kun joku muu läheinen on kuollut ja käsitelleet sitä kautta kuolemaa. Mutta tietysti voi olla hankalaa ja traagista silloin jos oma puoliso kuolee.
Näin toimii jokainen vastuullinen vanhempi. Ketjun ainoita järkeviä kirjoituksia ja täyttä asiaa.
Psykologi112 kirjoitti:
Ikäviä kokemuksia on täällä ihmisillä ollut perhetyöstä. Aika usein perheet, joille sellaista tarjotaan, myös tarvitsevat sitä. Hyvin harvoin olen kentällä työskennellessäni tavannut perheitä, jotka ovat palveluihin tyytymättömiä ja eivät oikeasti ko. palvelua tarvisi.
Valitettavasti olen joutunut toteamaan, että aina ei perhetyöntekijät ole oikealla alalla. Eräällä paikkakunnalla olen ollut mukana palavereissa perhetyöntekijöiden kanssa. Nämä puhuvat pahaa perheistä, joissa käyvät ja ovat itse sen oloisia, että elämänhallinta ei taida olla ihan kunnossa. Joskus tulee mieleen, että taitavat nämä ”perhetyöntekijät” pallotella perheitä vähän ilkeilläkseen, koska ovat itse samalla tasolla perheineen näiden apua tarvitsevien kanssa.
T. Päätieteen Psykoloogi Pohjammaalta
Psykologi112 kirjoitti:
Ikäviä kokemuksia on täällä ihmisillä ollut perhetyöstä. Aika usein perheet, joille sellaista tarjotaan, myös tarvitsevat sitä. Hyvin harvoin olen kentällä työskennellessäni tavannut perheitä, jotka ovat palveluihin tyytymättömiä ja eivät oikeasti ko. palvelua tarvisi.
Valitettavasti olen joutunut toteamaan, että aina ei perhetyöntekijät ole oikealla alalla. Eräällä paikkakunnalla olen ollut mukana palavereissa perhetyöntekijöiden kanssa. Nämä puhuvat pahaa perheistä, joissa käyvät ja ovat itse sen oloisia, että elämänhallinta ei taida olla ihan kunnossa. Joskus tulee mieleen, että taitavat nämä ”perhetyöntekijät” pallotella perheitä vähän ilkeilläkseen, koska ovat itse samalla tasolla perheineen näiden apua tarvitsevien kanssa.
Tuo on hyvin mahdollista ja selittää motiivin pallottelulle. Ovat ilkeitä, kun huomaavat olevansa samalla tasolla, ei yhtään ylempänä. Sekö aiheuttaa myös tuota avointa vihaa perheitä kohtaan? Kateus, katkeruus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.
Se perhetyöntekijähän kirjoitti tosi asiallisesti mitä eri perhetöitä on ja mitä sen työhön kuuluu.
Oma kehu haisee...
Sulla? Laita dödöä.
Luulet olevasi hauska? Not.
Sinä aloitit hauskuuttamisen...harmi vaan ettei ketään naurattanut...
Ei se ollut hauskuuttamista. Kylmä fakta, että kehuit omaa aiempaa kommenttiasi, narsisti kun olet luonteeltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.
Se perhetyöntekijähän kirjoitti tosi asiallisesti mitä eri perhetöitä on ja mitä sen työhön kuuluu.
Oma kehu haisee...
Sulla? Laita dödöä.
Luulet olevasi hauska? Not.
Sinä aloitit hauskuuttamisen...harmi vaan ettei ketään naurattanut...
Ei se ollut hauskuuttamista. Kylmä fakta, että kehuit omaa aiempaa kommenttiasi, narsisti kun olet luonteeltasi.
Oletko kaukohoitoa ja etädiagnooseja antava psykiatri? Nyt sait jo vähän nauramaan :D mut kokeile jotain vielä hauskempaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.
Se perhetyöntekijähän kirjoitti tosi asiallisesti mitä eri perhetöitä on ja mitä sen työhön kuuluu.
Oma kehu haisee...
Sulla? Laita dödöä.
Luulet olevasi hauska? Not.
Sinä aloitit hauskuuttamisen...harmi vaan ettei ketään naurattanut...
