Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kirjoitti:
Millä tavoin 3 lasta on epänormaali suuri määrä? Emmehän me nyt mitään kiinalaisia ole? Miten voi etukäteen arvata, jokin niistä tulee erityislapsi, jollei kyseessä ole ensimmäisen tultua huomattu jokin ilmiselvä ja selviää geneettinen alttius?
Vrt jos joku koirankasvattaja on kasvattanut nartulla 3 pentuetta ja yhdessä pentueessa huomataan tulleen vakavasti sairas jälkeläinen, mistä ihmeestä sen yleensä olisi voinut ennakoida? Jollei suvussa lähellä tiedetä erikoista? Niillä pentueilla on yleensä vielä eri isätkin - niin kuin nykyaikana monenkin naisen lapsilla. Jos se on ekassa,on luultavinta, että eri isän kanssa turvallisempaa, mikäli selvitetään, ettei sen taustoillaesiinny kyseistä vikaa.
Jos kaikki koirat tai ihmiset otettaisiin pois jalostuksesta, joilla yhdessäkään jälkeläisessä on mitään, kyllä huomattavan harva olisi saanut lisääntyä. Valitettavasti sitä ei etukäteen yleensä mistään tiedä. Kun lisäännytän useampi kerta ja ehkä eri partnerien kanssa, luonto takaa, ainakin jostain tulee kelvollista ja jatkoa. Jos on ilniselviä vakavia juttuja jo ekassa lapsessa, kannattaisi kyllä selvittää perimät ja tehdä seuraava lapsi jotenkin muutoin kuin saman partnerin kanssa.
Kyllä se kolme on liikaa jos on masennusta, eikä ymmärrystä palkata apua ennenkuin on ihan piipussa ja se sosionomitäti joutuu tulemaan kertomaan miten sitä arkea pyöritetään. Aloittajalla tuskin on 1, 2 ja 3-vuotiaat lapset. Kyllä jo kahden ensimmäisen aikana pitäisi havaita mikä on liikaa ja onko kumpikaan lapsista erityislapsi. Kyllä tämä vähän haiskahtaa että aloittajalla ei ole ihan kaikki muumit laaksossa kun on itsensä tallaiseen tilanteeseen saattanut. Jo lyhyellä googletuksella valkenee se että tällä nimikkeellä tuleva "apulainen" ei tarjoa mitään siivous tai lapsenvahti apua vaan on ihmettelemässä tilannetta mikä ajoi aloittajan niin piippuun ettei selviä arjesta.
Koiriin on hieman huono vertailla ihmisiä.
Toivottavasti ihmiset oppisivat tunnistamaan mikä on heille sopiva taakka kannettavaksi, montako lasta pystyy kunnolla hoitamaan niin rahallisesti kuin ajallisesti.
Ai ihmettelemässä tilannetta. Siitäkö teille maksetaan? Ihmettelyä ja kauhistelua ja raportointia... Onpa siinäkin työ. Mikä se apu sitten on, jota annatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle jäi mieleen, kun sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja töykeästi kieltäytyivät vanhuksen tarjoamasta kahvista ja kaupasta ostetuista leivonnaisista.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.
Lyttäämistä tarkoitin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiminnallisesti sanoisin ppt:lle, että nyt pestään yhdessä vessa, sitten syötetään yhdessä muksulle sose ja laitetaan se sitten nukkumaan. Sen jälkeen minä haluan nukkua toiminnallisesti päikkärit ja sinä voit toiminnallisesti vahtia muksun nukkumista. Keitä itsellesi toiminnallisesti vaikka kahvit, kun mä lepään tässä tunnin. Kiitos.
Onko sulla muutenkin tapana yrittää laittaa ihmisiä tekemään muuta kuin niiden työ on? Siivoutatko vessaasi vaikka hammaslääkärillä tai korjautatko autosi kaupan kassalla?
Ei, kysyisin että, mitä sun työnkuvaan kuuluu. Ei varmaan kehtaisi sanoa, että istua tässä sohvalla ja juoda sun keittämää kahvia ja katsella, kun sä teet kotihommia.
Meillä saisi tehdä töitä palkkansa eteen. Jos tämmöinen ptt jostain syystä meille tulisi. Alaikäisiä ei kyllä enää ole, joten tällaista ppt:n toiminnallisuutta kotonani en koskaan varmaan tule katselemaan.
