Lue keskustelun säännöt.
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Hyvä ilmaisu. Ja mikähän muuten mahtaa olla näiden päällysmiesten vastuu ohjeistaan? Tai muutenkin työn monitorointi ja tulosvastuu? Kuka määrittää miten ja millä aikataululla ruokailut ja siivoukset tulee hoitaa?
Itselläni on kokemusta tästä asiasta vuosien takaa. On harmi huomata, ettei mikään ole muuttunut. Ja kyllä, juuri noin älyttömiä ohjeita noilta tulee. Ainahan sitä jotain ohjeistusta keksii toisen perheessä, koska jokaisella on oma tapansa hoitaa asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin oudoilta kokemuksilta. Itse uskaltauduin pyytämään apua ollessani ihan puhki refluksivauvan kanssa. Leppoisan oloinen työntekijä tuli, juteltiin tilanteesta, kysyi, mikä auttaisi. Pyysin viemään vauvan vaunulenkille. Oli pari tuntia lenkkeilemässä jotta sain levätä kantamisesta. Kerran imuroin lenkin aikana. Imurointi jäi kesken kun palasivat, jolloin työntekijä jatkoi oma-aloitteisesti imuroinnin loppuun sillä välin kun imetin.
Ehkä eniten tuossa auttoi se tunne, että apua on saatavilla.
Näissä jutuissa eniten sekottaa se, kun ihmiset puhuvat kotipalveluavusta perhetyönä.
Kotipalveluapu on lähihoitajien tekemää avustavaa työtä, juurikin siivous-ja lastenhoitoapua jne.
Perhetyö taas sosionomien tekemää työtä, jossa pyritään auttamaan johonkin perheessä olevaan sosiaaliseen ongelmaan, tukemaan vanhemmuutta ja vanhempien ja lapsien välistä vuorovaikutusta. Ja tässä siis ei ole siivousapua tms.
Vierailija kirjoitti:
Jos se perhetyöntekijä menee koskemaan teidän kirjahyllyynne, riennä sanomaan hänelle, että miehellä on oma systeeminsä, miten hän haluaa ne kirjat järjestää, eikä hän tykkää, jos joku käy hänen järjestystään sekoittamassa.
Noissa kirjakyllyissä on se, että se, mikä vieraan silmiin voi näyttää kaaokselta, saattaa kirjojen omistajalle olla tarkkaan harkittu järjestys. Esim. meillä on kirjastonkirjoille oma hyllynsä (jonka lapsetkin tietävät) ja omille kirjoille omat hyllynsä, joten jos joku ulkopuolinen tulisi "värikoodaamaan" niitä kirjastonkirjoja sinne omien kirjojen sekaan, niin ongelmissa olisimme.
Ai että naisen kirjat saa sotkea, mutta miehen järjestystä ei saa sekoittaa? Ei sillä, tuo voi toimiakin, mutta huhhuh mikä sovinismi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen jossa oli kaksi aivan peräkkäin syntynyttå lasta. Äiti oli uupunut unenpuutteesta ja mainitsi (pöljä) asiasta neuvolassa ja 'sai' sitten perhetyöntekijän apua ja luuli että saa nukkua silloin mutta eihån sellaista apua anneta josta olisi hyötyä.
Perhetyöntekijä olisii vahtinut lapsia jotta äiti saa tehdä raiuhassa kotitöitä mutta että perhetyöntekijä olisi ottanut vauvan vaunuihin ja vienyt isomman samalla leikkipuistoon ja äiti nukkunut sillä välin niin eihän se käynyt. Siitähän olisi ollut apua ja kun on kerran lapsia tehnyt niin kärsikööt.Ei varmaan kertonut ihan kaikkea. Paljonko Suomessakin on äitejä unenpuutteessa, kun kaksi pientä lasta valvottaa? Tavallisempi apu tuohon on päivähoito. Silloin ei ole kyttääjiä ja voi vaikka nukkua. Kuten joku jo sanoi, perhetyö ei ole äidin apulainen eikä palvelija vaan kuntouttavaa toimintaa, siksi tuollainen lapset puistoon ja äiti nukkumaan ei käy. Kunnilla ei ole varaa pitää edes perhepäivähoitajia niin saati sitten tuollaisia toisen kotiin meneviä hoitajia?!
Miten tuollainen on kuntouttavaa toimintaa?