Ei se ollut hauskuuttamista. Kylmä fakta, että kehuit omaa aiempaa kommenttiasi, narsisti kun olet luonteeltasi.
Oletko kaukohoitoa ja etädiagnooseja antava psykiatri? Nyt sait jo vähän nauramaan :D mut kokeile jotain vielä hauskempaa!
Olen ja sä voisit kokeilla hoitoa, vaikka eipä narskuihin mikään hoito tehoa. Meni jo lähdössä pieleen, joten myöhäistä korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.
Se perhetyöntekijähän kirjoitti tosi asiallisesti mitä eri perhetöitä on ja mitä sen työhön kuuluu.
Oma kehu haisee...
Sulla? Laita dödöä.
Luulet olevasi hauska? Not.
Sinä aloitit hauskuuttamisen...harmi vaan ettei ketään naurattanut...
Ei se ollut hauskuuttamista. Kylmä fakta, että kehuit omaa aiempaa kommenttiasi, narsisti kun olet luonteeltasi.
Oletko kaukohoitoa ja etädiagnooseja antava psykiatri? Nyt sait jo vähän nauramaan :D mut kokeile jotain vielä hauskempaa!
Olen ja sä voisit kokeilla hoitoa, vaikka eipä narskuihin mikään hoito tehoa. Meni jo lähdössä pieleen, joten myöhäistä korjata.
Kokemustasiantuntijana sen tiedätkin. Se on surullista missä kantimissa mielenterveystyö on tänä päivänä kun sinunkaltaiset saa kulkea vapaalla jalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.
Se perhetyöntekijähän kirjoitti tosi asiallisesti mitä eri perhetöitä on ja mitä sen työhön kuuluu.
Oma kehu haisee...
Sulla? Laita dödöä.
Luulet olevasi hauska? Not.
Sinä aloitit hauskuuttamisen...harmi vaan ettei ketään naurattanut...
Ei se ollut hauskuuttamista. Kylmä fakta, että kehuit omaa aiempaa kommenttiasi, narsisti kun olet luonteeltasi.
Vainoharhapsykoosit tulilla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.
Se perhetyöntekijähän kirjoitti tosi asiallisesti mitä eri perhetöitä on ja mitä sen työhön kuuluu.
Oma kehu haisee...
Sulla? Laita dödöä.
Luulet olevasi hauska? Not.
Sinä aloitit hauskuuttamisen...harmi vaan ettei ketään naurattanut...
Ei se ollut hauskuuttamista. Kylmä fakta, että kehuit omaa aiempaa kommenttiasi, narsisti kun olet luonteeltasi.
Oletko kaukohoitoa ja etädiagnooseja antava psykiatri? Nyt sait jo vähän nauramaan :D mut kokeile jotain vielä hauskempaa!
Olen ja sä voisit kokeilla hoitoa, vaikka eipä narskuihin mikään hoito tehoa. Meni jo lähdössä pieleen, joten myöhäistä korjata.
Kokemustasiantuntijana sen tiedätkin. Se on surullista missä kantimissa mielenterveystyö on tänä päivänä kun sinunkaltaiset saa kulkea vapaalla jalalla.
Ei vaan sinunkaltaiset.
Ei lapsia enää uskalla kukaan järkevä ihminen tehdä. Ihan käsittämätöntä tämä touhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus.
Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.
Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.
Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.
Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.
Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.
Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.
Mun yksi ex-poikaystävä kerran järjesteli mun kirjat todella kivasti. En itse jaksanut laittaa sitä kirjahyllyä kuntoon. No yksi aamu heräsin, kun tämä ex siinä kirjoja puhdisteli ja järjesteli. Halusi varmaan miellyttää. Sama järjestys on muuten vieläkin ja hyvät muistot miehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus.
Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.
Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.
Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.
Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.
Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.
Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.
Masentuneelle pitää antaa lupa levätä. Sanoa, että lapsille voi antaa myös einrstä, jos ruuanlaitto ei juuri silloin onnistu. Lapset eivät hajoa, jos eivät pääse puistoon 2krt päivässä. Siivouksestakin voi tinkiä, joka päivä ei ole pakko imurouda. Masentunut tarvitsee myötätuntoa ja että hänelle ihan sanomalla annetaan lupa olla liikasuorittamatta, koska masennukseen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.
