Lue keskustelun säännöt.
En voi sietää puolisoni hemmoteltua lasta
21.04.2024 |
Mitä pitäisi tehdä? Rakastan miestäni valtavasti ja tahdon viettää loppuelämäni hänen kanssaan, en vaan voi sille mitään etten kestä hänen vapaasti kasvatettuaan hemmoteltua lasta.
Olemme olleet uusperhe 3vuotta, minulla on 2 lasta ja miehelläni 1. Kaikki ovat kouluikäisiä. Lapseni ovat meillä 3vkl/kk mutta puolisoni lapsi käy meillä epäsäännöllisesti, viettää kuitenkin valtaosan ajasta meillä vaikka puolisoni on etävanhempi.
Se miksi suutun pienen ihmisen käytöksestä sekä myös mieheni kyvyttömyydestä puuttua asiaan on se kun meillä on arki ihan sekaisin kun lapsi on meillä, meidän täytyy tehdä kaikki hänen tahdon mukaan. Lapselle on laitettu tänne mukava sänky ja huone kauniisti missä voisi nukkua lasteni kanssa mutta minut häädetään pois aina sängystäni kun haluaa nukkua aina isänsä vieressä, kyseessä on kuitenkin jo 8v lapsi. Lisäksi hän määrää mitä syö ja isä tottelee, monesti tilaa lapselle ruokaa tai ostaa kaupasta herkkuja kun minin tekemä ruoka ei maistu ja äitikin aina ostaa roskaruokaa kun eihän lapsen tarvitse sellaista ruokaa syödä mistä ei tykkää. Hän pelaa päivät pitkät ollessaan meillä ja katsoo väkivaltaisia videoita, iltaisin lapsi käyttäytyy levottomasti tämän vuoksi mutta isä ei puutu siihenkään. Syö aina olohuoneessa, astiat ja roskat jätetään tasan siihen mihin haluaa. Vaatteet mytätään ja heitetään joka paikkaan. Hän haistattelee ja haukkuu meitä molempia. Hänellä ei ole ikäisiään kavereita vaan hengailee kaiken vapaajan isänsä kanssa koska tämä tekee niinkuin haluaa. Lasteni ollessa täällä määräilee ja haukkuu myös minun lapsiani, jos he eivät tottelee tai lapsi on tylsistynyt saattaa Hän tukistaa tai lyödä lapsiani, jos komennan nauraaa vain ja haukkuu eikä mies edelleenkään puutu tähän. Vanhemmat palvovat lasta, heidän mielestään Hän on täydellinen ja parempi kuin muut. Itse olen vahvasti sitä mieltä että voiko 8v olla jokin mielenterveyshäiriö eihän tuo voi olla normaalia käytöstä? Hän ei tunne yhtään empatiaa muita kohtaan vaan kaikki pyörii hänen ympärillään. Saa aina mitä haluaa ja mies on taloudellisesti vaikeuksissakin tämän takia kun ostaa kaiken mitä lapsi päähänsä saa, itse olen sanonut etten ala moista rahoittamaan. Lapsi ei myöskään koskaan kiitä vaan aina pitää olla lisää tai kuuluu Ai tämmöstä vaan. Hän on todella ilkeä lapsiani ja meitä kohtaan enkä siedä sitä. Minulla ei ole omassa kodissani tilaa sillä lapsi valtaa koko talon ollessaan täällä. Joskus on tehnyt tahallaan niinkin että kun olen makuuhuoneeseen mennyt päiväunille on tulkut komentamaan että pois siitä se on minun ja isän sänky. Jaksaa myös toitottaa että tämä on hänen ja isän koti ja kaikki tavarat on heidän vaikka omistan puolet. Eikä minun mielestä 8v tarvitse enää 24/7 aikuista viihdyttämään ja keksimään tekemistä, silloinkin kun katsoo videoita tai pelaa siinä täytyisi jonkun olla kokoajan vieressä seuraaamassa ja kehumassa. Eihän tämä lapsen vika ole vaan täysin vanhempien kun eivät kasvata lasta rakkaudella ja rajoilla. Mitä minä voin tehdä? Mies ei kuuntele tai suuttuu jos otan puheeksi että lapsen tulevaisuus on pilalla jos tilannetta ei korjaa nyt. Muutanko pois vaikka rakastan miestäni vai toivonko että lapsi muuttuu iän myötä/ tai muuttaa pois? (Ellei se vielä 20v tahdo nukkua joka yö isänsä vieressä)
Kommentit (101)
En mä varmaan asuisi miehen kanssa yhdessä tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelisin omia lapsiani sekä itseäni ja muuttaisin muualle asumaan.
En ole näyttänyt tai sanonut lapselle että hänen toiminta ärsyttää, olen komentanut häntä samalla lailla kuin omianikin lapsia ja pidän heillä samat säännöt että kokisivat olevansa saman arvoisia. Myös jos yhdelle lapselle tuon Kaupasta jotain tuon aina kaikille. En tee selvää jakoa sun ja mun lapset vaan me olemme perhe. En myöskään suoraan ole puhunut miehelleni tästä että asia vaivaa vaan olen kipuillut asian kanssa omassa mielessäni. Lapselle näytän että olen välittävä vanhempi
AP
Muuta omaan asuntoon. Voittehan seurustella miehesi kanssa asumatta yhdessä.
