Mitä teette tai tekisitte kun aikuinenlapsi pyytää apua?

Auttaisin neuvoin ja tarvittaessa rahallisestikin, mutta varmistaisin myös, että ei oleta voivansa tahallaan perseillä minun hoitaessa tuhon.

Jos tuhlaa rahansa vaatteisiin, herkkuihin, roskaruokaan, peleihin, huvituksiin ja älylaitteisiin ynnä muihin turhuuksiin niin turha odottaa mitään apua kun ei osaa rahaa itse käyttää.

No varmaan vähän riippuu, sanotaanko näin. Jos asia on sellainen, joka hänen mielestäni tulisi osata itse, sanotaan nyt vaikka taulujen laitto seinälle tai renkaiden vaihto, opettaisin kuinka se tehdään. Jos taas kyseessä on joku vaikeampi asia, mikä itseltä sujuu luontevasti mutta hänen ei välttämättä kannata opetella, toki autan. Ja toki auttelen juoksevissa asioissa silloin kun itsellä on aikaa ja mahdollisuuksia, voin esim tarjota kyytejä tai tulla auttamaan jonkun ison jutun kantamisessa tms.

Rahan kanssa vähän harkiten. Tilapäiseen hätään joo, jatkuvaan kulutukseen en. Tai johonkin isompaan tarpeeseen, vaikka hyvä talvitakki, voisin sponssata jos itsellä olisi silloin ylimääräistä.

Näen kuitenkin tärkeänä, että aikuinen lapsi opettelee itse hyvin pitkälle ne taidot, joita tulee elämässä usein tarvitsemaan. Opittu avuttomuus ei ole mukavaa. Ja me vanhemmat emme ole ikuisesti saatavilla, vanhuus tulee ja jaksaminen menee.

Olen saanut syntymälahjaksi yhteisöllisen suvun, joten tietenkin autan. Ihan kuten autan sisarusteni lapsia, serkkujeni lapsia, sisaruksiani, serkkujani, tätejäni ja setiäni sekä vanhempiani ja aikoinaan myös isovanhempiani. Vastaavasti olen saanut heiltä apua, kun olen itse tarvinnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutus palstamammoille: Vanhempien elatusvelvollisuus päättyy kun lapsi täyttää 18, vanhempi ei ole mikään aikuisen lapsensa edunvalvoja ja omaishuoltaja. Auttaa toki voi, mutta mieluummin niin että ohjaa aikuista lasta itse auttamaan itseään ilman vanhempiensa tukea. Muuten aikuinen lapsi ei opi koskaan toimimaan itse ja itsenäisty.

Sanoo hän, jolla ei ole (eikä toivottavasti tule olemaan) omia lapsia. 

Nytpä teit aivan väärän johtopäätöksen. Kyllä minulla on, kaksikin lasta. Toinen valmistui juuri yliopistosta ja vanhempi pyörittää omaa yritystä. Molemmat olen opettanut pärjäämään ja menestymään elämässä.

Näin juuri. Noin 3 vuotta sitten kotihoidosta soitettiin mun miehelle ja kerrottiin, että anoppi oli viety sairaalaan. Oli maannut lonkkamurtumansa kanssa arviolta 4 päivää kylpyhuoneen lattialla. Miehen kommentti oli "aha" ja sitten jatkoi muita puuhiaan. Kun otin asian puheeksi, mies sanoi, ettei hänen äitinsäkään koskaan auttanut häntä, joten miksi hänenkään olisi pitänyt huolehtia äidistään. Anoppi, joka tuolloin oli 81 v, laitettiin sairaalasta takaisin kotiin ja mieheni on edelleen sitä mieltä, että aikuinen ihminen pärjää. Mua huolestuttaa anopin vointi ja pärjääminen, mutta miestäni ei. 

Miksi anoppi ei pärjäisi?

