Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus.
Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.
Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.
Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.
Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.
Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.
Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.
Masentuneelle pitää antaa lupa levätä. Sanoa, että lapsille voi antaa myös einrstä, jos ruuanlaitto ei juuri silloin onnistu. Lapset eivät hajoa, jos eivät pääse puistoon 2krt päivässä. Siivouksestakin voi tinkiä, joka päivä ei ole pakko imurouda. Masentunut tarvitsee myötätuntoa ja että hänelle ihan sanomalla annetaan lupa olla liikasuorittamatta, koska masennukseen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.
Tietenkin kannattaa kannustaa liikkeelle, mutta "itsensä niskasta kiinni ottaminen" ei masentunutta auta. Joskus masennus voi olla ihan burt outtiakin, joka ei lääkkeillä parane vaan siihen auttaa ainoastaan lepo ja arjen höllääminen.Sitten tulee masentuneen kotiin joku ylipirteä vi. ttumainen perhetyöntekijä, joka komentaa ylös, ulos ja lenkille! Ota itseä niskasta kiinni jne. Eipä paljon masentunutta auta.
Jos meinaa lapsien kanssa arjesta selvitä niin jonkun täytyy tämä tehdä.
Et sitten lukenut edellistä kommenttia ollenkaan. Myötätuntoa, lepoa ja arjen hölläämistä,lupa levätä.
Eihän se perhetyön tarkoitus ole hoitaa sitä äitiä. Se masennuksen hoito tulee terveydenhuollosta. Perhetyön tarkoitus on varmistaa lasten oikeudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus.
Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.
Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.
Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.
Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.
Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.
Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.
Masentuneelle pitää antaa lupa levätä. Sanoa, että lapsille voi antaa myös einrstä, jos ruuanlaitto ei juuri silloin onnistu. Lapset eivät hajoa, jos eivät pääse puistoon 2krt päivässä. Siivouksestakin voi tinkiä, joka päivä ei ole pakko imurouda. Masentunut tarvitsee myötätuntoa ja että hänelle ihan sanomalla annetaan lupa olla liikasuorittamatta, koska masennukseen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.
Tietenkin kannattaa kannustaa liikkeelle, mutta "itsensä niskasta kiinni ottaminen" ei masentunutta auta. Joskus masennus voi olla ihan burt outtiakin, joka ei lääkkeillä parane vaan siihen auttaa ainoastaan lepo ja arjen höllääminen.Sitten tulee masentuneen kotiin joku ylipirteä vi. ttumainen perhetyöntekijä, joka komentaa ylös, ulos ja lenkille! Ota itseä niskasta kiinni jne. Eipä paljon masentunutta auta.
Jos meinaa lapsien kanssa arjesta selvitä niin jonkun täytyy tämä tehdä.
Et sitten lukenut edellistä kommenttia ollenkaan. Myötätuntoa, lepoa ja arjen hölläämistä,lupa levätä.
Eihän se perhetyön tarkoitus ole hoitaa sitä äitiä. Se masennuksen hoito tulee terveydenhuollosta. Perhetyön tarkoitus on varmistaa lasten oikeudet.
Nyt sitä ollaan jo juristia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus.
Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.
Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.
Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.
Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.
Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.
Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.
Masentuneelle pitää antaa lupa levätä. Sanoa, että lapsille voi antaa myös einrstä, jos ruuanlaitto ei juuri silloin onnistu. Lapset eivät hajoa, jos eivät pääse puistoon 2krt päivässä. Siivouksestakin voi tinkiä, joka päivä ei ole pakko imurouda. Masentunut tarvitsee myötätuntoa ja että hänelle ihan sanomalla annetaan lupa olla liikasuorittamatta, koska masennukseen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.
Tietenkin kannattaa kannustaa liikkeelle, mutta "itsensä niskasta kiinni ottaminen" ei masentunutta auta. Joskus masennus voi olla ihan burt outtiakin, joka ei lääkkeillä parane vaan siihen auttaa ainoastaan lepo ja arjen höllääminen.Sitten tulee masentuneen kotiin joku ylipirteä vi. ttumainen perhetyöntekijä, joka komentaa ylös, ulos ja lenkille! Ota itseä niskasta kiinni jne. Eipä paljon masentunutta auta.
Jos meinaa lapsien kanssa arjesta selvitä niin jonkun täytyy tämä tehdä.