Hahmotatko maailmaa vain konkreettisen tekemisen kautta? Meinaatko ettei ne tee mitään siinä istuessaan jos eivät luuttua tai siivoa sun kotia? Mikä saa ihmiset keittämään kahvia näille ja sitten itkemään netissä että juovat sohvalla kahvia? Eivät varmaan kehtaa kieltäytyä kun pelkäävät että se mielenterveyspotilas asiakas suuttuu kun ei passaus ja kahvit kelpaa....
en ole se, jolta kysyt, mutta kun luen näitä kirjoituksia, niin ei voi olla huomaamatta, että te ppt:t ihan itse syynäätte juurikin näitä "konkreettisia tekemisiä" mitä loppuunpalanut ja masentunut äiti on laiminlyönyt. Yleinen siisyeydentaso, pullanpaisto, tiskit, pyykit, onko peti pedattu jne.
kai, kun näitä kirjoituksia itsekin luet, niin tajuat, että kun menet tapaamaan perhettä, jossa äiti on erityislapsen takia nukkunut viimeisen vuoden pelkkää "koiranunta" muutama tunti kerrallaan, loppuunpalanut ja kroonisesti väsynyt, niin ensimmäinen ja paras tapa auttaa häntä, on tarttua juuri niihin konkreettisiin töihin. Siistiä kämppää, leipoa itse sitä pullaa tai vahtia lasta sillävälin että äiti pääsee rauhassa käymään ruokakaupassa tai lenkillä tai vaikka ottamassa torkut.
On suoranaista v..tuilua alkaa ohjeistamaan kroonisesti väsynyttä ja stressaantunutta äitiä joillain itsestäänselvyyksillä tyyliin: yritäppä nyt olla vähän "pullantuoksuisempi".
Et pysty auttamaan ketään jos pidät itseäsi "parempana" kuin se "ongelmaperhe" ja että siellä on paikat kaaoksessa, koska äiti on saamaton ja negatiivinen luonne. Jos pidät itseäsi auktoriteettihahmona joka saapastelee ohjeistamaan teinien tavoin kiukuttelevaa äitiä jonka lattioita SINÄ et ainakaan alennu luuttuamaan.
SINUN tehtäväsi on juoda kahvia ja raportoida joka epäkohdasta. Raportoit joka "konkreettisen epäkohdan" Olet siis loppuunajetun äidin pahin vihollinen etkä auttaja.
Olin etenevää sairautta sairastavan mieheni omaishoitaja. sairaus aiheutti hänelle myös neurologisia vaurioita. Olimme akateeminen nuori aviopari ja kummallakin hyvät työpaikat kunnes sairaus muutti kaiken. Herranjestas! jos olisin saanut kaiken sen stressin, väsymyksen ja toivottomuuden lisäksi niskoilleni myös sinun kaltaisesi mistään mitään ymmärtämättömän tättähäärän päällepäsmäriksi... luojan kiitos, meillä ei ollut lapsia.
Otan osaa, kaikki te masentuneet, loppuunpalaneet, viimeisillä voimillanne vetävät äidit, jotka olette saaneet tuollaisia pirulaisia niskaanne, vaikka oikeasti tarvitsisitte kunnon yöunet ja välillä pienen vapaahetken arjen päättymättömässä hullunmyllyssä. Myös sitä, että joku kuuntelisi myötätuntoisesti ja ottaisi vaikka vain hetkeksi taakkanne, että te löytäisitte ja kokoaisitte itsenne uudestaan siitä savotasta minne olette kadottaneet itsenne.Ymmärrätkö, että se asiakas on se lapsi ja hänen hyvinvointinsa tulee saada varmistettua. Ei säästää sen äidin tunteita, jos äiti ei kertakaikkiaan ole hoitanut lastaan kunnialla oli se äidin syy ihan mikä tahansa. Sillä lapsella on oikeus saada säännöllisesti ruokaa eteensä ja vanhempi, joka jaksaa puuhata hänen kanssaan vaikka sitten leipoen.
Eli ihan sitä äitiä syyllistämällä ja nitistämällä luulet auttavasi sitä lasta vai?
Eikö ikinä tule mieleesi, että ihan vain äitiä auttamalla ja tukemalla arjessa, niissä konkreettisissa asioissa, se äiti voi paremmin ja jaksaa paremmin olla "läsnä" lapsille ja olla se "fantasiamaailman pullantuoksuinen äiti"?
Joo... onhan se ikävää, että kun niitä erityislapsia ei enää voi jälkikäteen abortoidakkaan niin mitä jos nöyryytettäis niiden äitiä, koska se on paljon kevyempää kuin auttaa äitiä ihan konkreettisesti perheen pyörittämisessä. eihän tässä mitään piikoja olla. Ei mitään raskasta ja epämiellyttävää kiitos!