En minäkään, mutta olen jo iso tyttö ja olen oppinut elämään sen kanssa ettei koko ajan ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole näyttänyt tai sanonut lapselle että hänen toiminta ärsyttää, olen komentanut häntä samalla lailla kuin omianikin lapsia ja pidän heillä samat säännöt että kokisivat olevansa saman arvoisia. Myös jos yhdelle lapselle tuon Kaupasta jotain tuon aina kaikille. En tee selvää jakoa sun ja mun lapset vaan me olemme perhe. En myöskään suoraan ole puhunut miehelleni tästä että asia vaivaa vaan olen kipuillut asian kanssa omassa mielessäni. Lapselle näytän että olen välittävä vanhempi
AP
Aloituksesi antaa ihan eri kuvan kuin tämä kaunisteltu kommenttisi. Kirjoitit jo otsikkoon, ettet voi sietää lasta. Jos kuvittelet, ettei lapsi sitä tiedä, olet väärässä. Se että esität reilua ja kivaa on täysin eri asia kuin oikea rakkaus ja välittäminen.
Ja pelkään tosiaan miten tilanne vaikuttaa omiin lapsiini. He ovat jo huomanneet että perheessä ei yhteen ihmiseen mitkään lait tai säännöt päde ja kokevat katkeruutta tästä. Vaikka eivät haluaisi mennä ulos leikkimään kyseisen lapsen kanssa puolisoni käskee vain siksi että hänen lapsi haluaa että hänen kanssaan leikitään. Mietin että miten sellaisella lapsella voi olla kavereita tao hyvät kaveritaidot jos empatia ja rakentava vuorovaikutus puuttuu?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näet omia lapsiasi vain viikonloppuisin, etkä edes joka viikonloppu. Kuinka kestät tuollaisen tilanteen?
"Lasteni ollessa täällä määräilee ja haukkuu myös minun lapsiani, jos he eivät tottelee tai lapsi on tylsistynyt saattaa Hän tukistaa tai lyödä lapsiani, jos komennan nauraaa vain ja haukkuu eikä mies edelleenkään puutu tähän. "
Luin tuohon saakka, ja totean että itse olisin jo lapsineni muuttanut pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutitko mahdollisesti miehesi asuntoon?
Lälläslää, siintäs sait, pitikö alkaa leikkiä jotain uusperhettä? Ihan oikein sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kyllä kukaan heittäisi pois omasta sängystä. Miten sä suostut tohon isin lapsivaimo tarvii sun sängyn - kuvioon?
Miehelle ja lapselle moro ja näkemiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista kommenttia lapsen koulusta tulee? Onko hänellä siellä kavereita? Miten käyttäytyy muita lapsia tai aikuisia kohtaan? Onko käynyt esim. kuraattorilla? Miten itsenäinen opiskelu sujuu? Kotioloissa näyttäytyy usein aivan erilainen lapsi kuin vertaistensa kanssa/itsenäisessä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ja pelkään tosiaan miten tilanne vaikuttaa omiin lapsiini. He ovat jo huomanneet että perheessä ei yhteen ihmiseen mitkään lait tai säännöt päde ja kokevat katkeruutta tästä. Vaikka eivät haluaisi mennä ulos leikkimään kyseisen lapsen kanssa puolisoni käskee vain siksi että hänen lapsi haluaa että hänen kanssaan leikitään. Mietin että miten sellaisella lapsella voi olla kavereita tao hyvät kaveritaidot jos empatia ja rakentava vuorovaikutus puuttuu?
AP
Elävää oppimateriaalia sinun lapsille. He elää sitä päivittäistä arkea kymmenien vastaavien tapausten kanssa läpi elämänsä. Eipä ole todellisuus märkärätti vasten kasvoja, kun he menevät esim ekaan työpaikkaansa.
Hoitoon se pentu ennenku tuhoo teidän perhe-elämän ja sun lapset.
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Ja lapset oppii esimerkistä. Suljet silmäsi miehesi vioista ja puutteista, kun katseesi on lapsessa eli haukut väärää puuta.
Miten naapurusto on reagoinut teidän ongelmaan? Sitä vain, että jos käytös ei jää ainoastaan kodin sisälle, voisikohan ratkaisu olla nimetön lasu🤔
Tuo, että toivot lapsen rauhoittavan iän myötä on vain toiveajattelua, koska teini-iässä ongelmat vain paisuvat. On parempi, että huostaanotwtaan laitokseen
Lapsi aistii ettei hänestä pidetä ja oireilee sitä. Olisitte molemmat pysyneet suhteissa, joissa lapset teitte, ja keskittyneet heidän kasvattamiseensa omien mielihalujenne sijaan, niin näitä ongelmia ei nyt olisi.