Et sitten lukenut edellistä kommenttia ollenkaan. Myötätuntoa, lepoa ja arjen hölläämistä,lupa levätä.
Eihän se perhetyön tarkoitus ole hoitaa sitä äitiä. Se masennuksen hoito tulee terveydenhuollosta. Perhetyön tarkoitus on varmistaa lasten oikeudet.
Nyt sitä ollaan jo juristia
Nehän on joka alan asiantuntijoita, omasta mielestään.
Onpa ylimielinen perhetyöntekijä. Hänen tulisi kunnioittaa perheen tapoja ja kysyä ja kuunnella koko perheen tunnelmia. Olla vierellä kulkija ja tehdä ehdotuksia arjen helpottamiseksi. Eikä käskyttää tai kertoa omia totuuksiaan. Komentelu saa aina aikaa torjuntareaktion. Hänen tulisi ottaa perhe yhteiseen suunnitteluun kaikkien perheen jäsenten hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Onko todella niin, sosiaalialoilla opetetaan sellaista natsittelua, kaikkien tulisi elää samalla tavalla samassa rytmissä samanlaista elämää minkä tulisi sopia kaikille ollen ainoa oikea tapa elää?
Ja se, mikä tekee kelvollisen määrittelijän, on jossain supertyhmässä kouluputkessa istuskelu ja esseiden kyhäily?
Jonka mielestä jotakuta ymmärrettävästi aivan kauheassa ja uuvuttavassa tilanteessa uupunutta tai masentunutta äitiä perheineen "autetaan" käskyttämällä ihmistä tekemään kotona A-Ö akselillä ö-arvoista höpöä? Tämän yrittäessä pitää päätä vedfnpinnan ylpuolella epätoivolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyssäri kirjoitti:
Onko todella niin, sosiaalialoilla opetetaan sellaista natsittelua, kaikkien tulisi elää samalla tavalla samassa rytmissä samanlaista elämää minkä tulisi sopia kaikille ollen ainoa oikea tapa elää?
Ja se, mikä tekee kelvollisen määrittelijän, on jossain supertyhmässä kouluputkessa istuskelu ja esseiden kyhäily?
Jonka mielestä jotakuta ymmärrettävästi aivan kauheassa ja uuvuttavassa tilanteessa uupunutta tai masentunutta äitiä perheineen "autetaan" käskyttämällä ihmistä tekemään kotona A-Ö akselillä ö-arvoista höpöä? Tämän yrittäessä pitää päätä vedfnpinnan ylpuolella epätoivolla?
No en minä pitäisi minään natsitteluna sitä, että pyritään siihen, että lapsella olisi säännölliset ruokailut ja tapaisi vanhempiaan kiireettömästi vaikkapa sitten ruokapöydässä päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Kyssäri kirjoitti:
Onko todella niin, sosiaalialoilla opetetaan sellaista natsittelua, kaikkien tulisi elää samalla tavalla samassa rytmissä samanlaista elämää minkä tulisi sopia kaikille ollen ainoa oikea tapa elää?
Ja se, mikä tekee kelvollisen määrittelijän, on jossain supertyhmässä kouluputkessa istuskelu ja esseiden kyhäily?
Jonka mielestä jotakuta ymmärrettävästi aivan kauheassa ja uuvuttavassa tilanteessa uupunutta tai masentunutta äitiä perheineen "autetaan" käskyttämällä ihmistä tekemään kotona A-Ö akselillä ö-arvoista höpöä? Tämän yrittäessä pitää päätä vedfnpinnan ylpuolella epätoivolla?
No en minä pitäisi minään natsitteluna sitä, että pyritään siihen, että lapsella olisi säännölliset ruokailut ja tapaisi vanhempiaan kiireettömästi vaikkapa sitten ruokapöydässä päivittäin.
Ja terve järki on pannassa? Minusta tuossa kuitenkin äiti on kotona saatavilla ja 12-vuotiaalla kavereita. Eli hommathan on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyssäri kirjoitti:
Onko todella niin, sosiaalialoilla opetetaan sellaista natsittelua, kaikkien tulisi elää samalla tavalla samassa rytmissä samanlaista elämää minkä tulisi sopia kaikille ollen ainoa oikea tapa elää?
Ja se, mikä tekee kelvollisen määrittelijän, on jossain supertyhmässä kouluputkessa istuskelu ja esseiden kyhäily?