Samaa ihmettelen. Terapeutit kuntouttaa eikä sitä koulutusta löydy, ei toiminta, fysio, musiikki, eikä psykoterapiakoulutusta. Mitä kuntoutusta se on, muuta kuin puoskarointia?
Tämä onkin sanaleikki. Sosiaalityössä on ihan oma sanastonsa, jota koko ajan käytetään ja jonka sisältö ja merkitys ei asiaan aiemmin törmänneelle heti aukene. Sanat voivat olla tuttuja muista yhteyksistä, mutta tarkoittaa ihan jotain muuta.
Tämä "kuntoutus" on yksi hämäävimmistä, muita sisällöltään muuta tarkoittavia tai vain hämääviä termejä voisivat olla juuri tämä "perhetyö", kuuluisa "huoli", "tuki" ja "tukeminen" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi ei-masentunut ja kaikin puolin normaali kahden lapsen äiti, joka ei leivo koskaan. En ikinä, paitsi rippijuhliin leivoin yhden kakun. Toinen ostettiin valmiina.
En käsitä, miten leipomista pidetään jonain naisten ikiomana kansalaisvelvoitteena. Oletteko ikinä kuulleet kenenkään moittivan ketään miestä liian vähästä leipomisesta?
Mietin, että onkohan tuo leipominen sanottu esimerkkinä, mitä voisi yhdessä tehdä, ja se on otettu "käskynä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyykö toi leipomisvaatimus siihen, että perhetyöntekijät saisivat itselleen tuoretta pullaa kahvin kera?
Minkä ihmeen takia niille pitäisi mitään kahvia antaa. Ei mitään pidä tarjota. Lopettakaa se sossujen ym kumartaminen ja alentuminen niin saadaan se mielivalta kuriin. Jos meille tulisi niin saisi seisoa eteisessä koko aikansa. Yhdellä käden liikkeellä myös lentäisi ovesta pihalle jos pulputtaisi jotain joutavaa.
Jos käyt käsiksi perhetyöntekijään, niin se on sitten pahoinpitely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän perhetyöntekijänne elää selvästi vielä agraariyhteiskunnan aikatalujen mukaan. Monessa maalaistalossa syödään päivällinen klo 16, sillä sen jälkeen isäntäväki menee navattatöilleen. Teillä ei kuitenkaan taida olla lehmänknatturoita eikä aamu- ja iltalypsyjä. Asiansa osaava perhetyöntekijä perhtyy aluksi tietenkin autettavan perheen rytmiin ja tapoihin ja tottumuksiin eikä kyselemättä ala vaatia omia tapojaan. Yhteinen ruokailu edes kerran päivässä on ihan hyvä juttu. Kaikki perheenjäsenet tapaavat ja voivat kertoilla asioistaan. Onko se työntekijä kyyläämässä ruokapöydän ääressä, mistä teillä puhutaan? Minä en kyllä sitä sietäisi, vaan muija lentäisi pihalle kuin leppäkeihäs. Perheen sisäiset asiat eivät vain yksinkertaisesti kuulu avustajalle. Ei myöskään teidän kirjahyllyn järjestys. Jos hylly on kovin sotkuinen, niin pölyt voi pyyhkiä ja panna kirjat ojennukseen, mutta ei hänen omaansa vaan teidän. Ja pane si avustaja leipomaan, jos se nyt on niin tärkeää. Sinä voit sen ajan olla lasten kanssa tai lähteä vaikka pienelle lenkille.
Meillä kävi myös perhetyöntekijät ja edellyttivät, että syödään päivällinen heidän läsnäollessaan. Ainut vaan, että lapseni oli vielä siinä taapero-iässä sellainen, ettei pystynyt rauhoittua pöydän ääreen syömään, jos kotona oli vieraita ihmisiä ja olisi tarvinnut ruokarauhan. Teki mieli sanoa tädeille, että voisitteko poistua, että saadaan rauhassa syötyä. Muutenkaan heistä ei ollut mitään konkreettista apua ja lopulta ehdottivatkin perhetyön lopettamista, koska eivät nähneet sitä tarpeelliseksi meille. Jouduttiin alunperin ottamaan perhetyö vastaan, koska lapseni heräili öisin huutamaan ja joku naapuri oli tehnyt aiheesta lastensuojeluilmoituksen. Noh, eihän ne perhetyöntekijät yöllä tule neuvomaan, joten ihan turha "palvelu".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muka AUTTAVAT? No miten?
