Isyys vaarassa, suomalaiset naiset haluavat kasvattaa lapsen nyt itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tajuaa rakastuneensa mt-häiriöiseen mieheen vasta liian myöhään. Rakkaus on sokea.

Nämä ovat niitä jännäuroksia, jotka vetoavat hoivaaviin & pelastaviin naisiin. Vauvan tullessa kuvioihin, nainen tajuaa virheensä: todellisuudessa hoivaa tarvitsee lapsi - ei aikuinen "jännis".

Ja vauva-arjen koittaessa, auton perävalot vain vilkkuu, kun tämä jännis painaa kaasua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nykyajan miehistä on juuri yksinhuoltajaäitien kasvattamia, tälläiset äidit paasaa lapsiaan, kasvatetaan ilman kuria ja vastuuta, ei laiteta lapsia tekemään kotitöitä ja nyt nykyajan miehet ovat ihan mieslapsia sen takia :D Seuraavan sukupolven miehet tulevat olemaan vielä kamalempia.

Yh-äitien perheissä myös pojat joutuvat tekemään osansa. Heidät on helpompi saada tekemään kotitöitä kun kotona ei ole huonona esimerkkinä aikuista miestä, joka ei tee mitään.

Mutta miksi yh-äitien poikien syrjäytymisriski on silti muita suurempi? Korostetaanko kotitöitä ihmissuhdetaitojen kustannuksella?

Esitäopä muutama tieteellisesti validi tutkimustulos väitteesi tueksi.

Valitettavasti on vaikeaa järjestää tutkimusasetelmaa, jossa arvottaisiin, mikä perhe eroaa ja mikä ei. Mutta vahva korrelaatio on ollut olemassa ja havaittu jo vuosikymmenien ajan isättömyyden ja sosiaalisten ongelmien välillä. Siksi yhteiskunta tukee näitä erilaisia mieskaveri-hankkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tajuaa rakastuneensa mt-häiriöiseen mieheen vasta liian myöhään. Rakkaus on sokea.

Puhkeaahan monelle naisellekin masennus vasta synnytyksen jälkeen. Olen sina ajatellut, että ”myötä- ja vastoinkäymisissä” pitää sisällään myös sairaudet.

Ja vaikka lapsen etu olisi muuttaa eri osoitteeseen mielenterveyshäiriöisen isän tai äidin luota, vanhemmuus kuitenkin kuuluu edelleen molemmille, toki sairaan kykyjen mukaan.

Lapsen edun pitää kirkkaasti mennä vanhempien oikeuksien edelle. Monessa tapauksessa lapsi joutuu kaikenlaisten hullujen kynsiin näiden vanhemman oikeuksien takia esim se Erikan tapaus, joka johti lapsen kuolemaan. Tekijä jää tässä se isä uusine kumppaneineen lastensuojelun avustuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nykyajan miehistä on juuri yksinhuoltajaäitien kasvattamia, tälläiset äidit paasaa lapsiaan, kasvatetaan ilman kuria ja vastuuta, ei laiteta lapsia tekemään kotitöitä ja nyt nykyajan miehet ovat ihan mieslapsia sen takia :D Seuraavan sukupolven miehet tulevat olemaan vielä kamalempia.

Yh-äitien perheissä myös pojat joutuvat tekemään osansa. Heidät on helpompi saada tekemään kotitöitä kun kotona ei ole huonona esimerkkinä aikuista miestä, joka ei tee mitään.

Mutta miksi yh-äitien poikien syrjäytymisriski on silti muita suurempi? Korostetaanko kotitöitä ihmissuhdetaitojen kustannuksella?

Esitäopä muutama tieteellisesti validi tutkimustulos väitteesi tueksi.

Valitettavasti on vaikeaa järjestää tutkimusasetelmaa, jossa arvottaisiin, mikä perhe eroaa ja mikä ei. Mutta vahva korrelaatio on ollut olemassa ja havaittu jo vuosikymmenien ajan isättömyyden ja sosiaalisten ongelmien välillä. Siksi yhteiskunta tukee näitä erilaisia mieskaveri-hankkeita.