Jonka mielestä jotakuta ymmärrettävästi aivan kauheassa ja uuvuttavassa tilanteessa uupunutta tai masentunutta äitiä perheineen "autetaan" käskyttämällä ihmistä tekemään kotona A-Ö akselillä ö-arvoista höpöä? Tämän yrittäessä pitää päätä vedfnpinnan ylpuolella epätoivolla?
No en minä pitäisi minään natsitteluna sitä, että pyritään siihen, että lapsella olisi säännölliset ruokailut ja tapaisi vanhempiaan kiireettömästi vaikkapa sitten ruokapöydässä päivittäin.
Ja terve järki on pannassa? Minusta tuossa kuitenkin äiti on kotona saatavilla ja 12-vuotiaalla kavereita. Eli hommathan on hyvin.
Niin, tuossahan se 12 -vuotias on kavereilla, jos siellä olisi ruokaa ja joku järkipäinen aikuinen kun kotona on laiska lämöhkä makoilemassa eikä laittamassa ruokaa omille lapsilleen.
Kyssäri kirjoitti:
Onko todella niin, sosiaalialoilla opetetaan sellaista natsittelua, kaikkien tulisi elää samalla tavalla samassa rytmissä samanlaista elämää minkä tulisi sopia kaikille ollen ainoa oikea tapa elää?
Ja se, mikä tekee kelvollisen määrittelijän, on jossain supertyhmässä kouluputkessa istuskelu ja esseiden kyhäily?
Jonka mielestä jotakuta ymmärrettävästi aivan kauheassa ja uuvuttavassa tilanteessa uupunutta tai masentunutta äitiä perheineen "autetaan" käskyttämällä ihmistä tekemään kotona A-Ö akselillä ö-arvoista höpöä? Tämän yrittäessä pitää päätä vedfnpinnan ylpuolella epätoivolla?
No ensinnäkin näistä olisi kiinnostavaa tietää, onko tilanteet olleet todellisuudessa noin jyrkkiä, mitä on kuvailtu.
Kun todellisuudessa saatettu ehdottaa leipomista, joka otettu käskynä leipoa.
Ruokailusta saatettu yleisesti ottaen sanoa, että olisi hyvä syödä yhdessä koko perhe, joka otettu vaatimuksena, että kaikkien tulisi olla kotona tasan 16.00.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyssäri kirjoitti:
Onko todella niin, sosiaalialoilla opetetaan sellaista natsittelua, kaikkien tulisi elää samalla tavalla samassa rytmissä samanlaista elämää minkä tulisi sopia kaikille ollen ainoa oikea tapa elää?
Ja se, mikä tekee kelvollisen määrittelijän, on jossain supertyhmässä kouluputkessa istuskelu ja esseiden kyhäily?
Jonka mielestä jotakuta ymmärrettävästi aivan kauheassa ja uuvuttavassa tilanteessa uupunutta tai masentunutta äitiä perheineen "autetaan" käskyttämällä ihmistä tekemään kotona A-Ö akselillä ö-arvoista höpöä? Tämän yrittäessä pitää päätä vedfnpinnan ylpuolella epätoivolla?
No en minä pitäisi minään natsitteluna sitä, että pyritään siihen, että lapsella olisi säännölliset ruokailut ja tapaisi vanhempiaan kiireettömästi vaikkapa sitten ruokapöydässä päivittäin.
Ja terve järki on pannassa? Minusta tuossa kuitenkin äiti on kotona saatavilla ja 12-vuotiaalla kavereita. Eli hommathan on hyvin.
Niin, tuossahan se 12 -vuotias on kavereilla, jos siellä olisi ruokaa ja joku järkipäinen aikuinen kun kotona on laiska lämöhkä makoilemassa eikä laittamassa ruokaa omille lapsilleen.
Miksi täällä joku ptt kuvittelee, että masentunut vain makaa ja on laiska? Kyllä se sohvalla istuja laiskempi on ja vie aikaa perheenäidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyssäri kirjoitti:
Onko todella niin, sosiaalialoilla opetetaan sellaista natsittelua, kaikkien tulisi elää samalla tavalla samassa rytmissä samanlaista elämää minkä tulisi sopia kaikille ollen ainoa oikea tapa elää?
Ja se, mikä tekee kelvollisen määrittelijän, on jossain supertyhmässä kouluputkessa istuskelu ja esseiden kyhäily?