Täydestä kalenterista pitää löytää myös ptt.n käynneille 2-3 tuntia aikaa viikottain.
Talo siivottava, leivottava, kaikki pitää olla mallillaan. Täyttä kulissia kaikki.
Siinä sitten istuskellaan juttelemassa ja kahvittelemassa.
Lapset piirtelevät ja ovat vieraskoreita sen ajan kun perhe"työtekijät" meillä istuvat.
Ai, miksikö siivottava ja leivottava?
No ensimmäisellä käynnillään meillä jäi koti siihen kuntoon, kun yleensä aamukiireessä jää ja lähes samasta ovesta tulivat sisälle kuin minä kiljuvien väsyneiden päiväkotilasten kanssa. Ruokaa laittaessani opastivat ja arvostelivat ( pidän huolen, että eivät koskaan tule enää ruuanlaittoaikaan)
Ja varjele kun oli vain keksiä ja karjalanpiirakoita tarjolla.
Eivät nyt suoraan haukkuneet tarjoilua, mutta
Ymmärsin vihjeen, kun utelivat leivonko koskaan ym.
Joo, ei kiitos perhetyöntekijöilleNiin siis jatkan vielä. Koti jäi aamukiireessä
aika " iloiseen" kuntoon.
Ptt pyöritteli silmiään ja totesi. " huh huh"
Näissä olisi kyllä mielenkiintoista nähdä havainnoiva kuva, mitä tarkoitetaan sillä sotkulla.
Jollekin kun pieni sotku tarkoittaa sitä, että edellisen päivän paita jäänyt sohvan selkämykselle, aamupala-astiat tiskialtaaseen ja vähän leivänmuruja tiskipöydälle. Mutta muuten siistiä.
Toiselle taas pieni sotku voi tarkoittaa äärimmillään sitä, että lattialle on raivattu polkuja, jotta pääsee kävelemään lian tahmaamalla lattialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän perhetyöntekijänne elää selvästi vielä agraariyhteiskunnan aikatalujen mukaan. Monessa maalaistalossa syödään päivällinen klo 16, sillä sen jälkeen isäntäväki menee navattatöilleen. Teillä ei kuitenkaan taida olla lehmänknatturoita eikä aamu- ja iltalypsyjä. Asiansa osaava perhetyöntekijä perhtyy aluksi tietenkin autettavan perheen rytmiin ja tapoihin ja tottumuksiin eikä kyselemättä ala vaatia omia tapojaan. Yhteinen ruokailu edes kerran päivässä on ihan hyvä juttu. Kaikki perheenjäsenet tapaavat ja voivat kertoilla asioistaan. Onko se työntekijä kyyläämässä ruokapöydän ääressä, mistä teillä puhutaan? Minä en kyllä sitä sietäisi, vaan muija lentäisi pihalle kuin leppäkeihäs. Perheen sisäiset asiat eivät vain yksinkertaisesti kuulu avustajalle. Ei myöskään teidän kirjahyllyn järjestys. Jos hylly on kovin sotkuinen, niin pölyt voi pyyhkiä ja panna kirjat ojennukseen, mutta ei hänen omaansa vaan teidän. Ja pane si avustaja leipomaan, jos se nyt on niin tärkeää. Sinä voit sen ajan olla lasten kanssa tai lähteä vaikka pienelle lenkille.
Meillä kävi myös perhetyöntekijät ja edellyttivät, että syödään päivällinen heidän läsnäollessaan. Ainut vaan, että lapseni oli vielä siinä taapero-iässä sellainen, ettei pystynyt rauhoittua pöydän ääreen syömään, jos kotona oli vieraita ihmisiä ja olisi tarvinnut ruokarauhan. Teki mieli sanoa tädeille, että voisitteko poistua, että saadaan rauhassa syötyä. Muutenkaan heistä ei ollut mitään konkreettista apua ja lopulta ehdottivatkin perhetyön lopettamista, koska eivät nähneet sitä tarpeelliseksi meille. Jouduttiin alunperin ottamaan perhetyö vastaan, koska lapseni heräili öisin huutamaan ja joku naapuri oli tehnyt aiheesta lastensuojeluilmoituksen. Noh, eihän ne perhetyöntekijät yöllä tule neuvomaan, joten ihan turha "palvelu".