Sittenhän voit esittää tämän tutkimuksen viitteen, jotta kaikki saamme tästä korrelaatiota lukea. Vai onko tämä korrelaatio omaa keksintöäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tajuaa rakastuneensa mt-häiriöiseen mieheen vasta liian myöhään. Rakkaus on sokea.

Puhkeaahan monelle naisellekin masennus vasta synnytyksen jälkeen. Olen sina ajatellut, että ”myötä- ja vastoinkäymisissä” pitää sisällään myös sairaudet.

Ja vaikka lapsen etu olisi muuttaa eri osoitteeseen mielenterveyshäiriöisen isän tai äidin luota, vanhemmuus kuitenkin kuuluu edelleen molemmille, toki sairaan kykyjen mukaan.

Myötä- ja vastoinkäymisissä ei mielestäni pidä sisällään salattua bipoa, skitsofreniaa tai esim. narsistista persoonallisuushäiriötä. Raskaudenjälkeistä masennusta ei voi verrata näihin vakaviin ja parantumattomiin sairauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Yhdestä lapsesta huolehtiminen on helpompaa kuin kahdesta.

Nimenomaan näin. Jos ei se isä tuo mitään lisäarvoa perhe-elämään vaan pelkkää lisävaivaa niin elelköön yksinään.

Eli sillä ei ole väliä kenen kanssa se lapsi tehdään. Kunhan saadaan siemenet sisään.

Kirjoitin "jos..."

Toki edelleen on myös miehiä, jotka hoitavat isän roolin varsin mallikkaasti. Harmi vain että sitä on seurusteluaikana vaikea ennustaa kenestä tulee hyvä isä ja kenestä ei.

Niin ja moni jättää kertomatta mitä odottaa vanhemmuuden tarkoittavan. Sitten oletetaan, että toisen pitää tajura ja uhriudutaan, kun toinen ei ole ajatustenlukija.

Niin ,että miehellä ei ole mitään käsitystä siitä, millainen on hyvä isä ja mitä isän kuuluu tehdä. Äidin pitää se miehelle kertoa?

Miehen ja naisen käsitykset ovat usein hyvin erilaisia. Lisäksi myös perhemallit kotoa voivat olla hyvin erilaiset.

Ja ei, ei naisen pidä kertoa mikä on hyvä on isä, hyv vanhemmuus, vaan tarvitaan yhteistä keskustelua siitä kuinka tullaan vanhemmuus hoitamaan. Ihan yksinkertaisilta tuntuvista asioista lähtien. Miten puolisot ajattelevat yöheräämiset , ottaako isä esim.yhden yösyötön, miten kotityöt hoituvat jatkossa, jos tilanne muuttuu kahden töissä olevan sijasta siihen, että toinen on kotona, mutta hoitaa päivät vauvaa. Entä illat, kun puoliso tulee kptiin, kenellä on oikeus ja millainen aika levätä. Entä omat menot lapsen synnyttyä, ja miten järjestetään jatkossa parisuhdeaikaa.

Yksinkertaisilta kuulostavia juttuja, mutta tutkimukset kertovat, että näihin asioihin parisuhteet pikkulapsiaikoina kaatuvat.

Tuossa on paljon hyviä pointteja. Hyvin automaattisesti ajatellaan, että ne kotityöt ovat jotakin taivaasta tupsahtanutta, jonka joku (yleensä äiti) sitten hoitaa tai delegoi.

Itsekin olen kotiäitinä syyllistynyt siihen, että olen muka tietävinäni miten tämä tekemättömien kotitöiden lista nyt menee ohi kaikkien muiden perheen ja yksilöiden tarpeiden. Osittain se meneekin, jos kysymys on vaikka ruoan hankkimisesta. Mutta hyvin usein kotitöihin liittyy sitä ongelmaa, ettei osata puhua todellisista tarpeista ja odotuksista ja sovittaa kotitöitä(kin) siihen yhtälöön. Kotitöistä tulee vallankäyttöä.