Jonka mielestä jotakuta ymmärrettävästi aivan kauheassa ja uuvuttavassa tilanteessa uupunutta tai masentunutta äitiä perheineen "autetaan" käskyttämällä ihmistä tekemään kotona A-Ö akselillä ö-arvoista höpöä? Tämän yrittäessä pitää päätä vedfnpinnan ylpuolella epätoivolla?
No ensinnäkin näistä olisi kiinnostavaa tietää, onko tilanteet olleet todellisuudessa noin jyrkkiä, mitä on kuvailtu.
Kun todellisuudessa saatettu ehdottaa leipomista, joka otettu käskynä leipoa.
Ruokailusta saatettu yleisesti ottaen sanoa, että olisi hyvä syödä yhdessä koko perhe, joka otettu vaatimuksena, että kaikkien tulisi olla kotona tasan 16.00.
Mitä hyötyä on sanoa, että perheen olisi hyvä syödä yhdessä? Eiköhän kaikki ole sen kuulleet, kuten senkin että ylipainoisen kannattaisi laihduttaa. Eri asia on antaa tukea siihen, että se onnistuisi. Aika hankala juttu, jos toinen vanhempi on töissä niin pitkään, että lapset on tarpeen ruokkia jo sitä ennen. Ei siinä perhetyöntekijä voi auttaa. Kannattaisi todeta - niin kuin asia on - että ei se yhdessä päivällisen syöminen nyt niin tärkeä asia ole ja miettiä, onnistuisiko jonkun muun yhteisen hetken saaminen päivään. Tai yhteinen iltapala, ongelma ratkaistu.
Tällainen arkijärkisten neuvojen antaminen (vieläpä lässyttäen kuin lapselle) oli ongelmana siinäkin perhetyössä, jota meille tyrkytettiin. En ollut juttukaveria vailla, ja perhetyöntekijän neuvot olivat parhaimmillaankin sellaisia, hoita itsekin voisin antaa kavereille ja joita täältä palstalta saisi paljon parempia (tai ainakin useampia vaihtoehtoja). Olisin halunnut ja tarvinnut apua sellaiselta, jolla on ymmärrystä neuropsykologisista ongelmista. Yhdessä tekemisestä olisi ollut jotain apua, mutta keskittymiskyky ei riittänyt jaarittelemiseen ja suunnittelemiseen ilman että tehdään mitään konkreettista. Sitten kun koin perhetyön turhana, olikin huoli ja lasu... Vieläkin sapettaa ja ahdistaa ajatella niitä aikoja, vaikka siitä on jo useampi vuosi. Kun on kuormittava tilanne niin siinä ei tarvitsisi enää ylimääräisiä stressin aiheita aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyssäri kirjoitti:
Onko todella niin, sosiaalialoilla opetetaan sellaista natsittelua, kaikkien tulisi elää samalla tavalla samassa rytmissä samanlaista elämää minkä tulisi sopia kaikille ollen ainoa oikea tapa elää?
Ja se, mikä tekee kelvollisen määrittelijän, on jossain supertyhmässä kouluputkessa istuskelu ja esseiden kyhäily?
Jonka mielestä jotakuta ymmärrettävästi aivan kauheassa ja uuvuttavassa tilanteessa uupunutta tai masentunutta äitiä perheineen "autetaan" käskyttämällä ihmistä tekemään kotona A-Ö akselillä ö-arvoista höpöä? Tämän yrittäessä pitää päätä vedfnpinnan ylpuolella epätoivolla?
No en minä pitäisi minään natsitteluna sitä, että pyritään siihen, että lapsella olisi säännölliset ruokailut ja tapaisi vanhempiaan kiireettömästi vaikkapa sitten ruokapöydässä päivittäin.
Ja terve järki on pannassa? Minusta tuossa kuitenkin äiti on kotona saatavilla ja 12-vuotiaalla kavereita. Eli hommathan on hyvin.
Niin, tuossahan se 12 -vuotias on kavereilla, jos siellä olisi ruokaa ja joku järkipäinen aikuinen kun kotona on laiska lämöhkä makoilemassa eikä laittamassa ruokaa omille lapsilleen.
Miksi se kokkaisi lapsilleen jos ne ei ole edes kotona?
Se terve järki...