Varmaan se pärjääkin (selvisihän se tuossa iässä ilman vettäkin hengissä), mutta mulla on sen verran kokemusta luunmurtumista, että sääliksi kävi anoppi, joka makasi lonkka murtuneena 4 vuorokautta vessan lattialla. Aika tuskaista hänellä takuulla oli, mutta vahvaksi kasvatetut tietysti kestävät vuorokausien sietämätöntä  kipuakin ihan hyvin. Omien vanhempieni en anna kärsiä sillä tavalla, mutta mut on kasvatettukin ihan eri tavalla kuin anoppi kasvattanut omat lapsensa. Ainakin tuosta tapauksesta opin, että mieheni varaan mun ei pidä laskea yhtään mitään. 

Onko anoppi muistisairas?

Tuolla kokemuksella nimittäin luulisi että hän järjestää vastaisuudessa asiat niin että pärjää kotonaan. Mahdollista on esim asennuttaa kylpyhuoneeseen kaiteita, hankkia suihkutuoli ja/tai turvarannekkeen jolla on mahdollisuus vaikka soittaa hätänumeroon tarvittaessa. Muistisairas toki voisi olla esteenä että niitä ei ymmärrä hankkia itse.

Yksi lapsistani on alkoholisti joten häntä en auta. Alkoholistit kuppaa kaikki omaisensa kuiviin jos vain suostuu. Olen myös antanut muille lapsilleni kiellon, että ei lainaa eikä anna rahaa missään tapauksessa. Sosiaalitoimisto huolehtii tästä tapauksesta ja on jälkihuollossa vielä 25 ikävuoteen asti. Maksavat vuokrat ja ryyppäämiset ilman mitään velvoitteita. Luonnollisesti autan häntäkin jos on jotain ymmärtämisongelmia byrokratian kanssa ja tämän suuntaista mutta mitään taloudellista apua ei tipu. Toinen lapseni osaa hoitaa omat asiansa, joten eivät apua tarvitse, mitä nyt käytännön neuvoja toisinaan. Yksi on vielä kotona ja tietää jo rahan arvon ja on tiukempi mielipiteissään kuin minä, joten hänestä en ole huolissani. Minua on vanhempani auttaneet todella paljon, aivan liikaa ja oikeastaan moni elämäni moka olisi jäänyt tekemättä jos vanhempani ei olisi auttaneet niin paljon, minulla meni aikuistumiseen reippaasti yli 30 vuotta. Olisin aikuistunut paljon aikaisemmin jos vanhempani ei olisi rahoittaneet haavemaailmoissani elämistä ja suorannaista itsetuhoisuuttani ja typeryyttäni.

Riippuu tapauksesta. Tiedän vanhemman joka maksaa pienistä tuloistaan reippaasti yli 30-vuotiaan vuokran tai antaa lähes kuukausittain avustusta vuokran maksuun, jotta tämä voi käyttää omat rahansa "kaikkeen kivaan". Minusta tuo ei ole enää auttamista vaan toisen vastuun välttelyn avustamista ja itse en tuollaista säännöllistä rahallista apua antaisi. Muulla tavoin voisin kyllä auttaa.

Yllättävän moni liittää auttamisen vain rahan antamiseen. Kovin yksiulotteista.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni liittää auttamisen vain rahan antamiseen. Kovin yksiulotteista.

Harvoin ne yli 18 vuotiaat lapset oikein muuta apua ottaa vastaan. Raha kyllä yllättävän hyvin kelpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen paskoista perheoloista ja köyhästä perheestä oleva 39v mies. Minua ei kukaan auttanut kun sitä eniten tarvitsin nuorena.

Minun tyttäreni on 13 ja poika 3. Teen niska limassa töitä että saan molemmille säästettyä mm. käsirahan asuntoa varten, ja ajokorttia varten laitan molemmille erikseen sivuun.

Jos heille tulee ongelmia aikuisena, autan niin paljon kuin pystyn. Minkä takia me elämme tällä planeetalla, jos emme siksi että elämän laatu paranee sukupolvesta toiseen?

Miksi minun pitäisi laittaa lapseni kärsimään siksi kun itselläni oli paskat vanhemmat ja paska suku?

 

Ihana isä olet. Lapsesi ovat onnellisia.

Autamme minkä voimme.