Mikset avannut suutasi. Perhetyössä on tavoitteita, joista sovitaan yhdessä. Joskus ruokailun sujuvoittaminen on tavoite. Jos se teillä ei ollut sitä, niin sen voi toki sanoa. Itselläni on ollut paljon asiakkaita, joilla on lasten ruokailuissa ongelmia. Lapsi on vaikka nirso ja ei suostu syömään oikein mitään ja vanhempi polttaa kerta toisensa jälkeen pinnansa tähän. Lopulta se ruokapöytä ahdistaa niin lasta kuin vanhempaa aivan mörkönä. Ei se ravitsemusterapeutti ratko sitä ruokapöydän dynamiikkaa yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän perhetyöntekijänne elää selvästi vielä agraariyhteiskunnan aikatalujen mukaan. Monessa maalaistalossa syödään päivällinen klo 16, sillä sen jälkeen isäntäväki menee navattatöilleen. Teillä ei kuitenkaan taida olla lehmänknatturoita eikä aamu- ja iltalypsyjä. Asiansa osaava perhetyöntekijä perhtyy aluksi tietenkin autettavan perheen rytmiin ja tapoihin ja tottumuksiin eikä kyselemättä ala vaatia omia tapojaan. Yhteinen ruokailu edes kerran päivässä on ihan hyvä juttu. Kaikki perheenjäsenet tapaavat ja voivat kertoilla asioistaan. Onko se työntekijä kyyläämässä ruokapöydän ääressä, mistä teillä puhutaan? Minä en kyllä sitä sietäisi, vaan muija lentäisi pihalle kuin leppäkeihäs. Perheen sisäiset asiat eivät vain yksinkertaisesti kuulu avustajalle. Ei myöskään teidän kirjahyllyn järjestys. Jos hylly on kovin sotkuinen, niin pölyt voi pyyhkiä ja panna kirjat ojennukseen, mutta ei hänen omaansa vaan teidän. Ja pane si avustaja leipomaan, jos se nyt on niin tärkeää. Sinä voit sen ajan olla lasten kanssa tai lähteä vaikka pienelle lenkille.
Meillä kävi myös perhetyöntekijät ja edellyttivät, että syödään päivällinen heidän läsnäollessaan. Ainut vaan, että lapseni oli vielä siinä taapero-iässä sellainen, ettei pystynyt rauhoittua pöydän ääreen syömään, jos kotona oli vieraita ihmisiä ja olisi tarvinnut ruokarauhan. Teki mieli sanoa tädeille, että voisitteko poistua, että saadaan rauhassa syötyä. Muutenkaan heistä ei ollut mitään konkreettista apua ja lopulta ehdottivatkin perhetyön lopettamista, koska eivät nähneet sitä tarpeelliseksi meille. Jouduttiin alunperin ottamaan perhetyö vastaan, koska lapseni heräili öisin huutamaan ja joku naapuri oli tehnyt aiheesta lastensuojeluilmoituksen. Noh, eihän ne perhetyöntekijät yöllä tule neuvomaan, joten ihan turha "palvelu".
Mikset avannut suutasi. Perhetyössä on tavoitteita, joista sovitaan yhdessä. Joskus ruokailun sujuvoittaminen on tavoite. Jos se teillä ei ollut sitä, niin sen voi toki sanoa. Itselläni on ollut paljon asiakkaita, joilla on lasten ruokailuissa ongelmia. Lapsi on vaikka nirso ja ei suostu syömään oikein mitään ja vanhempi polttaa kerta toisensa jälkeen pinnansa tähän. Lopulta se ruokapöytä ahdistaa niin lasta kuin vanhempaa aivan mörkönä. Ei se ravitsemusterapeutti ratko sitä ruokapöydän dynamiikkaa yksinään.
Koska ruokailu sujui meillä oikein hyvin silloin, kun oli ruokarauha. Kysehän ei ollut ruokailun ongelmista, vaan lapsen öisestä heräilystä. Eivät pystyneet siinä asiassa auttamaan mitenkään, kun eivät tee öisin töitä. Edelleen lapsella uniongelmia, mutta siihen auttoi rauhoittava allergialääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä jutuissa kannattaisi aina muistaa, ettei ne asiat aina ole kuten joku vakuuttaa.
Meillä oli lapsena kotiasiat täysin päin peetä ja eräs kaverini äiti teki lasun, joka oli rohkea teko.