Useimmiten mennään naisen pillin mukaan sen suhteen miten lasta hoidetaan. Antakaa isien hoitaa lapsiaan sillä tavalla ku haluavat ja jättäkää arvostelut sikseen. Uskon että monen miehen innostus lasten hoitamiseen päättyy siihen että on pakotettu toimimaan tavalla joka ei istu hänen luonteeseen. Kasvatusten periaatteet kuntoon mutta jättäkää se "miten, mitä ja milloin" arvostelu sikseen. Ei ne lapset mene rikki siitä että toinen vanhempi tekee asiat eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nykyajan miehistä on juuri yksinhuoltajaäitien kasvattamia, tälläiset äidit paasaa lapsiaan, kasvatetaan ilman kuria ja vastuuta, ei laiteta lapsia tekemään kotitöitä ja nyt nykyajan miehet ovat ihan mieslapsia sen takia :D Seuraavan sukupolven miehet tulevat olemaan vielä kamalempia.

Yh-äitien perheissä myös pojat joutuvat tekemään osansa. Heidät on helpompi saada tekemään kotitöitä kun kotona ei ole huonona esimerkkinä aikuista miestä, joka ei tee mitään.

Mutta miksi yh-äitien poikien syrjäytymisriski on silti muita suurempi? Korostetaanko kotitöitä ihmissuhdetaitojen kustannuksella?

Esitäopä muutama tieteellisesti validi tutkimustulos väitteesi tueksi.

Valitettavasti on vaikeaa järjestää tutkimusasetelmaa, jossa arvottaisiin, mikä perhe eroaa ja mikä ei. Mutta vahva korrelaatio on ollut olemassa ja havaittu jo vuosikymmenien ajan isättömyyden ja sosiaalisten ongelmien välillä. Siksi yhteiskunta tukee näitä erilaisia mieskaveri-hankkeita.

Sittenhän voit esittää tämän tutkimuksen viitteen, jotta kaikki saamme tästä korrelaatiota lukea. Vai onko tämä korrelaatio omaa keksintöäsi?

Tutkimuksia avioeron vaikutuksista lapsiin on tehty vuosikymmenien ajan. Tässä teksti, jonka lähdeluettelo auttaa sinut alkuun, jos aihe on ihan vieras.

http://www.child-encyclopedia.com/divorce-and-separation/according-expe…

Ja isättömyydestä tässä hyvä artikkeli, jossa tosin korostetaan, että edelleen ihmisellä itsellään on mahdollisuus vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Mutta pysäyttäviä lukuja tuossakin - isättömillä pojilla on edelleen kaksinkertainen todennäköisyys joutua vankilaan, vaikka sosioekonomiset ym. tekijät suljetaan pois.

https://owlcation.com/social-sciences/Psychological-Effects-On-Men-Grow…

Lue nämä ja palataan asiaan.

Iskä kirjoitti:

Useimmiten mennään naisen pillin mukaan sen suhteen miten lasta hoidetaan. Antakaa isien hoitaa lapsiaan sillä tavalla ku haluavat ja jättäkää arvostelut sikseen. Uskon että monen miehen innostus lasten hoitamiseen päättyy siihen että on pakotettu toimimaan tavalla joka ei istu hänen luonteeseen. Kasvatusten periaatteet kuntoon mutta jättäkää se "miten, mitä ja milloin" arvostelu sikseen. Ei ne lapset mene rikki siitä että toinen vanhempi tekee asiat eri tavalla.

Lapsen etu on turvallinen tasainen päivärytmi. Syödään ajallaan, nukutaan ajallaan, ulkoilmaan ajallaan , pestään ja vaihdetaan kuiviin heti kun on tarpeen. Lapsen tarpeet ja hyvinvointi määrittelee sen mitä ja milloin tehdään. Tämä ei ole mikään mielipide kysymys tai vallankäytön väline.