Esim kun tyttären perhe oli evakossa putkirenpan takia huonossa väliaikaisasunnossa he kävivät meillä syömässä ja aikaa viettämässä 3-4pv viikossa. Lisäksi tietty pyykkäykset.

Olihan siinä talous tiukoilla ja oma aika kortilla mutta selvittiin. Siis käytännön apua. Samalla tavalla autamme muitakin lapsiamme

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni liittää auttamisen vain rahan antamiseen. Kovin yksiulotteista.

Niin no, monet ihmiset toivoo rahallista apua. Tottakai on myös muunlaista auttamista mutta minusta onnihan ok, jos tuo tällaisessa keskustelussa esille, että säännöllinen rahallinen avustus on juuri se avun muoto, jota ei halua antaa.

Ehdottomasti. Annan vaikka henkeni lapseni puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni liittää auttamisen vain rahan antamiseen. Kovin yksiulotteista.

Harvoin ne yli 18 vuotiaat lapset oikein muuta apua ottaa vastaan. Raha kyllä yllättävän hyvin kelpaisi.

Mun lapseni ovat ottaneet vastaan myös muuttoapua, remonttiapua, koiranhoitoapua, kaupassakäyntiapua (kun ovat olleet sairaina) yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni liittää auttamisen vain rahan antamiseen. Kovin yksiulotteista.

Harvoin ne yli 18 vuotiaat lapset oikein muuta apua ottaa vastaan. Raha kyllä yllättävän hyvin kelpaisi.

Mun lapseni ovat ottaneet vastaan myös muuttoapua, remonttiapua, koiranhoitoapua, kaupassakäyntiapua (kun ovat olleet sairaina) yms. 

Suomessa on aika tyypillistä, että maalta ja pikkukaupungeista töiden ja opiskelujen perässä muuttaneet asuvat satojen kilometrien päässä vanhemmistaan. Tällaisia ihmisiä on paljon, eikä heille tule oman kokemuspohjansa perusteella mieleen tuollaiset auttamisen muodot, jotka jo välimatka tekee jeudän perheensä sisällä mahdottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni liittää auttamisen vain rahan antamiseen. Kovin yksiulotteista.

Harvoin ne yli 18 vuotiaat lapset oikein muuta apua ottaa vastaan. Raha kyllä yllättävän hyvin kelpaisi.

Mun lapseni ovat ottaneet vastaan myös muuttoapua, remonttiapua, koiranhoitoapua, kaupassakäyntiapua (kun ovat olleet sairaina) yms. 

Suomessa on aika tyypillistä, että maalta ja pikkukaupungeista töiden ja opiskelujen perässä muuttaneet asuvat satojen kilometrien päässä vanhemmistaan. Tällaisia ihmisiä on paljon, eikä heille tule oman kokemuspohjansa perusteella mieleen tuollaiset auttamisen muodot, jotka jo välimatka tekee jeudän perheensä sisällä mahdottomaksi.

Ymmärrän tuon. Ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kaikki eivät ole kotoisin mistään pikkupaikkakunnalta. Myös kaupungeissa on asuttu jo useampia sukupolvia, varsinkin pääkaupunkiseudulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni liittää auttamisen vain rahan antamiseen. Kovin yksiulotteista.

Harvoin ne yli 18 vuotiaat lapset oikein muuta apua ottaa vastaan. Raha kyllä yllättävän hyvin kelpaisi.

Mun lapseni ovat ottaneet vastaan myös muuttoapua, remonttiapua, koiranhoitoapua, kaupassakäyntiapua (kun ovat olleet sairaina) yms. 

Suomessa on aika tyypillistä, että maalta ja pikkukaupungeista töiden ja opiskelujen perässä muuttaneet asuvat satojen kilometrien päässä vanhemmistaan. Tällaisia ihmisiä on paljon, eikä heille tule oman kokemuspohjansa perusteella mieleen tuollaiset auttamisen muodot, jotka jo välimatka tekee jeudän perheensä sisällä mahdottomaksi.