Jos ihmisellä ei ole mitään hajua siitä, mitä on olla kertakaikkisen väsynyt ja vetää tätä arkea loppuunpalaneena, niin aiheuttaa väistämättä vain enemmän ongelmia asiakkailleen. on enemmän taakaksi kuin avuksi.
Ei kukaan halua omaishoitajaksi tai erityislasten äidiksi. ei kukaan halua sairastua masennukseen. Ne ovat rankkoja asioita. Ilmeisesti erityislasten äitien tukeminen on yhtä laiminlyöty Suomessa kuin omaishoitajien tukeminen tai vanhustenhuolto. Kaikenmaailman tättähääräilijöitä riittää mutta sitä oikeaa, konkreettista apua ei löydy.
Ainoa apu, minkä itse sain aikanaan ollessani loppuunpalanut omaishoitaja, oli se, että sosiaalitantta pullan mussuttamisen ohessa valisti, että sinun, omaishoitajana on ajateltava myös omaa jaksamistasi.Niin, että siellä pidetään lasta nälässä, mutta ei sovi kertoa sitä arvon äidille, kun sille voi tulla paha mieli ja se voi kokea syyllistämistä.
Eli hyvät äidit! syöttäkää lapsillenne sipsejä, ranskalaisia perunoita ja muuta halpaa, kaloripitoista mättöruokaa, niin ainakaan lapsenne ei näytä alipainoiselta...
Tunnen yhden perhetyöntekijän. Lähihoitaja koulutukseltaan.
Hänen omassa perheessä työnnetään luurankoja kaksin kourin komeroihin. Parisuhde pelkkää tappelua ja uhkailuja väkivallalla, lapset kiusaajia.
Mutta juoruilee ja haukkuu työperheitään vapaalla. Oksettava tapaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.
Se perhetyöntekijähän kirjoitti tosi asiallisesti mitä eri perhetöitä on ja mitä sen työhön kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiminnallisesti sanoisin ppt:lle, että nyt pestään yhdessä vessa, sitten syötetään yhdessä muksulle sose ja laitetaan se sitten nukkumaan. Sen jälkeen minä haluan nukkua toiminnallisesti päikkärit ja sinä voit toiminnallisesti vahtia muksun nukkumista. Keitä itsellesi toiminnallisesti vaikka kahvit, kun mä lepään tässä tunnin. Kiitos.
Onko sulla muutenkin tapana yrittää laittaa ihmisiä tekemään muuta kuin niiden työ on? Siivoutatko vessaasi vaikka hammaslääkärillä tai korjautatko autosi kaupan kassalla?
Ei, kysyisin että, mitä sun työnkuvaan kuuluu. Ei varmaan kehtaisi sanoa, että istua tässä sohvalla ja juoda sun keittämää kahvia ja katsella, kun sä teet kotihommia.
Meillä saisi tehdä töitä palkkansa eteen. Jos tämmöinen ptt jostain syystä meille tulisi. Alaikäisiä ei kyllä enää ole, joten tällaista ppt:n toiminnallisuutta kotonani en koskaan varmaan tule katselemaan.
Hahmotatko maailmaa vain konkreettisen tekemisen kautta? Meinaatko ettei ne tee mitään siinä istuessaan jos eivät luuttua tai siivoa sun kotia? Mikä saa ihmiset keittämään kahvia näille ja sitten itkemään netissä että juovat sohvalla kahvia? Eivät varmaan kehtaa kieltäytyä kun pelkäävät että se mielenterveyspotilas asiakas suuttuu kun ei passaus ja kahvit kelpaa....
en ole se, jolta kysyt, mutta kun luen näitä kirjoituksia, niin ei voi olla huomaamatta, että te ppt:t ihan itse syynäätte juurikin näitä "konkreettisia tekemisiä" mitä loppuunpalanut ja masentunut äiti on laiminlyönyt. Yleinen siisyeydentaso, pullanpaisto, tiskit, pyykit, onko peti pedattu jne.
kai, kun näitä kirjoituksia itsekin luet, niin tajuat, että kun menet tapaamaan perhettä, jossa äiti on erityislapsen takia nukkunut viimeisen vuoden pelkkää "koiranunta" muutama tunti kerrallaan, loppuunpalanut ja kroonisesti väsynyt, niin ensimmäinen ja paras tapa auttaa häntä, on tarttua juuri niihin konkreettisiin töihin. Siistiä kämppää, leipoa itse sitä pullaa tai vahtia lasta sillävälin että äiti pääsee rauhassa käymään ruokakaupassa tai lenkillä tai vaikka ottamassa torkut.
