Isyys vaarassa, suomalaiset naiset haluavat kasvattaa lapsen nyt itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Yhdestä lapsesta huolehtiminen on helpompaa kuin kahdesta.

Nimenomaan näin. Jos ei se isä tuo mitään lisäarvoa perhe-elämään vaan pelkkää lisävaivaa niin elelköön yksinään.

Eli sillä ei ole väliä kenen kanssa se lapsi tehdään. Kunhan saadaan siemenet sisään.

Kirjoitin "jos..."

Toki edelleen on myös miehiä, jotka hoitavat isän roolin varsin mallikkaasti. Harmi vain että sitä on seurusteluaikana vaikea ennustaa kenestä tulee hyvä isä ja kenestä ei.

Ennustajan lahjoja siihen ei hirveästi tarvita. Tutustumista ja keskusteluja mahdollisen isä ehdokkaan kanssa kyllä.

Koskaan et tiedä ,miten se toinen reagoi paineen alla. Koskaan et tiedä mitä omia traumoja tämä ihminen tuo suhteeseen. Eihän monesti tämä ihminen itsekkään tiedä ennenkuin joutuu koetukselle. Aiemmin ja puheissa asiat on helppoja, tositilanne sitten on eri asia. Naiset yleensä tajuaa vastuunsa ja kasvaa äidiksi siinä kohtaa kun se käärö nostetaan rinnoille synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Yhdestä lapsesta huolehtiminen on helpompaa kuin kahdesta.

Nimenomaan näin. Jos ei se isä tuo mitään lisäarvoa perhe-elämään vaan pelkkää lisävaivaa niin elelköön yksinään.

Eli sillä ei ole väliä kenen kanssa se lapsi tehdään. Kunhan saadaan siemenet sisään.

Kirjoitin "jos..."

Toki edelleen on myös miehiä, jotka hoitavat isän roolin varsin mallikkaasti. Harmi vain että sitä on seurusteluaikana vaikea ennustaa kenestä tulee hyvä isä ja kenestä ei.

Ennustajan lahjoja siihen ei hirveästi tarvita. Tutustumista ja keskusteluja mahdollisen isä ehdokkaan kanssa kyllä.

Koskaan et tiedä ,miten se toinen reagoi paineen alla. Koskaan et tiedä mitä omia traumoja tämä ihminen tuo suhteeseen. Eihän monesti tämä ihminen itsekkään tiedä ennenkuin joutuu koetukselle. Aiemmin ja puheissa asiat on helppoja, tositilanne sitten on eri asia. Naiset yleensä tajuaa vastuunsa ja kasvaa äidiksi siinä kohtaa kun se käärö nostetaan rinnoille synnytyksen jälkeen.

Kyllä sen näkee, että osa naisista valitsee vässyköitä ihan vain koska nämä pysyvät kiltisti tossun alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Yhdestä lapsesta huolehtiminen on helpompaa kuin kahdesta.

Nimenomaan näin. Jos ei se isä tuo mitään lisäarvoa perhe-elämään vaan pelkkää lisävaivaa niin elelköön yksinään.

Kannattaa valita miehet paremmin.

Juu tämäkin naisen syy, tietysti, koska eihän miehellä voi olla vastuuta eikä sitä odottaa. Naisen pitää osata ennustaa, miten mies toimii vauvan syntymän jälkeen. Jos ei osaa, on naisen vika. Ei sen miesvauvan.

Onhan se miehenkin vika osittain, mutta kyllä se näkyy jo ennen lasta onko mies avuton.

Ei kuule näy. Hyvin moni mies taantuu lapsen synnyttyä. Tuota ei voi mitenkään sanoa varmaksi etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksoishuoltajuus ei ole mitenkään helppoa, lapsi stressaantuu kun pitää juosta kahden vanhemman välillä ja muuttaa aina uudelleen vuoroviikoin. Helmpompaa kun koko rumbaa ei enää tarvita vaan lapsi voi keskittyä turvalliseen kasvuun ja tasapainoiseen ympäristöön. Ymmärrän siis yskän miksi yksinuoltajuuden suosio lisääntyy.

Eron välttäminen auttaa.

Ei vaan perheestä poistetaan ylimääräinen painolasti ja haittatekjä.