Vierailija kirjoitti:
Kyssäri kirjoitti:
Onko todella niin, sosiaalialoilla opetetaan sellaista natsittelua, kaikkien tulisi elää samalla tavalla samassa rytmissä samanlaista elämää minkä tulisi sopia kaikille ollen ainoa oikea tapa elää?
Ja se, mikä tekee kelvollisen määrittelijän, on jossain supertyhmässä kouluputkessa istuskelu ja esseiden kyhäily?
Jonka mielestä jotakuta ymmärrettävästi aivan kauheassa ja uuvuttavassa tilanteessa uupunutta tai masentunutta äitiä perheineen "autetaan" käskyttämällä ihmistä tekemään kotona A-Ö akselillä ö-arvoista höpöä? Tämän yrittäessä pitää päätä vedfnpinnan ylpuolella epätoivolla?
No ensinnäkin näistä olisi kiinnostavaa tietää, onko tilanteet olleet todellisuudessa noin jyrkkiä, mitä on kuvailtu.
Kun todellisuudessa saatettu ehdottaa leipomista, joka otettu käskynä leipoa.
Ruokailusta saatettu yleisesti ottaen sanoa, että olisi hyvä syödä yhdessä koko perhe, joka otettu vaatimuksena, että kaikkien tulisi olla kotona tasan 16.00.
Mikähän siinä on kun kaikki sosiaali-ihmisten kommunikaatio on noin vaikeatulkintaista? Miljoona eri versiota ”perhetyötä” eikä ees kellonajoista saada puhuttua suomeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellista on, että se joka tahtoo /kykenee syödä ja jonka on nälkä, saa ruokaa, jolla elää eteenpäin. Ei se, onko se jonkin hifistelijöiden mielestä hienoa kuin kutsuilla jonkin hienojen rikkaiden ruokalistan mukaan tai kaikki mukana tai joka kerta alusta loppuun itse tehtyä tai joka kerta jotain ihmeen nk täyspainoista ja sisältää kaikkea, tai että pitää syödä jokin tietty määrä kertoja per päivä tai viikko.
Ei sellaisesta kouhkaavat edes tiedä mitä tavallisen köyhän perheen elämä on. Modernien silmälasien läpi nähtynä kaikki entisaikaiset lapset olisi tarvinnut huostata!
Onko kukaan saanut apua perhetyöstä?
Vierailija kirjoitti:
Perhetyö on siellä koko perhettä varten ja jos on sovittu, että klo.16 keskustellaan asioista niin olisi se suotavaa, että sitten ollaan myös paikalla. Hänen työpäivänsä päättyy klo.17 niin se on sitten vähän myöhäinen aika pitää palaveria. Kyllä hän tuosta teidän asenteesta nyt jo raportoi.
Leipominen nyt on varmaan vain esimerkki, että tekisit _jotain_ konkreettista. Kerran kuussa pannukakku kyllä kuulostaa aika masentuneelta touhulta, kerran viikossa ei pitäisi liikaa rasittaa. Jos se ei onnistu niin onhan siinä aihetta huoleen.
Mä en leivo ikinä, koska vihaan sitä. Kyllä nyt on varmaan lasun paikka.
Ja mä rakastan, mutta ei se tee minusta mitään sen kummempaa ihmistä kuin edellisestäkään. Miksi arvotetaan moista jossain neutraalissa virallisessa mittakaavassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli itsekin aikanaan kokeiltua molemmat ja noiden kahden ero, kotipalvelu ja perhetyö tulivat sitä myöten selväksi. Tuli muutto isommalle paikkakunnalle jossain vaiheessa ja jäin yksinhuoltajaksi. Neuvolan lääkäri, nuori nainen kysyi miten jaksellaan. Erehdyin sanomaan, että no ihan päivä kerrallaan tässä mennään. Sanoin, että univelkaa vähän on, kun tulee nukuttua n. 3 tunnin unia. Lapsellani oli alkuun koliikkia ja sitten korvatulehduskierre. Minulle suositettiin sitten tällaista kotona auttelevaa työntekijää ja vuosia myöhemmin kävi ilmi että lääkäri oli tulkinnut sanomani omalla tavallaan. Näitä kotipalvelutyöntekijöiksi olettamiani henkilöitä kävi 1-2 kertaa viikossa 2-3h kerrallaan, n. 6-7 eri työntekijää ehdin tuntemaan. Käsitykseni mukaan, kukaan heistä ei ollut järin kouluttautunut ja ikähaarukka oli suuri, osa teki hommia sivutyönä. Se, mihin aika kului työntekijän vierailun aikana vaihteli paljon.
