Olen niin hyljeksitty etten jaksa
Kukaan ei huomioi mua ikinä olen kaveriton ja vanhempani sanoo siihen etteivät he voi mua auttaa saamaan kavereita. Olen saanut selvitä kaikesta yksin ja masentunut olen. Paniikkihäiriö haittaa elämää vielä viikko pitäs jaksaa lääkäriin pääsyä jos saisin jonkun ahdistus lääkkeen.
Itken lähes joka päivä kun mua ei hyväksytä mihkään. Jotenkin tosi tyhmää elää ilman ketään kun synttäreilläkään ei onnitteluja tule. En saa ikinä kehuja jos vaihdan hiustenvärii vaan aletaan mollaamaan. Kun lukee muiden tyttöjen fb kuvien kehuja tyyliin sul on aina niin kiva tukka tulee olo et oon tosi ällö kun mua ei ikinä kehuta vaikka yritän muille sanoo jotain kivaa. Sori vaa huono kirjoitus mutta ahdistaa kun olen ilmaa jopa vanhemmille
Sanon tämän naisena. Otan osaa. Valitettavasti monet noista yksinäisyyttä valittavista (en viittaa AP:hen!) naisista on vain huomionhakuisia narsisteja. Haluavat oikeasti yhteydenottoja vain komeilta miehiltä. En siis ihmettele kokemustasi.
Ne aidosti yksinäiset, ahdistuneet eivät käyttäydy tuolla tavoin kun heihin ottaa yhteyttä. Vaan ovat iloisia siitä että joku haluaa puhua heidän kanssaan.