Kyllä näitä on nähty niin monia tapauksia että itse en lisäänny ollenkaan.

Oma isäni oli muuten ihan hyvä isä, siis emotionaalisesti, mutta kyllä kodinhoito ja päävastuu oikeastaan kaikesta tipahti äitini hartioille. Isä vetosi aina rankkaan työhönsä (palomies), mutta on nyt joku aika sitten eläköidyttyään myöntänyt että äidin työ on kyllä rankempaa (kolmivuoroa haastavassa hoitoympäristössä päivystyksessä).

Eräs tuttuni taas hommasi lapsen miehensä kanssa täysin yhteisymmärryksessä. Nyt mies on vajaan vuoden ikäisen vauvan kanssa aivan täysin kädetön, ei ota oikeastaan minkäänlaista kontaktia vauvaan vaikka äiti on kaikkensa yrittänyt. Esim. kun mies tulee töistä kotiin ja äiti pyytää että voitko ottaa nyt vauvan kun minä käyn suihkussa, niin mies kysyy että miksi sinä et voi pitää sitä, en halua, menen pelaamaan pleikkaria.

Eli ei sitä oikeasti koskaan tiedä mitä saa. Lähipiirissäni on myös isiä, jotka ottavat oikeasti puolet lasten- ja kodinhoidon vastuusta itselleen, eli eivät kaikki miehet ole mitään mätisäkkejä.

/2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Yhdestä lapsesta huolehtiminen on helpompaa kuin kahdesta.

Nimenomaan näin. Jos ei se isä tuo mitään lisäarvoa perhe-elämään vaan pelkkää lisävaivaa niin elelköön yksinään.

Eli sillä ei ole väliä kenen kanssa se lapsi tehdään. Kunhan saadaan siemenet sisään.

Kirjoitin "jos..."

Toki edelleen on myös miehiä, jotka hoitavat isän roolin varsin mallikkaasti. Harmi vain että sitä on seurusteluaikana vaikea ennustaa kenestä tulee hyvä isä ja kenestä ei.

Ennustajan lahjoja siihen ei hirveästi tarvita. Tutustumista ja keskusteluja mahdollisen isä ehdokkaan kanssa kyllä.

Koskaan et tiedä ,miten se toinen reagoi paineen alla. Koskaan et tiedä mitä omia traumoja tämä ihminen tuo suhteeseen. Eihän monesti tämä ihminen itsekkään tiedä ennenkuin joutuu koetukselle. Aiemmin ja puheissa asiat on helppoja, tositilanne sitten on eri asia. Naiset yleensä tajuaa vastuunsa ja kasvaa äidiksi siinä kohtaa kun se käärö nostetaan rinnoille synnytyksen jälkeen.

Kyllä sen näkee, että osa naisista valitsee vässyköitä ihan vain koska nämä pysyvät kiltisti tossun alla.

Meneepäs naisilla parinvalinta nyt hankalaksi. Ei saa valita jänskää miestä eikä liian kilttiäkään ja jos valinta menee pieleen, syy on naisen eikä miehen, joka on teeskennellyt olevansa jotain muuta kuin on.

Miehelle opetetaan ensin 20 vuotta maskuliinisuuden olevan pahasta ja sitten pitäisi osata hoitaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Yhdestä lapsesta huolehtiminen on helpompaa kuin kahdesta.

Nimenomaan näin. Jos ei se isä tuo mitään lisäarvoa perhe-elämään vaan pelkkää lisävaivaa niin elelköön yksinään.

Eli sillä ei ole väliä kenen kanssa se lapsi tehdään. Kunhan saadaan siemenet sisään.

Kirjoitin "jos..."

Toki edelleen on myös miehiä, jotka hoitavat isän roolin varsin mallikkaasti. Harmi vain että sitä on seurusteluaikana vaikea ennustaa kenestä tulee hyvä isä ja kenestä ei.

Niin ja moni jättää kertomatta mitä odottaa vanhemmuuden tarkoittavan. Sitten oletetaan, että toisen pitää tajura ja uhriudutaan, kun toinen ei ole ajatustenlukija.

Niin ,että miehellä ei ole mitään käsitystä siitä, millainen on hyvä isä ja mitä isän kuuluu tehdä. Äidin pitää se miehelle kertoa?