Työntekijät keskittyivät kaikki vähän eri asioihin, yhden kanssa synkkasi hyvin ja yhden kanssa taas ei niinkään. Tämä viimeeksi mainittu ei ymmärtänyt sitä, että tykkäsin välillä lähteä kuntosalille, sanoi ettei hän ainakaan lähde minnekään ennen kuin hänen lapsensa ovat isoja, sanoi minulle välillä että voin mennä nukkumaan, että hän katsoo lasta sen aikaa. Sitten kun yritin kuroa univelkaa niin tämä työntekijä hyppäsi makuuhuoneeseen vähän väliä hakemaan jotain, omasi maanisen tarpeen vaihtaa vuodevaatteitani, vaikka muuten ei tarjoutunut siivoamaan. Kyseli jatkuvasti aina, että montako kertaa lapsi on sinä päivänä kakannut ja toinen vakikysymys; onko lapsella puolipitoisia. Eräs työntekijä taas minulta kysymättä järjesteli vaatekaappini ja keittiön ruokakaapin uuteen uskoon.
Tuo liikuntaharrastuksen paheksuminen vaivasi aika paljon ja se että tämä ilmeetön ihminen muutenkin kritisoi. Onneksi sain tukea tältä kaikista mukavimmalta työntekijältä, joka totesi että tuollainen mahdollisuus päästä edes kerran viikossa harrastamaan on tärkeää kun on muuten täysin kiinni vauvassa. Kerran sitten tämä työntekijöistä ikävin ei ollut saanut ajoissa tietoa, etten tarvitse kotipalvelutyöntekijää sinä päivänä ja tuli ovelle kun olin kotiasussa, sain sitten myöhemmin lukea lasu-ilmoituksesta että äiti ei halunnut häntä kotiinsa ja oli tullut ovelle aamupäivällä t-paidassa ja collegehousuissa. Mitään huolta ja perustetta ei tästä hänen ilmoituksestaan selvinnyt, hän vain oli ottanut todella pahasti itseensä etten ollut häntä halunnut kotiini. Se, että työntekijät raportoivat ja ovat tiiviisti sossujen kanssa tekemisissä selvisi vasta juteltuani kivan työntekijän kanssa toisen työntekijän tekemästä lasusta. Hän myös sanoi, että kyseisellä kaupungilla ei ollut ollut vuosiin enää kotipalvelutoimintaa, missä henkilö maksaa muutaman tunnin kotiavusta, siinä vaiheessa lapsiperheille tarjottavasta kotiavusta oli taidettu jo useammassakin kaupungissa luopua. Lastensuojeluilmoituksen myötä jouduin eräälle sossutyöntekijälle toistelemaan tuota univelka-asiaa, hän suositti että voisin mennä lapsen kanssa heidän johonkin laitokseen, sanoin että miten se eroaa kotioloista että eihän sielläkään kukaan auta sen univelan kanssa tai muutenkaan. Tämän myönsi ja päättelin itse, että tarkoitus olikin ollut vain päästä arvioimaan vanhemmuuttani.
Ei sa atana. Että tulit avaamaan oven paidassa ja collegehousuissa. No voi helv ata, olisiko pitänyt olla korkkareissa ja iltapuvussa, vai kenties bileasussa.
Pitäisi varmaan alkaa raportoimaan näistä asioista Suomen ulkopuolelle.
Itsekin ihmettel tuota. Käyn töissä, mutta heti kun pääsen kotiin, vaihdan collegehousut ka jonkun virttyneen mutta mukavan paidan päälle. Aika monilla ihmisillä on tuollainen ns. kotiasu :D
Tämä koko keskustelu vaikuttaa siltä taannoiselta makaronilaatikkojutulta, jossa perhe väitti, että lapset lähti huostaan siksi, kun vanhemmat tekivät makaronilaatikon väärässä järjestyksessä.
Alue: Aihe vapaa
Miten perhetyöntekijää ohjeistetaan, kun hän lähtee esim. masentuneen äidin tukemisprosessiin mukaan? Käsketäänkö repiä irti siitä masennuksesta ja komentaa hoitamaan lapsia vai onko se ihan omaa tulkintaa?