Iskä kirjoitti:

Useimmiten mennään naisen pillin mukaan sen suhteen miten lasta hoidetaan. Antakaa isien hoitaa lapsiaan sillä tavalla ku haluavat ja jättäkää arvostelut sikseen. Uskon että monen miehen innostus lasten hoitamiseen päättyy siihen että on pakotettu toimimaan tavalla joka ei istu hänen luonteeseen. Kasvatusten periaatteet kuntoon mutta jättäkää se "miten, mitä ja milloin" arvostelu sikseen. Ei ne lapset mene rikki siitä että toinen vanhempi tekee asiat eri tavalla.

Vauvan kakkavaippa pitää vaihtaa heti ja pylly pestä, vauvan itkuun pitää vastata heti, vitamiinit pitää muistaa päivittäin, vauvalle ei syötetä mitä sattuu ja vauvan kanssa seurustellaan. Sama pätee myös pieniin lapsiin. Jos isä tekee kaiken riman alittaen, niin todellakin miehelle pitää siitä sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Yhdestä lapsesta huolehtiminen on helpompaa kuin kahdesta.

Nimenomaan näin. Jos ei se isä tuo mitään lisäarvoa perhe-elämään vaan pelkkää lisävaivaa niin elelköön yksinään.

Eli sillä ei ole väliä kenen kanssa se lapsi tehdään. Kunhan saadaan siemenet sisään.

Kirjoitin "jos..."

Toki edelleen on myös miehiä, jotka hoitavat isän roolin varsin mallikkaasti. Harmi vain että sitä on seurusteluaikana vaikea ennustaa kenestä tulee hyvä isä ja kenestä ei.

Niin ja moni jättää kertomatta mitä odottaa vanhemmuuden tarkoittavan. Sitten oletetaan, että toisen pitää tajura ja uhriudutaan, kun toinen ei ole ajatustenlukija.

Niin ,että miehellä ei ole mitään käsitystä siitä, millainen on hyvä isä ja mitä isän kuuluu tehdä. Äidin pitää se miehelle kertoa?

Miehen ja naisen käsitykset ovat usein hyvin erilaisia. Lisäksi myös perhemallit kotoa voivat olla hyvin erilaiset.

Ja ei, ei naisen pidä kertoa mikä on hyvä on isä, hyv vanhemmuus, vaan tarvitaan yhteistä keskustelua siitä kuinka tullaan vanhemmuus hoitamaan. Ihan yksinkertaisilta tuntuvista asioista lähtien. Miten puolisot ajattelevat yöheräämiset , ottaako isä esim.yhden yösyötön, miten kotityöt hoituvat jatkossa, jos tilanne muuttuu kahden töissä olevan sijasta siihen, että toinen on kotona, mutta hoitaa päivät vauvaa. Entä illat, kun puoliso tulee kptiin, kenellä on oikeus ja millainen aika levätä. Entä omat menot lapsen synnyttyä, ja miten järjestetään jatkossa parisuhdeaikaa.

Yksinkertaisilta kuulostavia juttuja, mutta tutkimukset kertovat, että näihin asioihin parisuhteet pikkulapsiaikoina kaatuvat.

Luettelivat vauva-ajan hommia, jotka kyllä lähes yksinomaan menevät äidille. Oman kokemukseni mukaan pakka räjähtää silloin, kun äitikin menee töihin. Silloin ei ole mitään perusteluja, että äiti edelleen hoitaa kaikki kotityöt, hankkii ja maksaa varusteet, hakee kesken päivän sairastuneen. Tämä on se tilanne, jolloin mies haluaa pitää kiinni saavutetuista eduistaan ja nainen alkaa uupua.

Vierailija kirjoitti:

Ero kuuluu oleellisena osana modernin naisen elämänkulkuun. Se on vaihe, siinä kuin murrosikä jne. Se on se ja sama millainen se mies on. Se kuuluu vain tehdä. Ilman eroa ei pääse kunnolla kúllíkarusèlli vol2 vaiheeseen. Mies on tässä vain naisen lapsenteon mahdollistaja ja pelkkä väline yhdessä elämänvaiheessa.