Miehen ja naisen käsitykset ovat usein hyvin erilaisia. Lisäksi myös perhemallit kotoa voivat olla hyvin erilaiset.

Ja ei, ei naisen pidä kertoa mikä on hyvä on isä, hyv vanhemmuus, vaan tarvitaan yhteistä keskustelua siitä kuinka tullaan vanhemmuus hoitamaan. Ihan yksinkertaisilta tuntuvista asioista lähtien. Miten puolisot ajattelevat yöheräämiset , ottaako isä esim.yhden yösyötön, miten kotityöt hoituvat jatkossa, jos tilanne muuttuu kahden töissä olevan sijasta siihen, että toinen on kotona, mutta hoitaa päivät vauvaa. Entä illat, kun puoliso tulee kptiin, kenellä on oikeus ja millainen aika levätä. Entä omat menot lapsen synnyttyä, ja miten järjestetään jatkossa parisuhdeaikaa.

Yksinkertaisilta kuulostavia juttuja, mutta tutkimukset kertovat, että näihin asioihin parisuhteet pikkulapsiaikoina kaatuvat.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle opetetaan ensin 20 vuotta maskuliinisuuden olevan pahasta ja sitten pitäisi osata hoitaa lasta.

Naisetkin joutuvat opettelemaan lapsenhoidon, ei se ole synnynnäinen ominaisuus. Olin itsekin alussa itku kurkussa, että ei tästä tule mitään, mutta pakko oli opetella. Olisi ollut valtava apu, jos joku olisi kertonut, että tässä tilanteessa voit kokeilla tehdä niin, näin tai noin tai tuo on ohimenevä vaihe, menee parissa päivässä.

Harva suostuu luovuttamaan omaa vauvaansa nuorelle parille testattavaksi.

Minulle tuli yllätyksenä miten lyhyt pinna miehellä on lapsen itkun tai kiukuttelun suhtee. Mies huusi ja kiukutteli takaisin kuin toinen taaperoikäinen. Ennen olin kuvitellut tasaiseksi ja kärsivälliseksi luonteeksi...

Lapseni isä on maaniadepressiivinen ja depressivuusyys puhkesi lapsen syntymän jälkeen. Emme olleet seurustelleet kauaa ja miehellä oli maaninen ja ns. luova kausi päällä.

En voinut hoitaa kahta lasta,ä. Anteeksi isät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Yhdestä lapsesta huolehtiminen on helpompaa kuin kahdesta.

Nimenomaan näin. Jos ei se isä tuo mitään lisäarvoa perhe-elämään vaan pelkkää lisävaivaa niin elelköön yksinään.

Kannattaa valita miehet paremmin.

Juu tämäkin naisen syy, tietysti, koska eihän miehellä voi olla vastuuta eikä sitä odottaa. Naisen pitää osata ennustaa, miten mies toimii vauvan syntymän jälkeen. Jos ei osaa, on naisen vika. Ei sen miesvauvan.

Onhan se miehenkin vika osittain, mutta kyllä se näkyy jo ennen lasta onko mies avuton.

Ei kuule näy. Hyvin moni mies taantuu lapsen synnyttyä. Tuota ei voi mitenkään sanoa varmaksi etukäteen.

Kyllä se näkyy kaikille läheisille. Nainen löytää helpon uhrin väkivallalleen ja pitää miestä hienona miehenä kunnes lapsi syntyy ja ihmisraunio ei osaa tai jaksa.

Monet nykyajan miehistä on juuri yksinhuoltajaäitien kasvattamia, tälläiset äidit paasaa lapsiaan, kasvatetaan ilman kuria ja vastuuta, ei laiteta lapsia tekemään kotitöitä ja nyt nykyajan miehet ovat ihan mieslapsia sen takia :D Seuraavan sukupolven miehet tulevat olemaan vielä kamalempia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä on nähty niin monia tapauksia että itse en lisäänny ollenkaan.

Oma isäni oli muuten ihan hyvä isä, siis emotionaalisesti, mutta kyllä kodinhoito ja päävastuu oikeastaan kaikesta tipahti äitini hartioille. Isä vetosi aina rankkaan työhönsä (palomies), mutta on nyt joku aika sitten eläköidyttyään myöntänyt että äidin työ on kyllä rankempaa (kolmivuoroa haastavassa hoitoympäristössä päivystyksessä).