Äitihän haukkui lastensuojelu työntekijät sossutantoiksi ja nimitteli pahemminkin, siis kun eivät olleet kuulemassa. Hänestä kaikki oli vain kiusantekoa, kun meillä oli hänen mielestään asiat niin hyvin.
Todellisuudessa, esimerkiksi kodin siisteystaso oli luokkaa asumiskelvoton. Himohastraaja - ohjelmia nähneille voin sanoa, että koti oli samaa luokkaa.
Oikeankokoisia vaatteita ei ollut, vaatteita sai vain harvoin. Minäkin tulin ilmeisesti ihan vain kiusallani likinäköiseksi, nimittäin silmälasieni hinnasta minulle huutoraivottiin pitkään.
Ruoka oli usein pilaantunutta, äiti käytti pokkana homeisia ruoka-aineksia, leikkasi/kaapi vain homeen pois.
Laskuja oli usein maksamatta, sähköt poikkaistiin ainakin kerran, pari kertaa oli puhelinliittymät suljettu jne. Ja tämänkin sai jotenkin käännettyä meidän lasten syyksi. Tosin, kaikkihan oli hänestä aina jonkun muun syytä.
Henkinen väkivalta oli myös kovaa. Solvausta, nimittelyä, pilkkaamista jne. Siis äidiltä meille lapsille. Syytti siitä, että meistä on vaivaa. No, en sitten tiedä miksei vaan antanut meitä sitten huostaan...
Kaikenkaikkiaan kaikki oli täysin päin helvettiä. Vaan silti äiti oli sitä mieltä, että meillä on kaikki ihan normaalia, sossut vaan kiusaa turhaan jne.
Ja edelleen on samaa mieltä, tosin saa olla ihan yksinään. Me sisaruksen kanssa emme ole häneen pitäneet yhteyttä sen jälkeen, kun viimein pois lähdettiin.
Vierailija kirjoitti:
Näissä jutuissa kannattaisi aina muistaa, ettei ne asiat aina ole kuten joku vakuuttaa.
Meillä oli lapsena kotiasiat täysin päin peetä ja eräs kaverini äiti teki lasun, joka oli rohkea teko.
Äitihän haukkui lastensuojelu työntekijät sossutantoiksi ja nimitteli pahemminkin, siis kun eivät olleet kuulemassa. Hänestä kaikki oli vain kiusantekoa, kun meillä oli hänen mielestään asiat niin hyvin.
Todellisuudessa, esimerkiksi kodin siisteystaso oli luokkaa asumiskelvoton. Himohastraaja - ohjelmia nähneille voin sanoa, että koti oli samaa luokkaa.
Oikeankokoisia vaatteita ei ollut, vaatteita sai vain harvoin. Minäkin tulin ilmeisesti ihan vain kiusallani likinäköiseksi, nimittäin silmälasieni hinnasta minulle huutoraivottiin pitkään.Ruoka oli usein pilaantunutta, äiti käytti pokkana homeisia ruoka-aineksia, leikkasi/kaapi vain homeen pois.
Laskuja oli usein maksamatta, sähköt poikkaistiin ainakin kerran, pari kertaa oli puhelinliittymät suljettu jne. Ja tämänkin sai jotenkin käännettyä meidän lasten syyksi. Tosin, kaikkihan oli hänestä aina jonkun muun syytä.
Henkinen väkivalta oli myös kovaa. Solvausta, nimittelyä, pilkkaamista jne. Siis äidiltä meille lapsille. Syytti siitä, että meistä on vaivaa. No, en sitten tiedä miksei vaan antanut meitä sitten huostaan...
Kaikenkaikkiaan kaikki oli täysin päin helvettiä. Vaan silti äiti oli sitä mieltä, että meillä on kaikki ihan normaalia, sossut vaan kiusaa turhaan jne.
Ja edelleen on samaa mieltä, tosin saa olla ihan yksinään. Me sisaruksen kanssa emme ole häneen pitäneet yhteyttä sen jälkeen, kun viimein pois lähdettiin.
Saitteko te apua siitä ilmoituksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leivoin kerran viikossa ja nyt taukoa koko kesä.
Lokakuussa taas leivon.
Ihan ok harrastus mutta siihen ei saa pakottaa.
Moni ei vaan halua leipoa.
En leipoisi koskaan jos yleiskonetta ei olisi keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä jutuissa kannattaisi aina muistaa, ettei ne asiat aina ole kuten joku vakuuttaa.