Tietenkin kannattaa kannustaa liikkeelle, mutta "itsensä niskasta kiinni ottaminen" ei masentunutta auta. Joskus masennus voi olla ihan burt outtiakin, joka ei lääkkeillä parane vaan siihen auttaa ainoastaan lepo ja arjen höllääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus.
Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.
Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.
Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.
Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.
Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.
Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.
Hyvä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se perhetyöntekijä teille alunperinkään on tullut?
Sehän käy avauksesta ilmi!
Aloittaja, suosittelen, että otat yhteyttä nyt siihen perhetyön esimieheen, ja kysyt häneltä, mikä perhetyön tavoite sinun perheesi kohdalla on. Kun hän on sen kertonut, kerro se, mitä perhetyöntekijä kotonasi tekee, miltä se sinusta tuntuu, ja mitä sinä itse toivoisit perhetyöntekijän tekevän ja miksi. Kannattaa miettiä nämä asiat valmiiksi ennen puhelua.
Kyllä lähtökohtaisesti pitäisi mennä niin, että asiakas itse määrittelee oman tarpeensa ja mihin tarvitsee apua. Eikä niin, että joku muualla kertoo, että nyt sun tarvii leipoa ja järjestellä kirjat värijärjestykseen. Ap ei ole pyytänyt apua tuollaiseen. Toisaalta tietääkö ap itsekään, mitä hän kokee haluavansa tästä perhetyöntekijästä. Ja onhan se niinkin, että kemiat ei aina kohtaa ihmisillä, vaikka haluaisikin.
Lastensuojelu ei toimi noin. Se tarkkailee ja määrää. Ja sitten vanhempi ”on yhteistyöhaluinen” ja tottelee.
Ikinä ei kannata siksi ottaa sitä perhetyöntekijää kotiinsa.
Höpö, höpö taas. Tiedän, koska meillä on lastensuojelun asiakkuus. Ei ole kukaan ylhäältä alas käskyttänyt, vaan nimenomaan kysytty meiltä, mitä me tarvitsisimme arjessa. Tarkoitus on nimenomaan auttaa, eikä se auta, että joku muu kertoo mikä auttaa jaksamaan. Toiset toki saattaa tarvita enemmän ohjausta kuin toiset. Toiset taas kaipaa kunnon unet, toiset aikuista keskustelemaan kanssaan, jotkut muutaman tunnin kaksinkeskeistä aikaa kumppaninsa kanssa. Ei se hyödytä, että annetaan kaulin käteen, jos vaikka on valtava määrä univelkaa.
Nimenomaan näin! Samat kokemukset itselläni. Kolmoslapset aiheuttivat valtavasti univelkaa. Perhetyöntekijää todellakin tarvittiin. Hän kävi meillä kerran viikossa klo 12-16. Minä sain nukkua! Hän vei lapsia ulos, leikki lasten kanssa, syötti pullosta, vaihtoi vaipat. Olin aina kuin uusi ihminen, kun olin saanut levätä 4 tuntia. Monesti laitoin makkarin oven kiinni ja kuulin lasten ääniä osan aikaa, mutta kertaakaan minun ”kauneusuniani” ei häiritty, eikä painostettu, että tule leipomaan tai kokkaamaan päivällistä. Päin vastoin perhetyöntekijä nauroi, että kyllä sillä kaupan liha-perunasoselaatikolla pärjää pari vuotta. Kun vakkarityöntekijä oli lomalla, sijainen heti ekalla käynnillä kysyi, mitä MINÄ haluaisin hänen käynnillä tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus.
Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.
Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.
Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.
Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.
Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.
Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.
Masentuneelle pitää antaa lupa levätä. Sanoa, että lapsille voi antaa myös einrstä, jos ruuanlaitto ei juuri silloin onnistu. Lapset eivät hajoa, jos eivät pääse puistoon 2krt päivässä. Siivouksestakin voi tinkiä, joka päivä ei ole pakko imurouda. Masentunut tarvitsee myötätuntoa ja että hänelle ihan sanomalla annetaan lupa olla liikasuorittamatta, koska masennukseen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.