On suoranaista v..tuilua alkaa ohjeistamaan kroonisesti väsynyttä ja stressaantunutta äitiä joillain itsestäänselvyyksillä tyyliin: yritäppä nyt olla vähän "pullantuoksuisempi".
Et pysty auttamaan ketään jos pidät itseäsi "parempana" kuin se "ongelmaperhe" ja että siellä on paikat kaaoksessa, koska äiti on saamaton ja negatiivinen luonne. Jos pidät itseäsi auktoriteettihahmona joka saapastelee ohjeistamaan teinien tavoin kiukuttelevaa äitiä jonka lattioita SINÄ et ainakaan alennu luuttuamaan.
SINUN tehtäväsi on juoda kahvia ja raportoida joka epäkohdasta. Raportoit joka "konkreettisen epäkohdan" Olet siis loppuunajetun äidin pahin vihollinen etkä auttaja.
Olin etenevää sairautta sairastavan mieheni omaishoitaja. sairaus aiheutti hänelle myös neurologisia vaurioita. Olimme akateeminen nuori aviopari ja kummallakin hyvät työpaikat kunnes sairaus muutti kaiken. Herranjestas! jos olisin saanut kaiken sen stressin, väsymyksen ja toivottomuuden lisäksi niskoilleni myös sinun kaltaisesi mistään mitään ymmärtämättömän tättähäärän päällepäsmäriksi... luojan kiitos, meillä ei ollut lapsia.
Otan osaa, kaikki te masentuneet, loppuunpalaneet, viimeisillä voimillanne vetävät äidit, jotka olette saaneet tuollaisia pirulaisia niskaanne, vaikka oikeasti tarvitsisitte kunnon yöunet ja välillä pienen vapaahetken arjen päättymättömässä hullunmyllyssä. Myös sitä, että joku kuuntelisi myötätuntoisesti ja ottaisi vaikka vain hetkeksi taakkanne, että te löytäisitte ja kokoaisitte itsenne uudestaan siitä savotasta minne olette kadottaneet itsenne.Ymmärrätkö, että se asiakas on se lapsi ja hänen hyvinvointinsa tulee saada varmistettua. Ei säästää sen äidin tunteita, jos äiti ei kertakaikkiaan ole hoitanut lastaan kunnialla oli se äidin syy ihan mikä tahansa. Sillä lapsella on oikeus saada säännöllisesti ruokaa eteensä ja vanhempi, joka jaksaa puuhata hänen kanssaan vaikka sitten leipoen.
Eli ihan sitä äitiä syyllistämällä ja nitistämällä luulet auttavasi sitä lasta vai?
Eikö ikinä tule mieleesi, että ihan vain äitiä auttamalla ja tukemalla arjessa, niissä konkreettisissa asioissa, se äiti voi paremmin ja jaksaa paremmin olla "läsnä" lapsille ja olla se "fantasiamaailman pullantuoksuinen äiti"?
Joo... onhan se ikävää, että kun niitä erityislapsia ei enää voi jälkikäteen abortoidakkaan niin mitä jos nöyryytettäis niiden äitiä, koska se on paljon kevyempää kuin auttaa äitiä ihan konkreettisesti perheen pyörittämisessä. eihän tässä mitään piikoja olla. Ei mitään raskasta ja epämiellyttävää kiitos!
Jos ihmisellä ei ole mitään hajua siitä, mitä on olla kertakaikkisen väsynyt ja vetää tätä arkea loppuunpalaneena, niin aiheuttaa väistämättä vain enemmän ongelmia asiakkailleen. on enemmän taakaksi kuin avuksi.
Ei kukaan halua omaishoitajaksi tai erityislasten äidiksi. ei kukaan halua sairastua masennukseen. Ne ovat rankkoja asioita. Ilmeisesti erityislasten äitien tukeminen on yhtä laiminlyöty Suomessa kuin omaishoitajien tukeminen tai vanhustenhuolto. Kaikenmaailman tättähääräilijöitä riittää mutta sitä oikeaa, konkreettista apua ei löydy.
Ainoa apu, minkä itse sain aikanaan ollessani loppuunpalanut omaishoitaja, oli se, että sosiaalitantta pullan mussuttamisen ohessa valisti, että sinun, omaishoitajana on ajateltava myös omaa jaksamistasi.Niin, että siellä pidetään lasta nälässä, mutta ei sovi kertoa sitä arvon äidille, kun sille voi tulla paha mieli ja se voi kokea syyllistämistä.