Tuossa on hyvä esimerkki miehestä jolle miehen pippeli on tärkein asia maailmassa, joten hän kuvittelee naisten olevan samanlaisia. Ei se lihanpala ole niin himoittava mitä kuvittelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä on nähty niin monia tapauksia että itse en lisäänny ollenkaan.

Oma isäni oli muuten ihan hyvä isä, siis emotionaalisesti, mutta kyllä kodinhoito ja päävastuu oikeastaan kaikesta tipahti äitini hartioille. Isä vetosi aina rankkaan työhönsä (palomies), mutta on nyt joku aika sitten eläköidyttyään myöntänyt että äidin työ on kyllä rankempaa (kolmivuoroa haastavassa hoitoympäristössä päivystyksessä).

Eräs tuttuni taas hommasi lapsen miehensä kanssa täysin yhteisymmärryksessä. Nyt mies on vajaan vuoden ikäisen vauvan kanssa aivan täysin kädetön, ei ota oikeastaan minkäänlaista kontaktia vauvaan vaikka äiti on kaikkensa yrittänyt. Esim. kun mies tulee töistä kotiin ja äiti pyytää että voitko ottaa nyt vauvan kun minä käyn suihkussa, niin mies kysyy että miksi sinä et voi pitää sitä, en halua, menen pelaamaan pleikkaria.

Eli ei sitä oikeasti koskaan tiedä mitä saa. Lähipiirissäni on myös isiä, jotka ottavat oikeasti puolet lasten- ja kodinhoidon vastuusta itselleen, eli eivät kaikki miehet ole mitään mätisäkkejä.

/2

Mies aloitti pleikkarin pelaamisen kun vauva syntyi? Sitä ennen ei pelannut ja auttoi kotitöissä sekä odotti innolla vauvan syntymää?? Tuskin!!!

Nää on just näitä tapauksia kun ”vauva tehdään yhteisymmärryksessä” eli nainen ymmärtää antaa paljaalla ja yllätys pulla uunissa.

Kyllä se äitikin on monesti harrastanut ja tehnyt omiaan ennen lasten syntymää. Joogaa, kuoroa, tyttöjen reissuja Keski-Eurooppaan, koiranäyttelyitä, maalausta, käsityötä. Jotenkin kummasti nämä vaan jäävät, kun äiti jää pyörittämään kotia. Isillä on edelleen miesten reissut, maasto- ja kaupunkipyörät, pleikat, maratonitreenaukset, polkujuoksu- ja tosimieskisat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nykyajan miehistä on juuri yksinhuoltajaäitien kasvattamia, tälläiset äidit paasaa lapsiaan, kasvatetaan ilman kuria ja vastuuta, ei laiteta lapsia tekemään kotitöitä ja nyt nykyajan miehet ovat ihan mieslapsia sen takia :D Seuraavan sukupolven miehet tulevat olemaan vielä kamalempia.

Yh-äitien perheissä myös pojat joutuvat tekemään osansa. Heidät on helpompi saada tekemään kotitöitä kun kotona ei ole huonona esimerkkinä aikuista miestä, joka ei tee mitään.

Mutta miksi yh-äitien poikien syrjäytymisriski on silti muita suurempi? Korostetaanko kotitöitä ihmissuhdetaitojen kustannuksella?

Esitäopä muutama tieteellisesti validi tutkimustulos väitteesi tueksi.

Valitettavasti on vaikeaa järjestää tutkimusasetelmaa, jossa arvottaisiin, mikä perhe eroaa ja mikä ei. Mutta vahva korrelaatio on ollut olemassa ja havaittu jo vuosikymmenien ajan isättömyyden ja sosiaalisten ongelmien välillä. Siksi yhteiskunta tukee näitä erilaisia mieskaveri-hankkeita.

Sittenhän voit esittää tämän tutkimuksen viitteen, jotta kaikki saamme tästä korrelaatiota lukea. Vai onko tämä korrelaatio omaa keksintöäsi?