Joskus tuntuu että päinvastoin ne kaukana asuvat vanhemmat on innokkaampia auttamaan kuin samassa kaupungissa asuvat. Tosin jos vanhemmat asuvat hyvin lähellä todennäköistä on että ystävätkin asuu lähellä ja nuoret ottaa muuttoapua heiltä vastaan mieluummin kuin vanhemmiltaan. Rahallista apua taas ei kysytä ehkä yhtä helposti kavereilta kuin vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni liittää auttamisen vain rahan antamiseen. Kovin yksiulotteista.

Harvoin ne yli 18 vuotiaat lapset oikein muuta apua ottaa vastaan. Raha kyllä yllättävän hyvin kelpaisi.

Mun lapseni ovat ottaneet vastaan myös muuttoapua, remonttiapua, koiranhoitoapua, kaupassakäyntiapua (kun ovat olleet sairaina) yms. 

Suomessa on aika tyypillistä, että maalta ja pikkukaupungeista töiden ja opiskelujen perässä muuttaneet asuvat satojen kilometrien päässä vanhemmistaan. Tällaisia ihmisiä on paljon, eikä heille tule oman kokemuspohjansa perusteella mieleen tuollaiset auttamisen muodot, jotka jo välimatka tekee jeudän perheensä sisällä mahdottomaksi.

Ymmärrän tuon. Ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kaikki eivät ole kotoisin mistään pikkupaikkakunnalta. Myös kaupungeissa on asuttu jo useampia sukupolvia, varsinkin pääkaupunkiseudulla. 

Niin no, kysymyksen muoto on mitä sinä tekisit. Ihmiset vastaavat siis oman kokemuspohjansa perusteella, ja tuo muuttoseikka osaltaan selittää, miksi osa nostaa esiin rahallisen avun. Ei täällä kukaan ole muutto- tai remonttiapua tuominnut, kaikille sellaisen avun antaminen vaan ei ole mahdollista.

Muistan kun pyysin viimekesänä äidiltä apua uuden puhelimen hankintaan kun silloin hankalan elämäntilanteen vuoksi luottotiedot oli mennyt ja sitten vielä onnistu sekä puhelin että auto hajoamaan yhtäaikaa. Apua ei herunut, lyötiin vain luuri korvaan. Lopulta onneksi sitten yks tuttu suostu auttamaan ja maksan osaria hänen kauttaan. Mutta äitiäni auttaminen juuri lainkaan kiinostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni liittää auttamisen vain rahan antamiseen. Kovin yksiulotteista.

Harvoin ne yli 18 vuotiaat lapset oikein muuta apua ottaa vastaan. Raha kyllä yllättävän hyvin kelpaisi.

Mun lapseni ovat ottaneet vastaan myös muuttoapua, remonttiapua, koiranhoitoapua, kaupassakäyntiapua (kun ovat olleet sairaina) yms. 

Suomessa on aika tyypillistä, että maalta ja pikkukaupungeista töiden ja opiskelujen perässä muuttaneet asuvat satojen kilometrien päässä vanhemmistaan. Tällaisia ihmisiä on paljon, eikä heille tule oman kokemuspohjansa perusteella mieleen tuollaiset auttamisen muodot, jotka jo välimatka tekee jeudän perheensä sisällä mahdottomaksi.

Ymmärrän tuon. Ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kaikki eivät ole kotoisin mistään pikkupaikkakunnalta. Myös kaupungeissa on asuttu jo useampia sukupolvia, varsinkin pääkaupunkiseudulla. 

Niin no, kysymyksen muoto on mitä sinä tekisit. Ihmiset vastaavat siis oman kokemuspohjansa perusteella, ja tuo muuttoseikka osaltaan selittää, miksi osa nostaa esiin rahallisen avun. Ei täällä kukaan ole muutto- tai remonttiapua tuominnut, kaikille sellaisen avun antaminen vaan ei ole mahdollista.

Mun kommenttini olikin vain tähän (jota myös lainasin aiemmassa kommentissani): "Harvoin ne yli 18 vuotiaat lapset oikein muuta apua ottaa vastaan. Raha kyllä yllättävän hyvin kelpaisi.", ei suinkaan aloitukseen.