Eräs tuttuni taas hommasi lapsen miehensä kanssa täysin yhteisymmärryksessä. Nyt mies on vajaan vuoden ikäisen vauvan kanssa aivan täysin kädetön, ei ota oikeastaan minkäänlaista kontaktia vauvaan vaikka äiti on kaikkensa yrittänyt. Esim. kun mies tulee töistä kotiin ja äiti pyytää että voitko ottaa nyt vauvan kun minä käyn suihkussa, niin mies kysyy että miksi sinä et voi pitää sitä, en halua, menen pelaamaan pleikkaria.

Eli ei sitä oikeasti koskaan tiedä mitä saa. Lähipiirissäni on myös isiä, jotka ottavat oikeasti puolet lasten- ja kodinhoidon vastuusta itselleen, eli eivät kaikki miehet ole mitään mätisäkkejä.

/2

Mies aloitti pleikkarin pelaamisen kun vauva syntyi? Sitä ennen ei pelannut ja auttoi kotitöissä sekä odotti innolla vauvan syntymää?? Tuskin!!!

Nää on just näitä tapauksia kun ”vauva tehdään yhteisymmärryksessä” eli nainen ymmärtää antaa paljaalla ja yllätys pulla uunissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Yhdestä lapsesta huolehtiminen on helpompaa kuin kahdesta.

Nimenomaan näin. Jos ei se isä tuo mitään lisäarvoa perhe-elämään vaan pelkkää lisävaivaa niin elelköön yksinään.

Eli sillä ei ole väliä kenen kanssa se lapsi tehdään. Kunhan saadaan siemenet sisään.

Kirjoitin "jos..."

Toki edelleen on myös miehiä, jotka hoitavat isän roolin varsin mallikkaasti. Harmi vain että sitä on seurusteluaikana vaikea ennustaa kenestä tulee hyvä isä ja kenestä ei.

Ennustajan lahjoja siihen ei hirveästi tarvita. Tutustumista ja keskusteluja mahdollisen isä ehdokkaan kanssa kyllä.

Koskaan et tiedä ,miten se toinen reagoi paineen alla. Koskaan et tiedä mitä omia traumoja tämä ihminen tuo suhteeseen. Eihän monesti tämä ihminen itsekkään tiedä ennenkuin joutuu koetukselle. Aiemmin ja puheissa asiat on helppoja, tositilanne sitten on eri asia. Naiset yleensä tajuaa vastuunsa ja kasvaa äidiksi siinä kohtaa kun se käärö nostetaan rinnoille synnytyksen jälkeen.

Kyllä sen näkee, että osa naisista valitsee vässyköitä ihan vain koska nämä pysyvät kiltisti tossun alla.

Meneepäs naisilla parinvalinta nyt hankalaksi. Ei saa valita jänskää miestä eikä liian kilttiäkään ja jos valinta menee pieleen, syy on naisen eikä miehen, joka on teeskennellyt olevansa jotain muuta kuin on.

Ei läheinen ihminen pysty teeskentelemään vuosia ja tosiaan ääripäiden välttäminen on yleensä hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Monet nykyajan miehistä on juuri yksinhuoltajaäitien kasvattamia, tälläiset äidit paasaa lapsiaan, kasvatetaan ilman kuria ja vastuuta, ei laiteta lapsia tekemään kotitöitä ja nyt nykyajan miehet ovat ihan mieslapsia sen takia :D Seuraavan sukupolven miehet tulevat olemaan vielä kamalempia.

Mulla on kyllä toisenlainen kokemus. Yh-kodeissa on nimenomaan opittu jakamaan kotitöitä eikä ole passiivisen miehen mallia apinoitavissa.

Oma äitini oli ydinperheessä kotiäitinä ja veljistäni tuli kauheita vässyköitä, jotka kuvittelevat että naisen kuuluu haluta passata miehiä kuin pikkulapsia.

Vierailija kirjoitti:

Monet nykyajan miehistä on juuri yksinhuoltajaäitien kasvattamia, tälläiset äidit paasaa lapsiaan, kasvatetaan ilman kuria ja vastuuta, ei laiteta lapsia tekemään kotitöitä ja nyt nykyajan miehet ovat ihan mieslapsia sen takia :D Seuraavan sukupolven miehet tulevat olemaan vielä kamalempia.