Eli hyvät äidit! syöttäkää lapsillenne sipsejä, ranskalaisia perunoita ja muuta halpaa, kaloripitoista mättöruokaa, niin ainakaan lapsenne ei näytä alipainoiselta...
Ja sitä pullaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.
Se perhetyöntekijähän kirjoitti tosi asiallisesti mitä eri perhetöitä on ja mitä sen työhön kuuluu.
Oma kehu haisee...
Hihihi kirjoitti:
Jollei ole ollut lapsia, niin mistä ihmeestä joku keskiverto voisi tietää, tulee erityislapsi ja itse nääntyy ja masentuu?
Oletpa sinä ihmeellinen kaiken etukäteen tietävä henkilö. Niitä mielestään itse kovin erinomaisia?
No näin voi esim. varautua etukäteen. Ensimmäinen lapsi suunnitellaan, mietitään mitä jos se on vammainen, erityinen, koliikki tms. vanhemmat väsyy. Mitä tehdään ja mistä saadaan apua että saa itse nukkua ja levätä. Esim. Mll hoitaja, siivooja, vuorotellaan nukkumisia, mummo yökylään jne. Apu pitää minun mielestäni hommata ns. omakustanteisesti eikä niin että yhteiskunta joutuu maksamaan avun jos vanhemmat ovatkin väsyneitä. Jos ei ole varaa palkata apua tai tunnistaa tilannetta kun on aika hommata sitä apua niin ne lapset voi hyvin jättää hankkimatta ja ottaa vaikka kissan.
Kun ensimmäinen lapsi on vaikka pari vuotias voidaan miettiä miltä tuo pari vuotta on tuntunut. Sainko nukuttua riittävästi, oliko tarpeeksi omaa aikaa, voiko lapsi hyvin, miten parisuhde voi; onko kahdenkeskistä aikaa riittävästi. Miten äidin työelämään mahdollinen paluu/uran laita. Jos kaikki on hyvin ja paukkuja/aikaa/rahaa riittää niin voi alkaa suunnitella toista lasta.
Kun kolmatta lasta suunnitellaan pitäisi jo ensimmäisestä lapsesta näkyä se onko hän erityislapsi vaiko ei. Jos molemmat lapset ovat reippaita, kehitys ok ja luulee selviävänsä kolmen lapsen harrastusmaksuista tulevaisuudessa. (Omasta mielestäni ei ole länsimaiseen yhteiskuntaa järkevää tehdä lapsia mitkä ei saa harrastaa mitään mikä maksaa, koska elämä pyörii muutenkin markkinatalouden ympärillä). Ja miten tukiverkko kolmelle lapselle? Harva mummo haluaa kolmea lasta kerralla hoitoon, varsinkin jos on kyse erityislapsista.
Toivottavasti ihmiset panostaisivat perhesuunnitteluun ja näkisivät omat heikkoutensa. En itse haluaisi olla lapsi sellaisessa kodissa missä äiti on niin väsynyt ettei jaksa tehdä mitään. Rahaa pitäisi olla sen verran että vanhemmat saavat levätä välillä, käydä omissa harrastuksissaan ja viettää myös kahdenkeskistä aikaa ja hoitaa parisuhdettaan.
Nykyään on paljon toimivia ehkäisykeinoja, niihin kannattaa tutustua eikä suinpäin tehdä liutaa lapsia. Myöhemmin voi katua kun on ihan loppu niin henkisesti kuin fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.
Se perhetyöntekijähän kirjoitti tosi asiallisesti mitä eri perhetöitä on ja mitä sen työhön kuuluu.
Oma kehu haisee...
Sulla? Laita dödöä.
Vierailija kirjoitti:
Hihihi kirjoitti:
Jollei ole ollut lapsia, niin mistä ihmeestä joku keskiverto voisi tietää, tulee erityislapsi ja itse nääntyy ja masentuu?
Oletpa sinä ihmeellinen kaiken etukäteen tietävä henkilö. Niitä mielestään itse kovin erinomaisia?
No näin voi esim. varautua etukäteen. Ensimmäinen lapsi suunnitellaan, mietitään mitä jos se on vammainen, erityinen, koliikki tms. vanhemmat väsyy. Mitä tehdään ja mistä saadaan apua että saa itse nukkua ja levätä. Esim. Mll hoitaja, siivooja, vuorotellaan nukkumisia, mummo yökylään jne. Apu pitää minun mielestäni hommata ns. omakustanteisesti eikä niin että yhteiskunta joutuu maksamaan avun jos vanhemmat ovatkin väsyneitä. Jos ei ole varaa palkata apua tai tunnistaa tilannetta kun on aika hommata sitä apua niin ne lapset voi hyvin jättää hankkimatta ja ottaa vaikka kissan.