Tietenkin kannattaa kannustaa liikkeelle, mutta "itsensä niskasta kiinni ottaminen" ei masentunutta auta. Joskus masennus voi olla ihan burt outtiakin, joka ei lääkkeillä parane vaan siihen auttaa ainoastaan lepo ja arjen höllääminen.
Sitten tulee masentuneen kotiin joku ylipirteä vi. ttumainen perhetyöntekijä, joka komentaa ylös, ulos ja lenkille! Ota itseä niskasta kiinni jne. Eipä paljon masentunutta auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus.
Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.
Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.
Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.
Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.
Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.
Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.
Masentuneelle pitää antaa lupa levätä. Sanoa, että lapsille voi antaa myös einrstä, jos ruuanlaitto ei juuri silloin onnistu. Lapset eivät hajoa, jos eivät pääse puistoon 2krt päivässä. Siivouksestakin voi tinkiä, joka päivä ei ole pakko imurouda. Masentunut tarvitsee myötätuntoa ja että hänelle ihan sanomalla annetaan lupa olla liikasuorittamatta, koska masennukseen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.
Tietenkin kannattaa kannustaa liikkeelle, mutta "itsensä niskasta kiinni ottaminen" ei masentunutta auta. Joskus masennus voi olla ihan burt outtiakin, joka ei lääkkeillä parane vaan siihen auttaa ainoastaan lepo ja arjen höllääminen.Sitten tulee masentuneen kotiin joku ylipirteä vi. ttumainen perhetyöntekijä, joka komentaa ylös, ulos ja lenkille! Ota itseä niskasta kiinni jne. Eipä paljon masentunutta auta.
Jos meinaa lapsien kanssa arjesta selvitä niin jonkun täytyy tämä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus.
Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.
Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.
Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.
Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.
Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.
Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.
Masentuneelle pitää antaa lupa levätä. Sanoa, että lapsille voi antaa myös einrstä, jos ruuanlaitto ei juuri silloin onnistu. Lapset eivät hajoa, jos eivät pääse puistoon 2krt päivässä. Siivouksestakin voi tinkiä, joka päivä ei ole pakko imurouda. Masentunut tarvitsee myötätuntoa ja että hänelle ihan sanomalla annetaan lupa olla liikasuorittamatta, koska masennukseen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.
Tietenkin kannattaa kannustaa liikkeelle, mutta "itsensä niskasta kiinni ottaminen" ei masentunutta auta. Joskus masennus voi olla ihan burt outtiakin, joka ei lääkkeillä parane vaan siihen auttaa ainoastaan lepo ja arjen höllääminen.Sitten tulee masentuneen kotiin joku ylipirteä vi. ttumainen perhetyöntekijä, joka komentaa ylös, ulos ja lenkille! Ota itseä niskasta kiinni jne. Eipä paljon masentunutta auta.
Jos meinaa lapsien kanssa arjesta selvitä niin jonkun täytyy tämä tehdä.
Et sitten lukenut edellistä kommenttia ollenkaan. Myötätuntoa, lepoa ja arjen hölläämistä,lupa levätä.
Alue: Aihe vapaa
Ikäviä kokemuksia on täällä ihmisillä ollut perhetyöstä. Aika usein perheet, joille sellaista tarjotaan, myös tarvitsevat sitä. Hyvin harvoin olen kentällä työskennellessäni tavannut perheitä, jotka ovat palveluihin tyytymättömiä ja eivät oikeasti ko. palvelua tarvisi.
Valitettavasti olen joutunut toteamaan, että aina ei perhetyöntekijät ole oikealla alalla. Eräällä paikkakunnalla olen ollut mukana palavereissa perhetyöntekijöiden kanssa. Nämä puhuvat pahaa perheistä, joissa käyvät ja ovat itse sen oloisia, että elämänhallinta ei taida olla ihan kunnossa. Joskus tulee mieleen, että taitavat nämä ”perhetyöntekijät” pallotella perheitä vähän ilkeilläkseen, koska ovat itse samalla tasolla perheineen näiden apua tarvitsevien kanssa.