Yh-äiti kasvattaa vässykän, vässykä ei kykene huolehtimaan lapsesta, lapsi jää yh-äidille ja yh-äiti kasvattaa vässykän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä on nähty niin monia tapauksia että itse en lisäänny ollenkaan.

Oma isäni oli muuten ihan hyvä isä, siis emotionaalisesti, mutta kyllä kodinhoito ja päävastuu oikeastaan kaikesta tipahti äitini hartioille. Isä vetosi aina rankkaan työhönsä (palomies), mutta on nyt joku aika sitten eläköidyttyään myöntänyt että äidin työ on kyllä rankempaa (kolmivuoroa haastavassa hoitoympäristössä päivystyksessä).

Eräs tuttuni taas hommasi lapsen miehensä kanssa täysin yhteisymmärryksessä. Nyt mies on vajaan vuoden ikäisen vauvan kanssa aivan täysin kädetön, ei ota oikeastaan minkäänlaista kontaktia vauvaan vaikka äiti on kaikkensa yrittänyt. Esim. kun mies tulee töistä kotiin ja äiti pyytää että voitko ottaa nyt vauvan kun minä käyn suihkussa, niin mies kysyy että miksi sinä et voi pitää sitä, en halua, menen pelaamaan pleikkaria.

Eli ei sitä oikeasti koskaan tiedä mitä saa. Lähipiirissäni on myös isiä, jotka ottavat oikeasti puolet lasten- ja kodinhoidon vastuusta itselleen, eli eivät kaikki miehet ole mitään mätisäkkejä.

/2

Mies aloitti pleikkarin pelaamisen kun vauva syntyi? Sitä ennen ei pelannut ja auttoi kotitöissä sekä odotti innolla vauvan syntymää?? Tuskin!!!

Nää on just näitä tapauksia kun ”vauva tehdään yhteisymmärryksessä” eli nainen ymmärtää antaa paljaalla ja yllätys pulla uunissa.

Aivan varmasti pelasi pleikkaria myös ennen vauvasuunnitelmia. Mutta kyllä aikuiselta ihmiseltä sopisi odottaa, että pleikan voi laittaa sivun päivässä vaikka kymmeneksi minuutiksi jotta voisi tutustua omaan lapseensa.

Lapsi oli suunniteltu ja tuli naimisiinmenon jälkeen, hiukan vanhoillisia kun ovat.

/2

No meillä minä väsähdin täysin kahden lapsen jälkeen. En vaan jaksanut enää mitään, olin uupunut, masentunut ja ihan loppu. En kestänyt lasten jatkuvia vaatimuksia, häpesin itseäni. Miten voin olla näin surkea äiti? Olisin vain halunnut häipyä ja olla yksin.

Ei mieheni mikään kodinhengetär ole, mutta hän hoiti lapsia kärsivällisesti koko ajan kun minä käytännössä makasin kotona. Ei koskaan valittanut, ei sanonut ettei jaksa vaan otti lapset mukaansa joka paikkaan ja sanoi vaan että lepää nyt. Kyllä tästä selvitään.

Ja me selvittiin, kiitos miehen. Eli ei kaikki miehet ole niin surkeita kuin täällä kirjoitellaan ja joskus ei äiditkään ole täydellisiä. Ainakaan minä en ollut, vaikka lapsiani rakastan yli kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle opetetaan ensin 20 vuotta maskuliinisuuden olevan pahasta ja sitten pitäisi osata hoitaa lasta.

Naisetkin joutuvat opettelemaan lapsenhoidon, ei se ole synnynnäinen ominaisuus. Olin itsekin alussa itku kurkussa, että ei tästä tule mitään, mutta pakko oli opetella. Olisi ollut valtava apu, jos joku olisi kertonut, että tässä tilanteessa voit kokeilla tehdä niin, näin tai noin tai tuo on ohimenevä vaihe, menee parissa päivässä.

No kyllä ainakin itseni ympärillä oli ihan liiaksikin näitä neuvovia kokemusasiantuntijoita. Neuvoista ja ohjeista ei ollut puutetta.