Kun ensimmäinen lapsi on vaikka pari vuotias voidaan miettiä miltä tuo pari vuotta on tuntunut. Sainko nukuttua riittävästi, oliko tarpeeksi omaa aikaa, voiko lapsi hyvin, miten parisuhde voi; onko kahdenkeskistä aikaa riittävästi. Miten äidin työelämään mahdollinen paluu/uran laita. Jos kaikki on hyvin ja paukkuja/aikaa/rahaa riittää niin voi alkaa suunnitella toista lasta.
Kun kolmatta lasta suunnitellaan pitäisi jo ensimmäisestä lapsesta näkyä se onko hän erityislapsi vaiko ei. Jos molemmat lapset ovat reippaita, kehitys ok ja luulee selviävänsä kolmen lapsen harrastusmaksuista tulevaisuudessa. (Omasta mielestäni ei ole länsimaiseen yhteiskuntaa järkevää tehdä lapsia mitkä ei saa harrastaa mitään mikä maksaa, koska elämä pyörii muutenkin markkinatalouden ympärillä). Ja miten tukiverkko kolmelle lapselle? Harva mummo haluaa kolmea lasta kerralla hoitoon, varsinkin jos on kyse erityislapsista.
Toivottavasti ihmiset panostaisivat perhesuunnitteluun ja näkisivät omat heikkoutensa. En itse haluaisi olla lapsi sellaisessa kodissa missä äiti on niin väsynyt ettei jaksa tehdä mitään. Rahaa pitäisi olla sen verran että vanhemmat saavat levätä välillä, käydä omissa harrastuksissaan ja viettää myös kahdenkeskistä aikaa ja hoitaa parisuhdettaan.
Nykyään on paljon toimivia ehkäisykeinoja, niihin kannattaa tutustua eikä suinpäin tehdä liutaa lapsia. Myöhemmin voi katua kun on ihan loppu niin henkisesti kuin fyysisesti.
Meiltä kuoli vuoden sisään anoppi, mun sisko, äitini sairastui, appeni sai dementiadiagnoosin ja mies potkut. Minulta petti kilpirauhanen.
Kailkeen ei voi varautua vaikka ihan mietittiin kyllä huolella kaikki ennakkoon...
Ja ei, ei olla koskaan oltu sossun asiakkaita mutta olin kyllä todi väsunut äiti jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hihihi kirjoitti:
Jollei ole ollut lapsia, niin mistä ihmeestä joku keskiverto voisi tietää, tulee erityislapsi ja itse nääntyy ja masentuu?
Oletpa sinä ihmeellinen kaiken etukäteen tietävä henkilö. Niitä mielestään itse kovin erinomaisia?
No näin voi esim. varautua etukäteen. Ensimmäinen lapsi suunnitellaan, mietitään mitä jos se on vammainen, erityinen, koliikki tms. vanhemmat väsyy. Mitä tehdään ja mistä saadaan apua että saa itse nukkua ja levätä. Esim. Mll hoitaja, siivooja, vuorotellaan nukkumisia, mummo yökylään jne. Apu pitää minun mielestäni hommata ns. omakustanteisesti eikä niin että yhteiskunta joutuu maksamaan avun jos vanhemmat ovatkin väsyneitä. Jos ei ole varaa palkata apua tai tunnistaa tilannetta kun on aika hommata sitä apua niin ne lapset voi hyvin jättää hankkimatta ja ottaa vaikka kissan.
Kun ensimmäinen lapsi on vaikka pari vuotias voidaan miettiä miltä tuo pari vuotta on tuntunut. Sainko nukuttua riittävästi, oliko tarpeeksi omaa aikaa, voiko lapsi hyvin, miten parisuhde voi; onko kahdenkeskistä aikaa riittävästi. Miten äidin työelämään mahdollinen paluu/uran laita. Jos kaikki on hyvin ja paukkuja/aikaa/rahaa riittää niin voi alkaa suunnitella toista lasta.
Kun kolmatta lasta suunnitellaan pitäisi jo ensimmäisestä lapsesta näkyä se onko hän erityislapsi vaiko ei. Jos molemmat lapset ovat reippaita, kehitys ok ja luulee selviävänsä kolmen lapsen harrastusmaksuista tulevaisuudessa. (Omasta mielestäni ei ole länsimaiseen yhteiskuntaa järkevää tehdä lapsia mitkä ei saa harrastaa mitään mikä maksaa, koska elämä pyörii muutenkin markkinatalouden ympärillä). Ja miten tukiverkko kolmelle lapselle? Harva mummo haluaa kolmea lasta kerralla hoitoon, varsinkin jos on kyse erityislapsista.