Meillä oli lapsena kotiasiat täysin päin peetä ja eräs kaverini äiti teki lasun, joka oli rohkea teko.
Äitihän haukkui lastensuojelu työntekijät sossutantoiksi ja nimitteli pahemminkin, siis kun eivät olleet kuulemassa. Hänestä kaikki oli vain kiusantekoa, kun meillä oli hänen mielestään asiat niin hyvin.
Todellisuudessa, esimerkiksi kodin siisteystaso oli luokkaa asumiskelvoton. Himohastraaja - ohjelmia nähneille voin sanoa, että koti oli samaa luokkaa.
Oikeankokoisia vaatteita ei ollut, vaatteita sai vain harvoin. Minäkin tulin ilmeisesti ihan vain kiusallani likinäköiseksi, nimittäin silmälasieni hinnasta minulle huutoraivottiin pitkään.Ruoka oli usein pilaantunutta, äiti käytti pokkana homeisia ruoka-aineksia, leikkasi/kaapi vain homeen pois.
Laskuja oli usein maksamatta, sähköt poikkaistiin ainakin kerran, pari kertaa oli puhelinliittymät suljettu jne. Ja tämänkin sai jotenkin käännettyä meidän lasten syyksi. Tosin, kaikkihan oli hänestä aina jonkun muun syytä.
Henkinen väkivalta oli myös kovaa. Solvausta, nimittelyä, pilkkaamista jne. Siis äidiltä meille lapsille. Syytti siitä, että meistä on vaivaa. No, en sitten tiedä miksei vaan antanut meitä sitten huostaan...
Kaikenkaikkiaan kaikki oli täysin päin helvettiä. Vaan silti äiti oli sitä mieltä, että meillä on kaikki ihan normaalia, sossut vaan kiusaa turhaan jne.
Ja edelleen on samaa mieltä, tosin saa olla ihan yksinään. Me sisaruksen kanssa emme ole häneen pitäneet yhteyttä sen jälkeen, kun viimein pois lähdettiin.
Saitteko te apua siitä ilmoituksesta?
Pitkään oltiin lastensuojelun asiakkaita, en tiedä mitä kaikkia toimia tehtiin, mutta huostasn ei valitettavasti päädytty. Kun olisivatkin tehneet yllätystarkastuksen, niin olisivat nähneet miten asiat olivat.
Vaan kun ilmoittivat käynnistään etukäteen, niin äiti siivotti sen läävän meillä lapsilla, ja öitä myöten toki. Nukkumaan pääsi vasta, kun oli siltä päivältä riittävästi raivattu.
Ja ei, ei tosiaankaan uskallettu kertoa, miten asiat ovat. Jos olisi juteltu meidän kanssa ilman äitiä ja luvattu, ettei tarvitse enää sen jälkeen palata äidin armoille, niin olisi kerrottu kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän perhetyöntekijänne elää selvästi vielä agraariyhteiskunnan aikatalujen mukaan. Monessa maalaistalossa syödään päivällinen klo 16, sillä sen jälkeen isäntäväki menee navattatöilleen. Teillä ei kuitenkaan taida olla lehmänknatturoita eikä aamu- ja iltalypsyjä. Asiansa osaava perhetyöntekijä perhtyy aluksi tietenkin autettavan perheen rytmiin ja tapoihin ja tottumuksiin eikä kyselemättä ala vaatia omia tapojaan. Yhteinen ruokailu edes kerran päivässä on ihan hyvä juttu. Kaikki perheenjäsenet tapaavat ja voivat kertoilla asioistaan. Onko se työntekijä kyyläämässä ruokapöydän ääressä, mistä teillä puhutaan? Minä en kyllä sitä sietäisi, vaan muija lentäisi pihalle kuin leppäkeihäs. Perheen sisäiset asiat eivät vain yksinkertaisesti kuulu avustajalle. Ei myöskään teidän kirjahyllyn järjestys. Jos hylly on kovin sotkuinen, niin pölyt voi pyyhkiä ja panna kirjat ojennukseen, mutta ei hänen omaansa vaan teidän. Ja pane si avustaja leipomaan, jos se nyt on niin tärkeää. Sinä voit sen ajan olla lasten kanssa tai lähteä vaikka pienelle lenkille.