Tutkimuksia avioeron vaikutuksista lapsiin on tehty vuosikymmenien ajan. Tässä teksti, jonka lähdeluettelo auttaa sinut alkuun, jos aihe on ihan vieras.

http://www.child-encyclopedia.com/divorce-and-separation/according-expe…

Ja isättömyydestä tässä hyvä artikkeli, jossa tosin korostetaan, että edelleen ihmisellä itsellään on mahdollisuus vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Mutta pysäyttäviä lukuja tuossakin - isättömillä pojilla on edelleen kaksinkertainen todennäköisyys joutua vankilaan, vaikka sosioekonomiset ym. tekijät suljetaan pois.

https://owlcation.com/social-sciences/Psychological-Effects-On-Men-Grow…

Lue nämä ja palataan asiaan.

Et siis löytänyt mitään suomalaiseen yhteiskuntaan ja perhe-elämään liittyvää tutkimusta? Ehkäpä sinullekkaan n kannattaisi lukea linkkaamasi "tutkimukset" tarkemmin suurinpiirtein ensimmäisessä sanotaan, että erolla ei ole välttämättä mitään vaikutusta lapseen ja jos onkin ne ovat yksittäisiä. Taittuuko se enkku sulta ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nykyajan miehistä on juuri yksinhuoltajaäitien kasvattamia, tälläiset äidit paasaa lapsiaan, kasvatetaan ilman kuria ja vastuuta, ei laiteta lapsia tekemään kotitöitä ja nyt nykyajan miehet ovat ihan mieslapsia sen takia :D Seuraavan sukupolven miehet tulevat olemaan vielä kamalempia.

Yh-äitien perheissä myös pojat joutuvat tekemään osansa. Heidät on helpompi saada tekemään kotitöitä kun kotona ei ole huonona esimerkkinä aikuista miestä, joka ei tee mitään.

Mutta miksi yh-äitien poikien syrjäytymisriski on silti muita suurempi? Korostetaanko kotitöitä ihmissuhdetaitojen kustannuksella?

Esitäopä muutama tieteellisesti validi tutkimustulos väitteesi tueksi.

Valitettavasti on vaikeaa järjestää tutkimusasetelmaa, jossa arvottaisiin, mikä perhe eroaa ja mikä ei. Mutta vahva korrelaatio on ollut olemassa ja havaittu jo vuosikymmenien ajan isättömyyden ja sosiaalisten ongelmien välillä. Siksi yhteiskunta tukee näitä erilaisia mieskaveri-hankkeita.

Minä taas olen lukenut tutkimuksia, joissa yh:n lapsilla ei ole sen enempää ongelmia kuin muilla saman tulotason perheissä kasvavilla lapsilla. Ongelmia tutkimusten mukaan aiheuttaa fyysisesti tai henkisesti poissaoleva isä. Jos vanhemmat eroaa ja isä ei tapaa lastaan tai ydinperheeessä isä uppoutuu töihin, pleikkariin tms eikä ole henkisesti läsnä lapselleen, voi lapsi oireilla isän hylkäämistä sosiaalisilla ongelmilla. Tämä ongelma ei siis ole naisten syytä ja äitien ratkaistavissa vaan täysin isien korjattavissa oleva ongelma, joka ratkeaa kun isät ovat läsnä lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nykyajan miehistä on juuri yksinhuoltajaäitien kasvattamia, tälläiset äidit paasaa lapsiaan, kasvatetaan ilman kuria ja vastuuta, ei laiteta lapsia tekemään kotitöitä ja nyt nykyajan miehet ovat ihan mieslapsia sen takia :D Seuraavan sukupolven miehet tulevat olemaan vielä kamalempia.

Yh-äitien perheissä myös pojat joutuvat tekemään osansa. Heidät on helpompi saada tekemään kotitöitä kun kotona ei ole huonona esimerkkinä aikuista miestä, joka ei tee mitään.

Mutta miksi yh-äitien poikien syrjäytymisriski on silti muita suurempi? Korostetaanko kotitöitä ihmissuhdetaitojen kustannuksella?