Toivottavasti ihmiset panostaisivat perhesuunnitteluun ja näkisivät omat heikkoutensa. En itse haluaisi olla lapsi sellaisessa kodissa missä äiti on niin väsynyt ettei jaksa tehdä mitään. Rahaa pitäisi olla sen verran että vanhemmat saavat levätä välillä, käydä omissa harrastuksissaan ja viettää myös kahdenkeskistä aikaa ja hoitaa parisuhdettaan.
Nykyään on paljon toimivia ehkäisykeinoja, niihin kannattaa tutustua eikä suinpäin tehdä liutaa lapsia. Myöhemmin voi katua kun on ihan loppu niin henkisesti kuin fyysisesti.
Kiva suunnitelma. Silti lapsi tai äiti voi vammautua synnytyksessä, isä kuolla, iskee syöpä tai tsunami tai rekka auton kylkeen.
Tätä elämää ei voi hallita. Kun ihminen on keskellä menetyksiä ja vaikeuksia, harvemmin kaipaa viisastelua tai ehkäisyneuvontaa. Konkreettinen apu tai edes myötätunto olisi paikallaan, vaan se taitaa olla tälle ajalle vierasta.
Perhesuunnitteluun kuuluu myös se että pitää varautua siihen miten selviäisi yksin lasten kanssa. On otetava huomioon rahallinen pärjääminen ja henkinen pärjääminen. Jos puoliso kuolee tai tulee avioero ja puoliso muuttaakin sen jälkeen vaikka Meksikoon, mites sitten käy. Tehkää hyvät ihmiset niitä lapsia vaan sellainen määrä minkä pystytte elättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan noista alapeukkujen määrästä voin päätellä, että täällä on jotain 4 perhetyöntekijää, joiden egolle on kritisointi käynyt.
kertoo paljon näistä tyypeistä, että alapeukutetut tekstit kuitenkin ovat ihan asiallisia ja niistä on helppo nähdä että touhu on ollut mielivaltaista ja asiatonta.
mitä te perhetyöntekijät haluatte alapeukuilla sanoa? mielivaltaisuus on sallittava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.
Se perhetyöntekijähän kirjoitti tosi asiallisesti mitä eri perhetöitä on ja mitä sen työhön kuuluu.
Oma kehu haisee...
Sulla? Laita dödöä.
Luulet olevasi hauska? Not.
Vierailija kirjoitti:
Perhesuunnitteluun kuuluu myös se että pitää varautua siihen miten selviäisi yksin lasten kanssa. On otetava huomioon rahallinen pärjääminen ja henkinen pärjääminen. Jos puoliso kuolee tai tulee avioero ja puoliso muuttaakin sen jälkeen vaikka Meksikoon, mites sitten käy. Tehkää hyvät ihmiset niitä lapsia vaan sellainen määrä minkä pystytte elättämään.
Syntyvyys onkin ennätysalhaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hihihi kirjoitti:
Jollei ole ollut lapsia, niin mistä ihmeestä joku keskiverto voisi tietää, tulee erityislapsi ja itse nääntyy ja masentuu?
Oletpa sinä ihmeellinen kaiken etukäteen tietävä henkilö. Niitä mielestään itse kovin erinomaisia?
No näin voi esim. varautua etukäteen. Ensimmäinen lapsi suunnitellaan, mietitään mitä jos se on vammainen, erityinen, koliikki tms. vanhemmat väsyy. Mitä tehdään ja mistä saadaan apua että saa itse nukkua ja levätä. Esim. Mll hoitaja, siivooja, vuorotellaan nukkumisia, mummo yökylään jne. Apu pitää minun mielestäni hommata ns. omakustanteisesti eikä niin että yhteiskunta joutuu maksamaan avun jos vanhemmat ovatkin väsyneitä. Jos ei ole varaa palkata apua tai tunnistaa tilannetta kun on aika hommata sitä apua niin ne lapset voi hyvin jättää hankkimatta ja ottaa vaikka kissan.
Kun ensimmäinen lapsi on vaikka pari vuotias voidaan miettiä miltä tuo pari vuotta on tuntunut. Sainko nukuttua riittävästi, oliko tarpeeksi omaa aikaa, voiko lapsi hyvin, miten parisuhde voi; onko kahdenkeskistä aikaa riittävästi. Miten äidin työelämään mahdollinen paluu/uran laita. Jos kaikki on hyvin ja paukkuja/aikaa/rahaa riittää niin voi alkaa suunnitella toista lasta.