Meillä kävi myös perhetyöntekijät ja edellyttivät, että syödään päivällinen heidän läsnäollessaan. Ainut vaan, että lapseni oli vielä siinä taapero-iässä sellainen, ettei pystynyt rauhoittua pöydän ääreen syömään, jos kotona oli vieraita ihmisiä ja olisi tarvinnut ruokarauhan. Teki mieli sanoa tädeille, että voisitteko poistua, että saadaan rauhassa syötyä. Muutenkaan heistä ei ollut mitään konkreettista apua ja lopulta ehdottivatkin perhetyön lopettamista, koska eivät nähneet sitä tarpeelliseksi meille. Jouduttiin alunperin ottamaan perhetyö vastaan, koska lapseni heräili öisin huutamaan ja joku naapuri oli tehnyt aiheesta lastensuojeluilmoituksen. Noh, eihän ne perhetyöntekijät yöllä tule neuvomaan, joten ihan turha "palvelu".
Mikset avannut suutasi. Perhetyössä on tavoitteita, joista sovitaan yhdessä. Joskus ruokailun sujuvoittaminen on tavoite. Jos se teillä ei ollut sitä, niin sen voi toki sanoa. Itselläni on ollut paljon asiakkaita, joilla on lasten ruokailuissa ongelmia. Lapsi on vaikka nirso ja ei suostu syömään oikein mitään ja vanhempi polttaa kerta toisensa jälkeen pinnansa tähän. Lopulta se ruokapöytä ahdistaa niin lasta kuin vanhempaa aivan mörkönä. Ei se ravitsemusterapeutti ratko sitä ruokapöydän dynamiikkaa yksinään.
Millä tavoin päivällinen kello 16 on sujuvaa?
Helppo se on äyskiä, että ”avaa suusi”, ”oma suusi kun et sano”.
Tuossa tilanteessa asiakas on täysin sen sosiaaliviraston armoilla. Ei hän uskalla kaivaa verta nenästään, koska riski siitä, että homma menee vielä törkeämmäksi on ilmeinen.
Tiedän tunteen, meillä kävi kunnallista apua kun kolmas lapsi oli puolivuotias enkä nukkunut öisin lainkaan vauvan itkiessä allergioitaan.
Niitä perhetyöntekijöitäkin on monenlaisia. Stressaavaa on myöskin, kun ei etukäteen tiedä kuka sieltä tulee. Meillä oli yksi tavallinen, ihana joka tarttui työhön jne. Toinen oli ihan yliaktiivinen ja lisäksi kommentoi vähän ihmeellisiä. Kolmas oli itse jonkinsortin avun tarpeessa, ei oikein osannut imuroida ja valitti väsymystään.
Kun huomasin että aloin yrittää puolikuolleena väsymyksestä siivota perhetyöntekijän tuloa varten, irtisanoin koko homman. Myöhemmin ajatellen, sillä rahalla olisi teettänyt kunnon siivouksen kerran-pari kuussa, muttei jaksanut siinä tilanteessa ajatella selkeästi kun talous oli muutenkin tiukalla erityiskorvikkeiden vuoksi.
12-cv_k kirjoitti:
Tiedän tunteen, meillä kävi kunnallista apua kun kolmas lapsi oli puolivuotias enkä nukkunut öisin lainkaan vauvan itkiessä allergioitaan.
Niitä perhetyöntekijöitäkin on monenlaisia. Stressaavaa on myöskin, kun ei etukäteen tiedä kuka sieltä tulee. Meillä oli yksi tavallinen, ihana joka tarttui työhön jne. Toinen oli ihan yliaktiivinen ja lisäksi kommentoi vähän ihmeellisiä. Kolmas oli itse jonkinsortin avun tarpeessa, ei oikein osannut imuroida ja valitti väsymystään.
Kun huomasin että aloin yrittää puolikuolleena väsymyksestä siivota perhetyöntekijän tuloa varten, irtisanoin koko homman. Myöhemmin ajatellen, sillä rahalla olisi teettänyt kunnon siivouksen kerran-pari kuussa, muttei jaksanut siinä tilanteessa ajatella selkeästi kun talous oli muutenkin tiukalla erityiskorvikkeiden vuoksi.
Olisiko kohdallanne ollut kyse kuitenkin kunnallisesta kotiavusta? Ei perhetyöstä ollenkaan, jossa ei ole tarkoituskaan tehdä konkreettisia lapsenhoito- tai kotitöitä.
Perhetyötä ei irtisanota.
Ei ole. Kaverit ovat tärkeämmät tuossa ikävaiheessa.