Silloin isä on laistanut vastuunsa. Isyys ei pääty eroon. Hyvä isä voi olla eron jälkeenkin, mutta se vaatii sitä, että mies laittaa lapsensa etusijalle.

Minä en ymmärrä miten tämä luomakunnan kruunu on niin kädetön, että sille pitää opetta kaikki? Ei naisellekaan kukaan erikseen opeta, se ottaa selvää asioista, lukee, kysyy, opettelee. Pitääkö meidän ottaa tytöille kouluun oppiaineeksi aikuisen miehen tutorointi, että voivat täytettyään 18v opastaa ikäisiään mieslapsia ja vanhempia miehiä miten eletään kuin ihminen? Eikö miehiä hävetä olla tyhmiä ja avuttomia, täysin turhia ja pelkkä este ja hidaste, haitta, riippa? Miksi että itse tee mitään sille että olette täysin nolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nykyajan miehistä on juuri yksinhuoltajaäitien kasvattamia, tälläiset äidit paasaa lapsiaan, kasvatetaan ilman kuria ja vastuuta, ei laiteta lapsia tekemään kotitöitä ja nyt nykyajan miehet ovat ihan mieslapsia sen takia :D Seuraavan sukupolven miehet tulevat olemaan vielä kamalempia.

Yh-äitien perheissä myös pojat joutuvat tekemään osansa. Heidät on helpompi saada tekemään kotitöitä kun kotona ei ole huonona esimerkkinä aikuista miestä, joka ei tee mitään.

Mutta miksi yh-äitien poikien syrjäytymisriski on silti muita suurempi? Korostetaanko kotitöitä ihmissuhdetaitojen kustannuksella?

Siksi, että sillä poispotkitulla isällä oli todennäköisesti jotain neuro-psykiatrista haastetta, ja nämähän periytyy. ADHD, ADD, Asperger, aistihakuisuus. Koska eroperhe, syytä lapsen oireiluun haetaan vanhemmuudesta ja erityisesti äidistä. Lapsi ei saa tukea ja kuntoutusta, ja sittenpä ollaankin jo syrjäytymisen tiellä. 

Mitä tämä väite on, että yh:n pojat ei tekisi kotitöitä? Itse jouduin tekemään paljon kotitöitä oman huoneen siivouksen lisäksi. Neljätoistavuotiaasta saakka jopa pyykkäsin omat vaatteet ja tein joitakin ruokia, koska äiti oli sitä mieltä että pitää tehdä. Normaalissa perheessä kaverit ei sensijaan tehnyt koskaan mitään. Vielä 15 vuotiaana niiden äiti petasi jopa pedin. Isäpuoli tuli kuvioihin jossain kohtaa ja se oli juurikin sellainen, ettei tehnyt mitään akko*en hommia. 

Nyt aikuisena koti on siisti. Kaverit, joilla oli sekä isä- että äiti niiden kämpät on sikolättejä tiskit homeessa jne :D

Kyllä mun mielestä syyllisiä näissä parisuhteissa ovat molemmat osapuolet.

Miehistä tulee puhumattomia ja vetäytyviä ja naiset rupeavat kilahtelemaan turhista asioista, joita mies taas ei ymmärrä. Kumpikaan ei nosta kissaa pöydälle vaan toinen on hiljaa ja toinen raivoaa siitä, että taas jäi jokin asia hoitamatta juuri oikealla tavalla.

Syyllistyn tähän itsekin. Jos mies ottaa lapsille evääksi välipalapatukan niin rupean väsyneenä valittaa, että mikset ottanut banaania kun ne on jo ihan ruskeita!!! Odotan, että mies lukisi mun ajatuksia ja sehän on väärin. Mies taas lakkaa tekemästä asioita, koska pelkää taas ens kerralla aiheuttavansa jonkun turhan sodan. Ja kierre on valmis.

Vai olenko mä ainut, jonka arki on tällaista? Ainakin kavereiden kanssa keskustellessa tuntuu, että usein taannutaan lähes lapsen tasolle ja kuorossa valitetaan minkälaisia laiskoja ukkoja meillä on :(