Kun kolmatta lasta suunnitellaan pitäisi jo ensimmäisestä lapsesta näkyä se onko hän erityislapsi vaiko ei. Jos molemmat lapset ovat reippaita, kehitys ok ja luulee selviävänsä kolmen lapsen harrastusmaksuista tulevaisuudessa. (Omasta mielestäni ei ole länsimaiseen yhteiskuntaa järkevää tehdä lapsia mitkä ei saa harrastaa mitään mikä maksaa, koska elämä pyörii muutenkin markkinatalouden ympärillä). Ja miten tukiverkko kolmelle lapselle? Harva mummo haluaa kolmea lasta kerralla hoitoon, varsinkin jos on kyse erityislapsista.
Toivottavasti ihmiset panostaisivat perhesuunnitteluun ja näkisivät omat heikkoutensa. En itse haluaisi olla lapsi sellaisessa kodissa missä äiti on niin väsynyt ettei jaksa tehdä mitään. Rahaa pitäisi olla sen verran että vanhemmat saavat levätä välillä, käydä omissa harrastuksissaan ja viettää myös kahdenkeskistä aikaa ja hoitaa parisuhdettaan.
Nykyään on paljon toimivia ehkäisykeinoja, niihin kannattaa tutustua eikä suinpäin tehdä liutaa lapsia. Myöhemmin voi katua kun on ihan loppu niin henkisesti kuin fyysisesti.
Kiva suunnitelma. Silti lapsi tai äiti voi vammautua synnytyksessä, isä kuolla, iskee syöpä tai tsunami tai rekka auton kylkeen.
Tätä elämää ei voi hallita. Kun ihminen on keskellä menetyksiä ja vaikeuksia, harvemmin kaipaa viisastelua tai ehkäisyneuvontaa. Konkreettinen apu tai edes myötätunto olisi paikallaan, vaan se taitaa olla tälle ajalle vierasta.
Me olemme ainakin puolisoni kanssa keskustelleet mitä tehdään jos minä kuolen synnytyksessä tai hän kuolee jossain onnettomuudessa tms. On testamentit valmiina että rahallisesti ainakin pärjää. Henkistä puolta ei tietenkään voi ennustaa mutta eiköhän sen puolison kuoleman jälkeen ole ihan ok että se sosionomi tulee sinne kotiin ehdottamaan pullan syöntiä ja kirjojen järjestelyä. Toki olemme keskustelleet paljon kun joku muu läheinen on kuollut ja käsitelleet sitä kautta kuolemaa. Mutta tietysti voi olla hankalaa ja traagista silloin jos oma puoliso kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Perhesuunnitteluun kuuluu myös se että pitää varautua siihen miten selviäisi yksin lasten kanssa. On otetava huomioon rahallinen pärjääminen ja henkinen pärjääminen. Jos puoliso kuolee tai tulee avioero ja puoliso muuttaakin sen jälkeen vaikka Meksikoon, mites sitten käy. Tehkää hyvät ihmiset niitä lapsia vaan sellainen määrä minkä pystytte elättämään.
Jos näitä ohjeita kaikki noudattaisivat, meillä ei olisi yhtään lasta. Elämä on arvaamaton. Lapset on hyvä tehdä nuorena, vaikka mikään ei olisi varmaa. Jos jää odottamaan sopivaa aikaa, sitä ei tule koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Perhesuunnitteluun kuuluu myös se että pitää varautua siihen miten selviäisi yksin lasten kanssa. On otetava huomioon rahallinen pärjääminen ja henkinen pärjääminen. Jos puoliso kuolee tai tulee avioero ja puoliso muuttaakin sen jälkeen vaikka Meksikoon, mites sitten käy. Tehkää hyvät ihmiset niitä lapsia vaan sellainen määrä minkä pystytte elättämään.
sitten ihmetellään, miksi syntyvyys laskee. tuollaiseen logiikkaan pystyy vain nainen, jonka hedelmällisyys on jo laskenu, eikä hän enää pysty lisääntymään vaikka haluaisi ja vaikka pystyy arvioimaan oman taloudellisen tilanteensa ja henkiset voimavaransa kokemuksen syvällä rintaäänellä, mitä nuorilla naisilla ei ole.
Alue: Aihe vapaa
Ja lisää kyttäämistä ja nimittelyä. Täysi kiusaajatyyppi tuo perhetyöntekijä, joka täällä kommentoi.