Olen niin hyljeksitty etten jaksa

Älä hylkää itse itseäsi, anna itse itsellesi sitä mitä kaipaat muilta.

Ei minuakaan ole koskaan mihinkään hyväksytty, lapsena ja nuorena kiusattiinkin. Silloin oli vähän kovaa kieltämättä. Mutta pääsin siitä yli ja aloin tehdä elämästäni hyvää yksin, kerjäämättä seuraa tai hyväksyntää keltään. Olen menestynyt elämässäni hyvin ja olen onnellinen yksin.

Aika moni meistä on ollut samassa tilanteessa. Yksinäinen. Olisiko mitään paikkaa, mistä voisi etsiä kavereita?   Seurakunta ? Asutko todella syrjässä ?  Mullakin oli tollasia kokemuksia nuorena, mutta  ei kannata menettää toivoaan. 

Minkä ikäinen olet? Mulla oli teininä ihan samaa, koulussa ei yhtään kavereita, ei kiusattu mutta selvästi hyljeksittiin. Siitä pääsee kyllä yli :) Niin minäkin pääsin!

Otaa viiinaa. Itekin kumoan tässsä juuri puolenlitran salmiaaakkikossua. Hyvä meininki.

Vierailija kirjoitti:

Otaa viiinaa. Itekin kumoan tässsä juuri puolenlitran salmiaaakkikossua. Hyvä meininki.

Muunpuolesta tännne saisi osua joku ydinpommi ja kaikki saiiisi kuollla.

Kaikki on paremmin kun olet yksin. Älä päästä sitä ihmissaastaa koskaan lähellesi. Muista palvoa isä Saatanaa niin ymmärrät kaiken.

Korkki kiinni ja tupakat kauppaan. Peseydy, käy parturissa.

Minkä ikäinen olet? Voin keskustella kanssasi ja esittää muutamia kysymyksiä. Olen itse tullut perheestä, jossa ei välitetty. Yhtään. Olen selvinnyt ja niin selviät sinäkin. Perheen kanssa tai yksin, mutta selviät.

Tiedän, että hylätyksi tuleminen on kamalaa ja turhauttavaa, mutta sen yli voi päästä. Lakkaat elämästä muille ja muiden hyväksyntää odottaen, tähtää siihen että SINULLA on hyvä olla, viis muista. Vanhempasi voisivat kyllä vähän paremmin tukea sinua sellaisessa.

Voi sua raukkaa :(. Toivottavasti saat apua paniikkihäiriöösi, ja varmasti jossain vaiheessa löydät elämääsi jotain sellaista, mikä auttaa tuntemaan itsesi vähemmän yksinäiseksi ja hylätyksi. Nyt vaan yritä jaksaa päivä/tunti/minuutti kerrallaan, kokeile vaikka toistella mielessä  "nyt tuntuu pahalta, mutta tämäkin menee ohi" ,ja yritä uskoa, että sinullekin vielä koittaa se hetki, kun elämä tuntuu hyvältä. Tämä on nyt vaan vaikea hetki elämässä (ja varmasti niitä on ollut paljon aiemminkin, mutta se ei tarkoita sitä, että niin tulisi olemaan jatkossakin, ihan varmasti elämäsi muuttuu vielä paremmaksi!)

Muuta en osaa sanoa, mutta jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle toivotan!

Harrastatko mitään? Olisiko sinun mahdollista hankkia lemmikki? Jos siis pidät eläimistä. Koirasta on paljon seuraa ja iloa, joskin myös työtä. Koiran kautta tutustuu helposti myös muihin koira-ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Mulla oli teininä ihan samaa, koulussa ei yhtään kavereita, ei kiusattu mutta selvästi hyljeksittiin. Siitä pääsee kyllä yli :) Niin minäkin pääsin!

Kivat sulle jos pääsit. Minä en päässyt, etkä voi tarjota aloittajallekaan samaa

Sama. Miehet kohtelee paskasti myös...ajattelee että tuolta irtoaa helppoa kun on niin vihattu.

Löytäisitkö kavereita vaikka seurakunnan nuortenilloista? Niissä piireissä arvot pohjaavat ihan muuhun kuin yleiseen pintaliitoon mihin moni aikuinenkin tänäpäivänä syyllistyy. Kristinuskohan perustuu näkemykselle että jokainen ihminen on arvokas, rakastettu ja hyväksytty omana itsenään. Mikään himouskovainen siellä ei tarvitse olla. Itse olin lapsena ja nuorena yksinäinen ja hylätty, sisimmässäni koin syvää arvottomuutta. Usko antoi minulle uuden identiteetin ja sain solmia ystävyyssuhteita luotettaviin, aidosti välittäviin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Löytäisitkö kavereita vaikka seurakunnan nuortenilloista? Niissä piireissä arvot pohjaavat ihan muuhun kuin yleiseen pintaliitoon mihin moni aikuinenkin tänäpäivänä syyllistyy. Kristinuskohan perustuu näkemykselle että jokainen ihminen on arvokas, rakastettu ja hyväksytty omana itsenään. Mikään himouskovainen siellä ei tarvitse olla. Itse olin lapsena ja nuorena yksinäinen ja hylätty, sisimmässäni koin syvää arvottomuutta. Usko antoi minulle uuden identiteetin ja sain solmia ystävyyssuhteita luotettaviin, aidosti välittäviin ihmisiin.

Kristinuskohan perustuu sille ajatukselle että Jumala on rakkaus. Tälle perustalle rakentuu koko kristillinen arvomaailma ja jokaisen ihmisen arvo. Elämme pinnallisessa maailmassa jossa ihmisarvo määräytyy varakkuuden, yhteiskunnallisen aseman, ulkonäön, koulutuksen, palkan, maineen, kuuluisuuden tai esim. jo lapsuudessa sen perusteella kuinka suosittu olet kaveripiirissä. Mitä aikuiset edellä sitä lapset perässä.

Tämä palsta ikävä kyllä usein heijastelee pinnallista, epäempaattista maailmankuvaa.

Haluan rohkaista sinua, tässä maailmassa on vielä eettisesti kestävän arvomaailman omaavia ihmisiä jotka aidosti haluavat muille hyvää. Maailma on sellainen millaisen me haluamme siitä tehdä.

Voi sua. Varmaan kaikki muuttuu paremmaksi, kun tulee ikää lisää.

Mistäpäin olet. Haluan olla ystäväsi:)

N21

Vierailija kirjoitti:

Sama. Miehet kohtelee paskasti myös...ajattelee että tuolta irtoaa helppoa kun on niin vihattu.

Itse olen mies joka *ei* hae "helppoa" vaan pitkäaikaista kumppania. Usein laitoin viestiä kaltaisillesi (samanikäisille) naisille.

Useimmiten sieltä tuli aika tulekivenkatkuista palautetta vaikka oli miten yksinäisyydestä valittava nainen. En väitä että sinä olisit vihamielinen, kunhan sanon mitä minä ja moni muu mies on kokenut tässä tilanteessa.

Ei niitä aloitteitakaan tai edes juttelujakaan jaksa loputtomiin tehdä jos toinen tekee heti kättelyssä selväksi että olet liian "paska" tälle naiselle.

Ja tämä ei edelleenkään kohdistu sinuun. Voit olla loistava tyyppi, en tunne sinua. Sanon vaan mitä itselleni kävi lukemattomia kertoja.

 

Meitä on monta ja ihmissaasta onkin parempi pitää kaukana. Se tosi ystävä tulee, kun et osaa odottaakaan. Mutta yksin on hauskaa, kun osaa sen ottaa oikein. Moni on tosi katellinen, kun joku "yksinäinen" on iloinen. Ilo löytyy ihmeellisistä asioista. Muista ottaa d-vitamiinia.